natsit

Trollo-loo, natsit!

Aktivisti rekisteröi Soldiers of Odin -tavaramerkin. Odinit suuttuivat ja saivat patentti- ja rekisterihallituksen perumaan tavaramerkin – liian myöhään.

Soldiers of Odin -katu­partiot ilmestyivät kaduille lokakuussa 2015, ensin Kemissä ja sitten laajemmin kautta valtakunnan. Rasistista ideo­logiaa ajanut, rajojen sulkemista vaatinut ja väkivallalla pelotellut porukka herätti huomiota ja symboloi 2010-­luvulla koventuneita asenteita maahanmuuttoa kohtaan. Ryhmän jäsenet esiintyivät uhkaavasti, ja sen perustaja, kansallissosialistiksi julistautunut Mika Ranta, poseerasi natsi­upseerin koppalakissa, Suomi-kone­pistooli kourassa.

Soldiers of Odin (SOO) hyväksyttiin yhdistysrekisteriin helmikuussa 2016. Kaikki eivät olleet alkuunkaan tyytyväisiä siihen, että Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) rekisteröi vihaa ja suvaitsemattomuutta edistävän porukan.

Miksi olla yrmeä, jos voi olla pinkki yksisarvinen?
Miksi olla yrmeä, jos voi olla pinkki yksisarvinen?

Riikka Yrttiaho päätti rekisteröidä Soldiers of Odin -tavara­merkin. Ideana oli kaupustella SOO-kangasmerkkejä, jotka haastaisivat oikean SOO:n viestin. Hieman vastoin odotuksia Yrttiaho sai Patentti- ja ­rekisterihallitukselta myönteisen päätöksen toukokuussa 2016.

”Halusimme herättää keskustelua siitä, miten voi olla mahdollista, että Suomessa tuollaisen vain ja ainoastaan puhdasta vihaa viestivän ryhmän voi saada rekisteröityä.”

Yrttiahon tavaramerkkihakemuksen mentyä läpi Soldiers of Odinin jäsenet puolestaan ilmaisivat närkästyksensä.

SoldiersOfOdin, SOO, natsit, kulttuurihäirintä
Riimut ja natsit, nehän kuuluvat yhteen. Natsit tosin voivat vaikka painua kuuseen. Joka tapauksessa tässä on kangasmerkki, joka sai natsit raivoihinsa ja horjutti heidän perusturvallisuudentunnetta.

Vaikka aihe oli mitä vakavin, Yrttiaho näkee huumorin hyvänä välineenä aiheen ympärillä käydyssä keskustelussa.

”On aina merkityksellistä, jos pääsee herättelemään keskustelua rasismista tai rasismin normalisoitumisesta. Riippuen vähän siitä, mitä ja miten sen tekee, voi huumori avata väylän keskustelulle.”

Keskusteluahan tämä siirto nostattikin, vaikka Odinin soturien partioimiset olivat muutenkin näkyvästi esillä mediassa. Yrttiaho ja hieman samoilla linjoilla ollut Loldiers of Odin -pelleryhmä kaappasivat keskustelun Soldiers of Odinilta. Väkivallan uhalla operoiva ryhmittymä ei pystynyt vastaamaan aloitteisiin, jotka kieltäytyivät taipumasta uhoksi.

Soldiers of Odin julisti piirustuskilpailun, jossa jaettiin kangasmerkkejä hienoja piirustuksia tehneille. Tämäkin kuva on tuon kilpailun satoa.
Soldiers of Odin julisti piirustuskilpailun, jossa jaettiin kangasmerkkejä hienoja piirustuksia tehneille. Tämäkin kuva on tuon kilpailun satoa.

”Fasismin ja äärioikeiston vastustaminen on kaikkea muuta kuin hauskaa. Mutta ei se tarkoita sitä, etteikö välillä voisi olla myös hauskaa. Jos otetaan esimerkiksi Pride, niin sehän liittyy äärimmäisen vakavaan aiheeseen, ja koko tapahtuma on alkanut mellakasta. Ihmiset ovat olleet äärimmäisen vihaisia – minäkin olen – noiden epäkohtien takia, mutta välillä asiaa voi myös karnevalisoida ja saada siitä voimaa.”

Vastareaktiot olivat odotettuja.

”Olivat ensin hiljaa, ja sitten alkoi kuulua uhoamista ja MV-lehti kirjoitteli. Saan vieläkin asiattomia viestejä, joissa väitetään, että olisin tehnyt laittomuuksia. Eihän se pidä paikkaansa – olen tehnyt sen, mihin PRH on antanut luvan”, Yrttiaho kertoo.

Vihaisen postin vastapainoksi hän on kuitenkin saanut valtavasti positiivista palautetta. Yrttiaho kokee olevansa voiton puolella siinäkin suhteessa.

”Minulla on monella tapaa turvattu asema yhteiskunnassa, koska olen valkoihoinen. Ja onhan se hauskaa, että tällainen pieni nainen sai aikaiseksi sellaisen natsien ja rasistien itkemisen. Ikään kuin minä olisin joku uhka.”

Toukokuussa 2017 patentti- ja rekisterihallitus yllättäen perui Yrttiahon SOO-tavaramerkin. Taustalla oli Soldiers of Odin -yhdistyksen tekemä valitus. PRH hyväksyi valittajan kannan, että tavaramerkkihakemus oli tehty ”ainoastaan vilpillisessä tarkoituksessa”.

Sateenkaarikissa. Eihän tästä juurikaan paremmaksi voi päästä.
Sateenkaarikissa. Eihän tästä juurikaan paremmaksi voi päästä.

Tavaramerkin kumoaminen näyttäytyy lähinnä esimerkkinä Streisandin ilmiöstä. Ilmiöllä viitataan tapauk­siin, joissa yritys vaientaa kriittiset äänet vain vetää enemmän huomiota noihin kriittisiin ääniin.

”Tämä on sikäli hassua, että koko projektimme oli jo hiljentynyt. Myimme viime vuonna sen pari tuhatta kangas­merkkiä, mutta kyseessä oli siinä ajassa tapahtunut ilmiö, eikä sitä ollut tarkoitus jatkaa. Kun tavaramerkkipäätös kumottiin, nousi aihe jälleen esille, ja niin meidän Facebook-sivullemme tuli masinoitu hyökkäys ja kaikenlaisia kaljupäitä vittuilemaan.”

Vaikka mitään tarkkoja tavoitteita projektille ei missään vaiheessa asetettu, Yrttiaho pääsi osaltaan määrittelemään rasismi-keskustelun suuntaa ja sitä, kuinka Soldiers of Odiniin suhtaudutaan.

Kaiken jälkeen Yrttiaho on hieman tuohtunut PRH:n päätöksestä jälleen siunata äärioikeiston toiminta. Viranomaisten halu ymmärtää rasisteja ja samaisten rasistien tapa käydä keskustelua kuvastavat hyvin Suomessa vallalla olevia jännitteitä.

”Suomessa rasismin ja äärioikeiston ymmärtäminen jopa poliitikkojen taholla on huolestuttavan yleistä. Näille aatteille ei pidä antaa kasvualustaa. Äärioikeiston kanssa ei voi, eikä pidä keskustella. Suomessa on ajateltu, että jos äärioikeiston kanssa ei puhuta, se kasvaa isommaksi – ei ole tuo taktiikka näyttänyt toimivan.”

Asiallisia keskusteluja varmasti halutaan käydä, mutta se on hankalaa, jos toisten puhe on haukkumista ja uhkailua.

”Minua ärsyttää se, että käydään metakeskustelua keskustelusta. On todella etuoikeutetun ihmisen vaatimus sanoa, että ’ettekste voisi vaan keskustella’. Ei minua kiinnosta keskustella sellaisen henkilön kanssa, joka kyseenalaistaa minun ja kaverieni ihmisoikeudet.”

Yrttiaho ei aio itse jatkaa keskustelua kangasmerkein. Epäilemättä keskustelu kuitenkin tulee jatkumaan – varmasti myös spektaakkelin keinoin.

Jaa tämä:

#pernatsi: Marssi natsi, marssi!

Sosiaalinen media on tuonut monia muutoksia arkiseen tapaamme kommunikoida. Murroksesta on saanut osansa myös kansalaisaktivismi.

”Tämä idea tuli niin monesta suunnasta samaan aikaan. Me olemme sekalainen porukka aktivisteja, taiteilijoilta, media-  ja viestintäalan ammattilaisia ja koodareita. Minun roolini on tuntea kenttää laajalti ja kasata porukkaa”, järjestäjä kuvailee Per natsi -hanketta päivää ennen h-hetkeä, eli vuoden 2016 itsenäisyyspäivää. Hän, eivätkä muutkaan hankkeeseen osallistuvat halua esiintyä omilla nimillään.

Ymmärtääkseen Per natsin taustat, täytyy kuitenkin palata ajassa pari vuotta taaksepäin – loppuvuodesta 2014 natsit saapuivat saksalaisen Wunsiedelin pikkukaupunkiin, jälleen. Uusnatsit olivat tehneet perinteen kaupunkiin aikaisemmin haudatun natsijohtaja Rudolf Hessin vuosittaisesta muistamisesta. Marraskuussa natsien marssiessa läpi kaupungin heitä kuitenkin odotti yllätys: normaalien vastamielenosoittajien sijaan yleisö kannusti heidän tamppaustaan. Kannustusjoukot eivät kuitenkaan jakaneet heidän kansallissosialistista aatetta ja kyseessä oli huumorilla ratsastaneesta vastakampanjasta, jossa joukko kansalaisia ja yrityksiä olivat sitoutuneet lahjoittamaan rahaa fasismin vastaiseen työhön sen mukaan, kuinka pitkän matkan natsin marssivat.

Jokainen maiharin isku kadun pintaan tarkoitti rahaa vastapuolelle ja pottiin kertyi lopulta 10 000 euroa. Myöhemmin sama toistettiin muissa kaupungeissa kautta Saksan ja lopulta EXIT-Deutschland-järjestön saamat lahjoitukset kasvoivat 1000 prosentilla.

Kuin judoka, aktivistit käänsivät natsien voiman näitä itseään vastaan. Uutiset huumorin ryydittämästä tempauksesta levisivät kautta maailman ja rahallisen saavutuksen rinnalla merkittävänä voi pitää myös välittynyttä viestiä: natseille voi nauraa.

Kaksi vuotta myöhemmin Helsingissä, sama idea sai suomalaisen ilmenemismuodon – Per natsi -hankkeen. Osoitteessa pernatsi.fi, kerättiin itsenäisyyspäivän alla lahjoituslupauksia ”tasa-arvoisen ja monimuotoisen Suomen puolesta” työskenteleville järjestöille. Tilisiirrot menevät suoraan lahjoittajilta järjestöille, eikä hankkeen puuhailijoista kukaan saa työstä taloudellista korvausta.

Tästä se kaikki lähti, Natsit vastaan natsit -tempauksesta vuonna 2014.

Nopeassa tahdissa pystyyn pyöräytetty Per natsi -hanke on malliesimerkki uudenlaisesta aktivismista, joka ei nojaa perinteisiin järjestörakenteisiin. Hankkeen puuhamiehet ja -naiset haluavat pysyä nimettöminä ensinnäkin sen takia, että väkivaltaisiksi tiedettyjen kansallissosialistien kritisoiminen omalla nimellä mietityttää ja toisaalta siksi, että hankkeen ei haluta leimantuvan yksittäisten järjestäjien taustoihin.

”Meillä on tehokas jengi ja jos tämä porukka perustaisi jonkun uuden järjestön, se varmasti saisi paljon aikaiseksi. Ja myös epäilemättä saisi rahoitusta eri säätiöiltä ja muilta tahoilta. Se olisi kuitenkin pois muilta järjestöiltä, pois niiden järjestöjen perustyöstä ja sitä emme halua.”

Tämä projektiluontoisuus myös mahdollistaa verrattoman ketterän toiminnan. Siinä, missä perinteisten kansalaisjärjestöjen rakenteet ja hierarkiat tuovat jatkuvuutta ja pitkäjänteisyyttä, ne myös tuovat kankeutta. Nopeasti reagoivat itsenäiset aktivistit voivat halutessaan järjestäytyä hyvinkin nopeasti. Pernatsi.fi-sivun ja hankkeen toteuttamista ei ollut vielä lyöty lukkoon viikkoa ennen itsenäisyyspäivää, mutta lopullisen päätöksen synnyttyä, toteutus ei montaa päivää kestänyt.

”Parhaimmillaan tämä toimintatapa voi myös sulautua osaksi perinteistä järjestötoimintaan”, järjestäjä vinkkaa.

Vastaavia suhteellisen spontaanisti syntyneitä ja vanhoista rakenteista välittämättömiä aktivistitempauksia tai -hankkeita ovat olleet viime aikoina esimerkiksi Loldiers of Odin (joka saapuvat Helsinkiin kannustamaan natsimarssijoita) ja Meillä on unelma -tapahtuma. Näidenkin toiminnassa on ollut keskeisenä elementtinä näkyvä rooli sosiaalisessa mediassa ja taiteen, huumorin sekä spektaakkelin hyödyntäminen viestinnässä.

Yhteistä näillä uudenlaisen aktivismin tempauksille on myös se, että ne ylittävät uutiskynnyksen aivan eri tavalla kuin perinteiset mielenosoitukset. Kamppailu on siirtynyt kaduilta mediaan.

Vaikka #pernatsi-porukka on pätevää, niin joitain yllätyksiäkin on tullut matkalla vastaan. Heti kampanjan julkistamisen jälkeen trollit löysivät sivun ja tekivät sitä, mitä trollit tekevät.

”Meihin kohdistui ihan hillittömät palvelunestohyökkäykset. Ja spämmikampanja, joissa botit lähettivät kymmeniä ja satoja tuhansia haittaviestejä. Sivun koodiin oli jäänyt bugi, että käyttäjä pystyi määrittämään vapaasti lahjoitussumman ja sinnehän laitettiin miljardi. Ja sitten sinne alkoikin tulemaan miinusmerkkisiä lahjoituksia. Mutta ne bugit on korjattu ja lahjoittajalistat siivottu.”

”Tuollahan ne lällättelevät netissä tekemisiään. Osa on varmaan ihan trollottelun nimissä liikkeellä ja ehkä osa vastustaa hankettamme. No, meidän laariinhan tämä lopulta sataa”, järjestäjä toteaa huomiotalouden peruslainalaisuuksia mukaillen.

Alkuhässäkän jälkeen sivustolla on ollut reaaliaikainen seuranta ja aukkojen mentyä tukkoon, trollien kiinnostuskin laantui.

Kun itsenäisyyspäivän aamu koitti, oli potissa jo tonni per natsi.
Kun itsenäisyyspäivän aamu koitti, oli potissa jo tonni per natsi.

Itsenäisyyspäivän lukuisista kansallismielisistä kulkueista mittatikuksi valikoitui avoimen kansallissosialistisen Suomen vastarintaliikkeen (SVL) järjestämä marssi. Marssiin on osallistumassa myös SVL:n ruotsalaisen emojärjestön, Pohjoismaisen vastarintaliikkeen jäseniä. Mukaan ei lopulta harkinnan jälkeen päätetty ottaa esimerkiksi 612-marssia, vaikka SVL oli perustamassa marssia ja järjestön jäsenet osallistuvat siihen.

”Emme jaksaneet lähteä siihen keskusteluun, ketkä kaikki lasketaan natseiksi. Otamme nämä täysin selvät tapaukset ja luotamme poliisin arvioon marssijoiden määrästä. Sillä luvulla lasketaan lahjoitussummat. Parasta olisi tietty, että natsit eivät marssisi ja lahjoituksia ei tulisi, mutta kyllä tästä aika potti taitaa tulla.”

Mukaan keräykseen osallistuvat vastaanottajajärjestöt ilmoitetaan lahjoittajille sähköpostitse 7.12. ja kukin lahjoittaja voi valita sieltä mieluisensa. Samalla ilmoitetaan myös kunkin lopullinen lahjoitussumma. Vastaanottajilta pyydetään myöhemmin tieto kertyneestä potista ja se julkistetaan.

Ja kuten Wunsiedelinkin tapaus osoitti, spektaakkeli tuottaa muutakin kuin vain riihikuivaa rahaa – se toimii julkisena kannanottona sysimustaa aatetta vastaan.

Jaa tämä:

Natsit vittuun

Suomessa marssittiin rasismia ja rasisteja hyysääviä vastaan. Yksi presidentti piti puheen ja yhden puolueen edustaja perseili.

Melko tarkalleen vuosi sitten poliittista väkivaltaa ja terrorismia tutkiva Leena Malkki Helsingin yliopistolta kirjoitti aiheesta, joka on tänään mitä ajankohtaisin.

Viime vuosina on alettu kyseenalaistaa, onko Suomi enää mikään lintukoto tai pullonpohja. Osaltaan tähän ovat vaikuttaneet muissa Pohjoismaissa tapahtuneet terroriteot sekä Suomessa oleskelevien entistä tiiviimmiksi kehittyneet yhteydet jihadistiseen toimintaan.

Tukholman keskustassa joulukuussa 2010 tehdyn itsemurhaiskuyrityksen jälkeen presidentti Tarja Halonen totesi, että on enää ajan kysymys, kun Suomessa tapahtuu terrori-isku.”

Tarja Halonen puhui Senaatintorilla parillekymmenelletuhannelle kuulijalle. Olin kuvaamassa ja jouduin itse vahingossa kuviin. Kuva Henri Salonen.
Tarja Halonen puhui Senaatintorilla parillekymmenelletuhannelle kuulijalle. Olin kuvaamassa ja jouduin itse vahingossa kuviin. Kuva Henri Salonen.

On vaikea nähdä rasismin ja väkivallan nimeen vannovan, kansallissosialistisen Suomen vastarintaliikkeen tilaisuuden yhteydessä tapahtunutta poliittisesti motivoitunutta henkirikosta muuna kuin terrorismina. Varsinkin kun kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun ko. järjestön jäsenet rehaavat – porukalla on kontollaan kaasuiskuja, puukotusta sun muuta.

Poliittisesta väkivallasta on kuitenkin melko turha puhua ilman, että mietitään syitä siihen. Yksi Malkin esittämistä syistä poliittiselle väkivallalle jäi erityisesti pyörimään päähän.

Taloudellinen eriarvoisuus on Suomessa lisääntymässä ja Suomen talousnäkymiä pidetään huonoina. Poliittinen väkivalta ei vaikuta korreloivan suoraan tilastollisesti mitattavissa olevan eriarvoisuuden vakavuuden tai esimerkiksi bruttokansantuotteen kanssa, vaan paljon merkittävämpää on kokemus epäoikeudenmukaisuudesta ja erityisesti tilanteen muuttuminen siten, että se synnyttää kokemuksen epäoikeudenmukaisuuden pahentumisesta.”

Perusporvarihallitus ei ole tuloeroja tasannut ja eriarvoisuus porskuttaa ja voi Suomessa hyvin vuonna 2016. Tätä vasten on jotenkin irvokasta, että maamme hallituksen ministereitä oli mukana eilisessä mielenosoituksessa. Mielenosoitukset ovat perinteisesti olleet viestintäkanava niille, joilla ei yksin ole valtaa. Ministereillä jos keillä sitä valtaa piisaa.

Huomion arvoista on myös se, että Peli poikki -mielenosoitus ei ollut kohdistunut ainoastaan niitä muutamaa kymmentä vastarintaliikkeen natsia tai satunnaisia Rajat kiinni- ja Suomi ensi -vastaan. Poliitikkojen hiljaisuus on tarjonnut rasismin ja uusnatsiliikkeen kasvulle otollisen maaperän. On aika rikkoa hiljaisuus ja tehdä selväksi, että järjestäytyneelle rasismille ei ole Suomessa sijaa!”, tapahtuman Facebook -sivulla kirjoitetaan. Ja siellä te ministerit vaan otitte selfieitä – tekisitte mieluummin työnne kunnolla.

Palefacen ja Loldiers of Odinin yhteisesiintymiset jatkuivat Peli poikki -miekkarissa. Häiriköiden Spektaakkeligaalassa ensi esityksensä saanut Emme suostu pelkäämään (Loldiers Anthem) raikasi ja pellet, no, pelleilivät. Nämä pelleille taannoin lahjoittamani PACE-liput ovat muuten löytäneet hyvän kodin itselleen.
Palefacen ja Loldiers of Odinin yhteisesiintymiset jatkuivat Peli poikki -miekkarissa. Häiriköiden Spektaakkeligaalassa ensi esityksensä saanut Emme suostu pelkäämään (Loldiers Anthem) raikasi ja pellet, no, pelleilivät. Nämä pelleille taannoin lahjoittamani PACE-liput ovat muuten löytäneet hyvän kodin itselleen.

Presidentti Halosen pidettyä puheensa Tuomiokirkon portailla Loldiers of Odinit kertoivat hänelle vitsi. Se kuuluu seuraavasti:

Kysymys: Kuinka monta natsia tarvitaan hehkulampun vaihtamiseen?
Vastaus: Ei yhtään. Natseja ei tarvita yhtään mihinkään.

Eduskunnassa on muuten yksi puolue, joka ei edellytä ehdokkailtaan sitoutumista rasismin vastaisuuteen. Se puolue istuu hallituksessa. Sen lisäksi, että Perussuomalaiset eivät ole saaneet missään vaiheessa harjattua rasistisia edustajiaan, niin muut hallituspuolueet eivät ole tässä suurempaa ongelmaa nähneet.

Mikäli esimerkiksi pääministeri Sipilä oikeasti olisi huolissaan rasismista, niin hänellä kyllä olisi keinot puuttua siihen.

Itse olen useimmiten samaa mieltä äkäisen kissan kanssa. Niin myös tällä kertaa.
Itse olen useimmiten samaa mieltä äkäisen kissan kanssa. Niin myös tällä kertaa.

Ja aivan kun ei riittäisi, että persut hyysäävät niitä rasistejaan, puolue jopa kannusti omat edustajat trollamaan rasismin vastaiseen mielenosoitukseen. Voiko touhu enää röyhkeämmäksi mennä?

Persunuorten puheenjohtaja kertoi pari päivää sitten, että puolueen suunnalta oli tullut toive, että hän osallistuisi tähän miekkariin.

”Pyydettiin osallistumaan meiltä huomiseen ’Peli poikki’ -miekkariin. Kaikki tehtävät ei oo aina yhtä miellyttävän tuntuisia, mutta kun puolue kysyy niin velvollisuus kutsuu”, Tynkkynen kirjoitti Facebookkiin.

Lopulta Tynkkynen kavereineen saapui miekkariin supersankareiksi naamioituneina ja he jakoivat Perussuomalaisten nuorten logolla varustettuja pillejä pahaa-aavistamattomille mielenosoittajille (onneksi kovinkaan moni ei edes tunnista tuota logoa). Tynkkynen ja kaikki puolueet olivat täysin tietoisia siitä, että mitkään puoluepoliittiset viestit ja tunnukset eivät olleet tervetulleita tilaisuuteen. Tätä oli toivonut myös natsin tappaman Jimi Karttusen perhe. Mutta näinpä vaan perussuomalaiset onnistuivat jälleen haistattamaan paskaa rasismin vastustamiselle.

Kuten Suvi Auvinen kirjoitti Voimaan: ”jos se näyttää ankalta ja kuulostaa ankalta, niin Sebastian Tynkkynen on rasisti.”

Auvinen totesi hyvin tästä Tynkkysen ja persu-jugendin tempauksesta tuoreeltaan Twitterissä: ”Toi persunuorten pillitempaus on sama kuin jos mä menisin jakamaan rasisteille suomenlippuja ja sit olisin et HÄHÄÄ teillä oli astalot.”

Sebastian Tynkkynen on jälleen saavuttanut haluamansa ja päässyt parrasvaloihin. Se, että hän tuli samalla kusseeksi omiin (ja puolueensa) muroihin ei vissiin häntä haittaa. Yllättävän vähän se myöskään puoluetta haittaa.

En voi muuta kuin kysyä, kuinka te kehtaatte ja kyllähän te kehtaatte.
En voi muuta kuin kysyä, kuinka te kehtaatte ja kyllähän te kehtaatte.

Miekkarin yhteydessä käytiin myös keskustelua valtiollisten symbolien soveliaisuudesta. Monille esimerkiksi Suomen lippu itsessään edustaa sortavaa koneistoa, eikä ole nähtävissä missään olosuhteissa positiivisessa valossa. Monelle lippu itsessään puolestaan on nautraali ja se halutaan ottaa takaisin rasistisilta ääliöiltä. Itse kallistun tähän jälkimmäiseen ajatukseen ja tässä on mielestäni ensiluokkainen esimerkki siitä, kuinka otamme symbolimme takaisin. Näiden rintanappien kuvitus laitettiin vapaasti jakoon ja kuka tahansa voi käydä lataamassa sen itselleen ja pistää askarrellen. Itse ainakin ajattelin pistää Häiriköt-päämajan rintanappikoneen käyntiin heti huomenna.

Nyt jokainen askartelemaan.
Nyt jokainen askartelemaan.
Jaa tämä:

Suomen Sisu, trollattuna

Kansallismielisellä fantasialla ratsastava järjestö tilasi taiteilijalta historiikkivideon. SS sai hieman enemmän kuin osasi odottaakaan ja Häiriköt-päämaja hurrasi katsomossa. KATSO KOHUVIDEO!

Tilaajan kannattaa olla varuillaan, kun tilaa teoksia taiteilijoilta. Varsinkin, jos toivoo saavansa toimivaa propagandaa joka tukee omaa ideologiaa. Ja erityisesti, jos ei tule varmistaneeksi että jakaako taiteilija saman ideologian.

Kansallismielisestä vouhaamisesta tutuksi tullut, kansanedustaja Olli Immosen puheenjohtama, Suomen Sisu päätyi tilaamaan hyvinkin kokeellisia – jopa häröjä – artsuvideoita tuottaneelta HYPERREAALIYAH-ryhmältä videomuotoisen historiikin. Menihän se  hieman puihin. Tänään 19.9. Suomen Sisu pönöttää syysseminaariaan Hämeenlinnassa ja Suolen Sisu historiikki -video saa maailmanensi-iltansa Youtubessa.

Tässä se nyt on. On Finlandiaa, on twerkkausta, on 612-marssia, on natsipornoa ja zombinatseja. On kuulkaat vaikka mitä. Tietenkin myös Pekka Siitoin.

Paitsi että eihän taiteilija ole täysin hylännyt saamaansa käsikirjoitusrunkoa. SS:n esittämät teemat on säilytetty, mutta niiden taustalle on vaan kasattu ehkä hieman odottamatonta kuvakollaasia ja äänimaailmaa. Videon synty oli nopea, jopa räjähtävä prosessi. Tilauksen vastaanottanut taiteilija otti yhteyttä Häiriköt-päämajaan julkaisuviikon tiistaina ja kertoi käsillä olevan kiinnostava tapaus.

Erinäisten sattumusten kautta Suomen Sisu on todella tiukalla aikataululla pyytänyt minua toteuttamaan vuosijuhliinsa historiikkivideon. Kun multa kysyttiin referenssivideota, niin laitoin niille tämän videon joten oletan että ne nyt ymmärtäisivät kenen kanssa ovat tekemisissä”, HYPERREAALIYAHin nimettömänä pysyvä edustaja kertoi.

Ilmeisesti kukaan ei linkattua videota kuitenkaan katsonut tai yhdistänyt pisteitä. No, hyvä niin ja taiteilija sai käsikirjoituksen historiikille ja tarttui toimeen.

Käytännössä olen siis saanut käsiini koko niiden minäkuvan historiansa ajalta ja seikkaperäiset ohjeet siitä, miten se tulisi koota ja esittää. Aion noudattaa sitä, mutta käyttää kuvituksina ja äänissä sellaista materiaalia joka antaa toimintaansa vähän laajemman kuvan.”

Kyseisessä videossa varmasti riittää pohdittavaa vielä tovin aikaa. Metatasojen vilinä oikein huimaa ja kuten tekijä totesi: ”Suomen Sisu on trollannut suomalaista yhteiskuntaa ja keskustelukulttuuria jo 17 vuotta. Nyt me trollaamme Suolen Sisua. Kiitos ja anteeksi.”

Kyseessähän ei tietenkään ole ensimmäinen kerta kun tilaaja ei ole ymmärtänyt mitä on tilaamassa. Tämä tuo esimerkiksi mieleen taannoisen sekoilun Tampereella, kun kauppakeskuksia pyörittävä Citycon yhtiö tilasi erittäin poliittisena tunnetulta taiteilijaryhmältä taidenäyttelyn Tullintorin kauppakeskuksen tiloihin. Vituiksihan se silloinkin meni.  

Jaa tämä:

Suomi-brändi vessasta alas?

Viime viikolla natsit ja valtio vetivät Suomen nimen lokaan jopa latinaksi.

Vuonna 2008  ulkoministeri Stubb asetti arvovaltaisen valtuuskunnan miettimään Suomen maabrändiä. Onhan se tietysti ihan järkevää pohtia näitä asioita hieman teoreettisemminkin. Välillä kuitenkin tuntuu siltä, että on hieman turha kauhoa vettä pois veneestä, jos samalla porataan reikiä saman veneen pohjaan.

Viime viikolla uutisvirtaani dominoi kaksi tapahtumaa, jotka molemmat liittyivät Suomeen ja levisivät maailmalle. Toinen näistä tapahtumista oli valtion omaa tekoa, toinen puolestaan sai lisäpontta muuan kansanedustajan ja vallankumouksellisten kansallissosialistien veljeilyn myötä.

Miten meni noin niinku omasta mielestä?
Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Ensimmäinen Suomi-uutinen on tietenkin natsien mielenosoitus Jyväskylässä, jonka päätteeksi nämä oman elämänsä patriootit pahoinpitelivät sivullisia. Tuon tapauksen ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä kenellekään, mutta näinpä vaan tuli. Poliisiylijohtaja Kolehmainen ilmoitti yllättyneensä ja samaa ovat toistelleet monet muutkin.

Tämä yllättyneisyys ei olisi niin yllättävää, mikäli sama ryhmä ei olisi viimeisen parin vuoden aikana syyllistynyt muun muassa Pride-kulkueeseen kohdistuneeseen kaasuiskuun (88 uhria), puukotukseen, pahoinpitelyihin ja öykkäröintiin kokoomuksen vaaliteltassa sekä kirkkopäivillä.

KUVA 2
Tämä herätti hilpeyttä sosiaalisessa mediassa (http://on.fb.me/1HkQXvo)

Sen lisäksi että tuo riehuminen on totaalisen perseestä, se sai huomiota maailmalla. Normaalin uutisoinnin lisäksi esimerkiksi liikematkoihin ja kokous- sekä tapahtumajärjestelyihin keskittynyt kansainvälinen (ja ilmeisen suuri) CWT-matkatoimisto lähetti Suomessa oleville tai tänne aikoville asiakkailleen varoituksen natsien väkivallasta. Tämä samalla, kun liike- ja kongressimatkalaisia paksuine lompakkoineen yritetään haalia tänne kaksin käsin.

Maan poliittinen johto on ollut perin hiljainen näiden tapahtumien edessä. Ulkoministeri Soini lähti Kuninkuusraveihin kyttäämään hevosia ja syömään possua.

Onneksi saamattomien ja sanattomien poliitikkojen vastapainoksi saimme Meillä on unelma -tapahtuman, joka levisi maailman medioihin verrattoman tehokkaasti (mm. Washington Post, New York Times). Vapaaehtoisvoimin toteutettu tapahtuma taisi tuoda parempaa peeärrää kuin maabrändityöryhmän fantastinen unelmahöttö luomusta ja merellisyydestä.

Toinen viime viikon Suomi-uutinen liittyi valtion omistamaan monitoimimurtaja Fennicaan, jonka korjaukset saatiin valmiiksi. Fennica vaurioitui aikaisemmin kesällä seikkailtuaan pohjoisilla merialueilla osana Shellin öljynetsintäoperaatiota ja joutui nilkuttamaan korjattavaksi Portlandiin.

Tapaus sai runsaasti huomiota maailmalla, seurataanhan Shellin tekemisiä hyvinkin tarkasti. Ehkä meidän suomalaisten pitäisi olla tyytyväisiä siitä, että tuon selkkauksen kohdalla valokeilassa on lähinnä Shell. Ja samoin me voimme ehkä olla tyytyväisiä siitä, että Suomen latinankielinen nimi, Fennia, ei ole erityisen tunnettu maailmalla. Olisihan se perin noloa, jos tuo nyt parjatun monitoimimurtajan nimi olisikin johdettu maamme englanninkielisestä nimestä.

Maabrändityöryhmä epäilemättä muistaa kiittää laivan nimeämistoimikuntaa joka ei läiskännyt laivalle nimeä The Finn tai jotain vastaavaa.

Tässä sitä Suomi-kuvaa rakennetaan.
Tässä sitä Suomi-kuvaa rakennetaan.
 

Korjausten valmistuttua viime viikolla, Fennican oli määrä suunnata suorinta tietä takaisin öljynetsintään. Greenpeacen aktivistit kuitenkin estivät sen etenemisen roikkumalla valjaiden varassa sillalta, joka ali aluksen oli kuljettava. Aktivistit onnistuivat viivyttämään laivan etenemistä noin 40 tunnin ajan, kunnes kapteeni päätti alittaa sillan henkilövahinkojen riskeistä huolimatta.

Tätä suomalaisten murtajien vuokraamista öljynetsintäoperaatioihin on arvosteltu hyvinkin voimakkaasti jo pidempään muutamastakin ihan perustellusta syystä. Ensinnäkin on ihan perusteltuja syitä jättää arktisilla merialueilla olevat fossiiliset polttoaineet rauhaan ympäristösyistä – ilmastonmuutos jyllää näet. Myöskin porausolosuhteet alueella ovat niin riskaabelit (kuten Fennican vaurioituminenkin osoittaa), että vahinkojen mahdollisuus on hävyttömän suuri ja vahingontorjunta lähinnä mahdotonta. Se, että meidän suomalaisten veronmaksajien omistamaa alusta käytetään noissa operaatioissa on perin raivostuttavaa. Mahdollista suuronnettomuutta seuraavien korvausvastuiden ulottuminen valtion kirstulle on pohdittu, mutta liekö siitäkään riskianalyysiä tehty – tai ainakaan julkistettu.

En ole onnistunut löytämään mistään Fennican omistavan Arctia Shippingin ja Shellin välistä sopparia. Tuskinpa se julkinen onkaan. Ilmastonmuutoksesta ja ympäristöstä huolestuneiden kukkahattutätien lisäksi muitakin veronmaksajia luulisi kiinnostavan noiden projektien tuotot. Onko tullut hyvät hillot? Riittävätkö nämä keikat maksamaan monitoimimurtajien tavallisia murtajia kalliimman hankintahinnan? Kuka maksaa öljynetsinnässä tulleet vauriot, jääkö Arktia Shipping ollenkaan voitolle tästä reissusta? Kannattiko?

Mitä näistä uutisista pitäisi sitten olla mieltä? Vaikka valtion edustajat eivät välittäisi ympäristökysymyksistä tai rasistien natsilarppaamisesta, niin pitäisikö heidän pohtia edes maamme imagosta?

Sunnuntain Hesarissa oli monen sivun juttu siitä, kuinka Tukholma ja Kööpenhamina imevät turisteja ja Helsingille jää vain murusia. Viime viikon uutiset eivät välttämättä auttaneet tässä kamppailussa.

Jaa tämä: