Pussy Sapmi

Suopunkiterrorin kannukset

Taiteilija-aktivisitiryhmä Suohpanterror sai Kritiikin Kannukset ja tunnustusta on tullut myös taidemaailman suunnalta. Tästä on hyvä ponnistaa.

Suohpanterror kiinnittää huomiota saamelaisten asemaan pohjoismaisissa yhteiskunnissa. Perinteisten vaikuttamiskeinojen sijaan nimettöminä esiintyvät suopunkiterrorilaiset valitsivat vaikuttamiskanavakseen sosiaalisen median – ja sittemmin myös taideinstituutiot.

Kuvastonsa ST ammentaa vastamainoksista, propagandajulisteista, nettimeemeistä ja populaarikulttuurista. Vuonna 2012 ensimmäisen kuvansa julkaissut ryhmä onkin noussut nopeasti yhdeksi kovaäänisimmistä saamelaisryhmistä. Ryhmä on nostanut saamelaisten asemaan liittyvät ongelmat ja kysymykset tyystin uuden yleisön tietoisuuteen ja samalla herättänyt keskustelua myös saamelaisten keskuudessa.

Kuva: Suohpanterror
Kuva: Suohpanterror

Vapun alla Suohpanterror palkittiin Suomen arvostelijainliito SARV:n Kritiikin Kannukset -tunnustuksella. Tiedotteessaan SARV totesi muun muassa seuraavaa:

”Suohpanterror-taiteilijaryhmän erityisiin ansioihin kuuluu julkisen tilan innovatiivinen käyttö. Ryhmä on hyödyntänyt erityisen taitavasti internetiä ja sosiaalista mediaa julkisessa tilassa tapahtuvan taiteen areenana. Näin Suohpanterror on kuulunut kirkkaana äänenä myös perinteisten taideinstituutioiden ulkopuolella. Suohpanterror on kaikkien aikojen ensimmäinen Kritiikin Kannukset saava anonyymi taiteilijaryhmä.”

Ennen tätä ryhmä on saanut teoksiaan näytille niin Helsingin Taidehalliin, Nykytaiteenmuseo Kiasmaan kuin Rovaniemen taidemuseo Korundiin.

ST:n tapa kommunikoida poikkeaa jyrkkyydellään myös saamelaisista perinteistä.

”Saamelaisessa yhteisössä on ollut tapana vaieta ongelmista ja pyrimme rikkomaan tätä hiljaisuuden verhoa käyttäytymällä eri tavalla kuin totuttu. Nuoret puhuvat ongelmista avoimemmin ja käyttävät myöskin enemmän sosiaalista mediaa,” Haslakiksi esittäytyvä suohpanterrorilainen kertoo.

Tämä totutusta poikkeaminen ei kuitenkaan ole haitannut toimintaa. Päinvastoin.

”Yhteisöltä on tullut vahva hyväksyntä väkivallattomalle toiminnalle ja liikkeelle, joka yhdistää taiteen ja aktivismin. Muutamat saamelaispoliitikot ovat antaneet myös näkyvästi tunnustusta Suohpanterrorille. On tietenkin selvää, että kaikille tämä parodia ei avaudu mikäli he eivät tunne tai tunnusta ongelmia tai tunnista mediakuvastoa, jota teoksissa käytetään. Toivon kuitenkin että voimme vahvistaa erityisesti nuorten saamelaisidentiteettiä.”

Julkisuudessa esiintyykin tällä hetkellä enemmän saamelaisia kuin koskaan aiemmin, media on kiinnostunut ainakin pinnallisesti saamelaisuudesta.

”Propagandajulisteiden avulla puemme kuviksi niitä konkreettisia ongelmia joita kansamme kohtaa Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa. Kuvien levittäminen on tehokasta sosiaalisessa mediassa, ja ne tavoittavat paljon yleisöä, joista osa saattaa kiinnostua selvittämään syvällisemmin esimerkiksi uutisten avulla, mistä ongelmista kuvat kertovat.”

Vaikka saamelaisia mediassa näkyykin, esiintyy stereotypioita edelleen. Viime aikoina olemme saaneet Suomessa muun muassa ihmetellä Visit Finlandin suorastaan rasistista mainoskampanjaa ja missin edustamista pilailupuodista haetussa ns. saamenpuvussa.

”Julkisuudessa ei vieläkään puhuta erityisen paljoa kulttuuristamme ja asemastamme Suomessa. Stereotypiat ovat eläneet vahvoina ja edelleen on vallalla mielikuvia siitä, että eläisimme edelleen täysin samalla tavalla kuin sata vuotta sitten – elävinä muinaismuistoina tai sitten nokinaamaisina alkoholisteina. Saamelaiset ovat omaksuneet nykykulttuurin samoin kuin muutkin pohjoismaiden asukkaat, ja olemme heterogeenisia siinä missä valtaväestökin.”

Yhdistämällä ajanmukaisen kuvaston saamelaiskulttuuriin Suohpanterror on  tuonut käsittelemänsä teemat kertaheitolla 2010-luvulle.

Kuva: Suohpanterror
Kuva: Suohpanterror

Sen lisäksi, että Haslak haluaa ryhmänsä puolesta kiittää tunnustusta antaneita tahoja sekä kuraattoreita jotka ovat nostaneet heidän teokset osaksi näyttelyitä, hän haluaa muistaa myös hieman odottamattomia tahoja.

”Ensinnäkin haluan kiittää kaivosyhtiöitä, hallituspuolueita, kolonisaatioita, Metsähallitusta sekä maa- ja metsätalousministeriötä.”

Tyystin ilman ironiaa Haslakin kiitoksia ei kannata tulkita. Suohpanterrorin räväkän tuotannon takana on se, että edellä luetellut tahot eivät ole arkailleet ahdistaa saamelaisyhteisöä nurkkaan. Ryhmän monenkirjavan tuotannon punaisena lankana on toiminut saamelaisten itsemääräämisoikeuden puute, joka liittyy erityisesti maaoikeuksiin, sekä luonnon puolustaminen.

”Pitäisi muistaa että emme ole perineet maata esi-isiltämme vaan lainaamme sitä lapsiltamme”, Haslak sanoo.

Kuva: Suohpanterror
Kuva: Suohpanterror

Toistuva teema Suohpanterrorin teoksissa on ollut kaivosteollisuus ja sen vaikutukset pohjoisessa. Mittavat valtaukset ja ympäristön (inhimillisesti katsoen peruuttamattomasti) tuhoavat kaivokset sopivat huonosti perinteiseen porotalouteen. Eikä ongelma ole pelkästään paikalliset tuhot, kyse on myös länsimaisen elämäntapamme kestämättömyydestä globaalilla tasolla.

”Tulevaisuutemme kannalta on erittäin oleellista, kuinka ilmastonmuutokseen puututaan. Sen vaikutukset arktiseen luontoon ovat suuret ja uhkaa niin saamelaisten kuin muidenkin arktisen alueen alkuperäiskansojen luonnosta riippuvia kulttuureita ja perinteisiä elinkeinoja,” Haslak toteaa.

”Länsimainen kulutuskulttuuri on kyseenalaistettava, ja mietittävä kuinka koko ihmiskunta voisi elää tasapainossa luonnon kanssa. Minkälaisen elintason koko ihmiskunta voisi saavuttaa, kun pyrittäisiin minimoimaan kulutuksen ekologisesti negatiiviset vaikutukset.”

Kuva: Suohpanterror
Kuva: Suohpanterror

Taloudellisten ja ympäristöllisten ongelmien ohessa saamelaiset ovat joutuneet – ja joutuvat yhä – taistelemaan ihmisoikeuksiensa puolesta. Myös Suomessa.

”Itsemääräämisoikeuksiin liittyen valtion tulisi myöntää saamelaisille alkuperäiskansaoikeutensa ratifioimalla ILO 169 -artikla, implementoida Alkuperäiskansojen julistus, hyväksyä Pohjoismainen saamelaissopimus. Nämä sopimukset sekä YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistus UNDRIPin implementointi muun muassa turvaisi itsemääräämisoikeuden sekä antaisi saamelaisten itse määritellä keitä saamelaiset ovat.”

Nopean nousun ja pienin resurssein aikaan saadun huomion takana on epäilemättä ollut sosiaalinen media. Sosiaalisen median vaikutus ei ole olematon myöskään ryhmän sisäisen dynamiikan kannalta – saamelaiset asuvat usean maan alueella, eivätkä nuo maat itsessäänkään ole maantieteellisesti pieniä. Nykyään maantieteellinen hajaannus ei kuitenkaan tarkoita väistämätöntä hajaannusta kulttuurissa ja toiminnassa, ja hyvä niin.

”Olemme levittäytyneet varsin laajalle alueelle maantieteellisesti. Se ei ole toiminnan kannalta ongelma, koska toimimme etäyhteyksien avulla ja tapaamme ajoittain kasvotusten.”

Kuva: Velda Parkkinen
Kuva: Velda Parkkinen

Vikkeläliikkeisen ryhmän sosiaaliseen mediaan tekemät kuvat löysivät nopeasti tiensä museoiden seinille. Jopa häkellyttävän nopeasti – harva nollasta ponnistava taiteilija/taiteilijaryhmä on päässyt Kiasmaan muutamassa vuodessa. Kiasman avajaisten yhteydessä Suohpanterror myös valloitti symbolisesti viereisen Marskin ratsastajapatsaan:

Epäilemättä kaikki eivät arvosta tätä ratsastajapatsaalla ratsastamista, mutta kun hätä on kova, lakia ei lueta. Jää katsojan arvioitavaksi, mikä on taiteilijoiden itsensä suhde Mannerheimiin ja että ratsastettiinko tässä törkeästi Marskin huomioarvolla vai oliko kyse avunpyynnöstä kansakuntamme korkeimman moraalisen majakan jalkojen juuressa. Tämäkin performanssi on monitulkintainen, kuten taide tuppaa usein olemaan.

Myös Ylva & Suohpanterror -esityksen taltiota voi varauksetta suositella kaikilla. Tulevaisuudessa Suohpanterrorilta on lupa odottaa myös uusia avauksia, mutta niistä ei vielä kerrota enempää.

Häiriköivät dosentit -tilaisuudessa 29.5. keskustelemassa saamelaisten asemasta Suomessa Suohpanterrorin edustaja sekä Ihmisoikeusliiton puheenjohtaja, akatemiatutkija Reetta Toivanen. Tilaisuus järjestetään Maailma kylässä -festivaalien aikana, Maailman kirjat -teltassa.

ST Jeesus

Facebook-kommentit
Jaa tämä: