eettisyys

Leikkaa ja liimaa mainosparodia

Global Meal -vastamainoshankkeen tuottaja kertoo, mikä on oleellista. Kaikkea ei tarvitse osata itse ja hyvällä idealla pääsee jo pitkälle.

Liimaaminen ja leikkaaminen, piirtäminen, kuvankäsittelyohjelman käyttö, ideoiden pallottelu, terävä yhteiskunnallinen kritiikki, sloganien muotoilu. Vastamainoksen tekemisessä tarvitaan monenlaisia taitoja. Paras jälki syntyy usein yhteistyöllä, niin on tehty myös useimmat ammattimaiset vastamainokset – ja mainokset. Luovan ryhmätyöprosessin aikana kuuluu usein “mä en osaa piirtää” -napinaa, mutta nyt se ei haittaa – joku kaveri varmasti osaa.

Vastamainosta voidaan lähteä tekemään kahdesta eri näkökulmasta. Mielessä voi olla jokin yhteiskunnallinen ongelma, kuten ilmastonmuutos tai lapsityövoiman käyttö, jota haluaisit nostaa mainonnan keinoin esiin. Silloin mietit minkä tyyppinen mainos voisi tässä auttaa, etsit sellaisen käsiisi ja ryhdyt työhön. Toisaalta voi selailla läpi erilaisia mainoksia ja kun jokin mainos pistää karvat pystyyn, on ehkä löytänyt etsimänsä. Sitten voi miettiä, mikä mainoksessa ärsyttää ja kääntää sen sanomaa toisenlaiseen muotoon.

Possun elämä. Työryhmä Kaisa, Otto, Matias, Saana, Santeri ja Sasha Kannelmäen peruskoulusta.
Possun elämä –työryhmä: Kaisa, Otto, Matias, Saana, Santeri ja Sasha Kannelmäen peruskoulusta. Lisää kilpailutöitä osoitteessa www.globalmeal.fi.

Iskevän vastamainoksen tekemisessä sanoman kirkastaminen on tärkeää, jotta viestisi saavuttaa katsojan ja lukijan toivomallasi tavalla. Kritisoitko yksittäistä tuotetta tai brändiä vai jotakin tuotannonalaa yleisellä tasolla? Otatko kantaa ympäristöongelmiin, ihmisoikeusrikkomuksiin, eläinten oikeuksiin vai terveyskysymyksiin? Kommentoitko alkutuotannon ongelmia, koko tuotantoketjun toimintaa vai kuluttajan vastuuta?

Asioiden luokittelu ja vuorovaikutussuhteiden ja mittaluokkien ymmärtäminen voi olla yllättävän hankalaa aikuisellekin. Vaikkapa runsas torjunta-aineiden käyttö voi olla vahingollista luonnolle sekä viljelijöiden terveydelle, ja jopa kuluttajalle. Mihin näistä haluat viestilläsi puuttua? Koulumaailmassa apukysymysten kysymiseen ja ajatuksen ohjailuun tarvitaan usein opettajan apua. Yhdessä pohtiminen synnyttää yleensä parhaat keskustelut ja oivallukset. Mikä on syy, mikä seuraus ja miten nämä näkyvät tekeillä olevassa vastamainoksessa?

Global Meal -vastamainoskilpailu kutsuu kaikki halukkaat mukaan. Kilpailu nostaa esiin ruuan globaalit vaikutukset, jotka jäävät helposti näkymättömiin. Kyseessä on vastamainoskilpailu, jossa osallistutaan yhteiskunnalliseen ruokakeskusteluun ja kommentoidaan kulutusyhteiskunnan ongelmia parodian keinoin, mainosten omalla kielellä. Minkä ruokaan tai sen tuotantoon liittyvän epäkohdan tai ratkaisun sinä haluat nostaa esiin siloitellun markkinointiviestinnän rinnalle?

Kilpailu starttasi 12.9.2017 ja päättyy 4.3.2018. Kilpailussa on avoin sarja, sekä koululaissarja, joka on suunnattu yläkoululaisille ja toisen asteen opiskelijoille. Molemmissa sarjoissa kilpailuun voi osallistua yksin tai työryhmänä.

Jos ruoka-aiheeseen tarttuminen tuntuu hankalalta, on tähän kuvaan poimittu vastamainonnan hengessä joitakin näkökulmia, joiden kautta asiaa voi ruveta pureskelemaan. KUVA: Global Meal
Jos ruoka-aiheeseen tarttuminen tuntuu hankalalta, on tähän kuvaan poimittu vastamainonnan hengessä joitakin näkökulmia, joiden kautta asiaa voi ruveta pureskelemaan.
KUVA: Global Meal

Tutustu ruuan globaaleihin vaikutuksiin, itse kilpailuun,  ja opettajien taustamateriaaleihin osoitteessa www.globalmeal.fi.

Kilpailun järjestää Häiriköt-päämaja yhdessä Biologian ja maantieteen opettajien liiton kanssa. Menossa on mukana myös Eetti – Eettisen kaupan puolesta ry.

ps. Vinkki opettajille: Jos pohdit miten kannustaa oppilaat mukaan, niin vastaus on kehuminen. Jokaisessa vastamainoksessa on jotakin hyvää; oivaltavat tekstimuunnokset, tiukka yhteiskunnallinen viesti, hieno visuaalinen toteutus tai ihan vain se että teos saatiin käynnistymisvaikeuksien jälkeen valmiiksi. Nosta esiin jokaisen valmistuneen vastamainoksen hyviä puolia, buustaa oppilaiden itsetuntoa, kehu, kehu ja kehu.

Tässä lisää Global Mealin teemoista.

Jaa tämä:

Kiitos on köyhän palkka?

Kulutuselektroniikkaa tuotetaan huonoissa olossa ja halvalla. Maailmassa on virhe.


Eettisyyteen pyrkivät kuluttajakansalaisen asema ei ole helppo. Yhteiskunnan osana toimiminen vaatii käytännössä jokaiselta meiltä kulutuselektroniikan hankkimista ja käyttöä, eikä eettistä kulutuselektroniikkaa ole markkinoilla erityisen hyvin saatavilla. Sitä eivät tarjoa jälleenmyyjät eivätkä sitä valmista tuottajat.

Ympäristöongelmien ohella elektroniikan tuottamiseen liittyvät työntekijöiden asema ja oikeudet. Esimerkiksi noin 60 prosenttia elektroniikkateollisuuden tarvitsemasta koboltista tulee Kongossa Siellä monet lapset ”louhivat raaka-aineen hengenvaarallisissa olosuhteissa saavat palkkaa niinkin vähän kuin 10 senttiä (8p) päivässä”. Eivätkä ongelmat lopu raaka-ainetuotantoon, vaan tunnetusti jatkuvat myös tehtaissa, joissa laitteita kasataan mahdollisimman halvalla.

Muna vai kana? Eettisen kulutuselektroniikan ostamiseen ja tuottamiseen liittyy klassinen dilemma: Kun tuotetta ei ole tarjolla, eivät kuluttajat niitä osta ja koska kuluttajat eivät osta, ei sellaista tuoteta. Markkinoiden näkymätön käsi ei oikein toimi ja jotain tarttis tehdä.
Muna vai kana? Eettisen kulutuselektroniikan ostamiseen ja tuottamiseen liittyy klassinen dilemma: Kun tuotetta ei ole tarjolla, eivät kuluttajat niitä osta ja koska kuluttajat eivät osta, ei sellaista tuoteta. Markkinoiden näkymätön käsi ei oikein toimi ja jotain tarttis tehdä.

Kansalaisjärjestöt ja tiedostavat kuluttajat kohdistavat usein kritiikkinsä yrityksiin, jotka kulutushyödykkeitä tuottavat. Tämä on sikäli perusteltua, että tuottajilla on pitkälti valta määritellä se, mitä voimme kaupasta ostaa. Jyväskylän yliopiston lehtori, tohtori Teppo Eskelinen kirjoittikin, että yrityksillä on nykyisellään liikaa valtaa.

”Kriittisten kansalaisjärjestöjen ajattelussa yritysvallan kritiikillä on ollut keskeinen rooli. Tämä näkyi erityisesti vuosituhannen vaihteen ’altermondialistisessa’ liikehdinnässä. Edelleen yritysvallan käsite nousee esiin puhuttaessa vaikkapa kauppasopimuksista tai lobbauksesta.

Yhtiöiden nähdään sanelevan entistä vahvemmin maailmantalouden perustaa. Tarpeeksi suurilla yrityksillä on erittäin hyvät mahdollisuudet vaikuttaa juridisiin prosesseihin, poliittisiin päätöksiin ja tiedontuotantoon. Yritysten valta-asema sekoittaa poliitikkojen lojaliteetteja ja vaikeuttaa läpinäkyvän demokratian ylläpitämistä.

Yrityksistä on mitä suurimmassa määrin tullut nimenomaan maailmantaloutta hallitsevia suunnitteluorganisaatioita. Vastuullisesti toimiessaankin ne osaavat hallita riskejä niin, että riskit tulevat muiden kannettaviksi.”

Kuten tutkija Jukka Rintamäki kirjoitti uudessa Voima-lehdessä, yritysten omaan vastuuntuntoon luottaminen ei tosiaan yksin riitä. Tarvitaan myös valtiovallan suunnalta tulevaa säätelyä.

Onko yrityksiin kohdistuvasta sosiaalisesta paineesta sitten mitään hyötyä? Joissakin tapauksissa firmoissa tehdään paineen alla ainakin symbolisia muutoksia. Painetta voi myös koittaa suunnata tahoihin, joiden toiminnalla on vaikutusta yrityksen toimintaan. Varmimmin pitkäaikaisia konkreettisia tuloksia saadaan lainsäädännön avulla – painetta tulee siis kohdistaa myös lainsäätäjiä kohtaan.”

Julkishallinto ei tietenkään osallistu markkinoiden ohjaamiseen pelkästään regulaattorin roolissa. Se on myös merkittävä asiakas. Esimerkiksi tietokoneista noin joka viides päätyy nykyisellään julkisen sektorin käyttöön. Eettisen kaupan puolesta -yhdistyksen Eettisempää elektroniikkaa -raportissa todetaan, Euroopan unionissa julkisia hankintoja tehdään vuosittain noin 2000 miljardilla eurolla.

Tietotekniikka-alalla julkishankkijoiden rooli onkin poikkeavan keskeinen ja kansalaisten kannattaa vaatia eettisyyttä myös poliitikoilta ja virkamiehillä. Tämä julkisyhteisöjen hankintojen merkitys on ymmärretty ja siihen liittyen on määritelty pelisääntöjäkin, kuten Eettisempää elektroniikkaa -raportissa todetaankin:

Huawei kannusti Honor-älypuhelinmainoksissa meitä "Sanomaan sen". No, me sanoimme ja samalla näytimme. Mainoskuvastossa harvemmin esitetään tuotteeseen liittyviä ongelmia, vaikka ne saattavat olla keskeinen osa tuotteen valmistamista. Ajattelimme korjata tämänkin puutteen tässä Honest-vastamainoksessa.
Huawei kannusti Honor-älypuhelinmainoksissa meitä ”Sanomaan sen”. No, me sanoimme ja samalla näytimme. Mainoskuvastossa harvemmin esitetään tuotteeseen liittyviä ongelmia, vaikka ne saattavat olla keskeinen osa tuotteen valmistamista. Ajattelimme korjata tämänkin puutteen tässä Honest-vastamainoksessa.

”Euroopan unionissa hankintoja säädellään hankintadirektiivillä, joka pannaan jäsenmaatasolla toimeen kansallisessa lainsäädännössä. Hankintadirektiivi on hiljattain uusittu, ja Suomen hankintalakia päivitetään parhaillaan. Hankintalain lisäksi it-hankintoja Suomessa määrittävät muun muassa kuntalaki sekä tietohallintalaki.

EU-tasolla julkisten hankintojen vastuullisuudesta on linjattu myös esimerkiksi vuoden 2011 yritysten yhteiskuntavastuuta koskevassa strategiassa. Lisäksi viranomaishankkijoiden tulee huomioida muun muassa YK:n liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat periaatteet sekä OECD:n vastuuperiaatteet monikansallisille yrityksille. Julkistoimijoilla on velvollisuus varmistaa, etteivät ne edes välillisesti edistä perustyöelämäoikeuksien tai ihmisoikeuksien loukkauksia.

Hankintalaissa ei ole periaatteellisia esteitä tiukkojenkaan vastuullisuuskriteerien sisällyttämiselle. Päinvastoin se sallii niiden sisällyttämisen kaikkiin hankintoihin. Lain pykälässä 49 tämä on määritelty seuraavasti:

’Hankintayksikkö voi asettaa hankintasopimuksen toteuttamiselle erityisehtoja, jotka voivat koskea erityisesti ympäristö- ja sosiaalisia näkökohtia, kuten ammatillista koulutusta työpaikalla, kansainvälisen työjärjestön (ILO) sopimusten noudattamista, työoloja ja työehtoja tai vammaisten palvelukseen ottamista. Edellytyksenä on, että ehdot ovat syrjimättömiä ja yhteisöoikeuden mukaisia ja että niistä ilmoitetaan hankintailmoituksessa tai tarjouspyynnössä.’”

Se, toteutuuko tämä vastuullisuus hankinnoissa on sitten toinen kysymys. Samoja koneita virastoissa ja valtion laitoksissa näytetään käytettävä kuin mitä kuluttaja kaupoista koteihinsa kantavat. Ja kun tiedämme, että tuotannon eettisyyden kannalta tarkasteltuna se perusbulkki on mitä on, niin ei julkinen puoli näytä olevan sen eettisempi omissa hankinnoissaan kuin mitä keskiverto kuluttaja.

Kuluttajakansalaisen tehtävä onkin vaatia parempaa sekä yrityksiltä että julkisilta yhteisöiltä.

Jaa tämä:

Soija on murhaa ja muita päättömyyksiä

Mitä mieltä pitäisi olla puutaheinää puhuvasta kansanedustajasta? Pitäisikö edustajille asettaa joitain pätevyysvaatimuksia? Miksi ei?

Sain eilen lehdistötiedotteen Suomen Keskustan eduskuntaryhmän kansliasta. Minua lähestyttiin kansanedustaja Mikko Kärnän puolesta. Edustaja Kärnä oli selvästi flipannut toissa päivänä alkaneen, koko tammikuun kestävän Vegaanihaasteen ja siihen liittyvän keskustelun takia.

Keskustan lappilainen kansanedustaja Mikko Kärnä kritisoi blogissaan väitteitä veganismin eettisyydestä.. ..Kärnä vaatii, että eettisyyden käsite ruuoantuotannossa on määriteltävä uudelleen ja haastaa jokaisen suomalaisen yksityisen ja yhteisön mukaan talkoisiin kotimaisen ruoan puolesta.”

Edustaja Kärnä on valinnut kritiikkinsä keihäänkärjeksi soijan, jonka ympäristötaakkaa hän vakuuttelee meille median edustajille.

”Metsiä kaadetaan koko ajan uusien viljelmien tieltä ja viljely aiheuttaa vesipulaa muutenkin kuivilla seuduilla.. ..On tosiasia, että eettisintä ja ekologisista ruokaa meille suomalaisille on suomalainen, lähellä tuotettu ruoka.”

Näihin tiedotteisiin pitäisi kyllä laittaa joku yleinen varoitus.
Näihin tiedotteisiin pitäisi kyllä laittaa joku yleinen varoitus.

AaaAaAaargh! Naama sulaa. Eikö Suomalaisen agraaripuolueen edustaja tiedä sen vertaa, että hänen ylistämä suomalainen liha ruokitaan ja kasvatetaan sillä tuontisoijalla? Valehteleeko se? Onko se kujalla? Vai muuttuuko se tuontisoija jotenkin taianomaisesti kotimaiseksi, kun se on kierrätetty nisäkkään ruuansulatuselimistön läpi ja puhdistettu lihasmassaksi, jota lihaa syövä heteromieskin voi mussuttaa lippu tanassa?

Ikävä kyllä, nämä tiedotteet menevät usein sukkana läpi, koska me toimittajat olemme laiskoja, klikkauksia tarvitaan ja ei se nyt ole aina ihan niin justiinsa. Ainakin Talouselämä julkaisi Kärnän bloggauksen ja kepun lähettämän tiedotteen pohjalta artikkelin, jossa ei vahingossakaan haastettu päättömiä väitteitä.

Hävetkää siellä Alma-talossa. Hävetkää.

Ehkä ainoa asia, joka lohduttaa minua tällä hetkellä on se, että kaikki Star Trekit ilmaantuivat juuri Netflixiin. Voin erakoitua, katkaista kaikki linkit ulkopuoliseen maailmaan ja keskittyä olennaiseen.
Ehkä ainoa asia, joka lohduttaa minua tällä hetkellä on se, että kaikki Star Trekit ilmaantuivat juuri Netflixiin. Voin erakoitua, katkaista kaikki linkit ulkopuoliseen maailmaan ja keskittyä olennaiseen.

Mikäli tämä soija-aihe kiinnostaa, niin WWF:n Hidden Soy –hanke esittää hyvin yksinkertaisen ja yksiselitteisen graafisen käyttöliittymän avustuksella, kuinka noin kaikkeen meidän safkaan on käytetty soijaa. Esimerkiksi kilo sitä Kärnän possufilettä on vaatinut keskimäärin 510 grammaa soijaa (ja tähän päälle tietty aika hitosti muuta rehua ja sellaista). Kilo viljeltyä lohta on ottanut keskimäärin 590 grammaa soijaa (myöskin kaikenlaisen muun ohessa).

Kuten päivystävä anarkisti, Suvi Auvinen huomautti:

Eurooppalaisten käyttämästä soijasta noin 93 % menee eläinten rehuksi. Soijan kierrättäminen eläinten kautta on globaalisti kestämätön tapa tuottaa ruokaa.. ..Kärnä kertoo myös kvinoan kysynnän lisääntymisen vaikuttaneen siihen, ettei ’Perun ja Bolivian köyhillä ole siihen enää varaa.’ Tämä taas on puhtaasti kapitalistisen talousjärjestelmän, ei kvinoan ongelma. Jos Kärnä tahtoo muutoksen tähän, suosittelen liittymään antikapitalistiseen liikkeeseen.”

Tässä saattaisin huomauttaa, että kepu ja sen tukema maatalousjärjestelmä ovat hyvinkin pitkälti antikapitalistisia hankkeita. Tämä siitä huolimatta, että kepu julistaa porvarillisuuttaan ja porvarillisia arvoja.

Hesburger, Apulanta, liha, vastamainos, kulttuurihäirintä, eläinoikeudet
Muistatteko sen kerran, kun lihaa mainostettiin vegaaneilla? Hesburger päätti yhdistää Apulanta-yhtyeestä kertovaan elokuvaan triplapekonihampurilaisen – siis hampurilaisen, jota Toni, Sippe tai Tuukka eivät itse missään tapauksessa söisi. Miksi näin? On täysin mahdollista, että Hese ei halua nostaa vegevaihtoehdon profiilia. Kasvishampurilaisen olemassa olo ja sen mainostaminen kuitenkin väistämättä muistuttaa kaikkia kuluttajia myös siitä, että firman ydintuotteeseen – teollisesti tuotettuun lihaan – liittyy moraalinen dilemma, jota ei voi pyyhkäistä pois huolettomalla käden heilautuksella.

Koska kepun kanslia ja kansanedustaja näin katsoivat asiakseen lähestyä minua tämän tiedotteensa kanssa koin tietenkin ihan perustelluksi esittää jatkokysymyksiä aiheeseen liittyen. Vastasin aikailematta saamaani viestiin ja tiedustelin juurikin tähän tuontisoijan nisäkkäiden ruuansulatuskanavissa tapahtuvaan sinivalkopesuun liittyviä.

Keskustan eduskuntaryhmän kanslia ei kokenut asiakseen vastata tähän tiedusteluuni. En ole ihan varma, että kannattaako meille toimittajille lähetellä tiedotteita, jos ei ole kiinnostunut vastaamaan niihin liittyviin kysymyksiin (no, Talouselämän kohdalla tämä näytti kyllä kannattavan). Onneksi edustaja Kärnä kuitenkin jatkoi keskustelua sosiaalisen median puolella ja onnistui jotenkin (mahdollisesti taikuuden avulla) ylittämään alkuperäisen kirjoituksensa höpsöyden (ks. kuva).

Huh-huh, siis nimittäin. Nyt kyllä.

Tämä ei siis ole kuvamanipulaatio tai huonotapaista panettelua. Tämä on kansaedustajan omalla nimellään ja naamalla julkaisema kommentti.
Tämä ei siis ole kuvamanipulaatio tai huonotapaista panettelua. Tämä on kansaedustajan omalla nimellään ja naamalla julkaisema kommentti.

Jaa tämä:

Hallitus leikkaa eettisyydestä

Sipilän hallituksen joululahja kansalaisjärjestöille tuli suoraan leikkurista. Yritystoiminnan eettisyys ei kuulu hallituksen prioriteettilistalle.

Joulukuussa moni järjestö sai kylmää kyytiä. Esimerkiksi suomalaisten ulkomailla toimivien yritysten tekemisiä seuraava kansalaisjärjestö Finnwatch sekä
oikeudenmukaista maailmankauppaa, kestäviä tuotantotapoja ja vastuullista kuluttamista edistävä Eettisen kaupan puolesta (Eetti) ilmoittivat, että hallitus on päättänyt leikata niiden tukia merkittävästi.

Molemmat järjestöt tekevät äärimmäisen tärkeätä ulkopuolista valvontaa tilanteessa, jossa valtiot eivät ole oikeasti kyenneet/halunneet hinnoitella yritystoimintaan liittyviä kerrannaisvaikutuksia. Mikäli esimerkiksi ekologisesti tuhoisa raaka-aineiden tuotanto, orjatyövoiman käyttö tai verojen kiertäminen eivät ole tosiasiallisesti sanktioituja tai valvottuja, kannattaa yritysten näitä toimia harjoittaa. Valtaosa kuluttajista ei moisia tekemisiä arvosta, mutta yritysten mainonnassa tai muussa viestinnässä näistä epäkohdista ei tietenkään kerrota.

Tarvitaan ulkopuolisia vahtikoiria haukkumaan ja samalla myös kirittämään yrityksiä eettisempään toimintaan ja kouluttamaan kuluttajia vaatimaan parempaa.

Kännyköiden valmistuksessa tarvittavia mineraleja kaivetaan usein olosuhteissa, jotka eivät täytä mitään minimivaatimuksia työolosuhteiden tai työntekijöiden oikeuden puolesta. Elektroniikkavalmistajat ovat kuitenkin eristäneet itsensä näistä ongelmista verrattoman tehokkaasti ja myyvät kuluttajille kiiltävää ja siloista pintaa menestyneidän ja kauniiden ihmisten poseeratessa mainoksissa.
Kännyköiden valmistuksessa tarvittavia mineraleja kaivetaan usein olosuhteissa, jotka eivät täytä mitään minimivaatimuksia työolosuhteiden tai työntekijöiden oikeuden puolesta. Elektroniikkavalmistajat ovat kuitenkin eristäneet itsensä näistä ongelmista verrattoman tehokkaasti ja myyvät kuluttajille kiiltävää ja siloista pintaa menestyneidän ja kauniiden ihmisten poseeratessa mainoksissa.

Yritysten tekemisien seuraaminen ja kansalaisten valistaminen eivät tietenkään ole kansalaisjärjestöjen ainoita tehtäviä. Myös raportoiminen poliitikkojen suuntaan ja poliitikkojen tekemisten uutisoiminen kuuluvat järjestöjen tehtäväkenttään. Ja välillä uutiset ovat hyviä. Marraskuussa Eetti uutisoi, että jatkossa Euroopan unionin alueelle tuovien yritysten on ”todennettava, ja ulkopuolisen valvonnan avulla varmistettava, ettei tuotannolla rahoiteta aseellisia konflikteja ja ihmisoikeusrikkomuksia.”

Tähän samaan raaka-aineiden alkuperään ja tuotantoon liittyviin ongelmiin viittasimme myös oheisella vastamainoksellamme.

”Päätös on merkittävä, sillä sen ansiosta Eurooppaan ns. 3TG mineraaleja (tinaa, tantaalia, volframia ja kultaa) tuovat yritykset joutuvat varmistamaan hankintaketjunsa vastuullisuuden. Yritysten on kohtuullisin toimin arvioitava ja hallittava mineraalien toimitusketjuun liittyviä ihmisoikeusriskejä sekä raportoitava tämän huolellisuusvelvoitteen noudattamisesta.

Elektroniikkateollisuuteen liittyy valtavasti ongelmia, jotka alkavat raaka-aineista. Kansainvälinen luonnonvarojen kauppa rahoittaa ja ylläpitää raakoja, pitkittyneitä konflikteja eri puolilla maailmaa.”

Nämä ovat niitä päätöksiä, joiden myötä huomaan löytäväni EU:sta mahdollisuuksia maailman epäkohtien parantamiseen. EU on toimijana riittävän iso ja vaatimalla parempaa, se voi myös kannustaa muita vaatimaan (ja tuottamaan) parempaa. EU on maailman toiseksi suurin kännyköiden ja kannettavien tietokoneiden tuoja, ja tänne tuotiin vuonna 2013 pelkästään kännyköiden sisällä 1 584 tonnia tinaa ja 151 tonnia kultaa.

Vaikka välillä uutiset ovat hyviä, niin eihän se suinkaan aina niin mene ja korjattavaa piisaa. Keväällä 2015 Euroopan parlamentti esimerkiksi ehdotti sitovaa sääntelyä, jossa valvonta olisi ulottunut myös konfliktimineraaleja sisältäviin komponentteihin ja laitteisiin, mutta ehdotuksen asteelle jäi.

”On valitettavaa, että kunnianhimoinen tavoite vesittyi viime metreillä ja jätti merkittäviä määriä mineraaleja sääntelyn ulkopuolelle. Toisaalta askel on tärkeä, sillä kyseessä on ensimmäinen kerta, kun yrityksiltä edellytetään huolellisuusvelvoitteen noudattamista, painottaa toiminnanjohtaja Anna Ylä-Anttila Eettisen kaupan puolesta ry:stä.”

Sen lisäksi, että tämän päätöksen osittainen vesittyminen on valitettavaa, niin valitettavaa on myös se, että Suomen hallitus pääministeri Sipilän johdolla pyrkii parhaansa mukaan vesittämään suomalaisen eettiseen yritystoimintaan tähtäävän kansalaisjärjestötoiminnan. Ulkoministeriö ilmoitti jouluaaton alla, että se leikkaa yhdistyksille jaettavaa viestintä- ja globaalikasvatustukea aiemmasta kahdesta miljoonasta eurosta noin 700 000 euroon vuodessa. Tämä reilun miljoonan pudotus on valtion budjetin kannalta merkityksetön, mutta näiden järjestöjen toiminnan kannalta jopa kohtalokas.

On tietenkin mahdollista, että kyse ei pohjimmiltaan ole rahasta vaan arvovalinnoista. Ehkä pienikin raha yritystoiminnan eettisyyden valvontaan nähdään tarpeettomana, jopa haitallisena. Se, että me emme tiedä, mistä ja miten tavaramme tulevat ja että miten suomalaiset firmat toimivat maailmalla epäilemättä johtaa lyhyellä aikavälillä halvempiin tuotteisiin kaupassa ja isompiin osinkoihin. Moraalista viis ja seurauksista myös.

Ehkä markkinoiden näkymättömän käden uskotaan korjaavan kaiken ihan itsekseen. Sitä odotellessa. 

Jaa tämä: