HK&Hese-artikkelikuva

HULLUT PÄIVÄT LIHAMARKKINOILLA

Mikä ihme siinä on, että lihaa kaupustellaan tunnetuilla vegeillä? Ehkä markkinointityypit ovat totaalisen ämpäreitä tai vaihtoehtoisesti kyynisiä.

Tässä ajassa on jotain outoa, kun sekä HK että Hesburger on päättänyt samaan aikaan myydä tehotuotettua lihaa vegeillä/vegaaneilla ja heidän yhtyeillä.

Toissa päivänä ihmettelimme Häiriköiden Facebook-seinällä oikein joukolla Hesen Apulanta-purilaista (joo, teknisesti Teit meistä kauniin -elokuva -ateria). Ei ole mainoksen kannalta merkityksetöntä, että Apulanna Wirtanen ja Sippe, sekä leffan ohjaaja Temonen ovat kaikki vegejä (en tiedä vegeilyn asteesta).

Eilen taas törmäsin lihatalo HK:n kampanjaan, jossa myydään jauheliha-nakki-hodaria Red Hot Chili Peppers -yhtyeellä. Myöskään merkityksetöntä ei ole se, että RHCPn laulaja Anthony Kiedis on vegaani. Että sikäli.

Nää ihmiset ajattelevat näin joka päivä.
Nää ihmiset ajattelevat näin joka päivä.

Yhteistä näissä tapauksissa on se, että kummaltakaan mainituista yhtyeeltä ei ole vissiin ihan hirveästi kyselty tai saatu suoraa lupaa moiseen. RHCP tuskin tulee koskaan edes kuulemaan tästä ja Apulanta oy:n olisi pitänyt ennakoida tämä jo aikaa sitten. Tämä on tietenkin osa kuuluisuuden kiroista ja muusikot voivat itkeä matkalla pankkiin.

 Ehkä kiinnostavinta tässä kuitenkin on se, että nämä elintarvikealan jätit ovat ihan helvetin pihalla ympäröivästä maailmasta. Kuinka siellä markkinointiosastoilla voidaan olla niin kujalla, että yhdistetään brändi tuotteeseen, joka on täysin yhteensopimaton sen brändin kanssa? Oletan toki, että tehotuotetun jauhelihan ja kananriekaleiden myymiseen erikoistuneessa firmassa ei välttämättä aina arjessa huomata miettiä näitä vegehössötyksiä. Ja samaa voi olettaa myös ”lihataloksi” itseään kutsuvat firman markkinointiosastosta. Niille markkinointijanttereille kuitenkin maksetaan hyvää palkkaa (epäilemättä parempaa kuin minulle) siitä, että Ne. Ajattelevat. Näitä. Juttuja.

Itse olisin noiden tyyppien pomona hyvin äkäinen/pettynyt tällä hetkellä.

Tämä vegaanien valjastaminen lihakauppiaiksi tuntuu lähinnä yhtä typerältä, kuin ajatus siitä, että epähuomiossa mainostaisi viinaa Juha Sipilällä. Tosin näitä päättömyyksiä fiksusti jos hieman miettii asiaa: kuten BrewDog-panimo teki nimetessään oluensa Päivi Räsäsen mukaan. Siinä, missä BrewDogin tuotteistus oli hallittu ja toimiva, ei Hesen ja HK:n ratkaisuista voi samaa sanoa.

Heseä on kyllä kehuttu siitä, että se on vuosia tarjonnut vegepurilaista. Ehkä yhtiössä on kuitenkin nähty se vegevaihtoehto pakollisena lisänä, jotta saadaan kassalle esimerkiksi se ”ydinperhe, jonka angstinen tytär nyt vaan hömpöttelee teini-ikäänsä”. Ehkä Hesessä on oikeasti jäänyt huomaamatta muutos maailmassa ja julkisessa keskustelussa. Ehkä heillä ei käynyt edes mielessä ottaa yhteyttä esimerkiksi kotimaiseen Gold&Greeniin ja kysellä Kyhtökaura-hampurilaisen mahdollisuutta tai kysyä Versolta Härkis-hampurilaisen perään.  Jos näiden kanssa olisivat edenneet, niin noin kaikki Suomen sipsikaljavegaanit jonottaisivat tällä hetkellä Hesen ovella aina silloin kun eivät jonota lippakioski Jänön luukulla eikä kukaan nillittäisi yhteensopivuusongelmista.

On myöskin täysin mahdollista, että Hese ei halua nostaa vegevaihtoehdon profiilia. Kasvishampurilaisen olemassa olo ja sen mainostaminen kuitenkin väistämättä muistuttaa kaikkia kuluttajia myös siitä, että firman ydintuotteeseen – teollisesti tuotettuun lihaan – liittyy moraalinen dilemma, jota ei voi pyyhkäistä pois huolettomalla käden heilautuksella.  Tämä on tietenkin keskustelu, jota Hese epäilemättä haluaa vältellä vimmatusti.

Veljekset kuin ilvekset. Olemme tehneet tänä vuonna peräti kaksi vastamainosta Hesestä. Ekalla kerralla ärsytyskynnys ylittyi, kun Hesen hefe laukoi työvoimapoliittisia kommentteja ja tokalla kerralla laukaisevana tekijänä oli Appari-mainos.
Veljekset kuin ilvekset. Olemme tehneet tänä vuonna peräti kaksi vastamainosta Hesestä. Ekalla kerralla ärsytyskynnys ylittyi, kun Hesen hefe laukoi työvoimapoliittisia kommentteja ja tokalla kerralla laukaisevana tekijänä oli Appari-mainos.

Olen vuosia lukenut säännöllisen epäsäännöllisesti alan ammattijulkaisua, Markkinointi & Mainonta -lehteä pysyäkseni jotenkin käryllä tapahtumista ja menosta. Lehdessä piirtyvä kuva alasta on harmillisen dille ja nämä tuoreet kamppikset vain vahvistavat sitä kuvaa. Kun tämän yhteiskuntamme yksi keskeinen tukijalka kuitenkin on mainonta, niin miten helvetissä meillä on näin ämpäreitä mainonnan ammattilaisia. Eikö riitä, että poliitikotkin vaikuttavat ryhmänä lähinnä hullulta?

Onneksi tunnen henkilökohtaisesti melko monta markkinoinnin ja politiikan aloilla työskentelevää ja vaikuttavaa henkilöä. He sentään valavat hieman uskoa ihmiseen. Eihän se hirveästi ole, mutta jotain sentään.

Facebook-kommentit
Jaa tämä: