ilmastonmuutos

Leikkaa ja liimaa mainosparodia

Global Meal -vastamainoshankkeen tuottaja kertoo, mikä on oleellista. Kaikkea ei tarvitse osata itse ja hyvällä idealla pääsee jo pitkälle.

Liimaaminen ja leikkaaminen, piirtäminen, kuvankäsittelyohjelman käyttö, ideoiden pallottelu, terävä yhteiskunnallinen kritiikki, sloganien muotoilu. Vastamainoksen tekemisessä tarvitaan monenlaisia taitoja. Paras jälki syntyy usein yhteistyöllä, niin on tehty myös useimmat ammattimaiset vastamainokset – ja mainokset. Luovan ryhmätyöprosessin aikana kuuluu usein “mä en osaa piirtää” -napinaa, mutta nyt se ei haittaa – joku kaveri varmasti osaa.

Vastamainosta voidaan lähteä tekemään kahdesta eri näkökulmasta. Mielessä voi olla jokin yhteiskunnallinen ongelma, kuten ilmastonmuutos tai lapsityövoiman käyttö, jota haluaisit nostaa mainonnan keinoin esiin. Silloin mietit minkä tyyppinen mainos voisi tässä auttaa, etsit sellaisen käsiisi ja ryhdyt työhön. Toisaalta voi selailla läpi erilaisia mainoksia ja kun jokin mainos pistää karvat pystyyn, on ehkä löytänyt etsimänsä. Sitten voi miettiä, mikä mainoksessa ärsyttää ja kääntää sen sanomaa toisenlaiseen muotoon.

Possun elämä. Työryhmä Kaisa, Otto, Matias, Saana, Santeri ja Sasha Kannelmäen peruskoulusta.
Possun elämä –työryhmä: Kaisa, Otto, Matias, Saana, Santeri ja Sasha Kannelmäen peruskoulusta. Lisää kilpailutöitä osoitteessa www.globalmeal.fi.

Iskevän vastamainoksen tekemisessä sanoman kirkastaminen on tärkeää, jotta viestisi saavuttaa katsojan ja lukijan toivomallasi tavalla. Kritisoitko yksittäistä tuotetta tai brändiä vai jotakin tuotannonalaa yleisellä tasolla? Otatko kantaa ympäristöongelmiin, ihmisoikeusrikkomuksiin, eläinten oikeuksiin vai terveyskysymyksiin? Kommentoitko alkutuotannon ongelmia, koko tuotantoketjun toimintaa vai kuluttajan vastuuta?

Asioiden luokittelu ja vuorovaikutussuhteiden ja mittaluokkien ymmärtäminen voi olla yllättävän hankalaa aikuisellekin. Vaikkapa runsas torjunta-aineiden käyttö voi olla vahingollista luonnolle sekä viljelijöiden terveydelle, ja jopa kuluttajalle. Mihin näistä haluat viestilläsi puuttua? Koulumaailmassa apukysymysten kysymiseen ja ajatuksen ohjailuun tarvitaan usein opettajan apua. Yhdessä pohtiminen synnyttää yleensä parhaat keskustelut ja oivallukset. Mikä on syy, mikä seuraus ja miten nämä näkyvät tekeillä olevassa vastamainoksessa?

Global Meal -vastamainoskilpailu kutsuu kaikki halukkaat mukaan. Kilpailu nostaa esiin ruuan globaalit vaikutukset, jotka jäävät helposti näkymättömiin. Kyseessä on vastamainoskilpailu, jossa osallistutaan yhteiskunnalliseen ruokakeskusteluun ja kommentoidaan kulutusyhteiskunnan ongelmia parodian keinoin, mainosten omalla kielellä. Minkä ruokaan tai sen tuotantoon liittyvän epäkohdan tai ratkaisun sinä haluat nostaa esiin siloitellun markkinointiviestinnän rinnalle?

Kilpailu starttasi 12.9.2017 ja päättyy 4.3.2018. Kilpailussa on avoin sarja, sekä koululaissarja, joka on suunnattu yläkoululaisille ja toisen asteen opiskelijoille. Molemmissa sarjoissa kilpailuun voi osallistua yksin tai työryhmänä.

Jos ruoka-aiheeseen tarttuminen tuntuu hankalalta, on tähän kuvaan poimittu vastamainonnan hengessä joitakin näkökulmia, joiden kautta asiaa voi ruveta pureskelemaan. KUVA: Global Meal
Jos ruoka-aiheeseen tarttuminen tuntuu hankalalta, on tähän kuvaan poimittu vastamainonnan hengessä joitakin näkökulmia, joiden kautta asiaa voi ruveta pureskelemaan.
KUVA: Global Meal

Tutustu ruuan globaaleihin vaikutuksiin, itse kilpailuun,  ja opettajien taustamateriaaleihin osoitteessa www.globalmeal.fi.

Kilpailun järjestää Häiriköt-päämaja yhdessä Biologian ja maantieteen opettajien liiton kanssa. Menossa on mukana myös Eetti – Eettisen kaupan puolesta ry.

ps. Vinkki opettajille: Jos pohdit miten kannustaa oppilaat mukaan, niin vastaus on kehuminen. Jokaisessa vastamainoksessa on jotakin hyvää; oivaltavat tekstimuunnokset, tiukka yhteiskunnallinen viesti, hieno visuaalinen toteutus tai ihan vain se että teos saatiin käynnistymisvaikeuksien jälkeen valmiiksi. Nosta esiin jokaisen valmistuneen vastamainoksen hyviä puolia, buustaa oppilaiden itsetuntoa, kehu, kehu ja kehu.

Tässä lisää Global Mealin teemoista.

Jaa tämä:

Ilmastokeskustelun vaikea todellisuus

Ihmismieli ei ole kehittynyt käsittelemään ilmastonmuutoskeskustelun valtavaa kokonaisuutta.

Kukaan täysjärkinen ihminen ei voi olla tietämätön ilmastonmuutoksesta ja yhä pelottavammiksi muuttuvista uhkakuvista. Historiallisen poikkeukselliset sääilmiöt, lohkeileva Antarktis ja muut hälyttävät esimerkit ympäri maailmaa ovat jatkuvasti otsikoissa, ja ilmastonmuutoskeskustelu käy kenties kuumempana kuin koskaan. Silti ilmastonmuutoksesta on vaikea puhua. 

Keskustelunaiheena se on kaikkea muuta kuin neutraali. Uskonnon ja politiikan tavoin ilmastonmuutos herättää vahvoja tunteita ja jakaa ihmisiä lokeroihin, joista on vaikea käydä dialogia. Ilmastonmuutoksesta puhuminen leimaa helposti kapitalismia ja työtä vastustavaksi punaviherituhipiksi. Äänekkäimmille ilmastotutkijoille ja muille asiaan vihkiytyneille trollit, uhkailut ja diskreditointiyritykset ovat arkipäivää, vaikka Suomessa ilmastonmuutoksen olemassaolon täyskieltäminen on onneksi varsin vähäistä. 

Voima-lehden 8/2017 vastamainos kommentoi osaltaan ristiriitaa, joka syntyy rajattomaan kasvuun pyrkivän talousjärjestelmän ja rajallisen planeetan välillä. Suomessa on juhlittu sitä, että metsäteollisuus ja meppimme onnistuivat torppaamaan EU:n pyrkimykset hiilinielujen kasvattamisen suhteen. Monien mielestä tämä voitto on vähintäänkin lyhytaikainen, mikäli hiilinielujen puutteessa tuhoamme planeettamme. Siinä ei raha enää hirveästi rahoita, jos planeetta loppuu.
Voima-lehden 8/2017 vastamainos kommentoi osaltaan ristiriitaa, joka vallitsee rajattomaan kasvuun pyrkivän talousjärjestelmän ja rajallisen planeetan välillä. Suomessa on juhlittu sitä, että metsäteollisuus ja meppimme onnistuivat torppaamaan EU:n pyrkimykset hiilinielujen kasvattamisen suhteen. Monien mielestä tämä voitto on vähintäänkin lyhytaikainen, mikäli hiilinielujen puutteessa tuhoamme planeettamme. Siinä ei raha enää hirveästi rahoita, jos planeetta loppuu.

Ilmastonmuutoksen kieltämiselle ja negatiiviselle suhtautumiselle ilmastotoimiin voi olla useita eri syitä. Tupakkateollisuutta ja ilmastoepäilijöitä tutkineet Naomi Oreskes ja Erik M. Conway yhdistävät kirjassaan Merchants of Doubt ilmastotoimien ja niiden tuomien rajoitteiden aggressiivisen vastustamisen valtion sääntelyn vastustamiseen ideologisella tasolla. 

Tšekin edellinen presidentti Václav Klaus totesi, ettei usko ilmastonmuutokseen ja vertasi ilmastotoimia neuvostoajan sääntelyyn. Yhdysvalloissa ilmastotoimia vastustavat tahot piiloutuvat usein vapaan kaupan ja niin ikään kommunisminpelon taakse. Trumpin hallinnon aikakaudella koko sana ”ilmastonmuutos” on pannassa

Monet yhteiskunnalliset koneistot edesauttavat ja vaativat silmien sulkemista ilmastonmuutokselta. Länsimainen ihminen elää kulutustaloudessa, jossa uuden ostaminen on halvempaa kuin vanhan korjaaminen ja uutuuksien suosiminen vanhan sijaan tavoiteltavaa.

Kansainvälinen talous pyörii yhä suurelta osin fossiilisten polttoaineiden ja vahvan lobbauskoneiston tukemien alojen ympärillä. Tämä näkyy myös poliittisessa päätöksenteossa, joka lisäksi halvaantuu ilmastokeskustelun osalta joka vaalikausi, jottei äänestäjien elämää hankaloitettaisi epäsuosituilla, rajoittavilla päätöksillä. 

Toisinaan sitä käy mielessä, että ilmastonmuutos olisi helpommin hyväksyttävissä, mikäli se myytäisiin uskonnon kylkiäisenä.
Toisinaan sitä käy mielessä, että ilmastonmuutos olisi helpommin hyväksyttävissä, mikäli se myytäisiin uskonnon kylkiäisenä.

Ilmastonmuutoskeskustelussa on yhä ikävä tasapuolisuusharha. Tutkija on ahtaalla, ellei hän pysty esittämään aukotonta, todistettavissa olevaa tapahtumien sarjaa. Kovaääniset vastustajat sen sijaan pönkittävät ase­miaan tarraamalla heti kiinni pieneenkin erheeseen tai epäjohdonmukaisuuteen ja huomauttamalla, että vastahan sitä Saharassakin satoi lunta. Turhauttavalta tuntuvan asetelman perimmäinen syy voi olla kuitenkin syvemmällä. 

Ilmastonmuutos on niin järkyttävän suuri ja monimutkainen kokonaisuus, ettei ihmismieli ole kehittynyt sellaisia käsittelemään. Evoluution muovaama nykyihminen ratkoo parhaiten itseään lähellä olevia ongelmia tässä ja nyt ja käsittää lähiheimokseen korkeintaan noin 150–200-päisen lauman – ei koko maailmaa.

Psykologi Daniel Kahnemanin mukaan ilmastonmuutos näyttää psykologian kannalta ongelmalta helvetistä. Se on abstrakti ja kaukainen – se tapahtuu siellä jossain sitten joskus. ”Ei minun elinaikanani.” Sitä ei voi nähdä tai koskea, eikä se henkilöidy kehenkään. 

Ihmismielen mekanismit antavat ainakin osittain selityksen ilmastonmuutoksen kyseenalaistamiselle. Ihmisellä on luontainen taipumus kieltää omaa maailmankuvaansa rikkova todellisuus. Totuuden hyväksymistä voi paeta turvallisen vastaväitteen taakse.  

Vuonna 2015 Helsingissä keskusteltiin Hanasaaren siilivoimalan tulevaisuudesta. Vastakkain oli lyhyellä tähtäimellä kustannustehokkaampi vaihtoehto voimalan elinkaaren pidentämisestä lisäinvestointien avulla sekä päätös hiilivoimalan toiminnan hallitusta alas ajamisesta ja investoinneista kestävämpään energian tuotantoon. Kestävämpi vaihtoehto voitti lopulta.
Vuonna 2015 Helsingissä keskusteltiin Hanasaaren hiilivoimalan tulevaisuudesta. Vastakkain oli lyhyellä tähtäimellä kustannustehokkaampi vaihtoehto voimalan elinkaaren pidentämisestä lisäinvestointien avulla sekä päätös hiilivoimalan toiminnan hallitusta alas ajamisesta ja investoinneista kestävämpään energian tuotantoon. Kestävämpi vaihtoehto voitti lopulta.

Ilmastonmuutoksesta kuuleminen on lähtökohtaisesti epämiellyttävää kenelle tahansa länsimaiseen elämäntapaan tottuneelle. Ilmastokeskustelussa sotivat tutkitut faktat ja kuohuvat tunteet. Kun yhtäkkiä aiemmin hyväksytyt kulutuspäätökset aiheuttavatkin syvää syyllisyyttä maapallon nykytilasta, eikä saavutetuista eduista haluta luopua, on koko ongelman olemassaolo mukavampi kieltää tai ainakin sen vakavuutta on vähäteltävä. 

Moni kääntyy puolustuskannalle, jos kokee, että kaikkialla käsketään luopumaan lihasta, henkilöautoista, lentomatkoista tai lisääntymistavoitteista. 

Moralisointi ja syyttely eivät auta ketään. Kukaan ei pidä siitä, että tietoa ja tutkimusdataa tuputetaan kuin tyhmää valistaen. Päänsisäiseen siilipuolustukseen antautuneelle on turha hokea, että 97 prosenttia maailman ilmastotutkijoista on yhtä mieltä ihmisen osallisuudesta maapallon lämpenemiseen. Kognitiivinen dissonanssi on vahva voima.

Kuten tupakan vaarallisuudesta myös ilmastonmuutoksesta käydyssä keskustelussa lopulta järki voittaa. Ongelma on se, että ihmiskunnalla on kiire. 

Kirjoittaja on yksi Hyvän sään aikana – mitä Suomi tekee, kun ilmasto muuttaa kaiken -teoksen kirjoittajista. Hyvän sään aikana ilmestyy lokakuussa 2017. 
Jaa tämä:

Demokratian kriisiä

Kulttuurihäiriköt ja Häiriköivät dosentit ovat viime aikoina puineet monelta kantilta isoja rahavirtoja ja finanssikriisejä.  Asian ytimessä on myös eettinen pohdinta: mitä moraalisia arvoja talousjärjestelmissä piileskelee. Vai onko armoton meno myös arvotonta?

Yksi kevään hehkeimmistä keskusteluista järjestettiin Maailman kirjat -tapahtumassa Maailma kylässä -festareilla Helsingin Rautatientorilla toukokuun lopussa. (Pohjustinkin sitä etukäteen täällä.)

Onko demokratia kriisissä? Parhaillaan neuvoteltava TTIP-kauppasopimus voi vaikuttaa meidän kaikkien elämään ympäri maailmaa. Se voi antaa suuryhtiöille oikeuksia ylitse valtioiden lainsäädännön.  Näitä puimme Attacin Marissa Varmavuoren ja Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professorin Teivo Teivaisen kanssa

Varmavuori muistutti, että tällä hetkellä TTIP-luonnoksiin saavat tutustua vain lupaa pyytäneet poliitikot. He saavat mennä suljettuun huoneeseen katsomaan asiakirjoja, mutta mitään ei saa viedä mukaansa tai edes kopioida. ”Ai onko demokratia kriisissä? Kyllä on!”, lietsoi Varmavuori ja sai yleisöltä hurjat väliaplodit.

Teivainen näki nykymenossa jotain hyvääkin: siitä huolimatta, että finassikapitalismi toimii yhä isommilla kierroksilla, muutosten suuruus ja ajoittain puhkeavat kuplat tekevä finassipolitiikasta näkyvämpää.

Pariisissa tämän hetken kuuluisin protestiliike on  Nuit debout, joka Suomessa toimii Yövuoro-nimisenä. Se päivystää öisin ja vastustaa ehdotettuja työnlainsäädännöllisiä muutoksia. Pariisissa on ollut valtavia mielenosoituksia pitkin kevättä. Tyytymätön mieliala on valtaamassa teollistunutta maailmaa.

Piikki kii! on Attac-järjestön kampanja. ”Monikansallisten yritysten verovälttely murentaa hyvinvointia. Kaikkialla maailmassa.” Attacin tavoitteena on oikeudenmukaisempi maailmantalous, ja tämän aikaansaamiseksi muun muassa verotusta pitäisi muuttaa tasapuolisemmaksi.

1024px-Nuit_Debout_-_Paris_-_41_mars_04
Pariisi keväällä 2016. Yövuoro kokoontuu Place de la Républiquella.

Kaivoin sosiologien kirjoittaman jatkuvasti ajankohtaisen teoksen Onko kapitalismilla tulevaisuutta? (Gaudeamus ja Vastapaino 2014) keskustelussa esiin.

Toisin kuin 1970-luvun poliittiseen retoriikkaan jämähtäneet luulevat, nykypäivän uusliberalistisen finanssikapitalismin  vaihtoehto ei olisi kommunismi. Markkinatalouteen voi uskoa kritisoimalla silti tähtitieteellisiä voittoja vain harvoille kasaavaa järjestelmää.

Arvomaailma muuttuu kaikkialla. Sotien aiheuttamat pakolaiskriisit sekä kamppailu luonnovaroista voi näkyä esimerkiksi rajojen sulkemisena eli äärinationalismin nousuna: mikä on meidän, ei ole kenenkään muun.

Nykymenon vastapainoksi saattaa ekologisista syistä muodostua monetaristinen vaihdantatalous, joka kuitenkin perustuu lähempänä kuluttajaa käytävään kauppaan ja hajautettuihin yksiköihin.

Tai sitten tulossa on jotain aivan muuta.

691e486f-4cfb-4ea1-8b81-a38b00b92ece
Kansi: Maria Manner

Huippuprofessorien kirja laajentaa ymmärrystä nykymenosta. Asialla ovat sosiologit ja yhteiskuntatieteilijät, ja niinpä kirja keskittyy laajoihin poliittisiin kuvioihin.  Hyvä niin. Talousjärjestelmät, tulonjaot, kuplat ja niiden puhkeamiset koskevat meitä kaikkia, eikä suurten järjestelmien kyseenalaistaminen ole vain ekonomien tehtävä. Se kuuluu myös yhteiskuntatieteilijöille, humanisteille, taiteilijoille – kaikille maailman kansalaisille.

Kapitalismin kriisin aiheuttamista muutoksista pahimmat ovat niin laajoja, ettemme huomaa niitä, vaikka ne ovat silmiemme edessä. Ne ovat olleet nopeita ja monet ovat tapahtuneet vain yhden sukupolven aikana. Jotkut kapitalismin sairauksista selitetään teknologian muutoksena tai jopa kulttuurien yhteentörmäyksenä, vaikka sylttytehdas on talouden tuoton kasaantumisessa. Muutokset eivät ole vain romahduksia finanssialalla, vaan yhteiskunnallisia katastrofeja.

Jopa ilmastonmuutos on osa kapitalismin kriisiä, sikäli että – kuten Naomi Klein painottaa – finanssimarkkinat ja uuslibaralistiset järjestelmät estävät meitä puuttumasta kuluttamiseen ja vähentämästä luonnovarojen haaskausta.

Eli. Kapitalismi kasaa pääomaa, ja se pyrkii tekemään niin loputtomiin. Sen mekanismit eivät ylläpidä yhteiskuntajärjestystä eikä hyvinvointia. Kuitenkin toimiakseen kapitalistinen järjestelmä tarvitsee yhteiskunnilta tukea. Globalisaation myötä jättiläismäiset voitot ovat kasautuneet erittäin epätasaisesti.

WALLERSTEIN,Immanuel
Immanuel Wallerstein

Poliittisista kriiseistä pahimmat muuttavat maailmanjärjestystä väkivaltaisesti. Valtiot ovat sidoksissa talousjärjestelmiin tai vain suuryhtiöihin. Epätasainen köyhyys voi aiheuttaa jopa terrorismia. Ja aina jossain on joku – vaikkapa asekauppias – joka finanssikapitalismin mekanismien avulla hyötyy epätasapainosta.

Wallersteinin sanoin: ’Moderni maailmanjärjestys ei voi jatkua, koska se on ajautunut liian kauas tasapainosta eikä enää salli kapitalistien kasata pääomaa loputtomiin. Vähäosaisten alaluokat eivät puolestaan enää usko että historia on heidän puolellaan ja heidän jälkeläisensä perivät maan.’

Kirjassa pohditaan tietenkin kapitalismin vaihtoehtoja. Niitä on, mutta tarkkaan niitä ei voi ennustaa. Keistä muutos lähtee? Muutama proffista veikkaa että keskiluokasta: kun se tajuaa, ettei koulutuksella saavutakaan juuri mitään, eikä töitä ole heillekään, muutokset etenevätkin vauhdikkaasti.

maxresdefault

(Kirjan arvio on hieman päivitetty versio Le monde diplomatique -lehteen kirjoittamastani kritiikistä.)

Jaa tämä: