Teksti Häirikkö

Ihmiset ostavat Ikeasta julisteita, vaikka samalla rahalla saisi ihan oikeita taideteoksiakin. Me täällä Häiriköt-päämajassa tykkäämme taiteesta. Katutaidekin kiinnostaa. Viime päivinä olen pohtinut Ikean uutta katutaidehenkistä julistesarjaa, joka tulee myyntiin 1. huhtikuuta. On kuulemma limited, ja halukkaita hoputetaan kaupoille. Voi pohtia, kuinka vakuuttavaa monikansalliselta halpahallilta on puskea katutaidetta. Tuskin Ingvar Kampradin imperiumissa hihkuttaisiin innosta, jos joku taiteilijoista kävisi luvatta tussaamassa tuotoksiaan hallin seinään. Ja tuo luvattomuus on kuitenkin keskeisin tekijä, joka katutaiteelle merkityksiä antaa. Mutta en minä sydänkohtausta ole saanut. Hyvä, jos ihmiset haluavat ja saavat seinilleen koristusta ja väriä. Ehkä jopa iloa elämäänsä. Siltikin ajatus juuri Ikeasta – kaikista maailman firmoista – rahastamasta taidemuodolla, joka on syntynyt kapinoimaan tasapäistävää kulttuuria vastaan, tuntuu jotenkin räävittömältä. Projektiin mukaan lähteneitä taiteilijoitakaan en hirveästi jaksa nuhdella. Ovat (toivottavasti) saaneet reilun rahallisen korvauksen vaivoistaan – vuokrat pitää maksaa ja ruokaa ostaa. Toivottavasti kaikki myös ymmärtävät, että taiteilija operoi oman taiteellisen uskottavuutensa varassa. Ikea yhteistyökumppanina on ratkaisu, joka saattaa nakertaa taiteilijan omaa kulttuurillista pääomaa. Mutta siitähän he ovat sen rahallisen korvauksen (toivottavasti) saaneetkin. Jos siis en tuomitsekaan noita julisteita tai niiden tekijöitä, niin kannustanko teitä juoksemaan Ikeaan kaupoille? En. Jos katutaide kiinnostaa ja jotain koristetta kaipaatte seinillenne, niin kyllä sitä ihan siedettävään hintaan saa Ikean ulkopuoleltakin. Radikaali ehdotukseni on: hankkikaa taiteenne taiteilijoilta ja gallerioista. Listaan tähän alle ensimmäiset mieleen tulevat tällä hetkellä auki olevat näyttelyt, joista saa katutaidehenkistä taidetta hyvinkin sopuisaan hintaan. Esimerkkini ovat Helsingistä, koska tunnen parhaiten kotikaupunkini touhut. Taidetta löytyy varmasti muualtakin. Gallerioita on onneksi verrattomasti enemmän kuin Ikeoita. Make Your Mark Galleryssa esillä olevasta Dwanen näyttelystä pienimmät teokset (20cm x 27cm) irtoavat hintaan 70 euroa kappale. Itse ostin näyttelystä numeroa isompia teoksia neljä kappaletta, ja olen oikein tyytyväinen ratkaisuuni. Dwane Taidetta voi käydä kyselemässä myös katutaidepaja Leiskuvasta Helsingin Pengerkadulla. Sieltä irtoaa todella päräyttävää tavaraa hyvinkin kohtuulliseen hintaan. Leiskuvasta ja sen touhusta voi muuten lukea pian myös Voimasta. Punavuorelaiseen Jade Galleryyn voi poiketa katsomaan pitkän linjan graffitimaalarin Kaihin näyttelyä Art According to Kaih. Päräyttävää matskua, ja duunien hinnat alkavat 150 eurosta. Kaih Ja entäpä Trama? Yksi Suomen historian merkittävimmistä graffitimaalareista esittelee Freak Years -näyttelyssä valokuvia uransa varrelta. Pengerkadun Geezer’s Shopista kehystetty ja signeerattu kuva irtoaa 40 euron korvausta vastaan. Trama Traman edellinen näyttely oli muuten Iso-Roballa Osumassa, jossa oli esillä originaaleja. Ei niidenkään hinta hirvittänyt. Parhaillaan Osumassa on esillä Niko Okkosen näyttely. Kannattaa tarkastaa. Ja viimeisenä (vaan ei vähäisimpänä) on vanhan liiton graffitimaalari Jani Tolin, jonka näyttely Places and Spaces on esillä Factory St. Galleryssä. Vedos lähtee mukaan alle satasella. Alkuperäisistä duuneista joutuu maksamaan enemmän. Näyttely puretaan lauantaina 21. maaliskuuta, mutta duunien perään voi gallerialta kysellä myöhemminkin. Tolin Entä jos hiplaat edelleen niitä Ikean sisustustaidejulisteita ja/tai -tauluja, etkä ole kiinnostunut aidosta katutaiteesta? Ei hätää, tähänkin löytyy monin verroin parempia vaihtoehtoja. Esimerkiksi helsinkiläisen Ville Ruson Karusoma tarjoaa abstrakteja maalauksia hyvinkin kohtuullisella hinnalla. Pääosin akryylimaaleilla kangaspohjille ja levyille tehtyjä teoksia löytyy kaiken kokoisia ja värisiä. Sekatekniikkakin on hallussa, ja halutessaan Rusolta saa tilattua juuri sen kokoisen, värisen ja tyylisen duunin kuin haluaa. Itsekin olen yhden toimiston sisustanut hänen teoksillaan. Eivätkä ne Karusoman hinnatkaan kauheita ole. Satkulla tai parilla pääsee jo pitkälle. Ruson idea on juurikin taistella niitä monistettuja sisustustauluja vastaan kohtuuhintaisilla teoksilla. Kulttuuriteko, sanoisin. Karusoma Vaikka mainitut näyttelyt loppuisivat ennen ostoksille ehtimistä tai juuri mainittujen taiteilijoiden teokset eivät puhuttelisi, kannattaa mainituissa gallerioissa – ja muissakin – käydä katsastamassa tilannetta. Toivon sydämestäni, että ihmiset hankkisivat taiteensa taiteilijoilta ja gallerioista – eivät halpahallin bulkkilaarista. Eikä se galleristille puhuminen vielä tarkoita sitä, että tuhatlappuset lentävät lompakosta. Te ansaitsette parempaa, ja niin ansaitsee taidekin. Arvostetaan sitä. PS. Tiedoksi saatettakoon vielä, että yksikään mainituista gallerioista tahi kauppiaista ei ole lahjonut tai voidellut minua millään tavoin. Ikeaan en ole ollut edes yhteydessä. Jotain bloggaajia, noita tekstimainonnan ammattilaisia, Ikea tosin on näemmä naruttanut touhuistaan kirjoittamaan. Lainaan tähän yhtä sellaista kirjoitusta ihan vaan kiinnittääkseni huomionne siihen, että blogimaailma on sellainen paikka, jossa vierailevien ihmisten toivoisi harjoittavan hyvin vahvaa lähdekritiikkiä. IKEA järjesti kevätillan esitelläkseen uutuuksiaan. Lokaatioksi oli valittu urbaani ja keväinen Helsingin Suvilahti ja Tiivistämö-rakennus. Tämä siksi, koska IKEA julkaisee sarjan katu- ja graffititaiteilijoiden teoksia julistesarjana tänä keväänä. Paikka sopi teemaan hienosti. Suureen rosoiseen tilaan oli tehty kiinnostavia kokonaisuuksia, jotka oli vieläpä valaistu erikseen, jotta kuvaaminen olisi esimerkiksi bloggarin näkökulmasta mahdollisimman helppoa.