Suohpanterror

Kaikkien omaisuutta?

Turhan valittajia! Kiittämättömiä! Tarkoitimme hyvää! Joku muu tekee sen kuitenkin!

Saamelaiset leimataan usein mielensä pahoittajiksi, kun he reagoivat muiden kuin saamelaisten saamelaiskulttuurin ja kielten vuosikymmeniä jatkuneeseen hyödyntämiseen erilaisissa yhteyksissä (esimerkiksi naamiaisasut, kauneuskilpailut, taide, ohjelmapalvelut). Eräs viimeisimpiä esimerkkejä on Disneyn Frozen-elokuvan tekijöiden vierailu saamelaisalueella ja reaktiot sitä koskevaan uutisointiin  Helsingin Sanomien Facebook-sivuilla.

Kulttuurinen appropriaatio, vastamainos, kulttuurihäirintä
Häiriköt-päämaja ja saamelainen taiteilija-aktivistiryhmä Suohpanterror tekivät kuvallisen katsaukset tuoreeseen Frozen-elokuvaan liityvään keskusteluun.

Usein käytetty oikeutus alkuperäiskansojen kulttuurien ja kielten hyödyntämiselle on kulttuurien välinen inspiroituminen tai lainaaminen, joka immateriaalioikeusjärjestelmässä onkin sallittua. Immateriaalioikeusjärjestelmässä suojataan tietynlaisia tuotoksia esimerkiksi tekijänoikeudella, mallioikeudella, patentilla tai tavaramerkillä. Oikeudenmukaisuuden näkökulmasta inspiroituminen tai lainaaminen voi kuitenkin tapahtua vain sellaisten kulttuurien ja kansojen välillä, joilla on ainakin periaatteessa tasavertaiset mahdollisuudet päättää yhteisistä pelisäännöistä ja immateriaalioikeuksien avulla suojattavissa asioista.

Alkuperäiskansat eivät ole olleet laatimassa näitä pelisääntöjä.

Tästä syystä alkuperäiskansojen yhteinen immateriaalinen omaisuus voi saada immateriaalioikeusjärjestelmässä vain hyvin rajoitettua suojaa, yleensä sen katsotaan olevan vapaata hyödynnettäväksi. Käsitteellä kulttuurinen appropriaatio tai kulttuurinen omiminen kuvataankin usein tätä valtasuhteen vinoumaa, jonka seurauksena kulttuurien välisestä lainaamisesta tulee oikeudetonta ja luvatonta ottamista ja omimista. Se jättää tunnustamatta alkulähteen, puhumattakaan hyödyntämisen korvaamisesta ja näin se kuvastaa ja voimistaa eriarvoisuutta. Ihmisoikeuksien toteutuminen kuitenkin edellyttää, että alkuperäiskansoilla on oikeus omaan kulttuuriperintöönsä. Tähän kansainvälinen yhteisö 2000-luvun alusta hakenut ratkaisua Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) geenivarantoja, folklorea ja perinnetietoa käsittelevässä komiteassa, joissa alkuperäiskansat ovat olleet myös edustettuina. Toistaiseksi ratkaisujen löytäminen on edennyt verkkaisesti.

Malliesimerkkejä kulttuurisesta omimisesta: uransa päätöstä juhlistanut (ei-saamelainen) alppihiihtäjä Tanja Poutiainen poseerasi pilailupuodista hankitussa saamenpuvussa, samoin pilailupuodista hankitussa saamenpuvussa poseerasi missi Carola Miller ja näyttää niitä pukuja olevan myös kaupan pilailuvälinepuodissa. KUVA: Suohpanterror
Malliesimerkkejä kulttuurisesta omimisesta: uransa päätöstä juhlistanut (ei-saamelainen) alppihiihtäjä Tanja Poutiainen poseerasi pilailupuodista hankitussa saamenpuvussa, samoin pilailupuodista hankitussa saamenpuvussa poseerasi missi Carola Miller ja näyttää niitä pukuja olevan myös kaupan pilailuvälinepuodissa. KUVA: Suohpanterror

Kulttuurista omimista tarkastellaan usein suhteessa alkuperäiskansojen kokemaan (historialliseen) sortoon tai väheksyntään. Esimerkiksi Suomessa saamelaislapset vietiin 1950- ja 1960-luvuilla asuntolakouluihin kauas kotoaan jopa 7-vuotiaina ja pahimmillaan lapset pääsivät kotiin vain kaksi kertaa vuodessa. Kouluissa kaikki opetus oli suomeksi eikä saamea saanut puhua.  Vaikka monet saamelaisasiat ovat edistyneet, on saamelaisten perusoikeuksien toteutumisessa hyvin paljon parantamisen varaa, muutoin tosiasialliset vaikutukset saattavat olla samat kuin 1900-luvun puolivälin sulauttamispolitiikan.

Tilastot puhuvatkin karua kieltä: kun vielä 1960-luvulla kolme neljästä saamelaisista puhui saamea äidinkielenään, nykyään sama luku on enää yksi neljästä. Nykyhetken Suomessa, maailman parhaiksi kuvatuissa kouluissa, alle viisi prosenttia saamelaisalueen ulkopuolella asuvista saamelaislapsista saa oppia saamea, sama tilanne on saamenkieliseen varhaiskasvatukseen pääsyssä. Saamenkielten puutteellinen tuki niiden uhanalaisuudesta huolimatta, elinkeinojen riittävien tukijärjestelmien puute, heikko palvelutyytyväisyys peruspalveluihin (esim. sosiaali- ja terveyspalvelut), mielenterveysongelmien yleisyys ja itsemurhat kertovat saamelaisten pahoinvoinnista ja perusoikeuksien heikosta toteutumisesta. Näin on, vaikka saamelaisille alkuperäiskansana on taattu perustuslaissa oikeus omaan kieleensä ja kulttuuriinsa; kansana jolla on oma historia, instituutiot, kieli ja perinteet sekä oikeus päättää omasta poliittisesta, kulttuurisesta ja taloudellisesta kehityksestään.

Myös yhdenvertaisuus oikeutena on kirjoitettu perustuslakiin. Enää sen toteuttamiseksi ei riitä, että samanlaisia kohdellaan samalla tavalla vaan myös, että erilaisia kohdellaan eri tavalla. Kulttuurinen perusoikeus ja yhdenvertaisuus siis edellyttävät saamelaisten erilaisuuden tunnustamista ja sen suojaamista. Saamelaisen itsehallinnon eli Saamelaiskäräjien aliresursointi ja vallan typistäminen ovat yksi syy, jonka vuoksi perusoikeuksien toteutumiseen vaikuttavaan rakenteelliseen eriarvoisuuteen ei kuitenkaan tunnuta pääsevän käsiksi.

Suohpanterrorin Kiasmassa järjestetyn näyttelyn avajaisten yhteydessä ryhmän jäsen kiipesi Marskin patsaalle osoittamaan mieltään. KUVA: Suohpanterror
Suohpanterrorin Kiasmassa järjestetyn näyttelyn avajaisten yhteydessä ryhmän jäsen kiipesi Marskin patsaalle osoittamaan mieltään. KUVA: Suohpanterror

Saamelaiskulttuurin elementit säilyttävät ja kantavat kulttuurin arvoja ja lujittavat yhteenkuuluvuutta, ne ovat osa saamelaista arkea ja perinteitä ja niihin liittyy myös oikeuskäsityksiä. Ne ovat usein niin olennaisen osa saamelaisen vähemmistön kulttuuria ja tärkeässä roolissa tuon kulttuurin ylläpitämisessä, että niiden vertaaminen johonkin suomalaiskulttuurin osaan on erittäin vaikea, ellei mahdotonta (Suohpanterrorissakin vaikuttava Jenni Laiti määritteli saamenpuvun saamelaisten monumentiksi). Siksi kulttuurin elementtien hyödyntäminen ja  sen vaikutusten näkeminen tulee nähdä kontekstissa, eli millainen vaikutus hyödyntämisellä laajasti  on saamelaisiin ja saamelaiskulttuuriin.

Esimerkiksi Suomessa saamelaiskulttuurin tuotteistaminen tapahtuu usein esittämällä stereotyyppinen ja halventava (rotu)kuva saamelaisista, jonka pelätään esimerkiksi saamenpuvun kyseessä ollessa vaikuttavan esimerkiksi nuorten saamelaisidentiteetin muodostumiseen. Hyödyntämisellä voi olla sosiaalisesti, psykologisesti ja taloudellisesti kestämättömiä vaikutuksia saamelaiskulttuurissa.

Näitä taustoja vasten ja saamelaisesta näkökulmasta näyttääkin, että joku haluaa poimia kauneimman ja näkyvimmän pinnan päältä kiinnostumatta sen seurauksista ja tukematta ja ylläpitämättä itse asiaa millään tavalla. Tämä kaikki tapahtuu suomalaisen yhteiskunnan ja valtarakenteen hyväksynnällä.

“Toimitko sinä saamelaiskulttuurin pyövelinä?” Suohpanterror otti kantaa ajankohtaiseen Tenon kalastussopimukseen lähettämällä kaikille kansaedustajille postikortin ja julkaisemalla oheisen videon.

Loppujen lopuksi kysymys on vallasta ja yhdenvertaisesta mahdollisuudesta määritellä mitä osaa kulttuurista pidetään niin tärkeänä, että sitä halutaan suojata erikseen sen kulttuurisen ja/tai taloudellisen merkityksen vuoksi.  Saamelaiset ovat pääosin vastustaneet tapaa, jolla hyödyntäminen tehdään, eivät itse hyödyntämistä. Yhteistyössä saamelaisten kanssa siihen voisi löytyä kulttuurisesti kestäviä tapoja, jotka hyödyttäisivät kaikkia. Saamelaisten yhteistyö esimerkiksi Disneyn kanssa voisi hyödyttää koko Suomen matkailua kuten kävi Norjassa. Olisiko niin kohtuutonta edellyttää, että saamelaiskulttuurin hyödyntäminen tehdään kulttuurisesti kestävällä tavalla ja että Frozenin jatko-osa esimerkiksi dubattaisiin jollekin saamenkielistä? Kansalle, jonka lapsille ei ole olemassa yhtään dubattua kokopitkää lasten animaatioelokuvaa omalla kielellään.

Ehdotan että saamelaisten itsemääräämisoikeudesta mielensä pahoittaneet katsoisivat asiaa sellaisten suomalaisten arvolasien läpi, joihin sitouduttiin perus- ja ihmisoikeuksien myötä ja näkisivät sen yhteiskunnallisen todellisuuden, jossa saamelaiset elävät. Tämä edellyttää saamelaisten näkemistä ja kunnioittamista sekä riittävän samanlaisina mutta ennen kaikkea erilaisina. Sen lisäksi tarvitaan toimia samanlaisuudesta ja erilaisuudesta johtuvien tarpeiden suojaksi.

Piia Nuorgam on väitöskirjatutkija Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa. Hän tutkii saamelaisten kulttuurista itsemääräämisoikeutta.

Jaa tämä:

”Toimitko sinä saamelaiskulttuurin pyövelinä?”

Sillan alla roikkuvat hirtetyt hahmot muistuttavat saamelaiskulttuurin kohtalon hetkistä. Saamelaisten oikeus Teno-jokeen on vaakalaudalla.

Suohpanterror-taiteilijakollektiivi lähetti Suomen kansanedustajille postikortteja ja tuo niillä esiin saamelaisten huolen vireillä olevaan Tenon kalastussopimukseen liittyen. Postikortissa kaksi saamelaista roikkuu hirtettyinä Suomen ja Norjan rajajoen ylittävään Saamen Siltaan. Kuvatekstinä lukee: “Toimitko sinä saamelaiskulttuurin pyövelinä?”

Saamelaiset vastustavat uutta Teno-sopimusta laajasti sekä Suomen että Norjan puolella. Heitä ei ole kuunneltu sopimuksen valmisteluissa, eivätkä he ole päässeet neuvottelemaan tasa-arvoisesti valtioiden valtuuskuntien kanssa. Sopimus sotii rajusti Suomen perustuslain 17 § vastaan. Perustuslaki takaa kaikille oikeuden omaan kieleen ja kulttuuriin.

Monet sopimuksen kohdat koetaan vahingollisiksi, jopa katastrofaalisiksi saamelaiskulttuurille. Kysymyksessä on laaja asiakokonaisuus, jota on vaikea lyhyesti selittää. Vesistön jokia voisi esimerkiksi verrata keskipohjanmaan maanviljelijöiden peltoihin.

Utsjoki on ainut saamelaisenemmistöinen kunta Suomessa. Rajoitukset kohdistuvat pääasiallisesti perinteisten kalastusoikeuksien haltijoihin eli saamelaisiin. Suurimmaksi osaksi verkko- ja pato-oikeudet omistavat saamelaiset vanhukset, jotka eivät pysty enää itse kalastamaan. Uuden sopimuksen myötä he eivät voi luovuttaa oikeuksiaan jälkipolvilleen, jotka usein vastaavat perheensä ja sukunsa ruoanhankinnasta. Lisäksi sopimus tekee käytännössä mahdottomaksi pyyntimuotojen opettamisen lapsille ja nuorille. Siten se on kuolinisku koko perinteiselle kalastuskulttuurille.

Erityislaatuista Tenolla on, että 90 prosenttia joesta on joko suoraan yksityisessä omistuksessa tai osana vanhojen tilojen nautintaoikeuksia. Silti valtio pienenä osakkaana määrää säännöt, jotka johtavat sekä kulttuurilliseen että taloudelliseen ahdinkoon. Nykyiset säännöt johtavat muun muassa dramaattisiin lupatulojen menetyksiin. Samalla valtio perääntyy osallistumasta ennen kustantamiinsa kalastuksen valvonta- ja tutkimuskuluihin. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa oikeuksia omistavat vähätuloiset vanhukset joutuvat maksumiehiksi kalliille, toimimattomalle ja epäreilulle järjestelmälle.

Lisäksi ihmisten oikeustajua vastaan sotii se, että valtio on vältellyt lakisääteisten korvauksien maksamisen törkeästi viivyttelemällä prosessia riittävän kauan. Uudessa Teno-sopimuksessa näet pyyhitään voimassaoleva Tenon kalakorvauslaki, joka on astunut voimaan 1991. Sen myötä korvausten ulkopuolelle jäävät sekä jo luvatut korvaukset vuodesta 1972 että tulevat korvaukset.  Myös oikeuskansleri on 7.10.2014 antamassaan päätöksessä todennut tilanteen olevan oikeudellisesti kestämätön ottaen huomioon perustuslain 21 §:ssä perusoikeutena turvattu oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä.

Suohpanterrorin kansaedustajille osoittaman Teno-sopimuskortin etupuoli.
Suohpanterrorin kansaedustajille osoittaman Teno-sopimuskortin etupuoli. Kuvassa Suomen ja Norjan rajalla oleva Saamen silta.

Suohpanterror-kollektiivi muistuttaa päättäjiä siitä, että Suomi on rikkonut saamelaiskäräjälakia, perustuslakia ja hyvää hallintotapaa asian käsittelyssä. Sen sijaan että Suomen valtio YK:n suositusten mukaan parantaisi saamelaisten asemaa, kansanedustajat päätöksillään heikentävät ja suorastaan uhkaavat saamelaisen kulttuurin elinehtoja. Näennäisesti lohensuojelun nimissä paikallinen saamelainen kulttuuri ja elinkeinomahdollisuudet murskataan.

“Uuden Teno-sopimuksen hyväksyminen ja voimaanastuminen aiheuttaisi syvän kriisin saamelaisten ja Suomen valtion välillä. Tätä emme halua, vaan haluamme jatkaa perinteisiä elinkeinojamme ikimuistoisten nautintaoikeuksiemme turvin.” sanoo Suohpanterrorin jäsen Jenni Laiti.

Vireillä oleva Teno-sopimus yhdessä uusien Metsähallitus- ja kalastuslakien kanssa murtavat perinteisen elämäntavan, joka on perustunut kestävään vuorovaikutukseen luonnon kanssa. Nykyinen sopimusluonnos antaa vääristyneen kuvan sekä tehokkaista lohensuojelullisista toimista että rajoitusten oikeudenmukaisista kohdistamisista. Jos kalakannan suojelemiseksi pitää rajoittaa pyyntiä, niin oikeudenmukaista olisi antaa etusija kalavesien omistajille. Teno ei voi olla ruoka-aitta koko Suomelle.

Teno-sopimuskortin kääntöpuoli.
Teno-sopimuskortin kääntöpuoli.
Jaa tämä:

Kuka kuuntelee saamelaisia?

Saamelaisten ihmisoikeudet eivät toteudu Suomessa. Ihmisoikeusliitto listaa tähän liittyvät keskeisimmät ongelmakohdat.

Ihmisoikeuksien perusajatuksena on, että jokainen ihminen on samanarvoinen. Ihmiset eivät kuitenkaan ole samanlaisia, joten oikeuksien yhtäläinen toteutuminen vaatii toisinaan erilaisia toimenpiteitä.

Vähemmistöoikeudet on luotu, jotta eri vähemmistöihin kuuluvat olisivat yhdenvertaisia enemmistön ehdoilla rakennetussa yhteiskunnassa. Niiden lähtökohta on, että vähemmistöidentiteettiä ei tule yrittää ”parantaa” enemmistöidentiteetiksi. Suomen perustuslain mukaan ”saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan”.

Saamelaisten oikeus saamenkielen opetukseen ja saamenkieliseen opetukseen säädettiin lailla vasta 1990-luvulla. Saamelaislaki astui voimaan 1996. Näiden lakien käytäntö vahvistui huomattavasti kulttuuriautonomian myötä, ja saamelaiskäräjille annettiin valtuudet oppimateriaalituotantoon ja kielen opetuksen kehittämiseen.

Vaikka perustuslaki ja muut lait turvaavat saamelaisten oikeuksia, on todellisen yhdenvertaisuuden toteutumiseen vielä matkaa. Ihmisoikeusliitto on listannut viisi saamelaisten oikeuksille keskeistä kysymystä:

Alppihiihtäjä Tanja Poutiainen juhlisti uransa loppua pukeutumalla saamenpukuun. Carola Miller puolestaan edusti Suomea Miss Maailma -kilpailuissa samoin saamenpuvussa. Kumpikaan henkilöistä ei ole saamelainen, eivätkä puvutkaan oikeasti olleet sitä. Monet saamelaiset kokivat nämä pukeutumisratkaisut syvästi loukkaaviksi.
Alppihiihtäjä Tanja Poutiainen juhlisti uransa loppua pukeutumalla saamenpukuun. Carola Miller puolestaan edusti Suomea Miss Maailma -kilpailuissa samoin saamenpuvussa. Kumpikaan henkilöistä ei ole saamelainen, eivätkä puvutkaan oikeasti olleet sitä. Monet saamelaiset kokivat nämä pukeutumisratkaisut syvästi loukkaaviksi.

Kulttuurin omiminen

Saamelaisuuteen perehtyminen vaatii saamelaisten kotiseutualueen – Utsjoki, Inari, Enontekiö ja Sodankylän pohjoisosat – ulkopuolella asuvilta oma-aloitteisuutta. Suomalaiset ovat tehneet koulujen oppikirjat suomalaisen kulttuurin ehdoilla ja suomalaiselle lukijalle. Saamelaiset ja muut vähemmistöt esiintyvät lähinnä virikekuvissa.

Kulttuurin näkyviä ilmaisuja omitaan missikisoihin ja muihin tilaisuuksiin koristamaan suomalaisuutta ilman ymmärrystä esimerkiksi pukuihin liittyvästä koodistosta. Kun saamelaiset eivät suostu pelkän koristeen rooliin, heitä syytetään turhasta kitinästä. Koristeeksi typistäminen on loukkaus, kun muualla yhteiskunnassa kulttuurin ja elinkeinojen harjoittamista hankaloitetaan.

Kansainväliset sopimukset, kuten Euroopan neuvoston vähemmistösopimus vaativat, että tietoisuutta vähemmistöjen kulttuureista, kielistä, historiois­ta ja uskonnoista ylläpidetään ja levitetään yhteiskunnassa. Tietoa vähemmistöistä pitäisi sisällyttää laajemmin ja monipuolisemmin kaikkiin opetusmateriaaleihin. Tietoisuus lisää ­dialogia.

Suohpanterror lainasi tämän teoksen pohjaksi kohua Lontoon metrossa herättäneen Protein Worldin mainoksen. Paheksuttu mainos kysyi: "Are You Beach Body Ready?" Suohpanterror vaihtoi viestin ja mallin. Lisää alkuperäisestä mainoksesta, joka osaltaan siivitti seksististen mainosten kieltoon Lontoon metroissa: http://hairikot.voima.fi/blogi/rantakunto-ja-paremmat-mainokset-nytten/
Suohpanterror lainasi tämän teoksen pohjaksi kohua Lontoon metrossa herättäneen Protein Worldin mainoksen. Paheksuttu mainos kysyi: ”Are You Beach Body Ready?”
Suohpanterror vaihtoi viestin ja mallin. Lisää alkuperäisestä mainoksesta, joka osaltaan siivitti seksististen mainosten kieltoon Lontoon metroissa: http://hairikot.voima.fi/blogi/rantakunto-ja-paremmat-mainokset-nytten/

Saamelaisalueen ulkopuolella asuvien oikeudet

Saamelaisalueen saamenkielisissä palveluissa, etenkin eri asteiden koulutuksessa, on tapahtunut huimaa kehitystä viimeisten vuosikymmenten aikana. Koulukodeista, joissa oman kielen käyttö oli kiellettyä, on siirrytty saamen kielten opetukseen ja saamenkieliseen opetukseen. Vaikka pula opettajista ja oppimateriaaleista vaivaa myös pohjoisessa, kielen opetuksen saatavuus  on edelleen surkealla tolalla saamelaisalueen ulkopuolella, missä yli 70 prosenttia saamelaislapsista asuu.

Opetuksen tarjoajilla ei ole velvollisuutta tuottaa saamenkielisiä palveluita. Vaikka määrät etenkin suurimmissa saamelaiskeskuksissa, Helsingissä, Oulussa ja Rovaniemellä, olisivatkin riittäviä palveluiden järkevään tuottamiseen, valtion tuntikohtainen tuki on vain noin kolmannes verrattuna kotiseutualueen tukeen. Opetuksen saatavuuden turvaamiseksi etäopiskelumenetelmiä on kehitettävä ja isommissa keskuksissa myös kontaktiopetusta olisi edistettävä. Erityisen tärkeää olisi kehittää saamenkielisten varhaiskasvatuspalveluiden saatavuutta isoimmissa kaupungeissa.

"Itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskeva yleissopimus tai ILO:n sopimus nro 169 on YK:n Kansainvälisen työjärjestön (ILO) vuonna 1989 laatima alkuperäis- ja heimokansoja koskeva yleissopimus. Sopimuksen tarkoitus on turvata alkuperäis- ja heimokansojen yhdenvertainen kohtelu muihin väestöryhmiin nähden sekä estää näiden kansojen kulttuurien ja kielten kuoleminen. Yleissopimus edellyttää valtioiden ryhtyvän toimiin kansojen kulttuurin, kielen sekä sosiaalisen ja taloudellisen aseman turvaamiseksi." (Wikipedia) Suomi ei ole ratifioinut ILO 169 -sopimusta.
”Itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskeva yleissopimus tai ILO:n sopimus nro 169 on YK:n Kansainvälisen työjärjestön (ILO) vuonna 1989 laatima alkuperäis- ja heimokansoja koskeva yleissopimus. Sopimuksen tarkoitus on turvata alkuperäis- ja heimokansojen yhdenvertainen kohtelu muihin väestöryhmiin nähden sekä estää näiden kansojen kulttuurien ja kielten kuoleminen. Yleissopimus edellyttää valtioiden ryhtyvän toimiin kansojen kulttuurin, kielen sekä sosiaalisen ja taloudellisen aseman turvaamiseksi.” (Wikipedia)
Suomi ei ole ratifioinut ILO 169 -sopimusta.

Sosiaali- ja terveyspalvelut 

Saamelaisten kotiseutualue on harvaan asuttua. Useita palveluita on siirretty tehokkuuden ja potilasturvallisuuden nimissä kokonaan pois alueelta. Etäisyydet sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä pitkät hälytysajat koskevat saamelaisia siinä, missä muitakin alueella asuvia.

Yhdenvertaisuuden näkökulmasta erityisen ongelman muodostaa palveluiden saatavuus omalla kielellä. Varsinkin vanhuspalveluissa tarve saamenkielisille palveluille on suuri. Henkilön ensimmäinen kieli on usein myös viimeinen, ja muistisairaiden kohdalla kommunikaation tulisi olla mahdollista omalla kielellä.

Kun etäisyydet palveluihin ovat yleisesti pitkiä ja vain osassa palvelupisteistä on edes alkeelliset mahdollisuudet saamenkieliseen asiointiin, voi etäisyys omankieliseen palveluun olla kohtuuton. Tilanteen korjaaminen vaatii pitkäjänteistä terveydenhuoltohenkilöstön koulutusta ja nykytilanteen ongelmia paikkaavien järjestöjen tukemista.

Loppupeleissä kansallisvaltio on melkoisen tuore keksintö. Tämä olisi ihan hyvä muistaa.
Loppupeleissä kansallisvaltio on melkoisen tuore keksintö. Tämä olisi ihan hyvä muistaa.

Osallistuminen päätöksentekoon

Kiinnostus arktiseen alueeseen on aina ollut mitä enimmässä määrin taloudellinen: arktisen alueen luonnonvarat on haluttu valtion hyötykäyttöön. Siten myös monet saamelaisten perinteisesti käyttämät alueet ovat muuttuneet elinkelvottomiksi jätealueiksi.

Vapaaehtoiset, biodiversiteettisopimuksen mukaiset Akwé: Kon -ohjeet edellyttävät, että kaikkien, myös valtion taloutta edistävien, hankkeiden suunnittelun tulisi perustua alkuperäiskansojen tarpeisiin ja näkemyksiin. Ennen minkään hankkeen toteuttamista on selvitettävä paikallisyhteisöihin kohdistuvat vaikutukset. Ihmisoikeusnäkökulmasta on selvää, että arktisen alueen kehittämisen olisi tapahduttava nimenomaan paikallisyhteisöjen ehdolla.

Saamelaisalueella elinkeinot ovat voimakkaasti sidoksissa kulttuurien ja kielen elinvoimaisuuteen. Kysymys ei siis ole mistään historiallisesta jäänteestä, jonka säilyminen turistien kuriositeettina tai valtion omaatuntoa lohduttavana tekijänä olisi tärkeää.

Uusi nokia?
Uusi nokia?

Maan riistokäyttö

Kaivoshankkeet kestävät keskimäärin 10–15 vuotta, mutta tuhoavat ympäristöä peruuttamattomalla tavalla. Samalla hankkeet tuhoavat alkuperäiskansoihin kuuluvien ihmisten mahdollisuudet jatkaa perinteisiä elinkeinoja.

Suomen hallitus on hyväksynyt kansallisen YK:n yritysten ihmisoikeusvastuuperiaatteiden eli Ruggien periaatteiden toimeenpanosuunnitelman. Kansallinen toimeenpanosuunnitelma jäi kuitenkin lähinnä poliittisen sitoumuksen tasolle.

Viranomaisten on asetettava ­lainsäädännöllä ihmis­oikeuksia koskevat huo­lel­lisuus- ja yritysvastuuraportointivelvoitteet, jotka sitovat yrityksiä. Valtioilla on velvollisuus suojella ihmisiä ihmisoikeusloukkauksilta. Yritykset ovat vastuussa ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja nimenomaan valtioiden on varmistettava, että ihmis­oikeuksien rikkojat joutuvat vastuuseen ja uhrit saavat tehokasta tukea. Hallituksen pitää siis uudistaa nykyinen hankintalaki siten, että eko­logisen ja sosiaalisen kestävyyden huomioivat kilpailutuskriteerit säädetään pakollisiksi julkisissa hankinnoissa.

Reetta Toivanen on Ihmisoikeusliiton puheenjohtaja sekä dosentti Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien tutkimuksen Erik Castrén -instituutissa. Matti Jutila on ihmisoikeuksien asiantuntija Ihmisoikeusliitossa. Kaikki kuvat Suohpanterror.
Jaa tämä:

Aktivistit vastaan yksisarviset

Miljoona on tuhat tuhatta, miljardi on tuhat miljoonaa. Jos rahasta on kyse, miljoona tuntuu monen mielestä kaukaiselta summalta.

Eräs yllättävä hahmo kertoi tarvitsevansa muistutusta lukujen suhteista. Graydon Carter päätoimittaa pilvenpiirtäjässään Manhattanilla huippumuodin ja terävien artikkeleiden Vanity Fair -lehteä. Hän lainasi tätä kaavaa pääkirjoituksessaan:

”Miljoona sekuntia on yhtä kuin yksitoista ja puoli päivää. Miljardi sekuntia on melkein 32 vuotta.”

lego-671593_960_720
Miljardöörin on helppo hymyillä.

Talouskieleen on tullut käsite ”yksisarvinen”: firman arvon noustua miljardiin, start-up on yksisarvinen. USA:n piilaaksossa näitä on.

Fantasiaeläimeksi on noussut kuvia jakavia sovellusbrändejä kuten Instagram ja Snapchat, tai uudenlaisia palvelukonsepteja kehittäneet taksifirma Uber ja huoneita vuokraava Airbnb.

Helppo arvata internetin megajättien – Facebookin, Googlen ja Twitterin – olevan jo multimiljardiluokassa.

Vielä viime vuosikymmenellä nettiä pidettiin voimavaroja jakavana informaatioalustana. Kuin demokratian levittäjänä. Toisin on käynyt.

Käyttäjät ja mainostajat päätyvätkin usein kerta toisensa jälkeen samoihin sovelluksiin, koska on jokaisen on käytettävä juuri sitä alustaa tai ohjelmaa mitä muutkin samanmieliset käyttävät. Eli vaikka netissä kuka vaan voi kirjoitella mitä vaan, siellä tienattava varallisuus kasautuu harvoille.

512px-Day_12_Occupy_Wall_Street_September_28_2011_Shankbone_22

Talouskuplat, kriisit ja riisto saavat aktivistit kaduille. Maailmalla marssitaan muulloinkin kuin vappuna.

Attac-liike syntyi 1998 Ranskassa. Kansalaisjärjestö vaatii ”demokraattisempaa ja oikeudenmukaisempaa taloutta”. Veroparatiisien lakkauttaminen olisi yksi pääkeinoista. (Kannattaa kerrata tarinaa  veroparatiiseja vastustavasta aktivismista – sitä on alettu taas harrastaa viime aikoina.)

Syyskuussa 2011 mielenosoittajat perustivat leirin kapitalismin ytimeen, taivaaseen kurkottavien rahavallan monumenttien juurelle. Syntyi Occupy Wall Street. Paikka oli tärkeä. Professori Teivo Teivainen huomioi Talous ja moraali -kirjassa (Gaudeamus 2016), että ”Occupy-liike halusi vallata nimenomaan Wall Streetin eikä esimerkiksi Valkoista taloa”.

Mikrotasollakin protestoidaan. Joku hermostuu maailman menoon ja poistuu sosiaalisesta mediasta tuokioksi. Ehkä jopa viikoksi! Tauko voi auttaa protestoijaa jäsentämään maailmaansa, mutta yksisarviset eivät siihen kompastu.

Poliittisten protestoijien maailma on – outoa kyllä – megayhtiöistä riippuvainen. Niin Tampereella, Kairossa, Istanbulissa kuin Wall Streetilläkin kutsut mielenosoituksiin liikkuvat Twitterin ja Facebookin kautta.

Systeemin kupla voi välillä puhjeta, mutta systeemi jatkaa voittokulkuaan.

 * * * 

Häiriköivät dosentit ja Attac puhuvat taloudesta, ja veronkierrosta Maailman kirjat -tapahtumassa lauantaina 28.5. kello 14.15 Rautatientorilla Helsingissä.

Sunnuntaina kello 17 Kulttuurihäiriköiden aiheena on saamelaisuus. Lavalla mukana saamalaisen taiteilijaryhmän Suohpanterrorin ja ihmisoikeusliiton edustajia. 

Maailman Kirjat on osa Maailma kylässä -megatapahtumaa.

4957959360_5614458fc5_b
Mark Zuckerberg on Numero Yksi Vanity Fairin Business Establishment Top 100 -listalla, joka luettelee liike-elämän keskeisimmät vaikuttajat.
Jaa tämä:

Suopunkiterrorin kannukset

Taiteilija-aktivisitiryhmä Suohpanterror sai Kritiikin Kannukset ja tunnustusta on tullut myös taidemaailman suunnalta. Tästä on hyvä ponnistaa.

Suohpanterror kiinnittää huomiota saamelaisten asemaan pohjoismaisissa yhteiskunnissa. Perinteisten vaikuttamiskeinojen sijaan nimettöminä esiintyvät suopunkiterrorilaiset valitsivat vaikuttamiskanavakseen sosiaalisen median – ja sittemmin myös taideinstituutiot.

Kuvastonsa ST ammentaa vastamainoksista, propagandajulisteista, nettimeemeistä ja populaarikulttuurista. Vuonna 2012 ensimmäisen kuvansa julkaissut ryhmä onkin noussut nopeasti yhdeksi kovaäänisimmistä saamelaisryhmistä. Ryhmä on nostanut saamelaisten asemaan liittyvät ongelmat ja kysymykset tyystin uuden yleisön tietoisuuteen ja samalla herättänyt keskustelua myös saamelaisten keskuudessa.

Kuva: Suohpanterror
Kuva: Suohpanterror

Vapun alla Suohpanterror palkittiin Suomen arvostelijainliito SARV:n Kritiikin Kannukset -tunnustuksella. Tiedotteessaan SARV totesi muun muassa seuraavaa:

”Suohpanterror-taiteilijaryhmän erityisiin ansioihin kuuluu julkisen tilan innovatiivinen käyttö. Ryhmä on hyödyntänyt erityisen taitavasti internetiä ja sosiaalista mediaa julkisessa tilassa tapahtuvan taiteen areenana. Näin Suohpanterror on kuulunut kirkkaana äänenä myös perinteisten taideinstituutioiden ulkopuolella. Suohpanterror on kaikkien aikojen ensimmäinen Kritiikin Kannukset saava anonyymi taiteilijaryhmä.”

Ennen tätä ryhmä on saanut teoksiaan näytille niin Helsingin Taidehalliin, Nykytaiteenmuseo Kiasmaan kuin Rovaniemen taidemuseo Korundiin.

ST:n tapa kommunikoida poikkeaa jyrkkyydellään myös saamelaisista perinteistä.

”Saamelaisessa yhteisössä on ollut tapana vaieta ongelmista ja pyrimme rikkomaan tätä hiljaisuuden verhoa käyttäytymällä eri tavalla kuin totuttu. Nuoret puhuvat ongelmista avoimemmin ja käyttävät myöskin enemmän sosiaalista mediaa,” Haslakiksi esittäytyvä suohpanterrorilainen kertoo.

Tämä totutusta poikkeaminen ei kuitenkaan ole haitannut toimintaa. Päinvastoin.

”Yhteisöltä on tullut vahva hyväksyntä väkivallattomalle toiminnalle ja liikkeelle, joka yhdistää taiteen ja aktivismin. Muutamat saamelaispoliitikot ovat antaneet myös näkyvästi tunnustusta Suohpanterrorille. On tietenkin selvää, että kaikille tämä parodia ei avaudu mikäli he eivät tunne tai tunnusta ongelmia tai tunnista mediakuvastoa, jota teoksissa käytetään. Toivon kuitenkin että voimme vahvistaa erityisesti nuorten saamelaisidentiteettiä.”

Julkisuudessa esiintyykin tällä hetkellä enemmän saamelaisia kuin koskaan aiemmin, media on kiinnostunut ainakin pinnallisesti saamelaisuudesta.

”Propagandajulisteiden avulla puemme kuviksi niitä konkreettisia ongelmia joita kansamme kohtaa Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa. Kuvien levittäminen on tehokasta sosiaalisessa mediassa, ja ne tavoittavat paljon yleisöä, joista osa saattaa kiinnostua selvittämään syvällisemmin esimerkiksi uutisten avulla, mistä ongelmista kuvat kertovat.”

Vaikka saamelaisia mediassa näkyykin, esiintyy stereotypioita edelleen. Viime aikoina olemme saaneet Suomessa muun muassa ihmetellä Visit Finlandin suorastaan rasistista mainoskampanjaa ja missin edustamista pilailupuodista haetussa ns. saamenpuvussa.

”Julkisuudessa ei vieläkään puhuta erityisen paljoa kulttuuristamme ja asemastamme Suomessa. Stereotypiat ovat eläneet vahvoina ja edelleen on vallalla mielikuvia siitä, että eläisimme edelleen täysin samalla tavalla kuin sata vuotta sitten – elävinä muinaismuistoina tai sitten nokinaamaisina alkoholisteina. Saamelaiset ovat omaksuneet nykykulttuurin samoin kuin muutkin pohjoismaiden asukkaat, ja olemme heterogeenisia siinä missä valtaväestökin.”

Yhdistämällä ajanmukaisen kuvaston saamelaiskulttuuriin Suohpanterror on  tuonut käsittelemänsä teemat kertaheitolla 2010-luvulle.

Kuva: Suohpanterror
Kuva: Suohpanterror

Sen lisäksi, että Haslak haluaa ryhmänsä puolesta kiittää tunnustusta antaneita tahoja sekä kuraattoreita jotka ovat nostaneet heidän teokset osaksi näyttelyitä, hän haluaa muistaa myös hieman odottamattomia tahoja.

”Ensinnäkin haluan kiittää kaivosyhtiöitä, hallituspuolueita, kolonisaatioita, Metsähallitusta sekä maa- ja metsätalousministeriötä.”

Tyystin ilman ironiaa Haslakin kiitoksia ei kannata tulkita. Suohpanterrorin räväkän tuotannon takana on se, että edellä luetellut tahot eivät ole arkailleet ahdistaa saamelaisyhteisöä nurkkaan. Ryhmän monenkirjavan tuotannon punaisena lankana on toiminut saamelaisten itsemääräämisoikeuden puute, joka liittyy erityisesti maaoikeuksiin, sekä luonnon puolustaminen.

”Pitäisi muistaa että emme ole perineet maata esi-isiltämme vaan lainaamme sitä lapsiltamme”, Haslak sanoo.

Kuva: Suohpanterror
Kuva: Suohpanterror

Toistuva teema Suohpanterrorin teoksissa on ollut kaivosteollisuus ja sen vaikutukset pohjoisessa. Mittavat valtaukset ja ympäristön (inhimillisesti katsoen peruuttamattomasti) tuhoavat kaivokset sopivat huonosti perinteiseen porotalouteen. Eikä ongelma ole pelkästään paikalliset tuhot, kyse on myös länsimaisen elämäntapamme kestämättömyydestä globaalilla tasolla.

”Tulevaisuutemme kannalta on erittäin oleellista, kuinka ilmastonmuutokseen puututaan. Sen vaikutukset arktiseen luontoon ovat suuret ja uhkaa niin saamelaisten kuin muidenkin arktisen alueen alkuperäiskansojen luonnosta riippuvia kulttuureita ja perinteisiä elinkeinoja,” Haslak toteaa.

”Länsimainen kulutuskulttuuri on kyseenalaistettava, ja mietittävä kuinka koko ihmiskunta voisi elää tasapainossa luonnon kanssa. Minkälaisen elintason koko ihmiskunta voisi saavuttaa, kun pyrittäisiin minimoimaan kulutuksen ekologisesti negatiiviset vaikutukset.”

Kuva: Suohpanterror
Kuva: Suohpanterror

Taloudellisten ja ympäristöllisten ongelmien ohessa saamelaiset ovat joutuneet – ja joutuvat yhä – taistelemaan ihmisoikeuksiensa puolesta. Myös Suomessa.

”Itsemääräämisoikeuksiin liittyen valtion tulisi myöntää saamelaisille alkuperäiskansaoikeutensa ratifioimalla ILO 169 -artikla, implementoida Alkuperäiskansojen julistus, hyväksyä Pohjoismainen saamelaissopimus. Nämä sopimukset sekä YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistus UNDRIPin implementointi muun muassa turvaisi itsemääräämisoikeuden sekä antaisi saamelaisten itse määritellä keitä saamelaiset ovat.”

Nopean nousun ja pienin resurssein aikaan saadun huomion takana on epäilemättä ollut sosiaalinen media. Sosiaalisen median vaikutus ei ole olematon myöskään ryhmän sisäisen dynamiikan kannalta – saamelaiset asuvat usean maan alueella, eivätkä nuo maat itsessäänkään ole maantieteellisesti pieniä. Nykyään maantieteellinen hajaannus ei kuitenkaan tarkoita väistämätöntä hajaannusta kulttuurissa ja toiminnassa, ja hyvä niin.

”Olemme levittäytyneet varsin laajalle alueelle maantieteellisesti. Se ei ole toiminnan kannalta ongelma, koska toimimme etäyhteyksien avulla ja tapaamme ajoittain kasvotusten.”

Kuva: Velda Parkkinen
Kuva: Velda Parkkinen

Vikkeläliikkeisen ryhmän sosiaaliseen mediaan tekemät kuvat löysivät nopeasti tiensä museoiden seinille. Jopa häkellyttävän nopeasti – harva nollasta ponnistava taiteilija/taiteilijaryhmä on päässyt Kiasmaan muutamassa vuodessa. Kiasman avajaisten yhteydessä Suohpanterror myös valloitti symbolisesti viereisen Marskin ratsastajapatsaan:

Epäilemättä kaikki eivät arvosta tätä ratsastajapatsaalla ratsastamista, mutta kun hätä on kova, lakia ei lueta. Jää katsojan arvioitavaksi, mikä on taiteilijoiden itsensä suhde Mannerheimiin ja että ratsastettiinko tässä törkeästi Marskin huomioarvolla vai oliko kyse avunpyynnöstä kansakuntamme korkeimman moraalisen majakan jalkojen juuressa. Tämäkin performanssi on monitulkintainen, kuten taide tuppaa usein olemaan.

Myös Ylva & Suohpanterror -esityksen taltiota voi varauksetta suositella kaikilla. Tulevaisuudessa Suohpanterrorilta on lupa odottaa myös uusia avauksia, mutta niistä ei vielä kerrota enempää.

Häiriköivät dosentit -tilaisuudessa 29.5. keskustelemassa saamelaisten asemasta Suomessa Suohpanterrorin edustaja sekä Ihmisoikeusliiton puheenjohtaja, akatemiatutkija Reetta Toivanen. Tilaisuus järjestetään Maailma kylässä -festivaalien aikana, Maailman kirjat -teltassa.

ST Jeesus

Jaa tämä:

Saamelaiset ja vähemmistöjen oikeudet

Saamelaisten asema 2010-luvun Suomessa ei ole ongelmaton. Ihmisoikeusliitto on tutkinut, AntroBlogi raportoinut ja Suohpanterror kuvittanut aiheeseen liittyen.

AntroBlogi osallistui Ihmisoikeusliiton Saamelaiset, arktinen alue ja ympäristöpäätöksenteko -seminaariin ja julkaisi aiheesta kirjoituksen. Häiriköt löysi tekstistä runsaasti yhtymäkohtia Suohpanterrorin teoksiin. Ohessa lainauksia AntroBlogin tekstistä sopivin kuvituksin.

12509276_1020397854649816_1907344651348945444_n

Keskustelu saamelaisuuden määrittelystä on kiihtynyt etenkin viime vuonna järjestettyjen saamelaiskäräjävaalien ja niihin kohdistuneiden valitusten jälkeen. Tuolloin korkein hallinto-oikeus (KHO) hyväksyi 93 uutta saamelaista henkilöä äänestyskelpoisiksi, mutta kielsi myöhemmin saamelaiskäräjiä järjestämästä uusia vaaleja. Saamelaiskäräjät olisivat halunneet järjestää uudet vaalit, sillä he eivät nähneet vaalituloksen edustavan uutta jäsenistöään. Muun muassa YK:n alkuperäiskansojen pysyvä foorumi kyseenalaisti KHO:n päätöksen kieltää uusintavaalit, sillä käräjille, eli saamelaisten korkeimmalle poliittiselle elimelle, katsotaan kuuluvan itsemäärämisvalta.”


2

”Ihmisoikeusliiton hankkeessa kävi ilmi, että Pohjois-Suomen saamelaisten osallistuminen elinympäristöstään päättämiseen on vaikeutunut huomattavasti, ja samalla saamelaisia koskevat erityissäännökset on poistettu helmikuussa hallituksen käsittelyyn tulleesta metsähallituslaista. Myös saamelaisten aseman hankaluus ja kansainvälisen alkuperäiskansojen oikeuksia määrittelevän ILO-169 sopimuksen ratifioimisen peruuntuminen johtuvat luonnonvarojen ja maankäytön hallintaan liittyvistä sopimuskohdista.  

Esimerkiksi Lapin käsivarren alueen ympäristöpäätöksenteossa ovat pöydällä poronhoitoalueet, ympäristönsuojelu, kaivostoiminta ja saamelaisten kulttuurimaisemat. Suomi ja eritoten Lappi ovat mielenkiintoinen maakiistatapaus, sillä noin 90 prosenttia kaikesta Lapin maapinta-alasta on valtion omistuksessa. Tarve yhteisymmärryksen löytämiseen on ajankohtaisempi kuin pitkään aikaan.”

3

”Vaikka Metsähallitus pääsisi yhteisymmärrykseen saamelaisten kanssa, jää Suomelle silti valtavia ongelmia saamelaisten itsemääräämisoikeuden kanssa. Työ- ja oikeusministeri Jari Lindström on lähettänyt saamelaiskäräjille kirjeen, jossa käsitellään saamelaisten oikeudellisen aseman parantamista.

Ihmisoikeusliiton Kaari Mattila totesikin, että vaikka ILO-169 ei ole missään nimessä täydellinen, olisi se symbolisesti, poliittisesti ja ihmisoikeuksien kannalta tärkeä uudistus sekä saamelaisille että koko Suomelle. Sopimus antaa esimerkiksi oikeudellisen työkalun taistella valtion kokoisia yrityksiä vastaan kansainvälisessä oikeudessa. Toivanen on ILO-sopimuksen voimaantulon suhteen pessimistinen. Hän ei usko, että sitä tullaan Suomessa kovinkaan helpolla vahvistamaan.”

4

 

”Reetta Toivanen toteaa, että ainoastaan saamelaisten osallisuuden vahvistaminen voi edesauttaa heidän oikeuksiensa toteutumista. Suurin haaste tälle on enemmistö–vähemmistö-asetelma, jossa oikeuksien toteutumiseen vaaditaan aina enemmistöyhteiskunnan suostumus. Saamelaiset ovat siis paljolti kansallisen poliittisen tahtotilan armoilla, jota Toivasen mukaan ei ole juurikaan havaittavissa.’Suomalaisen enemmistön on vaikea ymmärtää sitä, että vähemmistöillä pitäisi olla samat oikeudet kuin meillä itsellämmekin on’, hän huokaa.”

5

”Haasteiden ylittämiseen vaadittaisiin myös todellisen keskusteluyhteyden avaus paikallisella tasolla. Haasteita tällaiselle kehitykselle on paljon, vaikka lainsäädäntöä onkin muutettu niin, että saamelaiskäräjien mahdollisuutta vaikuttaa on ainakin näennäisesti parannettu (tosin osa näistä parannuksista ollaan nyt kumoamassa uudessa metsähallituslaissa). Toivanen kertoo, että kuulemistilaisuudet ovat kuitenkin valitettavasti yleensä sellaisia, että niissä vain informoidaan paikalla olevia siitä, mitä ollaan tekemässä, eikä todellista vaikutusmahdollisuutta enää tässä vaiheessa ole.

Ainakaan toistaiseksi saamelaiskäräjillä ei ole varsinaista poliittista roolia Suomessa eikä todellista vaikutusta esimerkiksi ympäristöhankkeisiin ole. Politiikka tuntuu olevan hyvin kaukana pohjoisen ihmisistä ja kansalaisyhteiskunta on toistaiseksi ollut parempi väylä vaikuttamiseen. Sarkki antoi esimerkin tällaisesta vaikuttamisesta ’paikan vastaiskuna’, jossa eri intressiryhmät käyttivät erilaisia painostusmenetelmiä kuten mielenilmauksia, raportointeja ristiriitaisista hakkuista Metsähallituksen asiakkaille ja medialle ja oikeusprosesseja Metsähallitusta vastaan esimerkiksi YK:n ihmisoikeuskomissiossa.”

Koko artikkeli luettavissa osoitteessa: www.antroblogi.fi/2016/03/saamelaisten-oikeuksista

TEKSTI: Tapio Kumpula & Saara Toukolehto

KUVAT: Suohpanterror

Jaa tämä:

Suohpanterror iski Helsingissä!


Häpäisivätkö taiteilija-aktivistit Mannerheimin vai huusivatko he Marskia apuun?

Saamelaisten kulttuurin ja oikeuksien puolesta taisteleva taiteilija-aktivistiryhmä Suohpanterror on saanut parissa vuodessa paljon aikaiseksi. Vuonna 2012 sosiaalisen median virtaan ilmestyneet muutamat popkulttuuri- ja propagandakuvastoilla leikittelevät kuvat levisivät interwebissä vauhdilla. Pian ne levisivät vieläkin laajemmalle ja nyt ryhmän propagandakuvasto roikkuu Suomen nykytaiteen lippulaivan, Kiasman, seinällä. 

Suohpanterroristit puolestaan roikkuivat Mannerheimin ratsastajapatsaassa.

Epäilemättä kaikki eivät arvosta tätä ratsastajapatsaalla ratsastamista, mutta kun hätä on kova, lakia ei lueta. Jää katsojan arvioitavaksi, mikä on taiteilijoiden itsensä suhde Mannerheimiin ja että ratsastettiinko tässä törkeästi Marskin huomioarvolla vai oliko kyse avunpyynnöstä kansakuntamme korkeimman moraalisen majakan jalkojen juuressa. Tämäkin performanssi on monitulkintainen, kuten taide tuppaa usein olemaan.

Marskin varjo on pitkä. Siitä kelpaa hakea turvaa.
Marskin varjo on pitkä. Siitä kelpaa hakea turvaa. KUVA: Velda Parkkinen.

Saamelaisten asema Suomessa on monellakin tavalla ongelmallinen, mutta yksi erityisen ajankohtainen epäkohta liittyy parhaillaan eduskunnan käsittelyssä olevaan metsähallituslain uudistukseen.

Kuin kohtalon johdatuksesta tuota lakiuudistusta pohdittiin joukolla eduskunnan Pikkuparlamentti-lisärakennuksessa samalla kun me median edustajat olimme Kiasmassa tutustumassa Suohpanterrorin teoksia sisältävään Eri mieltä -ryhmänäyttelyyn. Metsähallituslain uudistuksessa ei saamelaisia liiemmin ole kuunneltu, eikä torstain tilaisuus poikennut totutusta: paikalla oli useiden puolueiden ja metsäteollisuuden edustajia, mutta saamelaisia ei edustanut kukaan.

Jos ei ole ääntä, ei voi puhua. Näinhän se menee tässä maailmassa.
Jos ei ole ääntä, ei voi puhua. Näinhän se menee tässä maailmassa. KUVA: Suohpanterror.

Toisinaan tilanne kuitenkin on sellainen, että se puheenvuoro on otettava omatoimisesti, mikäli sitä ei muuten suoda. Muutama Suohpanterrorin edustaja livahti Kiasmasta kesken pressitilaisuuden Pikkuparlamenttiin. Gáktiin, eli saamenpukuun, verhoutunut taiteilija Niilas Holmberg meni seisomaan seminaariedustajien eteen suu kiinni teipattuna. Teko huusi saamelaisten äänettömyyttä yhteiskunnassamme – äänettömyyttä jopa tilaisuuksissa joissa käsitellään suoraan heidän elämänsä edellytyksiin liittyviä asioita.

Juha Sipilän hallituksen metsähallituslakia käsittelevästä lakiesityksestä on poistettu saamelaisten kotiseutualueita koskevat erityissäännökset. Kaikki Jyrki Kataisen hallituksen suunnittelemat lakisääteiset parannukset on pyyhitty yli julkisuuteen vuotaneesta lakiluonnoksesta”, ryhmä kertoi tiedotteessaan.

Save The Arctic. Ratsastajapatsaan juurella Jenni Laiti.
Save The Arctic. Ratsastajapatsaan juurella Jenni Laiti. KUVA: Velda Parkkinen.

Jos oli ryhmällä sanottavaa eduskunnassa, niin sitä riitti myöskin Mannerheimintien varrella. Ja Mannerheimin patsaalla. Samainen Niilas Holmberg kiipesi muutamaa tuntia myöhemmin Marskin ratsastajapatsaan jalustalle Greenpeacen aktivistien kanssa. Kaikki kiipeilijät jakoivat huolen pohjoisen herkän luonnon sekä alkuperäiskansa selviytymismahdollisuuksista.

Pian aktivistien kavuttua patsaaseen roikkumaan paikalle kurvasi odotetusti poliisipartio. Ensimmäinen sheriffi käveli rauhallisesti yleisön editse patsaan juurelle ja tiedusteli ylhäällä olijoilta mielenilmaisun oletetusta kestosta. Sen luvattiin kestävän. Harmistunut poliisimies saapasteli takaisin tyhjäkäynnillä hyrisevälle maijalle ja totesi matkalla vapaasti lainaten että: ”Vittu kun vituttaa tämmönen. Vittu.”

Kaikilla muilla paikalla olleilla näytti silmämääräisesti arvioiden olevan oikein hauskaa. Myös presidentti Halonen kävi kyselemässä kiipeilijöiden kuulumisia ja tarjosi samalla villasukkia viluisille. Onneksi kokeneet aktivistit olivat varautuneet riittävän lämpimillä vaatteilla napakkaan syyssäähän.

Sanattomaksi ei tempaukseen osallistunut Greenpeacekaan jäänyt. Myös sen edustajat kommentoivat eduskunnan käsiteltävänä olevaa metsähallituslakia, eivätkä kommentit ole pelkästään ylistäviä.

”Esimerkiksi velvoite selvittää valtion maiden käytön vaikutukset perinteisiin saamelaiselinkeinoihin on poistettu lakiesityksestä. Myös saamelaiselinkeinojen haittaamiskielto valtion hankkeilla on pyyhitty yli. Samalla metsähallituksen tuottotavoitteita ollaan nostamassa, mikä tarkoittaa lisää metsänhakkuita ja maan myyntiä. Sipilän hallituksen tavoite näyttää olevan, että yhteisen kansallisomaisuuden tehokäyttöä kovennetaan entisestään”, totesi Greenpeacen metsävastaava Matti Liimatainen jo edellä viitatussa tiedotteessa.

Suohpanterrorin räväkkä tapa viestiä ja mystillinen nimettömyys ovat saaneet toimittajat lähes kiimaan. Meitä kiinnostaa kovasti ja Eri mieltä -näyttelyn pressitilaisuudessakin riitti median edustajia kysymyksineen.
Suohpanterrorin räväkkä tapa viestiä ja mystillinen nimettömyys ovat saaneet toimittajat lähes kiimaan. Meitä kiinnostaa kovasti ja Eri mieltä -näyttelyn pressitilaisuudessakin riitti median edustajia kysymyksineen. KUVA: Velda Parkkinen.

Mutta entä se näyttely? Suohpanterrorin propagandajulisteet istuivat mainiosti monikansallisen protestitaiteen keskelle ja toi oman lisänsä erinomaisen kiinnostavaan näyttelyyn. Erityisen kiinnostavaksi Suohpanin taiteen tekee sen puhuttelevuus niin kotimaisessa kuin kansainvälisessäkin katsonnassa.

Kansainvälisesti se putoaa laajempaan alkuperäiskansojen oikeuksista ja asemasta käytävään keskusteluun. Tästä kansainvälisestä relevanssista kertoo jotain myös se, että Suohpanterrorin teokset ja itse ryhmä on otettu kiinnostuksella vastaan kansainvälisissä piireissä: jalansijaa on saavutettu Pohjoismaissa ja seuraavaksi näyttelykalenterissa on vierailu Pariisiin.

Suomen päässä Suohpanin taide ja propaganda puolestaan pakottaa kaikkien tunnistaman alkuperäiskansa keskustelun kotimaiseen kehykseen. Siinä, missä me kaikki tiedämme alkuperäiskansojen kyykyttämisestä vaikkapa Pohjois-Amerikassa, niin monet meistä ovat sokeita kotoiselle kyykyttämiselle. Suohpanin teokset tuovat tämän kipeäksi tunnistetun aiheen kotiovelle.

Tälle kotiperäiselle keskustelulle on eittämättä tarvetta. Se näkyy esimerkiksi eduskunnan lakivalmistelusta ja myöskin satunnaisissa kohtaamisissa kadulla. Kun seurasin Marskin patsaan valtaamista, viereeni tuli seisoskelemaan keski-ikäinen, kiinnostuneen oloinen mies. Hän siinä pohti eloisasti tekijöiden taustoja ja motiiveja. Hän tiedusteli, että mikäköhän mahtaa olla lippu, jota taiteilija-aktivisti Holmberg heilutti Marskin Käthy-hevosen jalkojen juuressa.

Se lippu oli Saamen lippu. Monille vieras ilmestys, Suomessa vuonna 2015.

Tässä se nyt on, Saamen lippu. Katso tarkkaan ja paina mieleen jos tarvis.
Tässä se nyt on, Saamen lippu. Katso tarkkaan ja paina mieleen jos tarvis. KUVA: Velda Parkkinen.

Eri mieltä – Nykytaiteen toisinajattelijoita. Kiasmassa 20.3.2016 saakka.

Jaa tämä: