Huaweit

Yritysvastuusta yritysten vastuuseen

Yritysviestintä on mielikuvien hallintaa ja vastuullisuudesta viestiessään yritykset valitsevat tarkasti mitä kertovat ja mitä jättävät kertomatta. Tarvitaan myös ulkopuolisia vahtikoiria.

Yritysvastuu on käsite, joka on nykyisin jonkinlainen itsestäänselvyys käytännössä missä tahansa yrityksessä – ainakin mitä julkisuuskuvaan tulee. Yritysskandaalit ja vastuuton yritystoiminta yleisemmin ovat kuitenkin olleet jatkuvasti uutisotsikoissa.

Olemme muun muassa saaneet lukea, kuinka kaivos on muuttanut järviä meriksi, autonvalmistaja on huijannut kaikkia moottoreidensa hiukkaspäästöistä ja kuinka kännyköiden valmistuksessa käytetyt arvometallit on kaivettu orjatyövoimalla.

Kännyköiden valmistuksessa tarvittavia mineraleja kaivetaan usein olosuhteissa, jotka eivät täytä mitään minimivaatimuksia työolosuhteiden tai työntekijöiden oikeuden puolesta. Elektroniikkavalmistajat ovat kuitenkin eristäneet itsensä näistä ongelmista verrattoman tehokkaasti ja myyvät kuluttajille kiiltävää ja siloista pintaa menestyneidän ja kauniiden ihmisten poseeratessa mainoksissa.
Kännyköiden valmistuksessa tarvittavia mineraleja kaivetaan usein olosuhteissa, jotka eivät täytä mitään minimivaatimuksia työolosuhteiden tai työntekijöiden oikeuksien puolesta. Elektroniikkavalmistajat ovat kuitenkin eristäneet itsensä näistä ongelmista verrattoman tehokkaasti ja myyvät kuluttajille kiiltävää ja siloista pintaa menestyneiden ja kauniiden ihmisten poseeratessa mainoksissa.

Suurliiketoiminnan nykyhenkeä kuvastavana tapauksena voidaan nostaa tapetille vaikkapa Apple, jonka toimitusketjun kiinteänä osana toimivan kiinalaisen laitevalmistajan Foxconnin Shenzhenin tehtaan työolot johtivat kärjistyttyään kahdeksantoista työntekijän itsemurhayritykseen. Tähän Foxconn reagoi nopeasti muun muassa asentamalla turvaverkot tehdasrakennusten kattojen tuntumaan, jottei hyppääminen enää johtaisikaan kuolemaan.

Samaan aikaan Apple kertoo nettisivuillaan koreita tarinoita hankintaketjunsa vastuullisuudesta. Nämä eivät suinkaan useimmissa tapauksissa ole valheita, vaan kuten vertaisarvioiduissa tutkimuksissa on havaittu, pikemminkin osa eräänlaista läpinäkyvyyden hallintaa. Firma antaa mielikuvan läpinäkyvyydestä, mutta todellisuudessa linssi näyttää ainoastaan julkisuusarvoltaan positiivista toimintaa, kun taas näkyvyys ongelmallisiin konteksteihin jätetään vahtikoiraorganisaatioiden tehtäväksi.

Esimerkiksi kansalaisjärjestö Finnwatchin esiinnostamiin epäkohtiin palmuöljytuotannossa Neste on reagoinut vuosien ajan positiivisesti. Tosin eduskinta jäädytti hiljattain hallituksen esityksestä Finnwatchin rahoituksen.

Esimerkiksi Eettisen kaupan puolesta ry. on tehnyt selvityksiä suomalaisten elektroniikkajätteen kohtalosta. "Eettisen kaupan puolesta ry:n Kaukainen kaatopaikka -selvityksen (2013) mukaan elektroniikkajätettä viedään Suomesta kehitysmaihin kierrätettäväksi ihmisille ja ympäristölle haitallisin tavoin. Suomessa e-jätettä syntyy arviolta 90 000 – 106 000 tonnia vuodessa."
Esimerkiksi Eettisen kaupan puolesta ry. on tehnyt selvityksiä suomalaisten elektroniikkajätteen kohtalosta: ”Eettisen kaupan puolesta ry:n Kaukainen kaatopaikka -selvityksen (2013) mukaan elektroniikkajätettä viedään Suomesta kehitysmaihin kierrätettäväksi ihmisille ja ympäristölle haitallisin tavoin. Suomessa e-jätettä syntyy arviolta 90 000 – 106 000 tonnia vuodessa.”

Yrityksissä ollaan keskimäärin erittäin taitavia mielikuvien hallinnassa niin lyhyellä kuin pitkälläkin tähtäimellä. Tavallisesti tämä tapahtuu juuri yritysvastuunarratiivien kautta. Yritysvastuussa ei ole sijaa vastuuttomuudelle, eikä yritysvastuu vastaa vastuuttomuuteen liittyviin ongelmiin. Yritysvastuukeskustelusta olisikin korkea aika siirtyä painottamaan vastuuttoman yritystoiminnan kitkemistä ja ehkäisemistä (kuten akateemisen johtamistutkimuksen valtavirrassa on tehtykin.)

Yritysvastuusta ei ole vastaukseksi ongelmiin. Apple on vain yksi esimerkki siitä, ettei kuluttajiakaan kiinnosta riittävästi.

Ehkä pitäisikin kääntää katse jälleen kerran vastuuttomaan yritystoimintaan liittyvään lainsäädäntöön ja jättää vapaaehtoinen yritysvastuu sille sopivaan arvoon. Lainsäädännöllä on kuitenkin tutkitusti vapaaehtoista yritysvastuuta merkittävämpi vaikutus esimerkiksi yritysten päästöjen hillitsemisessä.

Kirjoittaja väitteli Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa vastuuttoman yritystoiminnan kollektiivisesta muistamisesta ja unohtamisesta ja jatkaa nykyisin kyseisen teeman parissa Marie Curie -stipendiaattina Cass Business Schoolissa Lontoossa.

Facebook-kommentit
Jaa tämä: