asekauppa

Seksikkäät asekauppiaat

Viihdeteollisuus yhdistää kauneuden ja kuoleman. Myös asekauppiaat haluavat osansa tästä muistuttaa katutaiteilija Sampsa. 

”Jos tarkistat Internet Movie Databasesta viime vuoden kymmenen suosituinta elokuvaa, niin huomaat, että niissä kaikissa käytettiin aseita. Yleisöllä näyttää olevan kyltymätön nälkä nähdä väkivaltaa ja ennen kaikkea aseita”, taiteilija Sampsa selittää.

Sampsa haluaa tehdä sapluunoin ja spray-maalein maalatuissa teoksissaan elokuvien piilo-opetusohjelman näkyväksi. 

Elokuvien, sarjojen, musiikki­videoi­den ja pelien tuotesijoittelusta puhutaan varsin avoimesti. Limutölkki elokuvan sankarin kädessä ei ole siinä sattumalta, vaan sen valintaa ovat edeltäneet neuvottelut rahasta. Tuotesijoittelu on helppo tunnistaa, mutta elämäntapaa ja syviä arvoja ohjaava vaikuttaminen saattaa olla vaikeammin hahmotettavaa.

”Sota on rahaa, eikä raha tunnusta uskontoja, etnisyyttä tai kansallisuutta. Ja sitä meille myydään näiden leffojen kylkiäisenä.” 

Yhdysvaltain asevoimien eri haaroilla on ollut vuosikausia omat yhdysupseerinsa esimerkiksi Hollywoodissa, jossa heidän tehtävänä on huolehtia armeijan viestinnällisistä eduista. Yhdysupseeri tarkastaa elokuvakäsikirjoituksia, ja mikäli tarina tukee armeijan viestinnällisiä tavoitteita, tuotantoyhtiön käyttöön tarjotaan kalustoa ja miehistöä. Käytännössä monet isot elokuvat olisi mahdoton toteuttaa ilman tätä yhteistyötä. Osa tätä yhteistyötä on myös ideologian myyminen yleisölle. 

Viime vuonna julkistettujen asiakirjojen mukaan Yhdysvaltain puolustusministeriön ja keskustiedustelupalvelu CIA:n edustajat ovat osallistuneet yli 800 elokuvan ja yli tuhannen televisiosarjan jakson tuotantoon niin, että käsikirjoitusta on tarvittaessa korjattu mieluisaksi. 

Myös viime vuonna ensi-iltansa saanut Tuntematon sotilas toteutettiin yhteistyössä Puolustusvoimien kanssa.

Kukapa olisikaan parempi mannekiini asekauppiaille, kuin afaurosten alfauros, itse Chuck Norris. Norris on tosin viime vuosina vaihtanut toimintasankarin roolista enemmän meemisankarin rooliin, mutta näkyvää hommaa sekin.
Kukapa olisikaan parempi mannekiini asekauppiaille, kuin afaurosten alfauros, itse Chuck Norris. Norris on tosin viime vuosina vaihtanut toimintasankarin roolista enemmän meemisankarin rooliin, mutta näkyvää hommaa sekin.

Unelmatehdas jos mikä osaa väkivallan estetisoimisen ja seksillä myymisen. Sampsan uudessa teossarjassa kolme Hollywood-tähteä myy aseita omalla fyysisellä vetovoimallaan. Toimintatähden prototyyppi ja ­sittemmin meemiainekseksi muuttunut Chuck Norris tihkuu miehistä uhoa tutussa poseerauksessa Micro Uzi -konepistoolit käsissään. Sarjan muissa kuvissa Jessica Alba ja Salma Hayek poseeraavat rynnäkkö­kiväärien kera.

Muotokielensä nämä spraymaalilla ja sapluunoilla toteutetut teokset ovat lainanneet perinteisiltä baseball-korteilta. Korteille ominaiseen tapaan teoksista löytyy myös kääntöpuoli, jossa esitellään kunkin sankarin statistiikkaa. Tiesittekö, että Chuck Norris on tappanut 641 ihmistä leffoissa ja telkkarissa? Eikä tuota tappamista tosiaan ole aina hoidettu sattumanvaraisella aseella.

”Vuonna 1983 markkinoille tullut Micro Uzi on israelilainen ase ja Norris puolestaan esiintyi useissa israelilaisomisteisen Cannon Film -yhtiön tuottamissa elokuvissa. Vuonna 1985 ensi-iltaan tullut Invasion U.S.A. -elokuva on ensisijaisesti Uzi-mainos. Seuraavina vuosina tuo sama ase nähtiin lukuisissa muissa elokuvissa.”

Eikä Uzi ole ainoa esimerkki tästä.

Sampsan baseballkorteista muotokielensä lainanneet teokset ovat uskollisia esikuvilleen. Jokaisesta kortista löytyy etupuolen lisäksi kääntöpuoli, jossa sankarin statistiikka on listattuna. Tiesittekö, että Norris on tappanut elävissä kuvissa 641 ihmistä? Kääntöpuolen kuvassa Marvel sarjakuvayhtiön antisankari The Punisher (Tuomari) ampuu intiaanin hengiltä jousipyssyllä. Myös Norris on tappanut Amerikan alkuperäiskansojen edustajia elokuvissa. Norris on myös kertonut omaavansa sukujuuria alkauperäiskansojen suuntaan. Tämä on hieman hämmentävää, sillä julkisen tiedon mukaan hänellä ei moisia sukujuuria ole.
Sampsan baseballkorteista muotokielensä lainanneet teokset ovat uskollisia esikuvilleen. Jokaisesta kortista löytyy etupuolen lisäksi kääntöpuoli, jossa sankarin statistiikka on listattuna. Tiesittekö, että Norris on tappanut elävissä kuvissa 641 ihmistä?
Kääntöpuolen kuvassa Marvel sarjakuvayhtiön antisankari The Punisher (Tuomari) ampuu intiaanin hengiltä jousipyssyllä. Myös Norris on tappanut Amerikan alkuperäiskansojen edustajia elokuvissa. Norris on myös kertonut omaavansa sukujuuria alkauperäiskansojen suuntaan. Tämä on hieman hämmentävää, sillä julkisen tiedon mukaan hänellä ei moisia sukujuuria ole.

 

Seksi myy, senhän me kaikki tiedämme.
Seksi myy, senhän me kaikki tiedämme.

Sampsa näkee ristiriitoja elokuvanäyttelijöiden julistamien arvojen ja näiden elokuvien välillä. 

”Esimerkiksi Salma Hayek tunnetaan hyväntekeväisyystyöstään ja naisten oikeuksien edistämisestä. Miten ihmeessä hän voi tehdä esimerkiksi Everlynin tapaisen elokuvan, jossa hän murhaa puolialastomana 28 ihmistä?”

Jessica Alba on puhunut ja työskennellyt eettisen kuluttamisen puolesta. Hän myös tappoi 11 ihmistä Sin City – A Dame To Kill For -elokuvassa. Kaikki ymmärrämme, että näyttelijät eivät ole esittämiään roolihenkilöitä, mutta he myös valitsevat, mitä myyvät rooleillaan.

Sampsan Age of Reflection II: I’d Rather Go Naked Zetterberg Galleryssa Helsingissä 11.-27. toukokuuta. 

I'd Rather Go Naked

Jaa tämä:

Kansa taisteli – Me ollaan lahtareita kaikki

Kansa taisteli – keskenään -lehden pääkirjoituksessa päähäirikkö Tamminen pohtii suhdettamme sadan vuoden takaisiin taisteluihin.

Sisällissotaan suhtaudutaan tunneperäisesti vielä vuonna 2018, sata vuotta kyseisen sodan päätymisen jälkeen. Pitkä varjo kertoo tietenkin siitä, kuinka traumaattisista tapahtumista on kyse. Osansa tässä on myös sillä, että sodan tapahtumia ei päästy aikanaan prosessoimaan syistä, joita tässäkin lehdessä perataan.

Emme ole vieläkään saavuttaneet konsensusta edes siitä, millä nimellä sodasta puhutaan.

Monet meistä asettavat itsensä ainakin jollain epämääräisellä tasolla jommallekummalle puolelle vuoden 1918 jakolinjaa. Tämä siitä huolimatta, että monet tuolloiset kiistat ja sotaan johtaneet tekijät ovat poistuneet pelilaudalta – osan niistä toki pysyessä edelleen yhteiskunnallisen keskustelun keskiössä. Monella meistä oli sukulaisia molemmilla puolin rintamalinjoja, ja ainakin sen myötä puolensa voi valita ihan identiteettipoliittisin perustein.

Häiriköt-päämajan Kansa Taisteli – keskenään -lehti löytyy Voiman 2/2018 välistä. Mikäli et ole paperista versiota vielä saanut käsiisi, niin lehden voi lukea myös oheisena sähköisenä versiona.

Sisällissotaan tehdään rinnastuksia usein myös nykypäivästä puhuttaessa, ja poteroita kaivetaan totuttuihin paikkoihin. Vasemmisto ja oikeisto ovat tietenkin yhä päteviä määrittäviä tekijöitä, mutta tutkija Johanna Vuorelma Kansa taisteli – keskenään -lehden sivulla 3, että ehkäpä nykyisten yhteiskunnallisten jakolinjojen perusta on valettu enemmänkin 1990-luvun lamavuosina kuin sisällissodan taisteluissa.

Tätä identiteettipolitiikkaa miettiessä auttaa myös antropologi Juuso Koposen huomio sivulla 5. Hän rinnastaa länsimaisen historiankirjoituksen alkuperäiskansojen myytteihin sikäli, että molempien varaan rakennetaan identiteettejä. Ja koska historiankirjoitus on tunnetusti ideologisen valikoivaa, asettuvat identiteettimme usein sattumanvaraisten tapahtumaketjujen määrittelemille raiteille.

"Jos ei me myydä, niin sitten joku muu myy." Tämä on aika yleinen selitys, kun viritellään keskustelua asekaupoista ja siitä, että Suomi myy kuoleman välineitä moniin sellaisiin maihin, joihin ei kenelläkään olisi mitään asiaa myydä yhtään mitään aseita. Ja se todellakin on Suomi – siis me suomalaiset – joka kauppaa käy Patrian kaltaisten valtio-omisteisten yhtiöiden välityksellä ja maan hallituksen myöntämien lupien kera.
”Jos ei me myydä, niin sitten joku muu myy.”
Tämä on aika yleinen selitys, kun viritellään keskustelua asekaupoista ja siitä, että Suomi myy kuoleman välineitä moniin sellaisiin maihin, joihin ei kenelläkään olisi mitään asiaa myydä yhtään mitään aseita. Ja se todellakin on Suomi – siis me suomalaiset – joka kauppaa käy Patrian kaltaisten valtio-omisteisten yhtiöiden välityksellä ja maan hallituksen myöntämien lupien kera.

Nyt kun olemme saaneet itsereflektion täyteen vauhtiin, mitäpä sitä jarruttelemaan. Samalla kun muistelemme Suomen sisällissotaa, sopii muistaa, että suomalaiset aseet osallistuvat tänäkin päivänä sisällissotiin. Esimerkiksi Sako on myynyt tarkkuuskivääreitä Turkkiin, joka käy sotaa kurdeja vastaan – kyse on monen maan alueelle jakautuvasta sisällissodasta. Patria puolestaan ei ole liikoja kriiseillyt, vaikka sen kalustoa on päätynyt esimerkiksi Jemenin sisällissotaan.

Sisällissodan satavuotismuisteloiden aikaan ruokimme surutta toisten sotia – ja sodan perintö siirtyy jälleen uusille sukupolville samalla, kun me suomalaiset keräämme siivumme voitoista. Saattaisimmeko toimia toisin?

Jari Tamminen
Päähäirikkö

P.S. Tervetuloa Häiriköt-päämajan jo perinteeksi muodostuneeseen Spektaakkeligaalaan 13.3. Helsingin ravintola Mascotiin. Luvassa viihteellisiä ohjelmanumeroita sekä keskustelua tämänkin lehden teemoista. Sisäänpääsy nolla euroa (cheap!).

 

Jaa tämä:

Sotavauva Helsingissä

Suomalaisia vauvoja suojaavat aseet tappavat vauvoja muualla. Me emme kuitenkaan ehkä halua ajatella sitä.

Helsingissä järjestettiin Nuku rauhassa -tilaisuus, jota mainostettiin näkyvästi esimerkiksi bussipysäkeillä pitkin kaupunkia. Tapahtuma valtasi Musiikkitalon ja Kansalaistorin viereisen puiston. ”Vallata” on sikäli sopiva termi tässä yhteydessä, että paikalla oli runsain mitoin panssarivaunuja, panssaroituja ajoneuvoja ja muuta teemaan liittyvää rekvisiittaa.

Tapahtumaa kyllä markkinoidaan kokonaisturvallisuuden juhlahankkeena ja oli siellä puistossa jokunen palomies, järjestötelttoja ja kiipeilyteline, mutta ne jäivät pahasti sotaväen jalkoihin.

Tapahtuman paraatisisäänkäyntiä dominoi mainoksistakin tuttu kuva nukkuvasta vauvasta (rikollisen huonosti photoshopattu) camo-tutti suussaan. Onko tuo maastokuvioitu tutti muuten rinnastettavissa puolustustarvikkeeksi? Ehkä tapahtuman järjestäjät kokevat, että heidän aseensa edustavat tuttiin rinnastettavaa turvan tuojaa. Ei voi tietää.

Joskus sylettää niin paljon, että sanat meinaavat loppu kesken. Meille myydään aseita ja sotaa vauvan turvallisuutena, vaikka jokaisen vauvan turvallisuuteen vaikuttaisi paljon enemmän arjen parantaminen, hyvinvointivaltio ja mitä näitä nyt onkaan.

Ja jos vauvoista ja suomalaisista aseista puhutaan, niin niitä tuhovälineitähän on myyty melko arveluttaviin paikkoihin, vaikka Suomen lain mukaan sen ei pitäisi olla edes mahdollista. Valtioneuvosto on linjannut, että ”puolustustarvikkeita” – eli aseita – voi viedä maasta ainoastaan mikäli niitä ei käytetä aseelliseen hyökkäykseen tai ihmisoikeusloukkauksiin. Eihän se tietenkään niin mene.

25. helmikuuta EU-parlamentti hyväksyi Jemenin sotaa koskevan päätöslauselman, jossa vaaditaan Saudi-Arabiaa asevientikieltoon. Kun käsittelyssä oli asevientikieltoa sisältävän kohdan lisääminen päätöslauselmaan, suomalaisista mepeistä kaksi äänesti vastaan: perussuomalaiset Jussi Halla-aho ja Pirkko Ruohonen-Lerner. Myös Timo Soini on kannattanut Saudi-Arabian aseistamista.

Tämä valheellisuus hakee vertaistaan kokoomuksen Ben Zyskowiczistä, joka vuonna 2012 haukkui vasemmiston tukevan arabidiktatuureja kokoomuksen äänestettyä Saudi-Arabian asekauppojen puolesta ja vasemmiston ja vihreiden vastustettua niitä.”

Tämä asenne näkyykin käytännön toimissa.

Puolustusministeriö on myöntänyt suomalaisyrityksille puolentoista vuoden sisällä 50 asevientilupaa Lähi-idän maihin. Suomi aseistaa muun muassa Saudi-Arabiaa ja Yhdistyneitä Arabiemiirikuntia, jotka ovat pommittaneet siviilikohteita Jemenissä.”

Toiset lapset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Toisia suomalaiset aseet suojelevat ja toisia ne uhkaavat.
Toiset lapset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Toisia suomalaiset aseet suojelevat ja toisia ne uhkaavat. Häiriköt-päämaja korjasi alkuperäistä kampanjamateriaalia hieman rehellisemmäksi.

Nuku rauhassa -tapahtuma kuului luonnollisesti osaksi Suomi 100 -juhlintaa, sillä mikäpä paremmin korostaisi demokraattisia arvoja ja hyvinvointiyhteiskuntaa.

Yksi tapahtuman pääyhteistyökumppaneista on muuten asevalmistaja Patria. Patria on välillä saanut selitellä näitä myyntihommeleita. Selitykset eivät ole olleet hirveän uskottavia.

”Aseyhtiö Patrian verkkosivuilla kehutaan, että ’Patria pitää yleismaailmallisina perusoikeuksina muun muassa ajattelun, mielipiteen, ilmaisun, uskonnon ja rauhanomaisen kokoontumisen vapautta’. SaferGloben raportin mukaan Patria teki vuonna 2011 sadan miljoonan euron asekaupat Saudi-Arabian kanssa 36 kranaatinheittimestä ja suuresta määrästä ammuksia.

Patrian viestintäjohtaja Birgitta Selonen, eikö tämä eettinen ohjeistus ole ristiriidassa sen kanssa, että Patria on toimittanut aseita turvallisuus- ja ihmisoikeustilanteen kannalta arveluttaviin valtioihin, kuten Saudi-Arabiaan ja Bahrainiin?

’Patria toimii maamme ja EU:n lakien ja vientilupasäädösten mukaisesti ja osakkeenomistajiensa valitseman hallituksen ohjauksessa’, Selonen vastaa sähköpostitse.”

Ja sanotaan nyt tähän loppuun, että kyllä, minä ymmärrän hyvinkin, että sotiminen on likaista touhua ja että asekaupoilla on liikkeellä vähemmän kivoja tyyppejä, mutta joiden kanssa joudutaan olemaan tekemisissä jos niitä tussareita kaivataan. Ja olen valmis hyväksymään senkin, että puolustusvoimia tarvitaan ja että kotimaisen aseteollisuuden merkitys on suuri ja toimiakseen se tarvitsee asiakkaita myös ulkomailta.

Tässä kohdassa olisi kuitenkin ehkä hieman rehellisempää myöntää, että myös me olemme kuoleman kauppiaita, emme mitään puhtoisia pulmusia. Ja kun myöntää sen roolinsa kuoleman kauppiaana, voisi lopettaa touhunsa markkinoimisen nukkuvalla vauvalla.

Jaa tämä:

Suomi, asekauppias

Samalla, kun maamme hallitus jakelee aseidenvientilupia ennennäkemättömällä tahdilla kansalaiset marssivat kadulla Syyrian sotaa vastaan. Nämä liittyvät toisiinsa hyvinkin läheisesti.

Pari vuotta sitten teimme Jani Leinosen kanssa sotateollisuutta kommentoivan paidan Suomen Rauhanpuolustajille. Paidan estettisen ilmeen lainasimme rantalomakohteiden mauttomilta tuliaispaidoilta, joihin on painettu kaikki mahdolliset muotimerkit – vaihdoimme vain nuo vaatemerkkien logot valikoimaan kotimaisten tuttujen ja tuntemattomien asevalmistajien logoja.

Kauneus on tietysti katsojan silmässä, mutta mielestäni yhdistimme suomalaisen sotateollisuuden mahdollisimman rumaan graafiseen suunnitteluun. Samoilla heitimme myös ilmoille ajatuksen siitä, että mihin ihmisten mielestä on hienoa samaistua – leimaamme itsemme ilomielin vaatteita hirvittävissä olosuhteissa tuottaviin muotibrändeihin, mutta aseteollisuutta harvempi haluaa itseensä yhdistää (metsästysporukat tästä poikkeuksena).

Minä ja Leinonen (vasemmalla) emme ole suinkaan ainoita, jotka ovat tarkastelleet suomalaista asekauppaa taiteen keinoin. Otso Kantokorven teos [http://uusi.voima.fi/blogikirjoitus/2015/aseet-taiteeksi-ja-taide-aseeksi/] (oikealla) muistuttaa meitä siitä, että Suomen rikkaimmaksi kansalaiseksi tituleerattu Chaim Zabludowicz on rikastunut juurikin asekaupalla.
Minä ja Leinonen (vasemmalla) emme ole suinkaan ainoita, jotka ovat tarkastelleet suomalaista asekauppaa taiteen keinoin. Otso Kantokorven teos (oikealla) muistuttaa meitä siitä, että Suomen rikkaimmaksi kansalaiseksi tituleerattu ja taiteen keräilijänä tunnettu Chaim Zabludowicz on rikastunut juurikin asekaupalla.

Harmillisesti suomalainen asekauppa jatkuu ja on jopa lisääntynyt sekä kohdistunut entistä ongelmallisempiin maihin kuten SaferGloben selvityksistä selviää (muuten taas kansalaisjärjestö hoitaa sitä valvomistyötä, joka oikeastaan voisi olla valtion vastuulla).

Aseita myydään halukkaille ja ikkunasta on lentänyt ulos kaikki teeskentely siitä, että asiakkaaksi kelpuutettaisiin ainoastaan demokraattisia valtioita, joilla on ihmisoikeushommelit kuosissa. Nyt kauppaa käydään Uzbekistanin, Turkmenistanin ja Saudi-Arabian kaltaisten maiden kanssa. Ei tämä sikäli uusi motkotuksen aihe ole, kirjoitin vuonna 2005 siitä, kuinka raskaan AMOS-kranaatinheitinjärjestelmän myyminen Yhdysvalloille saattoi hyvinkin rikkoa Suomen lakia. Jo tuolloin meillä oli selvä kielto siitä, että aseita ei voida myydä maalle, joka saattaa käyttää niitä aseelliseen hyökkäykseen tai ihmisoikeusloukkauksiin – ja aseellisia hyökkäyksiähän Yhdysvallat on tehnyt vähän sinne sun tänne tuon jälkeenkin.

Ajatus siitä, että meidän Uzbekistanin, Turkmenistanin ja Saudi-Arabian – tai Yhdysvaltoihin – kaupustelemat aseet eivät päätyisi vähintäänkin epäilyttäviin touhuihin on lähinnä naiivi. Enkä usko hetkeäkään Team Finlandin asekauppiaiden syyllistyvän naiiviuteen.

Myöskään ei kannata kuvitella, että konfliktit jatkuisivat ilman, että asekauppiaat niitä aseita sinne konfliktialueelle puskevat. Ainoastaan Rambolta ei lopu paukut kesken, muut tarvitsevat sen tasaisen logistiikkaketjun, jonka toisessa päässä on myös Suomi.

YK-päivänä Helsingin Senaatintorilla vaadittiin rauhaa. Vaatimus on epäilemättä naiivi, mutta myös eettisesti perusteltu. Kuva: Teemu Silván
YK-päivänä Helsingin Senaatintorilla vaadittiin rauhaa. Vaatimus on epäilemättä naiivi, mutta myös eettisesti perusteltu. Kuva: Teemu Silván

Kuluneen viikon aikana SaferGloben raportti on poikinut paljon keskustelua mediassa ja kommenttipalstoilla. Monet kommentoijat ovat oikeuttaneet kauppoja sillä, että jos ei me myydä, niin joku muu kyllä myy. Ja että siksi meidän kantsii ottaa ne rahat kuleksimasta. Siinä sitten ollaan kädet veressä ja pyhistellään täällä kotosalla että kuinka sivistyneitä ja rauhaa rakastavia olemmekaan.

No, kyllä me olemme osallisia niihin maailman konflikteihin, mikäli meidän aseita siellä käytetään. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Perusporvarihallitus on ilmeisesti sitä mieltä, että se kauppa on, joka kannattaa ja seurauksista viis. Myydään sitten sitä kuolemaan ja ollaan tyytyväisiä, kun joku taajama saa töitä asetehtaasta. Ehkä siellä tehtaan ympärille rakennetussa taajamassa kuitenkin voisi valmistaa muutakin kuin kuolemaa Uzbekistanin kaltaisiin diktatuureihin, jonne ollaan nyt myymässä tarkkuuskiväärejä.

SaferGloben raportti ajoittui sopivasti likelle eilistä YK-päivää, jolloin marssittiin monilla paikkakunnilla pitkin maata. Perinteisten YK-päivän marssien teemana oli tänä vuonna Syyria. Häiriköiden puolesta Helsingin mielenosoitusta dokumentoi Teemu Silván.

Klovnit_web
Ne hyvät klovnit
hiljaisuus_kynttilät_01_web
Senaatintorilla järjestettiin minuutin hiljaisuus

senaatintori_kynttilä_web

Jaa tämä: