parodia

#pernatsi: Marssi natsi, marssi!

Sosiaalinen media on tuonut monia muutoksia arkiseen tapaamme kommunikoida. Murroksesta on saanut osansa myös kansalaisaktivismi.

”Tämä idea tuli niin monesta suunnasta samaan aikaan. Me olemme sekalainen porukka aktivisteja, taiteilijoilta, media-  ja viestintäalan ammattilaisia ja koodareita. Minun roolini on tuntea kenttää laajalti ja kasata porukkaa”, järjestäjä kuvailee Per natsi -hanketta päivää ennen h-hetkeä, eli vuoden 2016 itsenäisyyspäivää. Hän, eivätkä muutkaan hankkeeseen osallistuvat halua esiintyä omilla nimillään.

Ymmärtääkseen Per natsin taustat, täytyy kuitenkin palata ajassa pari vuotta taaksepäin – loppuvuodesta 2014 natsit saapuivat saksalaisen Wunsiedelin pikkukaupunkiin, jälleen. Uusnatsit olivat tehneet perinteen kaupunkiin aikaisemmin haudatun natsijohtaja Rudolf Hessin vuosittaisesta muistamisesta. Marraskuussa natsien marssiessa läpi kaupungin heitä kuitenkin odotti yllätys: normaalien vastamielenosoittajien sijaan yleisö kannusti heidän tamppaustaan. Kannustusjoukot eivät kuitenkaan jakaneet heidän kansallissosialistista aatetta ja kyseessä oli huumorilla ratsastaneesta vastakampanjasta, jossa joukko kansalaisia ja yrityksiä olivat sitoutuneet lahjoittamaan rahaa fasismin vastaiseen työhön sen mukaan, kuinka pitkän matkan natsin marssivat.

Jokainen maiharin isku kadun pintaan tarkoitti rahaa vastapuolelle ja pottiin kertyi lopulta 10 000 euroa. Myöhemmin sama toistettiin muissa kaupungeissa kautta Saksan ja lopulta EXIT-Deutschland-järjestön saamat lahjoitukset kasvoivat 1000 prosentilla.

Kuin judoka, aktivistit käänsivät natsien voiman näitä itseään vastaan. Uutiset huumorin ryydittämästä tempauksesta levisivät kautta maailman ja rahallisen saavutuksen rinnalla merkittävänä voi pitää myös välittynyttä viestiä: natseille voi nauraa.

Kaksi vuotta myöhemmin Helsingissä, sama idea sai suomalaisen ilmenemismuodon – Per natsi -hankkeen. Osoitteessa pernatsi.fi, kerättiin itsenäisyyspäivän alla lahjoituslupauksia ”tasa-arvoisen ja monimuotoisen Suomen puolesta” työskenteleville järjestöille. Tilisiirrot menevät suoraan lahjoittajilta järjestöille, eikä hankkeen puuhailijoista kukaan saa työstä taloudellista korvausta.

Tästä se kaikki lähti, Natsit vastaan natsit -tempauksesta vuonna 2014.

Nopeassa tahdissa pystyyn pyöräytetty Per natsi -hanke on malliesimerkki uudenlaisesta aktivismista, joka ei nojaa perinteisiin järjestörakenteisiin. Hankkeen puuhamiehet ja -naiset haluavat pysyä nimettöminä ensinnäkin sen takia, että väkivaltaisiksi tiedettyjen kansallissosialistien kritisoiminen omalla nimellä mietityttää ja toisaalta siksi, että hankkeen ei haluta leimantuvan yksittäisten järjestäjien taustoihin.

”Meillä on tehokas jengi ja jos tämä porukka perustaisi jonkun uuden järjestön, se varmasti saisi paljon aikaiseksi. Ja myös epäilemättä saisi rahoitusta eri säätiöiltä ja muilta tahoilta. Se olisi kuitenkin pois muilta järjestöiltä, pois niiden järjestöjen perustyöstä ja sitä emme halua.”

Tämä projektiluontoisuus myös mahdollistaa verrattoman ketterän toiminnan. Siinä, missä perinteisten kansalaisjärjestöjen rakenteet ja hierarkiat tuovat jatkuvuutta ja pitkäjänteisyyttä, ne myös tuovat kankeutta. Nopeasti reagoivat itsenäiset aktivistit voivat halutessaan järjestäytyä hyvinkin nopeasti. Pernatsi.fi-sivun ja hankkeen toteuttamista ei ollut vielä lyöty lukkoon viikkoa ennen itsenäisyyspäivää, mutta lopullisen päätöksen synnyttyä, toteutus ei montaa päivää kestänyt.

”Parhaimmillaan tämä toimintatapa voi myös sulautua osaksi perinteistä järjestötoimintaan”, järjestäjä vinkkaa.

Vastaavia suhteellisen spontaanisti syntyneitä ja vanhoista rakenteista välittämättömiä aktivistitempauksia tai -hankkeita ovat olleet viime aikoina esimerkiksi Loldiers of Odin (joka saapuvat Helsinkiin kannustamaan natsimarssijoita) ja Meillä on unelma -tapahtuma. Näidenkin toiminnassa on ollut keskeisenä elementtinä näkyvä rooli sosiaalisessa mediassa ja taiteen, huumorin sekä spektaakkelin hyödyntäminen viestinnässä.

Yhteistä näillä uudenlaisen aktivismin tempauksille on myös se, että ne ylittävät uutiskynnyksen aivan eri tavalla kuin perinteiset mielenosoitukset. Kamppailu on siirtynyt kaduilta mediaan.

Vaikka #pernatsi-porukka on pätevää, niin joitain yllätyksiäkin on tullut matkalla vastaan. Heti kampanjan julkistamisen jälkeen trollit löysivät sivun ja tekivät sitä, mitä trollit tekevät.

”Meihin kohdistui ihan hillittömät palvelunestohyökkäykset. Ja spämmikampanja, joissa botit lähettivät kymmeniä ja satoja tuhansia haittaviestejä. Sivun koodiin oli jäänyt bugi, että käyttäjä pystyi määrittämään vapaasti lahjoitussumman ja sinnehän laitettiin miljardi. Ja sitten sinne alkoikin tulemaan miinusmerkkisiä lahjoituksia. Mutta ne bugit on korjattu ja lahjoittajalistat siivottu.”

”Tuollahan ne lällättelevät netissä tekemisiään. Osa on varmaan ihan trollottelun nimissä liikkeellä ja ehkä osa vastustaa hankettamme. No, meidän laariinhan tämä lopulta sataa”, järjestäjä toteaa huomiotalouden peruslainalaisuuksia mukaillen.

Alkuhässäkän jälkeen sivustolla on ollut reaaliaikainen seuranta ja aukkojen mentyä tukkoon, trollien kiinnostuskin laantui.

Kun itsenäisyyspäivän aamu koitti, oli potissa jo tonni per natsi.
Kun itsenäisyyspäivän aamu koitti, oli potissa jo tonni per natsi.

Itsenäisyyspäivän lukuisista kansallismielisistä kulkueista mittatikuksi valikoitui avoimen kansallissosialistisen Suomen vastarintaliikkeen (SVL) järjestämä marssi. Marssiin on osallistumassa myös SVL:n ruotsalaisen emojärjestön, Pohjoismaisen vastarintaliikkeen jäseniä. Mukaan ei lopulta harkinnan jälkeen päätetty ottaa esimerkiksi 612-marssia, vaikka SVL oli perustamassa marssia ja järjestön jäsenet osallistuvat siihen.

”Emme jaksaneet lähteä siihen keskusteluun, ketkä kaikki lasketaan natseiksi. Otamme nämä täysin selvät tapaukset ja luotamme poliisin arvioon marssijoiden määrästä. Sillä luvulla lasketaan lahjoitussummat. Parasta olisi tietty, että natsit eivät marssisi ja lahjoituksia ei tulisi, mutta kyllä tästä aika potti taitaa tulla.”

Mukaan keräykseen osallistuvat vastaanottajajärjestöt ilmoitetaan lahjoittajille sähköpostitse 7.12. ja kukin lahjoittaja voi valita sieltä mieluisensa. Samalla ilmoitetaan myös kunkin lopullinen lahjoitussumma. Vastaanottajilta pyydetään myöhemmin tieto kertyneestä potista ja se julkistetaan.

Ja kuten Wunsiedelinkin tapaus osoitti, spektaakkeli tuottaa muutakin kuin vain riihikuivaa rahaa – se toimii julkisena kannanottona sysimustaa aatetta vastaan.

Jaa tämä:

Yes Men haluaa aseen joka käteen

Aseet lisäävät turvallisuutta, eikö? Paras tapa lisätä turvattomien asuinalueiden turvallisuutta on siis toimittaa lisää aseita sinne koska miksipä ei!

Yritysidentiteettien lainaamisista tunnettu The Yes Men -kaksikko on jälleen suorittanut menestyksellisen kaappauksen. Tällä kertaa he tekeytyivät NRA:n eli Yhdysvaltain voimakkaimman aselobbyn, Kansallisen kivääriyhdistyksen edustajiksi.

NRA:n Share The Safety -ohjelman edustajaksi esiintynyt Hensly Cocker kertoi Ronald Reagan Presidential Library and Center for Public Affairs –keskuksessa toimittajille ja republikaaninuorille uudesta, radikaalista ohjelmasta, jonka tavoitteena on lisätä kansalaisten turvallisuutta – aseistamalla heitä.

Hensley Cocker oli oikeasti The Yes Menin Andy Bichlbaum.

Harmillisesti mielenosoittaja pyrki häiritsemään NRA:n tilaisuutta, mutta onneksi hänet saatiin poistettua paikalta ja tilaisuus pääsi jatkumaan pian.
Harmillisesti mielenosoittaja pyrki häiritsemään NRA:n tilaisuutta, mutta onneksi hänet saatiin poistettua paikalta ja tilaisuus pääsi jatkumaan pian.

Share The Safety -ohjelma lähtee siitä huomiosta, että Yhdysvaltoja riivaa turvattomuus ja tämä koskee erityisesti vähävaraisia, koska heillä ei NRA:n mukaan ole varaa ostaa asetta turvakseen.

Hansley Cocker esitti paikalla oleville puheen, jonka logiikka oli aukotonta. Ehkä hullua, mutta aukotonta.

”We’re here to launch a revolutionary program to finally ’share the safety’ with all Americans, not just those of us who can afford to live in the the beautiful gated communities like the ones right here around the Reagan Library.”

Koko puhe luettavissa täällä.

Tältä näyttää turvallisuus. Kaunista, eikö?
Tältä näyttää turvallisuus. Kaunista, eikö?

Tiedotustilaisuudessa Cocker kuvaili yksinkertaisen, mutta nerokkaan prosessin.

Aseen ostamista suunnitteleva amerikkalainen voi valita mieluisen aseen tarkoin suunnitellusta STS-valikoimasta. Valittuaan mieluisensa käsiaseen, asiakas voi valita listalta jonkun kymmenestä köyhästä asuinalueesta, jossa asuvalle henkilölle lahjoitetaan toinen ase ohjelman puitteissa.

Näin rauhattomilla ja turvattomilla alueilla asuvilla kansalaisilla olisi paremmat mahdollisuudet puolustautua viranomaisten ylilyöntejä vastaan.

”It’s almost every day you hear of some unarmed person in a neighborhood like Compton being killed by another ’jack­booted government thug,’ as I like to call them”, Cocker kertoi yleisölleen.

Kansalaiset, jotka eivät saa aseita virallisia kanavia pitkin ovat myös pakotettuja hankkimaan aseen itselleen pimeiltä markkinoilta, joka puolestaan ajaa ihmisiä tarpeettomasti rikollisuuden poluille. Share The Safety -ohjelma mahdollistaa yhä useammalle yhdysvaltalaiselle turvallisen elämän lain kaidalla puolella.

Tästä vaan valitsemaan. Jotain jokaiselle.
Tästä vaan valitsemaan. Jotain jokaiselle.

Keskustelu aseista ja turvallisuudesta olisi tämän päivän Yhdysvalloissa mahdotonta ilman, että viitataan orlandolaisessa homobaarissa tehtyyn joukkomurhaan. NRA:n edustajaa esittänyt Andy Bichlbaum (joka myöskin on oikeasti taiteilijanimi) on itse avoimesti homoseksuaali ja on kritisoinut aselobbyn toimia aiemminkin. Liekö tämän johdosta – jos mahdollista – Yes-miehet väänsivät jo entuudestaan kireällä ruuvattua vieteriään entistä kireämmälle ja huumoria oli entistäkin mustempaa.

We all know about the tragic attack in Orlando two weeks ago. But that tragedy could be compounded by an infinitely greater tragedy—if we don’t get homosexuals onto our side. Every time I read the news lately, I hear the gays calling for gun control. That’s ominous, because whatever you might think of the gays, they’re not some grieving parents’ organization—these are battle­hardened fighters.. ..Gun rights would go the way of traditional marriage. That’s why we need the gays with us, not against us. Share the Safety is committed to getting the word out that the only safe gay is an armed gay. We’re also working with Smith & Wesson to develop a line of firearms marketed specifically at the gays. We could easily imagine discreet, fashionable, and elegant sidearms that might go well with some of the fashion choices homosexuals make—designs that might complement a Philippe Starck décor or a fine Versace outfit.”

Gay Guns? Tästäkö uusi liittolainen NRA:lle?
Gay Guns? Tästäkö uusi liittolainen NRA:lle?

Jälleen kerran Yes-miesten taika toimi. Vaikka välitetty viesti oli pähkähullu ja heidät olisi kaiken järjen mukaan pitänyt saatella lavalta mätien tomaattien lentäessä ja naurun säestämänä, näin ei käynyt. Yleisö kuunteli kiltisti paikoillaan ja taputti lopussa kohteliaasti anastetun auktoriteetin turvin esiintyneille aktivistinäyttelijöille.

Jälleen kerran keisari sai ratsastaan alastomana kansalaisten editse ilman, että kukaan huomautti vaatteiden puuttumisesta. Tällä kertaa tosin keisariksi tekeytynyt henkilö itse tiesi, ettei niitä vaatteita ollut. The Yes Men iski – jälleen – kuin miljoona volttia

Videokooste tiedotustilaisuudesta.

Jaa tämä:

Bonkin saaga

Kone, joka näyttää koneelta, ei välttämättä ole kone. Taide, joka ei näytä taiteelta, voi olla kiinnostavaa taidetta.

Bonk-taiteen ytimes­sä ovat koneet, jotka eivät toimi, ja yritys, jota ei ole. Bonkin saaga sai alkunsa 1980-luvun loppupuolella, kun Alvar Gullichsenin piti tuottaa veistoksia osana opintojaan Kuvataideakatemiassa ja veistosten tekeminen vanhoista koneenosista tuntui omimmalta.

Sittemmin veistosten ympärille kasvoi poikkitaiteellinen kokonaisuus ja suurnäyttely.

”Voisin kuvitella, että Bonkin tulkinta muuttuu sitä mukaan kun maailma muuttuu”, Gullichsen ­toteaa Helsingin kaupungintalon neuvotteluhuoneessa.

Bonk Business Inc. on kokonaistaide­teos, jossa veistokset, manipuloidut kuvat, yritysgrafiikka ja tarina kietoutuvat surrealistiseksi kokonaisuudeksi. Kaupungintalon Virka-galleriassa, Bonk Expon avajaisissa yleisölle jaettiin Learning Patch -laastareita, jotka otsaan liimattuina luovuttavat ”hormoneja” sekä ”neurotransmittereita” aivoihin. Bonk näyttää aidolta, mutta ei sitä ole –  vastuu on aina katsojalla.

”Perusresepti näyttelyssä on se, että on joku härveli, joka näyttää vaikka satavuotiaalta. Sen vieressä on samanikäisen näköinen kuva, jossa on se sama kone, ja esittelyteksti koneelle”, Gullichsen avaa konseptiaan.

Vuonna 1915 massiivisten revontulien ­huumaama Pärre Bonk teoretisoi elektromagneettiset aallot, jotka hän nimesi Van Goghin kentäksi. Nämä aallot yhdessä kosmisten säteiden kanssa antavat tarvittavan nosteen Bonkin meteorologiselle BK-50-pallolle.
Vuonna 1915 massiivisten revontulien ­huumaama Pärre Bonk teoretisoi elektromagneettiset aallot, jotka hän nimesi Van Goghin kentäksi. Nämä aallot yhdessä kosmisten säteiden kanssa antavat tarvittavan nosteen Bonkin meteorologiselle BK-50-pallolle.

”Kun lanseerasimme ensimmäiset Bonk-koneet vuonna 1989 debyyttinäyttelyssäni Galleria Krista Mikkolassa, sitä pidettiin ylikuumentuneen talouselämän satiirina. Kun  Bonk juhlisti 100-vuotista historiaansa Porin taidemuseon suuressa näyttelyssä vuonna 1993, oli lama ja teoksia tulkittiin sen valossa”, Gullichsen kertoo.

Vuonna 2016 teokset ovat jälleen saaneet uuden tulkinnan.

”Bonk Expon avajaisissa puhunut suurlähettiläs Petri Tuomi-Nikula totesi, että maailma on muuttunut entistä enemmän Bonkin kaltaiseksi – fiktion ja toden raja on hämärä niin politiikassa kuin bisneksessäkin.”

Gullichsen ei anna valmista tulkintaa tai lukuohjetta katsojalle.

”Taiteilijalla saattaa olla tietyt motiivit, mutta yleisö voi löytää teoksista ihan toisia merkityksiä –  yleisön tulkinnat ovat toinen osa tästä yhtälöstä. Henkilökohtainen intentioni Bonkin suhteen oli alkujaan puhtaasti surrealistinen.”

Kuvitteellisilla brändeillä leikittely ja fiktiivisen maailman luominen tuntui taiteilijasta ”älyttömän hauskalta”. Odotuksista poikkeava taidekonsepti myös puhuttelee yleisöä, joka ei taiteen pariin tavallisesti hakeudu.

Sen huomaa myös kaupungintalolla: läpi haastattelun turistit häärivät ja kuvaavat Bonk-koneita neukkarin ikkunan toisella puolella.

”Bonk on esimerkki siitä, kuinka katsojalle voi esitellä taidetta, joka ei näytä taiteelta.”

Tämäkin mainio Bonk-tuote, Raba-Hiff Quasar OQ-172, on nähtävissä Helsingin Virka-galleriassa.

Perheyritykseksi esitelty Bonk-yhtiö on ollut alusta alkaen poikkitaiteellisen yhteistyön tulos.

”Richard Stanley on konseptualistimme. Hän vastaa teksteistä ja tarinoista ja on paneutunut mainosmaailman koukeroihin. Minä en ole niinkään kiinnostunut mainonnasta, vaan minua kiinnostavat ensisijaisesti luova prosessi ja sen vaiheet – minä näen tässä veistoksia, grafiikkaa ja valokuvataidetta.”

Stanley oli myös mukana ideoimassa Bonkin anjovisteknologiaa. Monet Bonk-koneet perustuvat (kuvitteellisen) Perun jättianjoviksen (lat. Engraulis Baltica) prosessointiin. Jopa 1,8-metrisiksi kasvavista silleistä jalostetaan päihdettä, garumia, joka oli muun muassa ­Leninin suosios­sa – ja kaappasipa Rasputin garumin seireeninkutsun avulla tsaarin hovin haltuunsa. Ruotsissa garum-­nuuska oli kuuminta hottia 1800–1900-lukujen taitteessa, ja vuonna 2011 hallusinogeenistä garumia myytiin yli miljardi litraa.

”Olimme saaristossa päre­kattot­alkoissa Richardin kanssa. Siinä katolla keskustelimme – kuten aina – niitä ja näitä, ja niin anjovis­konsepti syntyi. Siis ajatus siitä, että­ kokonaisen yritysmaailman lisäksi tässä olisi jonkinnäköinen luonnontieteellinen fiktiivinen aspekti. Siinä katonharjalla Bonk-perheen imperiumi sai alkupläjäyksensä.”

Bonk-yhtiön perustaja Pär Bonk sai surmansa Siperiassa vuonna 1908 anjovisdynamon räjähdyksessä. ­Generaattorin toiminta perustui magneettikenttää kiertävien anjovisten tuottaman energian talteenottoon. Bonk-koneiden selityksissä anjovisjalosteet toistuvat loputtomasti, ja anjovispohjaiset innovaatiot ovat johtaneet mullistaviin luonnontieteellisiin löytöihin. Niihin lukeutuu muun muassa ennen tuntemattomien biomagneettisten sähköaaltojen havaitseminen.

Tämä ei ole kontti. Bonk Expo on levinnyt myös kaupungintalon ulkopuolelle, Kauppatorille. Kuten Bonkin defunktionalisoitujen koneiden ja ratkaisujen linjaan kuuluu, tällä kontille ei ole mitään konkreettista funktiota., Tämä onkin herättänyt keskustelua (kuten taiteen kuuluukin). Esimerkiksi Helsinki Bike Tours on anonut lupaa tuohon samaan paikkaan sijoitettavalle kontille, jota käytettäisiin turisteille vuokrattavien polkupyörien säilyttämiseen. Lupaa ei pyöräyrittäjille ole hellinnyt.  On selvää, että taidetta ja liiketoimintaa ei tule vertailla keskenään eikä asettaa tarpeettomasti vastakkain. Siltikin merelliseen miljööhön sopiva Bonk-kontti muistuttaa, että kyllähän tuohon yritystoimintaa tukeva väliaikainen konttikin sopisi oikein somasti.
Tämä ei ole kontti. Bonk Expo on levinnyt myös kaupungintalon ulkopuolelle, Kauppatorille. Kuten Bonkin defunktionalisoitujen koneiden ja ratkaisujen linjaan kuuluu, tällä kontille ei ole mitään konkreettista funktiota. Tämä on herättänyt keskustelua (kuten taiteen kuuluukin). Esimerkiksi Helsinki Bike Tours on anonut lupaa tuohon samaan paikkaan sijoitettavalle kontille, jota käytettäisiin turisteille vuokrattavien polkupyörien säilyttämiseen. Lupaa ei pyöräyrittäjille ole hellinnyt.
On selvää, että taidetta ja liiketoimintaa ei tule vertailla keskenään eikä asettaa tarpeettomasti vastakkain. Siltikin merelliseen miljööhön sopiva Bonk-kontti muistuttaa, että kyllähän tuohon yritystoimintaa tukeva väliaikainen konttikin sopisi oikein somasti. (Pahoittelut maailman huonoimmasta kuvasta, kännykameran linssi on snadisti kurassa – yritän joutessani kipaista paikalle oikean kameran kanssa)

Ensimmäiset Bonk-koneet olivat Gullichsenin itse rakentamia, mutta omat käden taidot eivät kuitenkaan riittäneet tyydyttämään hänen vaatimustasoansa. Niinpä hän hankki pian apua veistosten toteuttamiseen

”Henrik Helpiön myötä koneiden tekninen taso nousi uudelle tasolle, ja niihin tuli ihan uutta arvokkuutta.”

Eri aikakausia Bonkin yli 100-vuotisesta historiasta edustavat koneet on tehty uskollisesti: kunkin aikakauden tekniikkaa on kunnioitettu ja ajalle tyypillisiä osia hyödynnetty. Vaikka koneet ovat fiktiivisiä, ne edustavat monella tavalla arkkityyppejä aikakautensa teollisesta muotoilusta. Erityistaitojen tarpeen lisäksi Gullichsen huomauttaa, että yhden taiteilijan resurssit eivät olisi riittäneet koko Bonk-tuoteperheen ja siihen liittyvien tuottamiseen.

Gullichsenin erityismaininnan ansaitsevat mukana kulkeneet valokuvaajat Magnus Scharmanoff, Magnus Weckström ja Olli Lehtinen – mutta myös lukuisat tutut ja kylänmiehet, jotka ovat väsymättä poseeranneet Bonk-mainoksissa, -julisteissa ja -videoissa.

Tuskin mikään näyttää enemmän surffaukselta ja skootterilta kuin Bonkin Surf Scooter 1957. Tämän saattaisi jopa nostaa edustamansa aikakauden ikonisimman teollisen muotoilun kaanoniin. Skootterin perä on rakennettu ylösalaisin käännetystä vanhan Mercury-perämoottorin osasta.
Tuskin mikään näyttää enemmän surffaukselta ja skootterilta kuin Bonkin Surf Scooter 1957. Tämän saattaisi jopa nostaa edustamansa aikakauden ikonisimman teollisen muotoilun kaanoniin.
Skootterin perä on rakennettu ylösalaisin käännetystä vanhan Mercury-perämoottorin osasta.

Edellä esitetty väite Bonkin hiljaiselosta on sikäli väärä, että Bonk-museo on toiminut Uudessakaupungissa vuodesta 1994 alkaen. Suomessa ei ole montaa elossa olevaa taiteilijaa – ITE-skenen ulkopuolella –  jonka taiteen varaan on perustettu oma museo. Gullichsen ei suostu ottamaan tästä kunniaa itselleen. Hän näkee Bonkin ryhmätyöskentelyn tuloksena, eikä hän osallistu henkilökohtaisesti mu­seon toimintaan tai pyörittämiseen.

”Porin taidemuseon suuren näyttelyn yhteydessä Uusikaupunki sai osakseen huomiota. Valtaosa koneista oli rakennettu siellä, ja myös monet näyttelyn kuvista oli otettu siellä. Kaupungin kulttuuriväki sai idean museosta ja kaupunki innostui. Museolle tarjottiin vanha sähkökeskus käyttöön.”

Museossa pidetään asiaan kuuluvasti yllä illuusiota aidosta yrityshistoriasta, ja oppaatkin tuntevat Bonk-yhtiön kuvitteellisen tarinan etu- ja takaperin. Museon voi nähdä yhtenä isona installaationa ja henkilökunnan esityksen performanssina. Vasta kierroksen lopussa kävijöille paljastetaan –  tarvittaessa –  että kaikki on puhdasta palturia.

Harvemmin museokävijät suuttuvat vedätyksen paljastuttua.

BONK EXPO 2016 Helsingin -Virka-galleriassa 11.9. asti.

www.bonkcentre.fi

Jaa tämä: