LoldiersOfOdin

Natsit vittuun

Suomessa marssittiin rasismia ja rasisteja hyysääviä vastaan. Yksi presidentti piti puheen ja yhden puolueen edustaja perseili.

Melko tarkalleen vuosi sitten poliittista väkivaltaa ja terrorismia tutkiva Leena Malkki Helsingin yliopistolta kirjoitti aiheesta, joka on tänään mitä ajankohtaisin.

Viime vuosina on alettu kyseenalaistaa, onko Suomi enää mikään lintukoto tai pullonpohja. Osaltaan tähän ovat vaikuttaneet muissa Pohjoismaissa tapahtuneet terroriteot sekä Suomessa oleskelevien entistä tiiviimmiksi kehittyneet yhteydet jihadistiseen toimintaan.

Tukholman keskustassa joulukuussa 2010 tehdyn itsemurhaiskuyrityksen jälkeen presidentti Tarja Halonen totesi, että on enää ajan kysymys, kun Suomessa tapahtuu terrori-isku.”

Tarja Halonen puhui Senaatintorilla parillekymmenelletuhannelle kuulijalle. Olin kuvaamassa ja jouduin itse vahingossa kuviin. Kuva Henri Salonen.
Tarja Halonen puhui Senaatintorilla parillekymmenelletuhannelle kuulijalle. Olin kuvaamassa ja jouduin itse vahingossa kuviin. Kuva Henri Salonen.

On vaikea nähdä rasismin ja väkivallan nimeen vannovan, kansallissosialistisen Suomen vastarintaliikkeen tilaisuuden yhteydessä tapahtunutta poliittisesti motivoitunutta henkirikosta muuna kuin terrorismina. Varsinkin kun kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun ko. järjestön jäsenet rehaavat – porukalla on kontollaan kaasuiskuja, puukotusta sun muuta.

Poliittisesta väkivallasta on kuitenkin melko turha puhua ilman, että mietitään syitä siihen. Yksi Malkin esittämistä syistä poliittiselle väkivallalle jäi erityisesti pyörimään päähän.

Taloudellinen eriarvoisuus on Suomessa lisääntymässä ja Suomen talousnäkymiä pidetään huonoina. Poliittinen väkivalta ei vaikuta korreloivan suoraan tilastollisesti mitattavissa olevan eriarvoisuuden vakavuuden tai esimerkiksi bruttokansantuotteen kanssa, vaan paljon merkittävämpää on kokemus epäoikeudenmukaisuudesta ja erityisesti tilanteen muuttuminen siten, että se synnyttää kokemuksen epäoikeudenmukaisuuden pahentumisesta.”

Perusporvarihallitus ei ole tuloeroja tasannut ja eriarvoisuus porskuttaa ja voi Suomessa hyvin vuonna 2016. Tätä vasten on jotenkin irvokasta, että maamme hallituksen ministereitä oli mukana eilisessä mielenosoituksessa. Mielenosoitukset ovat perinteisesti olleet viestintäkanava niille, joilla ei yksin ole valtaa. Ministereillä jos keillä sitä valtaa piisaa.

Huomion arvoista on myös se, että Peli poikki -mielenosoitus ei ollut kohdistunut ainoastaan niitä muutamaa kymmentä vastarintaliikkeen natsia tai satunnaisia Rajat kiinni- ja Suomi ensi -vastaan. Poliitikkojen hiljaisuus on tarjonnut rasismin ja uusnatsiliikkeen kasvulle otollisen maaperän. On aika rikkoa hiljaisuus ja tehdä selväksi, että järjestäytyneelle rasismille ei ole Suomessa sijaa!”, tapahtuman Facebook -sivulla kirjoitetaan. Ja siellä te ministerit vaan otitte selfieitä – tekisitte mieluummin työnne kunnolla.

Palefacen ja Loldiers of Odinin yhteisesiintymiset jatkuivat Peli poikki -miekkarissa. Häiriköiden Spektaakkeligaalassa ensi esityksensä saanut Emme suostu pelkäämään (Loldiers Anthem) raikasi ja pellet, no, pelleilivät. Nämä pelleille taannoin lahjoittamani PACE-liput ovat muuten löytäneet hyvän kodin itselleen.
Palefacen ja Loldiers of Odinin yhteisesiintymiset jatkuivat Peli poikki -miekkarissa. Häiriköiden Spektaakkeligaalassa ensi esityksensä saanut Emme suostu pelkäämään (Loldiers Anthem) raikasi ja pellet, no, pelleilivät. Nämä pelleille taannoin lahjoittamani PACE-liput ovat muuten löytäneet hyvän kodin itselleen.

Presidentti Halosen pidettyä puheensa Tuomiokirkon portailla Loldiers of Odinit kertoivat hänelle vitsi. Se kuuluu seuraavasti:

Kysymys: Kuinka monta natsia tarvitaan hehkulampun vaihtamiseen?
Vastaus: Ei yhtään. Natseja ei tarvita yhtään mihinkään.

Eduskunnassa on muuten yksi puolue, joka ei edellytä ehdokkailtaan sitoutumista rasismin vastaisuuteen. Se puolue istuu hallituksessa. Sen lisäksi, että Perussuomalaiset eivät ole saaneet missään vaiheessa harjattua rasistisia edustajiaan, niin muut hallituspuolueet eivät ole tässä suurempaa ongelmaa nähneet.

Mikäli esimerkiksi pääministeri Sipilä oikeasti olisi huolissaan rasismista, niin hänellä kyllä olisi keinot puuttua siihen.

Itse olen useimmiten samaa mieltä äkäisen kissan kanssa. Niin myös tällä kertaa.
Itse olen useimmiten samaa mieltä äkäisen kissan kanssa. Niin myös tällä kertaa.

Ja aivan kun ei riittäisi, että persut hyysäävät niitä rasistejaan, puolue jopa kannusti omat edustajat trollamaan rasismin vastaiseen mielenosoitukseen. Voiko touhu enää röyhkeämmäksi mennä?

Persunuorten puheenjohtaja kertoi pari päivää sitten, että puolueen suunnalta oli tullut toive, että hän osallistuisi tähän miekkariin.

”Pyydettiin osallistumaan meiltä huomiseen ’Peli poikki’ -miekkariin. Kaikki tehtävät ei oo aina yhtä miellyttävän tuntuisia, mutta kun puolue kysyy niin velvollisuus kutsuu”, Tynkkynen kirjoitti Facebookkiin.

Lopulta Tynkkynen kavereineen saapui miekkariin supersankareiksi naamioituneina ja he jakoivat Perussuomalaisten nuorten logolla varustettuja pillejä pahaa-aavistamattomille mielenosoittajille (onneksi kovinkaan moni ei edes tunnista tuota logoa). Tynkkynen ja kaikki puolueet olivat täysin tietoisia siitä, että mitkään puoluepoliittiset viestit ja tunnukset eivät olleet tervetulleita tilaisuuteen. Tätä oli toivonut myös natsin tappaman Jimi Karttusen perhe. Mutta näinpä vaan perussuomalaiset onnistuivat jälleen haistattamaan paskaa rasismin vastustamiselle.

Kuten Suvi Auvinen kirjoitti Voimaan: ”jos se näyttää ankalta ja kuulostaa ankalta, niin Sebastian Tynkkynen on rasisti.”

Auvinen totesi hyvin tästä Tynkkysen ja persu-jugendin tempauksesta tuoreeltaan Twitterissä: ”Toi persunuorten pillitempaus on sama kuin jos mä menisin jakamaan rasisteille suomenlippuja ja sit olisin et HÄHÄÄ teillä oli astalot.”

Sebastian Tynkkynen on jälleen saavuttanut haluamansa ja päässyt parrasvaloihin. Se, että hän tuli samalla kusseeksi omiin (ja puolueensa) muroihin ei vissiin häntä haittaa. Yllättävän vähän se myöskään puoluetta haittaa.

En voi muuta kuin kysyä, kuinka te kehtaatte ja kyllähän te kehtaatte.
En voi muuta kuin kysyä, kuinka te kehtaatte ja kyllähän te kehtaatte.

Miekkarin yhteydessä käytiin myös keskustelua valtiollisten symbolien soveliaisuudesta. Monille esimerkiksi Suomen lippu itsessään edustaa sortavaa koneistoa, eikä ole nähtävissä missään olosuhteissa positiivisessa valossa. Monelle lippu itsessään puolestaan on nautraali ja se halutaan ottaa takaisin rasistisilta ääliöiltä. Itse kallistun tähän jälkimmäiseen ajatukseen ja tässä on mielestäni ensiluokkainen esimerkki siitä, kuinka otamme symbolimme takaisin. Näiden rintanappien kuvitus laitettiin vapaasti jakoon ja kuka tahansa voi käydä lataamassa sen itselleen ja pistää askarrellen. Itse ainakin ajattelin pistää Häiriköt-päämajan rintanappikoneen käyntiin heti huomenna.

Nyt jokainen askartelemaan.
Nyt jokainen askartelemaan.
Jaa tämä:

Yhteiskunta tarvitsee pellejä

Karnevalismi, parodia ja huumori eivät ole ainoita keinoja puuttua epäkohtiin – eivätkä ne yksistään riitä. Ne ovat kuitenkin verrattoman hyviä työkaluja.

Häiriköt-päämaja seuraa kulttuurihäirintänä tunnettua ilmiötä ja kommentoi sen kautta yhteiskuntaa. Taiteen ja aktivismin sekainen kulttuurihäirintä voidaan nähdä poliittisena taiteena, luovana aktivismina tai jonkinlaisena sekoituksena molempia. Epäilemättä näkyvin kulttuurihäirinnän ilmentymä Suomessa vuonna 2015 oli Loldiers of Odin.

Helmikuussa 2016 tapasin Karri Miettisen, eli Palefacen, lounaan merkeissä – tarkoituksena oli pohtia maaliskuussa julkistettavan Häiriköt-päämajan avajaisbileiden settilistaa ja ohjelmaa. Kerroin jo varmistuneesta ohjelmasta ja mainitsin, että Loldiers of Odinin Helsingin osasto tekee ensiesiintymisensä tilaisuudessa ja tulee esittämään kutsun kaikille kiinnostuneille osallistua pellearmeijan toimintaan. Tässä kohdassa Karri alkoi suorastaan täristä jännityksestä.

”Kuule Jari, mulla on nauhoitusta vaille valmiina Loldiers-biisi.”

Hyvin pikaisesti sovimme, että tuo uusi biisi jätetään Palen setin viimeiseksi ja sen aikana loldierit astuvat parrasvaloihin. Tarjoaisimme spektaakkelia sitä janoavalle yhteiskunnalle. Biisin jälkeen Paleface voi poistua lavalle ja pellet voivat jäädä, no, pelleilemään.

Maaliskuussa Häiriköiden Spektaakkeligaalassa oli tilanne päällä.
Maaliskuussa Häiriköiden Spektaakkeligaalassa oli tilanne päällä. Kuva: Velda Parkkinen

Jatkoimme lounaalta Karrin työhuoneelle, jossa hän esitti biisin akustisesti ja samalla avasi sen taustaa. Emme suostu pelkäämään (Loldiers Anthem) -kappaleen pohjana toimii irlantilainen kapinalaulu Come out, Ye Black and Tans.

”Olen vuosia halunnut esittää tuon kappaleen yleisölle, mutta irlantilainen kapina ei ole oikein istunut minun suuhuni ja olen miettinyt sopivaa teemaa suomenkielisille sanoilla. Loldiers of Odin tarjosi sen”, Miettinen kertoi työhuoneellaan Lauttasaaressa, entisissä Luottokunnan tiloissa.

Työhuoneelta jatkoimme Miettisten kotiin kahvittelemaan ja jatkojalostamaan ideaa. Muutaman tunnin päästä ollessani jo ulko-ovella kengät jalassa ja takki päällä kysäisin, mitä seiskatuumaisen tekeminen maksaa?

”Eihän se paljoa maksa”, Karri totesi ja loppu onkin historiaa.

Seiskatuumainen Loldiers Anthem -sinkku saapui juuri painosta ja se julkaistaan Vantaan taidemuseo Artsissa, Eläköön vinyyli -näyttelyn avajaisten yhteydessä.

Kuin kaksi marjaa: Karri ja Paleface. Kuva: Veera Järvenpää
Kuin kaksi marjaa: Karri ja Paleface. Kuva: Veera Järvenpää

Seiskatuumaisen kansitaiteilijaksi valikoitui itseoikeutetusti Häiriköt-päämajan visuaalisesta ilmeestä vastaava Helsingin ja Kööpenhaminan välillä aikansa jakava yhdysvaltalaistaiteilija-graafikko Scott Caris. Kansikuvassa yhdistyvät Palefacen kasvot, norjalainen black metal -estetiikka ja pelleteema. Yhdistelmä on hieman häiritsevä, kuten asiaan kuuluukin.

Nimi Come Out, Ye Black and Tans viittaa Irlannin itsenäisyyssodan aikaan kuninkaallisia poliisivoimia avustaneisiin Black and Tans -joukkoihin (”mustaruskeat”), joita britit värväsivät palvelukseen vuosina 1920–21. Valtaosa mustaruskeista oli ensimmäisen maailmansodan veteraaneja, ja joukot tulivat tunnetuiksi kovista otteista. Vuonna 1922 Irlannin kuninkaalliset poliisivoimat ja samalla Black and Tans -joukot lakkautettiin. Kappale on silti jäänyt elämään.

Tampereella sattui ja tapahtui.
Tampereella sattui ja tapahtui.

Lokakuussa 2015 Kemissä toimintansa aloittanut, rasistisesti motivoitunut Soldiers of Odin -katupartioliike (S.O.O.) herätti välittömästi vilkasta keskustelua astuttuaan julkisuuteen. Keskustelua epäilemättä vauhditti se, että partion puhemiehenä esiintyi henkilö, joka ei peitellyt kansallissosialistista arvomaailmaansa, poseerasi natsiupseerin koppalakissa ja Suomi-konepistooli sylissään. Populistinen maahanmuuttokeskustelu ja netissä jalansijaa saaneet sivustot loivat kasvualustan aggressiivisesti esiintyneille katupartioille ja S.O.O. levittäytyi nopeasti useisiin kaupunkeihin – myös Tampereelle.

Tammikuussa 2016 Odinin sotureiden askeltaessa Tampereen Hämeenkatua hämärän jo laskeuduttua he saivat seurakseen uuden – ja odottamattoman – partion. Loldiers of Odin oli astunut julkisuuteen. Siinä missä Odinin sotilaat rakensivat identiteettinsä väkivallan uhan varaan, Odinin pellet vastasivat karnevalismilla.

Loldiers of Odin putosi suoraan ylpeään jatkumoon, josta löytyvät myös esimerkiksi muinaiset hovinarrit. Vääntämällä ruuvin ääriasentoon ja kieltäytymällä keskustelusta rasistien määrittelemillä termeillä pellearmeija paljasti Soldiers of Odinin uhoon sisäänrakennetun koomisuuden. Jos katupartio valmistautuu neuvottelemaan nyrkein itse määrittelemällään hyvä–paha-akselilla, se ei ole kykenevä vastaamaan klovnien punaneniin ja silkkaan dadaan.

Riistämällä Soldiers of Odinilta mahdollisuuden keskustella nyrkein, klovnit riistivät samalla myös ryhmän ainoan argumentin.

Tässä kuulkaat tehtiin suomalaisen aktivismin historiaa. Meno oli kunnollista.

Populismi nojaa usein kansallistunteeseen ja pelkoihin: ulkoa tuleva esitetään uhkana, jonka vastustaminen on jopa pyhä velvollisuus. Tätä populistista retoriikkaa voidaan viljellä niin eduskunnan täysistunnoissa, netissä kuin kemiläisellä kerhohuoneellakin. Ei ole uusi keksintö projisoida omia pelkoja vieraaksi koettuihin henkilöihin ja kanavoida yhteisön tyytymättömyyttä yhteisön ulkopuolisiin. Samat peruslainalaisuudet taitavat toimia niin koulun pihamaalla kuin kansainvälisessä politiikassakin.

Ihmisluonnolle emme ehkä voi mitään, mutta pystymme aina rakentamaan parempaa yhteiskuntaa. Osoittamalla näkemämme epäkohdat, jokainen meistä voi kantaa kortensa kekoon. Tätä Lodiers of Odin on tehnyt hyvinkin ansiokkaasti. Karnevalismi, parodia ja huumori eivät ole ainoita keinoja puuttua epäkohtiin – eivätkä ne yksistään riitä. Ne ovat kuitenkin verrattoman hyviä työkaluja, ja ne tulisi aina pitää käsillä. Maailma tarvitsee pellejä, Suomi tarvitsee pellejä ja myös sinä tarvitset pellejä.

Palefacen & huolestuneiden kansalaisten Emme suostu pelkäämään (Loldiers Anthem) on kunnianosoitus Loldiers of Odinille ja kaikille muillekin kipeästi tarvitsemillemme pelleille. Oli kunnia saada osallistua sen julkaisemiseen, ja toivottavasti se osaltaan kannustaa kuulijaansa puuttumaan rohkeasti kohtaamiinsa epäkohtiin.

Artikkeli julkaistaan myös Eläköön vinyyli -näyttelyn kirjassa.

Jaa tämä:

Katupartiolainen kertoo

Populismin myllertäessä yhteiskuntaa, tutkijan on valittava paikkansa.

Suhtautumisessa yhteiskunnallisiin epäkohtiin, erityisesti rasismin nousuun ja sen raaistumiseen, on tutkijalla aina position pohtimisen paikka. Viime vuosien aikana tutkijan aktivismi on tullut asiaksi, jota jokainen humanistis-yhteiskuntatieteellinen tekijä joutuu pohtimaan. Moni on tosin myös hiljaa. Se on saattanut tuntua turvallisimmalta vaihtoehdolta, kun rasismin ja tasa-arvon tutkijat ovat olleet vainon kohteena yli kymmenen vuoden ajan.

Tutkijoiden tehtävä on tutkia ilmiöitä, prosesseja ja liikehdintää. Juha Suorannan ja Sanna Ryynäsen 2014 ilmestynyt Taisteleva tutkimus sijoittaa tutkijat myös kentälle, jossa osallistuva toimintatutkimus on vain yksi askel aktiivisempaan yhteiskunnalliseen rooliin.

Tieteen ja tutkimuksen kantaaottavuus sisältyy jo valintoihin: jos esimerkiksi köyhyyttä tuottavia mekanismeja ei tutkita, ilmiöstä on vaikea puhua, ja se jää helposti näkymättömiin.

Huhtikuun Voiman välissä julkaistiin Loldiesr of Odinin tekemä Pelle-Sanomat-lehti. Paperiversiot lehtitelineissä kautta maan.
Huhtikuun Voiman välissä julkaistiin Loldiesr of Odinin tekemä Pelle-Sanomat-lehti. Paperiversiot lehtitelineissä kautta maan. Samalla, kun keskustelua populismista ja fasismista käydään yliopistoilla, käydään samaa keskustelua myös kaduilla ja sosiaalisessa mediassa. Parhaassa tapauksessa nämä keskustelut tukevat toisiaan. 

Natsismin nousua seurannut filosofi Hannah Arendt teki näkyväksi totalitarismia. Teoksessaan Totalitarismin synty (1951, suom 2013) hän kuvaa Saksan 1930-luvun liikehdinnän tavoitelleen ihmisiä, jotka eivät olleet koskaan olleet mukana vastuullisissa poliittisissa rooleissa. Heillä ei ollut siksi kokemusta parlamentaarisesta toiminnasta, vastuusta äänestäjille eikä monimutkaisesta sosiaalisen neuvottelun verkostosta. ”Totalitaarisen viruksen” nopea levittäminen onnistuu helposti. Siitä viimeisimpänä esimerkkinä on hurmosliikkeen kaltainen Donald Trump -vaalikampanja.

Hannah Arendt kirjoitti Totalitarismin syntyä 1940-luvun lopulla. Sitä on suorastaan kylmäävää lukea nyt, kun Punaisen Ristin työntekijöitä on kivitetty, kun polttopulloja on heitelty kohti nukkuvia, turvapaikkaa hakevia ihmisiä. Kun kadulla kulkevat pompööseihin kuviotoppatakkeihin pukeutuneet miehet.

Arendt näki, että julmuuden tekee mahdolliseksi sokea totteleminen, byrokratia ja kyvyttömyys kieltäytymiseen, ei syvä pahuus.

Moraalisen mielikuvituksen puute on meilläkin tuttu: nykyisen hallituksen päätökset törmäävät perustuslain lisäksi myös eettisiin peruskysymyksiin. Olen ollut mukana Jyväskylän yliopiston Nykykulttuurin tutkimuskeskuksessa käynnissä olleessa projektissa Populismi liikkeenä ja retoriikkana. Maaliskuussa päättynyt projekti toi esiin, kuinka populismin nousu kytkeytyy muun muassa maahanmuuton nostamiseen poliittiseksi pelivälineeksi.

Populismin retoriikka tehoaa ihmisiin, koska se pystyy tarjoamaan kaikille jotain vedoten pelkoihin, kateellisuuteen ja ennakkoluuloihin. Tyhjät termit, kuten ”maahanmuuttokriittisyys” täyttyvät kunkin omilla ennakkokuuloilla, urbaanilegendoilla tai tehokkaan propagandan luomilla kuvilla.

Populismi on ollut 2000-luvun alun keskeinen totalitarismin rakennusväline, ja vuoden 2015 aikana populismista tuli valtavirtaa. Merkittävä käänne kehityksessä olivat 2011 eduskuntavaalit perussuomalaisten 19 prosentin äänisaaliilla. Sen myötä populismista oli tullut yleistä poliittista puhetta.

Pelleillä riitti sanottavaa. Lukija tuskin menisi tyystin metsään, mikäli määrittelisi sisällön suhteellisen dadaksi.
Pelleillä riitti sanottavaa. Lukija tuskin menisi tyystin metsään, mikäli määrittelisi sisällön suhteellisen dadaksi.

Minua kiinnostaa esimerkiksi se, keiden joukossa ihminen tuntee seisovansa Rajat kiinni -tapahtumassa? Ketä kompataan, kun toivotetaan jollekulle raiskausta? Millaisissa fantasioissa ollaan? Kun mies heittää polttopullonsa tuulikaapin ikkunan läpi ehkä jännityksestä tärisevin, kohmeisin ja humalaisin käsin, missä hän oikeastaan on? Onko hän siinä hiljaisen tiilitalon edessä, vai kokeeko hän olevansa keskellä suurta eurooppalaista sotatannerta, taistelemassa ylivoimaista vihollista vastaan?

Kysymys kuuluu myös, missä itse kukin on yhteiskunnassa, jossa tätä tapahtuu?

Lähdin kunnallispolitiikkaan mukaan 50-vuotiaana, juuri väitelleenä, koska se tuntui välttämättömältä 2011 eduskuntavaalien jälkeen. Sitä ennen merkityksellisin performanssini oli lähteä maahanmuuttajayhteisön nuorten naapurintädiksi.

Kuluneen vuoden aikana olen kuitenkin löytänyt itseni myös muun muassa tekemästä katuperformanssia Suomen Vastarintaliikkeen pahoinpideltyä kolme ihmistä jyväskyläläisessä tavaratalossa, olen ollut rakentamassa kukista sydämiä anarkistien rauhalliseen mielenosoitusmarssiin ja olen jakanut karamelleja Kyllit ja Kullervot -halipartiossa.

Tällaista tehdään joka puolella maata. Tällaiset toimet rikkovat omalla populistisella tavallaan rasistisen populistisen retoriikan kautta luotua vastakkainasettelun illuusiota ja väitteitä ”ääripäistä”. Tällaiset teot, joille ei aseteta vastapuolta, kutistavat pelon ilmapiiriä. Ne luovat toisenlaista argumentointia.

Eikä ole lehti valmis ilman takakantta.
Eikä ole lehti valmis ilman takakantta.

Käyn edelleenkin debattia itseni kanssa tutkijan, aktivistin ja populististakin retoriikkaa käyttävän poliitikon roolien suhteista. Tutkijana olen tiedeyhteisön katseen alla, poliitikkona minut punnitsee äänestäjä ja yhteistyön kenttä, aktivistina sanani ja tekoni arvioidaan kovin monelta suunnalta. Onko se tutkijan arvolle sopivaa? En tiedä, enkä voi välittää. Näin koen nyt välttämättömäksi tehdä. Jätän sen arvioinnin myöhemmälle. Nyt en ehdi.

Artikkeli liittyy Häiriköt-päämajan tiedettä popularisoivaan hankkeeseen. Lisää karnevalismista Häiriköt-päämajan Iida Simeksen bloggauksessa.

Kirjoittajasta:

FT Irma Hirsjärvi väitteli vuonna 2009. Hän on juuri saanut Suomen kulttuurirahaston rahoituksen tutkimusryhmälleen, joka tekee Suomen osuuden 46 maata kattavasta The World of Hobbit -tutkimuksesta, jossa tutkitaan elokuvasarjan vastaanottoa eri maissa.

Suomen akatemian Populismi retoriikkana ja liikkeenä -projektin tuloksista ilmestyy suomenkielinen kirja syksyllä 2016 ja englanninkielinen kirja 2017.

 

Jaa tämä: