RedLine

Stoppi hyväksikäytölle

Kanadalainen cree-aktivisti Clayton Thomas-Müller saapui syyskuun alussa Saamenmaalle tarjoamaan tukensa Jäämeren ratahanketta vastustavalle mielenilmaukselle. Samalla hän kertoi kansansa taisteluista Kanadan öljyputkihankkeita vastaan.

Alkuperäiskansat kautta maailman kohtaavat hyvin paljon samankaltaisia ongelmia. Niitä ei kuitenkaan tarvitse kohdata yksin. Tähän ajatukseen kiteytyy kanadalaisen cree-kansaan kuuluvan aktivistin Clayton Thomas-Müllerin viesti.

Clayton Thomas-Müller nostatti tunnelmaa Jäniskoskella.
Clayton Thomas-Müller nostatti tunnelmaa Jäniskoskella. KUVA: Jonne Sippola

”On tärkeää, että alkuperäiskansat tekevät kansainvälistä yhteistyötä ja tukevat toisiaan. On äärimmäisen tärkeää, että taistelemme yhdessä oikeuksiemme puolesta ja samalla ilmastonmuutosta vastaan.”

Thomas-Müller osallistui saamelaisaktivisti Jenni Laitin ideoimaan Red Line -mielenosoitusten ja -tapahtumien sarjaan. Viikon mittainen tapahtumasarja oli aktivisti-taideryhmä Suohpanterrorin ja Suomen Saamelaisnuorten järjestämä, ja sitä tukemaan ja toteuttamaan tuli myös ympäristöjärjestö Greenpeace. Tapahtumissa vedettiin viikon ajan symbolisia punaisia rajoja Rovaniemeltä Norjan Kirkkoniemelle kaavaillun tavarajunaradan reitille. Rata halkoisi saamelaisten alueet, vaikeuttaisi poronhoitoa ja kaventaisi entisestään saamelaisten elintilaa.

”Isoja ja vaikutuksiltaan kauas­kantoisia teollisia investointeja ei voi tehdä ilman alkuperäiskansojen lupaa. Viestimme on, että ilman suostumusta ei ole myöskään pääsyä. Tämä on ajatus, johon me Kanadan alkuperäiskansat olemme suhtautuneet hyvin vakavasti.”

Red Line -mielenosoitukset ideoinut ja koolle kutsunut Jenni Laiti Suohpanterror-ryhmästä. KUVA: Jonne Sippola
Red Line -mielenosoitukset ideoinut ja koolle kutsunut Jenni Laiti Suohpanterror-ryhmästä. KUVA: Jonne Sippola

Thomas-Müller toi solidaarisuuden osoitusten lisäksi myös uutisia tuoreesta voitosta Kanadassa. Maan korkein oikeus oli juuri torpannut muun ­muassa cree-kansan alueiden läpi kaavaillun yli 1 000 kilometriä pitkän Trans Mountain -öljyputken.

Myös 350.org-ympäristöjärjestössä vaikuttava Thomas-Müller näkee kanadalaisen öljyputken ja suomalaisen ratahankkeen hyvin samankaltaisina. Molemmat rakennettaisiin alkuperäiskansojen maiden halki, ja molemmat on tarkoitettu ympäristölle erittäin haitallisten hyödykkeiden kuljettamiseen. Pohjois-Amerikan öljyhiekkahankkeet on tuomittu ihmiskunnan historian eniten ympäristöä haittaaviksi teollisiksi projekteiksi, eikä Lapin luonto kestä sen enempää hakkuiden lisäämistä kuin kaivostoiminnan kasvattamistakaan, joita ratahanke edellyttäisi.

Trans Mountain -hanke kompastui siihen, että sitä valmisteltiin ilman neuvotteluja hankkeen vaikutuspiiriin kuuluvien alkuperäiskansojen kanssa. YK:n julistus alkuperäiskansojen oikeuksista edellyttää, että alkuperäiskansoja oikeasti kuullaan. Kyseessä ei saa olla pelkästään muodollisuus.

”Meidän pääministeriämme ihastellaan maailmalla, ja häneen suhtaudutaan kuin rocktähteen tai supermalliin”, Thomas-Müller sanoo Justin Trudeaux’sta.

”Hän ei kuitenkaan ole välittänyt meistä. Mutta nyt olemme kellistäneet joukon maailman mahtavimpia yrityksiä ja Kanadan hallituksen itsensä.”

Thomas-Müller viittaa YK:n julistukseen ja toteaa, ettei heidän tarvitse pyytää lupaa olemassaololleen.

”Meillä on oikeus määrätä kotimaistamme ja meillä on oikeus sanoa ’ei’ silloin, kun meidän luokse tullaan esittelemään haitallisia hankkeita.”

Thomas-Müllerin viesti Suomen hallitukselle on se, että alkuperäiskansojen oikeudet tulee ottaa tosissaan.

”Hallitukset, jotka eivät ota alkuperäiskansoja huomioon, jatkavat kolo­nialismin perintöä.”

Petteri Feodoroff osoitti mieltä Sevattijärvellä. Feodoroff oli huolissaa siitä, että: "Jäämeren radan pirstoessa porojemme laidunmaat olisi kolttakulttuuri ja minun tulevaisuuteni vaakalaudalla."
Petteri Feodoroff osoitti mieltä Sevattijärvellä. Feodoroff oli huolissaa siitä, että: ”Jäämeren radan pirstoessa porojemme laidunmaat olisi kolttakulttuuri ja minun tulevaisuuteni vaakalaudalla.” KUVA: Jonne Sippola

Kanadassa käyty kamppailu öljyputkihankkeita vastaan on ollut monitahoinen.

”Olemme käyttäneet kaikkia keinoja: lobbausta, suoraa kansalaistoimintaa, mediaa – aivan kaikkea. Olemme kohdistaneet paineen esimerkiksi poliittisiin päättäjiin, hankkeisiin liittyviin institutionaalisiin sijoittajiin sekä niihin liittyviin yrityksiin.”

Kamppailuun on voinut osallistua monella tapaa. Yksinkertaistaen: yksi on keskittynyt vaikuttamistyöhön järjestelmän sisällä ja toinen suoraan kansalaistottelemattomuuteen. Molemmilla on ollut oma roolinsa, mutta samalla ne ovat tukeneet koordinoidusti toisiaan.

”Ei tämä erottelu aina ole onnistunut. Välillä aktivistimme ovat osallistuneet ensin lobbaamiseen YK:ssa ja pian sen jälkeen tulleet pidätetyiksi suoran toiminnan myötä. Mutta olemme pitäneet strategiamme monipuolisena ja olemme sen myötä kohottaneet hankkeisiin osallistuvien rahoittajien ja poliitikkojen imagoriskejä.”

EI KIITOS JÄÄMEREN RADALLE

Jäämeren ratahankkeella viitataan liikenne- ja viestintäministeriössä valmisteltavaan suurhankeeseen, johon kuuluisi junaradan rakentaminen Rovaniemeltä Norjan Kirkko­niemeen. Kirkkoniemeen rakennettaisiin myös massiivinen satama, joka palvelisi erityisesti kuljetuksia Euroopan ja ­Aasian välillä sekä mahdollistaisi arktisen alueen luonnon­rikkauksien käyttöönoton.

Siiri Hetta osallistui Hettassa keskustelutilaisuuteen ja sai päähänsä Suohpanterrorin Make Sápmi Great Again -lippiksen. KUVA: Jonne Sippola
Siiri Hetta osallistui Hettassa keskustelutilaisuuteen ja sai päähänsä Suohpanterrorin Make Sápmi Great Again -lippiksen. KUVA: Jonne Sippola

Ministeriön tilaamassa ja julkaisemassa, konsulttiyhtiö ­Rambollin toteuttamassa ratahankkeen suunnitelmassa hanketta ei kyetty osoittamaan taloudellisesti kannattavaksi missään skenaariossa. Ministeriön määrätietoisuus ajaa talou­dellisesti kannattamatonta hanketta saattaa viitata siihen, että radalle on saatettu kaavailla julkilausuttua enemmän ­liikennettä. Tämä voisi selittyä tavoitteella hyödyntää arktisen alueen luonnon­rikkauksia virallisesti ilmoitettua suuremmissa määrin.

Henkilöliikenteen määrä junaradalla ei kaavailuissa ole merkittävä, ja Huoltovarmuuskeskus totesi radan merkityksen huoltovarmuudelle merkityksettömäksi.

Ympäristönäkökulman ohella ratahanketta on välttämätöntä tarkastella myös saamelaisten, Euroopan unionin alueen ainoan alkuperäiskansan näkökulmasta. Saamelaisten oikeus poronhoidon ja luontaistalouden ympärille rakentuvaan kulttuuriinsa asettaa rajoituksia sille, mitä Suomen valtio voi Saamenmaalla tehdä.

Teollisen mittakaavan hankkeet ovat vuosikymmenten mittaan rajanneet saamelaisten elintilaa, mutta nyt tila väistämiselle alkaa olemaan vähissä.

”Mitä syitä tänne on jäädä, jos elämisen mahdollisuudet viedään?” Jussa Seurujärvi Muddusjärven paliskunnasta kysyi Inarissa saamelaismuseo Siidassa järjestetyssä tilaisuudessa.

”Haluamme elää täällä ja jatkaa kulttuuriamme. Jos ei ole elämän mahdollisuuksia, niin silloin kulttuurikin katoaa”, Seurujärvi huolehti.

Lapset ovat tulevaisuus ja siksikin on oikein, että lapset osallistuivat Red Line -mielenosoituksiin. Oheinen perhe saapui paikalle Sevettijärvellä.
Lapset ovat tulevaisuus ja siksikin on oikein, että lapset osallistuivat Red Line -mielenosoituksiin. Oheinen perhe saapui paikalle Sevettijärvellä.

Vuotson kylässä, Porttipahdan ja Lokan tekojärvet yhdistävän Vuotson kanavan rannalla järjestetyssä tilaisuudessa puhuneet vanhemmat osallistujat muistivat vielä, kuinka ­alueen saamelaisia pakkosiirrettiin 1960-luvulla tekojärvien ­alta.

”Koen jäämeren radan toistona. 1950-luvulla alettiin puhua tekoaltaista, ja silloin saamelaisia ei otettu mukaan suunnitelmiin, eikä heille kerrottu mitään tulevasta”, Petra Biret Magga-Vars saamelaiskäräjien hallituksesta kertoi Red Line -mielenosoituksen yhteydessä.

Nyt he ja heidän sukulaisensa ovat vaarassa jäädä jälleen massiivisen infrahankkeen jalkoihin.

”Hakkuut ja kaivokset ovat jo nyt uhka. Ja rata on uusi uhka.”

Saamelaiskäräjien edustajat totesivat, että saamelaisille ei ole tarjottu todellisia mahdollisuuksia tulla kuulluksi tai vaikuttaa ratahankkeen suunniteluun. Vuonna 2015 Suomi sai nuhteita YK:lta, koska saamelaisia ei kuunneltu metsähallituslakia uudistettaessa.

Saamelaiskäräjien puheenjohtajan Tiina Sanila-Aikion mukaan pohjoisen rooli on aina ollut se, että sieltä haetaan resursseja. Jäämeren rata on vain viimeisin mutta myös ”räikein ja brutaalein” esimerkki tästä.

”Ei meillä ole enää paikkaa paeta. Me vastustamme tätä hanketta yhdessä”, Sanila-Aikio linjaa.

Kirjoittaja seurasi Red Line -aktivisteja S­aamenmaalla koko viikon ajan.

Jaa tämä: