poliisi

Väkivallan maskuliininen representaatio

Kuvaaja taltioi mielenosoituksia, mutta keskittyi ainoastaan poliiseihin.

Viimeisen parin vuoden aikana Helsingissä mielenosoituksiin osallistuneet ja niitä seuraamaan saapuneet ovat saattaneet kiinnittää huomiota yhteen kuvaajaan, joka on ollut paikalla lähes poikkeuksetta silloin, kun poliisi on paikalla niin sanotusti hulinavarustuksessa. Taiteilija Annika Rauhala on taltioinut mielenosoituksissa nimenomaan poliisin toimintaa ja rajannut mielenosoittajat tarkoituksella kuvien ulkopuolelle.

Taltio Jouha-videoinstallaatiosta, joka oli esillä Helsingin Kaapelitehtaalla toukokuussa järjestetyssä Art Fair -tapahtumassa.

Vaikka Suomessa puretaan ja yksityistetään hyvinvointivaltiota, on kansa pysynyt melko säyseänä. Mielenosoitukset eivät houkuttele suuria joukkoja ja yleensäkin poliittinen protestointi on vaimeaa. Ei meillä ole mellakkaa koskaan nähtykään, silti mellakkavarusteisiin sonnustautunut poliisi on alati arkisempi näky kaduilla.

Moni suomalainen on tottunut ajattelemaan, että yhteiskunnan väkivaltakoneiston ja kansalaisten vastakkaisasettelu tapahtuu jossain muualla – ei täällä lintukodossa. Suomi on muuttunut sitten vuonna 2006 järjestetyn, mellakkapoliisin piiritykseksi/harjoitukseksi muuttuneen Smash ASEM -mielenosoituksen ja enää poliisin joukkojen hallinta joukot (”jouha”) eivät ole odottamaton lisä mielenosoituksessa.

Poliisi ampuu ja poliisi kuvaa. Poliisi on kuitenkin vaatinut oikeutta poistaa itse kuvaamansa materiaalin, mikäli se todistaa omat ylilyönnit ja asiattomuudet.
Poliisi ampuu ja poliisi kuvaa. Poliisi on kuitenkin vaatinut oikeutta poistaa itse kuvaamansa materiaalin, mikäli se todistaa omat ylilyönnit ja asiattomuudet.

Ristiriita näiden ”ei-tappavilla” aseilla varustautuneiden kyborgijoukkojen ja niiden eteen polvistuneen, kameransa kanssa rauhallisesti puuhastelevan ”hennon naiskuvaajan” (taiteilijan oma määritelmä, toim.huom.) välillä on jyrkkä.

Sukupuolitetut stereotypiat ovat osa yhteiskuntaamme: feminiinisyyteen yhdistetään avuttomuus ja pelokkuus ja maskuliinisuuteen yhdistetään voima ja uho. Vaikka stereotypiat ovat ongelmallisia, näyttäytyy mellakkapoliisien ja naisvalokuvaajan kohtaaminen kiinnostavalta niiden valossa.

Joukkojenhallintapoliisi on äärimaskuliinisuuden stereotypia. Visiirien, lasien ja huppujen taakse katseilta piiloutuen hivellään avoimesti pamppuja, pyssyjä ja käyttäydytään uhkaavasti. Yksilö katoaa, etäämmältä näkyy vain koneisto. Konttaavan ja maan rajasta tapahtumia tarkastelevan kuvaajan perspektiivistä militarisoitunutta poliisia voi tarkastella yhteiskunnallisen näkökulman lisäksi psykologis-seksuaalisesta näkökulmasta.

Poliisi on ystävä aina silloin kun poliisi ei ole ystävä.
Poliisi on ystävä aina silloin kun poliisi ei ole ystävä.

Tämä turvallisuusjoukkojen arkipäiväistyminen on osa laajempaa yhteiskunnallista kehitystä. Kari Telaranta kirjoitti Politiikasta-lehteen kasvaneen turvattomuuden tunteen seurauksista yhteiskunnassamme:

”Turvallisuus liittyy vahvasti tunteisiin, ja meille on tärkeää tuntea olevamme turvassa. Turvallisuuden tunteen vastakohta on pelko. Terrori-iskujen ja sodan uhka aiheuttaa meissä pelkoa, joten meille on helppo ’myydä’ tarve luopua yksityisyydestämme näiden uhkakuvien torjumiseksi, vaikka uusien keinojen tehokkuus voidaan perustellusti kyseenalaistaa.

Onko viestin luottamuksellisuuden rikkominen välttämätöntä ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden?

Kun tilastoja tarkastelee Euroopan tasolla, pelkästään vuonna 2013 Euroopan unionin alueella kuoli erilaisten tapaturmien johdosta noin 150 000 henkilöä. Länsi-Euroopassa kuoli samana vuonna terrori-iskuissa muutama henkilö.”

Smash ASEMin alla terrorismin vastaisen sodan kiimaan ajama sisäministeri Kari Rajamäki ohjeisti ja poliisi toimi. Tuolloin poliisi loi omalla toiminnallaan moninkertaisen haitan ja vaaran yleiselle järjestykselle verrattuna siihen, mitä mielenosoittajat olisivat kuunaan saaneet aikaan. Samalla poliisi loi täysin uusia käytänteitä ja mellakkapoliisit olivat kytiksellä jopa paria päivää myöhemmin järjestetyn Hamppumarssin laitamilla, vaikka kyseinen mielenosoitus on tunnettu varsin letkeästä menosta.

Poliisin toiminnassa tapahtuneen selvän muutoksen laajemmista merkityksistä olisi varmaan ihan hyvä käydä laajempaakin julkista keskustelua. Eikä pidä heittäytyä hysteeriseksi Hampurin G20-mielenosoitusuutisoinnin takia.

Jaa tämä:

Poliisiammattikorkeakoulun avaus: Anarkistit ja demokratia

Poliisin mukaan Perussuomalaisten kannatuksen lasku on demokratian kriisi? Siis että mitä?

Poliisiammattikorkeakoulu on ottanut tavakseen julkaista yhteiskunnallisia avauksia. Näin tällä kertaa.

”Anarkistien pyrkimykset vaientaa kansallismielisten mielenosoitus itsenäisyyspäivänä väkivallan keinoin ja maahanmuuttokriittisen perussuomalaisen puolueen kannatuksen lasku kertovat demokratian kriisistä.”

Tämä lause yksistään herättää verrattoman monta ajatusta. Listaan niitä tähän alle.

Kuten toimittaja Emilia Kukkala huomautti ylikomisario Jukka Hakolan haastattelussaan, ei itsenäisyyspäivän kahakassa ollut kyseessä ollut anarkistien järjestämästä vastamielenosoituksesta. Poliisi on itse päättänyt viestinnässään ilmoittaa vastamielenosoittajat anarkisteiksi ja 612-soihtukulkueen järjestäjät puolestaan kansallismielisiksi. Mainitun kulkueen taustavoimien avoimet äärioikeistolaiset kytkennät loistivat poissaolollaan viranomaisten viestinnässä tuolloin ja samoin ne loistavat poissaolollaan myös tästä avauksesta.

Varmasti vastamielenosoituksessa oli mukana anarkistejakin, mutta myös monia muita aatteita ja ajatuksia kannattavia kansalaisia, joita ns. ottaa päähän natsit ja rasismi. Se, että poliisi on päättänyt niputtaa kaikki osallistujat anarkisti-kategoriaan, kertoo ehkä määrätietoisesta halusta leimata osallistujat tai mahdollisesti haluttomuudesta nähdä todellisuutta sellaisena kuin se näyttäytyy poliisiaseman ulkopuolella.

Jos nyt kuitenkin käytämme tässä termiä ”anarkisti”, niin toivottavasti näiden anarkistien rettelöinti ei aja demokratiaamme kriisiin. Jos ajaa, niin sitten se on kyllä ollut jo ihan lähtökohtaisesti huolestuttavan heikoissa kantimissa.

Tyytymättömyydestä rehaaminen epäilemättä kyllä kertoo.

Täysin ymmärtämättä minulta jää se ajatus, että hallituspuolueen kannatuksen lasku on PolAMK:n tutkijoiden mielestä demokratian kriisi. Kerrankos sitä. Varsinkin, kun puolue on ratsastanut kaikkiin vaaleihin vastustamalla establismenttia ja on nyt päätynyt osaksi sitä. Ihan lonkalta uskaltaisin heittää, että tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun populistipuolue ottaa iskua hallitusvastuun myötä – SMP anyone?

Maailmalla on toki niitäkin valtioita, joissa puoluekannatus pysyy muuttumattomana niin vaaleista toiseen kuin niiden välilläkin. Demokratioiksi niitä harvoin nimitetään, vaan yleisemmin diktatuureiksi. Sen sijaan demarien pitkään jatkunut kannatuksen lasku epäilemättä kertoo jotain merkittävästi kiinnostavampaa yhteiskunnan muutoksesta.

Hieman ihmetyttää myös yksi poliisin ja poliisidosenttiensa sanavalinta. ”Maahanmuuttokriittisyys” on termi, joka on viimeaikaisen keskustelun myötä niin arvolatautunut, että sitä ei voi pitää millään muotoa neutraalina. Avauksen allekirjoittaneiden dosenttien luulisi ymmärtävän tämän.

Vertailun vuoksi. SDP:n kannatus on historian aikana vaihdellut eduskuntavaaleissa 47,29 prosentin ja viime vaalien 16,51 prosentin välillä. Tällä hetkellä persujen kannatus on vielä turvallisesti jytkyvaaleja edeltävää tasoa korkeammalla. Tästä tuuliviiristä ei ehkä kannata ottaa kiintopistettä suomalaista yhteiskuntaa tarkasteltaessa, vaikka vastaansanomattoman kiinnostavasta ilmiöstä onkin kyse.
Vertailun vuoksi. SDP:n kannatus on historian aikana vaihdellut eduskuntavaaleissa 47,29 prosentin ja viime vaalien 16,51 prosentin välillä. Tällä hetkellä persujen kannatus on vielä turvallisesti jytkyvaaleja edeltävää tasoa korkeammalla. Tästä tuuliviiristä ei ehkä kannata ottaa kiintopistettä suomalaista yhteiskuntaa tarkasteltaessa, vaikka vastaansanomattoman kiinnostavasta ilmiöstä onkin kyse.

Toinen kohta tästä avauksesta, joka ehkä ansaitsee huomion, kuuluu seuraavasti: ”Virallinen viestintä maahanmuutosta on muuttunut muutamassa kuukaudessa juhlallisesta retoriikasta asiapitoisemmaksi ja analyyttisemmäksi viestinnäksi.”

En tiedä, mitä tällä tarkoitettaan. Terminä ”virallinen viestintä” ajaa ajatukset samoihin Suurmaihin, joissa puolueen kannatuksetkaan eivät laske. Varmaan pitää olla jonkin maailman dosentti, jotta ei kuvittele termin olevan eufemismi propagandalle. MV-lehden kerätessä klikkauksia ja vastaanottokeskusten roihutessa en oikein kykene näkemään esimerkiksi virallista viestintää maahanmuutosta asiapitoisena, jos siinä käytetään ”maahanmuuttokriittisen” kaltaisia termejä.

Tai ehkä se ”Rajat kiinni” -mantra on jonkun mielestä asiallista ja analyyttistä.

Videolla Häiriköt-päämajan käsiinsä saamaa itsenäisyyspäivän alla kuvattua huippusalaista kuvamateriaalia poliisin jouha-ryhmän harjoituksista. Siinä niitä anarkistien vastaisia kikkoja hiotaan.
Videolla Häiriköt-päämajan käsiinsä saamaa itsenäisyyspäivän alla kuvattua huippusalaista kuvamateriaalia poliisin jouha-ryhmän harjoituksista. Siinä niitä anarkistien vastaisia kikkoja hiotaan.

Jaa tämä:

Harmaan talouden kimppuun kaikki nytten!

Ovatko viranomaiset hulluja vai tyhmiä, ja kannattavatko vihervasurit veronkiertoa?

Nyt on askelmerkit kohdillaan. Hallitus leikkaa 6,4 miljoonaa talousrikollisuuden tutkinnasta (ja  merkkaa menettävänsä 15 miljoonaa saatavia).  Samalla skoudet kyyläävät pizzerioita. Hyvin te vedätte, hei!

On tietenkin totta, että tämä putoaa viranomaisten pitkään jatkamaan ravintola-alan syynäämisen jatkumoon, mutta siltikin. Tilanne vaikuttaa siltä, kun jaettaisiin rapsuja punaisia päin käveleville samalla kun Fast & Furious kaahaa törkeitä liikenteen vaarantamisia vieressä. Että ihanko tosissaan tämä on tolkullista priorisoimista?

Samalla kun verottaja arvioi valtion menettävän 320 miljoonaa euroa vuodessa pelkästään siirtohinnoittelun väärinkäytöksiin, tehdään #pizzagatesta kärkihanke. Häh, siis tosissanneko olette?

Veronkierto kaikissa muodoissaan on tietenkin nuhdeltavaa ja kiellettyä, mutta siltikin tuntuu hassulta, että poliisi ilmoittaa hinnan jonka alle yrittäjä ei saa tuotetaan myydä. Eihän tässä sentään Neuvostoliitossa eletä. Luulisi sheriffienkin ymmärtävän, että tulovirrat kulkevat eri tavoin eri yrityksissä. Voi hyvinkin olla mahdollista, että osa yrittäjistä kiertää veroja, mutta toisinaan voi myös olla jopa järkevää myydä pizzaa tappiolla jos samalla voi repiä katteen esimerkiksi oluesta.

Eikös maitoa ja kahviakin ole tupattu myydä tappiollisesti, koska sillä saadaan houkuteltua kauppaan asiakkaita jotka ostavat muutakin kuin saludoa ja kevaria. Pitäisikö poliisin ratsata lähikauppa?

Johan Alén muistutti myös ansiokkaasti, että yrittäjäperheen jäsenet saavat ”laillisesti työskennellä perheyrityksessä huonommilla työehdoilla kuin ulkopuolinen palkattu henkilökunta. Tämä on laillista ja hyväksyttyä ja näin tekevät monet suomalaiset yrittäjäperheet, joiden toimeentulo pienyrittäjien kyseessä ollen on usein erittäin tiukkaa”.

Muistan myös lukeneeni kerran jos toisenkin siitä, kuinka maatalousyrittäjä ei pääse tuntiliksoille työllään.  Että vuodesta toiseen maatilat pyörivät totaalisen tappiollisena. Eikö samaa venymistä, ahkeruutta ja yrittämisen vapautta suoda maahanmuuttajavaltaiselle alalle? Pitäisikö maatilojakin ratsata?

Nyt on tosi kyseessä.
Nyt on tosi kyseessä.

Entäpä sitten Mäkkäri? Noin esimerkiksi, kun kerran pikaruuasta puhutaan. Myyvät niitä euron hampurilaisia vuodesta toiseen eivätkä edes indeksikorotuksia niihin tee. Pitäisiköhän poliisien ratsata McDonald’sin konttori? No joo, ehkä oikeasti kannattaisikin:

Ammattiliitot syyttävät hampurilaisjätti McDonalds’ia yhteensä yli miljardin euron veronkierrosta.. ..syytösten mukaan hampurilaisyhtiö on kierrättänyt Euroopasta kertyneitä tuottoja Luxemburgin kautta välttääkseen veronmaksua.”

Olen jopa lukenut sen suuntaisia huomioita, että Suomen McDonald’s ei ole tehnyt positiivista tulosta kertaakaan. Eikä sitten maksanut verojakaan valtiolle (paitsi tietty alvit sun muut). Voitot valuvat konsernin sisäisten järjestelyjen kautta verottajan ulottumattomiin.

Ja siis toistan nyt vielä kertaalleen, että ei, en kannata veronkiertoa. Minunkin internetissäni on piisannut libertaaritrolleja, jotka ovat heränneet tälle poliisioperaatiolle naureskelusta. He ovat esittäneet, että onpas aikoja, kun vihervasemmisto puolustelee veronkiertoa. Ei puolustella. Ehkä toivotaan, että viranomaiset hieman priorisoisivat.

Samalla, kun kytät kyttäävät pizzerioita ja pyytävät ihmisiä ilmiantamaan alle kuuden euron roiskeläpät, hallitus valmistelee hallintarekisteröintiä. Hallitus myös päätti puukottaa harmaan talouden ja talousrikollisuuden tutkimusyksiköstä 99 tutkijaa. Lisäksi maamme hallitus on, kuten Matti Ylönen kirjoitti, hannannut vastaan EU-tason veronkierron torjuntaa:

Suomi haluaa jarruttaa myös aloitetta yritysten maakohtaisesta veroraportoinnista. Hallitus toteaa, että ’julkisesta veroraportoinnista päätettäessä on otettava huomioon mm. sen vaikutus yritysten hallinnolliseen taakkaan.’

Käytännössä tätä kiertoilmausta käytettiin jo edellisen hallituksen aikana estämään yritysten taloustietojen maakohtaisen läpinäkyvyyden laajentaminen.”

Rynnäkkö Kotipizzaan heti! Siis heti! Soittakaa poliisille! Soittakaa Paranoid!
Rynnäkkö Kotipizzaan heti! Siis heti! Soittakaa poliisille! Soittakaa Paranoid!

Onko tässä sitten kyseessä salaliitto? Tuskin. Vaikuttaa toki sopivalta hallituksen kannalta, että poliisi rupeaa näkyvästi huutelemaan (mahdollisten) maksamattomien verojen perään samalla kun veronkierto ollaan tekemässä ennennäkemättömän helpoksi. En minä kuitenkaan oikein sellaiseen jaksa uskoa. Salaliitto vaatii usein taustalleen taitoa ja älykkyyttä.

Tämä porukka on näyttäytynyt juurikin sen verran lahjakkaana, että he tuskin löytäisivät omaa persettään vaikka etsisivät kaksin käsin ja taskulampun avulla.

ps. Koska sosiaalinen media on verraton työkalu moninaisten ajatusmaailmojen tarkastelulle, löytyy tähän pizzagateen myös tosiaan se äärimmäisen libertaristinen lähestymiskulma. Valtion alasajoa mehustelevat ja veroja kammoavat libertaarit ovat olettaneet pizzerioiden veronkierron olevat totta, ja juhlivat tätä voittoa: Jos verot ovat kategorisesti riistoa, niin veronkiertohan on juurikin oikea teko.

Nämäkin sankarit ovat saaneet verovaroin kustannetun koulutuksen.

Jaa tämä:

Smash-vitun-ASEM, yhä

Teksti Häirikkö

Oliko poliisi epäpätevä vai opportunistinen?

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin päätti eilen 4. helmikuuta, että oli ihan ookoo, että poliisi pidätti toimittajia Smash ASEMin yhteydessä. Pidätetyksi ja tuomituksi tullut Suomen Kuvalehden valokuvaaja Markus Pentikäinen on vääntänyt asiasta kaikissa kotimaisissa oikeusasteissa ja nyt sitten EIT:kin on läpikäytynä.

Päätöksellä voi olla tai olla olematta merkitystä sille, miten toimittajia kohdellaan jatkossa erilaisten hässäköiden yhteydessä. Tämän ohella EIT:n päätös palautti mieleen kysymyksen siitä, toimiko poliisi todella näin typerästi silkkaa tyhmyyttään, vai oliko kyse sittenkin jostain muusta.

Lauantaina 9. syyskuuta 2006 poliisi siis piiritti ja eristi suhteellisen ronskein ottein Smash ASEM -mielenosoituksen, jonka julkilausuttuna tarkoituksena oli osoittaa mieltä Aasian ja Euroopan maiden huippukokousta (ASEM) vastaa. Olin paikalla toimittajana Smash ASEM -mielenosoittajien ennakkoviestinnän innoittamana, se nimittäin oli melkoisen provosoivaa ja railakasta tee-se-itse-julisteineen. Ilmeisesti poliisikin oli hieman ennakkotiedustellut näitä julisteita ja nähnyt tässä mahdollisuuden vallankumoukselle ja maailman palolle.

Ennakko-odotuksia poliisin lauantaisesta läsnäolosta minulla olikin jo olemassa edellispäiväisen Tampereen-vierailun ansiosta. Koko perjantaiaamuisen matkan Helsingistä Tampereelle kolmostiellä tuli vastaan mustamaijoja auton parin joukko-osastoina. Ilmeisesti noin kaikki Jyväskylän eteläpuoliset poliisilaitokset tyhjennettiin reinikaisista. Tästä minulla ei tosin ole tarkempaa tietoa.

Paikan päällä Kiasman vieressä tilanne oli lauantaina alkuiltapäivästä mielenosoituksen alkamisajan lähestyessä varsin rauhallinen ja odottava. Muutamat mielenosoittajat joivat pussikaljaa ja yleisöä oli paikalla merkittävästi enemmän – yleisön joukossa toimittajien lisäksi myös lapsia, mummoja ja turisteja. Juttelin niitä näitä satunnaisten läsnäolijoiden kanssa, pari sanaan vaihdoin jonkun poliisinkin kanssa. Ilman kummempia ennakkoilmoituksia joukko mellakkavarusteisia poliiseja kuitenkin pian sumputti kaikki paikalla olleet.

Seuraavien tuntien aikana minä ja lukuisat muut tiedustelimme toistuvasti ja varsin rauhallisesti poliiseilta että kuinkas paikalta pääsisi pois – alkoi tulla kylmä ja nälkäkin oli. Ei päässyt. Ei kukaan eikä mitenkään.

SKn Pentikäinen kirjoitti eilen, että saamansa EIT:n ”[p]äätöksen perusteluissa korostuu poliisin osoittaman kuvauspaikan merkitys. Tuomioistuimen perustelujen mukaan tein tietoisen valinnan jättää tämä mahdollisuus käyttämättä ja halusin välttämättä pysyä tapahtumien keskellä, missä olin ollut jo ennen mielenosoituksen alkua. Missään vaiheessa mielenosoituksen aikana minulle ei kerrottu tästä mahdollisuudesta.”

Tovin meitä piiritettyään poliisit myös (hyvin oppikirjamaisesti) tyhjensivät oman selustansa puskemalla kaikki Postitalon ja Sokoksen välissä olleet ihmettelijät ja ohikulkijat poliisirivistön lävitse saman sumppuun. Taas paikalle sattui täysin satunnaista väkeä. Erityisesti mieleeni on jäänyt hyväntuulinen keski-ikäinen espoolaismies, joka oli ollut matkalla Sokoksen S-Marketiin ostamaan alennusbroilereita. Tämä hieman pyylevä herra nappaili laukussaan sattumalla olleella pokkarikameralla matkamuistokuva ja surkutteli alennusbroiskujen menemistä sivusuun, kun kaupan sulkemisaika lähestyi.

Ei tietenkään ole yllättävää, että osa sumputetusta väestä turhautui ja alkoi parhaansa mukaan provosoimaan poliisia. Aika rauhallista meno kuitenkin tuolla myrskyn silmässä oli. Samaan aikaan piiritysrenkaan ulkopuolella kuulemma kuitenkin oli enemmän hulinaa, koska oli lauantai ja paikalle kertyi myös humalaisia.

Myös Voiman silloinen valokuvaaja Klaus Welp oli Smash ASEMissa paikalla. Voiman verkkosivuille tehtiin ekstrapaketti kuvista ja muiden lehtien otsikoista.

Mitään tästä ei olisi tapahtunut, mikäli poliisin operaatio ei olisi ollut naurettavan ylimitoitettu ja pelisilmä hukassa. Poliisi itse loi vaaratilanteen kaikille Kiasma-Steissi-Vanha ylioppilastalo-akselilla liikkuneille – jopa ASEM-vieraille, joita kuljetettiin hotellilta kokouspaikalle tuon spektaakkelin vierestä Simonkadun kautta.

En ole keksinyt mitään muuta selitystä poliisin toiminnalle kuin sen, että käsillä oli mitä mainioin mahdollisuus harjoitella joukkojenhallintaa suuren maailman tyyliin. Koska poliisi muuten pääsisi larppaamaan mellakkaa Suomessa? Kun tilaisuus tarjoutuu, niin sitä mellakkaa leikitään vaikka väkisin ja tarvittaessa se voidaan synnyttää.

Ja kun myös tiedämme, että huonon tiedustelun ja ennakoinnin takia maakuntia oli tyhjennetty poliiseista tämän uhkakuvan perusteella, olisi ollut perin noloa jättää joukkoja käyttämättä. Siinä operaatiossa paloi rahaa ja paljon. Siinä olisi ollut poliisijohdolla ja sisäministeri Rajamäellä selittämistä, jos tuo raha olisi mennyt hukkaan.

Sisäministeri Rajamäki suorastaan räjäytti lian kaduilta.

Edellä kirjoittamaani ei kannata tulkita kannanotoksi väkivaltaisten mellakoiden puolesta. Totta kai se alkuperäinen kourallinen anarkisteja olisi voinut rikkoa liikkeelle lähdettyä Mäkkärin ikkunan, mutta sittenhän heidät olisi voitu ottaa kiinni. Mielenosoittajat eivät olisi ikinä saaneet Helsingin keskustaa sekasorron valtaan tunneiksi kuten nyt poliisi sai.

Jotain poliisin epäonnistumisesta ennakkotiedustelussa ja operatiivisissa toimissa kertoo myös se, keitä se nappasi talteen. Voiman toimittajanakin tutuksi tullut Jukka Vuorio oli yksi mielenosoituksen järjestäjistä ja uhitteli poliiseille toistuvasti miekkarin aikana. Häntä ei pidätetty, mutta toimittajia ja kansanedustajia sen sijaan talteen otettiin. Kuten Vuorio sen muotoili, ”jotenkin ne kytät mokasivat”.

Anarkistijohtaja Vuorion sijaan säppiin jäi siis reilun sadan kohtalotoverin ohella valokuvaaja Pentikäinen, vaikka hän teki tiettäväksi olevansa valokuvatoimittaja juttukeikalla:

”Pidin koko Smash Asem -mielenosoituksen eristysvaiheen ajan kaulassani Journalistiliiton lehdistökorttia. Samaisella kortilla pääsee muun muassa eduskuntaan ja muihin valtion rakennuksiin ilman muuta henkilöllisyystodistusta. Poliisit ovat väittäneet todistajanlausunnoissaan, että eivät tunnistaneet minua lehtimieheksi lehdistökortista ja tuhansien eurojen ammattikalustosta huolimatta. Minusta otettiin jopa poliisin rekisteriin pidätyskuva samainen pressikortti kaulassa.”

Itse en koko piiritystilanteen aikana kertaakaan vilauttanut omaa toimittajakorttiani ja pääsin tilanteen lauettua yöllä kotiin kaikessa rauhassa. Ilmeisesti päätökset siitä, kuka pidätettiin ja kuka pääsi kotiin tehtiin kolikkoa heittämällä.

Poliisin tötöilyä suurempi huolen aihe on kuitenkin EIT:n päätös. Jos työssä olevia toimittajia voi heittää putkaan poliisityön häiritsemisen nimissä EU:n sisällä, kuinka voimme EU:n nimissä moittia lehdistön vapauteen kajoamiseen EU:n ulkopuolella? Mitä mieltä olemme Ukrainassa ja Egyptissä hiljattain tapahtuneista toimittajien pidätyksistä? Ovatko ne ihan jees?

Jos poliisi olisi käskyttänyt toimittajia poistumaan paikalta (ei tosin käskyttänyt), tilanne olisi ollut ongelmallinen poliisin toiminnan moitteettomuuden seuraamisen kannalta. Avoimessa demokratiassa myös poliisin tekemisiä pitää pystyä seuraamaan ja todistamaan. Poliisi, kotimaiset oikeusasteet ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin eivät kuitenkaan ilmeisesti pidä tätä tärkeänä. Kun suhteuttaa tämän näkemyksen viimeaikaisiin paljastuksiin poliisien sotkeutumisesta huumekauppaan, prostituutioon ja muihin hassuihin tapahtumiin, ei voi kuin ihmetellä.

Jaa tämä: