mielenosoitus

Suomi, asekauppias

Samalla, kun maamme hallitus jakelee aseidenvientilupia ennennäkemättömällä tahdilla kansalaiset marssivat kadulla Syyrian sotaa vastaan. Nämä liittyvät toisiinsa hyvinkin läheisesti.

Pari vuotta sitten teimme Jani Leinosen kanssa sotateollisuutta kommentoivan paidan Suomen Rauhanpuolustajille. Paidan estettisen ilmeen lainasimme rantalomakohteiden mauttomilta tuliaispaidoilta, joihin on painettu kaikki mahdolliset muotimerkit – vaihdoimme vain nuo vaatemerkkien logot valikoimaan kotimaisten tuttujen ja tuntemattomien asevalmistajien logoja.

Kauneus on tietysti katsojan silmässä, mutta mielestäni yhdistimme suomalaisen sotateollisuuden mahdollisimman rumaan graafiseen suunnitteluun. Samoilla heitimme myös ilmoille ajatuksen siitä, että mihin ihmisten mielestä on hienoa samaistua – leimaamme itsemme ilomielin vaatteita hirvittävissä olosuhteissa tuottaviin muotibrändeihin, mutta aseteollisuutta harvempi haluaa itseensä yhdistää (metsästysporukat tästä poikkeuksena).

Minä ja Leinonen (vasemmalla) emme ole suinkaan ainoita, jotka ovat tarkastelleet suomalaista asekauppaa taiteen keinoin. Otso Kantokorven teos [http://uusi.voima.fi/blogikirjoitus/2015/aseet-taiteeksi-ja-taide-aseeksi/] (oikealla) muistuttaa meitä siitä, että Suomen rikkaimmaksi kansalaiseksi tituleerattu Chaim Zabludowicz on rikastunut juurikin asekaupalla.
Minä ja Leinonen (vasemmalla) emme ole suinkaan ainoita, jotka ovat tarkastelleet suomalaista asekauppaa taiteen keinoin. Otso Kantokorven teos (oikealla) muistuttaa meitä siitä, että Suomen rikkaimmaksi kansalaiseksi tituleerattu ja taiteen keräilijänä tunnettu Chaim Zabludowicz on rikastunut juurikin asekaupalla.

Harmillisesti suomalainen asekauppa jatkuu ja on jopa lisääntynyt sekä kohdistunut entistä ongelmallisempiin maihin kuten SaferGloben selvityksistä selviää (muuten taas kansalaisjärjestö hoitaa sitä valvomistyötä, joka oikeastaan voisi olla valtion vastuulla).

Aseita myydään halukkaille ja ikkunasta on lentänyt ulos kaikki teeskentely siitä, että asiakkaaksi kelpuutettaisiin ainoastaan demokraattisia valtioita, joilla on ihmisoikeushommelit kuosissa. Nyt kauppaa käydään Uzbekistanin, Turkmenistanin ja Saudi-Arabian kaltaisten maiden kanssa. Ei tämä sikäli uusi motkotuksen aihe ole, kirjoitin vuonna 2005 siitä, kuinka raskaan AMOS-kranaatinheitinjärjestelmän myyminen Yhdysvalloille saattoi hyvinkin rikkoa Suomen lakia. Jo tuolloin meillä oli selvä kielto siitä, että aseita ei voida myydä maalle, joka saattaa käyttää niitä aseelliseen hyökkäykseen tai ihmisoikeusloukkauksiin – ja aseellisia hyökkäyksiähän Yhdysvallat on tehnyt vähän sinne sun tänne tuon jälkeenkin.

Ajatus siitä, että meidän Uzbekistanin, Turkmenistanin ja Saudi-Arabian – tai Yhdysvaltoihin – kaupustelemat aseet eivät päätyisi vähintäänkin epäilyttäviin touhuihin on lähinnä naiivi. Enkä usko hetkeäkään Team Finlandin asekauppiaiden syyllistyvän naiiviuteen.

Myöskään ei kannata kuvitella, että konfliktit jatkuisivat ilman, että asekauppiaat niitä aseita sinne konfliktialueelle puskevat. Ainoastaan Rambolta ei lopu paukut kesken, muut tarvitsevat sen tasaisen logistiikkaketjun, jonka toisessa päässä on myös Suomi.

YK-päivänä Helsingin Senaatintorilla vaadittiin rauhaa. Vaatimus on epäilemättä naiivi, mutta myös eettisesti perusteltu. Kuva: Teemu Silván
YK-päivänä Helsingin Senaatintorilla vaadittiin rauhaa. Vaatimus on epäilemättä naiivi, mutta myös eettisesti perusteltu. Kuva: Teemu Silván

Kuluneen viikon aikana SaferGloben raportti on poikinut paljon keskustelua mediassa ja kommenttipalstoilla. Monet kommentoijat ovat oikeuttaneet kauppoja sillä, että jos ei me myydä, niin joku muu kyllä myy. Ja että siksi meidän kantsii ottaa ne rahat kuleksimasta. Siinä sitten ollaan kädet veressä ja pyhistellään täällä kotosalla että kuinka sivistyneitä ja rauhaa rakastavia olemmekaan.

No, kyllä me olemme osallisia niihin maailman konflikteihin, mikäli meidän aseita siellä käytetään. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Perusporvarihallitus on ilmeisesti sitä mieltä, että se kauppa on, joka kannattaa ja seurauksista viis. Myydään sitten sitä kuolemaan ja ollaan tyytyväisiä, kun joku taajama saa töitä asetehtaasta. Ehkä siellä tehtaan ympärille rakennetussa taajamassa kuitenkin voisi valmistaa muutakin kuin kuolemaa Uzbekistanin kaltaisiin diktatuureihin, jonne ollaan nyt myymässä tarkkuuskiväärejä.

SaferGloben raportti ajoittui sopivasti likelle eilistä YK-päivää, jolloin marssittiin monilla paikkakunnilla pitkin maata. Perinteisten YK-päivän marssien teemana oli tänä vuonna Syyria. Häiriköiden puolesta Helsingin mielenosoitusta dokumentoi Teemu Silván.

Klovnit_web
Ne hyvät klovnit
hiljaisuus_kynttilät_01_web
Senaatintorilla järjestettiin minuutin hiljaisuus

senaatintori_kynttilä_web

Jaa tämä:

Taisteluraportti: Itis vihaa Jeesusta ja rakastaa Neuvostoliittoa

Samalla, kun Etelä-Helsingissä kilisteltiin näyttelyn avajaisissa ja pelattiin Pokémonia, Itä-Helsingissä lähiöt liekehtivät. Suomi ensin! -ryhmä taisteli kauppakeskuksen islamisaatiota vastaan, koska näin asiat koetaan. 


Matka Punavuoresta Itäkeskukseen on kilometreissä pitkä, mutta se tuntuu vieläkin pidemmältä polkupyörän selässä. Jussi TwoSevenin Avara luonto² -näyttelyn ilmaiset viinat palavat maksassani kääntäessäni kampea. Ruttopuiston kohdalla jaksan vielä hymähtää sadoille, jopa tuhansille Pokémonia pelaaville kansalaisille, jotka nauttivat kesäisestä perjantaista vailla huolen häivää – he olivat naiivin tietämättömiä näkymättömästä sodasta, joka velloo kansakuntamme sydämessä.

Tässä kaikki on vielä hyvin. Graffititaiteilija Acton perheineen onnittelee Jussia hienosta näyttelystä.
Tässä kaikki on vielä hyvin. Graffititaiteilija Acton perheineen onnittelee Jussia hienosta näyttelystä.

En kykene yhtymään hyväosaisten kansalaisten ilakointiin. Edessäni loimottavat jo idän lähiöiden lieskat. Kauppakeskus Itiksen kesäkuisita id-al-fidr -juhlista raivostunut Suomi ensin! -ryhmä järjestää järjestyksessä toisen ITIS-mielenosoituksen koska islamisaatio.

Ryhmän mukaan islaminuskoisten asiakkaiden juhlapyhän muistaminen on pois muilta ja kristittyjä ei muutenkaan huomioida. Todistusaineistona kristittyjen huomioimatta jättämisestä toimii esimerkiksi tämä elokuinen päivä, jolloin vieläkään joulukoristeita ei ole levitetty kauppakeskuksen käytäville.

Itiksen alle 3 kuukautta kestävä joulusesonki on merkki islamisaatiosta
Itiksen alle 3 kuukautta kestävä joulusesonki on varma merkki islamisaatiosta.

Matkalla kohti itää kuulen taistelurumpujen (vaiko sittenkin homorumpujen, ei voi tietää) kuminaa syvyyksistä (tai mahdollisesti Weekend Festivaaleilta) ja neonzombit vaeltavat kaduilla kohti Kalasatamaa. Saan onneksi väistettyä nämä pyöräteillä haahuilevat epäkuolleet ja pääsen Kulosaaren loputtoman pitkille suorille.

Iäisyyden jatkuneen polkemisen jälkeen tiedän vähitellen lähestyväni myrskyn silmää – huomaan päivystäviä poliisipartioita katujen varsilla. Virkavalta ei aio tulla yllätetyiksi ja näillä ylitöillä saa asuntolainat lyhennettyä ripeään tahtiin.

Saapuessani nollapisteeseen otsallani kimmelsi hiki. Oikeastaan hikoilen kuin poliisi Jouko Turkan näytelmässä, enkä ole varma johtuuko se pyöräilystä vai onko kyseessä tuskan hiki.

Selfiet ovat muotia.
Selfiet ovat muotia.

Tallinnanaukio palauttaa välittömästi mieleen lämpimiä muistoja takavuosilta. Betonisen torikannen alla on parkkihalli, jonka kyljessä sijaitsi punttis, jossa nostelin rautaa vuosien ajan. Siellä treenasi myös Tony Halme, oli kunnollista. Ostosparatiisin/-helvetin edustalla tilanne on kuitenkin jo päällä ja revin ajatukseni kultaisesta nuoruudesta.

Paikalla on parikymmenenpäinen mielenosoittajajoukko ja parisataapäinen yleisö. Rajojen sulkemista ja Suomi-neidon sikiöasentoon käpertymistä vaativat mielenosoittajat ja yleisö yrittävät molemmat parhaan kykynsä mukaan laulaa vastapuolta suohon.

”Ei natseja Itikseen” -hokemat kimpoilevat betonisista seinäpinnoista. Nyrpeän näköisen poliisirivistön takaa Suomi ensin! -ryhmän keulahahmo, Geurt Marco de Wit huutaa mikrofoniin: ”Suomi ensin!” ja ”Oma kansa ensin!”.

Orban! Siis ihan oikeasti, Suomi Ensin! -ryhmä kaipaa unkarilaista protofasimia. Viktor Orbánin johtama Fidesz-puolue hallitsee maata yksin ja on muun muassa puhdistanut virkakoneistosta tuhansia ei-fideszläisiä työntekijöitä.
Orban on lääke! Siis ihan oikeasti, Suomi ensin! -ryhmä kaipaa unkarilaista yksinvaltiasta Suomeen. Viktor Orbánin johtama Fidesz-puolue hallitsee maata kovalla kädellä ja on muun muassa puhdistanut virkakoneistosta tuhansia ei-fideszläisiä työntekijöitä.

Illan ensimmäisen virallisen puheen alussa Suomi ensin! -ryhmä toivottaa kaikki tervetulleiksi joukkoonsa ja lupaa palkinnoksi  kahvia ja pullaa. Minulla on nälkä ja jano, oispa kaljaa. Onneksi muistan reppuun varaamani mango-kookosveden, jolla saan nesteytettyä riutuvan temppelini. 

Noin kolmenkymmenen mielenosoittajan mylviessä Suomi ensi! -iskulauseita muutaman metrin päässä taukopaikastani, huomaan, että myös yleisön keskeltä toistellaan hokemaa. Onkohan asialla kenties suvakkien joukkoon soluttautuneen viidennen kolonnan desantit, jotka eivät kyenneet hillitsemään itseään? Sitä tuskin saamme ikinä selville. 

Saamme kuitenkin selville sen, että Suomi ensin! -ryhmä pitää MV-lehdestä. Myös hautausurakoitsijana tunnetuksi tullut de Wit mainostaa pullan ja kahvin ohella tuon kohujulkaisun artikkeleita toistuvasti. Mikäli en tietäisi paremmin, saattaisin olettaa päivän teeman liittyvän sissimarkkinointiin.

Meille kaikille luettaan myös viesti Ilja Janitskinilta. Harmillisesti Ilja ei voinut saapua itse viestiään kertomaan, sillä mielenosoittajien turvallisuuden takaamaan tulleet poliisit olisivat epäilemättä kohdatessa pidättäneet lukuisista rikoksista epäillyn Janitskinin.

”Kiitos MV!” -huudot kajahtelevat Itä-Helsingin hämärtyvässä illassa ja ihmettelen, miksi juuri kenelläkään mielenosoittajista ei ole KIITOS-paitaa päällään. Ehkäpä Suomi ensin! rakastaa rikollisia ja vihaa Suomea.

Je suis uhri! Tämä kuva on lainattu Rajat Kiinni! -ryhmän seinältä, kyseessä ei siis ole minun tekemä parodia. Huomasin, että Tallinnanaukion metroaseman Voima-telineessä näyttivät uusimmat lehdet loppuneen ja pinon päällimmäisenä oli numero, jossa haastateltiin Charlie Hebdo -lehden toimittaja Zineb El Rhazouia. Lehden kannessa luki Je suis Charlie, jotainhan me kaikki olemme.
Je suis uhri! Tämä kuva on lainattu Suomi ensin! -ryhmän seinältä, kyseessä ei siis ole minun tekemä parodia. Huomasin, että Tallinnanaukion metroaseman Voima-telineessä näyttivät uusimmat lehdet loppuneen ja pinon päällimmäisenä oli numero, jossa haastateltiin Charlie Hebdo -lehden toimittaja Zineb El Rhazouia. Lehden kannessa luki Je suis Charlie. Charlie ja MV ovat mielestäni hieman eri hommeleita.

Pian puhuja mikrofonin varressa vaihtuu ja yleisölle kerrotaan väkivaltaisesta somalista. Kertomus somalista päättyy toteamaan: ”Tämä on just tätä lähi-itämeininkiä”. Pohdin, että pitäisiköhän ostaa noille karttakirja, päätän kuitenkin säästää rahani olutlavaan. Seuraava puhuja puolestaan kertoo – hieman yllättäen – että homot ovat ihan ookoo, ”kunhan eivät tule sitä minulle tuputtamaan!”. Tuuli vie muassaan lopun lauseesta, enkä ole ihan varma, kuinka ihmisten seksuaalinen suuntaus liittyy päivän teemaan.

Joku rouva päätti heilata mielenosoituksen eturivistä, mutta eihän kerta natsia tee.

Mikäli puoluerekisteriin pyrkivä Rajat Kiinni! -ryhmä saa jytkyn ja pääsee valtaa, niin saamme jännittää mihin he lähettävät verrattoman monista väkivaltarikoksista tuomitut Soldiers of Odin -soturit.
Mikäli puoluerekisteriin pyrkivä Suomi ensin! -ryhmä saa jytkyn ja pääsee valtaa, saamme jännittää mihin he lähettävät verrattoman monista väkivaltarikoksista tuomitut Soldiers of Odin -rikolliset.

Olen vilpittömästi yllättynyt, kun mikrofoni ojennetaan seuraavaksi englantia puhuvalle henkilölle. Hänet esitellään Super Marioksi. Puheensa päätteeksi hänkin huutaa, että oma kansa ensin. En ole varma, mistä kansasta hän puhuu.

Jotta Itäkeskukseen sopiva kansainvälinen tunnelma olisi täydellinen, Super Marion jälkeen puhujakorokkeelle kiipeää ranskalaiseksi esitelty seniorikansalainen. En harmillisesti kuule älämölöltä hänen nimeään. Tämä fransmanni kuitenkin kertoo pyhästä taistelusta ja suomalaisten naiiviudesta, englanniksi. Hän myöskin kertoo asuneensa Suomessa 10 vuotta, mutta siltikään hän ei osaa puhua suomea. Selvästikään integraatioprosessi ei ole onnistunut kunnolla. Kukaan ei kuitenkaan vaadi hänen palauttamista, ilmeisesti mielenosoittajat ja yleisö löytävät hetkeksi yhteisen sävelen.

Iskulausein käydyn verbaalisen tennisottelun jatkuttua jo iäisyydeltä tuntuvan ajan tilanne Tallinnanaukiolla yllättäen sähköistyy: poliisit ryntäävät joukolla yleisön keskelle. Kukaan ei tunnu tietävän mitä tapahtuu ja tilanne on vähintäänkin sekava. Virkavalta ei ilmeisesti saanut kiinni haluamaansa henkilöä, mutta pian tilanne rauhoittuu jälleen ja palaamme päivän ohjelmaan.

Poliisit pistivät ranttaliksi. Kaaos vallitsee ja kukaan ei tunnu olevan selvillä asioista. Kaiken kaikkiaan tunnelma oli kuitenkin suhteellisen rauhallinen. Tilaisuuden jälkeen eräs mielenosoittajia läpi tapahtuman seurannut kuvaaja kuitenkin toteaa, että mielenosoittajien joukosta livahti vähän väliä tyyppejä yleisön joukkoon. Kuka sitten kenenkin kanssa riidellyt.
Poliisit pistivät ranttaliksi, kaaos vallitsee ja kukaan ei tunnu olevan selvillä asioista. Kaiken kaikkiaan tunnelma oli kuitenkin suhteellisen rauhallinen. Tilaisuuden jälkeen eräs mielenosoittajia läpi tapahtuman seurannut kuvaaja kuitenkin toteaa, että mielenosoittajien joukosta livahti vähän väliä tyyppejä yleisön joukkoon. Kuka sitten kenenkin kanssa riidellyt.

Tilanteen lopulta rauhoituttua vuorossa onkin (trendikkäästi) eläinoikeusaiheinen osio.

Illan puheenjohtaja kauhistelee läheisissä kauppaliikkeissä myytävää halalihaa, koska rituaaliteurastus. Puhe on mielestäni omituinen, sillä kyllähän kaikki liha on murhaa ja epäilemättä illan päätteeksi puhuja itsekin nakertaa kuolleen eläimen kappaleita. Termi ”kognitiivinen dissonanssi” pulpahtaa mieleen alitajuntani kätköistä.

Olen hämmentynyt siitä, että tämä mielenosoittaja on päättänyt pyyhkiä perseensä Suomen lippuun.
Olen hämmentynyt siitä, että tämä mielenosoittaja on päättänyt pyyhkiä perseensä Suomen lippuun.

On vain luontevaa, että seuraavaksi ohjelmassa seuraa mediakatsaus. Helsingin Uutiset on juuri uutisoinut, että läheinen Kontulan ostari on siistiytynyt viime aikoina ja tyhjiin liikekiinteistöihin on uusien kaljakuppiloiden sijaan perustettu etnisiä ravintoloita. Nämä uutiset ovat de Witin mukaan vääriä ja oikeasti Kontulassa tapahtuu islamisaatio. Ruotsin huolestuttava tilanne mainitaan. Sitten ylistetäänkin taas MV-lehteä ja pyydetään lahjoituksia kansalaisilta sekä valtiovallalta. Olen aistivina luottamuspulaa median lisäksi myös markkinatalouteen. 

Saamme myös kuulla ilouutisen: ITIS- ja ITIS2-mielenosoitusten jatkoksi luvataan järjestää myös kolmas mielenosoitus. Olen varma, että tämän tiedon myötä onnen kyyneleet valuvat pitkin kauppakeskuksen johtoportaan poskilla.

ITIS3 järjestetään 9/11, koska miksipä ei. Symboliikka on väkevää ja ryhmän ideologit epäilemättä taputtelevat toisiaan selkään tämän nokkeluuden ansiosta. Viereeni kuin tyhjästä ilmestynyt Kaasuputken Jami huomautti, että eikö syyskuun yhdennentoista iskun pitänyt olla inside job. Hän on oikeassa, terrori-iskulla ratsastavien soisi päättää, mitä mieltä ovat siitä.

On epäilemättä täysin mahdollista, että tässä yhteydessä 9/11-iskujen takana kerrotaan olleen Yhdysvaltojen hallitukseen infiltroitunut reptiliaani-islamistien salainen falangi. Tämän selityksen myötä on mahdollista sekä syödä kakku että myös säästää se.

Tasapeli. Poliisi kuvasi minut (ja kaikki muut paikalla olleet) ja minä kuvasin poliisin. Maapallo jatkoi radallaan eikä universumia kiinnostanut.
Tasapeli. Poliisi kuvasi minut (ja kaikki muut paikalla olleet) ja minä kuvasin poliisin. Maapallo jatkoi radallaan eikä universumia kiinnosta.

Muutaman tunnin ajan puheita kuunneltuani en ole täysin varma, edustavatko isänmaamme hermmeettistä sulkemista vaativat tahot aitoa yhteiskunnallista vaaratekijää ja vakavasti otettavaa turvallisuusriskiä vaiko enemmänkin yhteiskuntaruumiimme saamaa kiusallista peräpukamaa. Taistelun tuoksinnassa päätän kuitenkin pelata varman päälle ja vedän pyöräkypäräni remmiä kireämmälle.

Ulkopaikkakuntalaiset tulivat luomaan rauhattomuutta uneliaaseen lähiöön. Kerrankin lähiöt olivat vaarassa liekehtiä.
Ulkopaikkakuntalaiset tulivat luomaan rauhattomuutta uneliaaseen lähiöön. Kerrankin lähiöt olivat vaarassa liekehtiä.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja myös ITIS2 alkaa vähitellen lähestymään loppua. Super Marion huudellessa mikrofoniin Suomi Ensin! -porukka pakkaa kimpsunsa ja poistuu paikalta – kenties takaisin Järvenpäähän. Me paikalliset jäämme murehtimaan kotiseutumme savuavia raunioita.

Katsellessani poistuvien mielenosoittajien selkiä leppäkerttu laskeutui olkapäälleni. Se kutitti hieman ärsyttävästi. Lieköhän kyseessä oli venäläinen leppäkerttu – invaasioaallon ensiairut. 

Vauhdittaakseen poistuvia mielenosoittajia yleisö alkaa yllättäen laulamaan Palefacen Emme suostu pelkäämään -biisiä. Yksi huutelee megafoniin pätkän biisistä ja muut sitten toistavat sen. Mieleeni palautuu se helmikuinen lounastapaaminen, jolloin sovimme Karrin kanssa tuo biisin julkaisemisesta ja ensiesityksestä Häiriköiden Spektaakkeligaalassa

Paleface: Emme suostu pelkäämään (Loldiers Anthem).

Poliisirivistön suojaamat suomiensinit ja soldiersofodinit poistuivat Tallinnanaukiolta samoja portaita pitkin, jossa taannoin näin keskellä päivää rännittäneen kantasuomalaisen. Koin oloni turvallisemmaksi monietnisen yleisön keskellä kuin tuon kantasuomalaisen kohdatessani.

You shall not pass.
You shall not pass.

Tilaisuuden päätyttyä kävelen maahan tallattujen ruusujen yli ja päässäni soi Bon Jovin Bed of Roses, vaikken Tallinanaukion betonikannelle kävisikään nukkumaan. Sulosävelet korvissani kiipeän uskollisen ratsuni selkään ja polkaisen viimeiset pari kilometriä kotiin.

Bed of Roses

Kotona minut valtaa ensi kertaa hienoinen pelon tunne – entäpä, jos ne mielenosoittajat eivät poistuneetkaan Itä-Helsingistä. Lukitsen oven ja syvennyn miettimään päivän kokemuksia. Tuoreet tapahtumat ja vanha muisto muodostavat päässäni kaksoisvalottuneen kuvan. Toisen tason kuvasta muodostaa muisto siitä, kun vuosia sitten olin palaamassa kotiin yöbussilla, joka ohitti Itäkeskuksen Kauppakartanontiellä liekehtivät roskakatoksen.

Miksi lie tuo liekehtivä roskis tuli mieleen tämän päiväisestä mielenosoituksesta.

Keskustelua aiheesta on käyty myös Rajat Kiinni! -ryhmän internetissä. Kannattaa kuitenkin huomata, että kyseessä ei ole rasistinen ryhmä.  Kuvakaappauksesta kiitokset Kaasuputkelle.
Keskustelua aiheesta on käyty myös Rajat kiinni! -ryhmän internetissä. Kannattaa kuitenkin huomata, että kyseessä ei ole rasistinen ryhmä. Kuvakaappauksesta kiitokset Kaasuputkelle.

Jaa tämä:

Homopussailua fundamentalistien teltalla. KATSO KUVAT!

Heteronormamatiivisuus ja homorummutus kohtasivat aurinkoisessa Helsingissä. Sateenkaariliput hulmusivat.

Ystäväni, televisiosta tuttu anarkisti Suvi Auvinen pohti viime viikolla, pitäisikö mennä pussailemaan Helsingin Lasipalatsin kupeeseen pystytetyn Aito avioliitto -kansalaisaloitteen teltan edustalle. Pussailukavereiksi Auvinen kaipaili naisia ja paikalle myöskin miespareja.

On tärkeää tarkentaa, että ”aito avioliitto” tarkoittaa tässä yhteydessä vanhoilliskristityllä tulkinnalla perusteltua heteroavioliittoa. Lasipalatsin yritykset ovat omalta osaltaan kommentoineet aloitetta ja telttaa ripustamalla sateenkaarilippuja ikkunoihinsa.

Vastakkainasettelu on vahvaa kuin Voima Skywalkerien suvussa.

Suvi Auvinen saa pusun (Kuva: Veera Järvenpää)
Suvi Auvinen saa pusun (Kuva: Veera Järvenpää)

Elokuisena torstaina lounastunnin aikoihin ihmiset Aito avioliitto -teltan edustalla ovat hyvän tuulisia. Seksihelteiden hellimässä Helsingissä ihmiset viettävät suvipäivää kukin haluamallaan tavalla. Edes heteronormatiivinen diktatuuri ei masenna tunnelmaa.

Anarkisti-Suvi keksi idean tempauksesta tasan viikkoa aiemmin. Hän oli omien sanojensa mukaan ”vittuuntunut Aito avioliitto -tyypeistä” ja kutsui Facebookissa kavereitaan Lasipalatsille: ”Mites olis, lähteekö joku tyttö pussailemaan mun kanssa sinne kojulle joku päivä?”

Hetkeä myöhemmin hän postasi saman keskustelun kommentteihin Suudelmia Aidon avioliiton kampanjateltalla -tapahtuman. Tapahtuma-aika päätettiin sovittaa lounastunnille, jotta töissä ja yliopistolla ahkeroivat kulttuurimarxistitkin pääsevät osallistumaan.

Viikkoa myöhemmin Lasipalatsille ilmestyi kymmeniä pussailuhaluisia.

Nyt saa pussata.
Nyt saa pussata. (Kuva: Veera Järvenpää)

nettiin_r&marja

Aito avioliitto -teltalta on hieman vaikea löytää aloitetta kannattavia haastateltavia. Allekirjoituksia kansalaisaloitteeseen keräävistä vapaaehtoisista valtaosa kieltäytyy puhumasta toimittajalle.

Paikalla olleiden yksityishenkilöiden ja kansanedustaja Harry Wallin (sd.) kanssa käytyjen keskustelujen myötä kävi selväksi, etteivät osapuolet ole oikeastaan samaa mieltä edes siitä, mistä puhutaan. Aito avioliito -aloitteen kannattajat vetosivat luonnollisuuteen ja lisääntymisen tarpeeseen. Ja siihen, että niin kauan kun ihmisiä on ollut, on ollut olemassa nykyisenkaltainen avioliitto. Heteroavioliiton kerrotaan perustuvan ”antropologiseen todellisuuteen”.

Aloitteen vastustajat puolestaan näkevät kyseessä puolestaan olevan ihmisoikeuskysymys, eli keskustelu kaikkien kansalaisten tasa-arvoisesta oikeudesta solmia juridinen liitto.

Aitoavioliittolaisten puheissa nousi esiin ihmisoikeuksien sijaan lasten oikeudet. Kampanjasivustollakin tulee ensimmäisenä vastaan YK:n tunnus ja muistutus YK:n julistamista lasten oikeuksista. YK:n lastenoikeuksien julistuksessa ei tosin puhuta mitään avioliitosta.

Kaikki teltalla päivystäneet henkilöt kielsivät kampanjan kristilliset juuret, vaikka ne taustalla mitä ilmeisimmin kiemurtelevatkin.  Kampanjaan liittyvät kysymykset neuvottiin toistuvasti ohjaamaan aloitteen vireille panemisessa mukana olleelle, kristillisessä lähetyssäätiö Patmoksessa vaikuttavalle Pasi Turuselle. Osalla hankkeen puuhamiehistä ja -naisista on myös kytköksiä Kristillisdemokraattiseen puolueeseen, ja tasa-arvoista avioliittolakiakin vastustettiin voimakkaan kristillisillä perusteilla – toki tavalla, jota suinkaan kaikki kristityt eivät allekirjoita. Hankkeen alullepanija on Jukka-Pekka Rahkonen, jonka  Helsingin Sanomien NYT  kertoi olleen ”Espoon helluntaiseurakunnan toiminnassa mukana, ja oli muun muassa viime syksynä organisoimassa seminaaria, jonka nimi oli Täyteen miehuuteen. Siinä  kutsuttiin ’suomalaisia miehiä Raamatun opetuksen mukaiseen johtajuuteen'”.

[EDIT: Voimalle lähettämässä viestissä Rahkonen kieltää kuuluvansa mihinkään kirkkokuntaan.]

Keskusteluiden lomassa Voiman tutkivan journalismin iskuryhmä myös huomasi teltan nurkalla myös James Hirvisaaren, joka on julistautunut aloitteen ja heteronormatiivisen avioliiton kannattajaksi. Hän oli kuitenkin julkisuuskuvansa perusteella liian pelottava henkilö lähestyttäväksi. Onneksi olemme kuitenkin saaneet lukea hänen näkemyksistään sosiaalisessa mediassa.

Kaksi naista ei voi olla James Hirvisaari.
Kaksi naista ei voi olla James Hirvisaari.

James Hirvisaaren näkemyksen hetero- ja homoliitoista ovat kiinnostavia.

Vaikka teltalla ei siis Raamatusta haluta puhua, on sen vanhoollinen tulkinta läsnä kampanjassa. Isoa kirjaa siteerataan myös Suvi Auvisen paikalle tuomissa kylteissä. Esimerkiksi Matteuksen evankeliumista on tarttunut mukaan pätkä: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi” ja, teemaan sopivasti, miltei kaikissa hääjuhlissa siteerattava katkelma Korinttilaiskirjeestä: ” Niin pysyvät nyt usko, toivo ja rakkaus, nämä kolme, mutta suurin niistä on rakkaus”.

Kylttejä lukiessa on pakko kysyä itseltä, ”What would Jesus do?”. Olisiko Vuorisaarnan Jeesus pussailevien puolella vai linnoittautuisiko hän telttaan junttaamaan omaa kapeaa näkemystään rakkaudesta?

Suvi Auvinen, mitä Jeesus mielestäsi tekisi tekisi?

”Jeesushan ei sanonut homoista mitään, eikä hänen sanomansa muutenkaan ollut tuomitseva. Tätä kampanjan ideologiaa taidetaan ammentaa enemmän sieltä Vanhan testamentin puolelta.”

Pussailutapahtuman kutsussa toivotettiin paikalle ”naisparit, miesparit, queerit sekä muut non-heteroparit ja -joukot”. Eivätkö heterot ole tervetulleita pussailemaan tässä tilaisuudessa, Suvi Auvinen?

”Kuten niin usein, tässäkin on se ongelma, että monet eivät näe omaa etuoikeutettua asemaansa. Jos me lähdemme vastustamaan heteroutta puolustavaa kampanjaa, niin ei muun kirjon paikalle kutsuminen mielestäni ole syrjivää. Totta kai myös heterot voivat ajaa homojen asiaa, mutta tässäkin tilaisuudessa hetero voi ihan hyvin pussata samaa sukupuolta olevaa kaveriansa symbolisena eleenä.”

Miksi vihaat Heteroliittoja?

”Minullehan on ihan sama, kuka haluaa mennä kenenkin kanssa naimisiin tai ketä kukin haluaa panna. Ei se minua kiinnosta. Minua kiinnostaa se, että mikäli yhteiskunnassa on jonkinlaisia oikeuksia, niin kaikilla tulee olla ne. Tasa-arvoa ei voi olla vain joillain, vaan se on oltava kaikilla – tai sitten sitä ei ole kenelläkään. Niin kauan, kun meillä on sukupuolen tai lukumäärän mukaan syrjivä avioliittolaki, meillä ei ole tasa-arvoista avioliittolakia.

Itse en tosin menisi missään tilanteessa naimisiin. Tässä on kyse periaatteesta.”

Elämmekö heteronormatiivisessa painajaisessa? Tavoitteletko homosaation hirmuvaltaa?

”Normit ovat ongelma kaikille niille, jotka eivät osu niihin normeihin. On ongelma, että elämme hyvin normitetussa kulttuurissa. Eivät heteroavioliitot itsessään ole ongelma.”

Vaikka keskustelu osapuolten välillä on vaikeaa, toivoo Auvinenkin dialogia syntyvän. Hän näkee mahdollisuuden siinä, että aitoavioliittolaiset tulisivat pois poteroistaan ja uskaltautuisivat tutustumaan pelottaviin homoihin. Auvinen uskoo, että mikäli kampanjoijan tutustuisivat vastustamiinsa ihmisiin ja perheisiin, pelko haihtuisi.

Tässä ei ole tilaa vihalle (Kuva: Veera Järvenpää)
Tässä ei ole tilaa vihalle (Kuva: Veera Järvenpää)

Ja tähän lopuksi vielä videotaltio maaliskuussa Heurekassa järjestetystä Aito avioliitto -seminaarista. Videolla kaksi aatteen vakaata kannattajaa lukee kuvitteellisia kirjeitä dystooppisesta, homosaation tuhoamasta tulevaisuudesta. Tasa-arvoinen avioliitto rinnastetaan muun muassa orjuuteen ja rasismiin. Saattaisin syyllistyä solvaamiseen, mikäli kommentoisin kirjeet lukevia henkilöitä. Sanonpa nyt kuitenkin, että nuo kirjeet edustavat jotain niin hullua maailmankuvaa, että mun maindi boglaa.

Tämä kannattaa katsoa alkaen kohdasta 2h 27min. Siis todellakin kannattaa katsoa ja pohtia Aito avioliitto -kampanjaa oikein kunnolla.

Myöskään ei kannata unohtaa tätä näppärää muistilistaa raamatullisista avioliiton ilmentymistä. Mikäli nämä vaikuttavat hieman höpsöiltä ja vanhentuneilta, on varmaan myöskin valmis hyväksymään sen, että avioliitto ei ole mikään muuttumaton monoliitti vaan aikojen mukaan muovautuva instituutio.

marriage-according-to-the-bible_502913cd3d101_w1500

EDIT (21.8.): Juttua korjattu Jukka-Pekka Rahkosen pyynnöstä.

Jaa tämä:

Vastarinnan kesä

Heinäkuun alussa marssitaan valtionyhtiön öljynporaushanketta vastaan. Kesä onkin hyvää aikaa osoittaa mieltään.

Me suomalaiset usein ylpeilemme puhtoisella menneisyydellämme. Ei ole taakkana siirtomaahistoriaa tai orjaplantaaseja. Me emme kyykytä pieniä, olemmehan itsekin sellaisia.

Hanna Nikkasen mainio tietoteos Viaton imperiumi (Into Kustannus 2010) esitteli kuitenkin joukon suomalaisyrityksiä, joiden meno ei ole ollut ihan niin puhtoista. Nokia rakensi televalvontaverkkoa Iranin hallitukselle ja metsäteollisuus lanasi sademetsät.

Nikkasen listalta puuttui monen muun ansaitsevan ohella Arctia Shipping. Suomen valtion omistama firma pyörittää maamme jäänmurtajalaivastoa ja on katsonut asiakseen osallistua arktisten alueiden öljynporauksen edistämiseen. Monitoimimurtajat Nordica ja Fennica ovat jo Yhdysvalloissa valmiina Shellin erittäin riskialtista porausoperaatiota varten.

Edellisellä yrityksellä, vuonna 2012 Shellin öljynporauslautta irtosi hinauksesta siirtymävaiheessa kovan tuulen takia ja ajautui rantakivikkoon. Mikäli alueella tapahtuisi onnettomuus josta seuraisi öljyvahinkoja, olisi vahingontorjunta käytännössä täysin mahdotonta.

Tässä kohdassa monet tietysti sanovat, että ”jos emme me, niin sitten jotkut muut”. Arktisilla alueilla operoimiseen kykeneviä murtajia ei maailmassa kuitenkaan ole liikaa. Esimerkiksi ruotsalainen Oden ei ole omistajansa tekemän arvovalinnan takia käytettävissä arktisessa öljynporauksessa.

Seatlessa järjestettiin kesäkuussa mielenosoitus, jossa haitattiin pohjoiseen matkalla olleen öljynporauslautta Polar Pioneerin etenemistä kajakkirintamalla. Ele oli tietenkin vahvasti symbolinen: Polar Pioneerin uppouma on noin 40 000 tonnia, normaali retkikajakki painaa ilman melojaa parikymmentä kiloa.

SHELL NO. Samalla, kun huoli esimerkiksi valtiollisen Arctia Shippingin touhuista pohjoisilla merialueilla kasvaa, perusporvarihallitus päätti leikata Finnwatchin rahoitusta. Finnwatch on ainoa suomalaisten yritysten toimia kansainvälisesti seuraava tutkimusorganisaatio.  Kuvassa Audrey Siegel, musqueam-intiaaniaktivisti, joka vastusti Polar Pioneerin etenemistä kumiveneen kyydistä kesäkuussa.
 

Mukana tuota symbolista elettä tekemässä oli myös suomalaisaktivisti Olli Vuokko.

SHELL NO. Samalla, kun huoli esimerkiksi valtiollisen Arctia Shippingin touhuista pohjoisilla merialueilla kasvaa, perusporvarihallitus päätti leikata Finnwatchin rahoitusta. Finnwatch on ainoa suomalaisten yritysten toimia kansainvälisesti seuraava tutkimusorganisaatio.  Kuvassa Audrey Siegel, musqueam-intiaaniaktivisti, joka vastusti Polar Pioneerin etenemistä kumiveneen kyydistä kesäkuussa.

Suomessa ei ole tarjolla öljynporauslauttaa blokattavaksi, mutta Greenpeace on jo järjestänyt kajakkikurssitusta kiinnostuneille. Perjantaina 3. heinäkuuta järjestettävään Pelasta Arktis –suurmielenosoitukseen voi kuitenkin osallistua myös kuivin jaloin. Kulkue siirtyy jalkaisin kohti Katajanokkaa ja Arctia Shippingin konttoria. Samalla kelluva mielenosoitus saartaa konttorin meren puolelta.

Pelasta Arktis – Meidän murtajat irti ilmastotuhosta! –mielenosoitus 3.7. klo 14.30 alkaen. 

Kokoontuminen Helsingin Kansalaistorilla Eduskuntataloa vastapäätä. 

Jaa tämä: