natsi

Saako natsia sanoa natsiksi?

Hesarin artikkeli nosti vihdoin tavaratalojohtaja J. Kärkkäisen natsisympatiat suuren yleisön tietoisuuteen. Esimerkiksi muuan kansaedustaja syytti mediaa maalittamisesta.

Tavarataloketju Kärkkäisen omistaja ja toimitusjohtaja, Juha Kärkkäinen, on natsi. Hän on tukenut vuosien ajan kansallissosialistista vallankumousta ajavan Pohjoismaisen vastarintaliikkeen toimintaa. Kärkkäinen on myöskin julkaissut tavaratalonsa asiakaslehdessä artikkeleita, joissa kerrotaan juutalaisten salaliitoista ja muuta synkkää paskaa. On hänelle luettu tuomiokin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Leni Riefenstahl suunnitteli kampanjajulisteen tavaratalo Käppäisen pyynnöstä. Only for you my friend. #käppäinen #siegfail #waitpower
Leni Riefenstahl suunnitteli kampanjajulisteen tavaratalo Käppäisen pyynnöstä. Only for you my friend.
#käppäinen #siegfail #waitpower

Jotenkin omituisesti tämä ei ole ollut ongelma viralliselle Suomelle. Olemme me hysteerikot toki aiheesta melua pitäneet, mutta asiakkaita on piisannut ja yritysvastuutaan toitottavat yhtiöt ovat myyneet tuotteitaan Kärkkäiselle edelleen myytäviksi. Ainoita poikkeuksia ovat olleen Finlayson ja kirjakustantamo Otava.

Erityisen masentavaksi tämän tekee se, että käymme keskustelua Kärkkäisen natsimeiningistä samalla kun Kärkkäisen yhteistyökumppani, Pohjoismainen vastarintaliike, marssi ja heilasi Tampereella. Eikös näiden natsien kuulunut hävitä Hitlerin mukana?

Osallistuin maaliskuussa Grafian järjestämään, yritysvastuuteemaiseen keskusteluun, jossa Finlaysonin omistaja ja toimitusjohtaja, Jukka Kurttila, kertoi päätöksestään lopettaa Finlaysonin tuotteiden myyminen Kärkkäiselle. Kurttilan mukaan firmalle tuli takkiin tuli saman tein parisataatuhatta euroa, mutta joku roti sitä pitää olla. Kurttila myöskin kertoi olleensa varma, että kyllä muut firmat seuraavat perässä ja natsi saa pitkän nenän. No aika hiljaista on ollut.

Nyt, Helsingin Sanomien kirjoitettua Kärkkäisen hyvin tiedossa olleesta yhteistyöstä natsien kanssa, heräsi julkinen keskustelu. Hyvä näin. En vaan oikein jaksa uskoa, että ilman rummun hakkaamista ja lisämökää tämäkään kantaisi mihinkään. Paineen pitää olla jatkuvaa ja perusteltua. Vastuullisesta yritystoiminnasta väitellyt tutkija Jukka Rintamäki on kirjoittanut meille aiheesta pariinkin otteeseen.

Tavarateloketju Kärkkäisen Magneettimedia-lehdessä julkaistiin vuosien ajan antisemististisiä tekstejä ja salaliittoteorioita. Tavaratalon toimitusjohtaja sai julkaisutoiminnasta tuomionkin. Paineen kasvettua, Kärkkäinen siirsi Magneettimedian kansallissosialistisen Suomen Vastarintaliikkeen kontoille. Vastarintaliike on julkaissut myös kuvassa näkyvää Vastamedia-lehteä. Ilmeisesti myös uusnatsin luottavat Voima-lehden ja Häiriköt-päämajan kykyyn tavoittaa yleisö ja siksipä liikkeen pikkunasset ovat kiikuttaneet lehtiään Voiman telineeseen luvatta. Jotenkin epäilen, että toimitusjohtaja Juha Kärkkäinen ei kanna vastuuta tästäkään möröstä, jota hän on ollut ruokkimassa.
Tavarateloketju Kärkkäisen Magneettimedia-lehdessä julkaistiin vuosien ajan antisemististisiä tekstejä ja salaliittoteorioita. Tavaratalon toimitusjohtaja sai julkaisutoiminnasta tuomionkin. Paineen kasvettua, Kärkkäinen siirsi Magneettimedian kansallissosialistisen Suomen Vastarintaliikkeen kontoille. Vastarintaliike on julkaissut myös kuvassa näkyvää Vastamedia-lehteä.
Ilmeisesti myös uusnatsin luottavat Voima-lehden ja Häiriköt-päämajan kykyyn tavoittaa yleisö ja siksipä liikkeen pikkunasset ovat kiikuttaneet lehtiään Voiman telineeseen luvatta.
Jotenkin epäilen, että toimitusjohtaja Juha Kärkkäinen ei kanna vastuuta tästäkään möröstä, jota hän on ollut ruokkimassa.

Kärkkäisen liikevaihto jatkaa nousuaan, eikä boikotteja ole näkynyt. Ketju muun muassa julkaisee rasistisia artikkeleita sisältävää KauppaSuomi-ilmaisjakelulehteä ja luovutti Magneettimedia-lehtensä kansallissosialistisen Pohjoismaisen Vastarinta -liikkeen jäsenille.. ..Onko yrityksiin kohdistuvasta sosiaalisesta paineesta sitten mitään hyötyä? Joissakin tapauksissa firmoissa tehdään paineen alla ainakin symbolisia muutoksia. Painetta voi myös koittaa suunnata tahoihin, joiden toiminnalla on vaikutusta yrityksen toimintaan.”

Tässä yhteydessä itse näkisin ihan perusteltuna suunnata palautetta yrityksille, jotka myyvät tuotteitaan Kärkkäiselle. Kärkkäisen tavaratalot ovat massiivisia ja oikeastaan häpeälista natsin kanssa kauppaa käyvistä suomalaisyrityksistä on pitkä ja kattava. Edellä mainittujen Finlaysonin ja Otavan ohella Fazer on vähän fundeerannut yhteistyötä ongelmalliseksi, mutta jatkanut sitä kuitenkin. Kaikille muille Kärkkäinen näyttäytyy ilmeisen kosherina kauppakumppanina.

Pitäisiköhän muuten käydä kierroksella Kärkkäisellä ja listat myynnissä olevat saksalais-brändit. Veikkaan, että Saksassa reaktiot olisivat pontevampia, jos kertoisi tuotteita myytävän Suomen johtavan antisemitistin tavaratalossa.

Mutta kuten tunnettua, ei natsia voi sanoa natsiksi, ilman, että joku pahastuu natsin puolesta. Tällä kertaa kansanedustaja Jani Mäkelä (pers) päätti suuttua moisesta. Hän määritteli Hesarin artikkelin ja siitä käydyn keskustelun ”maalittamiseksi”. Maalittaminen on uudissana, jolla viitataan ilmiöön, jossa vaikutusvaltaa omaava henkilö kannustaa seuraajiaan pommittamaan kriittiseksi koettua tahoa esimerkiksi sähköpostitse ja/tai sosiaalisessa mediassa. Vastoin edustaja Mäkelän väitteitä maalittaminen ei tarkoita sitä, että kritisoidaan perustellusti henkilöä, jolle on toistuvasti myös annettu mahdollisuus sanoa oma näkemyksensä asiassa.

Mistäköhän kansanedustaja Mäkelän mielestä muuten yleensäkään sopii kirjoittaa, säästä? Ajatus siitä, että yhteiskunnallisen vaikuttajan ja suurliikemiehen ihmisvihamielisistä ajatuksista ei saisi käydä keskustelua on pähkähullu. Ja koska Kärkkäisen natsisympatioista ja antisemitistisistä ajatuksista ei ole mitään epäselvyyksiä, en oikein ymmärrä, mitä vääryyttä niistä kertominen olisi.

Kansanedustaja Mäkelä myös murehti sitä, mitä käy Kärkkäisen työntekijöille, jos tolkun ihmiset lopettavat natsin kaupassa käymisen. No, ehkä ne Kärkkäisen työntekijät voivat mennä töihin sinne, minne ne Kärkkäisen asiakkaatkin menevät, ei tämä sen monimutkaisempaa ole. Tästä tulee mieleen entisen kansanedustajan, Kimmo Sasin, huoli turkistarhauksen lopettamisesta puhuttaessa: ”Ajatelkaa niitä pieniä itkeviä lapsia niiden työttömien turkistarhaajien kodeissa, jotka ovat ilman työtä ja syrjäytyvät.”

Ex-edustaja Sasi ja edustaja Mäkelä murehtisivat epäilemättä myös orjakauppiaiden lapsista, mikäli Suomessa käytäisiin orjakauppaa, jonka kieltää. Jotenkin jännästi nämä taatusti-ei-sosialistiset kansanedustajat eivät luota markkinoihin ja kuluttajien oikeuteen tehdä valistuneita kulutuspäätöksiä.

Eivätkö nuo kuluttajat juurikin tee sitä markkinoiden näkymättömän käden työtä? Ehkä tällä kertaa näemme, kuinka synkkään paskaan tuo näkymätön käsi on valmis työntämään itsensä.

Juuh elikkäs. Tämä mies käyttää äänestäjiltä saamalla mandaatilla lainsäädäntövaltaa Suomen eduskunnassa.
Juuh elikkäs. Tämä mies käyttää äänestäjiltä saamalla mandaatilla lainsäädäntövaltaa Suomen eduskunnassa.
Jaa tämä:

Rakas ja hirveä Törni

Matka SS-joukkojen taistelijasta maanpetturiksi ja kanonisoiduksi sankariksi on täynnä yllätyksiä.

TEKSTI: OULA SILVENNOINEN

Vielä Mannerheim-ristillä palkitsemisensa jälkeenkin Lauri Törni oli epätodennäköistä sankari­ainesta. Sotilaana hän oli pelkäämätön ja suoraviivaisen aggressiivinen. Viina teki hänestä kuitenkin arvaamattoman ja väkivaltaisen. Muitakin kiusallisia piirteitä löytyi. Törni oli ehtinyt ilmoittautua vapaaehtoiseksi Suomesta keväällä 1941 koottuun SS-pataljoonaan. Hän vietti pataljoonan koulutusajan SS:n Schönbrunnin kasarmeilla, kunnes hänet palautettiin Suomeen juomisen ja tappelemisen takia.

Kummallisin vaihe liittyi Suomen vastarintaliikkeeseen, jonka tavoitteisiin kuuluivat tiedustelutiedon hankinta Suomen alueelta, sissisota neuvostojoukkoja vastaan ja tarvittaessa vallankaappaus, joka nostaisi valtaan Hitlerille lojaalit suomalaiset aktivistit. Törni liittyi joukkoon ja lähti tammikuussa 1945 Saksaan saamaan koulutusta viesti- ja sabotaasitoiminnassa.

Sota ehti päättyä ennen kuin päästiin tositoimiin. Törni palasi Suomeen ja jäi kiinni, kun valtiollinen poliisi pääsi salahankkeen jäljille. Vihollisen puolelle siirtymisensä takia hänet tuomittiin maanpetoksesta. Kun presidentti J. K. Paasikivi pian armahti hänet, Törni pakeni Ruotsin ja Venezuelan kautta Yhdysvaltoihin. Hän otti nimekseen Larry Thorne ja katosi Yhdysvaltojen armeijan upseerina Vietnamin ja Laosin välisellä rajaseudulla lokakuussa 1965.

Lauri Törni oli itsestään selvä valinta Häiriköiden Kansa Taisteli -lehden kanteen. Koko lehti luettavissa täällä.
Lauri Törni oli itsestään selvä valinta Häiriköiden Kansa Taisteli -lehden kanteen. Koko lehti luettavissa täällä.

Kuolemansa jälkeen Törni aloitti matkansa yhdeksi parhaiten tunnetuista suomalaisista sotasankareista. Tarina alkoi kehkeytyä Jukka Tyrkön vuonna 1975 julkaiseman ensimmäisen elämäkerran ilmestyttyä. Tyrkön Lauri Törnin tarina – Vapaustaistelijan vaiheita Viipurista Vietnamiin -teos on avain Törnin sankarimyytin ymmärtämiseen.

Ennen sotaa Tyrkkö oli Aamulehden toimittaja Valkeakoskelta. Aamulehti oli Kokoomuksen äänenkannattaja, ja sen poliittisesti valikoitunutta toimittajakuntaa johti toimitussihteeri Eero Rekola.

Rekola oli paitsi toimittaja myös heimosoturi ja Vapaussodan Rintamamiesten Liiton pitkäaikainen sihteeri. Liitto ei ollut mikä tahansa yhdistys, vaan vuoden 1918 valkoisen armeijan ja heimosoturien radikaaleinta laitaa edustanut organisaatio, joka kokosi piiriinsä myös käytännössä kaikki suomalaisen fasismin kärkinimet. Kun SS-värväys keväällä 1941 tuli ajankohtaiseksi, liitto kokosi valtakunnallisen järjestökenttänsä avulla noin puolet kaikista tarjokkaista.

Aamulehdestä ­Rekola värväsi sopivia nuoria toimittajia, kuten Jukka Tyrkön, joka palveli SS-rintamakirjeenvaihtajana ja Suomeen palattuaan SS-Aseveljet ry:n sihteerinä.

Alkon hyllyille on ilmestynyt Törni-viina. Viinaputeli ei kuitenkaan päässyt myyntiin ennen kuin etiketistä poistettiin pyssy. Ottaen huomioon, että Törni edustaa brändinä juurikin sotaa ja kuolemaa, tämä pyssyn poistaminen näyttäytyy todella höpsönä. Mutta etiketeistä viis, tämä tuote on irvokas ihan itsessään ja monestakin syystä. Koko Törnin kanonisointia ja tuotteistus hahmoksi, jolla myydään iltapäivälehtien sotaliitteitä ja kansallismielistä öyhötystä on luotaantyöntävää. Sikäli Törnin tuotteistaminen ja Törni-viina eivät yllätä. Tapahtumat noudattavat hyvin paljolti samoja linjoja, kuin Mannerheimin tuotteistaminen. Lisää Mannerheim-brändistä ja Marski-vodkasta täällä.
Alkon hyllyille on ilmestynyt Törni-viina. Viinaputeli ei kuitenkaan päässyt myyntiin ennen kuin etiketistä poistettiin pyssy. Ottaen huomioon, että Törni edustaa brändinä juurikin sotaa ja kuolemaa, tämä pyssyn poistaminen näyttäytyy todella höpsönä. Mutta etiketeistä viis, tämä tuote on irvokas ihan itsessään ja monestakin syystä. Koko Törnin kanonisointia ja tuotteistus hahmoksi, jolla myydään iltapäivälehtien sotaliitteitä ja kansallismielistä öyhötystä on luotaantyöntävää. Siltikään Törnin tuotteistaminen ja Törni-viina eivät yllätä. Tämä tuotteistamisprosessi noudattaa samoja linjoja, kuin Mannerheimin tuotteistaminen. Lisää Mannerheim-brändistä ja Marski-vodkasta täällä. KUVA: Pramia Oy.

 

Sodan päätyttyä Vapaussodan Rintamamiesten Liitto ja SS-Aseveljet lakkautettiin aselepoehtojen nojalla, ja Tyrkkö palasi toimittajan ja kirjailijan työhön. Vuonna 1960 ilmestynyt Suomalaisia suursodassa oli puolusteleva ja kaunisteleva kertomus SS-vapaaehtoisten vaiheista Saksan itärintamalla. ­Kauko Kareen omistaman Alea-­kirjan kustantama Lauri Törnin tarina (1975) oli kuulopuheina kerätyille jutuille ja kirjoittajan omille näkemyksille perustuva mytologisoiva sankaritarina Törnistä.

Tyrkön kirja oli myös pamfletti vallitsevaa järjestystä vastaan, tietoinen vastaveto Urho Kekkosen Suomen henkiselle ilmapiirille. Maalina oli sodan jälkeen kehkeytynyt suomalainen valtaeliitti. Se käsitti kaikki ne, jotka puoluekannasta riippumatta olivat valmiit nielemään Paasikiven hahmotteleman ”rauhan, sovun ja luottamuksellisen naapuruussuhteen Neuvostoliittoon” edellyttämät myönnytykset.

Paasikiven jälkeen Paasikiven–Kekkosen linjasta tuli käsite. Kaikki eivät kuitenkaan kokeneet oloaan tässä Suomessa kotoisaksi. Heihin kuuluivat Rekolan kaltaiset valkoistakin valkoisemmat Suomen veteraanit ja Tyrkön kaltaiset kiertoilmauksiin ja hiljaisuuteen pakotetut, esikoisoikeutensa menettäneet perilliset.

Neuvostovastaisuudella elämöinti ei enää ollut viisasta. Törnin nostaminen sankariksi Alea-kirjankin kaltaisen vastavirran kustantamon kautta edellytti SS-taustan ja maanpetoksellisen vehkeilyn selittämistä parhain päin ja häivyttämistä sankarin luonne­kuvasta.

Kolme huimapäätä ja kovien taistelujen karaisemaa upseeria neuvottelussa vastaiskun jälkeen. Kuvassa vasemmalla kapteeni Railio JR 33, keskellä Mannerheim-ristin ritari luutnantti Törni, Jääkärikomppanian päällikkö, ja oikealla edellisen ”adjutantti” luut- nantti Pitkänen. Tolvajärven pohjoispuoli 27.7.1944. KUVA: SA-KUVA
Kolme huimapäätä ja kovien taistelujen karaisemaa upseeria neuvottelussa vastaiskun jälkeen. Kuvassa vasemmalla kapteeni Railio JR 33, keskellä Mannerheim-ristin ritari luutnantti Törni, Jääkärikomppanian päällikkö, ja oikealla edellisen ”adjutantti” luutnantti Pitkänen. Tolvajärven pohjoispuoli 27.7.1944.
KUVA: SA-KUVA

Jukka Tyrkkö onnistui aloittamaan linjan, jota myöhemmät Törnin elämäkerturit kyseenalaistamatta jatkoivat: Waffen-SS oli puhtaasti sotilaallinen organisaatio, sen jäsenet eivät olleet vastuussa Hitlerin hallinnon rikoksista vaan ”sotilaita siinä missä muutkin”. Törnin maanpetostuomio oli ”sepitetyn syytöksen” perusteella ”näytösoikeudenkäynnissä” langetettu poliittinen tuomio, Törni oli ”vain tehnyt velvollisuutensa suomalaisena upseerina”.

Törniä ihailtiin, koska Tyrkön kertomana hänen tarinallaan oli selvä piilosanoma. Kertomuksen ytimessä oli radikaalipiireissä tuttu teema isänmaan uhanalaisuudesta. Kommunismi ja juutalaisuus olivat palvelleet maailmansotien välisenä aikana Euroopan radikaalia kansallismielisyyttä ja fasistisia liikkeitä sisäisinä ja ulkoisina viholliskuvina. Ne olivat kulttuurisen rappion ja yhteisöä uhkaavan tuhon symboleita ja toteuttajia.

Ei kelvannut Törni-viina-pullon etiketin kääntöpuolikaan ihan sellaisenaan. Valviran ja Alkon oheistuksen mukaan viinaa ei saa myydä lupauksilla voiman ja suorituskyvyn lisääntymisestä. Viinan ideoineen Osasto Lauri Törnin perinnekilta ry:n aivoitukset tässä kyllä kiinnostavat. ”Viina teki hänestä kuitenkin arvaamattoman ja väkivaltaisen”, kuten Oula Silvennoinen kirjoittaa. Silvennoinen kertoo myös, että Törni palautettiin SS:n Schönbrunnin kasarmeilta Suomeen juomisen ja tappelemisen takia. Että tällä henkilöllä sitten myydään meille viinaa.
Ei kelvannut Törni-viina-pullon etiketin kääntöpuolikaan ihan sellaisenaan. Valviran ja Alkon oheistuksen mukaan viinaa ei saa myydä lupauksilla voiman ja suorituskyvyn lisääntymisestä. Viinan ideoineen Osasto Lauri Törnin perinnekilta ry:n aivoitukset tässä kyllä kiinnostavat. ”Viina teki hänestä kuitenkin arvaamattoman ja väkivaltaisen”, kuten Oula Silvennoinen kirjoittaa. Silvennoinen kertoo myös, että Törni palautettiin SS:n Schönbrunnin kasarmeilta Suomeen juomisen ja tappelemisen takia. Että tällä henkilöllä sitten myydään meille viinaa. KUVA: Pramia Oy.

Fasistiset liikkeet kaikkialla Euroopassa tukeutuivat viholliskuvilla lietsottuun paniikkimielialaan hankkiak­seen kannatusta ja viedäkseen läpi kansalliset vallankumoukset.

Tämän tarinakehyksen mukaan Suomen olivat vuoden 1944 jälkeen kaapanneet samat rappion voimat, kommunistit ja juutalaiset. Törnin tuominnut Suomi oli mätä ja epälegitiimi. Tällaista valtiota kohtaan ei ollut syytä tuntea mitään lojaaliutta, vaan oli käytettävä kaikkia keinoja todellisen isänmaan puolustamiseksi. Törni oli ehkä rikkonut lain kirjainta vastaan, mutta puolustanut isänmaan todellista, antikommunistista henkeä.

Se oli tuttu väite jo Lapuan liikkeen aktivistien suusta: isänmaallinen laittomuus oli aina parempi kuin isänmaaton laillisuus.

Tyrkön hahmottelema, kaikista todellisen Törnin ristiriitaisista ja kielteisistä piirteistä riisuttu sankarihahmo kohosi uusien elämäkertojen vuoksi 1990-luvun Suomessa uuteen tunnettuuteen. Törnin ovat halukkaimmin ottaneet omakseen ne, jotka vaalivat epälegitiimin Suomen tarina-aihetta. Törni-hahmo on sujuvasti siirtynyt uuden sukupolven radikaalien kansallismielisten ja valtaeliitin vastaisten joukkojen sankariksi ja jatkaa pitkää marssiaan ruumiinryöstäjiensä ­hyväksi.

Kirjoittaja on filosofian tohtori, jonka väitöskirjaan perustuva teos Salaiset aseveljet: Suomen ja Saksan turvallisuus­poliisiyhteistyö 1933–1944 ilmestyi vuonna 2008 (Otava). Hänen yhdessä Marko Tikan ja Aapo Roseliuksen kanssa kirjoittama tietokirja Suomalaiset ­fasistit – Mustan sarastuksen airuet ilmestyi 2016.

 
Jaa tämä: