Meemi

Persut mahdollistivat hallintarekisterit

Jää nähtäväksi mitä poliittisen perintönsä kimpaleita Soini ehtii vielä murentamaan ennen irtautumista päivän politiikasta. Näin se vallankumous syö lapsensa, surullista katsottavaa.

Vuosien väännön jälkeen eduskunta siis runnoi läpi ns. hallintarekisterilain. Eli sen, että suomalaisen rahan saa jatkossa piilottaa verottajalta ihan luvan kanssa. Tästä epäilemättä piisaa keskustelua jatkossakin. Prosessi on ollut pitkä ja toistuvia torjuntavoittoja on aina seurannut uusi vyörytys. Kuten ydinvoimapäätösten kanssa, lobbaaminen ja äänestäminen loppuu vasta siinä vaiheessa, kun on äänestetty oikein ja sen jälkeen kaikki keskustelu onkin myöhäistä.

Me Voimassa aloitimme aiheen aktiivisen seuraamisen vuonna 2011. Tuolloin nostimme sen huomion kohteeksi tilanteessa, jossa uudistusta oltiin ajamassa läpi sammutetuin lyhdyin. Meidän jälkeen aiheeseen tarttuivat muutkin mediat ja hankkeen puuhamiehet ja -naiset joutuivat vaihtamaan strategiaa – hiipiminen muuttui rynnistämiseksi, viekkaus raa’aksi voimaksi.

Susanna Kuparisen ja Jari Hanskan työryhmineen Ryhmäteatteriin tekemän Eduskunta-esityksen taustutkimus nosti esiin hallintarekisteröimiseen liittyvät ongelmat ja sen eteen tehdyn myyräntyön.

”Suomalaisessa sijoitustoiminnassa ja sitä koskevassa lainsäädännössä on juuri nyt vauhti päällä. Lakeja muutellaan salamyhkäisesti ja media on yllättävän vaisu.

Suurimmat kuprut liittyvät hallintarekisteriin. Hallintarekisteröinnillä omistuksista tehdään anonyymejä ja esimerkiksi syyttäjänlaitos ja talousrikostutkijat pitävät sitä keskeisenä veronkierron välineenä.

’Meidän toimittajien mahdollisuuksia tutkia näitä talousrikosasioita rajoitetaan’”, Hanska kirjoitti kuusi vuotta sitten.

Vuonna 2011 Anne Holmlund (kok) ja Anna-Maja Henriksson (rkp) rehkivät. He eivät olleet ainoita eivätkä jääneet viimeisiksi niissä hommissa. Nyt niitetään kypsää viljaa.
Vuonna 2011 Anne Holmlund (kok) ja Anna-Maja Henriksson (rkp) rehkivät. He eivät olleet ainoita eivätkä jääneet viimeisiksi niissä hommissa. Nyt niitetään kypsää viljaa.

Hieman myöhemmin Voima julkaisi Jyrki Kataisen johtamista hallitusneuvotteluista vuodetun muistion, josta kävi ilmi, että Kokoomus  ja RKP jarruttivat parhaansa mukaan harmaan talouden torjuntaa.

”Sosialidemokraattien laatimaan pohjapaperiin on kirjattu lukuisia ehdotuksia harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjumiseksi sekä sijoitustoiminnan avoimuuden edistämiseksi. Muistion perusteella vasemmistoliitto, vihreät ja kristilliset tukivat demareiden esitystä. Sen sijaan kokoomus ja RKP vaativat useiden kohtien poistamista kokonaan tai niiden muuttamista.

Kokoomus ja RKP asennoituvat nihkeästi muun muassa viranomaisten tietojen saannin helpottamiseen, ulkomaisten yritysten ja työntekijöiden verovalvontaan ja sijoitusten läpinäkyvyyteen”, Hanska ja Kuparinen kirjoittivat.

Valta korruptoi, hei!
Valta korruptoi, hei!

Kukaan tuskin yllättyy siitä, että liikemiestaustaisen Juha Sipilän keskusta ajaa pääoman etuja ja ymmärtää vero-optimoinnin päälle. Kaksistaan kokoomuksen ja kepun lihakset eivät olisi riittäneet tämän läpiajamiseksi edes RKP:n jeesillä. Tarvittiin Perussuomalaiset ja Timo Soini, joka hyväksyi tämänkin ministeri-Audin takapenkiltä, nakkimuki kourassa.

Jää ainoastaan nähtäväksi, mitä kaikkea poliittisen perintönsä kimpaleita Soini ehtii vielä murentamaan ennen lopullista irtautumista päivän politiikasta.  Vennamolainen populismi väistyy Soinin jälkeen ja korvautuu ”maahanmuuttokriittisellä” populismilla ja herravihakin näyttää vaihtuneen rötösherrauteen.

Näin se vallankumous syö lapsensa, surullista katsottavaa.

Tämä Arhinmäen photobombaus jää elämään suomalaiseen poliittiseen historiaan ja symboloi hyvin sitä prosessia, jossa poliittinen valta korruptoi. Sen vallan kanssa kannattaisi aina olla varovainen.

Vaalilupausten ja linjausten pitäminen on tietenkin vaikeaa. Tämän on huomannut myös Annamari Huovinen, joka tutki väitöstutkimuksessaan kansalaisuutta ja identiteettiä vaalimainoksissa.

”Vastausten säilyminen netissä vuosikausia asettaa ehdokkaat tukalaan tilanteeseen, koska vaalikoneisiin on vastattava, jos ääniä mielii saada. Niiden hyvä puoli on toki, että ne pakottavat ehdokkaat ottamaan selvää asioista, jotta he pystyvät antamaan perustellut ja mielekkäät vastaukset koneiden kysymyksiin.

Vaalilupausten pitäminen on tietenkin tärkeää. Vaalikoneiden pakottamina annetut vastaukset ovat kuitenkin eri asia kuin ehdokkaan itse muotoilemat ja perustelemat mielipiteet ja vaalilupaukset.”

Siinä, missä aikaisemmin torilla annetut ja sittemmin petetyt vaalilupaukset jäivät lähinnä läsnä olleiden mieliin, jäävät lupaukset nykyään internetiin, ja internet ei tunnetusti unohda. Nykyään on helppo osoittaa, että äänestäjä ei saanut sitä, mitä tilasi.

 

Jaa tämä:

Pitäisikö mainostoimistolla olla moraali

Hasan & Partners toteutti kohua herättäneet Turveinfon kampanjan. Tämä on ihan hyvä hetki miettiä sitä, että missä määrin eettisesti kestämättömän mainostajan päälle satava kura kuuluu myös mainosmaakarien niskaan.

Palkittu ja ylistetty mainostoimisto Hasan & Partners on siis toteuttanut mainoskampanjan, jossa sota todistetaan rauhaksi ja väärä oikeaksi. Turveinfon mainoksissa turvetta ylistetään ympäristöystävälliseksi, vaikka se on fossiilinen polttoaine. Turveinfon mainoksissa myöskin väitetään turvetta uusiutuvaksi raaka-aineeksi, vaikka se ei sitä ole. Tai no, jos tarpeeksi pitkä sihti otetaan, niin onhan öljy ja kivihiilikin uusiutuvia, mutta näitä on kuitenkin perinteisesti arvioitu ihmislajin aikaperspektiivin puitteissa, ei niinkään kosmologisessa mittakaavassa.

Turveinfon mainokset olivat myöskin siitä kiinnostavia, että niissä meitä kuluttajakansalaisia sanottiin tyhmiksi. On hyvin harvinaista, että mainoksessa haukuttaisiin yleisöä. Massiivisen mediaan sekä julkiseen tilaan levinneen kampanjan todellinen kohderyhmä lienee poliitikot ja virkamiehet, joiden silmissä turve halutaan viherpestä puhtoiseksi. Poliitikkoihin tietenkin kannattaa pyrkiä vaikuttamaan näin vaalien alla.

Suomen luonnonsuojeluliitto korjasi hieman tätä Turveinfon mainosta. Pahimmat valheet viivattiin yli ja kyllähän sieltä sen jälkeen jotain järkeäkin löytyi. SLL:n kommentteja suoympäristön suojelusta löytyy täältä [http://www.sll.fi/mita-me-teemme/suot/tavoitteemme].
Suomen luonnonsuojeluliitto korjasi hieman tätä Turveinfon mainosta. Pahimmat valheet viivattiin yli ja kyllähän sieltä sen jälkeen jotain järkeäkin löytyi. SLL:n kommentteja suoympäristön suojelusta löytyy täältä.

Turveinfo tietenkin tekee sitä, mitä turveteollisuus haluaa. Turveinfon taustalla on Bioenergia ry, jonka jäsenistöön kuuluu monenmoisia energiateollisuuden yhtiöitä, sekä yksityisiä että kunnallisia. Hallitusvaltaa yhdistyksessä käyttää muun muassa MTK:n, Metsä Groupin, Gasumin ja Vapon kaltaisten toimijoiden edustajat.

Mainoskampanjan perusteella voisi päätellä, että Turveinfon ja Bioenergia ry:n tavoitteena on maksimoida turvesoiden tuhoaminen ja turpeen polttamisen, ja samalla minimoida uusiutuviin energiantuotantomenetelmiin kohdistuvat investoinnit. Onnistuakseen tässä, Turveinfo on ihan ymmärrettävästi ottanut avukseen viestinnän ammattilaiset ja heitähän Hasan & Partnersin palveluksesta löytyy. Siellä on terävää ja osaavaa porukkaa (joista itsekin tunnen muutamia).

Turveinfon kampanjan hinnaksi on ilmoitettu noin 300 000 euroa. Ottaen huomioon Bioenergia ry:n taustat, ei kannata epäillä hetkeäkään etteikö kamppis pyörisi aika isolta osin veronmaksajien rahoilla – eli hyvä me!

Jos Turveinfon toiminta onkin ymmärrettävää, niin Ami Hasanin porukan toiminta ei sitä välttämättä ole. Palkitulla toimistolla epäilemättä piisaa asiakkaita, vaikka näin lama runnokin. Taidekeräilijänä ja sivistyneenä miehenä tunnettu Ami Hasan muun muassa luennoi Cannes’n mainoskilpailun yhteydessä eettisemmän mainonnan puolesta. En ollut kuuntelemassa settiä, mutta kiinnostaisi tietää, että mitäköhän ihmettä siellä on horistu. Mikäli Ami Hasan on sitä mieltä, että kyllä jotkut rajat pitää olla, niin missäköhän raja menee, jos Turveinfo ei näitä rajoja ylitä.

Ehkäpä mainostoimiston veijarit suhtautuivat tähän kampanjaan sillai sopivan ironisesti. Ei kai kukaan näitä mainoksia muutenkaan usko, niin eihän tästä mitään haittaakaan voi olla, eh? Tätä russofobista leiskaa eivät ole edes turvelobbaajat kehdanneet laittaa omille sivuilleen. Hesariin se toki kelpasi.
Ehkäpä mainostoimiston veijarit suhtautuivat tähän kampanjaan sillai sopivan ironisesti. Ei kai kukaan näitä mainoksia muutenkaan usko, niin eihän tästä mitään haittaakaan voi olla, eh? Tätä russofobista leiskaa eivät ole edes turvelobbaajat kehdanneet laittaa omille sivuilleen. Hesariin se toki kelpasi. (Kuvakaappaus osoitteesta HS.fi)

Vaikka kovin kriittisesti mainoksiin suhtaudunkin en ole sitä mieltä, että mainokset pitäisi tyystin kieltää. Mainonta on hyvin vaikeasti määriteltävä ilmiö ja enkä osaa sanoa, mitä olisimme kieltämässä, jos yrittäisimme kieltää mainonnan. Joku raja pitäisi silti olla ja silloin kun raja ylittyy, sopii siitä kyllä huomauttaa.

Usein olen itse muotoillut mainoksiin kohdistuvan kritiikkini vastamainosten muotoon. No, meidän turvevastamainos on vielä prosessissa, mutta sitä odotellessa voi vaikka käydä katsomassa, miten H&P:n arvostelut kyykkäävät Facebookissa. Palaute on ollut suhteellisen tylyä ja sikäli ihan oikeutettua, että tiede on kampanjan kriitikoiden puolella. On ehkä ihan perusteltua, että mainostoimisto saa osansa tästä turvemyrskystä:

Hasan & partnersin ala-arvoinen mainoskampanja jonka he tekivät turvelobbylle vahingoittaa ilmastoa ja suomen vesistöjä. Tällaiseen toimintaan suostuminen osoittaa vastuuttomuutta ja ammattitaidon puutetta.”

Mustan muuttaminen valkoiseksi voi olla mainostoimistolta sinänsä taidokas urheilusuoritus, mutta eettisesti se on täysin ala-arvoista. Turpeen haitallisista ympäristövaikutuksista löytyy kyllä riittävästi tieteellistä tutkimustietoa.”

Ihanko oikeasti Hasan & Partners olette sitä mieltä, että Suomessa asuu maailman hölmöin kansa? Miksi teette turvelobbareille valheellista kampanjaa? Turpeen energiakäyttö ei ainoastaan aiheuta merkittäviä päästöjä vaan pilaa myös suoluonnon ja vesistöt.”

Mites meni noin niinku omasta mielestä? Raatokuutio much?

Turveinfon kampanjan voisi rinnastaa Yhdysvalloissa vaikuttaneeseen Clean Coal -kampanjaan. Clean Coal poiki ihan kiitettävästi vastalauseitakin.

Jaa tämä:

Älä rageta (ellet ole iltapäivälehti)

Ilta-Sanomat näyttää mallia kuinka on mahdollista yhtä aikaa sekä tuomita somekohut että ratsastaa niillä.

Viime viikolla yllättäen menehtynyt julkkis/stylisti Teri Niitti jää monille mieleen miehenä, joka nappasi valokuvan lentokoneessa vauvaa imettäneestä äidistä ja latasi tuon kuvan nettiin ilkkuvan kommentin kera. Kuvasta seurasi melkoinen meukka ja huutelo sekä sosiaalisessa että perinteisessä mediassa.

Nyt Ilta-Sanomien toimittaja Katri Utula tykkää, että kyseessä oli masinoitu hyökkäys ja lynkkaus. En oikein ymmärrä, että kuka tätä on masinoinut. Kenties Illuminati? Jos salaliittoteoriat jättää sikseen, niin näkisin että merkittävimmät julkisen raivon masinoijat Suomessa löytyvät iltapäivälehtien toimituksista.

Ilta-Sanomat käsitteli itse tätä Niitin käynnistämää rintaruokintakohua lööpein ja lukuisin artikkelein.

”Miksi sitten jotkut haluavat olla niin julmia yhtä yksittäistä ihmistä kohtaan? Eikö kellekään somevihaan osallistuneelle tullut mieleen, mitä se aiheuttaa itse kohteelle? Että mitä kaikkea yksi ihminen laitetaan kärsimään?”, Utula kysyy. Mietin tätä samaa usein nähdessäni Ilta-Sanomien lööpin – lehden sisäsivuille harvemmin uskaltaudun.

Itsekin olen kommentoinut eri tavoin rintaruokintaan liittyviä tabuja ja hulluuksia.
Itsekin olen kommentoinut eri tavoin rintaruokintaan liittyviä tabuja ja hulluuksia. Oheinen kuva on elokuulta, kun yhdysvaltalainen tavaratalo samalla hyväksyi rintojen seksualisoimisen ja tuomitsi rintaruokinnan.

Kannattaa muistaa, että valtaosa Niitin julkaisemaa valokuvaa sosiaalisessa mediassa kommentoineista kansalaisista kommentoivat tapahtunutta omassa yksityisessä piirissään ja se, että joku toinenkin on ilmoittanut tuohtumuksensa ei varmaan vähennä yksilöiden oikeutta kommentoida itseään kiinnostavia asioita. Kyse ei siis ole ollut mistään masinoidusta vihakampanjasta, ellei iltapäivälehtien toimintaa lasketa sellaiseksi masinoimiseksi.

Vihapuhe ja henkilöön menevä kommentointi eivät tietenkään kuulu asiaan, mutta se nyt on melkoisen eri asia. Jos halutaan tuomita henkilökohtaiset uhkailut, niin sitten kannattaa tuomita henkilökohtaiset uhkailut. Käsittääkseni viime vuosina niiden uhkailujen saralla ovat kuitnekin kunnostautuneet järjestelmällisesti ihan muut porukat kuin rintaruokinta-aktivistit.

Tämä höpsöys palauttaa mieleen sen kerran, kun lapsiin kohdistuvalla väkivallalla lööpeissään mehustellut Ilta-Sanomat moralisoi lapsiin kohdistuvalla väkivallalla osana omaa mainoskampanjaansa. Siitä teimme oheisen vastamainoksen ja jotenkin se palautui mieleen tästä tuoreesta keskustelusta.

"JOS LYÖT LASTA, ME ISKEMME TAKAISIN" Ilta Sanomat julisti kymmenen vuotta sitten. Näin onnistuttiin kääntämään jotenkin voitoksi se, että kaupoissa lasten silmien korkeudella kiljuttiin siitä, kuinka iskä tappoi perheensä aamiaispöytään.
”JOS LYÖT LASTA, ME ISKEMME TAKAISIN” Ilta Sanomat julisti kymmenen vuotta sitten. Näin onnistuttiin kääntämään jotenkin voitoksi se, että kaupoissa lasten silmien korkeudella kiljuttiin siitä, kuinka iskä tappoi perheensä aamiaispöytään. Päätimme kommentoida ko. kamppista vastamainoksen keinoin.

Perin juurin omituista logiikkaa osoittavat myöskin Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsinin kirjoitukset, joissa sekoitetaan vihapuhe ja vihainen puhe keskenään tavalla, joka ei oikein kestä tarkastelua. Dosentti Raatikainen purki Appelsiinin kirjoituksen.

Aivan varmasti ei kukaan täyspäinen rasismin vastustaja kiistä, etteikö maahanmuuttoon voisi liittyä ongelmiakin. Appelsin alentuu rasistifoorumeilta vanhastaan ikävän tuttuun olkiukko-argumenttiin. 

Tarinassa Liisan seikkailut Peilimaassa Liisa tapaa Tyyris Tyllerön. Keskustelu tämän kanssa osoittautuu perin vaikeaksi, koska Tyyris Tyllerö ajattelee, että hän voi vapaasti itse valita, mitä kielen sanat tarkoittavat. Samaan tapaan Appelsin käyttää sanaa ”vihapuhe” jyrkästi tavallisesta poikkeavalla tavalla.. .. Mikä tahansa kriittinen tai vihainenkaan puhe ei siis vain ole vihapuhetta. 

Appelsin kuitenkin venyttää vihapuheen käsitettä tunnistamattomaksi.”

Eipä sillä, kyllä vihapuhe on ihan aito ja olemassa oleva ongelma, vaikka päätoimittaja Appelsin sitä hieman omituisesti rajaakin. Tämä vihapuhe on epäilemättä saanut paljon vauhtia ja tukea Appelsinin oman lehden lööppikulttuurista ja kohuilla ratsastavasta klikkijournalismista.

On tärkeää huomata, että iltapäivälehdet ovat merkittäviä someraivon synnyttäjiä ja ylläpitäjiä. Toki tietenkin yksittäisillä kommentoijilla on vastuu sanomisistaan, mutta väittäisin, että Ilta-Sanomilla on merkittävästi suurempi vastuu someraivosta kuin yhdelläkään yksityishenkilöllä. Olisi hienoa, mikäli toimittaja (ja toimitus) huomioisi tämän ja toisi sen esiin kirjoituksissaan – itsereflektio on hieno asia.

Jaa tämä:

Soija on murhaa ja muita päättömyyksiä

Mitä mieltä pitäisi olla puutaheinää puhuvasta kansanedustajasta? Pitäisikö edustajille asettaa joitain pätevyysvaatimuksia? Miksi ei?

Sain eilen lehdistötiedotteen Suomen Keskustan eduskuntaryhmän kansliasta. Minua lähestyttiin kansanedustaja Mikko Kärnän puolesta. Edustaja Kärnä oli selvästi flipannut toissa päivänä alkaneen, koko tammikuun kestävän Vegaanihaasteen ja siihen liittyvän keskustelun takia.

Keskustan lappilainen kansanedustaja Mikko Kärnä kritisoi blogissaan väitteitä veganismin eettisyydestä.. ..Kärnä vaatii, että eettisyyden käsite ruuoantuotannossa on määriteltävä uudelleen ja haastaa jokaisen suomalaisen yksityisen ja yhteisön mukaan talkoisiin kotimaisen ruoan puolesta.”

Edustaja Kärnä on valinnut kritiikkinsä keihäänkärjeksi soijan, jonka ympäristötaakkaa hän vakuuttelee meille median edustajille.

”Metsiä kaadetaan koko ajan uusien viljelmien tieltä ja viljely aiheuttaa vesipulaa muutenkin kuivilla seuduilla.. ..On tosiasia, että eettisintä ja ekologisista ruokaa meille suomalaisille on suomalainen, lähellä tuotettu ruoka.”

Näihin tiedotteisiin pitäisi kyllä laittaa joku yleinen varoitus.
Näihin tiedotteisiin pitäisi kyllä laittaa joku yleinen varoitus.

AaaAaAaargh! Naama sulaa. Eikö Suomalaisen agraaripuolueen edustaja tiedä sen vertaa, että hänen ylistämä suomalainen liha ruokitaan ja kasvatetaan sillä tuontisoijalla? Valehteleeko se? Onko se kujalla? Vai muuttuuko se tuontisoija jotenkin taianomaisesti kotimaiseksi, kun se on kierrätetty nisäkkään ruuansulatuselimistön läpi ja puhdistettu lihasmassaksi, jota lihaa syövä heteromieskin voi mussuttaa lippu tanassa?

Ikävä kyllä, nämä tiedotteet menevät usein sukkana läpi, koska me toimittajat olemme laiskoja, klikkauksia tarvitaan ja ei se nyt ole aina ihan niin justiinsa. Ainakin Talouselämä julkaisi Kärnän bloggauksen ja kepun lähettämän tiedotteen pohjalta artikkelin, jossa ei vahingossakaan haastettu päättömiä väitteitä.

Hävetkää siellä Alma-talossa. Hävetkää.

Ehkä ainoa asia, joka lohduttaa minua tällä hetkellä on se, että kaikki Star Trekit ilmaantuivat juuri Netflixiin. Voin erakoitua, katkaista kaikki linkit ulkopuoliseen maailmaan ja keskittyä olennaiseen.
Ehkä ainoa asia, joka lohduttaa minua tällä hetkellä on se, että kaikki Star Trekit ilmaantuivat juuri Netflixiin. Voin erakoitua, katkaista kaikki linkit ulkopuoliseen maailmaan ja keskittyä olennaiseen.

Mikäli tämä soija-aihe kiinnostaa, niin WWF:n Hidden Soy –hanke esittää hyvin yksinkertaisen ja yksiselitteisen graafisen käyttöliittymän avustuksella, kuinka noin kaikkeen meidän safkaan on käytetty soijaa. Esimerkiksi kilo sitä Kärnän possufilettä on vaatinut keskimäärin 510 grammaa soijaa (ja tähän päälle tietty aika hitosti muuta rehua ja sellaista). Kilo viljeltyä lohta on ottanut keskimäärin 590 grammaa soijaa (myöskin kaikenlaisen muun ohessa).

Kuten päivystävä anarkisti, Suvi Auvinen huomautti:

Eurooppalaisten käyttämästä soijasta noin 93 % menee eläinten rehuksi. Soijan kierrättäminen eläinten kautta on globaalisti kestämätön tapa tuottaa ruokaa.. ..Kärnä kertoo myös kvinoan kysynnän lisääntymisen vaikuttaneen siihen, ettei ’Perun ja Bolivian köyhillä ole siihen enää varaa.’ Tämä taas on puhtaasti kapitalistisen talousjärjestelmän, ei kvinoan ongelma. Jos Kärnä tahtoo muutoksen tähän, suosittelen liittymään antikapitalistiseen liikkeeseen.”

Tässä saattaisin huomauttaa, että kepu ja sen tukema maatalousjärjestelmä ovat hyvinkin pitkälti antikapitalistisia hankkeita. Tämä siitä huolimatta, että kepu julistaa porvarillisuuttaan ja porvarillisia arvoja.

Hesburger, Apulanta, liha, vastamainos, kulttuurihäirintä, eläinoikeudet
Muistatteko sen kerran, kun lihaa mainostettiin vegaaneilla? Hesburger päätti yhdistää Apulanta-yhtyeestä kertovaan elokuvaan triplapekonihampurilaisen – siis hampurilaisen, jota Toni, Sippe tai Tuukka eivät itse missään tapauksessa söisi. Miksi näin? On täysin mahdollista, että Hese ei halua nostaa vegevaihtoehdon profiilia. Kasvishampurilaisen olemassa olo ja sen mainostaminen kuitenkin väistämättä muistuttaa kaikkia kuluttajia myös siitä, että firman ydintuotteeseen – teollisesti tuotettuun lihaan – liittyy moraalinen dilemma, jota ei voi pyyhkäistä pois huolettomalla käden heilautuksella.

Koska kepun kanslia ja kansanedustaja näin katsoivat asiakseen lähestyä minua tämän tiedotteensa kanssa koin tietenkin ihan perustelluksi esittää jatkokysymyksiä aiheeseen liittyen. Vastasin aikailematta saamaani viestiin ja tiedustelin juurikin tähän tuontisoijan nisäkkäiden ruuansulatuskanavissa tapahtuvaan sinivalkopesuun liittyviä.

Keskustan eduskuntaryhmän kanslia ei kokenut asiakseen vastata tähän tiedusteluuni. En ole ihan varma, että kannattaako meille toimittajille lähetellä tiedotteita, jos ei ole kiinnostunut vastaamaan niihin liittyviin kysymyksiin (no, Talouselämän kohdalla tämä näytti kyllä kannattavan). Onneksi edustaja Kärnä kuitenkin jatkoi keskustelua sosiaalisen median puolella ja onnistui jotenkin (mahdollisesti taikuuden avulla) ylittämään alkuperäisen kirjoituksensa höpsöyden (ks. kuva).

Huh-huh, siis nimittäin. Nyt kyllä.

Tämä ei siis ole kuvamanipulaatio tai huonotapaista panettelua. Tämä on kansaedustajan omalla nimellään ja naamalla julkaisema kommentti.
Tämä ei siis ole kuvamanipulaatio tai huonotapaista panettelua. Tämä on kansaedustajan omalla nimellään ja naamalla julkaisema kommentti.

Jaa tämä:

Oispa visvaa

Mikko Kivinen näyttelee kulinaristia ja mainostaa lihaa.

En ole ottanut ruokailutapoihin liittyviä ohjeita näyttelijä Mikko Kiviseltä, vaikka hän on lööppien perusteella niitä toistuvasti jakavan. Tällä viikolla Mikko Kivinen kertoi Iltalehden lööpissä, että ”tofu on visvaa” ja että nyt kannattaa ostaa joulukinkkua (paljon!).

”Tofu on ihan sietämätöntä. Kaikki, jotka väittävät muuta, ovat valehtelijoita. Se on ihan mautonta visvaa”, Mikko Kivinen kertoo sisäsivuilla. Ja nauraa.

Jouluperinteistään kertova Mikko Kivinen ilmoittaa haastattelussa, että kinkusta hän ei luovu ja että kyllä tutulta tuottajalta ostettu kinkku tulee varmasti hyvistä oloista. Se, kuka määrittelee hyvät olot jäi kertomatta. Mutta tämä ei kuitenkaan ole se tärkein kertomatta jäänyt asia.

Se mitä sen enempää Mikko Kivinen kuin Iltalehtikään ei vaivautunut kertomaan lööpissä oli se, että Mikko Kivinen rehki hommia lihateollisuuden piikkiin. Lööpin nähnyt ja haastattelun lukenutkin henkilö jäi epäilemättä käsitykseen, että äänessä oli näyttelijä Mikko Kivinen eikä mainosmies Mikko Kivinen. Vaikka tämä saattaa tuntua uskomattomalta, niin sekä näyttelijä Mikko Kivinen että mainosmies Mikko Kivinen asuvat samassa ruumiissa. Siltikään heidän lausuntojaan ei tulisi sekoittaa keskenään.

Mainosmies Mikko Kivinen on ollut mukana lihantuottajien (ja EU:n tukeman) Laatuvastuu-kampanjassa. Eli Mikko Kiviselle on annettu rahaa siitä, että hän kehuu lihan syöntiä.

Mikko, Kivinen, tofu, eläinoikeudet, journalismi
Tässä näemmä kuvataltion siitä kerrsta, kun Iltalehti esitteli mainosmiehen näyttelijänä.

Voin kyllä sympata syömisen kanssa vuosikymmenestä toiseen tuskastelevaa näyttelijää, jonka paino on lööppien mukaan sahannut jojon lailla ylös ja alas. Hirveästi en kuitenkaan symppaa mainosmiestä, joka teeskentelee näyttelijää ja mainostaa siinä ohessa. Alkuunkaan en symppaa toimittajaa ja toimitusta, jotka antavat moisen mennä läpi ja julkaisevat – peräti lööpissä – näyttelijän näköisen mainosmiehen puheita kertomatta kyseessä olevan mainospuhe.

Artikkelin lukijalle sentään kerrottiin, että Mikko Kivinen ”on ollut mukana” kampanjassa, mutta olisihan tuota voinut hieman avata. Meille lööpin nähneille ei kerrottu sitäkään vähää asiasta ja sen taustoista.

Lähdekriittisyys kuuluu journalistin keskeisiin hommiin ja nyt Iltalehdessä on heitetty lähdekriittisyydellä vesilintua (enkä tarkoita Lapinlahden lintua).

Jotta tämä ei jäisi pelkästään Iltaraivon kritisoimiseen, niin Animalia tiesi kertoa, että on mainosmies Mikko Kivinen ehtinyt radioonkin juttelemaan mukavia: ”Radio Rockin haastattelussa.. ..juontaja näennäisesti omasta aloitteestaan pyytää Kivistä vastaamaan Lihatiedotus-yhdistyksen Possugeneraattorin kysymyksiin.”

Että näin.

What vegans eat.
What vegans eat. Ja sekasyöjät. Esimerkiksi tämän blogitekstin kirjoittaja ei ole vegaani, mutta tykkää tofusta.

Ja vasta viime viikolla viettivät kouluissa Kotimaisen lihan viikkoa.

”Viikon aikana 3.–6.-luokkalaiset ympäri Suomen voivat tutustua liharuuan alkuperään kouluihin toimitettavan materiaalin avulla. Vaikka eläinten tappaminen kuuluu asiaan, materiaalissa ei kuolleita eläimiä esitellä mikäli lautasella nököttävää lihan palaa ei lasketa. Teemaviikon järjestäjänä toimii Lihasta-viestintähanke, jossa ovat mukana lihayhtiöt Atria ja HKScan. Mukaan on lähtenyt jo yli sata koulua.

Toisin sanoen suuret kaupalliset toimijat ovat jotenkin onnistuneet ujuttamaan mainoskampanjansa suoraan peruskoulujen luokkahuoneisiin.”

Se oli viime viikolla se tällä viikolla tämä. Mitäköhän ensi viikolla tulee? Joulun kinkkusesongin ja tammikuun Vegemessujen lähestyessä saattaisin kuvitella, että keskustelu ei ainakaan tule laantumaan.

Jaa tämä:

Meeminäyttelyssä lepakot räjähtävät ja lippu hulmuaa

Tamperelainen Arsi Keva yhdisti nopeat meemit ja hitaan kuvataiteen.

Meemit ovat näennäisen kevyitä ja merkityksettömiä kuvallisia hassutteluja, jotka täyttävät internetin. Näitä kuvia voi kuitenkin tarkastella myös hieman huolellisemmin. Niistä löytyy yllättäviä merkityksiä ja niiden viittaussuhteet ovat moninaisia.

Nopeatempoiseen nettikommentointiin kuuluvat meemit voivat tiivistää kuvan ja lyhyen tekstin yhdistelmään kommentin lähes mistä tahansa aiheesta. Sama hassu kuva kaikkialla ufoja näkevästä, suomalaisestakin televisiosta tutusta Giorgio Tsoukalosista voi kommentoida sopivaan lauseeseen yhdistettynä niin pääministerin pöhköä möläytystä kuin pintajulkkiksen höpsöä sanavalintaa.

Tästä meemistä on tehty enemmän variaatioita kuin mitä maailmassa on numeroita.
Tämän meemin avulla on käsitelty lähes kaikkea mahdollista, eikä mikään aihe ole ollut vierasta.

Lyhyen lauseenpätkän liittäminen tuttuun kuvaan saattaa välittää kommentoijan ajatukset tehokkaammin (ja nopeammin!) kuin ajatuksen purkaminen pidemmäksi tekstiksi.

Ja ovathan meemit hauskoja. Perikato-elokuvasta­ lai­natusta ja uudelleen teks­titetystä Hitler kuulee -videosta on tehty enemmän versioita kuin edes tietokone pystyy laskemaan.

Hitler kuuli jälkikäteen myös Särkänniemen delfiinien siirtämisestä, eikä arvostanut operaation toteutusta.

Tamperelainen Arsi Keva päätti yhdistää perinteisen kuvataiteen ja meemikuvaston. Syntyi sarja akryylimaalauksia, joiden kuvasto on tuttua nettimeemeistä.

”Tavoitteenani on tehdä selkeitä teoksia, jotka voivat herättää tuntemuksia kenessä tahansa. Meemit voi aiheena olla helposti lähestyttävä periaatteessa kenelle tahansa, ja siinä mielessä se oli myös kiinnostava ja mielekäs aihe”, Keva kertoo.

”Koska elämme jatkuvassa visuaalisten ärsykkeiden tulvassa, on toki relevanttia kysyä, onko sitä tarpeellista luoda lisää.”

Vuoden 1995 kultajuhlien jälkeen torilla tapaamisesta on muodostunut, jos ei sentään kansallinen, niin vähintään helsinkiläinen instituutio. Tämä lippua heiluttava sankari on muodostunut tuon kansanperinteen symboliksi.
Vuoden 1995 kultajuhlien jälkeen torilla tapaamisesta on muodostunut, jos ei sentään kansallinen, niin vähintään helsinkiläinen instituutio. Tämä lippua heiluttava sankari on muodostunut tuon kansanperinteen symboliksi.

Keva tunnetaan taiteilijana, jonka tuotantoon kuuluu esimerkiksi rajoitettuna painoksena julkaistu Suosikki-­zine. Kopiokoneella monistettu mustavalkoinen lehti lainasi tunnetulta – ja jo kuopatulta – nuorisolehdeltä nimen ja tiettyjä teemoja. Tosin lopputulos poikkesi esikuvasta lähinnä kaikilla mahdollisilla tavoilla.

”Brändeillä, niiden imagolla ja mielikuvilla on usein kiinnostavaa leikitellä. Suosikki-­zinen kohdalla ’ristiriita’ vaikutti toimivan melko hyvin, ainakin palautteen perusteella. Jopa Otavamedia piti sitä onnistuneena!” Keva ilakoi.

Onnistuneena pitäminen tässä tapauksessa tarkoittaa sitä, että Otavamedia vaati zinen poistamista myynnistä ja koko painoksen tuhoamista.

Rocklegenda ja yleisnero Lemmy Kilmisterin elämä oli huikea ja täynnä merkillisiä käänteitä. Keikkailua viime metreille jatkanut Lemmy kävi Suomessa viimeisen kerran vain hieman ennen menehtymistään. Astuessaan ulos matkustajalautalta, Lemmy tuli kuvatuksi Viikkarin koristekehyksissä muiden matkustajien tavoin. Tämä kuva levisi sosiaalisessa mediassa vimmatusti. Kuva jopa innoitti tovin aikaa eloisasti päivitetyn Joka päivä sama kuva Lemmy Kilmisteristä Viking Gracella -ryhmän Facebookiin.
Rocklegenda ja yleisnero Lemmy Kilmisterin elämä oli huikea ja täynnä merkillisiä käänteitä. Keikkailua viime metreille jatkanut Lemmy kävi Suomessa viimeisen kerran vain hieman ennen menehtymistään. Astuessaan ulos matkustajalautalta, Lemmy tuli kuvatuksi Viikkarin koristekehyksissä muiden matkustajien tavoin. Tämä kuva levisi sosiaalisessa mediassa vimmatusti. Kuva jopa innoitti tovin aikaa eloisasti päivitetyn Joka päivä sama kuva Lemmy Kilmisteristä Viking Gracella -ryhmän Facebookiin.

Kun meemejä on äärettömän nopea tehdä, klassinen maalaus­taide puolestaan on kaikkea muuta kuin nopeaa. Siinä missä meemissä kuvan ja tekstin välillä vallitsee usein jännitteinen suhde, jopa tarkoituksellinen ristiriita, Kevan teoksissa ristiriita vallitsee kuvaston ja toteutustekniikan välillä.

”Ajatus nopeatempoisen internetin visuaalisen kulttuurin kohtaamisesta hidastempoisemman maalaustaiteen kanssa vaikutti jo itsessään kaikessa paradoksaalisuudessaan sopivan humoristiselta, joten halusin kokeilla, mitä lopputuloksesta seuraa. Tämän meemiaiheisen teossarjan voi esimerkiksi tulkita parodioivan ympäröivää visuaalisten ärsykkeiden tulvaa tekemällä ohimenevät ilmiöt konkreettisesti näkyviksi ja pitkäikäisiksi teoksiksi”, Keva kirjoitti tekstiviestissä. Koska taiteilijan elämä on tunnetusti jetsettiä, joutui Keva tosiaan vastaamaan osaan haastattelun kysymyksistä tekstiviestinä Tallinnan-laivan bingosta.

Kotimaisista meemeistä kuhaläpät lienevät tunnetuimpia. Ne perustuivat ”kunhan”-sanan lyhentämiseen puhekieliseen muotoon ”kuha” ja kuhakalan lisäämiseen erilaisiin kuviin.

Varsin kontrolloimattomana eläimenä internet nostaa ja hylkää meemejä jatkuvalla syötöllä. Räjähdysmäisesti levinneet kuhameemitkin ovat painuneen taka-alalle, mutta on täysin mahdollista, että kuhat taas joku päivä pääsevät kutupaikoille. Tätä varmasti toivovat myös tahot, jotka koettivat tuotteistaa kuha-meemit markkinointityökaluiksi.

Ajatushautomo Hatun All Male Panel on niittänyt mainetta kotimaassa ja maailmalla. Setämiesten kansoittamien tilaisuuksien puute ei ole päässyt muodostumaan ongelmaksi.
Saara Särmän All Male Panel on niittänyt mainetta kotimaassa ja maailmalla. Setämiesten kansoittamien tilaisuuksien puute ei ole päässyt muodostumaan ongelmaksi.

Mutta ovatko meemit pelkkää hassuttelua? Eivät välttämättä, sillä myös vakavia asioita on soveliasta käsitellä huumorin kautta. Mee­mien yhteydessä voikin soveltaa naurun roolia kansainvälisessä politiikassa väitöstutkimuksessaan käsitelleen Saara Särmän lanseeraamaa radikaalin hauskuuden käsitettä.

Esimerkiksi machojumalana patsastelevan Vladimir Putinin kuva muuttuu merkittävästi, kun otos hänestä yläosattomana ratsastamassa hevosella kohtaa meemitehtailijat. Hevonen vaihtuu milloin miksikin – karhuksi, joutseneksi, suihkuhävittäjäksi ja niin edelleen – ja samalla uhoamisen naurettavuus paljastuu.

”Tuttu kuvasto uudessa ympäristössä herättää uudet mielikuvat ja uudet ajatukset. Tietysti jokaiselle ihmiselle tulkinta on omanlainen, enkä haluaisi liiaksi ohjailla sitä johonkin omaan ’ennalta määräämääni’ suuntaan”, Arsi Keva linjaa.

Netin meemikuvasto on kuitenkin hyvin sattumanvaraista, eikä Arsi Kevakaan kykene tuottamaan näyttelyynsä kattavaa otosta aiheesta. Galleriasta loppuvat seinät ennen kuin internetistä sivut.

Tuulivoima on nähty uhkana suomalaiselle elämänmuodolle ja elämälle. Huumorilta ei olla tyystin vältytty. Ensi kansanedustajana ja meppinä kunnostautunut Eija-Riitta Korhola (kd/kok) tiesi kertoa, että kanojen silmät räjähtelevät tuulimyllyjen läheisyydessä ja sitten perussuomalaisten demagogi Matti Putkonen tiesi kertoa, että lepakot räjähtelevät. Putkonen tosin myönsi jälkikäteen, että palturia tuli laskettua näkyvyyden saamiseksi. Korholan motiiveista tuskin kukaan voi olla varma.
Tuulivoima on nähty uhkana suomalaiselle elämänmuodolle ja elämälle. Huumorilta ei olla tyystin vältytty. Ensi kansanedustajana ja meppinä kunnostautunut Eija-Riitta Korhola (kd/kok) tiesi kertoa, että kanojen silmät räjähtelevät tuulimyllyjen läheisyydessä ja sitten perussuomalaisten demagogi Matti Putkonen tiesi kertoa, että myös lepakot räjähtelevät. Putkonen tosin myönsi jälkikäteen, että palturia tuli laskettua näkyvyyden saamiseksi. Korholan motiiveista tuskin kukaan voi olla varma.

Valitsemisprosessissa myös sattuma on vaikuttanut lopputulokseen. Hetken mielijohteesta ja viime tingassa syntyi esimerkiksi Räjähtävät lepakot -teos, joka kommentoi perussuomalaisten demagogi Matti Putkosen tarkoitushakuisen väärin tulkitsemia tutkimus­tuloksia siitä, että tuulivoimalat räjäyttelisivät lepakoita.

”Valitsin näyttelyyn ne meemit, jotka ensimmäisenä tuli mieleen. Osaa, kuten Up in the ass of Timo -meemiä, voi pitää netin klassikkona, jonka oletettavasti hyvin moni muistaa.”

Tällä videolla klassikosta on tehty re-mix. Ehkä tämä on taidetta.

Ja tässä sama kuvataiteen muotoon väännettynä.
Ja tässä sama kuvataiteen muotoon väännettynä.

Up in the ass of Timo perustuu lyhyeen videoon, jossa rautatanko löi Marcus Grönholmin ohjastaman ralliauton lattian ja epäonnisen kartturin istuimen läpi, suoraan kartturin Timo Rautiaisen pehvaan. Grönholm kuvasi tapahtunutta etapin jälkeen tuolla legendaarisella lauseella. Videota on katsottu netissä miljoonia kertoja.

Arsi Keva: Internet räjähtää –  Meemit maalauksina Helsingin Sähinä-galleriassa 30.11. asti

Häiriköt-päämaja järjestää Häiriköivät dosentit -sarjaan kuuluvan Meemispektaakkeli-keskustelutilaisuuden ja -työpajan marraskuussa. Lisätietoja tuonnempana: www.facebook.com/hairikot

Jaa tämä:

Väkivaltaisimmasta uskonnollisesta tekstistä

 Mitä selviää, kun tietokone arvioi Vanhan- ja Uuden testamentin ja Koraanin väkivaltaisuutta. Entä mitä sanoo tutkimus uskonnosta terrorismin selittäjänä.

Odin Text -ohjelma analysoi tekstimassojen sisältöjä koneellisesti. Ohjelman kehittäjä, Tom H.C. Anderson päätti syöttää Vanhan– ja Uuden testamentin sekä Koraanin järjestelmään ja katsoa, mitä tapahtuu. Anderson jaottelin analyysin kahdeksan tunteen mukaan. Tunteita olivat ilo, toivo, viha, inho, suru, yllättyneisyys, pelko ja luottamus.

Analyysin perusteella Raamattu oli Koraania vihaisempi ja vähemmän luottava. Edelleen analyysi paljasti, että Vanha testamentti oli väkivaltaisempi kuin Uusi testamentti (quelle surprise) ja jopa tuplasti Koraania väkivaltaisempi.

”Näistä kolmesta tekstistä Vanhan testamentin sisältö vaikuttaa väkivaltaisimmalta. Tappamiseen ja tuhoamiseen viitataan hieman useammin kuin Uudessa testamentissa (2,8%) kuin Koraanissa (2,1%). Vanha testamentti on selvä voittaja tappamisen ja tuhoamisen maininnoissa (5,3%).”

Koska herra Anderson ei ole tyhmä, hän myös totesi, että hän ei arvioinut uskontojen väkivaltaisuutta, eikä hänen tarkoituksenaan ole kommentoida uskontoja kokonaisuutena. Hän myös muistuttaa, että nämä kolme kirjaa eivät muodosta edustamiensa uskontojen koko uskonnollista kirjallisuutta.

Tämä tutkimus on kuitenkin sikäli kiinnostava, että Koraanin väkivaltaisia pätkiä tunnutaan siteeraavan toistuvasti ja niitä käytetään todisteena islamin sisäänrakennetusta väkivaltaisuudesta. Samalla Raamatun väkivaltaisten kohtien siteeraamista pidetään lähinnä tarkoitushakuisena.

Fox News pahastui, kun vasemmistomädättäjät rinnastivat kuvan kivääriä ja uskonnollista kirjaa esittelevästä naisesta toiseen kivääriä ja uskonnollista kirjaa esittelevän naisen kuvaan.
Fox News pahastui, kun vasemmistomädättäjät rinnastivat kuvan kivääriä ja uskonnollista kirjaa esittelevästä naisesta toiseen kivääriä ja uskonnollista kirjaa esittelevän naisen kuvaan. Katso video olempana.

Ennen kuin huomautatte siitä, niin totean itsekin, että tietenkin tekstin tulkinta vaikuttaa asiaan. Ja se, mitä sen nimissä saadaan vakuutettua ihmiset tekemään. 2000-luvulla olemme uskonnollisen väkivallan yhteydessä tottuneet puhumaan islamilaisesta terrorismista.

Tässä kohdassa apuun tulee – jälleen – tutkimus. Väitöstutkimuksessaan vasemmistolaista terrorismia tutkinut Leena Malkki Helsingin yliopistolta kirjoitti Politiikasta.fi-julkaisuun uskonnollisesta terrorismista. Mikäli aihe kiinnostaa, kannattaa lukea Miksi uskonto yksin ei riitä selittämään terrorismia -teksti kokonaisuudessaan. Siteeraan alla pätkiä siitä:

”Viime vuosina on ihmetelty, miksi länsimaissa kasvaneet nuoret ovat päätyneet omaksumaan voimakkaasti länsivastaisen ajatusmaailman ja ottamaan suuria riskejä osallistuakseen terroritoimintaan. Asiasta on käyty välillä kiivastakin keskustelua. 

Toisten mielestä selitys löytyy islamista ja radikaalien saarnaajien vaikutuksesta nuoriin. Toiset taas näkevät ilmiön juuret pikemminkin syrjinnän ja huonon sosioekonomisen aseman tuottamassa syrjäytymisessä ja vieraantuneisuuden tunteessa.

Terrorismiin radikalisoitumista on tutkittu viime vuosina paljon. Tutkimus osoittaa, että kyse on aina monen tekijän palapelistä. Ideologia on yksi näistä paloista, mutta ei välttämättä se tärkein.

Terrori-iskuihin osallistuneet eivät kuitenkaan vaikuta yleisesti olleen mitenkään erityisen syrjäytyneitä tai huonosti kotoutuneita. Kysymys ei näyttäisikään olevan – ainakaan pelkästään – sosioekonomisin mittarein todennettavasta huono-osaisuudesta.

Olennaisempaa vaikuttaa olevan kokemus vääryydestä. Muslimien kohtelu Euroopassa saatetaan kokea vääryytenä. Sen lisäksi monet terroritoimintaan mukaan lähteneet ovat kokeneet länsimaiden ulkopolitiikan arabimaiden osalta voimakkaasti epäoikeudenmukaisena ja pitäneet länsimaiden toimintaa kaksinaismoralistisena.

Jotta jokin maailmankatsomus ylipäänsä puhuttelee, sen täytyy tuntua relevantilta ja järkevältä oman arkikokemuksen valossa. Kokemukset vääryydestä, syrjinnästä ja vieraantuneisuudesta voivat osaltaan selittää, miksi länsivastainen ajattelu löytää ymmärtäjiä. Hannu Juusolan kuvaamakonfliktien islamisoituminen yhdessä erityisesti Isisin tarjoaman helposti lähestyttävän materiaalin kanssa tarjoaa selityksen ja ratkaisun näin kokeneell

Jotkut tutkijat ovat väittäneet, että monille salafi-jihadistiseen terrorismiin lähteneille eurooppalaisille ideologia on ollut varsin toissijainen tekijä. Erityisesti jos vertailee keskenään sellaisia ideologisilta näkemyksiltään radikaaleja henkilöitä, jotka ovat ja eivät ole lähteneet väkivaltaiseen toimintaan mukaan, erottavat tekijät löytyvät toisaalta.

Tutkimustulokset viittaavat siihen, että terroritoimintaan mukaan lähtemisen palapelissä on samankaltaisuutta aikakaudesta ja taustalla olevasta ideologiasta riippumatta.”

Tämä runsaudensarvihan ei yhdellä kaadolla tyhjene ja esimerkiksi edellä mainitulta Politiikasta.fi-sivulta löytyy kiinnostava Uskonto terrorismin selittäjänä -juttusarja.


Tässä samaan aikaan sekä viihdyttävä että järkyttävä videoklippi uutisista, josta tuo ylempänä näkyvä kuvakaappaus on peräisin.

Jaa tämä:

Tuulivoima on ufo

Mitenkä ihmeessä meidän tulisi suhtautua hulluja puhuviin ex-poliitikkoihin?

Kokoomuksen ja kristillisdemokraattien moninkertainen euroedustaja ja kokoomuksen entinen varapuheenjohtaja Eija-Riitta Korhola kertoi meille #totuuksia tällä viikolla: tuulivoimalat räjäyttävät kanojen silmät.

Ja näin.
Ja näin.

Skuuppi on melkoinen.

”Saan nykyään tietooni paljon uutisia eläinkuolemista tuulivoimaloiden läheisyydessä. Uusin tapaus on tilalta Siikaisilla, jossa kaikki kanat kuolivat äkillisesti ilman, että ruumiinavauksessa paljastuu mitään syytä. Myös lampaita kuollut, Korhola kertoi ja vaati asiasta puolueetonta kansainvälistä tutkimusta.. ..Tähän liittyy erikoinen yksityiskohta että kaikkien kanojen silmien verisuonet olivat räjähtäneet.”

Ruumiinavauksia kanoille? Selvä.

Häiriköt-päämajan seikkaileva kanalauma syöksyi suoriltaan tutkimaan tuulimyllyjen vaarallisuutta, ja olihan se hieman hasardia. Olimme järkyttyneitä, kun tila iski päälle. Onnistuimme kuitenkin hankkimaan pitäviä kuvatodisteita järkyttävistä tapahtumista.

Normaalisti yhteiskuntamme on tottunut siihen, että kanat veriuhrataan nugettiemme edestä. Maailmankatsomuksellinen sähköntuotanto on uusi veriuhrialttari. Kaikki ovat shokissa.
Normaalisti yhteiskuntamme on tottunut siihen, että kanat veriuhrataan nugettiemme edestä. Maailmankatsomuksellinen sähköntuotanto on uusi veriuhrialttari. Kaikki ovat shokissa.

Korholan profetialta veti mattoa alta se ärsyttävä paikallinen eläinlääkäri, joka kyseenalaista tarinan Ylen mädätyssivulla.

Siikaisten kunnaneläinlääkärin sijaisena tällä viikolla toimiva Päivi Lahti kertoo kuulleensa saman huhun, mutta vielä ei ole selvinnyt, pitääkö se paikkaansa. Asiaa selvitetään yhdessä läänineläinlääkärin kanssa.

Ongelmallista on, että eläinlääkärien tiedossa ei ole, että alueella olisi yhtään kuvaukseen sopivaa kanalaa.

–Kukaan ei ole ilmoittanut meille joukkokuolemista. Toivomme, että jos joku tietää, missä tällainen huhuissa mainittu tila sijaitsee, hän ottaisi meihin Pohjois-Satakunnan eläinlääkäreihin yhteyttä, Lahti sanoo.”

Lopulta kävi ilmi, että mystillisten kanamurhien takana olikin kanalaan rehaamaan päässyt minkki. Minkki ei esiinny Suomessa luonnostaan, meikäläinen minkkikanta on turkistarhoilta karannutta ja turkistarhauksen dumaaminen on tietty lähinnä ainoastaan hippien yninää.

Korhola totesi viime syyskuussa, että ”minun mielesäni [sic] kyseessä on laillinen elinkeino”.

Kun lapojen asento on oikea, Cthulhu herää! Iä-iä-iä!
Kun lapojen asento on oikea, Cthulhu herää! Iä-iä-iä!

Maaliskuussa Korhola kirjoitti aiheesta Iltalehden blogiin: ”En ole koskaan ennen kirjoittanut tuulivoiman terveysvaikutuksista, sillä en ole asiantuntija alalla.”

Harmi, että hän ei pitänyt hyväksi havaitsemaansa linjaa.

”Mutta eihän tämä normaali energiamuoto olekaan. Tämä on ideologista, maailmankatsomuksellista sähköä. Kun haitat joskus tulevat ilmeisemmiksi, nykyiset kannattajat ovat ehtineet kääntää takkinsa ja niin sanotusti tajunneet, etteivät itse asiassa koskaan tuulivoimaa kannattaneetkaan. Mutta se on jo toinen juttu.”

Ilmeisesti Eija-Riitta Korhola ei ole kokenut markkinataloutta siinä määrin tärkeäksi, että paskan ilmakehään puskemiselle olisi asetettu markkinahinta tai että mittaisimme valtion ydinenergian vahinkovakuuttamisen hinnan.

Ja kuten Korhola totesi: ”Fennovoima on isänmaallinen hanke.”

Ei siis maailmankatsomuksellista sähköä.

I want to believe lehmä
#truth. Kuva: http://darkinkart.tumblr.com/

EDIT: Korjattu Korholan poliitikkouraa.

 

Jaa tämä: