ilmastonmuutos

Ilmastokriisi lähestyy. Luo häiriöitä!

Taiteen ja aktivismin yhdistävä Huomattavaa häiriötä ilmastonmuutoksesta -tapahtuma hakee keinoja vaikuttaa ympäristöön.

Kävele Kiasman pääovilta Narinkkatorille. Havainnoi ympäristöäsi kävellessäsi. Mitä kaupunkitila ehdottaa? Minkälaista ruumiillisuutta se tuottaa? Minkälaisia reittejä kävelet? Miksi? Mikä on tilan keskeisin viesti? Entä jos asetut hetkeksi vastustamaan tilan ehdottamaa koreografiaa? Mitä jos pysähdyt? Tai käyt maahan makaamaan? Mitä tunteita tämä uusi koreografia sinussa herättää. Käytä tehtävään kymmenen minuuttia.

Tämä, esimerkiksi, voisi olla yksi kesäkuun toisena viikonloppuna järjestettävä Huomattavaa häiriötä ilmastonmuutoksesta -tapahtuman tehtävänanto.

Kolmipäiväinen tapahtuma tutkii ilmastonmuutoksen ja julkisen kaupunkitilan suhdetta. Nimensä tapahtuma on saanut Suomen järjestyslaista, jossa kirjoitetaan julkisen tilan esityksissä seuraavasti: ”Esitysten järjestäminen yleisellä paikalla on kielletty, jos se on lainvastaista taikka siitä aiheutuu […] huomattavaa häiriötä yleiselle järjestykselle”. Nimi on myös viittaus Häiriköt-päämajan tutkiman kulttuurihäirinnän käsitteeseen.

Julkinen kaupunkitila on viimeisiä saarekkeitamme, jossa ilmastonmuutoksen tunnustava paradigma ei näy. Siinä missä ilmastonmuutosaihe on viime vuosina lyönyt voimallisesti läpi medioissamme, on kaupunkitilan imperatiivi edelleen yksiselitteisesti ”kuluta”. Huomattavaa häiriötä ilmastonmuutoksesta pyrkii horjuttamaan julkisen tilan markkinalogiikkaa, ja ehdottamaan toisenlaista kaupunkitilan käyttöä.

Ensimmäisenä päivänä pidetään tapahtuman avajaispuheenvuorot Helsingin keskustassa. Kiasmalta Ruttopuistoon kulkevan reitin varrella kuullaan tekijöiden lisäksi ilmastonmuutoksen perijöitä, lapsia ja nuoria. Toisena päivänä pystytetään koko kansan ilmastokokous Keskuskadulle, ja kolmantena päivänä tehdään artivistisia aktioita kaupunkitilassa. Sana “artivismi” tulee sanoista taide, “art”, ja aktivismi. Tapahtuman tarkoituksena on ottaa kaupunkitilaa haltuun konkreettisesti, mutta haastaa myös sisäistä, ruumiillista julkisen tilan kokemusta.

Huomattavaa häiriötä ilmastonmuutoksesta -tapahtuma on osa Ilmastokirkko-nimeä kantavan esitystaideprojektin pilottivaihetta. Myöhemmin kesällä Ilmastokirkko syventyy tutkimaan ilmastonmuutokseen liittyvän tunneskaalan hiljaisempia virtoja, kuten surua, pelkoa, ahdistusta ja yksinäisyyttä. Nyt järjestettävässä tapahtumassa puolestaan kokeillaan Ilmastokirkon suoran toiminnan strategioita.

Häiriö voi hetken aikaa näyttää maailman erilaisena. Vaikka häiriö on väliaikainen, se voi kylvää pysyvän muutoksen siemeniä. KUVA: Ronja Louhivuori
Häiriö voi hetken aikaa näyttää maailman erilaisena. Vaikka häiriö on väliaikainen, se voi kylvää pysyvän muutoksen siemeniä.
KUVA: Ronja Louhivuori

Käytännössä kaikki merkittävät yhteiskunnalliset harppaukset historiassamme on saavutettu kansalaisaktivismin avulla. Ilmastonmuutos ulkoistetaan mielellään asiantuntijoiden ja poliitikkojen ratkaistavaksi, mutta suomalaisen politiikan intresseissä ympäristökysymykset tulevat olemaan toissijaisia niin kauan kuin jokin toinen kriisi – todellinen tai retorinen – on tehokkaampi poliittinen peliväline.

Kuluvana vuonna presidenttiehdokkailta kysyttiin Ylen vaalikoneessa, onko Suomen toimittava ilmastonmuutoksen torjumiseksi, vaikka siitä olisi taloudelle haittaa. Suurin osa ehdokkaista antoi kaunopuheisen kyllä-vastauksen. Käytännössä poliittisessa keskustelussa huoli talouskasvusta kuitenkin ohittaa aina kestävän ilmastopolitiikan, vaikka kasvun tiedetään olevan väistämättömässä ristiriidassa kestävän ilmastopolitiikan kanssa.

Globaali ympäristökatastrofi ei kuitenkaan kysy – eikä tule kysymään – saako se häiritä taloutta. Se häiritsee sitä jo nyt, ja tulee häiritsemään jatkossakin. Ekologisen kriisin aika vaatii koko talouden käsitteen uudelleenajattelua suhteessa rajallisiin resursseihimme. Halusimme tai emme, kulutusyhteiskunnan aika on ohi.

Julkisen tilan väärinkäyttöä: spontaanit tanssit Narinkkatorilla. kuva: Antti Yrjönen
Julkisen tilan väärinkäyttöä: spontaanit tanssit Narinkkatorilla.
KUVA: Antti Yrjönen

Koska ilmastonmuutos ei näy arjessamme kuin välillisesti, on sitä aktiivisesti tehtävä näkyväksi esimerkiksi juuri esitystaiteen keinoin. Tiedon lisääminen ilmastonmuutoksesta on ilmeisen tärkeää, mutta yksin riittämätöntä. Tarvitaan kollektiivinen kokemuksellinen muutos ja tapoja kuvitella merkityksellisiä, kestäviä tulevaisuuksia. Tässä muutoksessa esittävä taide voi pelata avainroolia yhteisöllisenä, ruumiillisena tapahtumisena, kokemisena, kokeilemisena ja unelmoinnin paikkana.

Kuvittelukykymme suhteessa ekologisesti ja sosiaalisesti kestävään tulevaisuuteen on jatkuvasti koetuksella suorien, yhteisöllisten vaikutusmahdollisuuksien puuttuessa. Huomattavaa häiriötä ilmastonmuutoksesta -tapahtuman tarkoituksena on ilmastonmuutoksen ja kaupunkitilan poikkitaiteellisen tutkimisen lisäksi muodostaa horisontaalista, matalan kynnyksen ilmastokansalaisuutta. Tapahtumaa on lähdetty työstämään avoimen tekijyyden periaatteella: kuka tahansa on voinut osallistua prosessiin sekä avoimissa työpajoissa että halutessaan myös työpajojen ulkopuolella.

Tarkoituksena on avata uudenlaisia, ruumiillisia kuvittelun horisontteja kaupunkitilaan. Tapahtuma koettelee julkisen tilan markkinalogiikkaa, tuottaa murtumia ja katkoksia, jotka avaavat mahdollisuuksia kokea ja olla toisin yhdessä. Hypoteesina on, että tietoinen toisin toimiminen esitystaiteen kehyksessä mahdollistaa toisin toimimisen ja ajattelemisen myös arjessa.

Valmistautumista TOIMI-päivän pilottityöpajaan. KUVA: Antti Yrjönen
Valmistautumista TOIMI-päivän pilottityöpajaan.
KUVA: Antti Yrjönen

Kokeellinen asenne taiteeseen ja elämään on yksi pohjimmainen ehto matkalla kohti kestäviä elämäntapoja.

Aiemmat hiilen kierron häiriöt ja niitä seuraavat joukkosukupuutot ovat kehittyneet tuhansien, jopa miljoonien vuosien aikajänteellä. Nykyinen ilmastonmuutos on saatu aikaan noin sadassa vuodessa. Muutosnopeudesta johtuen on käytännössä mahdotonta arvioida, miten vakavia ilmastonmuutoksen seuraukset tulevat olemaan. Suhteemme tulevaisuuteen on katkennut. Ilmastokirkon näkökulmasta tämä tarkoittaa myös kokeilevaa, ei-tietävää ja avoimen erehtyväistä asennetta taiteelliseen työskentelyyn: mitään takeita ”onnistumisesta” ei ole, mutta on yritettävä, toimittava, tehtävä jotakin, epäonnistuttava ja yritettävä uudestaan.

Epäonnistumisen eetos merkitsee myös luonnon hallintaan perustuvan ihmisyyden uudelleenarviointia. Ilmastonmuokkaus on paitsi ainoastaan väliaikaisratkaisu, aikalisä, myös potentiaalisesti erittäin vaarallista. Pelastavaa greentechiä on turha odottaa: deus ex machina ei ratkaise tätä näytöstä.

Käänteen tekemiseksi tarvitaan kansalaisliikettä. Nyt.

TEKSTI: Ronja Louhivuori & Laura Halonen

NYT.

Ilmastokirkon perustajajäsenet Laura Halonen ja Ronja Louhivuori. KUVA: Katri Naukkarinen
Ilmastokirkon perustajajäsenet Laura Halonen ja Ronja Louhivuori.
KUVA: Katri Naukkarinen

Act like we have a crisis!

Reimagine the public space!

Mitä?

Ilmastokirkko on esitystaideprojekti, joka on syntynyt kaipuusta pitkäjänteiseen, huokoiseen ja horisontaaliseen ilmastoyhteisöön. Ilmastokirkon ovat perustaneet näyttelijä ja esitystaiteilija Laura Marleena Halonen sekä dramaturgi Ronja Louhivuori.

Huomattavaa häiriötä ilmastonmuutoksesta 8.-10.6.2018

8.6. PUHU kokoonnumme 17.00 Kiasman edessä. Reitti kulkee Kiasmalta Annantalon kautta Vanhaan kirkkopuistoon.

9.6. KESKUSTELE 12.00-16.00 Keskuskatu, eteläpääty

10.6. TOIMI 13.00 Kansalaistori

Huomattavaa häiriötä ilmastonmuutoksesta on osa Ilmastokirkon pilottijaksoa. Tapahtuma toteutetaan yhteistyössä tanssitaiteilija Samuli Nordbergin, tuottaja Anu Räsäsen, Kiasma-teatterin, Häiriköt-päämajan, Voima-lehden ja Annantalon kanssa osana URB18-festivaaliohjelmistoa.

Esteettömyystiedot: Kaikki tapahtuman ohjelma on maksutonta ja ikärajatonta. Ensimmäisenä päivänä kuljemme yhdessä Kiasmalta Mannerheimintien, Simonkadun ja Annankadun kautta Vanhaan kirkkopuistoon, matkaa yhteensä n. 1km, vauhti hidas, ei portaita.

Jaa tämä:

Vastatarinoita ruoasta

Ruoka on niin tärkeä asia, että sitä pitää käsitellä monin tavoin – myös vastamainoksin ja myös luokkahuoneissa.

Yksi on tarrannut kiinni muistikuvaan lapsuutensa aikaisen ruoantuotannon maalaisromanttisesta todellisuudesta. Toinen potee maailmantuskaa, eikä halua käsitellä mitään ruoantuotannon ongelmia, ettei tippuisi ahdistuksen syövereihin lopullisesti. Kolmas yhdistää ruoan sairaalloiseen itsekontrolliin ja kokee lempiruokaansa liittyvien ongelmien paljastamisen ahdistavana. Neljäs tasapainoilee kyynis-realistisen maailmankuvansa ja vaikuttamishalunsa välillä.

KUVA: Mikelangelo
KUVA: Mikelangelo

Oulun yliopistossa marraskuussa tarkastetussa Pia Smedsin väitöstutkimuksessa kartoitettiin lasten käsityksiä ruoantuotannosta. Käsitys osoittautui usein romantisoiduksi, ja aiheeseen liittyvien harhakäsitysten takana piilivät usein muun muassa televisio-ohjelmat ja mainokset.

Global Meal -hankkeessa on käsitelty ruokakysymyksiä ja vastamainontaa lähes 500 yläkoulu- ja lukioikäisen oppilaan sekä noin sadan opettajan kanssa. Parituntisissa työpajoissa on keskusteltu siitä, minkälaiset ruokamainokset kutakin puhuttelevat, millä keinoin mainostajat yrittävät meihin vaikuttaa, millaisia vaikutuksia ruoan­tuotannolla ja kulutuksella on maailmaan ja mitä annettavaa vastamainonnalla on tälle kaikelle.

Lopuksi työpajoihin osallistuneet tekivät itse vastamainoksen.

Biologian ja maantieteen opettajien liiton, Häiriköt-päämajan ja Eettisen kaupan puolesta ry:n yhdessä järjestämä Global Meal nosti esiin ruoan sosiaalisia, eettisiä ja ympäristövaikutuksia vastamainonnan keinoin. Syksyn ja talven mittaan hankkeessa koulutettiin opettajia pitämään ruoka-aiheisia vastamainostyöpajoja omissa kouluissaan, ja samalla heille ja muille kiinnostuneille tarjottiin käyttöön monipuoliset opetusmateriaalit toiminnan tueksi. Alkuvuodesta vedettiin Global Meal -työpajoja lähes 30 koululuokalle ympäri maan.

Vastamainonta on nyt ensimmäistä kertaa sisällytetty lukion opetussuunnitelmaan, joten opettajien kouluttaminen työkalun käyttöön on tärkeää. Mediaa ja elinympäris­töämme uudella tavalla havainnoiva ja kommentoiva ilmaisumuoto on myös itsessään herättänyt tunteita – kuten mainoksetkin tekevät.

Global Mealin tekemä Suunnistusopas supermarkettiin auttaa tekemään eettisiä ja ekologisia ruokavalintoja. Esimerkkeinä ovat maissi, suklaa sekä tofu ja pekoni.

Ruoka on aiheena hyvin monitahoinen, ja sellaisena sitä on työpajoissa käsiteltykin. Osa tiesi aiheesta paljon, mutta myös virheellisiä käsityksiä esimerkiksi ruoan ympäristövaikutuksista oli läjäpäin.

Globaali talous ja tuotteiden koko tuotantoketjun ymmärtäminen on haastavaa – esimerkiksi tuotteiden kotimaisuuden aste mietitytti, kun lähes aina osa raaka-aineista, vähintään lannoitteiden raaka-aineet, on tuotu ulkomailta. Lapsityövoiman käyttö ja tuotantoeläinten elinoloista keskusteleminen yllätti ja järkytti useimpia ikään katsomatta, ja moni kipuili lihansyönnin vähentämisen tarpeen kanssa. Kipuilu liittyi saavutetuista etuuksista luopumiseen, normaalin muuttumiseen ja yllättävän usein myös kysymyksiin omasta miehisyydestä.

Osa oppilaista reagoi voimakkaasti mainos­viestien alle piiloon jäävien ­asioiden, kuten eläinten oikeuksien, analyysiin ja piti vastasanomien käsittelyä ”aatteellisena hapatuksena”. Tässä kohdassa voi myös miettiä, onko vastamainos sen enempää hapatusta kuin parodioimansa mainos. Useimmille koululaisille on kuitenkin selvää, että mainosviesteihin on syytä suhtautua kriittisesti.

Myös osa opettajista suhtautui aiheeseen varoen. Heitä huolestutti esimerkiksi se, että viljelijäperheiden lapset loukkaantuvat tai joutuvat hankalaan tilanteeseen, kun käsitellään maanviljelyn ongelmakohtia.

KUVA: Eveliina, Vella, Mette ja Vilja
Eveliina, Vella, Mette ja Vilja muituttavat, että voi voi tukkia verisuonet.

Kerta toisensa jälkeen työpajoissa huomattiin, että takaraivoomme on varastoitunut iso liuta tuotemerkkejä, mainoslauseita ja jopa kokonaisia mainoksia tarinoineen. Markkinointiviestintä ympäröi meitä kaikkialla ja koko ajan, ja se toimii tehokkaasti.

Vastamainoksia tehdessä nousee usein esiin kysymys myös mainostajien oikeuksista ja vastamainonnan laillisuudesta. Vastamainokset ovat parodiaa, ja niissä yhdistyy kysymyksiä taiteen vapaudesta ja tekijänoi­keuk­sista. Vastamainos on uusi, itsenäinen, usein kollaasimainen taideteos. Mainoksen tekijänoikeus väistyy, kun kyse on taiteesta, ja näin on myös koululaistöiden osalta.

Parodiaan liittyvä lainsäädäntö on Suomessa valitettavan sekava, mutta vastamainoksia teet­tävän opettajan ei tarvitse olla huolissaan.

Koulutusten ja työpajojen lisäksi hankkeessa järjestettiin vastamainoskilpailu, jossa kisattiin yläkoululaisille ja toisen asteen opiskelijoille tarkoitetussa koululaissarjassa sekä kaikille avoimessa sarjassa. Syyskuun puolivälistä maaliskuun alkuun käynnissä olleeseen kilpailuun saatiin yhteensä yli sata vastamainosta, ja erityisesti koululaissarjan töiden taso ilahdutti.

Kilpailuun lähetetyistä teoksista valtaosa käsitteli eläinten oikeuksia, lapsityövoimaa tai ruoan terveysvaikutuksia. Tämä on sikäli helppo ymmärtää, että terveys on se näkökulma, jonka puitteissa ruoasta puhutaan jo hyvin pienten lasten kanssa. Aihe on henkilökohtainen, ja yläkouluikäinen on jo ehtinyt tottua käsittelemään siihen liittyvää ristiriitaa: energiajuomat ja monet herkut ovat epäterveellisiä, mutta niitä mainostetaan paljon ja niitä tulee välillä nautittua. Eläinten oikeudet ja lapsityövoiman käyttö puolestaan ovat aiheita, joihin voi tuntea samaistumista yksilön kokemuksen kautta.

Sen sijaan ruoantuotannon aiheuttamien ympäristöongelmien käsittely jäi kilpailuun osallistuneissa teoksissa yllättävän vähäiseen rooliin. Ehkä nämä aiheet ovat tuntuneet liian abstrakteilta tai kaukaisilta, vaikka mainoksen kautta niihin voisi päästä käsiksi konkreettisella tavalla.

Karsinassa-teos on ensiluokkainen esimerkki vastamainostyöpajoissa käytetystä yksinkertaisesta tekniikasta, jossa pienillä korjauksilla saadaan käännettyä alkuperäisen mainoksen merkitys päälaelleen. Poistamalla ja lisäämällä sanoja saadaan ohjattua katsojan huomio aiheeseen, josta alkuperäinen mainostaja mieluummin vaikenisi.
Karsinassa-teos on ensiluokkainen esimerkki vastamainostyöpajoissa käytetystä yksinkertaisesta tekniikasta, jossa pienillä korjauksilla saadaan käännettyä alkuperäisen mainoksen merkitys päälaelleen. Poistamalla ja lisäämällä sanoja saadaan ohjattua katsojan huomio aiheeseen, josta alkuperäinen mainostaja mieluummin vaikenisi.

Global Meal -kilpailun töitä jaettiin muun muassa somessa. Laajentamalla vastamainoskeskustelua luokkahuoneen seinien ulkopuolelle saadaan niiden yhteiskunnallista vaikuttavuutta lisättyä. Alaikäisten tekijöiden kantaaottavien teosten julkaisemiseen liittyy kuitenkin haasteita. Yhteiskunnallisiin keskusteluihin kuuluu tiukkakin kritiikki, mutta varsinkin silloin, kun keskustelut tapahtuvat somessa, ne keräävät usein myös epäsopivaa kieltä ja ivaamista harrastavia öyhääjiä. Keski-ikäiset kommentoijat eivät kaikki suoriutuneet rakentavasta keskustelusta tälläkään kertaa mallikkaasti.

Ihannemaailmassa nuorten kanssa työskentelevän aikuisen ei tarvitse miettiä, haluaako hän altistaa nuorten teokset öyhääjien vallankäytölle. ­Reaalimaailmassa näin näyttää olevan etenkin silloin, kun vastamainos on erityisen onnistunut ja iskee osuvaan kohtaan.

Kommentoijien pelko ei kuitenkaan saa olla syy jättää keskustelua käymättä. Myös nuorilla on oikeus osallistua avoimeen yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Jaa tämä:

Leikkaa ja liimaa mainosparodia

Global Meal -vastamainoshankkeen tuottaja kertoo, mikä on oleellista. Kaikkea ei tarvitse osata itse ja hyvällä idealla pääsee jo pitkälle.

Liimaaminen ja leikkaaminen, piirtäminen, kuvankäsittelyohjelman käyttö, ideoiden pallottelu, terävä yhteiskunnallinen kritiikki, sloganien muotoilu. Vastamainoksen tekemisessä tarvitaan monenlaisia taitoja. Paras jälki syntyy usein yhteistyöllä, niin on tehty myös useimmat ammattimaiset vastamainokset – ja mainokset. Luovan ryhmätyöprosessin aikana kuuluu usein “mä en osaa piirtää” -napinaa, mutta nyt se ei haittaa – joku kaveri varmasti osaa.

Vastamainosta voidaan lähteä tekemään kahdesta eri näkökulmasta. Mielessä voi olla jokin yhteiskunnallinen ongelma, kuten ilmastonmuutos tai lapsityövoiman käyttö, jota haluaisit nostaa mainonnan keinoin esiin. Silloin mietit minkä tyyppinen mainos voisi tässä auttaa, etsit sellaisen käsiisi ja ryhdyt työhön. Toisaalta voi selailla läpi erilaisia mainoksia ja kun jokin mainos pistää karvat pystyyn, on ehkä löytänyt etsimänsä. Sitten voi miettiä, mikä mainoksessa ärsyttää ja kääntää sen sanomaa toisenlaiseen muotoon.

Possun elämä. Työryhmä Kaisa, Otto, Matias, Saana, Santeri ja Sasha Kannelmäen peruskoulusta.
Possun elämä –työryhmä: Kaisa, Otto, Matias, Saana, Santeri ja Sasha Kannelmäen peruskoulusta. Lisää kilpailutöitä osoitteessa www.globalmeal.fi.

Iskevän vastamainoksen tekemisessä sanoman kirkastaminen on tärkeää, jotta viestisi saavuttaa katsojan ja lukijan toivomallasi tavalla. Kritisoitko yksittäistä tuotetta tai brändiä vai jotakin tuotannonalaa yleisellä tasolla? Otatko kantaa ympäristöongelmiin, ihmisoikeusrikkomuksiin, eläinten oikeuksiin vai terveyskysymyksiin? Kommentoitko alkutuotannon ongelmia, koko tuotantoketjun toimintaa vai kuluttajan vastuuta?

Asioiden luokittelu ja vuorovaikutussuhteiden ja mittaluokkien ymmärtäminen voi olla yllättävän hankalaa aikuisellekin. Vaikkapa runsas torjunta-aineiden käyttö voi olla vahingollista luonnolle sekä viljelijöiden terveydelle, ja jopa kuluttajalle. Mihin näistä haluat viestilläsi puuttua? Koulumaailmassa apukysymysten kysymiseen ja ajatuksen ohjailuun tarvitaan usein opettajan apua. Yhdessä pohtiminen synnyttää yleensä parhaat keskustelut ja oivallukset. Mikä on syy, mikä seuraus ja miten nämä näkyvät tekeillä olevassa vastamainoksessa?

Global Meal -vastamainoskilpailu kutsuu kaikki halukkaat mukaan. Kilpailu nostaa esiin ruuan globaalit vaikutukset, jotka jäävät helposti näkymättömiin. Kyseessä on vastamainoskilpailu, jossa osallistutaan yhteiskunnalliseen ruokakeskusteluun ja kommentoidaan kulutusyhteiskunnan ongelmia parodian keinoin, mainosten omalla kielellä. Minkä ruokaan tai sen tuotantoon liittyvän epäkohdan tai ratkaisun sinä haluat nostaa esiin siloitellun markkinointiviestinnän rinnalle?

Kilpailu starttasi 12.9.2017 ja päättyy 4.3.2018. Kilpailussa on avoin sarja, sekä koululaissarja, joka on suunnattu yläkoululaisille ja toisen asteen opiskelijoille. Molemmissa sarjoissa kilpailuun voi osallistua yksin tai työryhmänä.

Jos ruoka-aiheeseen tarttuminen tuntuu hankalalta, on tähän kuvaan poimittu vastamainonnan hengessä joitakin näkökulmia, joiden kautta asiaa voi ruveta pureskelemaan. KUVA: Global Meal
Jos ruoka-aiheeseen tarttuminen tuntuu hankalalta, on tähän kuvaan poimittu vastamainonnan hengessä joitakin näkökulmia, joiden kautta asiaa voi ruveta pureskelemaan.
KUVA: Global Meal

Tutustu ruuan globaaleihin vaikutuksiin, itse kilpailuun,  ja opettajien taustamateriaaleihin osoitteessa www.globalmeal.fi.

Kilpailun järjestää Häiriköt-päämaja yhdessä Biologian ja maantieteen opettajien liiton kanssa. Menossa on mukana myös Eetti – Eettisen kaupan puolesta ry.

ps. Vinkki opettajille: Jos pohdit miten kannustaa oppilaat mukaan, niin vastaus on kehuminen. Jokaisessa vastamainoksessa on jotakin hyvää; oivaltavat tekstimuunnokset, tiukka yhteiskunnallinen viesti, hieno visuaalinen toteutus tai ihan vain se että teos saatiin käynnistymisvaikeuksien jälkeen valmiiksi. Nosta esiin jokaisen valmistuneen vastamainoksen hyviä puolia, buustaa oppilaiden itsetuntoa, kehu, kehu ja kehu.

Tässä lisää Global Mealin teemoista.

Jaa tämä:

Ilmastokeskustelun vaikea todellisuus

Ihmismieli ei ole kehittynyt käsittelemään ilmastonmuutoskeskustelun valtavaa kokonaisuutta.

Kukaan täysjärkinen ihminen ei voi olla tietämätön ilmastonmuutoksesta ja yhä pelottavammiksi muuttuvista uhkakuvista. Historiallisen poikkeukselliset sääilmiöt, lohkeileva Antarktis ja muut hälyttävät esimerkit ympäri maailmaa ovat jatkuvasti otsikoissa, ja ilmastonmuutoskeskustelu käy kenties kuumempana kuin koskaan. Silti ilmastonmuutoksesta on vaikea puhua. 

Keskustelunaiheena se on kaikkea muuta kuin neutraali. Uskonnon ja politiikan tavoin ilmastonmuutos herättää vahvoja tunteita ja jakaa ihmisiä lokeroihin, joista on vaikea käydä dialogia. Ilmastonmuutoksesta puhuminen leimaa helposti kapitalismia ja työtä vastustavaksi punaviherituhipiksi. Äänekkäimmille ilmastotutkijoille ja muille asiaan vihkiytyneille trollit, uhkailut ja diskreditointiyritykset ovat arkipäivää, vaikka Suomessa ilmastonmuutoksen olemassaolon täyskieltäminen on onneksi varsin vähäistä. 

Voima-lehden 8/2017 vastamainos kommentoi osaltaan ristiriitaa, joka syntyy rajattomaan kasvuun pyrkivän talousjärjestelmän ja rajallisen planeetan välillä. Suomessa on juhlittu sitä, että metsäteollisuus ja meppimme onnistuivat torppaamaan EU:n pyrkimykset hiilinielujen kasvattamisen suhteen. Monien mielestä tämä voitto on vähintäänkin lyhytaikainen, mikäli hiilinielujen puutteessa tuhoamme planeettamme. Siinä ei raha enää hirveästi rahoita, jos planeetta loppuu.
Voima-lehden 8/2017 vastamainos kommentoi osaltaan ristiriitaa, joka vallitsee rajattomaan kasvuun pyrkivän talousjärjestelmän ja rajallisen planeetan välillä. Suomessa on juhlittu sitä, että metsäteollisuus ja meppimme onnistuivat torppaamaan EU:n pyrkimykset hiilinielujen kasvattamisen suhteen. Monien mielestä tämä voitto on vähintäänkin lyhytaikainen, mikäli hiilinielujen puutteessa tuhoamme planeettamme. Siinä ei raha enää hirveästi rahoita, jos planeetta loppuu.

Ilmastonmuutoksen kieltämiselle ja negatiiviselle suhtautumiselle ilmastotoimiin voi olla useita eri syitä. Tupakkateollisuutta ja ilmastoepäilijöitä tutkineet Naomi Oreskes ja Erik M. Conway yhdistävät kirjassaan Merchants of Doubt ilmastotoimien ja niiden tuomien rajoitteiden aggressiivisen vastustamisen valtion sääntelyn vastustamiseen ideologisella tasolla. 

Tšekin edellinen presidentti Václav Klaus totesi, ettei usko ilmastonmuutokseen ja vertasi ilmastotoimia neuvostoajan sääntelyyn. Yhdysvalloissa ilmastotoimia vastustavat tahot piiloutuvat usein vapaan kaupan ja niin ikään kommunisminpelon taakse. Trumpin hallinnon aikakaudella koko sana ”ilmastonmuutos” on pannassa

Monet yhteiskunnalliset koneistot edesauttavat ja vaativat silmien sulkemista ilmastonmuutokselta. Länsimainen ihminen elää kulutustaloudessa, jossa uuden ostaminen on halvempaa kuin vanhan korjaaminen ja uutuuksien suosiminen vanhan sijaan tavoiteltavaa.

Kansainvälinen talous pyörii yhä suurelta osin fossiilisten polttoaineiden ja vahvan lobbauskoneiston tukemien alojen ympärillä. Tämä näkyy myös poliittisessa päätöksenteossa, joka lisäksi halvaantuu ilmastokeskustelun osalta joka vaalikausi, jottei äänestäjien elämää hankaloitettaisi epäsuosituilla, rajoittavilla päätöksillä. 

Toisinaan sitä käy mielessä, että ilmastonmuutos olisi helpommin hyväksyttävissä, mikäli se myytäisiin uskonnon kylkiäisenä.
Toisinaan sitä käy mielessä, että ilmastonmuutos olisi helpommin hyväksyttävissä, mikäli se myytäisiin uskonnon kylkiäisenä.

Ilmastonmuutoskeskustelussa on yhä ikävä tasapuolisuusharha. Tutkija on ahtaalla, ellei hän pysty esittämään aukotonta, todistettavissa olevaa tapahtumien sarjaa. Kovaääniset vastustajat sen sijaan pönkittävät ase­miaan tarraamalla heti kiinni pieneenkin erheeseen tai epäjohdonmukaisuuteen ja huomauttamalla, että vastahan sitä Saharassakin satoi lunta. Turhauttavalta tuntuvan asetelman perimmäinen syy voi olla kuitenkin syvemmällä. 

Ilmastonmuutos on niin järkyttävän suuri ja monimutkainen kokonaisuus, ettei ihmismieli ole kehittynyt sellaisia käsittelemään. Evoluution muovaama nykyihminen ratkoo parhaiten itseään lähellä olevia ongelmia tässä ja nyt ja käsittää lähiheimokseen korkeintaan noin 150–200-päisen lauman – ei koko maailmaa.

Psykologi Daniel Kahnemanin mukaan ilmastonmuutos näyttää psykologian kannalta ongelmalta helvetistä. Se on abstrakti ja kaukainen – se tapahtuu siellä jossain sitten joskus. ”Ei minun elinaikanani.” Sitä ei voi nähdä tai koskea, eikä se henkilöidy kehenkään. 

Ihmismielen mekanismit antavat ainakin osittain selityksen ilmastonmuutoksen kyseenalaistamiselle. Ihmisellä on luontainen taipumus kieltää omaa maailmankuvaansa rikkova todellisuus. Totuuden hyväksymistä voi paeta turvallisen vastaväitteen taakse.  

Vuonna 2015 Helsingissä keskusteltiin Hanasaaren siilivoimalan tulevaisuudesta. Vastakkain oli lyhyellä tähtäimellä kustannustehokkaampi vaihtoehto voimalan elinkaaren pidentämisestä lisäinvestointien avulla sekä päätös hiilivoimalan toiminnan hallitusta alas ajamisesta ja investoinneista kestävämpään energian tuotantoon. Kestävämpi vaihtoehto voitti lopulta.
Vuonna 2015 Helsingissä keskusteltiin Hanasaaren hiilivoimalan tulevaisuudesta. Vastakkain oli lyhyellä tähtäimellä kustannustehokkaampi vaihtoehto voimalan elinkaaren pidentämisestä lisäinvestointien avulla sekä päätös hiilivoimalan toiminnan hallitusta alas ajamisesta ja investoinneista kestävämpään energian tuotantoon. Kestävämpi vaihtoehto voitti lopulta.

Ilmastonmuutoksesta kuuleminen on lähtökohtaisesti epämiellyttävää kenelle tahansa länsimaiseen elämäntapaan tottuneelle. Ilmastokeskustelussa sotivat tutkitut faktat ja kuohuvat tunteet. Kun yhtäkkiä aiemmin hyväksytyt kulutuspäätökset aiheuttavatkin syvää syyllisyyttä maapallon nykytilasta, eikä saavutetuista eduista haluta luopua, on koko ongelman olemassaolo mukavampi kieltää tai ainakin sen vakavuutta on vähäteltävä. 

Moni kääntyy puolustuskannalle, jos kokee, että kaikkialla käsketään luopumaan lihasta, henkilöautoista, lentomatkoista tai lisääntymistavoitteista. 

Moralisointi ja syyttely eivät auta ketään. Kukaan ei pidä siitä, että tietoa ja tutkimusdataa tuputetaan kuin tyhmää valistaen. Päänsisäiseen siilipuolustukseen antautuneelle on turha hokea, että 97 prosenttia maailman ilmastotutkijoista on yhtä mieltä ihmisen osallisuudesta maapallon lämpenemiseen. Kognitiivinen dissonanssi on vahva voima.

Kuten tupakan vaarallisuudesta myös ilmastonmuutoksesta käydyssä keskustelussa lopulta järki voittaa. Ongelma on se, että ihmiskunnalla on kiire. 

Kirjoittaja on yksi Hyvän sään aikana – mitä Suomi tekee, kun ilmasto muuttaa kaiken -teoksen kirjoittajista. Hyvän sään aikana ilmestyy lokakuussa 2017. 
Jaa tämä:

Demokratian kriisiä

Kulttuurihäiriköt ja Häiriköivät dosentit ovat viime aikoina puineet monelta kantilta isoja rahavirtoja ja finanssikriisejä.  Asian ytimessä on myös eettinen pohdinta: mitä moraalisia arvoja talousjärjestelmissä piileskelee. Vai onko armoton meno myös arvotonta?

Yksi kevään hehkeimmistä keskusteluista järjestettiin Maailman kirjat -tapahtumassa Maailma kylässä -festareilla Helsingin Rautatientorilla toukokuun lopussa. (Pohjustinkin sitä etukäteen täällä.)

Onko demokratia kriisissä? Parhaillaan neuvoteltava TTIP-kauppasopimus voi vaikuttaa meidän kaikkien elämään ympäri maailmaa. Se voi antaa suuryhtiöille oikeuksia ylitse valtioiden lainsäädännön.  Näitä puimme Attacin Marissa Varmavuoren ja Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professorin Teivo Teivaisen kanssa

Varmavuori muistutti, että tällä hetkellä TTIP-luonnoksiin saavat tutustua vain lupaa pyytäneet poliitikot. He saavat mennä suljettuun huoneeseen katsomaan asiakirjoja, mutta mitään ei saa viedä mukaansa tai edes kopioida. ”Ai onko demokratia kriisissä? Kyllä on!”, lietsoi Varmavuori ja sai yleisöltä hurjat väliaplodit.

Teivainen näki nykymenossa jotain hyvääkin: siitä huolimatta, että finassikapitalismi toimii yhä isommilla kierroksilla, muutosten suuruus ja ajoittain puhkeavat kuplat tekevä finassipolitiikasta näkyvämpää.

Pariisissa tämän hetken kuuluisin protestiliike on  Nuit debout, joka Suomessa toimii Yövuoro-nimisenä. Se päivystää öisin ja vastustaa ehdotettuja työnlainsäädännöllisiä muutoksia. Pariisissa on ollut valtavia mielenosoituksia pitkin kevättä. Tyytymätön mieliala on valtaamassa teollistunutta maailmaa.

Piikki kii! on Attac-järjestön kampanja. ”Monikansallisten yritysten verovälttely murentaa hyvinvointia. Kaikkialla maailmassa.” Attacin tavoitteena on oikeudenmukaisempi maailmantalous, ja tämän aikaansaamiseksi muun muassa verotusta pitäisi muuttaa tasapuolisemmaksi.

1024px-Nuit_Debout_-_Paris_-_41_mars_04
Pariisi keväällä 2016. Yövuoro kokoontuu Place de la Républiquella.

Kaivoin sosiologien kirjoittaman jatkuvasti ajankohtaisen teoksen Onko kapitalismilla tulevaisuutta? (Gaudeamus ja Vastapaino 2014) keskustelussa esiin.

Toisin kuin 1970-luvun poliittiseen retoriikkaan jämähtäneet luulevat, nykypäivän uusliberalistisen finanssikapitalismin  vaihtoehto ei olisi kommunismi. Markkinatalouteen voi uskoa kritisoimalla silti tähtitieteellisiä voittoja vain harvoille kasaavaa järjestelmää.

Arvomaailma muuttuu kaikkialla. Sotien aiheuttamat pakolaiskriisit sekä kamppailu luonnovaroista voi näkyä esimerkiksi rajojen sulkemisena eli äärinationalismin nousuna: mikä on meidän, ei ole kenenkään muun.

Nykymenon vastapainoksi saattaa ekologisista syistä muodostua monetaristinen vaihdantatalous, joka kuitenkin perustuu lähempänä kuluttajaa käytävään kauppaan ja hajautettuihin yksiköihin.

Tai sitten tulossa on jotain aivan muuta.

691e486f-4cfb-4ea1-8b81-a38b00b92ece
Kansi: Maria Manner

Huippuprofessorien kirja laajentaa ymmärrystä nykymenosta. Asialla ovat sosiologit ja yhteiskuntatieteilijät, ja niinpä kirja keskittyy laajoihin poliittisiin kuvioihin.  Hyvä niin. Talousjärjestelmät, tulonjaot, kuplat ja niiden puhkeamiset koskevat meitä kaikkia, eikä suurten järjestelmien kyseenalaistaminen ole vain ekonomien tehtävä. Se kuuluu myös yhteiskuntatieteilijöille, humanisteille, taiteilijoille – kaikille maailman kansalaisille.

Kapitalismin kriisin aiheuttamista muutoksista pahimmat ovat niin laajoja, ettemme huomaa niitä, vaikka ne ovat silmiemme edessä. Ne ovat olleet nopeita ja monet ovat tapahtuneet vain yhden sukupolven aikana. Jotkut kapitalismin sairauksista selitetään teknologian muutoksena tai jopa kulttuurien yhteentörmäyksenä, vaikka sylttytehdas on talouden tuoton kasaantumisessa. Muutokset eivät ole vain romahduksia finanssialalla, vaan yhteiskunnallisia katastrofeja.

Jopa ilmastonmuutos on osa kapitalismin kriisiä, sikäli että – kuten Naomi Klein painottaa – finanssimarkkinat ja uuslibaralistiset järjestelmät estävät meitä puuttumasta kuluttamiseen ja vähentämästä luonnovarojen haaskausta.

Eli. Kapitalismi kasaa pääomaa, ja se pyrkii tekemään niin loputtomiin. Sen mekanismit eivät ylläpidä yhteiskuntajärjestystä eikä hyvinvointia. Kuitenkin toimiakseen kapitalistinen järjestelmä tarvitsee yhteiskunnilta tukea. Globalisaation myötä jättiläismäiset voitot ovat kasautuneet erittäin epätasaisesti.

WALLERSTEIN,Immanuel
Immanuel Wallerstein

Poliittisista kriiseistä pahimmat muuttavat maailmanjärjestystä väkivaltaisesti. Valtiot ovat sidoksissa talousjärjestelmiin tai vain suuryhtiöihin. Epätasainen köyhyys voi aiheuttaa jopa terrorismia. Ja aina jossain on joku – vaikkapa asekauppias – joka finanssikapitalismin mekanismien avulla hyötyy epätasapainosta.

Wallersteinin sanoin: ’Moderni maailmanjärjestys ei voi jatkua, koska se on ajautunut liian kauas tasapainosta eikä enää salli kapitalistien kasata pääomaa loputtomiin. Vähäosaisten alaluokat eivät puolestaan enää usko että historia on heidän puolellaan ja heidän jälkeläisensä perivät maan.’

Kirjassa pohditaan tietenkin kapitalismin vaihtoehtoja. Niitä on, mutta tarkkaan niitä ei voi ennustaa. Keistä muutos lähtee? Muutama proffista veikkaa että keskiluokasta: kun se tajuaa, ettei koulutuksella saavutakaan juuri mitään, eikä töitä ole heillekään, muutokset etenevätkin vauhdikkaasti.

maxresdefault

(Kirjan arvio on hieman päivitetty versio Le monde diplomatique -lehteen kirjoittamastani kritiikistä.)

Jaa tämä: