Esimerkiksi Helsingissä menehtynyttä pyöräilijää muistaneet 850 pyöräilijää olisivat vieneet verrattomasti enemmän tilaa, mikäli jokainen pyöräilijä olisi ottanut tilaa auton verran.

Polkupyörähäiriköt parantavat maailman

Viime viikolla Helsingissä kuoli pyöräilijä autoilijan perseiltyä ja bussi lanasi kuolonkolaria seuranneen muistokulkueen. Tilanne on kestämätön.

Vastakkainasettelun aika on täällä, tämä on tosiasia Helsingissä Herran vuonna 2015. Tuskin mikään alleviivaa tätä karmaisevammin kuin tapaus, jossa autoilija ilmeisen tahallisesti ajoi pyöräilijän kumoon kohtaloikkain seurauksin. Polkupyöräily on viime vuosina kasvattanyt suosiotaan ja samalla pyöräilyä kohtaan esitetty kritiikkikin lisääntyy.

Miten saisimme laukaistuksi tämän pyöräilijöiden ja muun liikenteen välisen jännitteen? Toisinaan epäkohtien esiintuominen kansalaisaktivismin keinoin on hyvä ratkaisu – sitten kun epäkohdat ovat näkyvillä voidaan niihin myös puuttua.

Mielenosoitukset ovat hyvä tapa tuoda ongelmia esiin. Sunnuntaina 16. 8. polkupyöräilijät halusivat muistaa mielenosoituksella menehtynyttä pyöräilijää, mutta tuo tapahtuma onnistui entuudestaan lisäämään jännitteitä. Aikataulussa pysymisestä huolestunut bussikuljettaja päätti kurvata keskelle kulkuetta ja lanasi samalla pyöräilijöitä kumoon. Tuskin kukaan toivoi kulkueen osoittavan ongelmia näin konkreettisesti.

Myös taiteenmuotoiset performanssit voivat tehdä ongelmakohtia näkyviksi. Viime vuonna Let’s Bike It! -järjestö havainnollisti Latviassa performatiivisen mielenosoituksen avulla kuinka pyöräilyt tukeminen hyödyttää ruuhkassa istuvia autoilijoita: Auto vie verrattomasti pyörää enemmän tilaa ja jokainen pyörä tarkoittaa käytännössä väljempiä katuja autoilijoille. Polkupyöräilyn helpottaminen ja mukavoittaminen siirtää yhä useamman pyörän selkään ja samalla vähentää autoja liikenteestä sekä vapauttaa joukkoliikenteen kapasiteettia. Myös ei-pyöräilijöiden kannattaisi ymmärtää että pyöräilyinfran parantaminen kaupungissa olisi kaikkien etu. Siis ihan kaikkien.

Esimerkiksi Helsingissä menehtynyttä pyöräilijää muistaneet 850 pyöräilijää olisivat vieneet verrattomasti enemmän tilaa, mikäli jokainen pyöräilijä olisi ottanut tilaa auton verran.
Kuva Riiassa järjestetystä Let’s Bike It -performanssista/mielenosoituksesta. Esimerkiksi Helsingissä menehtynyttä pyöräilijää muistaneet 850 pyöräilijää olisivat vieneet verrattomasti enemmän tilaa, mikäli jokainen pyöräilijä olisi ottanut tilaa auton verran.

Vaikka jokainen pyöräilijä hyödyttää jokaista autoilijaa, niin ei sitä rakkautta liikaa ole herunut. Itse olen ajanut Hämeentietä henkeni uhalla, kun autot ohittavat senttien päästä kiirehtiessään seuraaviin punaisiin valoihin. Meitä pyöräilijöitä kuitenkin syytetään toistuvasti öykkäröinnistä liikenteessä. Ilmeisesti kuolonkolariakin edelsi se, että pyöräilijä ohitti punaisissa seisseen autojonon ja lähti vihreissä porukan keulilta. Tämä ei ole ollenkaan harvinaista, koska usein niiden autojen puristuksissa ajaminen on hieman riskaabelia. Tämä on viranomaistenkin tiedossa ja muutamissa paikoissa Helsingissäkin siihen autojen ja suojatien väliin on jopa maalattu oma tasku pyöräilijöille – paalupaikka niin sanotusti.

Yksi tapa tuoda esiin pyöräilyn kannalta ongelmallisia paikkoja kaupungista, on viedä pyörät joukolla sinne ongelmapaikkoihin. Helsingin polkupyöräilijöiden Kriittinen pyöräretki -tempaukset tekevät tätä kerran kuussa. Kriittisten pyöräretkien tarkoituksena on edetä ongelmalliseksi katsotulla reitillä halki Helsingin ja kiinnittää huomiota tähän etenemisen vaikeuteen. Varmasti me pyöräilijät noin joukkona olemme harmistusta herättäneet, mutta ehkä jotain paremman maailman siemeniäkin on kylvetty. Hämeentien pyöräkaistan vimmattu vaatiminen on osaltaan vaikuttanut siihen, että vaihtoehdosta on alettu käymään ihan oikeata keskustelua.

Aivan varmasti meidän pyöräilijöidenkin puolella on urpoja ja huonosti käyttäytyviä yksilöitä. Järkevällä liikennesuunnittelulla öykkäröintiä kuitenkin saisi minimoitua. Harmillisesti kotikaupunkini pyöräliikenteen suunnittelusta ei sitä järkeä ole liikaa löytynyt – yksi Baana ei vielä poista vuosikymmenten töpeksimisiä. Helsingissä on liikennesuunnittelupuolella näyttänyt olevan vallalla suunnittelufilosofia, jossa ensin piirretään autoille suorin reitti paikasta a paikkaan b, ja pyörät sekä jalankulkijat sitten roiskitaan sinne laidoille jos muistetaan.

Tämä huono suunnittelu vuorostaan johtaa niihin jalkakäytävään päättyviin pyöräteihin ja muihin päättömyyksiin, jotka ruokkivat eri tavoin liikkuvien välistä kränää.

Sen sijaan, että me kaupungilla liikkuvat kiroilemme toisillemme, pitäisi meidän ehkä painostaa päättäjiä ja virkamiehiä pontevammin. Kriittiset pyöräretket ja muut kansalaisaktivismin, -tottelemattomuuden sekä taiteen keinot ovat usein hyvä tapa tähän. Joten rakkaat autoilijat, mikäli jäät jumiin meidän kulkueemme perään älkää hermostuko: Me siinä vaadimme parempaa kaupunkia sinullekin.

Kuva viime kesänä Hämeentiellä ajetulta Kriittiseltä pyöräretkeltä. Tuolla retkellä muiden joukossa polki myös Hollannin suurlähettiläs, joka puolestaan kannusti Helsinkiä panostamaan pyöräilyn edistämiseen.
Kuva viime kesänä Hämeentiellä ajetulta Kriittiseltä pyöräretkeltä. Tuolla retkellä muiden joukossa polki myös Hollannin suurlähettiläs, joka puolestaan kannusti Helsinkiä panostamaan pyöräilyn edistämiseen.

Facebook-kommentit
Jaa tämä: