Leka

Sarjakuvahahmot vaihtavat sukupuolta

Elämme miesten maailmassa, mutta sen ei tarvitse olla pysyvää, muistuttavat sarjakuvataiteilijat.

Kaisa Lekan teoksessa teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat ovat vaihtaneet sukupuolen lisäksi nimiään. Frida, Helene, Artemisia ja Hildegard pistävät menemään siinä missä Leonardo, Donatello, Michelangelo ja Raphaelkin.
Kaisa Lekan teoksessa teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat ovat vaihtaneet sukupuolen lisäksi nimiään. Frida, Helene, Artemisia ja Hildegard pistävät menemään siinä missä Leonardo, Donatello, Michelangelo ja Raphaelkin.

”Puhuessani tasa-arvosta törmään usein vaatimukseen todistaa jotenkin järkyttävän radikaali väitteeni, että naiset – ja ylipäätään muut kuin cis-miehet – eivät taiteessa, tieteessä ja politiikassa ole samassa asemassa miesten kanssa. Tämä näyttely tarjoaa konkreettisia esimerkkejä siitä, miten mieshahmot dominoivat sarjakuvaa ja naiset jätetään passiiviseen sivustaseuraajan rooliin”, sarjakuvataiteilija Kaisa Leka toteaa.

Lekan teos Female Mutant Ninja Turtles oli toukokuussa esillä englantilaisessa Cumbrian yliopistossa järjestetyssä Hero(ine)s-näyttelyssä. Näyttelyssä yli 20 taiteilijaa tarjosi omia tulkintojaan tunnetuista sarjakuvahahmoista. Teosten tyylit mukailevat esikuviaan, mutta niitä kaikkia yhdistää se, että hahmojen sukupuolet on vaihdettu samalla, kun roolit ovat pysyneet entisellään.

Tästä sukupuolten vaihtamisesta on käytetty termiä genderswap.

Virginie Augustinin Conass toisintaa Conan-sarjakuvista tutun kuvaston ja asetelman uskollisesti, vain yhden asian muuttaen.
Virginie Augustinin Conass toisintaa Conan-sarjakuvista tutun kuvaston ja asetelman uskollisesti, vain yhden asian muuttaen.

Näyttelyn teokset kiinnittävät huomion ongelmaan, joka koskee sarjakuvien ohella yhteiskuntaa laajemminkin. Tarpeettoman usein miespuoliset sankarit esitetään päivän pelastajina siinä, missä naisten tehtäväksi jää ihailla tätä pelastajaa ja olla kauniita. Miespuolisten hahmojen määrä myös ylittää naishahmojen määrän moninkertaisesti niin sarjakuvissa, elokuvissa kuin kirjoissakin.

Viime vuosina myös sarjakuva-alalla onkin käyty eloisaa keskustelua siitä, mitä rooleja eri sukupuolille tarjotaan ja näkyvätkö sukupuolivähemmistöt tarinoissa.

”Sarjakuva-ala on tasa-arvoisempi kuin monet muut ja muuttunut paljon niiden 20 vuoden aikana, kun olen itse toiminut alalla”, Leka kertoo ja jatkaa: ”Mutta saavuttaaksemme tasa-arvoisen sarjakuvaskenen meidän on luotava tasa-arvoinen yhteiskunta. Ammattitaiteilijoiden puutteellinen sosiaaliturva, kotitöiden ja lastenhoitovastuun epätasainen jakautuminen ja kapeat binääriset sukupuoliroolit on korjattava ennen kuin sarjakuva-ala voi olla todella tasa-arvoinen.”

Onko olemassa mitään syytä, miksi myös nainen ei voisi olla rohkea sankaritoimittaja? Florence Dupré-Latourin mielestä selvästikään ei.
Onko olemassa mitään syytä, miksi myös nainen ei voisi olla rohkea sankaritoimittaja? Florence Dupré-Latourin mielestä selvästikään ei.

Hero(ines)s-näyttelyn teosten esikuvat ovat peräisin Euroopasta ja Yhdysvalloista. Samoja epäkohtia löytyy Atlantin molemmilta rannoilta, joskus saman tapauksen sisällä.

Tämä nähtiin vuonna 2014, kun eurooppalaisen taiteilijan ja yhdysvaltalaisen sarjakuvakustantamon yhdistänyt tapaus starttasi poikkeuksellisen reippaan keskustelun. Suomeksikin julkaistuista eroottisista sarjakuvista tunnettu italialainen Milo Manara piirsi Spider-Woman-lehteen vaihtoehtoisen kannen – juuri sellaisen, mitä Manaralta voi odottaa. Tiukoissa trikoissa juoksentelevat hahmot ovat mitä suurimmissa määrin estetisoituja ja kovin ruumiillisia hahmoja, mutta kansikuvassa sarjakuvan nimihenkilö esitettiin hyperseksualisoidusti pylly pystyssä ja käytännössä alastomana ihomaalin peittämänä.

Monet pitivät valintaa hahmolle sopimattomana. Seurannutta keskustelua määritteli väittely siitä, millä tavoin eri sukupuolia esineellistetetään sarjakuvissa: miespuoliset hahmot esitetään usein lihaksikkaina ja toiminnallisina ja naiset useammin seksualisoituina katseen kohteina.

Keskustelu eri sukupuolille tarjottavista rooleista on tietysti jatkunut Spider-Woman-kuvan jälkeenkin.

Tämä Emyn naispuolinen tulkinta macho-äijä Wolverinesta omaa kaupallista potentiaalia. Wolverinen naispuolinen seuraaja/klooni/lapsi löytyy jopa sarjakuvalehtien sivuilta nimellä X23.
Tämä Emyn naispuolinen tulkinta macho-äijä Wolverinesta omaa kaupallista potentiaalia. Wolverinen naispuolinen seuraaja/klooni/lapsi löytyy jopa sarjakuvalehtien sivuilta nimellä X23.

Osana tätä pitkään jatkunutta keskustelua Leka teki uuden tulkinnan Turtles-hahmoista. Valinta oli hyvin harkittu.

”Meillä on kotona paljon vanhoja Turtles-sarjiksia, ja otin inspiraation lähteeksi yhden klassisen kannen sommittelun. Piirsin hahmot Union Square Parkiin, yhteen lempipaikkaani New Yorkissa.”

Turtlesit on tunnetusti nimetty taide­historian – tietenkin miespuolisten – jättiläisten mukaan, mikä muistuttaa myös siitä, että tämän päivän sarjakuvaskene on osa pitkää jatkumoa. Lekalle ei riittänyt se, että hän olisi tehnyt naispastissit Donatellosta, Rafaellosta, Michelangelosta ja Leonardosta.

”Hauskin osa koko projektissa oli kilpikonnien nimeäminen, ne ovat neljän historian suurnaisen kaimoja: Helene (Schjerfbeck)Artemisia (Gentileschi)Frida (Kahlo) ja Hildegard (von Bingen). Halusin luoda huolettomia ja rempseitä naisia, jotka silti ovat rakastettavia sankareita. Turtlesit seikkailevat, pitävät hauskaa ja syövät liikaa pizzaa. Patriarkaatti yrittää saada naiset kilpailemaan keskenään miesten huomiosta, mutta kilpikonnat eivät siihen suostu vaan yhdistävät voimansa.”

Sukupuolten esittämisen eroja on käsitelty ennenkin luovasti esimerkiksi cosplayn avulla. Cosplay tarkoittaa harrastusta, jossa fanit tekevät itse kopioita tai versioita sarjakuva-, elokuva- ja pelihahmojen asuista ja pukeutuvat niihin.

Genderswap-cosplay-hahmot ovat kiinnittäneet yleisön huomion muun muassa absurdiin seksualisoimiseen, joka näkyy monen naishahmon vaatetuksessa. Esimerkiksi DC-kustantamon Power Girl -hahmon puvun tissi-ikkunana tunnettu aukile rintojen päällä ei näytä erityisen luontevalta cosplayn miesharrastajan päällä. Hahmojen suku­puolten kääntäminen ohjaa katsojaa miettimään omia sokeita pisteitään.

Hero(ine)s-näyttely nähtävissä seuraavan kerran lokakuussa The Lakes International Comic Art Festivalilla Englannissa. Ehkä joku intoutuu tuomaan sen Suomeenkin.

Tässä alan hieman tunkkaisempia näkemyksiä siitä, miltä naissankarit näyttävät. Milo Manaran näkemys Spider-Womanista ja Hendry Prasetyan tulkinta Power Girlistä jakavat näkemyksiä.
Tässä alan hieman tunkkaisempia näkemyksiä siitä, miltä naissankarit näyttävät. Milo Manaran näkemys Spider-Womanista ja Hendry Prasetyan tulkinta Power Girlistä jakavat näkemyksiä.
Jaa tämä: