Suomen mestarit, samassa kuvassa. Kuva: Annika Pitkänen.

Lintujen pelastusoperaatio

Pelastaako elokuva Angry Birdsin ja onko se rasistinen kuten villit salaliittoteoriat väittävät? Ehkä ja ei.

Pari vuotta sitten Lego-elokuvan suursuosio siivitti Legon maailman suurimmaksi leluvalmistajaksi. Ei tietenkään yksin, mutta tuki kasvua melkoisesti. Nyt suomalaisfirma Rovio hakee nostetta Hollywoodissa tuotetulla Angry Birds -elokuvalla. Eroa näillä tapauksilla on siinä, että Lego oli jo valmiiksi matkalla kohti kärkeä, kun Rovio puolestaan on viime vuodet enemmänkin kamppaillut kannattavuuden kanssa – pari yt-rundiakin ovat käyneet lävitse.

Lego-elokuva toimi myös innoituksena tälle kriittiselle parodialle, jolla haluttiin kiinnittää yleisön huomio Legon ja Shellin yhteistyöhön. Videon saaman huomion myötä Lego ilmoitti lopettavansa vuosikymmeniä jatkuneen yhteistyön öljy-yhtiön kanssa.

Vuosien ajan Rovio myi lintubändinsä minkä tahansa kuluttajatuotteen kylkeen. Markkinoilla oli loputon myriadi vartaloemulsioita ja kahvipaketteja ja kodintarpeita ja turhakkeita, joita myytiin vihaisilla linnuilla. Kaupan on jopa kananmunaresepteillä täytetty Bad Piggies Best Egg Recipes -kirja, jonka myötä Änkkäri-fani löytää itsensä pahiksen positiosta ja syömästä niitä vaalittuja linnunmunia.

Kyllähän tästä brändin myymisestä varmasti rahaa on tullut kassaa, mutta samalla koko franchise ryöstökalastettiin sukupuuton partaalle. Puhutaan brändi-diluutiosta. Brändin vaaliminen on tarkkaa puuhaa ja pikavoitot eivät välttämättä pidemmän päälle rakenna jatkuvuutta. Tässä viime aikoina olen kuitenkin ollut pistävinäni merkille, että Angry Birds -krääsän ja -ryönän määrä on vähentynyt maailmassa. Liekö sitten merkki heikentyneestä kysynnästä vai harkitusta vähentämisestä.

Edellinen itsensä hengiltä myymisen Suomen mestari on epäilemättä Marimekko Unikko-kuvionsa kera. Unikkoa on työnnetty kaikkeen paskapaperista autoihin. Ja yhtäkkiä kukaan muu kuin japanilainen turisti ei halua koskea siihen pitkällä tikullakaan.

Suomen mestarit, samassa kuvassa. Kuva: Annika Pitkänen.
Suomen mestarit, samassa kuvassa. Kuva: Annika Pitkänen.

Angry Birds -elokuva on iso riski Roviolle. Fyrkkaan on kiinni melkoisesti ja tässä punnitaan leffan ohella koko Angry Birds -brändin elinvoimaisuus. Roviolla epäilemättä ollaan huojentuneita siitä, että talon ulkopuolella annetut ohjakset ovat pysyneet työryhmän käsissä ja leffa on saanut melko hyvän vastaanoton. Ei se sentään Lego-elokuvan tai esimerkiksi Pixar-tuotantojen veroinen ole, mutta toimiva teos kuitenkin.

Elokuvasta löytyy sekä pienempiä että isompia viihdyttäviä elementtejä – itse arvostin erityisesti Hohto-elokuvasta lainattua Red Room -viittausta. Hieno oli myös kohtaus, jossa äitilintu täytti poikastensa eväsrasiat, oksentamalla tietysti. Väkivaltaa ei elokuvasta tietenkään puutu, koska Angry Birds -pelit ovat rakentuneet sen varaan. Onko koominen, etäännytetty väkivalta sitten harmitonta vai päinvastoin erityisen salakavalan hirveää riippuu epäilemättä jokaisen omista preferensseistä.

Angry Birds -astaloita ja projektiileja? Tämä pariisilaistaiteilija Combon teos ei taida sentään olla ihan virallisesti lisensoitu tuote. Combon haastattelu: http://uusi.voima.fi/blog/arkisto-voima/kannumies-ranskasta/
Angry Birds -astaloita ja projektiileja? Tämä pariisilaistaiteilija Combon teos ei taida sentään olla ihan virallisesti lisensoitu tuote. Combon haastattelu: http://uusi.voima.fi/blog/arkisto-voima/kannumies-ranskasta/

Käsikirjoitusprosessin kanssa on jouduttu lähtemään melkoisen nollista – peleissähän ei tarinaa oikeastaan ole. Kunhan on niitä possuja, jotka ovat pöllineen lintujen munat. Elokuvassa esitetään iloisten, herttaisten ja rakastavien lintujen paratiisisaari, jossa ainoa särö onnessa on muutamat rehaavat vihaiset linnut. Sitten possujen laiva rantautuu ja seuraa valheellista toveruutta ja munavarkaus ja pelastusoperaatio.

Tähän tarinaan ystävälliseksi tekeytyneistä mutta ryöstelevistä muukalaisista sitten liittyykin jännittävä salaliittoteoria. Salaliittoteoriat ovat aina kiinnostavia ja tällä kertaan internet on keksinyt, että leffa on allegoria Euroopan valloittavista muslimeista. Tiedättehän ne Rajat kiinni -porukoiden hokemat #eurabia- ja #GatesOfVienna-pelot. Itse en havainnut moista kerronnan tasoa elokuvasta, mutta ehkä se johtuu siitä, että keskityin samalla 4- ja 6-vuotiaiden koehenkilöiden rektioiden seuraamiseen.

Myöskään koehenkilöt eivät havainneet tätä salaliittoa. He pitivät elokuvasta suuresti.

Vihainen muslimikuningas? Lisää näitä kuvia löytyy esimerkiksi täältä: https://imgur.com/gnHLukK
Vihainen muslimikuningas? Lisää näitä kuvia löytyy esimerkiksi täältä: https://imgur.com/gnHLukK

Se että salaliittoteoria on pähkähullu ei tietenkään tee siitä epäkiinnostavaa. Päinvastoin. Nämä kuvatodisteet analyyseineen ovat kiinnostavaa luettavaa – kuvien tulkinta on jännä laji.

Saksalaiset natsilinnut? Uskoisitteko, jos kertoisin, että elokuvan mittaan nuo kolme lintukaveria ovat toistuvasti jos missäkin järjestyksissä?
Saksalaiset natsilinnut? Uskoisitteko, jos kertoisin, että elokuvan mittaan nuo kolme lintukaveria ovat toistuvasti jos missäkin järjestyksissä?
Facebook-kommentit
Jaa tämä: