Juha Sipilä riivaa Yleisradiota ja Ely-keskus mahdollistaa Talvivaaran ympäristötuhot.

Onko Puolan malli Suomen malli?

Sipilä leikkaa, Sipilä vatuloi, Sipilä uhkailee ja Sipilä suhmuroi, mutta miten käy Sipilältä demokratia?

Viime vuoden marras–joulukuussa kohistiin pää­ministeri Juha Sipilän suhteesta Yleisradioon. Oli käynyt ilmi, että Yleisradio oli suitsinut toimittajiaan kaivosyhtiö Terrafameen liittyvässä uutisoinnissa, koska maan poliittisen johdon taholta oli koettu painetta.

Monien silmissä Yleisradio menetti luottamustaan riippumattomana uutismediana.

Huomion kiinnittäminen Yleisradioon on ymmärrettävää. Yksittäisten mediakamppailujen sijaan suurempi huoli pitäisi kuitenkin kohdistaa demokratian tilaan ja Yleisradion asemaan siinä. Johtavat ministerit ”laittavat Suomea kuntoon” ja ”pelastavat hyvinvointiyhteiskuntaa” ennen muuta bisnestä edistämällä. Kansan syvien rivien asialla olevat perussuomalaiset näpertelevät lepakoiden, taksien ja autoverojen kanssa, kun hallitus panee kansallista infrastruktuuria pala palalta lihoiksi. Yläfemmoja heitellään.

Päättäjillä on kova kiire. Vaalikausi on lyhyt. Mallia haetaan milloin Virosta, milloin Ruotsista ja milloin Saksasta. Bisneselämän toimintatapoihin tottuneet poliitikot eivät halua vatuloida, ja kansalaisten oikeuksia sekä tasavertaisuutta turvaava perustuslaki näyttää heidän silmissään turhalta hidasteelta. Kritiikkiä ei haluta kuunnella. 

”Jos, jos ja jos. Mitä jos Yle loppuu ja Maikkari loppuu, mitä sitten?”, kysyi pääministeri ärsyttävältä toimittajalta syyskuussa 2016. Useimmiten vapaissa ja avoimissa demokratioissa on pidetty tapana, että pääministeri ei uhkaile mediaa edes vitsihuumorin nimissä. Uhkailu ja vitsihuumori ovat huonoja tapoja johtaa maata. Tämä ja muut meidän vastamainoksista osoitteessa voima.fi/vastamainokset.
”Jos, jos ja jos. Mitä jos Yle loppuu ja Maikkari loppuu, mitä sitten?”, kysyi pääministeri ärsyttävältä toimittajalta syyskuussa 2016. Useimmiten vapaissa ja avoimissa demokratioissa on pidetty tapana, että pääministeri ei uhkaile mediaa edes vitsihuumorin nimissä. Uhkailu ja vitsihuumori ovat huonoja tapoja johtaa maata. Tämä ja muut meidän vastamainoksista osoitteessa voima.fi/vastamainokset.

Toimiva demokratia on nuori ja hauras. Sitä täytyy jatkuvasti puolustaa, vahvistaa ja vaalia. Demokratian kivi­jalaksi ei riitä, että päättäjät saavat mandaatin toimia oman päänsä mukaisesti. Toimiva demokratia perustuu tasavertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden periaatteille. Se pyrkii ottamaan mukaan kaikki jäsenensä – myös vähemmistöt – ja vahvistamaan kansalaisyhteiskunnan ja oikeusvaltion ideaa.

Tällä hetkellä kansalaisyhteiskunnan perusteet ovat monissa Euroopan maissa uhattuina, kun oikeistopopulistiset liikkeet ovat päässeet valtaan. Autoritääriset hallinnot uhkaavat valtaapitäviä kritisoivaa mediaa ja kansalaisten perusoikeuksia turvaavaa perustuslakia. Unkarin pääministeri myi yleisradioyhtiön kaverilleen. Puolassa valtaa pitävä Laki ja oikeus -puolue yrittää rajoittaa median ja kilpailijoidensa mielenilmauksia.

Suomi kuntoon Suomi100-juhlavuonna ihmetellään ihan joukolla sitä, miten maa makaa.
Suomi kuntoon Suomi100-juhlavuonna ihmetellään ihan joukolla sitä, miten maa makaa.

Kohutun Intiaan kohdistuneen vienninedistämis­matkansa jälkeen pääministeri Sipilä oli hieromassa yrityskontakteja Puolassa. Ulkoministeri Timo Soini on puolestaan tukenut avoimesti Puolan hallitusta. Jokin aika sitten Soini kertoi Suomen jakavan saman arvopohjan Turkin kanssa – Turkin, joka on autoritäärinen ja poliittisesti islamilainen.

Mikäli Suomi haluaa säilyttää maineensa toimivana demokratiana ja sananvapauden mallimaana, vahvaa ja itsenäistä Yleisradiota tarvitaan nyt enemmän kuin vuosiin. Nykyisestä Puolasta ei ole demokratian esikuvaksi.

Juha Herkman työskentelee akatemiatutkijana Helsingin yliopistossa. Hänen nykyinen tutkimushankkeensa selvittää populismin ja median suhteita Pohjoismaissa. Herkman on julkaissut kirjan Politiikka ja mediajulkisuus (Vastapaino 2011).

Facebook-kommentit
Jaa tämä: