Suo siellä -meemi

Turvekampanja sai tuomion

Mainonnan eettinen neuvoston huomautus turvekampanjalle ja mainostoimisto Hasan & Partnersille. Kyseessä on kuitenkin vähäpätöinen näpäytys, eikä alan itsesäätely oikein vakuuta.

Keskuskauppakammarin alainen Mainonnan eettinen neuvosto (MEN) antoi huomautuksen Bioenergia ry:n turvekampanjan mainoksesta. Koska tämä mainosalan itsesäätelyelin ei puutu mainosten valheellisiin väittämiin, ei MEN kommentoinut kampanjassa esitettyjä räikeitä valheita. Sen sijaan MEN puuttui yhteen kampanjan julisteista.

”Neuvosto katsoo, että pyörätuolissa istuvan henkilön kuva yhdistettynä mainoksen otsikkoon ’Suo siellä, vetelät housuissa täällä.’ voidaan markkinoinnissa käytettynä tulkita vanhuksia ja vammaisia henkilöitä loukkaavaksi esitystavaksi.”
Suo siellä -meemi

Näin nämä asiat koetaan.

Mainonnan eettinen neuvosto korostaa, että ”mainostajan on otettava huomioon sen yhteiskunnallinen ja ammatillinen vastuu”. Tämä huomautus ei kuitenkaan ole velvoittava eikä mainostajan tai mainostoimiston tarvitse reagoida tai kommentoida sitä millään tavalla. Alan standardi taitaa olla se, että siinä missä platinahuippuja, leijonia ja muita palkintoja hehkutetaan, näistä näpäyksistä vaietaan kuin muuri.

Tämä puhumattomuus ei ole pelkästään eduksi alalle. Eivät mainostoimistoissa ja alalla työskentelevät ihmiset ole mitään mörköjä, jotka etsivät jatkuvasti ja yksinomaan keinoja kusettaa kuluttajakansalaisia. Tämä ulospäin näkyvä välinpitämättömyys alan nuhteettomuudesta kuitenkin lähettää sellaisia signaaleja ulos päin.

Kokemattomuus vaikeiden asioiden käsittelyssä kävi ilmi turvekeskustelussa, kuten kirjoitin maaliskuussa:

”On kiinnostavaa, että viestintäalalla vuosikymmeniä toiminut Ami Hasan pillastui yhtiönsä saamasta kritiikistä. Hän julisti, että kyseessä on ’Normaali ammutaan viestinviejä -taktiikka. Niin kauan, kun mainostaminen pysyy lain puitteissa, se on ihan okei.’

Ehkä Ami Hasan on viettänyt liikaa aikaa väärässä seurassa ja unohtanut ympäröivän yhteiskunnan seuraamisen. Tai ehkä hän tosiaan on tuudittautunut ajatukseen, että mainostoimisto olisi joku täysin ulkopuolinen toimija prosessissa ja että vastuu kaikesta on aina jossain muualla – mainostajalla tuotteesta ja kuluttajalla mainoksen tulkitsemisesta.

Eihän se tietenkään niin mene.”

Osallistuin 16.5. visuaalisen viestintäalan etujärjestön, Grafian, Jutellaan vähän vastuullisuudesta -tilaisuuteen. Tarkoituksena (ja toteumana) oli puhua mainonnan eettisistä sudenkuopista, pelisäännöistä ja sen sellaisita. Lisäkseni puhumassa olivat Vuoden junior -palkittu Mikko Hakkarainen Miltton Creativesta, Platinahuipulla juuri palkittu ja esimerkiksi Bob Helsinki -mainostoimiston perustanut Jukka Kurttila Finlaysonista, ja mm. Amnestyn ja Kallion seurakunnan viestintää hoitanut Anu Merenlahti.

Oma roolini keskustelussa oli tietysti edustaa ammattivänkääjää ja kriitikkoa. Kun minulta kysyttiin alussa motiiviani tehdä vastamainoksia, totesin, että mainonta ja markkinointi ovat niin keskeisiä ja tärkeitä elementtejä nyky-yhteiksunnassa, että niitä ei voi jättää käsittelemättä ja arvioimatta kriittisesti. Toivoisin alan itsensäkin sisäistävän tämän ajatuksen ja kantavan vastuunsa.

Tekemämme turvevastamainos on jälleen yllättävän ajankohtainen tämän turvekampanjan saaman huomautuksen myötä.

Turve-kampanjan kovia substanssiasioita käsiteltiin parin viikon ajan läpi aika laajalti mediassa ja mielipidepalstoilla. Kampanjan väitteitä kyseenalaistettiin ja suorastaan osoitettiin vääriksi. Kampanjan taustalla olevat tahot eivät kuitenkaan osallistuneet keskusteluun, eikä heillä ole juurikaan preesenssiä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Eli keskustelu oli lopulta sitä, että kriitikot kirjoittelivat lehtiin. Hasan & Partners -mainostoimiston ilmottauduttua kampanjan toteuttajaksi Markkinointi & Mainonta -lehdessä, alkoi toinen vaihe keskustellussa. Päästiin puhumaan paheksuntaa herättäneestä muodosta sen substanssin lisäksi.
Turve-kampanjan kovia substanssiasioita käsiteltiin parin viikon ajan läpi aika laajalti mediassa ja mielipidepalstoilla. Kampanjan väitteitä kyseenalaistettiin ja suorastaan osoitettiin vääriksi. Kampanjan taustalla olevat tahot eivät kuitenkaan osallistuneet keskusteluun, eikä heillä ole juurikaan preesenssiä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Eli keskustelu oli lopulta sitä, että kriitikot kirjoittelivat lehtiin.
Hasan & Partners -mainostoimiston ilmottauduttua kampanjan toteuttajaksi Markkinointi & Mainonta -lehdessä, alkoi toinen vaihe keskustellussa. Päästiin puhumaan paheksuntaa herättäneestä muodosta sen substanssin lisäksi.

Aivan sattumalta ja jotenkin sopivasti Ami Hasan pääsi paistattelemaan parrasvaloissa myös pari viikkoa sitten. Mainosalan etujärjestö The Art Directors Club of Europe (ADCE) nimesi Hasanin uudeksi tirehtöörikseen.

”I’m honoured to be elected as the president of ADCE, an organization with massive responsibility, mountainous influence and monumental potential”, Hasan kommentoi itse nimitystään.

ADCE toteaa päätöksestä tiedottaessaan, että ”in a presidential role he cannot help but inject a political perspective on the future.”

Jäämme kiinnostuneina odottamaan tätä poliittisen perspektiivin lisäämistä mainostoimistogurun kommentaariin. Shortlistin järjestämässä turvekeskustelussahan Hasan totesi mainosalasta ja kriitikoistaan, että ”kannattaa jättäytyä pois, jos ei usko tähän markkinatalousyhteiskuntaan, jossa elämme.”

Onnistuneempaa itsereflektiota?

Huhtikuun 28. päivänä kävin PING Helsinki Business Festivalilla keskustelemassa median murroksesta, bloggaamisen ja journalismin eroista ja ennen kaikkea sisältömarkkinoinnista.

Vaikuttajamarkkinointia suunnitteleva ja toteuttava PING Helsinki toimii kiinnostavalla alalla. Bloggaaminen ja maksetut sisällöt ovat kasvava trendi maailmalla ja Suomessa. Samalla, kun keksitään uusia keinoja vältellä mainoksia, maksavat mainostajat siitä, että mainokset nivotaan osaksi sisältöä. Tämä tietenkin edellyttää aivan uudenlaista medialukutaitoa yleisöltä ja pelisilmää markkinoilta.

PING ei ollut täysin osaton Atrian broilerkohusta, jossa joukko bloggaajia maksettiin tutustumaan kanatehtaaseen. Se tapaus poiki myöskin nuhteet MEN:iltä:

Blogin markkinointia osoittava tunniste ei ollut kuluttajalle helposti havaittava, selkeä ja ymmärrettävä. Kuluttaja ei voinut ensisilmäyksellä tunnistaa blogikirjoitusta markkinoinniksi. Koska asianosaiset ovat kuitenkin pyrkineet noudattamaan viranomaisohjeistusta eikä asiasta ole aikaisempaa oikeuskäytäntöä, neuvosto ei tällä kertaa antanut yritykselle huomautusta.”

Siinä, missä mainosalalla on tosiaan ollut aika hiljaista tämän itsereflektion saralla, niin PING otti rohkeasti härkää sarvista ja avasi keskustelua siitä, miten sisältöyhteistyö saatettaisiin toteuttaa soveliaalla tavalla.

PINGin tapahtuma oli toki häpeilemätöntä mainostajien ja sisältötuottajien parittamista. Silti sen puitteissa onnistuttiin pohtimaan myös sitä, että pitäisikö alalla olla jotain itsesäätelyä (pitäisi) ja että kuinka ja kuka sitä voisi toteuttaa (ei mitään havaintoa).

Itsesäätely on sikäli arvokasta sekä mainos- että bloggausalalle, että mikäli pelisäännöt eivät selkiydy itse, saattaa valtio työntää lusikkansa mukaan soppaan tarpeettoman pontevasti.

Nämä itsesäätelyyn liittyvät kysymykset epäilemättä puhuttavat meitä kiinnostuneita vielä pitkälle tulevaisuuteen.

Facebook-kommentit
Jaa tämä: