Eetti

Seminaari: Onko eettinen läppäri mahdollista rakentaa?

Yksittäisen kuluttajan mahdollisuus vaikuttaa elektroniikkateollisuuden toimintaan on rajallinen. Yhdessä voimme kuitenkin vaatia vastuullisempaa elektroniikkaa.

Kaikkihan me tiedämme, että kulutuselektroniikkaan liittyy ongelmia alkaen raaka-aineiden louhimisesta kokoonpanoon ja e-jätteen käsittelyyn. Eettisen läppärin jäljillä -hanke pyrkii selvittämään, että onko eettinen läppäri mahdollinen tavoite ja kuinka sen voisi saavuttaa.
”Elektroniikkatuotantoon liittyy valtavia eettisiä ongelmia, lapsityövoimasta Kongon kaivoksissa Foxconnin tehtaiden itsemurha-aaltoihin Kiinassa. Miksi teollisuus ei ole pystynyt vastaamaan näihin järkyttäviin epäkohtiin? Tuomme yhteen eri alojen tutkijoita ja aktivisteja haastamaan vallitsevat globaalin talouden valtarakenteet. He lähtevät (uhka)rohkealle matkalle päämääränään osoittaa, että sinunkin läppärisi voitaisiin tuottaa eettisesti, jos siihen vain löytyisi halua.” 

Huawei kannusti Honor-älypuhelinmainoksissa meitä "Sanomaan sen". No, me sanoimme ja samalla näytimme. Mainoskuvastossa harvemmin esitetään tuotteeseen liittyviä ongelmia, vaikka ne saattavat olla keskeinen osa tuotteen valmistamista. Ajattelimme korjata tämänkin puutteen tässä Honest-vastamainoksessa.
Huawei kannusti Honor-älypuhelinmainoksissa meitä ”Sanomaan sen”. No, me sanoimme ja samalla näytimme. Mainoskuvastossa harvemmin esitetään tuotteeseen liittyviä ongelmia, vaikka ne saattavat olla keskeinen osa tuotteen valmistamista. Ajattelimme korjata tämänkin puutteen tässä Honest-vastamainoksessa.

16.3. aiheesta järjestetään seminaari ja tätä voi suositella kaikille aiheesta kiinnostuneille. Seminaarin kutsusta:
”Voiko kuluttaja vaikuttaa elektroniikassa käytettyjen mineraalien alkuperään? Tätä kysymystä pohtii kanssamme Eetin hallituksen jäsen Ilari Aula, jonka väitöskirjatutkimus vei hänet viime syksynä muun muassa Kongon kaivoksille. Lisäksi keskustelemme yritysvastuusta ja erityisesti siitä, mitä ihmisoikeuksiin liittyviä velvoitteita yrityksillä tällä hetkellä on. Entä millaista lainsäädäntöä vielä tarvittaisiin, jotta kaikki yritykset toimisivat vastuullisesti eikä meidän tarvitsisi kaupassa enää valita reilun ja hikipajatuotteen välillä?”
Koneen säätiön tiloissa Helsingin Tehtaankadulla järjestettävä tilaisuus on maksuton, mutta edellyttää ennakkoilmoittautumista.

Tämä aihe on tuttu meillekin ja olemme tehneet siitä useammankin vastamainoksen, joiden kylkiäisinä on julkaistu artikkeli jos toinenkin.
Tuo Ilari Aulan tutkimus Kongossa esimerkiksi muistuttaa siitä, kun teimme hieman totuttua rehellisemmän tulkinnan kännykkämainoksesta.

Kongossa, josta tulee noin 60 prosenttia maailman koboltista.
’Mineraali on keskeinen osa älypuhelinten ja kannettavien tietokoneiden akkuja ja sen avulla Applen ja Samsungin kaltaiset suuryritykset tekevät miljardeja. Kuitenkin monet heistä, jotka louhivat raaka-aineen hengenvaarallisissa olosuhteissa saavat palkkaa niinkin vähän kuin 10 senttiä (8p) päivässä.
Koska yrityksien ei edellytetä jäljittävän kobolttinsa alkuperää – ja valtaosa maailman koboltista tulee Kongon demokraattisesta tasavallasta – todennäköisyys on sen puolella, että sinunkin älypuhelimesi akku sisältää keskiafrikkalaisen valtion lasten louhimaa kobolttia.'”

Muna vai kana? Eettisen kulutuselektroniikan ostamiseen ja tuottamiseen liittyy klassinen dilemma: Kun tuotetta ei ole tarjolla, eivät kuluttajat niitä osta ja koska kuluttajat eivät osta, ei sellaista tuoteta. Markkinoiden näkymätön käsi ei oikein toimi ja jotain tarttis tehdä.
Muna vai kana? Eettisen kulutuselektroniikan ostamiseen ja tuottamiseen liittyy klassinen dilemma: Kun tuotetta ei ole tarjolla, eivät kuluttajat niitä osta ja koska kuluttajat eivät osta, ei sellaista tuoteta. Markkinoiden näkymätön käsi ei oikein toimi ja jotain tarttis tehdä.

Kuten todettua, niin kuluttajan vaikutusmahdollisuudet ovat rajallisia. Yksi asia, mihin pystymme on se, että  teemme näkemyksemme tiettäväksi. Ja mikäli valmistajat ovat kaukana, niin jälleenmyyjät ovat (usein) lähellä ja ne joutuvat kohtaamaan meidän kuluttajarajapinnassa. Ja kuten tutkija Jukka Rintamäki muistutti:

”Onko yrityksiin kohdistuvasta sosiaalisesta paineesta sitten mitään hyötyä? Joissakin tapauksissa firmoissa tehdään paineen alla ainakin symbolisia muutoksia. Painetta voi myös koittaa suunnata tahoihin, joiden toiminnalla on vaikutusta yrityksen toimintaan. Varmimmin pitkäaikaisia konkreettisia tuloksia saadaan lainsäädännön avulla – painetta tulee siis kohdistaa myös lainsäätäjiä kohtaan.”

Jaa tämä:

Hallitus leikkaa eettisyydestä

Sipilän hallituksen joululahja kansalaisjärjestöille tuli suoraan leikkurista. Yritystoiminnan eettisyys ei kuulu hallituksen prioriteettilistalle.

Joulukuussa moni järjestö sai kylmää kyytiä. Esimerkiksi suomalaisten ulkomailla toimivien yritysten tekemisiä seuraava kansalaisjärjestö Finnwatch sekä
oikeudenmukaista maailmankauppaa, kestäviä tuotantotapoja ja vastuullista kuluttamista edistävä Eettisen kaupan puolesta (Eetti) ilmoittivat, että hallitus on päättänyt leikata niiden tukia merkittävästi.

Molemmat järjestöt tekevät äärimmäisen tärkeätä ulkopuolista valvontaa tilanteessa, jossa valtiot eivät ole oikeasti kyenneet/halunneet hinnoitella yritystoimintaan liittyviä kerrannaisvaikutuksia. Mikäli esimerkiksi ekologisesti tuhoisa raaka-aineiden tuotanto, orjatyövoiman käyttö tai verojen kiertäminen eivät ole tosiasiallisesti sanktioituja tai valvottuja, kannattaa yritysten näitä toimia harjoittaa. Valtaosa kuluttajista ei moisia tekemisiä arvosta, mutta yritysten mainonnassa tai muussa viestinnässä näistä epäkohdista ei tietenkään kerrota.

Tarvitaan ulkopuolisia vahtikoiria haukkumaan ja samalla myös kirittämään yrityksiä eettisempään toimintaan ja kouluttamaan kuluttajia vaatimaan parempaa.

Kännyköiden valmistuksessa tarvittavia mineraleja kaivetaan usein olosuhteissa, jotka eivät täytä mitään minimivaatimuksia työolosuhteiden tai työntekijöiden oikeuden puolesta. Elektroniikkavalmistajat ovat kuitenkin eristäneet itsensä näistä ongelmista verrattoman tehokkaasti ja myyvät kuluttajille kiiltävää ja siloista pintaa menestyneidän ja kauniiden ihmisten poseeratessa mainoksissa.
Kännyköiden valmistuksessa tarvittavia mineraleja kaivetaan usein olosuhteissa, jotka eivät täytä mitään minimivaatimuksia työolosuhteiden tai työntekijöiden oikeuden puolesta. Elektroniikkavalmistajat ovat kuitenkin eristäneet itsensä näistä ongelmista verrattoman tehokkaasti ja myyvät kuluttajille kiiltävää ja siloista pintaa menestyneidän ja kauniiden ihmisten poseeratessa mainoksissa.

Yritysten tekemisien seuraaminen ja kansalaisten valistaminen eivät tietenkään ole kansalaisjärjestöjen ainoita tehtäviä. Myös raportoiminen poliitikkojen suuntaan ja poliitikkojen tekemisten uutisoiminen kuuluvat järjestöjen tehtäväkenttään. Ja välillä uutiset ovat hyviä. Marraskuussa Eetti uutisoi, että jatkossa Euroopan unionin alueelle tuovien yritysten on ”todennettava, ja ulkopuolisen valvonnan avulla varmistettava, ettei tuotannolla rahoiteta aseellisia konflikteja ja ihmisoikeusrikkomuksia.”

Tähän samaan raaka-aineiden alkuperään ja tuotantoon liittyviin ongelmiin viittasimme myös oheisella vastamainoksellamme.

”Päätös on merkittävä, sillä sen ansiosta Eurooppaan ns. 3TG mineraaleja (tinaa, tantaalia, volframia ja kultaa) tuovat yritykset joutuvat varmistamaan hankintaketjunsa vastuullisuuden. Yritysten on kohtuullisin toimin arvioitava ja hallittava mineraalien toimitusketjuun liittyviä ihmisoikeusriskejä sekä raportoitava tämän huolellisuusvelvoitteen noudattamisesta.

Elektroniikkateollisuuteen liittyy valtavasti ongelmia, jotka alkavat raaka-aineista. Kansainvälinen luonnonvarojen kauppa rahoittaa ja ylläpitää raakoja, pitkittyneitä konflikteja eri puolilla maailmaa.”

Nämä ovat niitä päätöksiä, joiden myötä huomaan löytäväni EU:sta mahdollisuuksia maailman epäkohtien parantamiseen. EU on toimijana riittävän iso ja vaatimalla parempaa, se voi myös kannustaa muita vaatimaan (ja tuottamaan) parempaa. EU on maailman toiseksi suurin kännyköiden ja kannettavien tietokoneiden tuoja, ja tänne tuotiin vuonna 2013 pelkästään kännyköiden sisällä 1 584 tonnia tinaa ja 151 tonnia kultaa.

Vaikka välillä uutiset ovat hyviä, niin eihän se suinkaan aina niin mene ja korjattavaa piisaa. Keväällä 2015 Euroopan parlamentti esimerkiksi ehdotti sitovaa sääntelyä, jossa valvonta olisi ulottunut myös konfliktimineraaleja sisältäviin komponentteihin ja laitteisiin, mutta ehdotuksen asteelle jäi.

”On valitettavaa, että kunnianhimoinen tavoite vesittyi viime metreillä ja jätti merkittäviä määriä mineraaleja sääntelyn ulkopuolelle. Toisaalta askel on tärkeä, sillä kyseessä on ensimmäinen kerta, kun yrityksiltä edellytetään huolellisuusvelvoitteen noudattamista, painottaa toiminnanjohtaja Anna Ylä-Anttila Eettisen kaupan puolesta ry:stä.”

Sen lisäksi, että tämän päätöksen osittainen vesittyminen on valitettavaa, niin valitettavaa on myös se, että Suomen hallitus pääministeri Sipilän johdolla pyrkii parhaansa mukaan vesittämään suomalaisen eettiseen yritystoimintaan tähtäävän kansalaisjärjestötoiminnan. Ulkoministeriö ilmoitti jouluaaton alla, että se leikkaa yhdistyksille jaettavaa viestintä- ja globaalikasvatustukea aiemmasta kahdesta miljoonasta eurosta noin 700 000 euroon vuodessa. Tämä reilun miljoonan pudotus on valtion budjetin kannalta merkityksetön, mutta näiden järjestöjen toiminnan kannalta jopa kohtalokas.

On tietenkin mahdollista, että kyse ei pohjimmiltaan ole rahasta vaan arvovalinnoista. Ehkä pienikin raha yritystoiminnan eettisyyden valvontaan nähdään tarpeettomana, jopa haitallisena. Se, että me emme tiedä, mistä ja miten tavaramme tulevat ja että miten suomalaiset firmat toimivat maailmalla epäilemättä johtaa lyhyellä aikavälillä halvempiin tuotteisiin kaupassa ja isompiin osinkoihin. Moraalista viis ja seurauksista myös.

Ehkä markkinoiden näkymättömän käden uskotaan korjaavan kaiken ihan itsekseen. Sitä odotellessa. 

Jaa tämä: