Hesburger

Eläinsuhteemme murros

Uutta eläinlakia pukkaa ja jatkossakin possua saa kohdella kovin eri tavoin kuin kissaa. Suhteemme eläimiin on kuitenkin muuttumassa.

”Lihateollisuuden tuotantoketjujen ja niihin liittyvän julmuuden avaaminen on saanut monet harkitsemaan kahdesti lihan syömistä – hyvin perustein. Jos kanoihin, lehmiin ja sikoihin suhtauduttaisiin samalla tavalla kuin kissoihin ja koiriin, niitä ei syötäisi. Kissat ja koirat kuitenkin kelpaisivat ihmisravinnoksi siinä missä muukin liha – ja tiedämme, että eräissä kulttuureissa ne myös päätyvät ruoaksi.. ..Yhteisön suhteet ympäristöönsä kuvaavat myös yhteisön sisäisiä suhteita. Kääntäen, se miten kapitalismissa kohtelemme tuotantoeläimiä kuvastaa sitä miten me kohtelemme toisiamme”, kirjoitti antropologi Tuomas Tammisto, joka tekee väitöstutkimustaan Helsingin yliopistolla.

Muistatteko sen kerran, kun lihaa mainostettiin vegeillä? Hesburger päätti yhdistää Apulanta-yhtyeestä kertovaan elokuvaan triplapekonihampurilaisen – siis hampurilaisen, jota Toni, Sipe tai Tuukka eivät itse missään tapauksessa söisi. Miksi näin? On täysin mahdollista, että Hese ei halua nostaa vegevaihtoehdon profiilia. Kasvishampurilaisen olemassa olo ja sen mainostaminen kuitenkin väistämättä muistuttaa kaikkia kuluttajia myös siitä, että firman ydintuotteeseen – teollisesti tuotettuun lihaan – liittyy moraalinen dilemma, jota ei voi pyyhkäistä pois huolettomalla käden heilautuksella.
Muistatteko sen kerran, kun lihaa mainostettiin vegeillä? Hesburger päätti yhdistää Apulanta-yhtyeestä kertovaan elokuvaan triplapekonihampurilaisen – siis hampurilaisen, jota Toni, Sipe tai Tuukka eivät itse missään tapauksessa söisi. Miksi näin? On täysin mahdollista, että Hese ei halua nostaa vegevaihtoehdon profiilia. Kasvishampurilaisen olemassa olo ja sen mainostaminen kuitenkin väistämättä muistuttaa kaikkia kuluttajia myös siitä, että firman ydintuotteeseen – teollisesti tuotettuun lihaan – liittyy moraalinen dilemma, jota ei voi pyyhkäistä pois huolettomalla käden heilautuksella. Lisää tästä täällä.

Tämä Tammiston pohdinta on ajankohtaista monellakin tavoin. Ensinnäkin olemme saamassa uuden eläinlain – joka on ongelmallinen – ja samalla lihan syönti laskee nuorten keskuudessa voimakkaasti.

Vaikka kasvisruoka on kasvattanut suosiotaan läpi 2000-luvun ja tämä näkyy myös kauppojen hyllyillä alati kasvavana vegevalikoimana, ei lihan kulutus ole kääntynyt vastaavaan laskuun. Tätä on esitetty todisteeksi siitä, että koko kasvisruokabuumi on pelkkää humputtelua ja haihattelua. Tämä selitys ei kuitenkaan ota huomioon sitä, miten eri ikäisten kulutustottumukset eroavat toisistaan. Iäkkäät kansalaiset mussuttavat lihaa entiseen tahtiin – ja jopa innokkaammin kaikkien halpuutuskampanjoiden myötä – mutta esimerkiksi 17-24-vuotiaista lähes viidesosa on luopunut lihan syömisestä (tai ei ole sitä koskaan aloittanutkaan).

Mikäli olisin hommissa MTK:ssa tai maa- ja metsätalousministeriössä, korjaisin tässä kohdassa asentoani ja rupeisin miettimään seuraavien vuosikymmenten myötä eteen tulevia muutoksia. Ja ei, en kerjäisi lisää tukia possunkasvattajille ja hakisi EU:lta jälleen uutta rahoitusta sille, että saisimme mainostaa lihaa koululaisille. Mikäli olisin asiasta vastaava ministeri, en juhlisi sitä, että olemme onnistuneet myymään verovaroin tuettua sianlihaa Kiinaan hinnalla, joka ei vastaa edes tuotantokustannuksia. Sen sijaan miettisin, miten maatalouden rakenteita ja elintarviketeollisuuden kannustimia voisi muokata vastaamaan väistämättä edessä olevaa muutosta.

Saga Furs Oyj (ent. Turkistuottajat Oyj) on Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton vuonna 1938 perustama turkishuutokauppayhtiö joka tukee turkiseläintuotantoa ja myy turkiksia. Yhtiö tekee myös vaikuttajaviestintää ja on esimerkiksi sponsoroinut Alma Media Oyj:n vuosittaista Optio Gaalaa, joka kerää saman katon alle yhteiskunta- ja mediavaikuttajia. Optio Gaalassa vaikuttajille esitellään muotinäytöksessä turkiksiin verhoutuneita mannekiineja. Tänä vuonna catwalkille kapusi myös ProFurin Leena Harkimo. Näytöksellä viestitään, että kyllähän turkikset ja muoti kuuluvat yhteen, ja tämän ajatuksen epäilemättä toivotaan valuvan myös lainsäädäntöön ja toimituksiin. Sado Furs -vastamainoksessa poseeraa Otto-kettu, joka on todennäköisesti karannut itse turkistarhalta. Vankeus verkkopohjaisessa häkissä on pilannut Oton nilkat lopullisesti, mutta hän viettää nykyään iloista ketun elämää Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä.
Saga Furs Oyj (ent. Turkistuottajat Oyj) on Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton vuonna 1938 perustama turkishuutokauppayhtiö joka tukee turkiseläintuotantoa ja myy turkiksia. Yhtiö tekee myös vaikuttajaviestintää ja on esimerkiksi sponsoroinut Alma Media Oyj:n vuosittaista Optio Gaalaa, joka kerää saman katon alle yhteiskunta- ja mediavaikuttajia.
Optio Gaalassa vaikuttajille esitellään muotinäytöksessä turkiksiin verhoutuneita mannekiineja. Tänä vuonna catwalkille kapusi myös ProFurin Leena Harkimo. Näytöksellä viestitään, että kyllähän turkikset ja muoti kuuluvat yhteen, ja tämän ajatuksen epäilemättä toivotaan valuvan myös lainsäädäntöön ja toimituksiin.
Sado Furs -vastamainoksessa poseeraa Otto-kettu, joka on todennäköisesti karannut itse turkistarhalta. Vankeus verkkopohjaisessa häkissä on pilannut Oton nilkat lopullisesti, mutta hän viettää nykyään iloista ketun elämää Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä. Eläinsuhteemme omituisista kiemuroista voi lukea täältä.

Mutta mitä tekee maamme hallitus? Juha Sipilän hallitus ja maa- ja metsätalousministeriö esittää syksyllä uutta lakia eläinten hyvinvoinnista, eikä tuotantoeläimiä jatkossakaan silitetä kuin lemmikkiä.  Esimerkiksi parsinavetoita, porsitushäkkejä eikä turkistarhausta olla kieltämässä, vaikka lain valmistelun yhteydessä näitä on esitetty toistuvasti. Turkiseläimille ei haluta taata edes jatkuvaa juomaveden saatavuutta.

”Nämä ovat niitä suurimpia hyvinvointiparannuksia, joita sekä eläinjärjestöt, asiantuntijat että lukuisat tutkimukset ovat puoltaneet. Sen sijaan, että tehtäisiin kerralla kunnollinen laki, hallitus tuo nyt esiin parannuksia, jotka eivät riitä näin ison ja pitkän lakiuudistustyön lopputulokseksi”, linjaa eläinoikeusjärjestö Animalian toiminnanjohtaja Mai Kivelä.

”Parsissa elävien lypsylehmien jaloittelu voisi hallituksen linjauksen mukaan tapahtua myös talviaikaan. Ulkoilun lisääminen talvisin on lähtökohtaisesti hyvä asia. Kirjaus kesäajan laiduntamisesta ja jaloittelusta jäisi kuitenkin kokonaan pois, mikä vaikeuttaa ulkoilun valvontaa ja saattaa vähentää nautojen varsinaista laidunnusta. Lisäksi sikojen tiineyshäkkien kieltoon tulisi edelleen liian pitkä 15 vuoden siirtymäaika ja kaiken lisäksi häkin käyttö olisi kuitenkin sallittu 8 vuorokauden ajan tiineytyksen yhteydessä edellisen luonnoksen 4 vuorokauden sijaan. Eli sen lisäksi, että kiellolle olisi edelleen pitkä siirtymäaika, tiineytyshäkkejä koskevaa kohtaa on eläinten näkökulmasta heikennetty”,  Veikka Lahtinen, myöskin Animaliasta, jatkaa.

Eikä kyse ole pelkästään eläinten oikeuksista. Muistakaamme, että lihan hiilijalanjälki jättää verrattomasti kaloreitaan isomman painauman. Science-lehden julkaiseman tutkimuksen mukaan ”siirtyminen pois lehmänmaidosta ja lihansyönnistä mahdollistaisi maataloudessa käytettävän pinta-alan vähentämisen jopa 76 prosentilla”. Karjan kasvattaminen vie yli 80 prosenttia maatalouden käytössä olevasta maasta ja samalla tuottaa ainoastaan 18 prosenttia ruokamme kaloreista. Jos ikinä olen nähnyt huonon hyötysuhteen, niin tämä on sellainen.

WWF:n mukaan myös sademetsät joutuvat sahan alle lihanhimon tyydyttämiseksi – viime vuosina tuhotuista sademetsäalueista jopa 80 prosenttia on laidunmaana ja loput pitkälti karjalle kasvatettavan rehun viljelymaana. Ja sitä brasilialaista lihaa sitten kannetaan suomalaisten grilleihin (ja ne soijat menevät pääosin rehuksi, eli eipä taas aloiteta sitä jorinaa sademetsät tofun syönnillä tuhoavista vegaaneista).

Ehkä Sipilän kabinetissa sekä maa- ja metsätalousministeriössä ei ole vielä kuultu käynnistyneestä megatrendistä tai havahduttu ilmastonmuutokseen (vaikka sexihelteitä on piisannut ja piisaa jatkossakin). Haluan uskoa näin, sillä ajatus siitä, että nämä Suomen maatalouden suuntaa määrittävät tahot jarruttaisivat kehitystä vasten parempaa tietoaan tuntuisi ehkä liian masentavalta.

Jaa tämä:

Kun lobbaus tulee lihaksi

Taas kouluissa markkinoidaan lapsille. Tällä kertaa lihaa, koska sitä tässä tarvitaankin ja johan lihaton lokakuu loppui.

Tiesitkö että marraskuussa vietetään Kotimaisen lihan viikkoa? Viikon aikana 3.–6.-luokkalaiset ympäri Suomen voivat tutustua liharuuan alkuperään kouluihin toimitettavan materiaalin avulla. Vaikka eläinten tappaminen kuuluu asiaan, materiaalissa ei kuolleita eläimiä esitellä mikäli lautasella nököttävää lihan palaa ei lasketa. Teemaviikon järjestäjänä toimii Lihasta-viestintähanke, jossa ovat mukana lihayhtiöt Atria ja HKScan. Mukaan on lähtenyt jo yli sata koulua.

Toisin sanoen suuret kaupalliset toimijat ovat jotenkin onnistuneet ujuttamaan mainoskampanjansa suoraan peruskoulujen luokkahuoneisiin. Ja nimenomaan markkinoinnistahan tässä on kyse. Lobbausyritys on ymmärrettävä vegaanibuumin valossa. Kuluneen vuoden aikana Sipsikaljavegaani -Facebook-ryhmän jäsenmäärä on kasvanut yli 30 000:n, perusruokakauppojen vegaanisten valmisruokien ja lihankorvikkeiden tarjonta tuntuu moninkertaistuneen ja jopa Helsingin Sanomat on uutisoinut ruokavallankumouksesta (tämä viimeistään tarkoittaa vegaaniruokavalion lopullista valtavirtaistumista).

Ilmastonmuutoksen maailmassa nuoremman sukupolven suhde lihaan ja eläinoikeuksiin on väistämättä yhä kriittisempi. Ei siis ihme jos lihantuottajat ovat alkaneet hikoilla kylmäarkuissaan miettiessään tulevaisuuttaan.

Hesburger, Apulanta, vastamainos, kulttuurihäirintä, eläinoikeudet
Muistatteko sen kerran, kun lihaa mainostettiin vegeillä ja vegaaneilla? Hesburger päätti yhdistää Apulanta-yhtyeestä kertovaan elokuvaan triplapekonihampurilaisen – siis hampurilaisen, jota Toni, Sipe tai Tuukka eivät itse missään tapauksessa söisi. Miksi näin? On täysin mahdollista, että Hese ei halua nostaa (omalta listaltaankin löytyvän) vegevaihtoehdon profiilia. Kasvishampurilaisen olemassa olo ja sen mainostaminen kuitenkin väistämättä muistuttaa kaikkia kuluttajia myös siitä, että firman ydintuotteeseen – teollisesti tuotettuun lihaan – liittyy moraalinen dilemma, jota ei voi pyyhkäistä pois huolettomalla käden heilautuksella.

Mutta millaista Atrian ja HKScanin oppimista tukeva materiaali on, ja mitä se osaa sanoa eläintuotannon ilmasto- ja ympäristövaikutuksista? Koululaisille suunnatun oppimateriaalin ilmastonmuutosta käsittelevän osion suhde faktoihin on ainakin rohkean innovatiivinen: “Eläinten käyttämät nurmilaitumet sitovat itseensä ympäristölle ja ilmastolle haitallista hiiltä ja hiilidioksidia, jolloin ne eivät vapaudu ilmaan. Samalla ne estävät ylimääräisiä ravinteita valumasta pelloilta vesistöön.”

Mielikuvitus lentää myös kohdassa, jossa esitellään liha- ja maitotuotannon kytkeytymistä toisiinsa. Lapsille opetetaan kuinka:  “Kahden tuotannon yhdistäminen kuormittaa ympäristöä vähemmän, jolloin niiden hiilijalanjälki on pienempi”.

Kuvitellaan siis ensin vielä suurempi hiilijalanjälki ja verrataan sitten todellisen tuotannon hiilipäästöjä siihen: siitähän tulikin nyt pienempi! Ei liene sattumaa, että kampanja on kohdistettu ala-asteikäisille. Nuorena on vitsa väännettävä, koska myöhemmin tämä ei enää menisi läpi millään. Opettajille suunnatussa paketissa on kuuden tunnin edestä Atrian ja HKScanin suunnittelemaa opetusmateriaalia lapsille. Voidaan aiheellisesti kysyä mistä oikeasta opetuksesta tämä on pois.

Projektista vastaa toimittajataustaisen Harri Saukkomaan viestintätoimisto Tekir Oy, joka kertoo sivuillaan että: Vaikuttaminen, vaikuttajaviestintä ja lobbaus tarkoittavat kaikki samaa – päämäärätietoista työskentelyä ja viestintää halutun päätöksen, tilanteen tai olosuhteen saavuttamiseksi.

Koulukäynnit yksin eivät riittäneet Tekirille. Viestintätoimisto on palkannut projektiin mukaan myös suositun Youtube-persoonan, Lateksitupin, eli 21 vuotiaan Lauri Kankaan. Kankaan Instagram-tiliä seuraa yli 123 000 ihmistä.

Hankkeen heinäkuussa perustettu Facebook-profiili on kerännyt toistaiseksi alle kymmenen tykkääjää, joista osa on vegaaneja. Kritiikkiä Facebook-seinälle satoikin näiltä vegaaneilta jo alkuviikosta. Ylläpidon vastaukset kritiikkiin kiinnittävät heti ensimmäisenä huomion siihen, kuinka hankkeessa ei ainakaan ole kyse markkinoinnista, sillä “markkinoinnilliset toimenpiteet on rajattu pois jo kilpailulainsäädännön sanelemina”. Itseasiassa koko sivusto on täynnä yrityksiä määritellä teemaviikot yhä uudelleen vain viestintähankkeeksi. Vimmaisa uudelleenmäärittely paljastaakin aiheellisen juridisen huolen lapsiin kohdistuvan mainonnan lainsäädännöllisistä rajoitteista.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto kertoo sivuillaan varoittavan tarinan siitä, kuinka “eräs lapsille ja nuorille suunnattu kaupallisista viesteistä koostuva julkaisu oli kokonaisuudessaan laadittu muistuttamaan toimituksellisia julkaisuja. Markkinatuomioistuin piti markkinointia lainvastaisena, kun julkaisu oli kohdistettu ensisijaisesti lapsille ja nuorille ja vaara siitä, että kohderyhmä ei ollut tunnistanut kirjoituksia mainoksiksi, oli tavallista suurempi.”

Nähtäväksi jää tarttuuko markkinatuomioistuin toimeen myös Kotimaisen lihan viikon -viestintähankkeen kohdalla.

Valio, vastamainos, kulttuurihäirintä
Ei ole liha ainoa asia, jota kouluissa saa markkinoida, vaikka periaatteessa markkinointi koululaisille onkin kiellettyä. Vaikka kouluissa normaalisti suhtaudutaan penseästi mainostamiseen, muodostaa maidon mainostaminen tähän poikkeuksen. Sitä jopa edellytetään vastineeksi koulumaitotuesta.

Yksi teemaviikkojen väitetyistä päämääristä on jakaa koululaisille tietoa lihan yhteiskunnallisista vaikutuksista. Tähän sisältyykin kaunis runollinen ironia, sillä Kotimaisen lihan viikko -mainoskampanja on jo itsessään täydellinen oppikirja-esimerkki liha- ja eläinteollisuuden yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja poliittisesta lobbaamisesta.

Voitaisiinkin sanoa, että Atrian ja HKScanin pyrkimykset manipuloida yhteiskunnallista todellisuutta tulevat lihaksi tässä mainos.. ..tai siis tiedotushankkeessa.

Jaa tämä:

HULLUT PÄIVÄT LIHAMARKKINOILLA

Mikä ihme siinä on, että lihaa kaupustellaan tunnetuilla vegeillä? Ehkä markkinointityypit ovat totaalisen ämpäreitä tai vaihtoehtoisesti kyynisiä.

Tässä ajassa on jotain outoa, kun sekä HK että Hesburger on päättänyt samaan aikaan myydä tehotuotettua lihaa vegeillä/vegaaneilla ja heidän yhtyeillä.

Toissa päivänä ihmettelimme Häiriköiden Facebook-seinällä oikein joukolla Hesen Apulanta-purilaista (joo, teknisesti Teit meistä kauniin -elokuva -ateria). Ei ole mainoksen kannalta merkityksetöntä, että Apulanna Wirtanen ja Sippe, sekä leffan ohjaaja Temonen ovat kaikki vegejä (en tiedä vegeilyn asteesta).

Eilen taas törmäsin lihatalo HK:n kampanjaan, jossa myydään jauheliha-nakki-hodaria Red Hot Chili Peppers -yhtyeellä. Myöskään merkityksetöntä ei ole se, että RHCPn laulaja Anthony Kiedis on vegaani. Että sikäli.

Nää ihmiset ajattelevat näin joka päivä.
Nää ihmiset ajattelevat näin joka päivä.

Yhteistä näissä tapauksissa on se, että kummaltakaan mainituista yhtyeeltä ei ole vissiin ihan hirveästi kyselty tai saatu suoraa lupaa moiseen. RHCP tuskin tulee koskaan edes kuulemaan tästä ja Apulanta oy:n olisi pitänyt ennakoida tämä jo aikaa sitten. Tämä on tietenkin osa kuuluisuuden kiroista ja muusikot voivat itkeä matkalla pankkiin.

 Ehkä kiinnostavinta tässä kuitenkin on se, että nämä elintarvikealan jätit ovat ihan helvetin pihalla ympäröivästä maailmasta. Kuinka siellä markkinointiosastoilla voidaan olla niin kujalla, että yhdistetään brändi tuotteeseen, joka on täysin yhteensopimaton sen brändin kanssa? Oletan toki, että tehotuotetun jauhelihan ja kananriekaleiden myymiseen erikoistuneessa firmassa ei välttämättä aina arjessa huomata miettiä näitä vegehössötyksiä. Ja samaa voi olettaa myös ”lihataloksi” itseään kutsuvat firman markkinointiosastosta. Niille markkinointijanttereille kuitenkin maksetaan hyvää palkkaa (epäilemättä parempaa kuin minulle) siitä, että Ne. Ajattelevat. Näitä. Juttuja.

Itse olisin noiden tyyppien pomona hyvin äkäinen/pettynyt tällä hetkellä.

Tämä vegaanien valjastaminen lihakauppiaiksi tuntuu lähinnä yhtä typerältä, kuin ajatus siitä, että epähuomiossa mainostaisi viinaa Juha Sipilällä. Tosin näitä päättömyyksiä fiksusti jos hieman miettii asiaa: kuten BrewDog-panimo teki nimetessään oluensa Päivi Räsäsen mukaan. Siinä, missä BrewDogin tuotteistus oli hallittu ja toimiva, ei Hesen ja HK:n ratkaisuista voi samaa sanoa.

Heseä on kyllä kehuttu siitä, että se on vuosia tarjonnut vegepurilaista. Ehkä yhtiössä on kuitenkin nähty se vegevaihtoehto pakollisena lisänä, jotta saadaan kassalle esimerkiksi se ”ydinperhe, jonka angstinen tytär nyt vaan hömpöttelee teini-ikäänsä”. Ehkä Hesessä on oikeasti jäänyt huomaamatta muutos maailmassa ja julkisessa keskustelussa. Ehkä heillä ei käynyt edes mielessä ottaa yhteyttä esimerkiksi kotimaiseen Gold&Greeniin ja kysellä Kyhtökaura-hampurilaisen mahdollisuutta tai kysyä Versolta Härkis-hampurilaisen perään.  Jos näiden kanssa olisivat edenneet, niin noin kaikki Suomen sipsikaljavegaanit jonottaisivat tällä hetkellä Hesen ovella aina silloin kun eivät jonota lippakioski Jänön luukulla eikä kukaan nillittäisi yhteensopivuusongelmista.

On myöskin täysin mahdollista, että Hese ei halua nostaa vegevaihtoehdon profiilia. Kasvishampurilaisen olemassa olo ja sen mainostaminen kuitenkin väistämättä muistuttaa kaikkia kuluttajia myös siitä, että firman ydintuotteeseen – teollisesti tuotettuun lihaan – liittyy moraalinen dilemma, jota ei voi pyyhkäistä pois huolettomalla käden heilautuksella.  Tämä on tietenkin keskustelu, jota Hese epäilemättä haluaa vältellä vimmatusti.

Veljekset kuin ilvekset. Olemme tehneet tänä vuonna peräti kaksi vastamainosta Hesestä. Ekalla kerralla ärsytyskynnys ylittyi, kun Hesen hefe laukoi työvoimapoliittisia kommentteja ja tokalla kerralla laukaisevana tekijänä oli Appari-mainos.
Veljekset kuin ilvekset. Olemme tehneet tänä vuonna peräti kaksi vastamainosta Hesestä. Ekalla kerralla ärsytyskynnys ylittyi, kun Hesen hefe laukoi työvoimapoliittisia kommentteja ja tokalla kerralla laukaisevana tekijänä oli Appari-mainos.

Olen vuosia lukenut säännöllisen epäsäännöllisesti alan ammattijulkaisua, Markkinointi & Mainonta -lehteä pysyäkseni jotenkin käryllä tapahtumista ja menosta. Lehdessä piirtyvä kuva alasta on harmillisen dille ja nämä tuoreet kamppikset vain vahvistavat sitä kuvaa. Kun tämän yhteiskuntamme yksi keskeinen tukijalka kuitenkin on mainonta, niin miten helvetissä meillä on näin ämpäreitä mainonnan ammattilaisia. Eikö riitä, että poliitikotkin vaikuttavat ryhmänä lähinnä hullulta?

Onneksi tunnen henkilökohtaisesti melko monta markkinoinnin ja politiikan aloilla työskentelevää ja vaikuttavaa henkilöä. He sentään valavat hieman uskoa ihmiseen. Eihän se hirveästi ole, mutta jotain sentään.

Jaa tämä:

Veriuhri kapitalismin alttarilla

Onko työelämä kurjistunut ja miten pitäisi suhtautua kaksinaamaisiin pomoihin. Vastamainoksessa Hexburger.

Moni sylkäisi aamukahvit näppäimistölle helmikuun lopussa, kun Hesburgerin perustajan ja omistajan, Heikki Salmelan, uhosi että suomalaiset ovat turhan laiskoja työtekijöitä. Pitäisi kasvattaa työviikon pituutta 40 tunnista 45 tuntiin. Sosiaaliturva on vienyt työmotivaation ja opiskelukin tuppaa olemaan hukkaan heitettyä aikaa – meno oli kaikin puolin kunnollista.

Lisää kahviroiskeita näppäimistölle saatiin kun Palvelualojen ammattiliitto PAM:in valtuuston jäsen, luottamusmies ja myyjä Anne Nyman kävi kyselemässä Hesen työntekijöiltä työviikkojen pituutta ja hommien riittävyyttä.

”Voitko kuvitella hämmästystäni, kun työntekijät murheellisina selittivät, että kukaan heistä ei saa tehdä kokopäivätöitä paitsi ravintolapäällikkö? Työhaluja ja -kykyjä olisi, mutta sopimustunnit ovat todella surkeat. Toiseen Hesburgeriinkaan ei uskalla vaihtaa, koska tarjolla on vain neljän tunnin (kyllä, luit aivan oikein: neljän tunnin!) viikkotyösopimuksia.

Tarjoamallasi työllä ei elä. Neljän tunnin, tai kymmenenkin tunnin viikkosopimus on aivan vitsi, jos puhutaan ihmisestä, joka tekee tätä työtä päätoimisesti eikä asu vanhempiensa luona. Pohdin tätä taustaa vasten, tarkoititko sanoa, että neljä tuntia ei riitä – siinä olen kanssasi aivan samaa mieltä. On pilkantekoa edes tarjota tuollaista työsopimusta.”

Salmelalle osoittamansa kommentin aiheesta Nyman julkaisi ensin sosiaalisessa mediassa ja sittemmin Turkulainen-lehdessä. Ilmeisesti tämän jälkeen heseläisille oli sanottu, että ei tarvitsisi kommentoida työviikkojen pituuksia tai tunnelmia niitä kyseleville.

Voiman vastamainostyöryhmä päätti kommentoida tätä Hesen tapausta kuvallisin keinoin. Vaikka tiedämmekin varsin hyvin, että ei Hese mikään yksinäinen poikkeus ole, niin se on kukkulan kuninkaaksi kivunnut ja sellaisena omaa vahvan symboliarvon. Kukkulan kuninkaana se myös toimii mallina ja suunnannäyttäjänä muille ja on sikälikin varsin perusteltu kritiikin kohde.

Tämä ja muut Voiman vastamainokset osoitteesta http://uusi.voima.fi/vastamainokset
Tämä ja muut Voiman vastamainokset osoitteesta http://uusi.voima.fi/vastamainokset

Kuten todettua, ei Hese tietenkään ole yksin – yksi monista enemmänkin. Eivätkä työelämän ongelmat ja epävarmuudet liity pelkästään pikaruokabisnekseen. Osa-aikaisten määrä on edellä mainitun PAM:in mukaan lisääntynyt 2000-luvulla merkittävästi ja muutenkin työntekijöitä on ulkoistettu (yrittäjävastuun kera) vuokrafirmojen listoille ja itsensä työllistäjiksi muka-yrittäjiksi.

Työelämän muutoksia kommentoi myös Hesarissa professori Juha Siltala. Siltala myös kuvaili yhteiskuntajärjestelmäämme turbokapitalismiksi.

Työelämää ovat huonontaneet tekijät, joihin ei voi itse vaikuttaa. Kiire kasvoi 1990-luvulla, kun väkeä vähennettiin. Suomalaisista naisista kolme viidestä työskentelee kovassa tahdissa, eurooppalaisista yleensä vain puolet. Työpaikkojen aliresursoinnista kertoo puolet vastaajista, eniten julkinen terveydenhoito. Vuosina 2008–2013 kasvoi niiden osuus, joiden mielestä asioihin ei ollut aikaa paneutua kunnolla (40 %).”

Ämmät-sivulla on julkaistu viime aikoina useampikin kiinnostava kirjoitus akateemisen työttömän kohtaamista ongelmista. Wilma Karikko esittää bloggauksessaan myös ihan asiallisen ja laajemminkin yleistettävän huomion:

”Mielestäni on ristiriitaista, että työikäisten odotetaan jatkossa liikkuvan jopa kolme tuntia päivässä työn perässä tai muuttavan säännöllisesti ja kuitenkin kantavan enemmän vastuuta suvun ikääntyvistä ja avuntarvitsijoista. Unohtamatta sitä, että samanaikaisesti myös työssäkäyntiä tukevia lastenhoitopalveluita leikataan.”

Kannattaa myös huomata, että pelko persauksissa duunari on hieman varovaisempi nostamaan kohtaamiaan epäkohtia esiin. Tämä varmaan sopii monelle vanhanliiton esimiehelle. Se, että uskommeko sitten yhteiskunnan tästä lamasta nousevan kuuliaisen vai positiivisesti työhönsä suhtautuvan työvoiman avulla on lienee enemmän jokaisen itse arvioitava asia.

Oletettavasti kiinnostavaa keskustelua tästäkin aiheesta on luvassa 7.4. Helsingin Kalliossa, Cafe Mascotissa. Onko pakko yrittää? Innovaatiohypestä fattan luukulle -keskustelutilaisuudessa äänessä ovat työelämän tutkija Anu Suoranta, kansanedustaja Anna Kontula, valokuvaaja ja osuuskuntatoimija Riitta Supperi ja kulttuuripolitiikan professori Miikka Pyykkönen.

Jos vasemmistolaisesta vinkkelistä tapahtuva tarkastelu aiheeseen kiinnostaa, niin tuolla sitä olisi luvassa. Ainakin itseäni kiinnostaa ja taidan seikkailla itseni paikalle.

”Työpaikkojen huvetessa itsensä työllistäjiä on entistä enemmän monilla aloilla, ja uuden työttömyysturvalain myötä myös toiminimettömät freelancerit voidaan katsoa yrittäjiksi. Parhaimmillaan itsensä työllistäminen on palkitsevaa itselle ja muille, ja yrittäjän vapaus voi olla ihanaa ja toiminta taloudellisesti tuottoisaa. Mutta yrittäjyys voi myös merkitä kiperää toimeentuloloukkua. Pakkoyrittäjyydessä on paha kaiku, ja monissa tilanteissa itsensätyöllistäjä saattaa huomata olevansa uuden vuosituhannen väliinputoaja.”

Jaa tämä: