SoldiersOfOdin

Odinin sottaajat

Ylivieskassa tunteet käyvät kuumina ja graffiteja maalataan sekä tärvätään, eikä Soldier of Odin -oletetut tahot varsinaisesti helpota jännittynyttä tilannetta.

Elokuussa Ylivieskan Soldiers of Odin pyysi Tomi Rajalaa lisäämään logoonsa paikkakunnan nimen. Rajala mietti asiaa kauan, enimmäkseen ihmetellen miksi he kysyivät tätä juuri häneltä: hän oli mediassakin ilmaissut kantansa järjestön toiminnasta ja 15 000 asukkaan kaupungissa tämän luulisi oleva täysin yleistä tietoa.

”Suunnittelin ensin, että kieltäydyn kohteliaasti, mutta jotenkin siinä sitten miettiessä vahvistui tunne siitä, että jälkeenpäin olisi jäänyt kaivelemaan. Ettei tämmöistä mahdollisuutta tule toiste. Että pääsisi näpäyttämään.”

Hän lähetti tilaajalle logosta suunnittelemansa version.

Tämä ei välttämättä vastaa täysin S.O.O.-järjestön näkemystä itsestään.
Tämä ei välttämättä vastaa täysin S.O.O.-järjestön näkemystä itsestään.

Rajala istuu ylivieskalaisen Ravintola 77:n sohvalla ja katsoo ikkunasta avautuvaa aukiota.

”Tuosta oikeastaan tää lähti. Miksi me ollaan nyt täällä.”

Rajalan suunniteltua logon S.O.O.:n paikallisosastolle tuli Taiteiden yö ja Rajala maalasi paikalliseen alikulkutunneliin Peace-graffitin kaupungin tilauksesta.

”Sitä tehtiin keskipäivästä iltakuuteen. Sitten soitettiin tässä aukiolla musiikkia, oli kaikenlaista bändiä ja katuruokaa, kunnon block party -meininki.”

Tältä se näytti, kun Rajala ja Nisula olivat valmiita
Tältä se näytti, kun Rajala oli saanut hommat hoidetuksi. KUVA: Tomi Rajala.

Kun Rajala oli kavereineen purkamassa tapahtumaa torilla, paikalle saapui kaksi epäilyttävää henkilöä huutelemaan ja pyytämään juttusille.

”Sanoin etten nyt ehdi, kun pitää tässä rehkiä. Vastasivat, että sen jälkeen sitten. Sanoin, että pitää mennä nukkumaan, pitkä päivä takana. Kuului vaan vastaus, että voivat tulla mun kanssani nukkumaan. Vähän jo mietin, että mitähän tästäkin nyt tulee.”

Hetken päästä aukion kulmalle ilmestyi auto, jonka kuljettaja jäi seuraamaan tapahtumia.

”Oli sen verran kuumottavaa, että tulin tähän ravintolaan ja täällä ollessani sain puhelun aukiolta. Sinne oli kurvannut pakettiauto, josta oli astunut iso kaveri kyselemään minun perääni. Siinä vaiheessa soitin hätäkeskukseen. Selitin tilanteen – mitään rikostahan ei suoranaisesti ollut tapahtunut – ja poliisit sitten saattoivat mut kotiin.”

Aamulla Rajala sai tekstiviestin kaupungin kulttuurijohtaja Katriina Leppäseltä. Alikulkutunnelissa kaikki ei ollut niin kuin pitäisi, graffiti oli maalattu kauttaaltaan piiloon harmaalla.

”Siinä kohtaa mä soitin Hendelle ja kysyin että mitäs nyt tehdään.”

Tältä se näytti, kun rauhaa vihaava porukka oli käynyt paikalla.
Tältä se näytti, kun rauhaa vihaava sanam vapaus -porukka oli käynyt paikalla. KUVA: Tomi Rajala.

Pete Nieminen, eli Hende, tunnetaan graffititaiteilijana, joka ei arkaile ottaa teoksissaan kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Pian Hende istui junassa Ylivieskaan.

Ylivieskan tapahtumat muistuttivat Hendeä viime tammikuun tapahtumista. Alkuvuodesta Vantaalla paljastui, että Vantaan Urheiluyhtiöiden johtajat olivat vuosia käyttäneet junioriurheilun rahoja omiin juhlimisiinsa. Hende kommentoi asiaa kollegansa kanssa, maalaamalla Myyrmäen luvalliselle graffitiseinälle vedokset edellä mainittujen johtajien nyrpeistä kasvoista ja tekstin ”Hävetkää”. Seuraavana päivänä kaupungin työntekijät olivat käyneet maalamassa teoksen yli.

Vantaan Hävetkää-teoksen peittely sai huomiota mediassa ja lopulta Vantaan taidemuseo Artsi otti restauroidun teoksen kokoelmiinsa.

 

Tässä Hende ja Deos maalaavat Hävetkää-teosta uusiksi pyyhittyään päältä harmaan maalin, joka ei ollut kylmän kosteassa kelissä kuivunut kunnolla. Lisää tapauksesta täällä.

Ylivieskassa Hende maalasi yhdessä alkuperäisten tekijöiden kanssa saman Peace-teoksen uudestaan alikulkutunneliin. Nyt  tunnelista on restauroitu entistä ehommaksi ja lopputulos tyydyttää osallisia sekä ohikulkijoita.

”Aivan ihmeellistä. Nyt on pojat tehneet hyvää työtä!”, sanoo paikalle ihastelemaan pysähtynyt paikallinen mies, Veikko.

Veikko pyöräilee tunnelin läpi usein ja toivoo, että näiden teosten annettaisiin olla rauhassa. Aika näyttää, saako Veikko toivomansa.


Lari-Santeri Paavola, Tomi Rajala, Hende ja Jere Nisula työn touhussa.

Kulunut vuosi on ollut Ylivieskassa tapahtumarikas ja pelon ilmapiiriä on ruokittu antaumuksella.

”Syksyllä Raudaskylän opisto koulutti turvapaikanhakijalapsia. Paikalle saapuneet paikalliset äijät olivat umpipäissään täyttäneet olutpullot bensiinillä ja sytyttäneet pullon suusta sisään tungetut sukat. Onneksi he eivät saaneet mitään isompaa syttymään. Lehtitalon portaille puolestaan on viety mädäntyneitä sianpäitä. Yksi toimittaja sai sellaisen postissa kotiin toimitettuna”, Rajala kertoo.

Sianpäiden lähettäjiä ei ole saatu kiinni.

”Joulun aikaan taas levisi uutinen, että kaksi tummaihoista miestä oli raiskannut nuoren naisen. Kun kaikki olivat kuulleet – väitetystä – raiskauksesta, oli kaivettu pesismailat ja haulikot valmiiksi. Parin päivän päästä uutinen korjattiin, tutkinnassa juttu oli paljastanut tekaistuksi.”

”Turvapaikanhakijat on täällä tosi kuuma peruna, vaikka Ylivieskaan mahtuu kaikki.”

Rajala on Ylivieskassa graffitien ja mielipiteidensä vuoksi tunnettu henkilö ja hänet tunnetaan kaupungilla, tunnelimaalauksen jälkeen on sadellut kehuja. Iltaisin tai öisin hän kuitenkin välttää liikkumista yksin.

”Olen jälkeenpäin miettinyt, että olisin päässyt helpommalla jos en olisi tehnyt sitä pilaversiota Soldiers of Odinin -logosta. Mutta ei tässä ole kyse siitä, että pitää päästä helpolla. Aina välillä täytyy muistuttaa ihmisiä siitä, ettei kukaan makaa kenenkään maihinnoususaappaan alla.”

Soldiers of Graffiti? Poseeraus on tuttu ja tällä kertaa on tutut tyypitkin. Nämä taiteilijat eivät peitä kasvojaan kameroiden läheisyydessä.
Soldiers of Graffiti? Poseeraus on tuttu ja tällä kertaa ovat tuttuja tyypitkin. Nämä taiteilijat eivät peitä kasvojaan kameroiden läheisyydessä. KUVA: Samppa Batal.

 

Jaa tämä:

Yhteiskunta tarvitsee pellejä

Karnevalismi, parodia ja huumori eivät ole ainoita keinoja puuttua epäkohtiin – eivätkä ne yksistään riitä. Ne ovat kuitenkin verrattoman hyviä työkaluja.

Häiriköt-päämaja seuraa kulttuurihäirintänä tunnettua ilmiötä ja kommentoi sen kautta yhteiskuntaa. Taiteen ja aktivismin sekainen kulttuurihäirintä voidaan nähdä poliittisena taiteena, luovana aktivismina tai jonkinlaisena sekoituksena molempia. Epäilemättä näkyvin kulttuurihäirinnän ilmentymä Suomessa vuonna 2015 oli Loldiers of Odin.

Helmikuussa 2016 tapasin Karri Miettisen, eli Palefacen, lounaan merkeissä – tarkoituksena oli pohtia maaliskuussa julkistettavan Häiriköt-päämajan avajaisbileiden settilistaa ja ohjelmaa. Kerroin jo varmistuneesta ohjelmasta ja mainitsin, että Loldiers of Odinin Helsingin osasto tekee ensiesiintymisensä tilaisuudessa ja tulee esittämään kutsun kaikille kiinnostuneille osallistua pellearmeijan toimintaan. Tässä kohdassa Karri alkoi suorastaan täristä jännityksestä.

”Kuule Jari, mulla on nauhoitusta vaille valmiina Loldiers-biisi.”

Hyvin pikaisesti sovimme, että tuo uusi biisi jätetään Palen setin viimeiseksi ja sen aikana loldierit astuvat parrasvaloihin. Tarjoaisimme spektaakkelia sitä janoavalle yhteiskunnalle. Biisin jälkeen Paleface voi poistua lavalle ja pellet voivat jäädä, no, pelleilemään.

Maaliskuussa Häiriköiden Spektaakkeligaalassa oli tilanne päällä.
Maaliskuussa Häiriköiden Spektaakkeligaalassa oli tilanne päällä. Kuva: Velda Parkkinen

Jatkoimme lounaalta Karrin työhuoneelle, jossa hän esitti biisin akustisesti ja samalla avasi sen taustaa. Emme suostu pelkäämään (Loldiers Anthem) -kappaleen pohjana toimii irlantilainen kapinalaulu Come out, Ye Black and Tans.

”Olen vuosia halunnut esittää tuon kappaleen yleisölle, mutta irlantilainen kapina ei ole oikein istunut minun suuhuni ja olen miettinyt sopivaa teemaa suomenkielisille sanoilla. Loldiers of Odin tarjosi sen”, Miettinen kertoi työhuoneellaan Lauttasaaressa, entisissä Luottokunnan tiloissa.

Työhuoneelta jatkoimme Miettisten kotiin kahvittelemaan ja jatkojalostamaan ideaa. Muutaman tunnin päästä ollessani jo ulko-ovella kengät jalassa ja takki päällä kysäisin, mitä seiskatuumaisen tekeminen maksaa?

”Eihän se paljoa maksa”, Karri totesi ja loppu onkin historiaa.

Seiskatuumainen Loldiers Anthem -sinkku saapui juuri painosta ja se julkaistaan Vantaan taidemuseo Artsissa, Eläköön vinyyli -näyttelyn avajaisten yhteydessä.

Kuin kaksi marjaa: Karri ja Paleface. Kuva: Veera Järvenpää
Kuin kaksi marjaa: Karri ja Paleface. Kuva: Veera Järvenpää

Seiskatuumaisen kansitaiteilijaksi valikoitui itseoikeutetusti Häiriköt-päämajan visuaalisesta ilmeestä vastaava Helsingin ja Kööpenhaminan välillä aikansa jakava yhdysvaltalaistaiteilija-graafikko Scott Caris. Kansikuvassa yhdistyvät Palefacen kasvot, norjalainen black metal -estetiikka ja pelleteema. Yhdistelmä on hieman häiritsevä, kuten asiaan kuuluukin.

Nimi Come Out, Ye Black and Tans viittaa Irlannin itsenäisyyssodan aikaan kuninkaallisia poliisivoimia avustaneisiin Black and Tans -joukkoihin (”mustaruskeat”), joita britit värväsivät palvelukseen vuosina 1920–21. Valtaosa mustaruskeista oli ensimmäisen maailmansodan veteraaneja, ja joukot tulivat tunnetuiksi kovista otteista. Vuonna 1922 Irlannin kuninkaalliset poliisivoimat ja samalla Black and Tans -joukot lakkautettiin. Kappale on silti jäänyt elämään.

Tampereella sattui ja tapahtui.
Tampereella sattui ja tapahtui.

Lokakuussa 2015 Kemissä toimintansa aloittanut, rasistisesti motivoitunut Soldiers of Odin -katupartioliike (S.O.O.) herätti välittömästi vilkasta keskustelua astuttuaan julkisuuteen. Keskustelua epäilemättä vauhditti se, että partion puhemiehenä esiintyi henkilö, joka ei peitellyt kansallissosialistista arvomaailmaansa, poseerasi natsiupseerin koppalakissa ja Suomi-konepistooli sylissään. Populistinen maahanmuuttokeskustelu ja netissä jalansijaa saaneet sivustot loivat kasvualustan aggressiivisesti esiintyneille katupartioille ja S.O.O. levittäytyi nopeasti useisiin kaupunkeihin – myös Tampereelle.

Tammikuussa 2016 Odinin sotureiden askeltaessa Tampereen Hämeenkatua hämärän jo laskeuduttua he saivat seurakseen uuden – ja odottamattoman – partion. Loldiers of Odin oli astunut julkisuuteen. Siinä missä Odinin sotilaat rakensivat identiteettinsä väkivallan uhan varaan, Odinin pellet vastasivat karnevalismilla.

Loldiers of Odin putosi suoraan ylpeään jatkumoon, josta löytyvät myös esimerkiksi muinaiset hovinarrit. Vääntämällä ruuvin ääriasentoon ja kieltäytymällä keskustelusta rasistien määrittelemillä termeillä pellearmeija paljasti Soldiers of Odinin uhoon sisäänrakennetun koomisuuden. Jos katupartio valmistautuu neuvottelemaan nyrkein itse määrittelemällään hyvä–paha-akselilla, se ei ole kykenevä vastaamaan klovnien punaneniin ja silkkaan dadaan.

Riistämällä Soldiers of Odinilta mahdollisuuden keskustella nyrkein, klovnit riistivät samalla myös ryhmän ainoan argumentin.

Tässä kuulkaat tehtiin suomalaisen aktivismin historiaa. Meno oli kunnollista.

Populismi nojaa usein kansallistunteeseen ja pelkoihin: ulkoa tuleva esitetään uhkana, jonka vastustaminen on jopa pyhä velvollisuus. Tätä populistista retoriikkaa voidaan viljellä niin eduskunnan täysistunnoissa, netissä kuin kemiläisellä kerhohuoneellakin. Ei ole uusi keksintö projisoida omia pelkoja vieraaksi koettuihin henkilöihin ja kanavoida yhteisön tyytymättömyyttä yhteisön ulkopuolisiin. Samat peruslainalaisuudet taitavat toimia niin koulun pihamaalla kuin kansainvälisessä politiikassakin.

Ihmisluonnolle emme ehkä voi mitään, mutta pystymme aina rakentamaan parempaa yhteiskuntaa. Osoittamalla näkemämme epäkohdat, jokainen meistä voi kantaa kortensa kekoon. Tätä Lodiers of Odin on tehnyt hyvinkin ansiokkaasti. Karnevalismi, parodia ja huumori eivät ole ainoita keinoja puuttua epäkohtiin – eivätkä ne yksistään riitä. Ne ovat kuitenkin verrattoman hyviä työkaluja, ja ne tulisi aina pitää käsillä. Maailma tarvitsee pellejä, Suomi tarvitsee pellejä ja myös sinä tarvitset pellejä.

Palefacen & huolestuneiden kansalaisten Emme suostu pelkäämään (Loldiers Anthem) on kunnianosoitus Loldiers of Odinille ja kaikille muillekin kipeästi tarvitsemillemme pelleille. Oli kunnia saada osallistua sen julkaisemiseen, ja toivottavasti se osaltaan kannustaa kuulijaansa puuttumaan rohkeasti kohtaamiinsa epäkohtiin.

Artikkeli julkaistaan myös Eläköön vinyyli -näyttelyn kirjassa.

Jaa tämä:

Odinin trollit iskivät!

Vihdoinkin Soldiers of Odin on saanut arvoisensa reaktion.

”Sormet sanoo S.O.O, S.O.O, S.O.O, kengänkannat KKK, KKK, KKK.”

Rallatukset kaikuivat työläiskaupunkina tunnetun Tampereen keskustan kivitalojen seinissä, kun Loldiers of Odinin urhojen sekä urhottarien värikkäät tossut tamppasin (lumesta) valkoisen Hämeenkadun kamaraa.

Samalla mustiin pukeutuneet Soldiers of Odin -urhon tamppasivat samaa katua turvatakseen, no, jotain.

Harald, tuo eniten OG Odinin soturi
Harald, tuo eniten OG Odinin soturi

Lauantai-iltana 16.1. klovnien komppania marssi Tampereen kaduilla yrittäen tehdä niistä turvallisemmat ja hupaisammat kaikelle kansalle. ’Loldiers of Odin’ -pellepartio pomppi, ryömi, leikki, lauloi ja loikki keskustan poikki näyttäen esimerkillisellä käytöksellään mallia muille kaduntallaajille. Samaan aikaan kaupungilla näkyi toisenkin partioivan kerhon jäseniä. Lisäksi siellä nähtiin palelevia puluja, ripeä rusakko, päihtyneitä paariinmenijöitä ja routaisia rotvalleja. Ja kivoja koiria”, tämän uuden pellepartion kotisivuilla kerrotaan.

”Olemme poliisin punaiset nenät ja valtavat korvat, ja täytämme poliisin saappaat liikavarpaillamme.”

Tässä Seppo Lehdon kuvaamaan videomateriaalia Soldiers of Odinin Tampereelle rantautumisesta. Meno on melkoisen sakiaa.

Kuten kaikki ovat jo kyllästymiseen saakka saaneet todistaa, on Odinin sotilaiden natsikytköksistä puhuttu melkoisen paljon sekä sosiaalisessa että perinteisessä mediassa. Se, että jengin puhemieheksi valikoitunut soturi on kansallissosialistista vallankumousta tavoittelevan Suomen vastarintaliike -järjestön jäsen ei välttämättä liudenna näitä epäilyjä, kuten niitä ei myöskään liudenna samaisen soturin avoin kansallissosialistinen harrastuneisuus.

Ja nyt nämä Odinin sotilaat ovat saaneet lisää vetoapua Suomen Manchesterissa. Yllä olevan videon on kuvannut ja nettiin ladannut Seppo Lehto. Tässä voikin miettiä, että onko Seppo Lehto erityisen järkevä valinta yhteistyötahoksi järjestölle, joka on joutunut selittelemään ei-natsiuttaan selittelemästä päästyään.

”Nuoria harhaan johdettuja lukiolaistyttöjä, jotka ovat todennäköisiä uhreja. Huumori kyllä kääntyy itseään vastaan sitten, kun musta surma iskee”, kuuluu videolla todettavan. Ehkäpä toteamassa on itse Seppo.

Tosin Seppo Lehdon määritteleminen natsiksi tai ei-natsiksi ei ole ollenkaan yksinkertaista. Mies toki muistetaan siitä, kun hän vieraili James Hirvisaaren vieraana eduskunnassa ja intoutui tuulettelemaa kainaloaan yleisölehterillä. Samoin Lehto on sitä kainaloaan tuuletellut myös Hetero-priden kaltaisissa yhteyksissä kerran jos toisenkin.

Näiden heilailujen vastapainoksi on kuitenkin siteerattava nimettömänä pysyttelevää tahoa, joka seuraa tilannetta hyvinkin ahkerasti.

Seppo ei ole natsi. Kansallissosialismi on autoritäärinen järjestelmä ja Seppo on individualismin kaunein kukka ja oikeuden miekka jumalan armosta. ”

Sepon heilauksetkin tämä asiantuntija kannustaa tulkitsemaan tamperelaiseksi morotukseksi. Tai joksikin

”Seppo on kaiken totalitarismin absoluuttinen antiteesi. Missä on heikkoutta ja tyhmyyttä, Seppo löytää paikalle ja tekee juttunsa.”

Kaikessa epäselvyydessä on selvää ainoastaan se, että perin kompleksinen hahmo tämä surullisen hahmon ritari on.

Seppo treenaa ja kertoo asioita.

L.O.O.-tempaus palauttaa myös mieleen kesän Power Shift -tapahtuman, jossa ideoimme juurikin tämän kaltaisia kulttuurihäirinnän keinoin toteutettavia interventioita. Ensimmäinen noiden keskustelujen myötä syntynyt tempaus oli COP21-mielenosoituksen yhteydessä toteutettu Eliitin oikeuksien puolesta -vastamielenosoitus. Siinä silmämääräisesti arvioiden varakkaan näköiset henkilöt vastustivat ilmastonmuutoksen estämiseksi tehtäviä leikkauksia koska ne iskisivät heidän varallisuuteen.

”Olemme viimeisiä jäljellä olevia rikkaita”, ”Viimeiset veroparatiisit suojeltava!”, ”Our profit, not your planet!”, iskulauseet kaikuivat Helsingin Aleksanterinkadulla.

Samoin tämä Loldiers of Odinin vastamiekkari putoaa hyvinkin samaan laariin kuin taannoinen yhden miehen tuubapartio KKK-marssissa. Se oli hyvä.

Tuuba soikoon.

Ehkä tämä kannattaisi ottaa ihan tavaksi. Nauru pidentää ikää ja paha siinä on ukkojen yrmistellä, jos vieressä on huumorin kyllästämä spektaakkeli.

Jaa tämä: