rasismi

Natsit vittuun

Suomessa marssittiin rasismia ja rasisteja hyysääviä vastaan. Yksi presidentti piti puheen ja yhden puolueen edustaja perseili.

Melko tarkalleen vuosi sitten poliittista väkivaltaa ja terrorismia tutkiva Leena Malkki Helsingin yliopistolta kirjoitti aiheesta, joka on tänään mitä ajankohtaisin.

Viime vuosina on alettu kyseenalaistaa, onko Suomi enää mikään lintukoto tai pullonpohja. Osaltaan tähän ovat vaikuttaneet muissa Pohjoismaissa tapahtuneet terroriteot sekä Suomessa oleskelevien entistä tiiviimmiksi kehittyneet yhteydet jihadistiseen toimintaan.

Tukholman keskustassa joulukuussa 2010 tehdyn itsemurhaiskuyrityksen jälkeen presidentti Tarja Halonen totesi, että on enää ajan kysymys, kun Suomessa tapahtuu terrori-isku.”

Tarja Halonen puhui Senaatintorilla parillekymmenelletuhannelle kuulijalle. Olin kuvaamassa ja jouduin itse vahingossa kuviin. Kuva Henri Salonen.
Tarja Halonen puhui Senaatintorilla parillekymmenelletuhannelle kuulijalle. Olin kuvaamassa ja jouduin itse vahingossa kuviin. Kuva Henri Salonen.

On vaikea nähdä rasismin ja väkivallan nimeen vannovan, kansallissosialistisen Suomen vastarintaliikkeen tilaisuuden yhteydessä tapahtunutta poliittisesti motivoitunutta henkirikosta muuna kuin terrorismina. Varsinkin kun kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun ko. järjestön jäsenet rehaavat – porukalla on kontollaan kaasuiskuja, puukotusta sun muuta.

Poliittisesta väkivallasta on kuitenkin melko turha puhua ilman, että mietitään syitä siihen. Yksi Malkin esittämistä syistä poliittiselle väkivallalle jäi erityisesti pyörimään päähän.

Taloudellinen eriarvoisuus on Suomessa lisääntymässä ja Suomen talousnäkymiä pidetään huonoina. Poliittinen väkivalta ei vaikuta korreloivan suoraan tilastollisesti mitattavissa olevan eriarvoisuuden vakavuuden tai esimerkiksi bruttokansantuotteen kanssa, vaan paljon merkittävämpää on kokemus epäoikeudenmukaisuudesta ja erityisesti tilanteen muuttuminen siten, että se synnyttää kokemuksen epäoikeudenmukaisuuden pahentumisesta.”

Perusporvarihallitus ei ole tuloeroja tasannut ja eriarvoisuus porskuttaa ja voi Suomessa hyvin vuonna 2016. Tätä vasten on jotenkin irvokasta, että maamme hallituksen ministereitä oli mukana eilisessä mielenosoituksessa. Mielenosoitukset ovat perinteisesti olleet viestintäkanava niille, joilla ei yksin ole valtaa. Ministereillä jos keillä sitä valtaa piisaa.

Huomion arvoista on myös se, että Peli poikki -mielenosoitus ei ollut kohdistunut ainoastaan niitä muutamaa kymmentä vastarintaliikkeen natsia tai satunnaisia Rajat kiinni- ja Suomi ensi -vastaan. Poliitikkojen hiljaisuus on tarjonnut rasismin ja uusnatsiliikkeen kasvulle otollisen maaperän. On aika rikkoa hiljaisuus ja tehdä selväksi, että järjestäytyneelle rasismille ei ole Suomessa sijaa!”, tapahtuman Facebook -sivulla kirjoitetaan. Ja siellä te ministerit vaan otitte selfieitä – tekisitte mieluummin työnne kunnolla.

Palefacen ja Loldiers of Odinin yhteisesiintymiset jatkuivat Peli poikki -miekkarissa. Häiriköiden Spektaakkeligaalassa ensi esityksensä saanut Emme suostu pelkäämään (Loldiers Anthem) raikasi ja pellet, no, pelleilivät. Nämä pelleille taannoin lahjoittamani PACE-liput ovat muuten löytäneet hyvän kodin itselleen.
Palefacen ja Loldiers of Odinin yhteisesiintymiset jatkuivat Peli poikki -miekkarissa. Häiriköiden Spektaakkeligaalassa ensi esityksensä saanut Emme suostu pelkäämään (Loldiers Anthem) raikasi ja pellet, no, pelleilivät. Nämä pelleille taannoin lahjoittamani PACE-liput ovat muuten löytäneet hyvän kodin itselleen.

Presidentti Halosen pidettyä puheensa Tuomiokirkon portailla Loldiers of Odinit kertoivat hänelle vitsi. Se kuuluu seuraavasti:

Kysymys: Kuinka monta natsia tarvitaan hehkulampun vaihtamiseen?
Vastaus: Ei yhtään. Natseja ei tarvita yhtään mihinkään.

Eduskunnassa on muuten yksi puolue, joka ei edellytä ehdokkailtaan sitoutumista rasismin vastaisuuteen. Se puolue istuu hallituksessa. Sen lisäksi, että Perussuomalaiset eivät ole saaneet missään vaiheessa harjattua rasistisia edustajiaan, niin muut hallituspuolueet eivät ole tässä suurempaa ongelmaa nähneet.

Mikäli esimerkiksi pääministeri Sipilä oikeasti olisi huolissaan rasismista, niin hänellä kyllä olisi keinot puuttua siihen.

Itse olen useimmiten samaa mieltä äkäisen kissan kanssa. Niin myös tällä kertaa.
Itse olen useimmiten samaa mieltä äkäisen kissan kanssa. Niin myös tällä kertaa.

Ja aivan kun ei riittäisi, että persut hyysäävät niitä rasistejaan, puolue jopa kannusti omat edustajat trollamaan rasismin vastaiseen mielenosoitukseen. Voiko touhu enää röyhkeämmäksi mennä?

Persunuorten puheenjohtaja kertoi pari päivää sitten, että puolueen suunnalta oli tullut toive, että hän osallistuisi tähän miekkariin.

”Pyydettiin osallistumaan meiltä huomiseen ’Peli poikki’ -miekkariin. Kaikki tehtävät ei oo aina yhtä miellyttävän tuntuisia, mutta kun puolue kysyy niin velvollisuus kutsuu”, Tynkkynen kirjoitti Facebookkiin.

Lopulta Tynkkynen kavereineen saapui miekkariin supersankareiksi naamioituneina ja he jakoivat Perussuomalaisten nuorten logolla varustettuja pillejä pahaa-aavistamattomille mielenosoittajille (onneksi kovinkaan moni ei edes tunnista tuota logoa). Tynkkynen ja kaikki puolueet olivat täysin tietoisia siitä, että mitkään puoluepoliittiset viestit ja tunnukset eivät olleet tervetulleita tilaisuuteen. Tätä oli toivonut myös natsin tappaman Jimi Karttusen perhe. Mutta näinpä vaan perussuomalaiset onnistuivat jälleen haistattamaan paskaa rasismin vastustamiselle.

Kuten Suvi Auvinen kirjoitti Voimaan: ”jos se näyttää ankalta ja kuulostaa ankalta, niin Sebastian Tynkkynen on rasisti.”

Auvinen totesi hyvin tästä Tynkkysen ja persu-jugendin tempauksesta tuoreeltaan Twitterissä: ”Toi persunuorten pillitempaus on sama kuin jos mä menisin jakamaan rasisteille suomenlippuja ja sit olisin et HÄHÄÄ teillä oli astalot.”

Sebastian Tynkkynen on jälleen saavuttanut haluamansa ja päässyt parrasvaloihin. Se, että hän tuli samalla kusseeksi omiin (ja puolueensa) muroihin ei vissiin häntä haittaa. Yllättävän vähän se myöskään puoluetta haittaa.

En voi muuta kuin kysyä, kuinka te kehtaatte ja kyllähän te kehtaatte.
En voi muuta kuin kysyä, kuinka te kehtaatte ja kyllähän te kehtaatte.

Miekkarin yhteydessä käytiin myös keskustelua valtiollisten symbolien soveliaisuudesta. Monille esimerkiksi Suomen lippu itsessään edustaa sortavaa koneistoa, eikä ole nähtävissä missään olosuhteissa positiivisessa valossa. Monelle lippu itsessään puolestaan on nautraali ja se halutaan ottaa takaisin rasistisilta ääliöiltä. Itse kallistun tähän jälkimmäiseen ajatukseen ja tässä on mielestäni ensiluokkainen esimerkki siitä, kuinka otamme symbolimme takaisin. Näiden rintanappien kuvitus laitettiin vapaasti jakoon ja kuka tahansa voi käydä lataamassa sen itselleen ja pistää askarrellen. Itse ainakin ajattelin pistää Häiriköt-päämajan rintanappikoneen käyntiin heti huomenna.

Nyt jokainen askartelemaan.
Nyt jokainen askartelemaan.
Jaa tämä:

Vartijat ja julkinen tila

Samalla, kun julkinen tila kaventuu, vartijoiden määrä ja valta kasvaa. Muistaako kukaan vartioida vartijoita?

Vantaan Myyrmäen juna-aseman ja Myyrmanni-kauppakeskuksen edustalla kuvattu video muistutti kahdesta ajankohtaisesta aiheesta: rasismista suomalaisessa yhteiskunnasta ja vartijoiden asemasta muuttuvassa yhteiskunnasta.

Videolla valkoihoinen mies haukkuu, kiroilee ja pahoinpitelee tummaihoista miestä bussipysäkillä. Sivullisen kuvaamalla videolla näemme, kuinka (haalareista päätellen) Turvatiimin järjestyksenvalvojat saapuvat paikalle – ja poistavat pahoinpitelyn uhrin paikalta. Samalla humalainen pahoinpitelijä jatkaa uhrinsa haukkumista.

Olisin kiinnostunut kuulemaan Turvatiimin kommentin tapahtuneesta. Videon perusteella emme voi arvioida, kuinka tilanne alkoi tai päätyi, mutta ainakin ensitöikseen vartijat nappasivat kiinni uhrista, eivätkä mitenkään kommentoineet pahoinpitelijän olemista.

Abderraouf Rouabehin kuvaama video julkaistiin RASMUS-verkoston Facebook-seinällä.

Kirjoitin vartijaväkivallasta vuonna 2011 haastateltuani vartijoita aiheesta muutamaan otteeseen. Haastatellut olivat työssään todistaneet vartijoiden väkivaltaista käytöstä – ja myös itse käyttäytyneet tarpeettoman väkivaltaisesti. Haastattelussa nousivat esiin myös vartijakunnassa(kin) esiintyvät rasistiset asenteet.

Vartijoiden käytöksen seuraaminen ja siihen puuttuminen ei ole mitenkään merkityksetöntä. Suomessa on väkimäärään suhteutettuna melko vähän poliiseja ja vartijoiden määrää on lisätty poliisien määrän supistuessa. Viime vuosina on myös tehty avauksia joidenkin poliisin toimien siirtämisestä vartijoiden vastuulle.

Poliisin tehtäviä vartiointiliikkeille siirrettäessä olisi hyvä muistaa, että poliisien kontrolli on tarkempaa ja poliisit toimivat virkavastuulla. Ja kyllä poliisinkin toiminnasta kritisoitavaa löytyy.

Haastattelin artikkelia varten myös Timo Kerttulaa, joka on väitellyt vartijoista ja järjestyksenvalvojista julkisen vallan käyttäjinä. Tuolloin Kerttula toimi Securitaksen hallintopäällikkönä ja sittemmin hän on siirtynyt sisäasiainministeriön palvelukseen. Kerttula totesi yhteiskunnan muutoksesta seuraavaa:

”Muutos johtuu kaupunkitilan kehittymisestä, ei niinkään halusta siirtää poliisin tehtäviä vartijoille. Suomessa oli 1980-luvun alussa yksi kauppakeskus, ja nyt niitä on 70. Ihmisten vapaa-ajanvietto on siirtynyt tilaan, joka perinteisesti on ollut vartijoiden pelikenttää. Sen pelikentän koko on nyt kasvanut huimasti.”

Samalla, kun kaupunkeihin rakennetaan kauppakeskuksia, julkinen tila muuttuu puolijulkiseksi. Vartioimisliikkeet eivät tästä kehityksestä ole vastuussa, mutta yhteiskunnan olisi hyvä käydä keskustelua kehityksen muassaan tuolista muutoksista. Ja pohtia hartaasti, kuinka tehtävistään suoriutuvat henkilöt, joiden vastuulle järjestyksen valvominen annetaan. Ja kuinka puututaan epäonnistumisiin, jollaisena videolla näkyvät tapaus näyttäytyy.

”Alkujaan järjestyksenvalvojat ovat olleet tiloissa, joihin ihmiset menevät vapaaehtoisesti, vaikka työväentalon tansseihin. On yhteiskunnallisesti ihan eri juttu, kun rupeamme pistämään järjestyksenvalvojia tiloihin, joissa ihmiset viettävät aikaansa ja asioivat päivittäin,” Kerttula jatkoi.

Steissillä sattuu ja tapahtuu.
Steissillä sattuu ja tapahtuu.

Muun muassa VR:n Rautatieasemalla työskennellyt vartija kertoi osallistuneensa itsekin kiinnotettujen pahoinpitelyihin.

”Rautatieaseman Elielinaukion puoleisella seinustalla on tila, jossa on hakattu paljon kiinniotettuja. Myös minä olen osallistunut tähän.”

Se, että pahoinpitelyjä on tapahtunut, ei ole kovinkaan usein johtanut tuomioihin. Tai edes tutkimuksiin.

”Näin tapahtumat myöhemmin videolta. Vartija löi maassa makaavaa miestä TKP:llä [teleskooppipampulla] yksitoista kertaa oikein olan takaa. Siinä se mies sitten makasi paskat ja kuset housuissa piestynä. Video on toimitettu poliisille, mutta ei siitä mitään tutkimuksia tullut.”

Ovatko sivullisten kuvaamat videot ja niiden jakaminen sosiaalisessa ja perinteisessä mediassa ainoa tapa puuttua vartijoiden perseilyyn?

On jotenkin sopivaa (jos toki myös surullista), että tuoreella videolla näkyvät vartijat edustava Turvatiimi Oyj:tä. Turvatiimiin on sulautettu entinen FPS Security Oy (entinen Finnish Protection Service Oy), joka vastasi muun muassa Helsingin Stop töhryille -kampanjaan liittyvästä vartioinnista ja yhtiön työntekijöiden väkivaltaisesta käytöksestä uutisoitiin tasaisin väliajoin.

Ei sillä, että niitä tuomioita liikaa olisi tuolloinkaan tullut. Tästäkin puhuin taannoin haastattelemieni vartijoiden kanssa. Marraskuussa 2006 YouTubeen ilmestyi video, jolla kaksi FPS: n vartijaa näyttää pahoinpitelevän maassa makaavaa nuorta miestä.

”Kontula-videolla esiintyneet vartijat joutuivat vastaamaan tekemisistään oikeudessa. Helsingin käräjäoikeuden mukaan toinen vartijoista syyllistyi pahoinpitelyyn. Hän ei kuitenkaan saanut rangaistusta. Syyttömäksi todettu vartija jatkoi FPS:n palveluksessa ja toimii nykyään esimiestehtävissä.”

Jaa tämä:

Kuka saa olla mainoksen suomalainen?

Mainosten sanotaan peilaavan yhteiskuntaamme. Kyseessä on siitä omituinen peili, että suinkaan kaikkia se se suostu peilaamaan.

”Toteutimme asiakkaallemme kuvakilpailun, johon osallistui omilla kuvillaan monennäköisiä suomalaisia. Kun äänestyksessä menestyi romanilapsen kuva, kokosi verkkoyhteisö voimansa äänestystulokseen vaikuttamiseksi. Koska ’kuka voisi edes HARKITA mannejen perunalla kuvattujen äpäräpaskoille häviämistä!’”

Mainostoimisto Ida Framin toimitusjohtaja Panu Laaksonen kertoo Markkinointi&Mainonnan blogissa ilmiöstä, josta on puhuttu viime aikoina: siitä, kuka saa näkyä mainoksissa ja kuka saa edustaa (jotain myyttistä) suomalaisuutta.

Helmikuussa julkaistun Felixin ketsuppimainoksen nostattama älämölö on edelleen tuoreessa muistissa – MV julkaisi raivoisaa hulluutta ja Rajat kiinni -porukka rehasi. Onneksi Felix (tai sen omistaja Orkla, siis) piti pintansa ja seisoi mainoksen takana eikä lähtenyt mukailemaan kovaäänistä rasistista vähemmistöä.

Tästä rasistit riehaantuivat ja alkoivat ragettaa. 

Edellinen lainaus Panu Laaksosen ajatuksista palautti mieleen Irmeli Huhtalan Taideteollisen korkeakoulun maisteriohjelman opinnäytteen vuodelta 2007. Koti etsii ihmistä – romanikuvat mainoksissa koostui teoriaosuuden lisäksi taiteellisesta osasta, jota varten Huhtala toisinsi arkista mainoskuvastoa muuttaen ainoastaan kuvien henkilöt oletusarvoisista malleista romaneiksi.

Haastattelin Huhtalaa tuolloin, lähes kymmenen vuotta sitten.

Irmeli huhtala – anna elämän maistua
“Kun kyselin Valiolta maitotytöstä, niin minulle vastasi todella kiukkuinen täti, joka sanoi, että maitotyttö on meidän juttu etkä sinä voi tehdä mitään siihen liittyvää”, Huhtala kertoi vuonna 2007. Kuvassa Valion tuolloinen (aika törkeän ysäri) logo.

“Ajatus lähti siitä, että yhteiskunnalliset marginaalit suljetaan pois näkyvistä. Mietin, missä ja miten romaneja näkyy, oikeastaan heistä näkyy ainoastaan karikatyyrejä elokuvissa ja muualla mediassa. Ajattelin, että mitä jos heitä näkyisikin mainoksissa, sehän on sellainen pyhä alue, jossa heitä ei missään nimessä näy”, Huhtala kertoi.

”Mainosten kielellä pystyn sanomaan asioita, jotka olisivat muuten esitettyinä hirvittävän pateettisia. Miksi romanien on vaikea saada asuntoa? Vastamainoksen avulla sitä ei tarvitse selitellä, se iskee katsojaan välittömästi.”

Huhtala teki näkyväksi ilmeisen ja pakotti yleisönsä kohtaamaan tämän kiusallisen epäkohdan yhteiskunnassamme. Harmillisesti tuo osoitettu epäkohta on yhtä ajankohtainen nyt, kuin mitä se oli myös vuosikymmen sitten.

Irmeli Huhtala Estee Lader
Intuitioni sanoo, että tässä ei pitäisi olla mitään vikaa.

Mielestäni olisi kuitenkin väärin olettaa – tai edes edellyttää – että itsenäiset mainostajat huomioisivat kaikki yhteiskunnan epäkohdat, vaillinaisuudet ja muut korjattavat – ja vielä puuttuisivat niihin mainosviesteissään. Yrityksen lakisääteisenä tehtävänä on lähinnä takoa rahaa omistajilleen ja mainoksen tarkoituksena on lisätä myyntiä. Kun nämä pitää mielessä, ei pety liikaa firmojen toimintaan.

Välillä yritykset tietysti huomioivat myös esimerkiksi eettiset ja ekologiset tekijät, mutta silloinkin taitaa kyse olla lähinnä siitä, että tuon toiminnan toivotaan vetoavan kuluttajiin.  Tiedostavat kuluttajat sitten palkitsevat eettiseksi katsomansa yrityksen asiakkuudellaan samalla kannustaen muitakin yrityksiä parantamaan tapojaan.

Jos ja kun yrityksen toiminnassa on ongelmia ja epäselvyyksiä, on tietenkin meidän kuluttajakansalaisten asia pitää melua kiinnittää huomiota niihin ongelmiin. Useimmiten yritykset eivät harmillisesti lähde keskusteluun mukaan. Tämä ei tietenkään estä meitä muita keskustelemasta niin, että kritiikin kohteena olevat yritykset ja ala sen viestin saavat.

“Olisin halunnut ottaa yritykset ja heidän mainoksensa mukaan semmoisinaan tähän näyttelyyn ja vilpittömästi heiltä yhteistyötä kysyin.. ..Olin yhteydessä Kiinteistömaailmaan. Neuvottelin kiinteistöfirman markkinointipäällikön kanssa mahdollisuudesta käyttää heidän mainostaan pohjana yhdelle työlle. Puhelimessa hän oli kiinnostunut ajatuksesta ja lupasi keskustella asiasta johtoryhmän kanssa”, Huhtala kertoi tuolloin.

Huhtala_Koti-etsii-ihmistä
Kodin lisäksi myös mainokset ovat vailla tiettyjä ihmisiä.

Myöhemmin Huhtala sai ilmoituksen, että mainoksia ei voi käyttää tällaisessa tarkoituksessa, vaikka kyseessä oli taidenäyttely. Riittävän monen kieltävän vastauksen jälkeen hän lopetti lupien kyselemisen kokonaan.

Teoksiaan varten Huhtala päättyi toisintamaan mainosten kuvaston alusta loppuun itse ilman yhteistyökuviota yritysten itsensä kanssa. Samalla hän teki näkyväksi myös sen, kuinka vaikeata yrityksiä on saada mukaan maailman pelastamiseen. Kritiikille löytyy epäilemättä jatkossakin kohteita ja tarvetta.

Kannattaa kuitenkin muistaa kohdistaa kritiikki mainostajien ohella myös kuluttajakansalaisiin. Ihan ongelmatonta ei ole meno kummallakaan puolella aitaa.

Jaa tämä:

Kulkurin ja naisen nauru saa kuninkaat nöyrtymään

Koomikoista suurin, Charlie Chaplin kehitti sata vuotta sitten sympaattisen kulkurin. Resupekka irvaili köyhille. Lähempi tarkastelu paljasti, että herrasmiehen vaatteita lainaava pelle nauroikin eliitille. Köyhä kulkurihahmo yritti muka kuulua yläluokkaan, joka kuitenkin jatkuvasti sulki tämän piiristään ulos. Nauru syntyi kahden maailman absurdista risteyksestä.

Kulkuria rakastivat kaikki: köyhät ja rikkaat.

Keskiajan karnevaalit pyrkivät hahmottamaan pelottavaa, muuttuvaa maailmaa. Ruhtinaiden ja pappien vallan oikeutus kyseenalaistettiin näitä pilkkaamalla.

Karnevaaliin kuuluvat myös naamiot. Harlekiinin – meidän maailmamme klovnin – tehtävä on aina ollut osoittaa missä parodia piilee.

Loldiers of Odin -klovnit paljastavat rasistipartion tahattoman koomisuuden: kun mustiin pukeutuneet miehet etsivät konflikteja öisillä kaduilla, ja ympärille kerääntyy tappelijoiden sijaan pellejä keppiheppoineen, akti on silkkaa komediaa.

Kukkahattutäti on rasistien mielestä mitä pelottavin hahmo: ymmärtämättä ryhtyä tappelemaan täti halaa vihan pois. Jos pellen tai tädin suukon kohde ei näe tilannetta kuin suunnittelemansa väkivalta- ja voimakuvion ehdoilla, lopputulos onkin soturille häpeä.

Chaplinin kulkuri sai joskus tytöltä rukkaset, joskus hahmo tyrmättiin kanveesiin. Hän ravisti vain pölyt ja jatkoi matkaa.

Mikään ei voi riistää arvokkuutta häneltä, jolla arvokkuus perustuu vahvaan itsetuntemukseen ja sopeutumiseen.

Ei ole mitään niin haurasta kuin hallitsevan miehen itsetunto. Siitä on helppoa repiä huumoria:

Mies omisti maailman Intiasta Kiinaan. Vaimo oli uskoton, mistä seurasi romahdus. Rikkaushan ei korvaa menetystä, jos toinen mies oli saanut nauttia vaimon alapäästä.

Kuningas yritti palauttaa kunniansa teloittamalla vaimonsa ja naimalla neitsyen. Mutta homma alkoi epäilyttää. Jos tämäkin sortuisi toiseen? Ei auttanut kuin heti hääyön jälkeen tappaa käytetty nainen ja ottaa uusi. Pian taas hiipi epäilys. Aamulla piti listiä se uusi, ja näin jatkui.

Neitsyet alkoivat loppua. Harvat jäljelle jääneet piiloutuivat – paitsi yksi. Uskomaton nuori nainen saapui itse hallitsijan luokse ja alkoi kertoa tarinaa. Kun aamu koitti, nuori Scheherazade jätti kiusoitellen jännärin kesken. Kuninkaan ei auttanut kuin odottaa seuraavaan iltaan.

Tuhannen ja yhden yön aikana tämä nerokas mimmi kertoi monta eroottista tarinaa, satua, seikkailua, tragediaa ja runoa. Kuningas rakastui, ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.

Aina joskus joku väittää, että toiset kulttuurit ovat hauskempia kuin toiset. Kuka tietää.

Varmaa on, että yksi parhaista sekä miehille että naisille nauravista kokoelmista on kirjoitettu Syyriassa 900-luvulla.

Iida Simes

schehe

Suositeltavaa lukemistoa:

Tuhat ja yksi yötä. Jaakko Hämeen-Anttilan suomennos ja Heli Hiedan kuvitus. Otava 2010.

Peter von Bagh: Chaplin. Like 2013

Mihail Bahtin: Francois Rabelais. Keskiajan ja renessanssin nauru. Like 2002.

Umberton Econ tuotannossa on paljon loistavia tekstejä naurun ja komedian merkityksestä ja tulkinnoista. Tähän blogiin littyen suositeltavia ovat esimerkiksi Art and Beauty in the Middle Ages, Ruusun nimi ja Baudolino.

 

 

Jaa tämä:

Kaikki katupartiot saman lipun alle!

Omankädenoikeutta jakavat katupartiot ovat nostaneet päitään pitkin Suomea. Porukoiden yhteismitallisuudenpuute on tuottanut hieman ongelmia – tähän saakka.

Odinin sotilaat, Suomen vastarintaliike ja muut kynnelle kykenevät ovat ottaneet asiakseen partioida Suomen kaduilla. Turvallisuuden nimissä. Porukka on moninaista eikä niistä kaikista oikein ota selvää. Kansa on hämillään ja välillä tuntuvat partiolaiset itsekin hämmentyneiltä.

Tämä yhteismitallisuuden puute aiheuttaakin päänvaivaa. Mistäs minä voin oikein tietää koska partio edustaa kansallissosialistista aatetta, koska palvotaan muinaisgermaanista jumalaa ja koska ollaan ihan vaan islamisaatiota vastaan. Koska me Häiriköt-päämajassa haluamme auttaa identiteettinsä kanssa arpovia partiolaisia ja hämmentyneitä kansalaisia, suunnittelimme yhteisen hihamerkin kaikkien Suomen katuja partioivien jengien vapaasti käytettäväksi. 

On tärkeää, että kansalainen kykenee pikaisella silmäyksellä erottamaan partiolaisen esimerkiksi bläkkis-veijarista tai jostain muusta mörököllistä.

Otimme hihamerkin innoitukseksi ja pohjaksi Harro Koskisen legendaarisen Sikapoliisivaakunan. Koska nämä katupartiot eivät poliisilaitosta edusta, piti siihen tehdä hienoisia korjauksia.

Miehistön hihamerkissä lukee "Partiolainen". Päällystön tunnistaa hihamerkin tekstistä "Obersturmbannführer". Kirjoituksen yläpuolella hihamerkki yhdistettynä ohjesäännön mukaiseen hihanauhaan.
Miehistön hihamerkissä lukee ”Partiolainen”. Päällystön tunnistaa hihamerkin tekstistä ”Obersturmbannführer”. Kirjoituksen yläpuolella hihamerkki yhdistettynä ohjesäännön mukaiseen hihanauhaan.

Tämä yhteismitallisuus poistaisi senkin ongelman, että kaikki partiolaiset eivät osaa suhtautua varustuksensa symboliikkaan sen vaatimalla vakavuudella. Esimerkiksi kirjoitettuani muutaman huomion Soldiers of Odinin Joensuuhun levittäytymisestä, pääsin keskustelemaan ryhmän viestinnän ja ulkoisen habituksen merkityssisällöstä. Standardoitu univormu on aina varma valinta ja silloin kaikki tietävät, missä mennään.

Soldiers of Odinin edustajien kanssa käydyssä keskustelussa he toivat ilmi ihmetyksensä siitä, että heihin suhtaudutaan hieman varautuneesti. Kun leikittelee väkevällä symboliikalla olisi hyvä tiedostaa mitä on tekemässä. Ja hyväksyä, että asiat tulkitaan sellaisina kuin minä ne näyttäytyvät.

Facebookissa julkaistussa rekrytointi-ilmoituksessaan nämä sotilaat kertoivat olevansa ”isänmaallisen valkoisen Suomen puolesta taisteleva järjestö” ja omilla nettisivuillaan ryhmä kertoo että islaminuskoiset maahantunkeutujat aiheuttavat turvattomuutta. Väkivaltaisesta kirjoittelusta ei ole ollut puutetta. Monien joensuulaisten mielestä katuja partioiva Soldiers of Odin aiheuttaa verrattoman paljon turvattomuutta  ihan itsessään.

Rekrytointipuheen ehkä hienoin kohta oli se, kun ehdokkaille teroitettiin käytöstapojen tärkeyttä: ”Ketään ei huvikseen hakata jos siltä tuntuu. Kun ollaan tunnukset päällä niin hyvät käytöstavat suomalaisia kohtaan.” Ja sitten esitettään ymmärtämätöntä, kun tätä pitää verhottuna uhkauksena. 

Se, että täytyy erikseen kieltää pätkimästä ketään pataan ”huvikseen” pitää sisällään melko selvän viestin siitä, että ”ei-huvikseen” sopii pätkiä. Tai vähintään huomion siitä, että se joukko mistä sotilaita värvätään pitää sisällään henkilöitä, jotka kokevat huvittelun nimissä tehdyt pahoinpitelyt hyväksi ideaksi. Ryhmän puhemies, kansallissosialistiksi ilmoittautunut Mika Ranta, poseeraan profiilikuvassaan natsiupseerin lakki päässään Suomi-konepistooli kourassa.

Ehkäpä ei ole syytä ihmetellä porukan herättämään huolta. Viesti vaan meni läpi ihan sellaisena kuin minä se lähetettiinkin.

Vähän samalta suunnalta mistä nämä partion marssivat, kaikuu tasaisin väliajoin myös raiskaustoivotuksia kaikille suvakkiämmille ja muille sen sellaisille – myös meille miehille. Eli viestinnän ristiriitaisuuksien poistamisessa olisi vielä hieman tekemistä. Mikäli vastustetaan raiskauksia, niin se kannattaa tehdä ihan kategorisesti eikä välillä tuomita niitä ja välillä taas fantasioida niillä.

Minkä takia sitten koimme luontevaksi suunnitella tämän hihamerkin hieman poliisimerkin kaltaiseksi? Innoittajana toimi jo eläköityneen poliisiylijohtaja Mikko Paateron kesällä 2014 antamat lausunnot, joissa hän kaipaili naapurivahteja sheriffien avuksi. Olikin hyvä, että Seuran blogisti, Jussi Korhonen muistutti tästä poliisijohdon linjauksesta. Näin autettuna palautui mieleen, että olin itsekin paikalla sisäministeriön tilaisuudessa, jossa Paatero tätä summasi.

Vapaaehtoiset kansalaiset voisivat toimia poliisien silminä ja korvina ja olla tarvittaessa poliisin apuna. He voisivat käyskennellä kaduilla pukeutuneina liiveihin, joista heidät tunnistettaisiin.

Koin ajatuksen jo vuonna 2014 typeräksi, eikä aika ole kohdellut Paateron aivoituksia suopeasti. Harmillisesti tämä ajatuksen typeryys ei ole selkiytynyt poliiseille itselleen ja nykyinen poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen linjasi katupartioinnin hyväksyttäväksi toiminnaksi, kunhan ei rikota lakia. Näyttää Kolehmainen myös tykkäävän, että nämä katuja partioivat soturit voivat myös keskustella nuorison kanssa ja opastaa oikeisiin toimintamalleihin.  Suomen kuvalehden haastattelussa sisäministeri Orpo piti poliisin linjausta huonona.

Mikäli työskentelisin huumepoliisin riveissä olisin jo suorittanut ratsian poliisiylijohtaja kotiin. Syytä epäillä -kynnys kyllä luulisi ylittyvän näillä puheilla. Vaikka Kolehmainen ei ylistäkään esimerkiksi rasistisin motiivein liikkeellä olevia joukkioita, tällä olevaisuuden tasolla värähtelevä poliisijohto tuskin juuri nyt kannustaisi tämmöiseen katupartiointiin.

Onneksi Supo sentään toteaa ykskantaan, että yleisestä turvallisuudesta huolehtiminen kuuluu viranomaisille. Ja onneksi Joensuun kaupunki linjaa moisen touhun yksiselitteisesti ei-toivotuksi.

Miksi me täällä Häiriköt-päämajassa sitten suhtaudumme skeptisesti näihin partioihin? No siksi, että omankädenoikeutta lupaavat, väkivaltaan turvautuvat – tai sen uhalla flirttailevat – katupartiot ovat aika ja joka kerta huono idea. On sitten kyse Lapuan liikkeestä, lynkkausjoukoista, kansallistunteen huumaamista isänmaan puolustajista tai vaikkapa Putin-jugendista. Ei juuri kiinnosta mitä lippua jengin keulilla heilutetaan, puihin ovat hommat aina menneet jos partioita kaduilla tamppaa.

Saku Timosen kirjoitettua näistä katupartioista, muuan katupartioaktiivi katsoa asiakseen uhkailla Timosta väkivallalla (Timonen julkaisi kuvakaappauksen uhkauksesta Facebook-profiilissaan). Tämä ei varsinaisesti vahvistanut uskoa partioiden pasifistisia tavoitteita kohtaan, harmillisesti poliisi ei kuitenkaan ole ollut erityisen kiinnostunut näistä interwebissä esitetyistä uhkailuista. Ehkä nettipoliisi-Fobban pitäisi palata opintovapaaltaan tai sitten pitäisi etsiä joku toinen poliisi, joka osaa avata ATK:n.

Jos tämä nykyinen kehitys ei johda ongelmiin ja väkivaltaan syön hattuni.

Jaa tämä: