julkinentila

Väkivallan maskuliininen representaatio

Kuvaaja taltioi mielenosoituksia, mutta keskittyi ainoastaan poliiseihin.

Viimeisen parin vuoden aikana Helsingissä mielenosoituksiin osallistuneet ja niitä seuraamaan saapuneet ovat saattaneet kiinnittää huomiota yhteen kuvaajaan, joka on ollut paikalla lähes poikkeuksetta silloin, kun poliisi on paikalla niin sanotusti hulinavarustuksessa. Taiteilija Annika Rauhala on taltioinut mielenosoituksissa nimenomaan poliisin toimintaa ja rajannut mielenosoittajat tarkoituksella kuvien ulkopuolelle.

Taltio Jouha-videoinstallaatiosta, joka oli esillä Helsingin Kaapelitehtaalla toukokuussa järjestetyssä Art Fair -tapahtumassa.

Vaikka Suomessa puretaan ja yksityistetään hyvinvointivaltiota, on kansa pysynyt melko säyseänä. Mielenosoitukset eivät houkuttele suuria joukkoja ja yleensäkin poliittinen protestointi on vaimeaa. Ei meillä ole mellakkaa koskaan nähtykään, silti mellakkavarusteisiin sonnustautunut poliisi on alati arkisempi näky kaduilla.

Moni suomalainen on tottunut ajattelemaan, että yhteiskunnan väkivaltakoneiston ja kansalaisten vastakkaisasettelu tapahtuu jossain muualla – ei täällä lintukodossa. Suomi on muuttunut sitten vuonna 2006 järjestetyn, mellakkapoliisin piiritykseksi/harjoitukseksi muuttuneen Smash ASEM -mielenosoituksen ja enää poliisin joukkojen hallinta joukot (”jouha”) eivät ole odottamaton lisä mielenosoituksessa.

Poliisi ampuu ja poliisi kuvaa. Poliisi on kuitenkin vaatinut oikeutta poistaa itse kuvaamansa materiaalin, mikäli se todistaa omat ylilyönnit ja asiattomuudet.
Poliisi ampuu ja poliisi kuvaa. Poliisi on kuitenkin vaatinut oikeutta poistaa itse kuvaamansa materiaalin, mikäli se todistaa omat ylilyönnit ja asiattomuudet.

Ristiriita näiden ”ei-tappavilla” aseilla varustautuneiden kyborgijoukkojen ja niiden eteen polvistuneen, kameransa kanssa rauhallisesti puuhastelevan ”hennon naiskuvaajan” (taiteilijan oma määritelmä, toim.huom.) välillä on jyrkkä.

Sukupuolitetut stereotypiat ovat osa yhteiskuntaamme: feminiinisyyteen yhdistetään avuttomuus ja pelokkuus ja maskuliinisuuteen yhdistetään voima ja uho. Vaikka stereotypiat ovat ongelmallisia, näyttäytyy mellakkapoliisien ja naisvalokuvaajan kohtaaminen kiinnostavalta niiden valossa.

Joukkojenhallintapoliisi on äärimaskuliinisuuden stereotypia. Visiirien, lasien ja huppujen taakse katseilta piiloutuen hivellään avoimesti pamppuja, pyssyjä ja käyttäydytään uhkaavasti. Yksilö katoaa, etäämmältä näkyy vain koneisto. Konttaavan ja maan rajasta tapahtumia tarkastelevan kuvaajan perspektiivistä militarisoitunutta poliisia voi tarkastella yhteiskunnallisen näkökulman lisäksi psykologis-seksuaalisesta näkökulmasta.

Poliisi on ystävä aina silloin kun poliisi ei ole ystävä.
Poliisi on ystävä aina silloin kun poliisi ei ole ystävä.

Tämä turvallisuusjoukkojen arkipäiväistyminen on osa laajempaa yhteiskunnallista kehitystä. Kari Telaranta kirjoitti Politiikasta-lehteen kasvaneen turvattomuuden tunteen seurauksista yhteiskunnassamme:

”Turvallisuus liittyy vahvasti tunteisiin, ja meille on tärkeää tuntea olevamme turvassa. Turvallisuuden tunteen vastakohta on pelko. Terrori-iskujen ja sodan uhka aiheuttaa meissä pelkoa, joten meille on helppo ’myydä’ tarve luopua yksityisyydestämme näiden uhkakuvien torjumiseksi, vaikka uusien keinojen tehokkuus voidaan perustellusti kyseenalaistaa.

Onko viestin luottamuksellisuuden rikkominen välttämätöntä ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden?

Kun tilastoja tarkastelee Euroopan tasolla, pelkästään vuonna 2013 Euroopan unionin alueella kuoli erilaisten tapaturmien johdosta noin 150 000 henkilöä. Länsi-Euroopassa kuoli samana vuonna terrori-iskuissa muutama henkilö.”

Smash ASEMin alla terrorismin vastaisen sodan kiimaan ajama sisäministeri Kari Rajamäki ohjeisti ja poliisi toimi. Tuolloin poliisi loi omalla toiminnallaan moninkertaisen haitan ja vaaran yleiselle järjestykselle verrattuna siihen, mitä mielenosoittajat olisivat kuunaan saaneet aikaan. Samalla poliisi loi täysin uusia käytänteitä ja mellakkapoliisit olivat kytiksellä jopa paria päivää myöhemmin järjestetyn Hamppumarssin laitamilla, vaikka kyseinen mielenosoitus on tunnettu varsin letkeästä menosta.

Poliisin toiminnassa tapahtuneen selvän muutoksen laajemmista merkityksistä olisi varmaan ihan hyvä käydä laajempaakin julkista keskustelua. Eikä pidä heittäytyä hysteeriseksi Hampurin G20-mielenosoitusuutisoinnin takia.

Jaa tämä:

Lisää mainoksia Helsinkiin?

Ihan kaikkialle ei tarvitsisi tunkea mainoksia, vaikka kulttuurilaitokset ovatkin rahakusessa.

Stadin rakennuslautakunta sai käsiteltäväkseen lupahakemuksen, jonka myötä Musiikkitalon seinään ripustettaisiin suuri valaistu mainosnäyttö. 3/4 mainoksista liittyisi Musiikkitalon toimintaan ja 1/4 olisi sitten mitä sattuu. Suurnäyttöön liittyen raksalautakuntaan on jätetty myös tukku varsin kielteisiä lausuntoja ja hyvä niin. Rakennuslautakunta hylkäsi hakemuksen.

Pois se minusta, että vaatisin nollatoleranssia mainoksille julkisessa tilassa. Vaikkapa nyt tuo kuvassa näkyvä kauppakeskus Forumin nurkka on ihan passeli paikka mainoksille (tässä kuvassa kritisoisin  seksististä mainoskuvastoa, jossa naiset ovat biksuissa ja miehet puvut päällä).

Seksismi elää ja voi hyvin mainoksissa. Vaikka mainossaasteen lisääntyminen on ongelma, näkisin vielä suurempana ongelmana mainosten sisällön.
Seksismi elää ja voi hyvin mainoksissa. Vaikka mainossaasteen lisääntyminen on ongelma, näkisin vielä suurempana ongelmana mainosten sisällön.

Mutta onhan se nyt helvetti, jos pari vuotta sitten valmistuneen merkkirakennuksen seinään joku jumbotelkkari halutaan. Vaikka Musiikkitalo onkin arkkitehtuuriltaan harmillisen tylsä (olisi saanut olla ufo eikä prisma), niin olisi se ihan soveliasta arvostaa arkkitehtuuria sen verran, että ei sitä valomainoksin tarvitse häpäistä.

Muutenkin soisin, että julkisen tilan visuaalisesta stimulaatiosta vastaisi enemmän arkkitehtuuri ja vähemmän mainokset.

Hieman hullua on myös se, että muuta vuosi valmistumisensa jälkeen Musiikkitalo on tilanteessa, jossa toiminnan rahoittamiseen tarvittaisiin valomainokset vilkkumaan seinälle. Että rakennetaan seiniä tässä tapauksessa 160 miljoonalla eurolla ja sitten pihtaillaan käyttökustannusten kanssa. Eikö tehtyjä investointeja osata hyödyntää? Vai onko kyse siitä, että niitä ei tajuta hyödyntää?

Musatalo goes Mu$abiznes? Ihan näin kilaria menoa eivät kaavailleet, mutta suunta oli ollut sama.
Musatalo goes Mu$abiznes? Ihan näin kilaria menoa eivät kaavailleet, mutta suunta oli ollut sama.

Koska tässäkin tapauksessa käyttökustannusten paikkaamiseen tarvittavat rahat (mainostulot siis) eivät olisi olleet missään suhdassa rakennuksen kokonaiskustannusten kanssa päädyttäisiin tilanteeseen, jossa erittäin arvokas verovaroin rakennettu rakennus myydään halvalla mainosalustaksi. Mainostajat tietenkin hyötyisivät arvorakennuksen tuomasta prestiisistä. Olisi hienoa, mikäli kunnalliset ja valtiolliset tahot eivät myisi meidän yhteistä omaisuuttamme alihintaan – silloin kun myyvät on kyse verosubventoiduista mainoksista, eivätkä sellaiset kuulu markkinatalouteen.

Tämä halvalla myyminenhän nousi esille hiljattain Helsingin kaupunkipyörien myötä. Stadi on myynyt mainostoimistolle edelleenmyyntioikeuden mainostilan diilaamiseen ja mainostoimisto on diilannut. Stadin virkamiehet eivät kuitenkaan (ilmeisesti) osanneet määritellä rajoja myytävälle mainostilalle ja sen seurauksena kaupunkipyörät ovat kauttaaltaan Alepan mainoksia. No, ehkä virkamiehet oppivat jotain tästä seuranneesta älämölöstä.

Myös muutaman Musiikkitaloa lähellä sijaitsevan kulttuuri-instituution, Kiasman ja  Ateneumin, seinissä komeilee isot mainokset, mutta ne sentään liittyvät nimenomaan talojen näyttelyihin. Eivät nekään mainoslakanat varsinaisesti tue rakennusten arkkitehtuuria, mutta eivät myöskään mene kaupallisten ilmoittajien myynninedistämiseen.

Ylen artikkelissa siteerattu kaupunkikuvaneuvottelukunta viittaa Musiikkitalon seinään haviteltuun mainostauluun liittyviin ongelmiin ja mainostaulun suhteesta viereiseen Kansalaistoriin. Lausunnon mukaan ”taulu ei vaikuttaisi pelkästään Musiikkitaloon vaan se määrittäisi pitkälle koko aukion luonnetta” ja asettaisi katseen vangitsijana ”suosituksi oleskelupaikaksi muotoutuneen aukion käyttäjän passiiviseksi katsojaksi”.

Enpä olisi itse osannut tuota paremmin laittaa.

Jaa tämä:

Vartijat ja julkinen tila

Samalla, kun julkinen tila kaventuu, vartijoiden määrä ja valta kasvaa. Muistaako kukaan vartioida vartijoita?

Vantaan Myyrmäen juna-aseman ja Myyrmanni-kauppakeskuksen edustalla kuvattu video muistutti kahdesta ajankohtaisesta aiheesta: rasismista suomalaisessa yhteiskunnasta ja vartijoiden asemasta muuttuvassa yhteiskunnasta.

Videolla valkoihoinen mies haukkuu, kiroilee ja pahoinpitelee tummaihoista miestä bussipysäkillä. Sivullisen kuvaamalla videolla näemme, kuinka (haalareista päätellen) Turvatiimin järjestyksenvalvojat saapuvat paikalle – ja poistavat pahoinpitelyn uhrin paikalta. Samalla humalainen pahoinpitelijä jatkaa uhrinsa haukkumista.

Olisin kiinnostunut kuulemaan Turvatiimin kommentin tapahtuneesta. Videon perusteella emme voi arvioida, kuinka tilanne alkoi tai päätyi, mutta ainakin ensitöikseen vartijat nappasivat kiinni uhrista, eivätkä mitenkään kommentoineet pahoinpitelijän olemista.

Abderraouf Rouabehin kuvaama video julkaistiin RASMUS-verkoston Facebook-seinällä.

Kirjoitin vartijaväkivallasta vuonna 2011 haastateltuani vartijoita aiheesta muutamaan otteeseen. Haastatellut olivat työssään todistaneet vartijoiden väkivaltaista käytöstä – ja myös itse käyttäytyneet tarpeettoman väkivaltaisesti. Haastattelussa nousivat esiin myös vartijakunnassa(kin) esiintyvät rasistiset asenteet.

Vartijoiden käytöksen seuraaminen ja siihen puuttuminen ei ole mitenkään merkityksetöntä. Suomessa on väkimäärään suhteutettuna melko vähän poliiseja ja vartijoiden määrää on lisätty poliisien määrän supistuessa. Viime vuosina on myös tehty avauksia joidenkin poliisin toimien siirtämisestä vartijoiden vastuulle.

Poliisin tehtäviä vartiointiliikkeille siirrettäessä olisi hyvä muistaa, että poliisien kontrolli on tarkempaa ja poliisit toimivat virkavastuulla. Ja kyllä poliisinkin toiminnasta kritisoitavaa löytyy.

Haastattelin artikkelia varten myös Timo Kerttulaa, joka on väitellyt vartijoista ja järjestyksenvalvojista julkisen vallan käyttäjinä. Tuolloin Kerttula toimi Securitaksen hallintopäällikkönä ja sittemmin hän on siirtynyt sisäasiainministeriön palvelukseen. Kerttula totesi yhteiskunnan muutoksesta seuraavaa:

”Muutos johtuu kaupunkitilan kehittymisestä, ei niinkään halusta siirtää poliisin tehtäviä vartijoille. Suomessa oli 1980-luvun alussa yksi kauppakeskus, ja nyt niitä on 70. Ihmisten vapaa-ajanvietto on siirtynyt tilaan, joka perinteisesti on ollut vartijoiden pelikenttää. Sen pelikentän koko on nyt kasvanut huimasti.”

Samalla, kun kaupunkeihin rakennetaan kauppakeskuksia, julkinen tila muuttuu puolijulkiseksi. Vartioimisliikkeet eivät tästä kehityksestä ole vastuussa, mutta yhteiskunnan olisi hyvä käydä keskustelua kehityksen muassaan tuolista muutoksista. Ja pohtia hartaasti, kuinka tehtävistään suoriutuvat henkilöt, joiden vastuulle järjestyksen valvominen annetaan. Ja kuinka puututaan epäonnistumisiin, jollaisena videolla näkyvät tapaus näyttäytyy.

”Alkujaan järjestyksenvalvojat ovat olleet tiloissa, joihin ihmiset menevät vapaaehtoisesti, vaikka työväentalon tansseihin. On yhteiskunnallisesti ihan eri juttu, kun rupeamme pistämään järjestyksenvalvojia tiloihin, joissa ihmiset viettävät aikaansa ja asioivat päivittäin,” Kerttula jatkoi.

Steissillä sattuu ja tapahtuu.
Steissillä sattuu ja tapahtuu.

Muun muassa VR:n Rautatieasemalla työskennellyt vartija kertoi osallistuneensa itsekin kiinnotettujen pahoinpitelyihin.

”Rautatieaseman Elielinaukion puoleisella seinustalla on tila, jossa on hakattu paljon kiinniotettuja. Myös minä olen osallistunut tähän.”

Se, että pahoinpitelyjä on tapahtunut, ei ole kovinkaan usein johtanut tuomioihin. Tai edes tutkimuksiin.

”Näin tapahtumat myöhemmin videolta. Vartija löi maassa makaavaa miestä TKP:llä [teleskooppipampulla] yksitoista kertaa oikein olan takaa. Siinä se mies sitten makasi paskat ja kuset housuissa piestynä. Video on toimitettu poliisille, mutta ei siitä mitään tutkimuksia tullut.”

Ovatko sivullisten kuvaamat videot ja niiden jakaminen sosiaalisessa ja perinteisessä mediassa ainoa tapa puuttua vartijoiden perseilyyn?

On jotenkin sopivaa (jos toki myös surullista), että tuoreella videolla näkyvät vartijat edustava Turvatiimi Oyj:tä. Turvatiimiin on sulautettu entinen FPS Security Oy (entinen Finnish Protection Service Oy), joka vastasi muun muassa Helsingin Stop töhryille -kampanjaan liittyvästä vartioinnista ja yhtiön työntekijöiden väkivaltaisesta käytöksestä uutisoitiin tasaisin väliajoin.

Ei sillä, että niitä tuomioita liikaa olisi tuolloinkaan tullut. Tästäkin puhuin taannoin haastattelemieni vartijoiden kanssa. Marraskuussa 2006 YouTubeen ilmestyi video, jolla kaksi FPS: n vartijaa näyttää pahoinpitelevän maassa makaavaa nuorta miestä.

”Kontula-videolla esiintyneet vartijat joutuivat vastaamaan tekemisistään oikeudessa. Helsingin käräjäoikeuden mukaan toinen vartijoista syyllistyi pahoinpitelyyn. Hän ei kuitenkaan saanut rangaistusta. Syyttömäksi todettu vartija jatkoi FPS:n palveluksessa ja toimii nykyään esimiestehtävissä.”

Jaa tämä: