egs

Kirjainten runttaamisen taito

Kuvataiteilija Jani Tolinin mielestä museoihin tarvitaan lisää graffitiosaamista.

Keravan taidemuseo Sinkan julkisivun moni­värinen seinä­maalaus näyttää arkki­tehtoonisesti muo­dottomassa kaupunkiympäristössä yhtä aikaa jyrkältä ja iloisen huolettomalta. Kyseessä on näyttävistä seinämaalauksistaan tunnetun saksalaisen Claudia Walden eli MadC:n spreijaamalla toteuttama abstrakti teos. 

MadC Installation at Sinkka | Taide- ja museokeskus (Kerava Art Museum) on August 03, 2017 in Kerava, Finland. Photo: Marco Prosch
MadC:n jäljiltä Keravan taidemuseo Sinkan julkisivu on kovasti värikkäämpi.

Rakkaudesta vapauteen -näyttelyssä Sinkka avaa ensimmäisten joukossa tilansa graffitille, jonka monet sijoittavat edelleen ainoastaan katutaiteen kenttään. Keravalaisen graffititaiteilija Jouni Väänäsen eli Psyken kuratoimassa näyttelyssä pyritäänkin vetämään selvää rajaa graffitin ja katutaiteen välille. 

”Katutaide on mitä tahansa kadulla tehtävää taidetta, kuten esimerkiksi sabluunalla tehtyjä maalauksia tai julisteita. Urbaani graffiti taas palautuu 1960–70-lukujen New Yorkissa ja Phila­delphiassa syntyneeseen, kirjaimista ja kirjaindynamiikasta tyyliteltyyn reviirin merkitsemiseen”, määrittelee näyttelyssä omalla nimellään mukana oleva Jani Tolin.

 ”En halua dissata minkäänlaisen katutaiteen tekemistä, mutta katu­taiteessa ei ole nähtävissä samalla lailla traditiota kuin graffitin tekemisessä. Instituutioiden ulkopuolella syntynyt graffiti on merkittävin taiteenlaji sitten impressionismin. Niiden välissä ei ole mitään visuaalisesti ja tyylillisesti yhtä moninaisesti kehittynyttä suuntaa.”

EORE: Not Quite, yksityiskohta. Spraymaali levylle 2017.
EORE: Not Quite, yksityiskohta. Spraymaali levylle 2017.

Huolellisesti jäsennelty ja ripustettu näyttely jakautuu kolmeen osaan. Niistä ensimmäisessä esitellään valokuvien kautta klassista 1960-­luvun New York -graffitia ja sen rantautumista Suomeen hiphopin kyydissä 1980-luvulla. Kotikutoisissa valokuvissa esiintyvistä maalareista moni on nyt viisikymppisenä paikalla avajaisissa. 

Esillepanon toisessa osassa esitellään tämän ajan suomalaista graffitia alan tunnetuimpien tekijöiden tekemänä. Töiden tyyli vaihtelee esimerkiksi Actonin tarkoista helvetica-fontin variaatioista Tazerin ja Paraziten räjähtäviin kirjaimiin sekä MioninJr:n ja Eoren sarjakuvaftyylisiä figuureita sisältäviin töihin.

Viimeisessä osassa esitellään niin sanottua post-graffitia, joka on graffitin muotokieltä ja tekotapaa hyödyntävää mutta sen kalligrafisesta perustasta etääntynyttä kuvataidetta. Näyttelyssä sitä edustavat MadC:n julkisivutyön ohella esimerkiksi Traman kankaalle spreijaamat hieroglyfisommitelmat, EGS:n puhalletusta lasista tehdyt veistokset ja Jani Tolinin kollaasimaiset maalaukset.

EGS: Fragile Identity 5. Puhallettu lasi 2017. Suomalaisen graffititaiteen pioneeri EGS on venyttänyt ilmaisumuodon rajoja ja ajoittain tyystin poistunut karsinasta. Graffitijuurillen uskollisesti hänen teoksistaan on edelleen aina löydettävissä nuo kirjaimet e, g, ja s – joskin hyvin abstraktissa muodossa.
EGS: Fragile Identity 5. Puhallettu lasi 2017.
Suomalaisen graffititaiteen pioneeri EGS on venyttänyt ilmaisumuodon rajoja ja ajoittain tyystin poistunut karsinasta. Graffitijuurillen uskollisesti hänen teoksistaan on edelleen aina löydettävissä nuo kirjaimet e, g, ja s – joskin hyvin abstraktissa muodossa.

Sallitut maalausseinät ja talojen julkisivujen muraalimaalaukset ovat viime vuosina yleistyneet Helsingissä. Omatoiminen urbaani taide tuntuu lyöneen läpi.

”Onhan se ilahduttavaa, etenkin sen jälkeen kun kymmenen vuoden nollatoleranssin aikana menetettiin monta tekijäsukupolvea. Muraalien suhteen minusta on kyllä sääli, ettei niissä käytetä juurikaan kotimaisia osaajia. Järjestävien tahojen kuratointi ei muutenkaan aina ole sitä tasoa kuin pitäisi olla”, murahtaa Tolin.

Jos graffitin määrittelee nimenomaan esteettisenä ilmaisulajina, joka on palautettavissa kirjainten manipulointiin, eikä kaupunkitilaan perinteisesti liittyvän julkaisualustansa kautta, hyppäys betoniseinältä museoon on ensivaikutelmaa lyhyempi.

Jani Tolin: Controlled Enviroment. Sekatekniikka 2013. Myös Jani tolin on ottanut aimo harppauksia perinteisestä graffitista. Hänen Keravalla esillä olevat teoksensa putoavat huoletta post-graffiti-määritelmän piiriin.
Jani Tolin: Controlled Enviroment. Sekatekniikka 2013.
Myös Jani tolin on ottanut aimo harppauksia perinteisestä graffitista. Hänen Keravalla esillä olevat teoksensa putoavat huoletta post-graffiti-määritelmän piiriin.

”Sinkan näyttelyllä on graffitin omakohtaisestikin hyvin tunteva kuraattori, mutta yleensä taidemuseoissa graffitia lähestytään ulkokulttuurisesti ja ammattitaidottomasti. Tämä on ymmärrettävää, koska taideopintojen kautta aiheeseen on vaikea syventyä. Tukholman yliopistossa vaikuttava ruotsalainen graffiti­tutkija Jacob ­Kimvall on akateemisella puolella ilahduttava poikkeus”, Tolin muistuttaa.

Eikö museoiden tehtävä ole taiteen esittämisen ohella nimenomaan myös taiteen tallentaminen ja tutkiminen jälkipolvia varten?

”Tässäkin törmätään siihen, että museot tarvitsisivat uutta osaamista tai jotain konsulttiapua siinä, mikä moninaisesta graffitista ja laveammin määrittyvästä katutaiteesta on oikeasti säilyttämisen arvoista.”

Rakkaudesta vapauteen Keravan taide­museossa 29.10. asti. Alkuvuodesta 2018 näyttely jatkaa Oulun taidemuseossa.
Jacob Kimvallin Voimalle antama haastattelu löytyy täältä.

 

Jaa tämä:

Taidetta, messua, hulluutta?

Teksti Häirikkö

Mitä katutaiteeseen erikoistunut galleria tekee messukeskuksessa järjestettävillä taidemessuilla?

Identtisiä koppeja rivissä, rivi toisensa perään. Sitähän messut tuppaavat olemaan. Messuhallit ovat itsessään poikkeuksetta tiloina hirveitä, niiden feng shui on huonompi kuin Ämmässuon kaatopaikan.

Erityisen skeptisesti olen suhtautunut taidemessuihin. Taiteen kaupittelu ja tyrkyttäminen on jotenkin niin kauhean vulgaaria (vaikka tokihan niitä teoksiakin pitäisi myydä, jotta vuokrat saa maksetuksi). Taidemessut ovat myös lähtökohtaisesti kuratoimaton ja kakofoninen sillisalaatti teoksia, jotka usein eivät puhu keskenään edes osastojen sisällä.

Voiko taidemessu siis olla mitenkään järkevä konsepti? Ei, mutta ehkä silti.

Siksipä suuntasin Helsingin messukeskukseen, jossa on käynnissä ArtHelsinki-nykytaidemessut. Ne on tavattu järjestää vuosittain Habitare-messujen kylkiäisenä.

”Olisi hienoa jos taidemessut olisi paikka, jossa jokainen osasto olisi oma yhtenäinen kokonaisuutensa. Katselisin mieluummin kunnon spektaakkeleita, kuin lattiasta kattoon erityylisillä tauluilla täytettyjä seiniä”, toteaa ArtHelsinki-nykytaidemessuilla Make Your Mark Galleryn osaston muutamalla suurella teoksella täyttänyt Jussi TwoSeven.

Naapuriosastoista monet ovatkin sikin sokin täynnä sitä sun tätä.

”Voisko niitä tauluja myydä sen ehkä ei-niin-kaupallisen kokonaisuuden tuella, suoraan portfoliosta?” TwoSeven kysyy.

”Itse tein messuille yhtenäisen teoskokonaisuuden ja ainakin tähän mennessä se on kerännyt paljon positiivista palautetta.”

Kansan syviä rivejä pelottavasta graffiti- ja katutaide-skenestä ponnistava MYM-galleria ei ole mitenkään itsestään selvä valinta messuhalliin, mutta kuten kaduilla, myös Pasilassa tila on otettu mallikkaasti haltuun. Eikä siihen Jussin esittämään kysymykseen tietenkään ole yhtä oikeaa vastausta – joskus ne seinät vaan kannattaa vuorata myytävillä teoksilla lattiasta kattoon.

Urban Samurai – Alley, Urban Samurai – Tunnel, Urban Samurai – Metal sekä Urban Samurai – Metro. Keskellä taiteilijan nimimerkki mdf-levystä leikattuna.

Jussi TwoSevenin retrofuturistiset soturihahmot ovat temaattista jatkoa hänen aiemmassa tuotannossa vilahtaneille Tähtien sota -elokuvista tutuille Stormtrooper-iskusotilaille. Tällä kertaa taiteilija kuitenkin halusi hieman varioida tuota teemaa. Syntyi sarja sotureita, jotka ammentavat urbaanista kuvastosta ja japanilaisesta traditiosta. Näitä samoja taustoja George Lucaskin on lainaillut estoitta omia hahmojaan luodessa.

The Empire Strikes Back! -teos parin vuoden takaa.

Jussi TwoSeven maalaa teoksensa sapluunoiden avulla. Messuilla on esillä myös kaksi TwoSevenin teosta, jotka ovat sananmukaisesti sapluunatöitä, siis käytettyjä sapluunoita kehystettynä.

Varsinkin samaisilla sapluunalla maalatun Urban Samurai – Alley -teoksen rinnalle, ripustettu teos on kiinnostava.

Miksi, te kysytte.

Minäpä vastaan: poptaide yleensäkin perustuu teosten kopioitavuuteen. Sapluunan koko ajatus taas on se, että siihen leikattu kuvio on toisinnettavissa vaivattomasti ja loputtomasti. Laittamalla sapluunat kehyksiin taiteilija on määrätietoisesti poistanut tuon monistettavuuden teoksestaan. Samalla kun monistettavuus on hävitetty, sapluunoista tehty teos muodostaa vääristyneen negatiivin virallisesta maalauksesta.

Urban Samurai – Stencils. Onko tämä nyt sitten aidompi kuin tuo yllä näkyvä versio?

Huomenna lauantaina Make Your Markin osastolla on luvassa myös toiminnallista ohjelmaa. Graffititaiteilija Egs maalaa kello 13 alkaen ison teoksen yleisön edessä. Tapahtuma on kiinnostava erityisesti sen takia, että Egs on ymmärrettävistä syistä tarkka henkilöllisyytensä salaisena pysymisestä. Odotettavissa onkin taiteilija, joka on naamioinut itsensä ZZ Topin levynkannesta repäistyn tekoparran (vai onko se sittenkin aito?) ja aurinkolasien avulla. Tyylivalintaa voisi kuvailla tosi hätäiseksi pulsujoulupukiksi  – très chic. 

EGS – 3 Letters, tätä olisi messuilla luvassa lisää. Tosin, tällä kertaa ihan luvan kanssa.

Egs maalannee paikan päällä tavaramerkikseen muodostuneen maailmankartan, joka tarkemmin tarkasteltuna paljastuukin taiteilijan oman nimimerkin toisinnoksi: Amerikat muodostavat E-kirjaimen, Eurooppa ja Afrikka G:n ja Aasia sekä Australia S:n. Koko komeus on toki äärimmäisen abstrakti ja myös hieno.

EGS Atlas 4.

Kannattaako näillä messuilla sitten käydä?

Hieman tyyrishän kokemus on, jos Habitaret ja muut samaan aikaan auki olevat messut eivät kiinnosta. Sisäänpääsyn hinnalla voisi saada pääsylipun pariinkin museoon, joiden kokonaisuus on sekä kuratoitu että järkevämmin ripustettu. Paitsi että Helsingissä nykytaidetta tarjoava museoskene on aika dead juuri nyt – Kiasma ja Tennari ovat molemmat rempassa.

Toisaalta kannattaa myös huomioida, että messuillakin voi aina löytää yllättäviä kokemuksia. Edellä mainittuja Jussi TwoSevenin teoksia vastapäätä on muun muassa todella päräyttävistä tempauksista ja häröilystä tunnetuksi tulleen tamperelaisen Pispalan nykytaiteen keskus Hirvitalon osasto, jota dominoi jurtta. Se porukka kannattaa tarkastaa.

Ja pakko on myös arvostaa sitä, että kansan syville riveille tätäkin tarjotaan.

Lue myös Jussi TwoSevenin haastattelu: Karhuhenki karjaisee.

ArtHelsinki 14 Helsingin messukeskuksessa sunnuntaihin 14.9. asti.

www.ArtHelsinki.com

Jaa tämä: