Politik = Pols -artikkelikuva

Makkaran politiikka

Helsingissä väännetään kättä lasten vegaanisesta ruuasta ja Tanskassa pohditaan lihaveroa. Markkinatalous vaatii vegaania!

Lihan ja eläinperäisten ruoka-aineiden ympärillä riittää puhetta. Tanskassa parlamenttia neuvova Eettinen neuvosto (Det Etiske Råd) on linjannut, että nyt pitäisi vähän rajoittaa sitä lihan lapioimista suuhun. Neuvosto esittää ylimääräistä veroa aluksi punaiselle lihalle ja siirtymäajan jälkeen muillekin eläimen palasille. Veroperusteena olisi lihan tuotannon ympäristövaikutuksen ja melkoisen suuret kasvihuonepäästöt.

Sinänsähän tämä lihan lisäverottaminen on hieman höpsöä, että tuotanto on jo nykyisellään totaalisen verosubventoitua. Ensin annetaan ja sitten otettaisiin, siis. On kuitenkin hyvä huomata, että verotus ja tukiaiset eivät taida vaihtua täysin päittäin – tukiaisilla kotimaisen tuotannon hinta saadaan tuontilihan tasolle ja lihavero voitaisiin varmaan kohdentaa myös tuontilihalle. Aika ovelia veijareita Tanskanmaalla.

Neuvosto linjasi, että maapalloon lämpeneminen on Tanskankin kannalta ns. paska juttu ja että olisi väärin jättää ilmastonmuutoksen torjuminen pelkästään ”eettisten kuluttajien” harteille. Ihan perusteltuahan tuo.

"Politiikka = makkara". Tanskassa politiikka ja makkara kietoutuvat yhteen.
”Politiikka = makkara”. Tanskassa politiikka ja makkara kietoutuvat yhteen.

Vierailin Tanskassa perheineni vuosi sitten. Olin kovin innoissani nähtyäni tuulivoimaloita vähän kaikkialla ja Köpenhaminassa liikuimme pelkästään vuokratuilla polkupyörillä (muksut menivät näppärästi siinä tavarapyörän etulaatikossa). Ankeaa vastapainoa tällä kovin ympäristöystävälliselle yhteiskunnan rakentamiselle antoi paikallinen ruokavalio. Jengihän söi lähinnä ainoastaan lihaa lihapedillä.

Kun vierailimme Legolandissa, ainoa – siis ihan oikeasti ainoa – gluteeniton (koska keliakia) vegeannos mikä löytyi puiston noin 30 ravintolasta oli ranskalaiset perunat. Puhvetin salaattipöytäkin oli kuorrutettu jollain pekonisilpulla. Ei meno sen parempi ollut eläintarhassa tai missään muuallakaan, mutta onneksi Tanskassa on eloisa piknikkulttuuri ja kaikkialla oli hyviä paikkoja syödä eväitä.

En siis ole ollenkaan yllättynyt tästä punaisen lihan hiilijalanjäljen nousemisesta keskusteluun, keskeinen aihe. Politiikan ja makkaran liitto oli myös näkyvästi esillä Köpiksen katukuvassa –  suoraan asuntomme ulko-ovesta astuessa vastapäisen talon seinään oli kirjoitettu isolla ”politik = pøls”, eli politiikka = makkara”.

Meno oli kunnollista, kun Helsingin kaupunginvaltuusto pohti kasvisruokapäivää vuonna 2010.

Samalla kun Tanskassa pohditaan lihaveroa Helsingissä on linjattu, että vegaanisen safkan tarjoaminen päiväkodeissa on liian tyyristä. Apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty (kok) linjasi kaupunginhallituksen esitystekstissä, että ”Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa ja hyväksyttyjen määrärahojen puitteissa ei ole mahdollista toteuttaa vegaaniruokavaliota päiväkodeissa.”

Päiväkodeista vastaavassa varhaiskasvatuslautakunnassa perussuomalaiset, kokoomuslaiset sekä kristilliset edustajat linjasivat jo aiemmin, että: ”Helsinkiläisillä veronmaksajilla ei ole velvollisuutta kustantaa helsinkiläisten päiväkotilasten vegaaniruokavaliota.”

Vegaanisafkan korkeampi hinta Stadille johtuu sekä raaka-aineiden kalleudesta että pienempien valmistusmäärien muassaan tuomasta lisätyöstä. En epäile, etteikö tuo lisätyö maksaisi jotain. Myös jotkut vegaaniset raaka-aineet ovat hankintahinnaltaan tyyriimpiä kuin maataloustuilla näennäisen edulliseksi saadut lihajalosteet. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tarjonta lisää kysyntää ja valmistettujen erien koot epäilemättä kasvaisivat (ja vegaaniannoksen rajakustannus laskisi) ajan myötä. Myöskin vinha perä on siinä, että vegaaniperheet maksavat veronsa siinä missä muutkin ja rahoittavat osaltaan niitä eläintuotannon tukiaisia, ja halvempia lihapullia naapurin muksuille.

Maidon juottamisesta skideille jopa suorastaan maksetaan koulumaitotukea – verorahoista.

Maataloustuet eivät tietenkään kuulu Helsingin kaupunginvaltuustolle, mutta me Häiriköt-päämajassa olemme kiinnostuneempia vääryyksien oikaisemisesta ja suurista linjoista, emme niinkään teknisistä yksityiskohdista.

Suvi Auvinen kirjoitti tähänkin keskusteluun kummasti nivoutuvasta veganismin muutoksesta artikkelissaan Kilariveganismin loppu.

”Kulttuurissamme elää vahvana seko­päisen kilarivegaanin hahmo, joka vahtii muiden syömisiä, jeesustelee elämäntapansa moraalisesta ylivertaisuudesta ja syyllistää jokaista vastaantulijaa merkityksettömistä pikkuseikoista. Osa ihmisistä ei kutsu itseään vegaaniksi vaikka käytännössä ovat sitä, sillä he eivät tahdo tulla mielletyksi puritanistilahkolaisten kavereiksi.

Asenteet ovat kuitenkin muuttumassa.”

Näiden asenteiden ja ennakkoluulojen hälventyessä markkinat ymmärrettävästi myös seuraavat kysynnän perässä. Saila Kivelä kirjoitti tästä artikkelissaan Eläinvapaa markkinatalous:

”Yhä useammat yritykset haluavat tarjota kuluttajille harmittomia hyvän mielen tuotteita. Lisäksi on strategisesti järkevää palvella mahdollisimman laajaa ja etenkin kasvavaa asiakaskuntaa. Sen jälkeen yritys joutuu kuitenkin pohtimaan, miltä sen eläimiä sisältävät tuotteet näyttävät eettisemmän tuotteen rinnalla.. .. Jos vegaaniset versiot toimivat kuin eläinperäiset versiot – ja näinhän markkinaviestintä meille toki uskottelee – ovat ne todiste siitä, että tuotteet voisi tehdä kokonaan toisin.”

Harmillisesti systeemi kuitenkin tappelee verissä päin markkinoita vastaan, eivätkä kuluttajat ja kaupungit saa maksaa ruuasta tuotantokustannusten mukaan .

Ja kohta joku huutaa, että valinnan vapaus ja p̶a̶k̶k̶o̶r̶u̶o̶t̶s̶i̶ pakkovege ja Neuvostoliitto ja punaviherfasismi. Muistutan kuitenkin, että oikeastaan lähinnä kaikki peruskoulussa perutustuu pakolle – oppivelvollisuudesta alkaen. Kaikenlaisia muitakin pakkoja meillä yhteiskunnassa piisaa: ei saa ajaa motarillakaan kahtasataa, ei saa polttaa vanhoja renkaita takapihalla tai lorotella öljyjä ojaan.

Moneen ympäristön kannalta tuhoisaan toimintaan yhteiskunta puuttuukin kovalla kädellä. Lihan tuotantoa yhteiskunta kuitenkin kokee asiakseen tukea. Ja sitten ihmetellään, kun tuo vegaanisafka on kalliimpaa kuin sikanauta.

Elettäispä markkinataloudessa.

Ja loppuun vielä disclaimerina, että ei, minun muksut eivät mene vegaanivaliolla enkä ole sitä heille vaatimassa. Ovat ihan normilakto-ovo-pesco-vegetaristeja (tämä on muuten aina hassu termi noin niinku oikeinkirjoituksellisesti, please help?) – toinen tosin sitä gluteenittomana.

Facebook-kommentit
Jaa tämä: