Pulsar 001

Bonkin saaga

Kone, joka näyttää koneelta, ei välttämättä ole kone. Taide, joka ei näytä taiteelta, voi olla kiinnostavaa taidetta.

Bonk-taiteen ytimes­sä ovat koneet, jotka eivät toimi, ja yritys, jota ei ole. Bonkin saaga sai alkunsa 1980-luvun loppupuolella, kun Alvar Gullichsenin piti tuottaa veistoksia osana opintojaan Kuvataideakatemiassa ja veistosten tekeminen vanhoista koneenosista tuntui omimmalta.

Sittemmin veistosten ympärille kasvoi poikkitaiteellinen kokonaisuus ja suurnäyttely.

”Voisin kuvitella, että Bonkin tulkinta muuttuu sitä mukaan kun maailma muuttuu”, Gullichsen ­toteaa Helsingin kaupungintalon neuvotteluhuoneessa.

Bonk Business Inc. on kokonaistaide­teos, jossa veistokset, manipuloidut kuvat, yritysgrafiikka ja tarina kietoutuvat surrealistiseksi kokonaisuudeksi. Kaupungintalon Virka-galleriassa, Bonk Expon avajaisissa yleisölle jaettiin Learning Patch -laastareita, jotka otsaan liimattuina luovuttavat ”hormoneja” sekä ”neurotransmittereita” aivoihin. Bonk näyttää aidolta, mutta ei sitä ole –  vastuu on aina katsojalla.

”Perusresepti näyttelyssä on se, että on joku härveli, joka näyttää vaikka satavuotiaalta. Sen vieressä on samanikäisen näköinen kuva, jossa on se sama kone, ja esittelyteksti koneelle”, Gullichsen avaa konseptiaan.

Vuonna 1915 massiivisten revontulien ­huumaama Pärre Bonk teoretisoi elektromagneettiset aallot, jotka hän nimesi Van Goghin kentäksi. Nämä aallot yhdessä kosmisten säteiden kanssa antavat tarvittavan nosteen Bonkin meteorologiselle BK-50-pallolle.
Vuonna 1915 massiivisten revontulien ­huumaama Pärre Bonk teoretisoi elektromagneettiset aallot, jotka hän nimesi Van Goghin kentäksi. Nämä aallot yhdessä kosmisten säteiden kanssa antavat tarvittavan nosteen Bonkin meteorologiselle BK-50-pallolle.

”Kun lanseerasimme ensimmäiset Bonk-koneet vuonna 1989 debyyttinäyttelyssäni Galleria Krista Mikkolassa, sitä pidettiin ylikuumentuneen talouselämän satiirina. Kun  Bonk juhlisti 100-vuotista historiaansa Porin taidemuseon suuressa näyttelyssä vuonna 1993, oli lama ja teoksia tulkittiin sen valossa”, Gullichsen kertoo.

Vuonna 2016 teokset ovat jälleen saaneet uuden tulkinnan.

”Bonk Expon avajaisissa puhunut suurlähettiläs Petri Tuomi-Nikula totesi, että maailma on muuttunut entistä enemmän Bonkin kaltaiseksi – fiktion ja toden raja on hämärä niin politiikassa kuin bisneksessäkin.”

Gullichsen ei anna valmista tulkintaa tai lukuohjetta katsojalle.

”Taiteilijalla saattaa olla tietyt motiivit, mutta yleisö voi löytää teoksista ihan toisia merkityksiä –  yleisön tulkinnat ovat toinen osa tästä yhtälöstä. Henkilökohtainen intentioni Bonkin suhteen oli alkujaan puhtaasti surrealistinen.”

Kuvitteellisilla brändeillä leikittely ja fiktiivisen maailman luominen tuntui taiteilijasta ”älyttömän hauskalta”. Odotuksista poikkeava taidekonsepti myös puhuttelee yleisöä, joka ei taiteen pariin tavallisesti hakeudu.

Sen huomaa myös kaupungintalolla: läpi haastattelun turistit häärivät ja kuvaavat Bonk-koneita neukkarin ikkunan toisella puolella.

”Bonk on esimerkki siitä, kuinka katsojalle voi esitellä taidetta, joka ei näytä taiteelta.”

Tämäkin mainio Bonk-tuote, Raba-Hiff Quasar OQ-172, on nähtävissä Helsingin Virka-galleriassa.

Perheyritykseksi esitelty Bonk-yhtiö on ollut alusta alkaen poikkitaiteellisen yhteistyön tulos.

”Richard Stanley on konseptualistimme. Hän vastaa teksteistä ja tarinoista ja on paneutunut mainosmaailman koukeroihin. Minä en ole niinkään kiinnostunut mainonnasta, vaan minua kiinnostavat ensisijaisesti luova prosessi ja sen vaiheet – minä näen tässä veistoksia, grafiikkaa ja valokuvataidetta.”

Stanley oli myös mukana ideoimassa Bonkin anjovisteknologiaa. Monet Bonk-koneet perustuvat (kuvitteellisen) Perun jättianjoviksen (lat. Engraulis Baltica) prosessointiin. Jopa 1,8-metrisiksi kasvavista silleistä jalostetaan päihdettä, garumia, joka oli muun muassa ­Leninin suosios­sa – ja kaappasipa Rasputin garumin seireeninkutsun avulla tsaarin hovin haltuunsa. Ruotsissa garum-­nuuska oli kuuminta hottia 1800–1900-lukujen taitteessa, ja vuonna 2011 hallusinogeenistä garumia myytiin yli miljardi litraa.

”Olimme saaristossa päre­kattot­alkoissa Richardin kanssa. Siinä katolla keskustelimme – kuten aina – niitä ja näitä, ja niin anjovis­konsepti syntyi. Siis ajatus siitä, että­ kokonaisen yritysmaailman lisäksi tässä olisi jonkinnäköinen luonnontieteellinen fiktiivinen aspekti. Siinä katonharjalla Bonk-perheen imperiumi sai alkupläjäyksensä.”

Bonk-yhtiön perustaja Pär Bonk sai surmansa Siperiassa vuonna 1908 anjovisdynamon räjähdyksessä. ­Generaattorin toiminta perustui magneettikenttää kiertävien anjovisten tuottaman energian talteenottoon. Bonk-koneiden selityksissä anjovisjalosteet toistuvat loputtomasti, ja anjovispohjaiset innovaatiot ovat johtaneet mullistaviin luonnontieteellisiin löytöihin. Niihin lukeutuu muun muassa ennen tuntemattomien biomagneettisten sähköaaltojen havaitseminen.

Tämä ei ole kontti. Bonk Expo on levinnyt myös kaupungintalon ulkopuolelle, Kauppatorille. Kuten Bonkin defunktionalisoitujen koneiden ja ratkaisujen linjaan kuuluu, tällä kontille ei ole mitään konkreettista funktiota., Tämä onkin herättänyt keskustelua (kuten taiteen kuuluukin). Esimerkiksi Helsinki Bike Tours on anonut lupaa tuohon samaan paikkaan sijoitettavalle kontille, jota käytettäisiin turisteille vuokrattavien polkupyörien säilyttämiseen. Lupaa ei pyöräyrittäjille ole hellinnyt.  On selvää, että taidetta ja liiketoimintaa ei tule vertailla keskenään eikä asettaa tarpeettomasti vastakkain. Siltikin merelliseen miljööhön sopiva Bonk-kontti muistuttaa, että kyllähän tuohon yritystoimintaa tukeva väliaikainen konttikin sopisi oikein somasti.
Tämä ei ole kontti. Bonk Expo on levinnyt myös kaupungintalon ulkopuolelle, Kauppatorille. Kuten Bonkin defunktionalisoitujen koneiden ja ratkaisujen linjaan kuuluu, tällä kontille ei ole mitään konkreettista funktiota. Tämä on herättänyt keskustelua (kuten taiteen kuuluukin). Esimerkiksi Helsinki Bike Tours on anonut lupaa tuohon samaan paikkaan sijoitettavalle kontille, jota käytettäisiin turisteille vuokrattavien polkupyörien säilyttämiseen. Lupaa ei pyöräyrittäjille ole hellinnyt.
On selvää, että taidetta ja liiketoimintaa ei tule vertailla keskenään eikä asettaa tarpeettomasti vastakkain. Siltikin merelliseen miljööhön sopiva Bonk-kontti muistuttaa, että kyllähän tuohon yritystoimintaa tukeva väliaikainen konttikin sopisi oikein somasti. (Pahoittelut maailman huonoimmasta kuvasta, kännykameran linssi on snadisti kurassa – yritän joutessani kipaista paikalle oikean kameran kanssa)

Ensimmäiset Bonk-koneet olivat Gullichsenin itse rakentamia, mutta omat käden taidot eivät kuitenkaan riittäneet tyydyttämään hänen vaatimustasoansa. Niinpä hän hankki pian apua veistosten toteuttamiseen

”Henrik Helpiön myötä koneiden tekninen taso nousi uudelle tasolle, ja niihin tuli ihan uutta arvokkuutta.”

Eri aikakausia Bonkin yli 100-vuotisesta historiasta edustavat koneet on tehty uskollisesti: kunkin aikakauden tekniikkaa on kunnioitettu ja ajalle tyypillisiä osia hyödynnetty. Vaikka koneet ovat fiktiivisiä, ne edustavat monella tavalla arkkityyppejä aikakautensa teollisesta muotoilusta. Erityistaitojen tarpeen lisäksi Gullichsen huomauttaa, että yhden taiteilijan resurssit eivät olisi riittäneet koko Bonk-tuoteperheen ja siihen liittyvien tuottamiseen.

Gullichsenin erityismaininnan ansaitsevat mukana kulkeneet valokuvaajat Magnus Scharmanoff, Magnus Weckström ja Olli Lehtinen – mutta myös lukuisat tutut ja kylänmiehet, jotka ovat väsymättä poseeranneet Bonk-mainoksissa, -julisteissa ja -videoissa.

Tuskin mikään näyttää enemmän surffaukselta ja skootterilta kuin Bonkin Surf Scooter 1957. Tämän saattaisi jopa nostaa edustamansa aikakauden ikonisimman teollisen muotoilun kaanoniin. Skootterin perä on rakennettu ylösalaisin käännetystä vanhan Mercury-perämoottorin osasta.
Tuskin mikään näyttää enemmän surffaukselta ja skootterilta kuin Bonkin Surf Scooter 1957. Tämän saattaisi jopa nostaa edustamansa aikakauden ikonisimman teollisen muotoilun kaanoniin.
Skootterin perä on rakennettu ylösalaisin käännetystä vanhan Mercury-perämoottorin osasta.

Edellä esitetty väite Bonkin hiljaiselosta on sikäli väärä, että Bonk-museo on toiminut Uudessakaupungissa vuodesta 1994 alkaen. Suomessa ei ole montaa elossa olevaa taiteilijaa – ITE-skenen ulkopuolella –  jonka taiteen varaan on perustettu oma museo. Gullichsen ei suostu ottamaan tästä kunniaa itselleen. Hän näkee Bonkin ryhmätyöskentelyn tuloksena, eikä hän osallistu henkilökohtaisesti mu­seon toimintaan tai pyörittämiseen.

”Porin taidemuseon suuren näyttelyn yhteydessä Uusikaupunki sai osakseen huomiota. Valtaosa koneista oli rakennettu siellä, ja myös monet näyttelyn kuvista oli otettu siellä. Kaupungin kulttuuriväki sai idean museosta ja kaupunki innostui. Museolle tarjottiin vanha sähkökeskus käyttöön.”

Museossa pidetään asiaan kuuluvasti yllä illuusiota aidosta yrityshistoriasta, ja oppaatkin tuntevat Bonk-yhtiön kuvitteellisen tarinan etu- ja takaperin. Museon voi nähdä yhtenä isona installaationa ja henkilökunnan esityksen performanssina. Vasta kierroksen lopussa kävijöille paljastetaan –  tarvittaessa –  että kaikki on puhdasta palturia.

Harvemmin museokävijät suuttuvat vedätyksen paljastuttua.

BONK EXPO 2016 Helsingin -Virka-galleriassa 11.9. asti.

www.bonkcentre.fi

Facebook-kommentit
Jaa tämä: