asekauppa

Sotavauva Helsingissä

Suomalaisia vauvoja suojaavat aseet tappavat vauvoja muualla. Me emme kuitenkaan ehkä halua ajatella sitä.

Helsingissä järjestettiin Nuku rauhassa -tilaisuus, jota mainostettiin näkyvästi esimerkiksi bussipysäkeillä pitkin kaupunkia. Tapahtuma valtasi Musiikkitalon ja Kansalaistorin viereisen puiston. ”Vallata” on sikäli sopiva termi tässä yhteydessä, että paikalla oli runsain mitoin panssarivaunuja, panssaroituja ajoneuvoja ja muuta teemaan liittyvää rekvisiittaa.

Tapahtumaa kyllä markkinoidaan kokonaisturvallisuuden juhlahankkeena ja oli siellä puistossa jokunen palomies, järjestötelttoja ja kiipeilyteline, mutta ne jäivät pahasti sotaväen jalkoihin.

Tapahtuman paraatisisäänkäyntiä dominoi mainoksistakin tuttu kuva nukkuvasta vauvasta (rikollisen huonosti photoshopattu) camo-tutti suussaan. Onko tuo maastokuvioitu tutti muuten rinnastettavissa puolustustarvikkeeksi? Ehkä tapahtuman järjestäjät kokevat, että heidän aseensa edustavat tuttiin rinnastettavaa turvan tuojaa. Ei voi tietää.

Joskus sylettää niin paljon, että sanat meinaavat loppu kesken. Meille myydään aseita ja sotaa vauvan turvallisuutena, vaikka jokaisen vauvan turvallisuuteen vaikuttaisi paljon enemmän arjen parantaminen, hyvinvointivaltio ja mitä näitä nyt onkaan.

Ja jos vauvoista ja suomalaisista aseista puhutaan, niin niitä tuhovälineitähän on myyty melko arveluttaviin paikkoihin, vaikka Suomen lain mukaan sen ei pitäisi olla edes mahdollista. Valtioneuvosto on linjannut, että ”puolustustarvikkeita” – eli aseita – voi viedä maasta ainoastaan mikäli niitä ei käytetä aseelliseen hyökkäykseen tai ihmisoikeusloukkauksiin. Eihän se tietenkään niin mene.

25. helmikuuta EU-parlamentti hyväksyi Jemenin sotaa koskevan päätöslauselman, jossa vaaditaan Saudi-Arabiaa asevientikieltoon. Kun käsittelyssä oli asevientikieltoa sisältävän kohdan lisääminen päätöslauselmaan, suomalaisista mepeistä kaksi äänesti vastaan: perussuomalaiset Jussi Halla-aho ja Pirkko Ruohonen-Lerner. Myös Timo Soini on kannattanut Saudi-Arabian aseistamista.

Tämä valheellisuus hakee vertaistaan kokoomuksen Ben Zyskowiczistä, joka vuonna 2012 haukkui vasemmiston tukevan arabidiktatuureja kokoomuksen äänestettyä Saudi-Arabian asekauppojen puolesta ja vasemmiston ja vihreiden vastustettua niitä.”

Tämä asenne näkyykin käytännön toimissa.

Puolustusministeriö on myöntänyt suomalaisyrityksille puolentoista vuoden sisällä 50 asevientilupaa Lähi-idän maihin. Suomi aseistaa muun muassa Saudi-Arabiaa ja Yhdistyneitä Arabiemiirikuntia, jotka ovat pommittaneet siviilikohteita Jemenissä.”

Toiset lapset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Toisia suomalaiset aseet suojelevat ja toisia ne uhkaavat.
Toiset lapset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Toisia suomalaiset aseet suojelevat ja toisia ne uhkaavat. Häiriköt-päämaja korjasi alkuperäistä kampanjamateriaalia hieman rehellisemmäksi.

Nuku rauhassa -tapahtuma kuului luonnollisesti osaksi Suomi 100 -juhlintaa, sillä mikäpä paremmin korostaisi demokraattisia arvoja ja hyvinvointiyhteiskuntaa.

Yksi tapahtuman pääyhteistyökumppaneista on muuten asevalmistaja Patria. Patria on välillä saanut selitellä näitä myyntihommeleita. Selitykset eivät ole olleet hirveän uskottavia.

”Aseyhtiö Patrian verkkosivuilla kehutaan, että ’Patria pitää yleismaailmallisina perusoikeuksina muun muassa ajattelun, mielipiteen, ilmaisun, uskonnon ja rauhanomaisen kokoontumisen vapautta’. SaferGloben raportin mukaan Patria teki vuonna 2011 sadan miljoonan euron asekaupat Saudi-Arabian kanssa 36 kranaatinheittimestä ja suuresta määrästä ammuksia.

Patrian viestintäjohtaja Birgitta Selonen, eikö tämä eettinen ohjeistus ole ristiriidassa sen kanssa, että Patria on toimittanut aseita turvallisuus- ja ihmisoikeustilanteen kannalta arveluttaviin valtioihin, kuten Saudi-Arabiaan ja Bahrainiin?

’Patria toimii maamme ja EU:n lakien ja vientilupasäädösten mukaisesti ja osakkeenomistajiensa valitseman hallituksen ohjauksessa’, Selonen vastaa sähköpostitse.”

Ja sanotaan nyt tähän loppuun, että kyllä, minä ymmärrän hyvinkin, että sotiminen on likaista touhua ja että asekaupoilla on liikkeellä vähemmän kivoja tyyppejä, mutta joiden kanssa joudutaan olemaan tekemisissä jos niitä tussareita kaivataan. Ja olen valmis hyväksymään senkin, että puolustusvoimia tarvitaan ja että kotimaisen aseteollisuuden merkitys on suuri ja toimiakseen se tarvitsee asiakkaita myös ulkomailta.

Tässä kohdassa olisi kuitenkin ehkä hieman rehellisempää myöntää, että myös me olemme kuoleman kauppiaita, emme mitään puhtoisia pulmusia. Ja kun myöntää sen roolinsa kuoleman kauppiaana, voisi lopettaa touhunsa markkinoimisen nukkuvalla vauvalla.

Jaa tämä:

Suomi, asekauppias

Samalla, kun maamme hallitus jakelee aseidenvientilupia ennennäkemättömällä tahdilla kansalaiset marssivat kadulla Syyrian sotaa vastaan. Nämä liittyvät toisiinsa hyvinkin läheisesti.

Pari vuotta sitten teimme Jani Leinosen kanssa sotateollisuutta kommentoivan paidan Suomen Rauhanpuolustajille. Paidan estettisen ilmeen lainasimme rantalomakohteiden mauttomilta tuliaispaidoilta, joihin on painettu kaikki mahdolliset muotimerkit – vaihdoimme vain nuo vaatemerkkien logot valikoimaan kotimaisten tuttujen ja tuntemattomien asevalmistajien logoja.

Kauneus on tietysti katsojan silmässä, mutta mielestäni yhdistimme suomalaisen sotateollisuuden mahdollisimman rumaan graafiseen suunnitteluun. Samoilla heitimme myös ilmoille ajatuksen siitä, että mihin ihmisten mielestä on hienoa samaistua – leimaamme itsemme ilomielin vaatteita hirvittävissä olosuhteissa tuottaviin muotibrändeihin, mutta aseteollisuutta harvempi haluaa itseensä yhdistää (metsästysporukat tästä poikkeuksena).

Minä ja Leinonen (vasemmalla) emme ole suinkaan ainoita, jotka ovat tarkastelleet suomalaista asekauppaa taiteen keinoin. Otso Kantokorven teos [http://uusi.voima.fi/blogikirjoitus/2015/aseet-taiteeksi-ja-taide-aseeksi/] (oikealla) muistuttaa meitä siitä, että Suomen rikkaimmaksi kansalaiseksi tituleerattu Chaim Zabludowicz on rikastunut juurikin asekaupalla.
Minä ja Leinonen (vasemmalla) emme ole suinkaan ainoita, jotka ovat tarkastelleet suomalaista asekauppaa taiteen keinoin. Otso Kantokorven teos (oikealla) muistuttaa meitä siitä, että Suomen rikkaimmaksi kansalaiseksi tituleerattu ja taiteen keräilijänä tunnettu Chaim Zabludowicz on rikastunut juurikin asekaupalla.

Harmillisesti suomalainen asekauppa jatkuu ja on jopa lisääntynyt sekä kohdistunut entistä ongelmallisempiin maihin kuten SaferGloben selvityksistä selviää (muuten taas kansalaisjärjestö hoitaa sitä valvomistyötä, joka oikeastaan voisi olla valtion vastuulla).

Aseita myydään halukkaille ja ikkunasta on lentänyt ulos kaikki teeskentely siitä, että asiakkaaksi kelpuutettaisiin ainoastaan demokraattisia valtioita, joilla on ihmisoikeushommelit kuosissa. Nyt kauppaa käydään Uzbekistanin, Turkmenistanin ja Saudi-Arabian kaltaisten maiden kanssa. Ei tämä sikäli uusi motkotuksen aihe ole, kirjoitin vuonna 2005 siitä, kuinka raskaan AMOS-kranaatinheitinjärjestelmän myyminen Yhdysvalloille saattoi hyvinkin rikkoa Suomen lakia. Jo tuolloin meillä oli selvä kielto siitä, että aseita ei voida myydä maalle, joka saattaa käyttää niitä aseelliseen hyökkäykseen tai ihmisoikeusloukkauksiin – ja aseellisia hyökkäyksiähän Yhdysvallat on tehnyt vähän sinne sun tänne tuon jälkeenkin.

Ajatus siitä, että meidän Uzbekistanin, Turkmenistanin ja Saudi-Arabian – tai Yhdysvaltoihin – kaupustelemat aseet eivät päätyisi vähintäänkin epäilyttäviin touhuihin on lähinnä naiivi. Enkä usko hetkeäkään Team Finlandin asekauppiaiden syyllistyvän naiiviuteen.

Myöskään ei kannata kuvitella, että konfliktit jatkuisivat ilman, että asekauppiaat niitä aseita sinne konfliktialueelle puskevat. Ainoastaan Rambolta ei lopu paukut kesken, muut tarvitsevat sen tasaisen logistiikkaketjun, jonka toisessa päässä on myös Suomi.

YK-päivänä Helsingin Senaatintorilla vaadittiin rauhaa. Vaatimus on epäilemättä naiivi, mutta myös eettisesti perusteltu. Kuva: Teemu Silván
YK-päivänä Helsingin Senaatintorilla vaadittiin rauhaa. Vaatimus on epäilemättä naiivi, mutta myös eettisesti perusteltu. Kuva: Teemu Silván

Kuluneen viikon aikana SaferGloben raportti on poikinut paljon keskustelua mediassa ja kommenttipalstoilla. Monet kommentoijat ovat oikeuttaneet kauppoja sillä, että jos ei me myydä, niin joku muu kyllä myy. Ja että siksi meidän kantsii ottaa ne rahat kuleksimasta. Siinä sitten ollaan kädet veressä ja pyhistellään täällä kotosalla että kuinka sivistyneitä ja rauhaa rakastavia olemmekaan.

No, kyllä me olemme osallisia niihin maailman konflikteihin, mikäli meidän aseita siellä käytetään. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Perusporvarihallitus on ilmeisesti sitä mieltä, että se kauppa on, joka kannattaa ja seurauksista viis. Myydään sitten sitä kuolemaan ja ollaan tyytyväisiä, kun joku taajama saa töitä asetehtaasta. Ehkä siellä tehtaan ympärille rakennetussa taajamassa kuitenkin voisi valmistaa muutakin kuin kuolemaa Uzbekistanin kaltaisiin diktatuureihin, jonne ollaan nyt myymässä tarkkuuskiväärejä.

SaferGloben raportti ajoittui sopivasti likelle eilistä YK-päivää, jolloin marssittiin monilla paikkakunnilla pitkin maata. Perinteisten YK-päivän marssien teemana oli tänä vuonna Syyria. Häiriköiden puolesta Helsingin mielenosoitusta dokumentoi Teemu Silván.

Klovnit_web
Ne hyvät klovnit
hiljaisuus_kynttilät_01_web
Senaatintorilla järjestettiin minuutin hiljaisuus

senaatintori_kynttilä_web

Jaa tämä: