feminismi

Maailman surullisin karnevaali

#resistgag-mielenosoitus kommentoi Donald Trumpin naisia sortavaa politiikkaa spektaakkelin ja karnevalismin keinoin. Mikäli Trump itse saattaisi joutua naisten asemaan, hän tuskin ajaisi samaa politiikkaa.

”Suomi on yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Meidän pitäisi olla esimerkki muulle maailmalle, myös Trumpille”, Mick Scheinin, yksi #resistgag-mielenosoituksen järjestäjistä toteaa.

Scheinin on sosiaalista vaikuttamista tekevän M4ID-yrityksen luova strategisti. Useimmiten M4ID:n projektit suuntautuvat Suomen rajojen ulkopuolelle, mutta Donald Trumpin ja Vladimir Putinin tapaaminen Helsingissä ja tapaamisen nostattama mediahuomio tarjoavat mahdollisuuden herätellä keskustelua Trumpin hallinnon naisien oikeuksia loukkaavasta politiikasta niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakin.

Väestöliiton kansainvälisen kehityksen yksikön johtajan, Elina Korhosen mukaan: ”Globa Gag Rule on ulkopoliittinen määräys. Trump on kuitenkin hyökännyt myös yhdysvaltalaisten naisten aborttioikeutta vastaan – esimerkiksi yhdysvaltalaisille aborttiklinikoille on tullut erilaisia määräyksiä ja säännöksiä jotta ne saavat jatkaa toimintaansa. Kalliiden ja aikaa vievien rekisteröitymissäädösten takia yli 150 klinikkaa on jo tähän mennessä jouduttu sulkemaan. Lisäksi Trump lopetti kattavia ehkäisypalveluita ja -neuvontaa ympäri Yhdysvaltoja tarjonneen Planned Parenthood -järjestön rahoituksen.”
Väestöliiton kansainvälisen kehityksen yksikön johtajan, Elina Korhosen mukaan: ”Globa Gag Rule on ulkopoliittinen määräys. Trump on kuitenkin hyökännyt myös yhdysvaltalaisten naisten aborttioikeutta vastaan – esimerkiksi yhdysvaltalaisille aborttiklinikoille on tullut erilaisia määräyksiä ja säännöksiä jotta ne saavat jatkaa toimintaansa. Kalliiden ja aikaa vievien rekisteröitymissäädösten takia yli 150 klinikkaa on jo tähän mennessä jouduttu sulkemaan. Lisäksi Trump lopetti kattavia ehkäisypalveluita ja -neuvontaa ympäri Yhdysvaltoja tarjonneen Planned Parenthood -järjestön rahoituksen.” KUVA: Boniface Mwangi

Erityisesti Trumpin niin sanottu gag rule -asetus aiheuttaa mittaamatonta tuhoa Yhdysvaltain kehitysyhteistyöhankkeiden kautta sekä myös kotimaassa.

Gag rule, eli suukapulamääräys estää lääkäreitä ja terveydenhoitohenkilökuntaa antamasta sukupuolineuvontaa ja esimerkiksi edes mainitsemasta abortti-sanaa. Vaikka määräys ei vaikutakaan Suomeen suoraan, niin vaikuttaa se välillisesti kaikkiin.

”Tehtävämme on auttaa heikoimmassa asemassa olevia luovin keinoin. Toimintamme keskittyy tavallisesti Afrikkaan ja Intiaan, mutta välillä pitää toimia siellä missä ongelman syy on”, Scheinin perustelee jalkautumista Helsingin kaduille.

M4ID toteuttaa parhaillaan perhesuunnitteluun liittyvää #Formnigani-hanketta Keniassa, eli sikäli #Resistgag jatkaa tuttua teemaa. #Formnigani-mielenosoitus Nairobissa esitti kysymyksen siitä, kuinka erilaista harjoitettu perhepolitiikka olisi, mikäli miehet voisivat tulla raskaiksi. Helsingissä sama kysymys osoitetaan suoraan Trumpille.

Helsingissä järjestettävä #Resistgag-mielenosoitus poikkeaa muotonsa puolesta perinteisistä mielenosoituksista ja marsseista. Kyseessä on ehkä enemmänkin mielenosoitukselta muotonsa lainannut performanssi. Se, että mielenilmaus ei ole muodoltaan aivan perinteinen ja sisältää elementtejä, jotka ovat enemmän tuttuja performanssitaiteen ja teatterin puolelta, ei tarkoita sitä, etteikö asia olisi vakava ja viesti mietitty.

”Tiedämme esimerkiksi Keniassa saadun kokemuksen perusteella, että vähän luovempi lähestyminen toimii. Elämme huomiomaailmassa, ja jos haluaa huomiota, oli se sitten perinteisessä tai sosiaalisessa mediassa, täytyy tehdä jotain kiinnostavaa. Pelkillä faktoilla ei pitkälle pötkitä”, Scheinin selittää prosessia, jossa kiinnitetään ensin yleisön huomio ja sen jälkeen aletaan tarjoamaan enemmän faktoja ja tutkittua tietoa.

M4ID ei ole yksin huoliensa kanssa ja Suomessa esimerkiksi Väestöliitto on ilmaissut syvän huolensa gag rulen kaltaisesta politiikasta.

”Abortin vastainen politiikka toimii juuri toisin, kun sen oletettu tarkoitus on: Abortteja ehkäistään parhaiten tarjoamalla ehkäisypalvelua ja tietoa seksuaalisuudesta. Perhesuunnitteluklinikoiden joutuessa sulkemaan ovensa,  lisääntyvät ei-toivotut raskaudet ja samalla mitätöidään vuosikymmenten edistysaskeleet lisääntymis- ja äitiysterveydessä sekä lasten terveydessä. Kärsijöinä ovat useimmiten kehitysmaiden köyhät tytöt ja naiset, joiden palvelut ovat olleet järjestöjen varassa”, Väestöliiton kansainvälisen kehityksen yksikön johtaja Elina Korhonen linjaa.

Englantilaisen International Planned Parenthood Federation -järjestön mukaan Trumpin politiikka on aiheuttanut jo arviolta 20 000 raskauteen liittyvää kuolemaa, 4,8 miljoonaa ei-toivottua raskautta ja 1,7 miljoonaa vaarallista aborttia.

”Jos välittää edes nimeksi naisten oikeuksista, väestönkasvusta tai inhimillisestä kärsimyksestä, Trumpin politiikka on järjetöntä”, Scheinin summaa Yhdysvaltain nykyhallituksen linjauksista.

Vaikuttaako naisten suiden tukkiminen suukapulalla hieman liioitellulta? Onko yhtään pienempi paha tukkia suita taloudellisella uhalla? KUVA: Boniface Mwangi
Vaikuttaako naisten suiden tukkiminen suukapulalla hieman liioitellulta? Onko yhtään pienempi paha tukkia suita taloudellisella uhalla? KUVA: Boniface Mwangi

Tämä Trumpin hallinnon linjaus ei ole yllättävä siinä mielessä, että republikaanipresidentit Ronald Reaganista alkaen ovat harjoittaneet saman suuntaista politiikkaa. Tämä presidentillinen asetus on aina yksi ensimmäisistä asioista, jonka virkaan astuva republikaanipresidentti tekee. Samoin virkaan astuva demokraattipresidentit ovat ensitöikseen kumonneet sen.

Donald Trump kuitenkin poikkeaa edeltäjistään siinä, että kuten kaikki muukin hänen tekemisensä on suunnatonta, niin myös tämän naisten alistamisen kanssa hän menee pidemmälle. Aikaisemmin nämä rajoitukset eivät ole ulottuneet Yhdysvaltojen rajojen sisäpuolelle, mutta nyt kaikkien liittovaltion rahoituksella toimivien terveysklinikoiden pitää rajoittaa perheneuvontaa rahoituksen loppumisen uhalla. Nämä klinikat ovat juurikin yhdysvaltalaisen yhteiskunnan viimeinen turvaverkko, jotka tarjoavat terveyspalveluita niille, joilla ei ole varaa ostaa niitä yksityisiltä palveluntarjoajilta.

Olisi tietysti mahdollista sanoa, että on vain reilua, että Yhdysvaltain ulkomailla ajama politiikka vaikuttaa myös oman maan kansalaisiin. Tämä olisi kuitenkin typerää. Yhdellä väärällä ei kumota toista ja naisten sorron ulottaminen myös oman maan kansalaisiin on kaikilla mittareilla tarkasteltuna hirvittävää ja aiheuttaa tarpeetonta tuskaa ja kärsimystä.

Samoihin aikoihin, kun #resistgag-mielenosoitusta harjoiteltiin, järjestettiin Helsingissä myöskin Helsinki Calling! -mielenosoitus. Mielenosoituksen häntäpäässä oli joukko Handmaid's Tale -sarjasta tuttuja hahmoja. Sekä nämä Handmaid's Tale -että #resistgag-mielenosoittajat kiinnittävät huomiota samaan asiaan – naisten oikeuksien rikkomiseen Yhdysvalloissa. KUVA: Tommy Lindgren
Samoihin aikoihin, kun #resistgag-mielenosoitusta harjoiteltiin, järjestettiin Helsingissä myöskin Helsinki Calling! -mielenosoitus. Mielenosoituksen häntäpäässä oli joukko Handmaid’s Tale -sarjasta tuttuja hahmoja. Sekä nämä Handmaid’s Tale -että #resistgag-mielenosoittajat kiinnittävät huomiota samaan asiaan – naisten oikeuksien rikkomiseen Yhdysvalloissa. KUVA: Tommy Lindgren

Jaa tämä:

”Grab them by the pussy” – eli Trump ja naisten oikeudet

Trump on tullut tunnetuksi asiattomista naisiin kohdistuvista letkautuksista ja vulgaarista kielenkäytöstä. Puheiden lisäksi myös hänen politiikkansa on varsin asiatonta.

”Presidentti Donald Trump asetti kolmantena päivänä valtaan astumisensa jälkeen tammikuussa 2017 ”presidentin asetuksen”. Asetus veti rahoituksen pois kaikilta kansainvälisiltä järjestöiltä, joiden toiminnassa millään tavalla sivuuttaa aborttia. Kyse voi olla esimerkiksi abortin jälkeisestä neuvonnasta”, kertoo Elina Korhonen Väestöliiton kansainvälisen kehityksen yksiköstä.

Tähän asetukseen on viitattu laajalti termillä Global Gag Rule, eli ”globaali suukapulamääräys”. Presidentti hallintoineen siis kirjaimellisesti tukkii lääkäreiden ja terveydenhoitohenkilökunnan suut.

Asetus ei ole Trumpin keksintö ja se seurailee Yhdysvaltain politiikkaa määrittäviä jakolinjoja. Presidentti Ronald Reaganin kaudella, vuonna 1984 ensikertaa asetettu gag rule oli voimassa presidentti George Bushin kauden loppuun saakka. Presidentti Bill Clinton kumosi sen ja presidentti George W. Bush puolestaan asetti sen jälleen voimaan. Barack Obama kumosi asetuksen ja Trump vuorollaan jälleen teki sen, mitä puolue häneltä odotti.

”Trumpin asettama säädös on kuitenkin aikaisempia laajempi. Kaksi aikaisempaa kertaa säädös on koskenut vain perhesuunnittelujärjestöjä, mutta Trump laajensi säädöksen koskemaan kaikkia kansainvälisiä järjestöjä, myös YK-järjestöjä”, Korhonen jatkaa.

Yhdysvalloissa politiikkaan liittyy paljon myös uskonnollista retoriikkaa ja ideologiaa. Vaikka Trump ei ratsastanut Valkoiseen taloon omilla kristillisillä arvoillaan, on hänen varapresidenttinsä Mike Pence Jumalan työtä tekevä konservatiivinen herätyskristillitty.

Donald Trumpin ja Vladimir Putinin tapaamisen aikaan Helsingin kaduille jalkautuu #resistgag-mielenosoitus, jossa nähdään viimeisillään raskaana olevia Donald Trumpeja ja suukapuloilla vaiennettuja naisia. Epäilemättä Donald Trumpin seksuaalioikeuksiin liittyvä politiikka olisi perin erilaista, mikäli Trump itse saattaisi tulla raskaaksi. Setämiehet eivät kuitenkaan voi itse tulla raskaiksi ja se näkyy myös heidän ajamassa politiikassa.
Donald Trumpin ja Vladimir Putinin tapaamisen aikaan Helsingin kaduille jalkautuu #resistgag-mielenosoitus, jossa nähdään viimeisillään raskaana olevia Donald Trumpeja ja suukapuloilla vaiennettuja naisia. Epäilemättä Donald Trumpin seksuaalioikeuksiin liittyvä politiikka olisi perin erilaista, mikäli Trump itse saattaisi tulla raskaaksi.
Setämiehet eivät kuitenkaan voi itse tulla raskaiksi ja se näkyy myös heidän ajamassa politiikassa.

”Global Gag Rule aiheuttaa peruuttamatonta haittaa järjestöille, jotka antavat lailliseen aborttiin liittyvää tietoa tai palveluja. Harva klinikka tai toimija tarjoaa pelkästään aborttiin liittyviä palveluja”, Korhonen selittää. ”Yleensä ne ovat monitoimiklinikoita, joissa hoidetaan kaikenlaisia sairauksia malariasta lasten rokotuksiin.”

”Lisäksi tämä abortin vastainen  politiikka toimii juuri toisin, kun sen oletettu tarkoitus on: Abortteja ehkäistään parhaiten tarjoamalla ehkäisypalvelua ja tietoa seksuaalisuudesta. Perhesuunnitteluklinikoiden joutuessa sulkemaan ovensa,  lisääntyvät ei-toivotut raskaudet ja samalla mitätöidään vuosikymmenten edistysaskeleet lisääntymis- ja äitiysterveydessä sekä lasten terveydessä. Kärsijöinä ovat useimmiten kehitysmaiden köyhät tytöt ja naiset, joiden palvelut ovat olleet järjestöjen varassa.”

Presidentti Trumpin hallinto kutsuu asetusta nimellä Protecting Life in Global Health Assistance (”elämän suojelu globaalissa terveysneuvonnassa”). Asetuksen haitallisuutta lisää se, että presidentti  Obaman aikana Yhdysvaltain kansainvälinen kehitysvirasto USAID nousi maailman isoimmaksi perhesuunnittelua tukevaksi rahoittajaksi ja nyt sen varaan rakennetut hankkeet romahtavat.

Margaret Atwoodin kirjaan perustuva Handmaid's Tale -sarja käsittelee dystooppista yhteiskuntaa, jossa naisista on tehty synnytyskoneita. Alkuperäinen teos viittasi sortaviin diktatuureihin yleisellä tasolla, mutta Trumpin Yhdysvalloissa monet ovat kokeneet viittauksien osuvan kivuliaan lähelle kotia.
Margaret Atwoodin kirjaan perustuva Handmaid’s Tale -sarja käsittelee dystooppista yhteiskuntaa, jossa naisista on tehty synnytyskoneita. Alkuperäinen teos viittasi sortaviin diktatuureihin yleisellä tasolla, mutta Trumpin Yhdysvalloissa monet ovat kokeneet viittauksien osuvan kivuliaan lähelle kotia.

Korhonen näkee gag rulen osana Yhdysvaltain sisäpolitiikkaa, jossa on tärkeää pitää konservatiivinen kristillinen oikeisto tyytyväisen. Hänen mukaansa tällä hetkellä on kuitenkin ”menossa globaalisti ennen kuulumaton hyökkäys naisten oikeuksia ja seksuaalioikeuksia kohtaan”.

Marie Stopes International -järjestön arvion mukaan Global Gag Rule tulee Trumpin neljän ensimmäisen vuoden aikana lisäämään ei-toivottujen raskauksien määrää 6,5 miljoonalla, äitiyskuolemien määrää yli 20 000:lla ja vaarallisia abortteja yli 2 miljoonalla.”

Erityisesti haitalliseksi määräyksen tekee se, että se kattaa myös kansainväliset yhteishankkeet. Järjestöt voivat menettää yhdysvaltalaisen rahoituksen jo sen takia, että vaikka EU:n rahoittamassa osassa yhteishanketta mainitaan a-sana. Onneksi Korhosen mukaan esimerkiksi Euroopassa on alettu toimiin gag rulen tekemän tuhon korjaamiseksi.

”Hollannin ja Belgian aloitteesta perustettiin She Decides -liike, joka pyrkii keräämään rahaa seksuaalioikeuksiin liittyvään kehitysyhteistyöhön eli kattamaan Trumpin hallinnon jättämän aukon. Myös Suomi on tässä aktiivinen ja EU:n sisällä on ollut positiivista liikehdintää.”

Trumpin hallinnon toiminta poikkeaa edeltävien republikaanipresidenttien linjauksista siinä, että nyt gag rule -linjaukset on tuotu myös osaksi Yhdysvaltain sisäpolitiikkaa.

”Globa Gag Rule on ulkopoliittinen määräys”, Korhonen kertoo.Trump on kuitenkin hyökännyt myös yhdysvaltalaisten naisten aborttioikeutta vastaan – esimerkiksi yhdysvaltalaisille aborttiklinikoille on tullut erilaisia määräyksiä ja säännöksiä jotta ne saavat jatkaa toimintaansa. Kalliiden ja aikaa vievien rekisteröitymissäädösten takia yli 150 klinikkaa on jo tähän mennessä jouduttu sulkemaan. Lisäksi Trump lopetti kattavia ehkäisypalveluita ja -neuvontaa ympäri Yhdysvaltoja tarjonneen Planned Parenthood -järjestön rahoituksen.”

Trump on myös onnistunut täyttämään Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomarivirkoja erittäin konservatiivisilla jäsenillä. Tehdyt elinikäiset nimitykset eivät lupaile hyvää naisten oikeuksien kannalta.

“Naisia kuolee joka päivä Global Gag Rulen seurauksena, kohta myös Yhdysvalloissa. Trumpin ajama aggressiivinen politiikka rajoittaa jatkuvasti naisten oikeuksia ja naisille suunnattuja elintärkeitä palveluja”, sanoo Mari Tikkanen, #resistgag-mielenilmauksen järjestäjän, M4ID:n toimitusjohtaja ja yksi perustajista.
“Naisia kuolee joka päivä Global Gag Rulen seurauksena, kohta myös Yhdysvalloissa. Trumpin ajama aggressiivinen politiikka rajoittaa jatkuvasti naisten oikeuksia ja naisille suunnattuja elintärkeitä palveluja”, sanoo Mari Tikkanen, #resistgag-mielenilmauksen järjestäjän, M4ID:n toimitusjohtaja ja yksi perustajista.

Tämä konservatiivisten tahojen ajama naisten oikeuksien kaventaminen ei tosiaankaan koske pelkästään Yhdysvaltoja tai sen tukemia hankkeita. Europarlamentaarikko Heidi Hautalan tilaamasta selvityksestä  paljastuu seksuaalioikeuksien vastustajien EU:n sisällä harjoitettava vahva lobbaus. Sadat konservatiiviset ryhmät lobbaavat EU-maita ja parlamenttia, jotta viittaukset seksuaalioikeuksiin ja naisten oikeuksiin poistettaisiin yhteisistä sopimuksista.

”Kesällä 2017 julkisuuteen vuosi asiakirjoja, jotka paljastivat salaisen eurooppalaisen uskonnollisen verkoston, nimeltään Agenda Europe. Vuonna 2013 perustettu  verkosti edellyttää toimijoiltaan äärimmäistä salassapitoa ja kannustaa ääriajatteluun. Strategiasta paljastuu, että sen tavoitteena on muun muassa abortin täyskielto, ’ei-luonnollisen’ ehkäisyn kieltäminen, hedelmöityshoitojen kieltäminen, homoseksuaalisuuden kriminalisointi ja ’homoprogandan’ kieltäminen sekä transihmisten oikeuksien romuttaminen.”

Euroopan kansanedustajien väestö- ja kehitysfoorumi julkisti huhtikuussa raportin, joka analysoi ja avaa kyseisen verkoston strategiaa. Raportissa todetaan, että ihmisoikeusvastaisen ultrakonservatismin nousu viime vuosina on ollut ilmeistä, mutta tämän liikehdinnän tarkempi organisoituminen, rahoitus ja varsinaiset vaikuttamiskeinot ovat pysyneet piilossa. Vaikka muun muassa eurooppalaisten aristokraattien, meksikolaisen miljardöörin ja venäläinen äärioikeistolaisen oligarkin rahoittama verkosto vaikuttaa lähinnä Dan Brownin kirjoista repäistyltä kliseeltä, on kyse ihan oikeasta porukasta, jolle löytyy puolustajansa myös Suomessa.

”Agenda Europe -verkosto kokoaa toimijoita kaikista kristillisistä tunnustuskunnista ja vaikka suurin osa on katolisia, myös traditionalistisia protestantteja ja ortodokseja on  mukana. Vatikaaniin kytkeytyvät katoliset toimijat ovat keskeisimpinä organisoijina ja Vatikaani puolestaan on ohjeistanut katolilaisia poliitikkojen odotetaan toimivan politiikassa kirkolle tärkeissä kysymyksissä. Kansallisissa parlamenteissa, Euroopan neuvostossa, europarlamentissa ja Euroopan komissiossa vaikuttavilla poliitikoilla on merkittävä edustus verkostossa ja sen salaisissa vuosittain järjestettävissä ’huippukokouksissa’.”

Kaksi naista ei voi olla James Hirvisaari.
Aito avioliitto -kampanjan telttaillessa Helsingin Lasipalatsin kulmalla vastustaakseen tasa-arvoista avioliittolakia joukko kansalaisia päätti mennä pussailemaan paikalle. Maailmat kohtasivat niin Helsingin keskustassa kuin sosiaalisessa mediassakin.

Strategian toteuttajiin kuuluu joukko samojen tunnusten alla toimivia eurooppalaisia HLBTI-vastaisia järjestöjä. Suomessa tällainen on esimerkiksi tasa-arvoista avioliittolakia vimmaisesti vastustanut Aito avioliitto -yhdistys, jonka toiminnassa oli näkyvästi mukana muun muassa demarien, kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten poliitikkoja.

Väestöliiton Korhonen muistuttaa, että ilman seksuaalioikeuksien toteutumista ei muutkaan ihmisoikeudet voi toteutua. Lisäksi ihmisoikeuskysymyksen kyse on myös kestävästä kehityksestä.

”Seksuaalioikeudet ovat keskeinen osa ihmisen itsemääräämisoikeutta – oikeutta tehdä omaan terveyteen, kehoon, seksuaalisuuteen ja lisääntymiseen liittyvät päätökset ilman syrjintää, pakottamista tai väkivaltaa. Seksuaalioikeudet ovat ihmisoikeuksia, jotka kuuluvat jokaiselle. Oikeudet ovat jakamattomia huolimatta seksuaalisuudesta, lisääntymiseen liittyvistä valinnoista, sukupuolesta, perhesuhteista tai iästä. Seksuaalioikeudet kattavat myös lisääntymisterveysoikeudet – ihmisellä on oikeus päättää omasta lapsiluvustaan.”

Kenialainen aktivisti ja kuvajournalisti Boniface Mwangi saapuu Helsinkiin dokumentoimaan #resistgag-mielenosoituksen, joka on jatkoa M4ID:n ja Mwangin Keniassa tekemälle työlle. Keskustelua ehkäisystä ja seksistä popularisoinut #formnigani-kampanja on tavoittanut miljoonia kenialaisia.
Kenialainen aktivisti ja kuvajournalisti Boniface Mwangi saapuu Helsinkiin dokumentoimaan #resistgag-mielenosoituksen, joka on jatkoa M4ID:n ja Mwangin Keniassa tekemälle työlle. Keskustelua ehkäisystä ja seksistä popularisoinut #formnigani-kampanja on tavoittanut miljoonia kenialaisia.

Näiden mahdollisuuksien rajaamista harjoittava politiikka ei tietenkään ole Trumpin tai Agenda Europen kaltaisten toimijoiden yksinoikeus. Hiljattain saadut uutiset siitä, että jatkossa naiset saavat ajaa autoa ihan noin vaan itsekseen Saudi Arabiassa kertovat karua kieltä siitä, että naisten oikeuksia rajoitetaan ja rikotaan monin tavoin ja monissa paikoissa hyvinkin perustavalla tavalla. Trump on kuitenkin merkittävä tekijä tässä ihmisoikeuksien tallaamisessa  valta-asemansa myötä – hänen hallintonsa linjauksilla on maailman laajuista vaikutusta. On kyse myös siitä, mitä länsimaiseksi demokratiaksi mielletyltä valtiolta on lupa odottaa. Kukaan ei oikeasti odotakaan Saudi Arabialta ihmisoikeuksia kunnioittavaa politiikkaa (vaikka Suomikin sinne aseita mielellään myy).

Seksuaalioikeuksien rajoittaminen tuottaa eriarvoisuutta, joka on mittasuhteiltaan sietämätöntä. Nuoria myös opetetaan ajattelemaan ja käyttäytymään tavoilla, jotka vahvistavat eriarvoisuutta ylläpitäviä sukupuolinormeja. Seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuolten moninaisuuteen liittyvä syrjintä on tästä yksi esimerkki.

Trumpin politiikka vaarantaa miljoonien naisten ja tyttöjen terveyden ja aiheuttaa suunnatonta inhimillistä kärsimystä kehittyvissä maissa – ja kohta myös Yhdysvalloissa. 214 miljoonaa naista kehittyvissä maissa on nykyaikaisen ehkäisyn ulottumattomissa ja vuosittain maailmassa tehdään 25 miljoonaa turvatonta aborttia. Raskauteen ja synnytykseen liittyvät komplikaatiot ovat ovat yleisin kuolinsyy 15-19-vuotiaiden tyttöjen keskuudessa.

Trumpin politiikka vaarantaa miljoonien naisten ja tyttöjen terveyden ja aiheuttaa suunnatonta inhimillistä kärsimystä kehittyvissä maissa – ja kohta myös Yhdysvalloissa. 214 miljoonaa naista kehittyvissä maissa on nykyaikaisen ehkäisyn ulottumattomissa ja vuosittain maailmassa tehdään 25 miljoonaa turvatonta aborttia. Raskauteen ja synnytykseen liittyvät komplikaatiot ovat ovat yleisin kuolinsyy 15-19-vuotiaiden tyttöjen keskuudessa.

 

Jaa tämä:

Sarjakuvahahmot vaihtavat sukupuolta

Elämme miesten maailmassa, mutta sen ei tarvitse olla pysyvää, muistuttavat sarjakuvataiteilijat.

Kaisa Lekan teoksessa teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat ovat vaihtaneet sukupuolen lisäksi nimiään. Frida, Helene, Artemisia ja Hildegard pistävät menemään siinä missä Leonardo, Donatello, Michelangelo ja Raphaelkin.
Kaisa Lekan teoksessa teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat ovat vaihtaneet sukupuolen lisäksi nimiään. Frida, Helene, Artemisia ja Hildegard pistävät menemään siinä missä Leonardo, Donatello, Michelangelo ja Raphaelkin.

”Puhuessani tasa-arvosta törmään usein vaatimukseen todistaa jotenkin järkyttävän radikaali väitteeni, että naiset – ja ylipäätään muut kuin cis-miehet – eivät taiteessa, tieteessä ja politiikassa ole samassa asemassa miesten kanssa. Tämä näyttely tarjoaa konkreettisia esimerkkejä siitä, miten mieshahmot dominoivat sarjakuvaa ja naiset jätetään passiiviseen sivustaseuraajan rooliin”, sarjakuvataiteilija Kaisa Leka toteaa.

Lekan teos Female Mutant Ninja Turtles oli toukokuussa esillä englantilaisessa Cumbrian yliopistossa järjestetyssä Hero(ine)s-näyttelyssä. Näyttelyssä yli 20 taiteilijaa tarjosi omia tulkintojaan tunnetuista sarjakuvahahmoista. Teosten tyylit mukailevat esikuviaan, mutta niitä kaikkia yhdistää se, että hahmojen sukupuolet on vaihdettu samalla, kun roolit ovat pysyneet entisellään.

Tästä sukupuolten vaihtamisesta on käytetty termiä genderswap.

Virginie Augustinin Conass toisintaa Conan-sarjakuvista tutun kuvaston ja asetelman uskollisesti, vain yhden asian muuttaen.
Virginie Augustinin Conass toisintaa Conan-sarjakuvista tutun kuvaston ja asetelman uskollisesti, vain yhden asian muuttaen.

Näyttelyn teokset kiinnittävät huomion ongelmaan, joka koskee sarjakuvien ohella yhteiskuntaa laajemminkin. Tarpeettoman usein miespuoliset sankarit esitetään päivän pelastajina siinä, missä naisten tehtäväksi jää ihailla tätä pelastajaa ja olla kauniita. Miespuolisten hahmojen määrä myös ylittää naishahmojen määrän moninkertaisesti niin sarjakuvissa, elokuvissa kuin kirjoissakin.

Viime vuosina myös sarjakuva-alalla onkin käyty eloisaa keskustelua siitä, mitä rooleja eri sukupuolille tarjotaan ja näkyvätkö sukupuolivähemmistöt tarinoissa.

”Sarjakuva-ala on tasa-arvoisempi kuin monet muut ja muuttunut paljon niiden 20 vuoden aikana, kun olen itse toiminut alalla”, Leka kertoo ja jatkaa: ”Mutta saavuttaaksemme tasa-arvoisen sarjakuvaskenen meidän on luotava tasa-arvoinen yhteiskunta. Ammattitaiteilijoiden puutteellinen sosiaaliturva, kotitöiden ja lastenhoitovastuun epätasainen jakautuminen ja kapeat binääriset sukupuoliroolit on korjattava ennen kuin sarjakuva-ala voi olla todella tasa-arvoinen.”

Onko olemassa mitään syytä, miksi myös nainen ei voisi olla rohkea sankaritoimittaja? Florence Dupré-Latourin mielestä selvästikään ei.
Onko olemassa mitään syytä, miksi myös nainen ei voisi olla rohkea sankaritoimittaja? Florence Dupré-Latourin mielestä selvästikään ei.

Hero(ines)s-näyttelyn teosten esikuvat ovat peräisin Euroopasta ja Yhdysvalloista. Samoja epäkohtia löytyy Atlantin molemmilta rannoilta, joskus saman tapauksen sisällä.

Tämä nähtiin vuonna 2014, kun eurooppalaisen taiteilijan ja yhdysvaltalaisen sarjakuvakustantamon yhdistänyt tapaus starttasi poikkeuksellisen reippaan keskustelun. Suomeksikin julkaistuista eroottisista sarjakuvista tunnettu italialainen Milo Manara piirsi Spider-Woman-lehteen vaihtoehtoisen kannen – juuri sellaisen, mitä Manaralta voi odottaa. Tiukoissa trikoissa juoksentelevat hahmot ovat mitä suurimmissa määrin estetisoituja ja kovin ruumiillisia hahmoja, mutta kansikuvassa sarjakuvan nimihenkilö esitettiin hyperseksualisoidusti pylly pystyssä ja käytännössä alastomana ihomaalin peittämänä.

Monet pitivät valintaa hahmolle sopimattomana. Seurannutta keskustelua määritteli väittely siitä, millä tavoin eri sukupuolia esineellistetetään sarjakuvissa: miespuoliset hahmot esitetään usein lihaksikkaina ja toiminnallisina ja naiset useammin seksualisoituina katseen kohteina.

Keskustelu eri sukupuolille tarjottavista rooleista on tietysti jatkunut Spider-Woman-kuvan jälkeenkin.

Tämä Emyn naispuolinen tulkinta macho-äijä Wolverinesta omaa kaupallista potentiaalia. Wolverinen naispuolinen seuraaja/klooni/lapsi löytyy jopa sarjakuvalehtien sivuilta nimellä X23.
Tämä Emyn naispuolinen tulkinta macho-äijä Wolverinesta omaa kaupallista potentiaalia. Wolverinen naispuolinen seuraaja/klooni/lapsi löytyy jopa sarjakuvalehtien sivuilta nimellä X23.

Osana tätä pitkään jatkunutta keskustelua Leka teki uuden tulkinnan Turtles-hahmoista. Valinta oli hyvin harkittu.

”Meillä on kotona paljon vanhoja Turtles-sarjiksia, ja otin inspiraation lähteeksi yhden klassisen kannen sommittelun. Piirsin hahmot Union Square Parkiin, yhteen lempipaikkaani New Yorkissa.”

Turtlesit on tunnetusti nimetty taide­historian – tietenkin miespuolisten – jättiläisten mukaan, mikä muistuttaa myös siitä, että tämän päivän sarjakuvaskene on osa pitkää jatkumoa. Lekalle ei riittänyt se, että hän olisi tehnyt naispastissit Donatellosta, Rafaellosta, Michelangelosta ja Leonardosta.

”Hauskin osa koko projektissa oli kilpikonnien nimeäminen, ne ovat neljän historian suurnaisen kaimoja: Helene (Schjerfbeck)Artemisia (Gentileschi)Frida (Kahlo) ja Hildegard (von Bingen). Halusin luoda huolettomia ja rempseitä naisia, jotka silti ovat rakastettavia sankareita. Turtlesit seikkailevat, pitävät hauskaa ja syövät liikaa pizzaa. Patriarkaatti yrittää saada naiset kilpailemaan keskenään miesten huomiosta, mutta kilpikonnat eivät siihen suostu vaan yhdistävät voimansa.”

Sukupuolten esittämisen eroja on käsitelty ennenkin luovasti esimerkiksi cosplayn avulla. Cosplay tarkoittaa harrastusta, jossa fanit tekevät itse kopioita tai versioita sarjakuva-, elokuva- ja pelihahmojen asuista ja pukeutuvat niihin.

Genderswap-cosplay-hahmot ovat kiinnittäneet yleisön huomion muun muassa absurdiin seksualisoimiseen, joka näkyy monen naishahmon vaatetuksessa. Esimerkiksi DC-kustantamon Power Girl -hahmon puvun tissi-ikkunana tunnettu aukile rintojen päällä ei näytä erityisen luontevalta cosplayn miesharrastajan päällä. Hahmojen suku­puolten kääntäminen ohjaa katsojaa miettimään omia sokeita pisteitään.

Hero(ine)s-näyttely nähtävissä seuraavan kerran lokakuussa The Lakes International Comic Art Festivalilla Englannissa. Ehkä joku intoutuu tuomaan sen Suomeenkin.

Tässä alan hieman tunkkaisempia näkemyksiä siitä, miltä naissankarit näyttävät. Milo Manaran näkemys Spider-Womanista ja Hendry Prasetyan tulkinta Power Girlistä jakavat näkemyksiä.
Tässä alan hieman tunkkaisempia näkemyksiä siitä, miltä naissankarit näyttävät. Milo Manaran näkemys Spider-Womanista ja Hendry Prasetyan tulkinta Power Girlistä jakavat näkemyksiä.
Jaa tämä:

Pihtarihuorat feminismin asialla

Kun patriarkaattia murskataan, pilkottaa vakava asia karnevalismin kaavun alta.

Itselleni tää porukka on ollut henkireikä paskaa maailmaa vastaan. Turvallinen tila, jossa saan aukoa tai olla aukomatta päätäni niin paljon kuin haluan ja kertoa oman tarinani omilla sanoillani”, Pilluminati avaa.

Pilluminati on salanimi Pihtarihuorat-ryhmän jäsenelle. Ryhmä ylläpitää feminististä keskustelua blogissa, Twitterissä ja Instagramissa. Meno on ilakoivaa ja kuvasto hassuttelevaa – mutta on turha luulla, että tekijät eivät olisi tosissaan asiansa kanssa.

”Me ollaan kollektiivi, joka ­haluaa murskata patriarkaattia ja muuttaa maailmaa puhumalla avoimesti vaikeistakin aiheista ja olemalla ihan helvetin hauskoja”, jatkaa Sullemäen ­Anna

Pihtarihuorat-ryhmän puolesta kommentoi tässä haastattelussa viisi salanimellä esiintyvää naisoletettua henkilöä. Pihtarihuorat leikittelee nimeään myöten sukupuolistereo­typioilla ja on varsin suorasukainen ulosannissaan. Provokatiivinen tyyli ei kuitenkaan ollut itsestään selvä valinta kertoo Sullemäen Anna.

”Käyttämämme kommunikaatiotapa ei ole tietoisesti ja systemaattisesti suunniteltu ja valittu. Se on syntynyt luontevasti meidän toimintatavan, siis anonymiteetin, seurauksena. Ehkä tämä sitten kuvastaa jotain sisältä kumpuavaa tarvetta sanoa suoraan ja välillä rumasti – ainakin omalla kohdallani.”

KAKSI ROOLIA Italia on täynnä puistoja ja nämä puistot ovat täynnä vanhoja patsaita. Monet puistoista ovat All Male Panel -kokemuksia, joissa patsaiden parrakkaat setämiehet pohtivat viisaita ja/tai ovat valmiita sotaan hevosen selässä. Välillä puistoissa voi myös kohdata naisia esittäviä patsaita. Näissä patsaissa naisille on tarjottu vain ja ainoastaan kaksi roolia: kaino Neitsyt Maria sekä rintansa paljastava Afrodite/Venus-hahmo. Nämä kaksi roolia eivät vahingossakaan sekoitu keskenään.  Koska me ihmiset olemme todellisuudessa monimutkaisia otuksia, päätimme sotkea nämä roolit tämän artikkelin kuvituksessa. Samoin Pihtarihuorat sotkevat näennäisen vastakkaiset roolit yhteen.  Tarkoitus ei ole rienata. Tarkoitus on muistuttaa, että kukaan meistä ei ole yksinkertainen tai -ulotteinen. KUVA: Ninni Kairisalo
KAKSI ROOLIA Italia on täynnä puistoja ja nämä puistot ovat täynnä vanhoja patsaita. Monet puistoista ovat All Male Panel -kokemuksia, joissa patsaiden parrakkaat setämiehet pohtivat viisaita ja/tai ovat valmiita sotaan hevosen selässä. Välillä puistoissa voi myös kohdata naisia esittäviä patsaita. Näissä patsaissa naisille on tarjottu vain ja ainoastaan kaksi roolia: kaino Neitsyt Maria sekä rintansa paljastava Afrodite/Venus-hahmo. Nämä kaksi roolia eivät vahingossakaan sekoitu keskenään. 
Koska me ihmiset olemme todellisuudessa monimutkaisia otuksia, päätimme sotkea nämä roolit tämän artikkelin kuvituksessa. Samoin Pihtarihuorat sotkevat näennäisen vastakkaiset roolit yhteen. 
Tarkoitus ei ole rienata. Tarkoitus on muistuttaa, että kukaan meistä ei ole yksinkertainen tai -ulotteinen.
KUVA: Ninni Kairisalo

Saatanan Tosikko perustelee anonyymiyttä juuri sillä, että sen ansiosta ryhmän jäsenet voivat olla suorasukaisempia kuin omilla nimillä ja naamoillaan.

”Mehän ollaan vaan joukko turhautuneita feministejä, jotka ei halua olla hiljaa.”

Carmen Emmanuelle puolestaan uskoo, että Pihtarihuorien ulosanti on väsymystä ja vasteveto tyylille, jota naisilta yleensä odotetaan.

”Ehkä se anonymiteetti luo osaltaan fiilistä, että kun me kerran voidaan sanoa suoraan ja muut ei välttämättä voi, me sitten todellakin sanotaan.”

Salanimien taustalla ovat myös nykyaikaisen nettikeskustelun realiteetit. Feminismistä kirjoittavat naiset ovat tunnetusti alttiita varsin asiattomalle palautteelle. Anonymiteetti mahdollistaa revittelyn ilman pelkoa siitä, että kakka valuisi muualle elämään. Omilla kasvoilla voi käydä samaa keskustelua toisissa paikoissa ja toisilla tyyleillä. Valittu strategia on toiminut sikäli hyvin, että Pihtarihuorille on tullut yllättävän vähän asiatonta palautetta.

Rosalind Franklymydear muistuttaa, että kaikilla pihtarihuorilla on vapaus sanoa asiat ”ihan just kuten huvittaa”. Franklymydear myös perustelee ryhmän nimessä ja viestinnässä esiintyvän karnevalismin ja hassutelun.

”Valtaa, valta-asetelmia ja johtajia on kautta aikojen horjutettu huumorilla, naurulla ja pilailulla. Myös sukupuolten valta-asemille voi ja pitää tehdä näin. Jos tekstejämme lukee, huomaa, että niissä käsitellään asioita varsin erilaisin äänenpainoin ja vaihtelevalla vakavuusasteella. Juuri hyvä niin.”

Sullemäen Anna sanoo toivovansa, että Pihtarihuorat tavoittaa mahdollisimman laajasti ihmisiä, jotka kaipaavat elämäänsä feminististä voimaantumista.

”Mutta koskaan en oo kirjoittanut yhtään tekstiä tai twiittiä ajatuksella, että toivottavasti tämä tavoittaa jonkun tietyn kohderyhmän. Olen sanonut sen, mitä olen kokenut ja ajatellut, ja uskonut siihen, että nämä jutut resonoi muidenkin kanssa. Setämiesten mussutus kuuluu asiaan: jos vähintään yksi setämies ei jutuista ärsyynny, ei selvästikään ole tehnyt kaikkea oikein.”

Sullemäen Annan käyttämä setä­mies-termi on peräisin koomikko Mylly­rinteen sketsistä ja on levinnyt varsin laajalle nykypuheessa. Termi on sikäli irtautunut sanojen vakiintuneista merkityksistä, että setämiehen ei tarvitse olla iäkäs tai mies. Myös nuoret ja naiset voivat olla setämiehiä. Useimmiten setämieheyteen sisältyvä arvokonservatiivinen mussuttaminen ilmenee kuitenkin juuri setäikäisten miesten keskuudessa. 

Pilluminati muistuttaa, että manspleinaavia setämiehiä huonomminkin voi mennä.

”Setämiesten mussutus ei edes enää ole pahinta, mitä tuolla netissä on.

Setä­miehet ovat aikansa kasvatteja, ja niille voi laittaa rehellisesti kampoihin ja sanoa, että ’setä olet väärässä’. Setämiehiä harvoin tarvitsee tosissaan pelätä, vaikka tarpeetonta mussutusta ei toki tartte sietää. Natsien ja sovinisti-rasistitrollien mussutusta en siedä yhtään, ja ne menee kaikki suoraan blokkilistalle. Se on myös yksi tapa pitää keskustelut edes kohtuullisen siisteinä ja samalla yritys turvallisempaan someen.”

Hullut noidat Tekijä: Tuntematon Aerosolimaali aaltopellille ~ 2010 luku Keskustelua feminismistä ja naisten asemasta yhteiskunnassa ei käydä pelkästään internetissä ja yliopistojen luennoilla. Keskustelua käydään ihan kaikkialla ja kaikilla alustoilla. Yksi riemastuttava esimerkki aiheeseen liittyvistä päänavauksista löytyy itäisestä Helsingistä, Herttoniemen teollisuusalueelta. Starkin varastorakennuksen seinässä on komeillut vuosia oheinen mietelause. Hullut noidat -teos on malliesimerkki taiteesta, jossa tekijä on edennyt sisällön ehdoin ja päättänyt olla kikkailematta estetiikalla. Substanssi kantaa teosta ja nostaa sen lukuisten teknisesti ansiokkaampien teosten yläpuolelle.
HULLUT NOIDAT
Tekijä: Tuntematon
Aerosolimaali aaltopellille ~ 2010 luku
Keskustelua feminismistä ja naisten asemasta yhteiskunnassa ei käydä pelkästään internetissä ja yliopistojen luennoilla. Keskustelua käydään ihan kaikkialla ja kaikilla alustoilla. Yksi riemastuttava esimerkki aiheeseen liittyvistä päänavauksista löytyy itäisestä Helsingistä, Herttoniemen teollisuusalueelta. Starkin varastorakennuksen seinässä on komeillut vuosia oheinen mietelause. Hullut noidat -teos on malliesimerkki taiteesta, jossa tekijä on edennyt sisällön ehdoin ja päättänyt olla kikkailematta estetiikalla. Substanssi kantaa teosta ja nostaa sen lukuisten teknisesti ansiokkaampien teosten yläpuolelle.

Feminististä keskustelua on viime vuosina käyty niin teoreettiseen taustaan tukeutuen kuin kokemuspohjaisestikin. Ryhmä itse edustaa enemmän actionfeminismiä, eivätkä jäsenet koe tarpeelliseksi arvottaa yhtä tapaa toisten yli, tai kuten Sullemäen Anna sen muotoilee:

”Näen tärkeänä, että feminismistä voi puhua ja feminismiä voi tehdä ilman, että tarvitsee olla tutkija tai tuntea akateemisia termejä ja käytäntöjä. Tutkimus on ihan tosi tärkeää, mutta feminismiä ei pidä joutua jättämään vain niille, jotka ymmärtää ja osaa ’parhaiten’. Sen pitää olla laajamittainen kansanliike, jossa on tilaa monille äänille ja tavoille tehdä, kunhan tavoite on sama: patriarkaatin murskaaminen ja laaja yhteiskunnallinen ja rakenteellinen tasa-arvo.”

Pihtarihuorien jäsenillä on erilaiset taustat sen suhteen, kuinka paljon he ovat perehtyneet akateemiseen feminismiin ja kuinka paljon siihen kirjoituksissaan nojaavat, kertoo Carmen Emmanuelle. 

”Pidän tutkimusta tärkeänä ja kiinnostavana, mutta pidän myös välttämättömänä, että feministisessä keskustelussa on tilaa monenlaiselle puheelle. Siihen ei saa muodostua ’oikean puheen kriteerejä’, jotka estävät joitain feministejä avaamasta suutaan. Se alkaisi toimia feminismiä vastaan. Onneksi kentällä on hyvin tilaa, ja mitä enemmän meitä toimijoita on, sitä helpompaa kaikilla on.”

Rosalind Franklymydear puolestaan siteeraa feministiteoreetikko ­Judith Butleria

”Mikä uusi politiikan muoto sukeutuu esille, kun identiteetti yhteisenä perustana ei enää rajoita puhetta feministisestä politiikasta?” 

Hän jatkaa omin sanoin: ”Ei tarvita vaatimusta yhteisestä identiteetistä, jotta voimme taistella epätasa-arvoa vastaan. Kaikkia feministejä tarvitaan. Niitä, jotka tutkivat ja muuttavat kieltä ytimiä myöten, tutkivat kuinka monta Juhaa on johtopaikoilla ja kuinka monta naista. Niitä, jotka marssivat kadulla. Niitä, jotka ovat johtajia tai kirjoittajia. Niitä, jotka omassa arjessaan muuttavat asioita, palkkaavat naisia, kutsuvat naisia paneeleihin, virkkaavat pimppejä.”

Lista feministisen vallankumouksen edessä olevista esteistä on pitkä ja jopa masentava. Sen ei kuitenkaan pidä antaa lannistaa, esteitä on ennenkin ylitetty yksi kerrallaan. Pihtarihuorien listalta löytyvät muun muassa asenteet ja ajattelutavat, tottumukset ja jääräpäiset valkoiset heteromiehet sekä sisäistetty naisviha. Listalla ovat myös köyhyys, naisten alistettu asema ja lukutaidottomuus, tabut ja tiukat sukupuoliroolit, käsitykset miesten ja naisten töistä sekä ajatus siitä, että tasa-arvo olisi jo saavutettu ja maailma valmis.

Pihtarihuorien Instagram-seinällä on osallistuttu aikalaiskeskusteluun myös kommentoimalla typeriä lööppejä.
NAINEN KUIN VAATENAULAKKO Pihtarihuorien Instagram-seinällä on osallistuttu aikalaiskeskusteluun myös kommentoimalla typeriä lööppejä.

Ongelmallisiin sukupuolirooleihin liittyy myös ryhmän nimi, jossa heitetään perinteisellä madonna/huora-jaottelulla vesilintua. Carmen Emmanuellen mukaan perinteinen jaottelu on ”keino laittaa nainen paikoilleen ja rajoittaa naisen tilaa ja oikeuksia”. 

”Lisäksi se on oiva esimerkki siitä, kuinka naisen seksuaalisuuteen ei kyetä suhtautumaan normaalisti. Tarvitaan tilaa olla sellainen kuin on.”

Saatanan Tosikon mielestä tuntuu tyhmältä, että 2010-luvulla pitää edes miettiä madonna/huora-jaottelua tai pohtia, miten siitä päästäisiin eroon. 

Pilluminatilakin on sanottavansa aiheesta:

”Koko jaottelu on hyvin perinteistä – ja julmaa – vallankäyttöä, jossa nainen ei voi koskaan olla riittävän hyvä. Ja noita stereotyyppisiä esimerkkejä löytyy vaikka kuinka, ja niitä liitetään ihan kaikkiin sukupuoliin. Myös Carmen Emmanuellen pointti seksuaalisuudesta on hyvä ja tärkeä. Koko binäärinen sukupuolijärjestelmä pitäisi räjäyttää, ja meidän pitäisi oppia kohtelemaan toisiamme ihmisinä.”

Sullemäen Anna muistuttaa, että eivät nämä asenteet elä pelkästään vanhan kansan keskuudessa. Myös nuoremmat sukupolvet ovat sisäistäneet niitä:

”Eniten surettaa, että monet nuoret tuntuvat edelleen ajattelevan, että naisen arvo vähenee seksi­kumppanien myötä. Kuinka ne on eri naiset, joita pannaan kuin ne, keiden kanssa mennään naimisiin. Oikein klassinen huora/­madonna-jako. Vanhat, seksistiset asenteet ovat voimissaan, ja ­koen, että meidän pitäisi yhteiskunnassa puhua enemmän seksistä. Ja nimenomaan oikeasti puhua siitä, ihan arkisesti, eikä tehdä siitä jotain vitun mystistä touhua.”

Hän painottaa, että myös sukupuoli­roolien rikkominen ja binääriajattelusta luopuminen ovat uskomattoman tärkeitä askelia. 

”Jokaisen pitäisi saada panna tai olla panematta just niin kuin itse haluaa, ilman, että jotkut mystiset sukupuoleen liittyvät odotukset kahlitsee meitä. Siksi feminismi on niin tärkeää – se on vapautusliike, joka pyrkii muuttamaan maailmaa niin, että meillä olisi kaikilla tilaa olla yksilöitä.”

FYSIIKKA, FIILIS, MITÄ NÄITÄ NYT ONKAAN? Myöskään meemit eivät ole olleet vieraita työkaluja, kun Pihtarihuorat ovat osallistuneet keskusteluun.
FYSIIKKA, FIILIS, MITÄ NÄITÄ NYT ONKAAN? Myöskään meemit eivät ole olleet vieraita työkaluja, kun Pihtarihuorat ovat osallistuneet keskusteluun.
Jaa tämä:

Uuskieli uhkaa!

Ovatko sukupuolineutraalit tittelit pelkästään feministien kotkotusta? Entä vahvistavatko sukupuolittuneet ammattinimikkeet patriarkaatin asemaa? AntroBlogi vastaa.

Aamulehti ilmoitti luopuvansa sukupuolittuneiden ammattinimikkeiden käytöstä. Tämä on herättänyt kiivasta keskustelua, josta on kirjoitettu suurimmissa medioissa monista näkökulmista. Helsingin Sanomien tekemän kyselyn mukaan lievä enemmistö noin 5000 vastaajasta kannatti sukupuolittuneiden termien hylkäämistä ja “uusien keksimistä”.

Yleisradion toimittaja Sanna Ukkola suivaantui Aamulehden ilmoituksesta siirtyä sukupuolineutraaleihin ammattinimikkeisiin. "On kyse tietynlaisesta kirjaroviosta, kun lehti alkaa listata kiellettyjä sanoja ja kiellettyjä ilmaisuja. Aamulehti kertoi sunnuntain pääkirjoituksessaan (siirryt toiseen palveluun) siirtyvänsä sukupuolineutraaleihin titteleihin tasa-arvon nimissä. Aamulehden toimittajat eivät vastaisuudessa saa käyttää esimerkiksi eduskunnan puhemiehestä hänen oikeaa titteliään vaan Aamulehden keksimää sukupuolineutraalia versiota puheenjohtaja. Siis vaikka titteli on kirjattu perustuslakiin: se on puhemies, ei puheenjohtaja." Hieman yllättävästi lehtimies Ukkola ei ole pöyristynyt esimerkiksi vakiintuneesta tavasta puhua maan hallituksesta eikä valtioneuvostosta, vaikka jälkimmäinen on perustuslakiin kirjattu muoto.
Yleisradion toimittaja Sanna Ukkola suivaantui Aamulehden ilmoituksesta siirtyä sukupuolineutraaleihin ammattinimikkeisiin.
”On kyse tietynlaisesta kirjaroviosta, kun lehti alkaa listata kiellettyjä sanoja ja kiellettyjä ilmaisuja. Aamulehti kertoi sunnuntain pääkirjoituksessaan siirtyvänsä sukupuolineutraaleihin titteleihin tasa-arvon nimissä.
Aamulehden toimittajat eivät vastaisuudessa saa käyttää esimerkiksi eduskunnan puhemiehestä hänen oikeaa titteliään vaan Aamulehden keksimää sukupuolineutraalia versiota puheenjohtaja. Siis vaikka titteli on kirjattu perustuslakiin: se on puhemies, ei puheenjohtaja.”
Hieman yllättävästi lehtimies Ukkola ei ole pöyristynyt esimerkiksi vakiintuneesta tavasta puhua maan hallituksesta eikä valtioneuvostosta, vaikka jälkimmäinen on perustuslakiin kirjattu muoto. Ukkolan saavutukseksi voi laskea sen, että hän onnistui kirjoituksessaan pelaamaan sekä natsi- että Orwell-kortit. KUVA: Häiriköt-päämaja

Todellisuudessa kielessämme on jo olemassa vakiintunut, sukupuolineutraalimpi termi monille mies-päätteisille tai naisiin viittaaville nimikkeille. Uusien termien keksiminen ei monesti ole lainkaan tarpeen: lehtimies on toimittaja, lentoemäntä stuertti ja lakimies juristi. Kyse onkin sanavalinnoista, ei väkinäisestä kielen uudistamisesta – tai ‘uuskielestä’, niin kuin sukupuolineutraalin lähestymistavan kriitikot ovat paikoin asian ilmaisseet.

Kielitieteellinen antropologia on tieteenalamme alkuajoista lähtien tarkastellut kielen ja maailman välistä suhdetta. Kuvaako kieli todellisuutta vai luoko se sitä? Voimme monessakin mielessä nähdä sen tekevän molempia. Sukupuolineutraaliuden saama hanakka vastustus tukee tätä havaintoa. Sapirin-Whorfin hypoteesin mukaan kieli antaa ajattelullemme rakenteen ja voi rajoittaa sitä. Tässä mielessä kielen uudistaminen on äärimmäisen tärkeää. Kieli voi ylläpitää alistavia rakenteita, jotka uusintavat yhteiskunnan valtarakenteita ja sosiaalisia hierarkioita.

Mies- ja naissukupuoliin viittaavat nimikkeet eivät ole kielessä sattumalta. Ne kertovat sukupuolirooleista ja sukupuolten asemasta yhteiskunnassa – ne kun eivät ole olemassa itsestään, vaan rakennetaan sosiaalisesti. Miessukupuoleen viittaavat termit ja sanamuodot heijastavat tiettyjä valtarakenteita ja kielivät, että yhdenvertaisuuteen on vielä matkaa. Keskustelusta ilmenee, että monelle on vaikeaa hyväksyä neutraalissa kielessä välittyvää yhdenvertaisempaa yhteiskuntaa. Tämä näkyy muutoksen saamassa vastustuksessa.

Joskus sen vaan voi sanoa selvemmin huumorin keinoin.

Antropologiassa on pitkään tehty vertailevaa tutkimusta maailman eri yhteisöjen välillä. Universaaliksi, kaikkia maailman kulttuureita koskettavaksi piirteeksi on havaittu kulttuurien dynaamisuus eli jatkuva muutos. Aivan yhtä todellista ja ‘luonnollista’ kuin kulttuurin jatkuva muutos on myös kielen muuttuminen. Kun hegemonisessa arvomaailmassa ja sosiaalisessa järjestyksessä tapahtuu muutoksia, kieli mukautuu niihin. Uudistumiskyky on myös kulttuurisen jatkuvuuden edellytys. Uudistamalla sanastoamme vastaamaan paremmin elettyä todellisuutta myös takaamme kielen ja kulttuurin jatkuvuuden.

Sukupuoliroolit muuttuvat. Kielen kautta välittyvän sukupuolijärjestelmän heijastaessa valtasuhteita tulee kielenkin muuttua pyrkiessämme kohti yhdenvertaista yhteiskuntaa. Termit kuten ‘eduskunnan puhemies’ ovat esimerkkejä ajattelusta, jossa vain miehet toimivat politiikassa. Tänään tilanne on toinen. Voimmekin kysyä kumpi on keinotekoisempaa, väkisin vanhanaikaisista termeistä kiinnipitäminen vai niiden uudistaminen aikaamme vastaavaksi? Kumpi on turhaa näpertelyä, monien elämään syrjivällä tavalla vaikuttavan epäkohdan korjaaminen vai vanhaan takertuminen perinteen varjolla?

Kirjoittaja on VTM, tohtorikoulutettava Groningenin yliopistossa Hollannissa sekä AntroBlogin toimituspäällikkö. Teksti on julkaistu alkujaan AntroBlogin Uutiskommentit-sarjassa.

 

Jaa tämä:

Kuuma läskikeskustelu

Kehopositiivisuus ei ole sama asia kuin läskiaktivismi. Jälkimmäinen pyrkii muuttamaan yhteiskuntaa.

TEKSTI  Raisa Omaheimo ja Saara Särmä

Satavuotisen Suomen historiassa naiskehoa on aina haluttu kontrolloida. Edistystäkin on tapahtunut: Nykyään me saamme ehkäistä raskauksia monipuolisilla tavoilla, me saamme jopa steriloida itsemme (kunhan olemme tarpeeksi vanhoja). Kuukautissuojia on saatavilla helposti, ja ne ovat suurimmalle osalle meistä kohtuullisen hintaisia.

Seksiin tarvitaan suostumus, jopa avioliitossa.

Ulkonäön kontrolli kuitenkin on ja pysyy. Seksuaalisesta häirinnästä puhutaan jo paljon ja kauneusihanteita kritisoidaan epäterveellisinä, mutta kaikkien kehojen olemassaolon oikeutusta vaativa intersektionaalinen läskiaktivismikeskustelu saapui maahamme vasta vuonna 2016. Siksi läskiaktivismi on keskeinen kamppailu Suomen siirtyessä toiselle vuosisadalleen.

Kalevala Koru: Kesyttämätöntä kauneutta

Kalevala Koru julkaisi toukokuussa 2017 Kesyttämätöntä kauneutta -mainosvideon. Videon taustamusiikkina soi kappale ”Ken on heistä kaikkein kaunein”, ja siinä esiintyi erilaisia naisia tekemässä itselleen tärkeitä asioita. Video sai julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa pääsääntöisesti hyvän vastaanoton, ja sen naiseuden diversiteettiä kiitettiin. Meitä kriittisiä ääniä oli paljon vähemmän.

Me pohdimme, miksi jo monissa yhteyksissä arvoiksi nousseet inkluusion ja diversiteetin käsitteet eivät vieläkään laajene läski-inklusiivisiksi. Kalevala Korun mainoksessa näkyi vain yksi keho, jolla oli vähän ylipainoa.

Kosmetiikkayhtiö Dove on tuottanut useita vastaavankaltaisia kehopositiivisia mainoskampajoita, joissa esitellään ”kaikenkokoisia naisia”. Kampanjoita yhdistää se, että kaikki kehot ovat aina tiimalasimallisia. Kutsumme näitä kehoja ”Dove-asteikon läskeiksi” eli kehoiksi, joiden ylipaino on helpommin kulttuurisesti hyväksyttävää. Vallitsevasta normikehoihanteesta doveläskit eroavat hyvin vähän.

Roxane Gay käsittelee tätä teemaa kirjassaan Bad Feminist: ”Keho on henkilökohtaista aluetta, ja jokaisen ihmisen painokamppailut pitää ottaa tosissaan, mutta on on olemassa ylipainoa ja ylipainoa. Jos kuuluu jälkimmäiseen ryhmään, on vaikea ottaa ensimmäistä vakavasti, oli se sitten oikein tai väärin.”

Näitä Doven mainoksiahan on nähty meilläkin mediassa ja julkisessa tilassa vuosien mittaan.
Näitä Doven mainoksiahan on nähty meilläkin mediassa ja julkisessa tilassa vuosien mittaan.

Ihmiset eivät tiedä, miltä läski näyttää. On turhauttavaa keskustella ihmisten kanssa, jotka osoittavat Dove-asteikon läskiä, että katsokaa, nyt on inklusiivista, kun tuolla on mukana tuollainen ”isokin tyttö”. Jos inklusiivisuudeksi riittää kehonormia hiukan venyttävä ”iso” keho, häivytetään näkyvistä todella läskit. Meilläkin on oikeus olla olemassa ja tulla nähdyiksi osana ihmiskunnan kirjoa.

Usein käy niin, että kun kaipaa tietynlaisia representaatioita, joissa voisi nähdä myös itsensä, on mentävä ja tehtävä ne itse. Toukokuisena perjantaina riisuuduimme alastomiksi kameran edessä ja poseerasimme hymyillen, sylissämme muoviset mallinukketorsot, jotka peittivät kriittiset paikat. Projekti nimi oli ”Älä mahdu muottiin”, ja sitä oli järjestämässä muun muassa Syömishäiriöliiton jäsenjärjestö Etelän-SYLI ry.

Meistä otettu alastonkuva todistaa, miten kaukana Kalevala Korun käsitys on kehojen monimuotoisuudesta ja aidosta diversiteetistä.

Niina Stolt ja Mirkku Merimaa jatkavat #älämahdumuottiin -kuvauksia syksyllä. KUVA: Ihana Elämys Oy/Niina Stolt
Kirjoittajat Saara ja Raisa kuvassa. Niina Stolt ja Mirkku Merimaa jatkavat #älämahdumuottiin-kuvauksia jälleen syksyllä.
KUVA: Ihana Elämys Oy/Niina Stolt

Läskikeskustelu käy kuumana, ja Suomeen on rantautunut maailmalta myös kehopositiivisuuden käsite. Läskiaktivismi ja kehopositiivisuus ovat kaksi eri asiaa, ja niillä on eri tavoitteet.

Jos ihminen tuntee itsensä läskiksi, kehopositiivisuus lupaa auttaa hyväksymään oman kehon. Itsensä läskiksi tunteminen on kuitenkin aivan eri asia kuin se, että ei konkreettisesti mahdu paikkoihin tai löydä kaupasta sopivankokoisia vaatteita.

Lihavuudelle voi olla monenlaisia syitä, mutta niillä ei ole mitään väliä. Oli syy mikä hyvänsä, läskillä on oikeus olla olemassa. Ratkaisu paikkoihin mahtumiselle tai sopivien vaatteiden löytämiselle ei pidä olla yksilön kyvyssä muuttaa itsensä sopivan kokoiseksi. Ei kenellekään tulisi mieleen ehdottaa pitkälle ihmiselle, että tämä katkaisisi parikymmentä senttiä jaloistaan, jotta mahtuisi paremmin lentokoneen penkkiin istumaan.

Ei pidä muuttaa itseään, pitää muuttaa normia. Erityisesti naisten kehoja koskevat normit ovat uskomattoman kapeita, mielivaltaisia ja koko ajan muuttuvia. Aina löytyy jotain, mitä pitäisi korjata, jotta voisi mahtua normiin täydellisesti. Tästä ei hyödy kuin aina uutta myytävää kehittävä kapitalismi.

Kuvakaappaus Kalevala Koru: Kesyttämätöntä kauneutta -mainoksesta.
Kuvakaappaus Kalevala Koru: Kesyttämätöntä kauneutta -mainoksesta.

Kehopositiivisuus on ihan kiva juttu, mutta se ei riitä. Keho­positiivisuudesta ja itsensä rakastamisesta tulee helposti yksi suorite lisää jo valmiiksi suorituskeskeisessä yhteiskunnassa. Itseään ei tarvitse rakastaa ehdoitta. Riittävä tavoite on, että ei aktiivisesti vihaa itseään. Kenenkään olemassaolon oikeutus ei riipu kehon koosta tai itsen rakastamisen asteesta.

Kehopositiivisuus vastuuttaa yksilön ja sivuuttaa rakenteet. ”Riittää, kunhan vaan itse kehut itseäsi” -filosofia perustuu ajatukselle, että eläisimme tyhjiössä ja ympäröivä kulttuuri ei vaikuttaisi meihin. Omaan hyvinvointiin keskittymällä voi toki lisätä omaa hyvinvointiaan hetkellisesti, mutta jos kulttuuriset rakenteet ja asenteet eivät muutu minnekään, niiden tuottamia paineita on vaikea vastustaa yksin. Siksi on parempi keskittyä muuttamaan yhteiskuntaa kuin omaa kehoa.

Kun yhteiskunta muuttuu sallivammiksi kaikenlaisia kehoja kohtaan, yksilöllinen hyvinvointikin on helpompi saavuttaa.

Läskiaktivismi pyrkii aktiivisesti muuttamaan yhteiskuntaa ja maailmaa. Sen ytimessä on ajatus, että tasa-arvon toteutumisen edellytyksenä on täysi oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen ja valta määritellä sen rajat itse.

Yksi puuttuu joukosta. Kuvakaappaus Kalevala Koru: Kesyttämätöntä kauneutta -mainoksesta.
Yksi puuttuu joukosta. Kuvakaappaus Kalevala Koru: Kesyttämätöntä kauneutta -mainoksesta.

Oikeus itsemäärittelyyn ja ruumiillisesta koskemattomuudesta kiinnipitämiseen ei kuitenkaan ole kaikille sama. Valkoisten tyttöjen ei tarvitse perustella päähinevalintaansa tuntemattomille mutta ruskeiden pitää. Pikkulapsia ”saa” syleillä ja pussailla ilman suostumusta, mutta aikuisten kesken moinen olisi häirintää. Cis-sukupuolisten harvemmin tarvitsee vastata tuntemattomien uteluihin genitaaleistaan.

Lisääntymiseen liittyvät ratkaisut ovat olennainen osa ruumiillista koskemattomuutta ja sen rajojen määrittelyä. Jokaisella on oltava valta valita ja valta määritellä itse, kenelle haluaa ratkaisuistaan kertoa ja koska. On äärimmäisen noloa olla se tyyppi, joka kyselee nuorehkoilta naisilta lastenhankintasuunnitelmista tai kommentoi toisen pyöristynyttä vatsaa onnitellen. Joskus se on vaan läskiä, joskus taas siellä vatsassa kasvaa onnellisesti tai onnettomasti sikiö. Älä siis kommentoi, ennen kuin henkilö itse ottaa asian puheeksi.

Maailmassa on paljon ulkonäön kommentointia, jonka tarkoitus on kehuminen tai kannustus mutta lopputulos nöyryytys tai ahdistus. Ihminen, joka näyttää raskaana olevalta, on voinut saada edellisviikolla keskenmenon tai aloittaa lääkityksen, joka nostaa painoa. Laihtunut ihminen taas voi olla vakavasti sairas, tai ehkä hänen bulimiansa on tosi huonossa vaiheessa.

”Älä oleta” on hyvä neuvo. Anna kehorauha kaikille.

Ruumiillisen koskemattomuuden periaate ulottuu myös ulkonäköön ja vaatteisiin. Jokaisella on oltava oikeus näyttää, miltä itse haluaa, ja pukeutua haluamallaan tavalla, ilman että kukaan muu sitä kommentoi.

Perinteisesti ylipainoisen ihmisen oletetaan verhoavan itsensä muodottomiin liehuihin. Se, että käytämme tv-haastatteluissa ihonmyötäisiä paitoja, on poliittinen teko. Ylipäätään julkisuudessa esiintyminen läskinä on poliittinen teko.

Yleisradion Vaakakapinakin lähetti terveisiä laajalti ylistetyn norjalaisen Skam-sarjan tekijöille.

Nuorena tiesimme, että aina kun kamera tulee esiin, täytyy joko vetää vatsaa sisään, mennä jonkun taakse ja kurkata sieltä, ottaa syliin sohvatyyny tai lepuuttaa kämmenselkää leualla ja kekseliäästi peittää kaksoisleukaa toisella kädellä.

Aikuisena julkisuudessa piti alkuun keskittyä siihen, ettei vetäisi vatsaa sisään, vaikka kamera nauhoitti. On aika paljon helpompaa ajatella ja puhua fiksuja, kun vatsalihaksia ei tarvitse jännittää täpöllä. Sitä paitsi näytämme ihan vitun hyviltä.

Läskejä pidetään epäseksuaalisina, muumimaisina pulleroina. Läskeille ei ole tarjolla seksikkäitä vaatteita. Läskien ei oleteta harrastavan seksiä. Jos populaarikulttuurissa esitetään läskien seksielämää, se näytetään joko naurettavana, säälittävänä tai fetisistisenä friikkitouhuna. Lihavat naiset tv-sarjoissa ovat liian usein hulluja sarjamurhaajia.

Läskin pitäisi myös olla kiitollinen kaikesta seksuaalisesta huomiosta, jopa häirinnästä. Kun perseen puristelijaa kieltää kourimasta, se vastaa: ”Olisit kiitollinen, että edes joku sua haluaa kouria.”

Läskillä voi olla ihan hyvä ja vaikka täydellinen seksielämä, kunhan kaiken maailman urpot kunnioittavat läskin oikeutta määritellä ruumiillisen koskemattomuutensa rajat.

Haluamme nähdä mediassa eri sukupuolisia erikokoisia, -näköisiä, -ikäisiä ja -värisiä ihmisiä tekemässä ihan tavallisia asioita, myös seksiasioita.

Raisa Omaheimo on aktivisti, taiteilija ja lehtori. Hän oli mukana tekemässä LÄSKI-monologia ja työskentelee parhaillaan mielenterveyden häiriöitä käsittelevän käsikirjoituksen kimpussa.

Saara Särmä on feministi, yhteiskuntatieteiden tohtori, Feministisen ajatushautomo Hatun johtaja, taiteileva tutkija ja läskiaktivisti.

Niina Stolt ja Mirkku Merimaa jatkavat #älämahdumuottiin -kuvauksia syksyllä.

 

 

 

 

Jaa tämä:

Emansipatorinen battle junavarikoilla

Tsekkiläinen graffititaiteilija teki dokumenttielokuvan naismaalareista. Prosessi ei ollut helppo ja sen aikana esimerkiksi kameramies varasti kuvauskaluston. Rakkautta & Anarkiaa -festivaali otti leffan ohjelmistoonsa.

Graffiti on hyvin minäkeskeinen laji, kirjoittajat toistavat omaa nimimerkkiään loputtomasti joskus luvattomiin, joskus luvallisiinkin paikkoihin. Graffiti on myöskin hyvin miehinen laji, eivätkä kaikki naiset suinkaan ole kokeneet oloaan tervetulleiksi aloitettuaan hommat. Tsekkiläinen naismaalari, Sany, päätti ohjata Girl Power -dokumenttielokuvan graffitimaailmasta naisten silmin. Prosessi imaisi seitsemän vuotta elämästä, jätti jäljet ja vei kaikki säästöt.

Rakkautta & Anarkiaa -festareilla olisi tarjolla. 

Siinä, missä graffiti käy useimmiten tilanhallinnallista kamppailua yhteiskunnassa laajemmin, Sany tuo kamppailun tilasta graffitiskenen sisälle.

”Graffiti on aina ollut poikakerho. Se on nopeatempoista touhua ja junavarikoilla juokseminen ja kiipeily vaatii fyysistä voimaa. Ehkä se ei ole houkutellut naisia ja joidenkin naisten on taisteltava asemansa puolesta, jotta toiset voivat sitten seurata perässä. Monet miesmaalarit ovat myös suhtautuneet naisiin varsin kielteisesti, mutta tilanne muuttuu koko ajan”, Sany kertoi vieraillessaan Helsingissä Mimmit peinttaa -tapahtumassa.

"SANY"/"Painu takaisin keittiöön!"
”SANY”/”Painu takaisin keittiöön!”

Sanyn maalausten päälle on seinillä ilmestynyt suheroita, jotka eivät tosiaan mairittele skeneä. Esimerkiksi ”Painukaa takaisin keittiöön!” teksti naisen maalaaman graffitin päällä ei ole tulkittavissa emansipatoriseksi. Myös dokumentissa esitetty kommentti ”Naiset eivät tajua kirjainten rakennetta”, aiheuttaa lähinnä surullisen hymähdyksen.

Monien mielestä tietenkin sukupuolijaottelu joutaisi romukoriin kokoaan. Dokkarilla Utah toteaa, että: ”En minä ole graffitityttö vaan graffitimaalaaja”.

”Monet yritykset ovat myös huomanneet, että naismaalaajien tukeminen on järkevää, koska se avaa uusia markkinoita niille. Samoin viime vuosina monet brändit ovat myös sponsoroineet naisskeittareita. Ehkä tasa-arvo vähitellen tavoittaa tätä kautta nämä skenet”, Sany ynnää markkinoiden perin yllättävästä roolista.

Utah: "I'm not a graffiti girl, I'm a graffiti writer."
Utah: ”I’m not a graffiti girl, I’m a graffiti writer.”

Vaikka kaupallisuus saattaa osaltaan tuoda muassaan tasa-arvoa graffitimaailmaan, ei Sany näe kehitystä ongelmattomana.

”Ihmiset tietenkin pyrkivät hankkimaan elantonsa jollain tavalla. Joku myy kirjoja ja joku myy tarroja. Haastattelemani newyorkilainen Claw Money tahtoo tehdä brändistään seuraavan Hello Kittyn”, ohjaaja toteaa.

”No Yhdysvallat on tietysti melkoisen kapitalistinen maa, jossa rahan tekeminen nähdään menestyksen mittana.”

Tässä sitä piisaa: tuotteistettua kapinaa Claw Moneyn tyyliin.
Tässä sitä piisaa: tuotteistettua kapinaa Claw Moneyn tyyliin.

Elokuvassa haastatellaan nykytekijöitä militanteista oman tien kulkijoista kaupallisuutta täysin estoitta syleileviin tuotteistajiin. Samoin Sany haastattelee nykymaalareiden ohella muun muassa Martha Cooperia ja monia muita, vuosikymmeniä mukana olleita veteraaneja. Kerronta vuorottelee puhuvien päiden kuvaamisen ja junavarikoilla seikkailemisen välillä. Maalaajataustan omaava ohjaaja ei arkaile lähteä keikoille mukaan itsekin muovipussi kolisten ja lopputulos on sekä monipuolinen että poukkoileva.

Junajaardeilla Vickin kanssa.
Junajaardeilla Vickin kanssa.

”Graffiti on aina ollut kriittinen järjestelmää vastaan ja esimerkiksi Lähi-idässä on parhaillaan käynnissä graffitiaalto. Viimeistellessäni elokuvaani törmäsin siihen, kuinka mimmit al-Raggahissa Syyriassa maalasivat ISISksen vastaisia graffiteja, vaikka riski heille on hirvittävä”, Sany kertoo.

Tosin paikallinen alakulttuuri peilaa aina myös paikallista yhteiskuntaa. Sanyn käydessä Cape Townissa maalasivat graffiteja ainoastaan rikkaiden perheiden lapset, jotka halusivat jännitystä. Köyhillä ei yksinkertaisesti ollut varaa moiseen. Intiassa ihmiset suorastaan pyysivät häntä maalaamaan heidänkin talojen seinät, koska heillä ei itsellä ollut varaa maalata niitä.

”Tsekissä elimme 50 vuotta kommunistisen sortovallan alla ja tuolloin graffitin maalaaminen oli läpeensä poliittista. Graffiti edusti läntistä rappiotaidetta – Yhdysvalloissa syntynyt taidemuoto oli vihollisen propagandaa.”

Tämä historia näkyy hieman odottamattomalla tavalla myös tsekkiläisten nykyasenteissa.

”Vanhemmat ihmiset eivät välttämättä pidä siitä, että käymme maalaamassa talojen seiniin. Toisaalta se nähdään myös osana meidän vapauttamme ja vapauden puute nähdään maalaamista suurempana ongelmana.”

Sany: Girl Power Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla. Näytökset 20. ja 23.9. Bar Dubrovnikissa. http://hiff.fi/elokuvat/girl-power

www.girlpowermovie.com

Jaa tämä:

Naisten ääni ei elokuvissa kuulu ja Harley Quinnin pylly

Tutkimuksen mukaan miehet antavat järjestelmällisesti huonompia arvosanoja naisten tähdittämille elokuville internetin suurimmalla arvostelufoorumilla. Myöskään naiskuva nyky-Hollywoodissa ei ole ongelmaton.

Yhdysvaltalainen Salon-lehti pureutui ongelmaan, joka tuskin on tuntematon (internetin) elokuvakeskusteluja ja -arvosteluja seuranneille: naisten ääni ei kuulu elokuva-arvioissa ja tästä seuraa harmillisia vääristymä. Salon tarttui härkää sarvista ja suoritti data-analyysin internetin suurimman elokuvakritiikkisivuston, Rotten Tomatoesin aineistosta.

Yksi tutkimukseen innoittanut tekijä oli hiljattain ensi-iltansa saaneen, naisten tähdittämän uuden Ghostbusters-elokuvan saama kritiikki. Elokuva sai Rotten Tomatoesissa positiivisen arvion 79,3 prosentilta naiskriitikoista ja 70,8 prosentilta mieskriitikoista.

8,5 prosenttiyksikön gäppi ei ole tyystin merkityksetön asia, eikä selity pelkällä sattumalla.

Yök, tyttöbakteereja. Eppää!
Yök, tyttöbakteereja. Eppää!

Salon tutki sadan 2000-luvulla ilmestyneen ja naisyleisölle markkinoidun elokuvan arvioita, ja vertaili miesten ja naisten niistä tekemiä kritiikkejä. Sukupuolten välinen gäppi positiivisissa palautteissa oli keskimäärin 8,4 prosenttiyksikköä.

Ghostbusters loksahti siis melkoisen hyvin juurikin tuohon keskimääräiseen eroon.

Tilastot eivät tietenkään kerro kaikkea ja toisinaan elokuvaa haukutaan ihan vain siksi, että se on huono. Esimerkiksi Lindy Westin klassikkoarvio Love Actually -romcomista on ehkäpä jäätävin elokuvan lyttääminen, jonka olen ikinä lukenut.  Ja välillä Salonin tyypit huomasivat vaa’an kallistuvan toiseen suuntaan: miehet esimerkiksi tykkäsivät järjestelmällisesti naisia enemmän Jennifer Lopezin leffoista, miksiköhän lie.

Tilastot eivät valehtele (paitsi silloin kun valehtelevat).
Tilastot eivät valehtele (paitsi silloin kun valehtelevat).

Onko tällä vääristymällä sitten väliä? Kuka tahansa on vapaa aloittamaan uran kriitikkona ja kritisoida mieleisellään tavalla. Vääristymä on kuitenkin totta ja se vaikuttaa siihen, miten elokuvia katsotaan ja tehdään.

Salonin haastattelema Melissa Silverstein viittaa San Diegon yliopiston tekemään tutkimukseen, jonka mukaan ainoastaan 24 prosenttia Rotten Tomatoesissa listatuista elokuvakriitikoista on naisia ja tämän myötä naisten ääni ei kuulu.

”Kun naisia ei nähdä tai kuulla, meidän näkemyksemme menetetään. Kun ajattelemme kritiikkejä, ajattelemme niitä hyvin kaksijakoisesti – elokuva on kaikkien mielestä joko hyvä tai huono. Eihän se tietenkään mene näin. Meillä kaikilla on oma kokemuksemme ja taustamme ja katsomme kaikki elokuvia niitä vasten”, Silverstein toteaa.

Guerrilla Girls naiset ja valkoiset Hollywoodissa
Naisten aseman lisäksi Guerrilla Girls -taiteilijaryhmä on kiinnittänyt huomioita myös sukupuolivähemmistöjen ja eri etnisten ryhmien asemaan taide- ja viihdemaailmassa.

Yksi elokuvateollisuuden sukupuolittumiseen huomiota kiinnittänyt taiteilija ryhmä on Guerrilla GirlsHaastattelin Guerrilla Girlsejä heidän vieraillessa Suomessa ja keskustelimme tästäkin.

”Olemme niin onnekkaassa asemassa, että saamme lahjoituksia laittaaksemme työmme näkyville paikoille katukuvaan. Joukko naispuolisia elokuvantekijöitä lahjoitti meille taannoin rahaa, jotta saisimme Oscar-gaalan aikaan levitetyksi julisteemme juhlapaikan ympäristöön. Julisteet kiinnittivät huomion elokuva-alan mieskeskeisyyteen”, ryhmän jäsen Frida Kahlo (taiteilijanimi, tietty) totesi.

Samoin taidemaailman ja viihdeteollisuuden seksismi ja naisten esineellistäminen on saanut oman osansa GG:n kritiikistä. Heidän teoksensa The Birth of Feminism mukailee elokuvajulistetta ja siinä poseeraa aikansa suurimmat naistähdet – vähäpukeisina tietysti.

Miesten rooli tässä kuvitteellisessa elokuvassa on tuottaa, käsikirjoittaa ja ohjata se.

”Naismuusikoilta ja -näyttelijöiltä vaaditaan koko paketti, ulkonäkö ja seksikkyys muiden taitojen ohessa. Aikaisemmin naistaiteilijoilla oli enemmän mahdollisuuksia olla erikoislaatuisia tai erilaisia. Nyt naiset pystyvät vihdoin opiskelemaan mitä haluavat ja voisivat tulla miksi vain, ja yhtäkkiä he kokevat vähättelyä ulkonäkönsä suhteen. Kulttuurimme kehokuva on alistava”, Kahlo jatkoi.

Että näin.
Että näin.

Kiinnostava esimerkki naisten asemasta hittielokuvissa vuonna 2016 on tuore Suicide Squad, joka on kolmas elokuva DC-kustantamon sarjakuviin perustuvassa elokuvasarjassa. Sarjan edelliset kaksi elokuvaa ovat olleet pohjattoman huonoja, eikä tyylilajia muuttanut Suicide Squad harmillisesti tuonut muutosta tähän linjaan. Menemättä liian syvälle tämän studion sörkkimisen uhriksi joutuneen, joka suuntaan poukkoilevan, epä-koherentin sekamelskan olemukseen, en malta olla nostamatta esiin elokuvan naiskuvaa.

Toimintaelokuvan seikkailevaan roistosakkiin kuuluu yksi nainen ja hänen kuvaaminen on puuduttavan esineellistävää. Potilaaseensa (Jokeriin) rakastunut ex-psykiatri Harley Quinn kuvataan joka ikisessä kohtauksessa (yhdellä poikkeuksella) totaalisen övereissä pin-up-poseerauksissa, eikä kamera ohita kertaakaan mahdollisuutta zoomata Quinnin takamukseen. Samalla Quinnin motiivit latistetaan vain ja ainoastaan rakkauden kohteen, Jokerin, oikkujen toteuttamiseen ja seuraamiseen.

Eivätkä muutkaan elokuvan naishahmot ihan voittajia ole. Rosvoryhmää valvova japanilainen superninja Katana esitetään miekalleen supisevana outolintuna ja ryhmän noita, Enchantress (jota näyttelee mallin hommat näyttelemiseen vaihtanut Cara Delevingne) pukeutuu vain ja ainoastaan biksuihin. On elokuvassa myös jakkupukuun pukeutuva keski-ikäinen tummaihoinen nainen, mutta hän on sitten puolestaan mahdollisesti elokuvan pahin kusipää, jonka perimmäiset motiivit jäävät arvailujen varaan.

Kilpailevan Marvel-kustantamon elokuvia (erit. Guardians of the Galaxy ja Deadpool) epätoivoisesti imitoivan SQ:n voisi tyrmätä liian monesta ja liian kepeästä henkilöhahmosta, tai päämäärättömästi poukkoilevasta juonesta, tai yleisöä häpeilemättä kosiskelevasta (ja Guardians of the Galaxyltä kopioidusta) soundtrackista, tai hahmojen erityislaatuisuuden latistamisesta tyhjänpäiväisen pum-pum-ammuskelun kustannuksella. Elokuvan voisi tyrmätä myös useasta muustakin syystä. Ehkä kuitenkin leffan suurin synti on se, kuinka sen naishahmot on rakennettu ja mitä heillä tarinassa tehdään.

Harmillisesti tuo naishahmojen laiminlyönti ei kuitenkaan ole Suicide Squadin yksinoikeus.

Juuh elikkäs.
Juuh elikkäs, mies pelastaa tietty. Ja sitten kisataan Miss Märkä t-paita -kisassa puinen mela kourassa (öhö-öhö). Ja sitten puetaan vaatteita ja sitten keikistellään. Tästä on Harley Quinn tehty ja se on sääli. Näyttelijän suoritus oli sinänsä hyvä ja hahmosta olisi voinut saada kovin paljon enemmän irti, mutta ei sitten kuitenkaan.
Jaa tämä:

Kulkurin ja naisen nauru saa kuninkaat nöyrtymään

Koomikoista suurin, Charlie Chaplin kehitti sata vuotta sitten sympaattisen kulkurin. Resupekka irvaili köyhille. Lähempi tarkastelu paljasti, että herrasmiehen vaatteita lainaava pelle nauroikin eliitille. Köyhä kulkurihahmo yritti muka kuulua yläluokkaan, joka kuitenkin jatkuvasti sulki tämän piiristään ulos. Nauru syntyi kahden maailman absurdista risteyksestä.

Kulkuria rakastivat kaikki: köyhät ja rikkaat.

Keskiajan karnevaalit pyrkivät hahmottamaan pelottavaa, muuttuvaa maailmaa. Ruhtinaiden ja pappien vallan oikeutus kyseenalaistettiin näitä pilkkaamalla.

Karnevaaliin kuuluvat myös naamiot. Harlekiinin – meidän maailmamme klovnin – tehtävä on aina ollut osoittaa missä parodia piilee.

Loldiers of Odin -klovnit paljastavat rasistipartion tahattoman koomisuuden: kun mustiin pukeutuneet miehet etsivät konflikteja öisillä kaduilla, ja ympärille kerääntyy tappelijoiden sijaan pellejä keppiheppoineen, akti on silkkaa komediaa.

Kukkahattutäti on rasistien mielestä mitä pelottavin hahmo: ymmärtämättä ryhtyä tappelemaan täti halaa vihan pois. Jos pellen tai tädin suukon kohde ei näe tilannetta kuin suunnittelemansa väkivalta- ja voimakuvion ehdoilla, lopputulos onkin soturille häpeä.

Chaplinin kulkuri sai joskus tytöltä rukkaset, joskus hahmo tyrmättiin kanveesiin. Hän ravisti vain pölyt ja jatkoi matkaa.

Mikään ei voi riistää arvokkuutta häneltä, jolla arvokkuus perustuu vahvaan itsetuntemukseen ja sopeutumiseen.

Ei ole mitään niin haurasta kuin hallitsevan miehen itsetunto. Siitä on helppoa repiä huumoria:

Mies omisti maailman Intiasta Kiinaan. Vaimo oli uskoton, mistä seurasi romahdus. Rikkaushan ei korvaa menetystä, jos toinen mies oli saanut nauttia vaimon alapäästä.

Kuningas yritti palauttaa kunniansa teloittamalla vaimonsa ja naimalla neitsyen. Mutta homma alkoi epäilyttää. Jos tämäkin sortuisi toiseen? Ei auttanut kuin heti hääyön jälkeen tappaa käytetty nainen ja ottaa uusi. Pian taas hiipi epäilys. Aamulla piti listiä se uusi, ja näin jatkui.

Neitsyet alkoivat loppua. Harvat jäljelle jääneet piiloutuivat – paitsi yksi. Uskomaton nuori nainen saapui itse hallitsijan luokse ja alkoi kertoa tarinaa. Kun aamu koitti, nuori Scheherazade jätti kiusoitellen jännärin kesken. Kuninkaan ei auttanut kuin odottaa seuraavaan iltaan.

Tuhannen ja yhden yön aikana tämä nerokas mimmi kertoi monta eroottista tarinaa, satua, seikkailua, tragediaa ja runoa. Kuningas rakastui, ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.

Aina joskus joku väittää, että toiset kulttuurit ovat hauskempia kuin toiset. Kuka tietää.

Varmaa on, että yksi parhaista sekä miehille että naisille nauravista kokoelmista on kirjoitettu Syyriassa 900-luvulla.

Iida Simes

schehe

Suositeltavaa lukemistoa:

Tuhat ja yksi yötä. Jaakko Hämeen-Anttilan suomennos ja Heli Hiedan kuvitus. Otava 2010.

Peter von Bagh: Chaplin. Like 2013

Mihail Bahtin: Francois Rabelais. Keskiajan ja renessanssin nauru. Like 2002.

Umberton Econ tuotannossa on paljon loistavia tekstejä naurun ja komedian merkityksestä ja tulkinnoista. Tähän blogiin littyen suositeltavia ovat esimerkiksi Art and Beauty in the Middle Ages, Ruusun nimi ja Baudolino.

 

 

Jaa tämä:

Nainen, tiedä paikkasi – näytä tissit

On totta, että viihdebisnes ei rinnastu täysin saumattomasti muuhun yhteiskuntaan, mutta kyllä se osviittaa antaa. Ja näyttää suuntaa meille tavallisille kuolevaisille.

Behind a steamy shower door is the indistinguishable but sexy silhouette of JANE showering.”

Elokuvatuottaja Ross Putman taisi hieman kyllästyä Hollywoodin naiskuvaan ja hän alkoi twiittaamaan sitaatteja elokuvakäsikirjoituksista. Tarkemmin sanottuna niistä kohdista, joissa naisvartalot uhkuvat seksuaalista markkina-arvoa ja pursuvat vaatteistaan. Sananmukaisesti.

Kaikissa Putmanin twiittaamissa sitaateissa on kyse elokuvan naispääosan ensiesittelystä. Ei mistään taustalla hääräävistä statisteista ja siis siitä, kun tämä hahmo halutaan ensikertaa tuoda käsikirjoitusta lukevan henkilön korvien väliin. Ainoa muutos, joka teksteihin on tehty on se, että jokaisen roolihahmon nimi on muutettu Janeksi (vrt. Jane Doe – Maija Meikäläinen). 

”JANE pours her gorgeous figure into a tight dress, slips into her stiletto-heeled fuck-me shoes, and checks herself in the dresser mirror.”

A gorgeous woman, JANE, 23, is a little tipsy, dancing naked on her big bed, as adorable as she is sexy.”

Guerrilla Girls: The Birth of Feminism
Guerrilla Girls: The Birth of Feminism

Tämä Twitter-kampanja palautti mieleeni Guerrilla Girlsin The Birth of Feminism -teoksen vuodelta 2001. Teos on parodia elokuvajulisteesta, jossa aikansa kovapalkkaisimmat ja nimekkäimmän naisnäyttelijät/show-henkilöt poseeraavat. Keskustelin tästäkin teoksesta haastatellessani Guerrilla Girlsin Frida Kahloa:

”Seksismi rehottaa ja naistaiteilijoiden menestyksen tärkein tae on ulkonäkö.

Guerrilla Girlsin The Birth of Feminism -feikkielokuvajuliste iskee tähän. Vähäisiin hepeniin verhoutuneet Pamela Anderson, Halle Berry sekä Demi Moore kannattelevat lanteillaan kylttiä, joka kiljuu ’Tasa-arvo nyt!’. Kuvitteellisen elokuvan ohjaajaksi ilmoitetaan miehisten sankaritarinoiden ja suurmiespatsastelujen tekijänä kunnostautunut Oliver Stone ja sen musiikista vastaa äitiään huoraksi haukkunut Eminem.

’Naismuusikoilta ja -näyttelijöiltä vaaditaan koko paketti, ulkonäkö ja seksikkyys muiden taitojen ohessa. Aikaisemmin naistaiteilijoilla oli enemmän mahdollisuuksia olla erikoislaatuisia tai erilaisia. Nyt naiset pystyvät vihdoin opiskelemaan mitä haluavat ja voisivat tulla miksi vain, ja yhtäkkiä he kokevat vähättelyä ulkonäkönsä suhteen. Kulttuurimme kehokuva on alistava.’”

Ennen kuin ehditte huutaa ”mutta kun miehet”, todettakoon, että kyllä nykypäivänä miestenkin esineellistämisen kanssa on petrattu. Tämä ei kuitenkaan välttämättä ole juuri se kehityskulku, jota on toivottu tasa-arvon nimissä. Sen sijaan että laajennetaan esineellistäminen koskemaan miehiä, voisi vaikka petrata naisten asemaa hjyy knöy.

Lohdutukseksi kaikille (meille) valkoisille heteromiehille todettakoon, että yleinen konsensus aiheeseen liittyen alan tuntevien keskuudessa kuitenkin on se, että mieshahmoja harvemmin esitellään seksikkyys edellä ja hahmoa määrittävät ominaisuudet ovat kuvailuissa useammin toiminnallisia kuin esteettisiä.

Naishahmojen kohdalla toistuvasti seksikkyys ja ulkonäkö on määrittävä tekijä ja pääsijainen tehtävä.

Itse aion jatkossa seurata Lady Partsia hyvin aktiivisesti. Nimi Lady Parts on sanaleikki – se viitta samanaikaisesti sekä naisellisiin kehonosiin että naisten roolihahmoihin.
Nimi Lady Parts on sanaleikki – se viitta samanaikaisesti sekä naisellisiin kehonosiin että naisten roolihahmoihin.

Mutta eivät ole Ross Putman tai Guerrilla Girls ainoita, jotka ovat kiinnittäneet huomiota tähän naisten semisti kilariin tilanteeseen huomionsa kiinnittäneet. Eivätkä ongelmat rajoitu pelkästään hyvin yksipuolisiin vaatimuksiin tissien esittelystä – raha-asiatkin ovat usein hieman niin ja näin (ks. kuva). Lady Parts -blogi on tehnyt mainioita tauluja, joihin on kopioitu esitettyjä roolivaatimuksia ja -korvauksia. Näiden infotaulujen seuraksi on myös sovitettu erittäin viihdyttäviä giffejä, joten suosittelen vahvasti vierailua blogiin.

Myös Lady Partsin videot ovat katsomisen arvoisia.

Hieman yllättäen ja odottamatta hienon ja ajankohtaisen lisän tähän keskusteluun tuo myös Pamela Anderson (jonka näimmekin jo ylempänä Guerrilla Girlsin julisteessa). Andersonin tähdittämä lähitulevaisuuteen sijoittuva scifi-lyhäri Connected kuvaa ikääntymisen ja merkityksettömyyden tunteen kanssa kamppailevan naisen kohtaloa entistä hullummaksi menneessä maailmassa.

Connected on mahdotonta katsoa ilman jatkuvasti mielessä häilyvää ajatusta siitä, että 48-vuotias entinen Baywatch– ja Playboy-tähti esittää tulkintaa omasta tilanteestaan ja peloistaan. Ulkonäöllään miljoonaomaisuuden ja kuuluisuuden tavoittanut Andersson ei enää vaivattomasti putoa siihen muottiin, jonka hän niin hyvin täytti uransa huipulla ja jota hän itsekin oli olemassa olollaan määrittämässä. Tämä asetelma tekee Andersonin roolisuorituksesta entistäkin koskettavamman. Kukapa olisi hänen aikaisemman tuotannon perusteella odottanut, että Anderson tulee vielä vakuuttamaan näyttelijänkyvyillään. Näin kuitenkin pääsi käymään.

Ehkä Anderson onkin aikaisemmin näytellyt juuri sitä käsikirjoitettua bimboa, jonka tuottajat ovat halunneet nähdä itse ja myös meidän katsojien näkevän. Jos näin, niin Anderson näyttää päässeen pakoon sitä roolia, ja tästä voi lienee olla varauksettoman iloinen.

Kun lyhärin 29-vuotias ohjaaja, Luke Gilford on vielä luonut erittäin toimivan – ja kliinisen – kuvauksen tulevaisuudesta, voi tätä kymmenminuuttista suositella varauksetta.

Jaa tämä: