syyria

Rajat kiinni!

Riiko Sakkisen taidenäyttely ja kirja muistuttavat unelman ja toteuman välisestä ristiriidasta.

2000-luvulla Euroopassa on käyty keskustelua Fortress Europe -ilmiöstä eli siitä, kuinka Eurooppa linnoittautuu erilleen muusta maailmasta. Keskustelu on lähtenyt siitä perusolettamuksesta, että Eurooppa ei ole vielä linnake. 

”Jos joku vaatii Euroopan rajojen sulkemista, hän ei seuraa aikaansa. Rajamme on jo suljettu repivällä concertina-piikkilangalla. Kylmän sodan rautaesirippu oli leikkikalu verrattuna Euroopan nykyisiin raja-aitoihin”, ­taiteilija Riiko Sakkinen linjaa.

Pienellä korjauksella vauraille länsimaisille tarkoitetun hotellin Ei siivoista, kiitos -lappu muuttuu maahanmuuttopoliittiseksi kannanotoksi.
Pienellä korjauksella vauraille länsimaisille tarkoitetun hotellin Ei siivoista, kiitos -lappu muuttuu maahanmuuttopoliittiseksi kannanotoksi. KUVA: Elina Hiironniemi

Sakkisen Rajat kiinni -näyttely ­Serlachius-museossa on ahdistava kokemus. Näyttelyssä hän kyseenalaistaa eurooppalaisten yhteiskuntien avoimuuden ja kiinnittää huomiota rakenteelliseen rasismiin, jota löytyy yhteiskuntien monista eri kerroksista. Sakkinen ei vaadi rajoja kiinni – hän toteaa niiden jo olevan kiinni. 

Näyttelyä valmistellessaan Sakkinen kiersi yhdessä Serlachius-museon johtaja Pauli Sivosen kanssa tutkimassa raja-alueita, joiden kautta pakolaiset ja turvapaikan hakijat pyrkivät sisään Euroopan (kuviteltuun) onnelaan. Muun muassa Espanjalle kuuluvat ja Pohjois-Afrikassa sijaitsevat Ceutan ja Melillan eristetyt kaupungit, Kreikan saaristo ja hävitetyt pakolaisleirit Ranskassa piirsivät synkeän kuvan avoimeksi mielletystä länsimaisesta yhteiskunnasta.

 

[/su_youtube] Volgan lautturit. Vuonna 2016 Suomeen tuli ennätysmäärä turvapaikanhakijoita Venäjän kautta. Aluksi monet turvapaikan hakijat ylittivät rajan polkupyörällä, mutta vaikeuttaakseen rajan ylitystä, suomalaiset viranomaiset asettivat rajan ylittämiselle ehdoksi autolla ajamisen. Yksi näistä rajan ylityksessä käytetty auto, vanha Volga, päätyi Sakkisen näyttelyyn. Sakkisen Volgassa on hänen Syyriassa keräämää mainos- ja propagandakuvastoa sekä hänen Syyriassa tekemiä ja Syyriaan liittyviä taideteoksia. Monet Venäjän ja Suomen rajan ylittäneistä turvapaikanhakijoista pakenevat Syyrian sisällissotaa.
Alkuperäinen Volgan lautturit on Ilja Repinin vuonna 1873 valmistunut maalaus, joka kuvaa surkeassa asemassa olevia työläisiä, jotka repivät köysin laivaa ylös Volga-jokea.

Riiko Sakkinen: Frontekstuuri. "Frontex on Euroopan unionin rajavalvontavirasto, jonka tärkein tehtävä on estää maahanmuuttajia ja pakolaisia pääsemästä Eurooppaan. Frontexin motto on libertas, securitas, justitia, eli vapaus, turvallisuus ja oikeudenmukaisuus." – R. Sakkinen
Riiko Sakkinen: Frontekstuuri.
”Frontex on Euroopan unionin rajavalvontavirasto, jonka tärkein tehtävä on estää maahanmuuttajia ja pakolaisia pääsemästä Eurooppaan. Frontexin motto on libertas, securitas, justitia, eli vapaus, turvallisuus ja oikeudenmukaisuus.”
– R. Sakkinen

Sakkinen tunnetaan provokatiivisena taiteilijana, jonka puhuessa kuulijan tulee olla valppaana. Hänen taiteensa edessä pitää olla varovainen. 

Sakkinen tekee taidetta sekä kaupallisesta että poliittisesta propagandasta ja tuottaa itse propagandaa. Teoksissa vilisee alan kuvastoa Syyrian presidenttien muotokuvista karkki- ja roskaruokamainoksiin. Taiteilijan ansioksi on luettava se, että hän on jopa raivostuttavan avoin propagandansa kanssa. 

Propaganda kuitenkin toimii huonosti silloin, kun se on näkyvää ja tunnistettavaa, ja Sakkinen riisuu sen kaikesta verhoilusta ja viimeisestäkin viikunanlehdestä. Suoraviivaisuudessaan Sakkisen teoksia ei voikaan pitää erityisen onnistuneena propagandana, mutta niiden arvo onkin muualla.

 

Rautaesiriput elävät ja voivat hyvin 2000-luvun Euroopassa.
Rautaesiriput elävät ja voivat hyvin 2000-luvun Euroopassa. KUVA: Elina Hiironniemi.

 

Näyttelynsä avajaisissa Sakkinen määritteli itsensä penkillä olevaksi neulaksi, joka sattuu istujan perseeseen. Ehkä tekee hyvää itse kullekin välillä herätä pistokseen – silläkin uhalla, että sen jälkeen perseeseen tosiaan sattuu.

Sakkinen ja Sivonen tuottivat näyttelystä ja tutkimusmatkastaan kirjan. Siinä on näyttelyteosten lisäksi Sivosen ansiokas matkapäiväkirja, joka kattaa kaksikon kaksi tutkimus­matkaa Euroopan rajoilla. 

Riiko Sakkinen: Rajat kiinni Serlachius-museo, Mänttä 7.1.2018 asti.
Riiko Sakkinen & Pauli Sivonen: Rajat kiinni. (Parvs 2017)

Concertinaon harmonikan kaltainen paljesoitin. Concertina on myös poikkeuksellisen vittumaisen piikkilankamallin nimi. Espanjalainen European Security Fencing -yhtiö on nopeasti kasvava Concertina-piikkilangan valmistaja. ESF:n tuotteita on levitetty perin suurissa määrin Euroopan rajoille.
Concertina on harmonikan kaltainen paljesoitin. Concertina on myös poikkeuksellisen vittumaisen piikkilankamallin nimi. Espanjalainen European Security Fencing -yhtiö on nopeasti kasvava Concertina-piikkilangan valmistaja. ESF:n tuotteita on levitetty perin suurissa määrin Euroopan rajoille. KUVA: Elina Hiironniemi
Jaa tämä:

Suomi, asekauppias

Samalla, kun maamme hallitus jakelee aseidenvientilupia ennennäkemättömällä tahdilla kansalaiset marssivat kadulla Syyrian sotaa vastaan. Nämä liittyvät toisiinsa hyvinkin läheisesti.

Pari vuotta sitten teimme Jani Leinosen kanssa sotateollisuutta kommentoivan paidan Suomen Rauhanpuolustajille. Paidan estettisen ilmeen lainasimme rantalomakohteiden mauttomilta tuliaispaidoilta, joihin on painettu kaikki mahdolliset muotimerkit – vaihdoimme vain nuo vaatemerkkien logot valikoimaan kotimaisten tuttujen ja tuntemattomien asevalmistajien logoja.

Kauneus on tietysti katsojan silmässä, mutta mielestäni yhdistimme suomalaisen sotateollisuuden mahdollisimman rumaan graafiseen suunnitteluun. Samoilla heitimme myös ilmoille ajatuksen siitä, että mihin ihmisten mielestä on hienoa samaistua – leimaamme itsemme ilomielin vaatteita hirvittävissä olosuhteissa tuottaviin muotibrändeihin, mutta aseteollisuutta harvempi haluaa itseensä yhdistää (metsästysporukat tästä poikkeuksena).

Minä ja Leinonen (vasemmalla) emme ole suinkaan ainoita, jotka ovat tarkastelleet suomalaista asekauppaa taiteen keinoin. Otso Kantokorven teos [http://uusi.voima.fi/blogikirjoitus/2015/aseet-taiteeksi-ja-taide-aseeksi/] (oikealla) muistuttaa meitä siitä, että Suomen rikkaimmaksi kansalaiseksi tituleerattu Chaim Zabludowicz on rikastunut juurikin asekaupalla.
Minä ja Leinonen (vasemmalla) emme ole suinkaan ainoita, jotka ovat tarkastelleet suomalaista asekauppaa taiteen keinoin. Otso Kantokorven teos (oikealla) muistuttaa meitä siitä, että Suomen rikkaimmaksi kansalaiseksi tituleerattu ja taiteen keräilijänä tunnettu Chaim Zabludowicz on rikastunut juurikin asekaupalla.

Harmillisesti suomalainen asekauppa jatkuu ja on jopa lisääntynyt sekä kohdistunut entistä ongelmallisempiin maihin kuten SaferGloben selvityksistä selviää (muuten taas kansalaisjärjestö hoitaa sitä valvomistyötä, joka oikeastaan voisi olla valtion vastuulla).

Aseita myydään halukkaille ja ikkunasta on lentänyt ulos kaikki teeskentely siitä, että asiakkaaksi kelpuutettaisiin ainoastaan demokraattisia valtioita, joilla on ihmisoikeushommelit kuosissa. Nyt kauppaa käydään Uzbekistanin, Turkmenistanin ja Saudi-Arabian kaltaisten maiden kanssa. Ei tämä sikäli uusi motkotuksen aihe ole, kirjoitin vuonna 2005 siitä, kuinka raskaan AMOS-kranaatinheitinjärjestelmän myyminen Yhdysvalloille saattoi hyvinkin rikkoa Suomen lakia. Jo tuolloin meillä oli selvä kielto siitä, että aseita ei voida myydä maalle, joka saattaa käyttää niitä aseelliseen hyökkäykseen tai ihmisoikeusloukkauksiin – ja aseellisia hyökkäyksiähän Yhdysvallat on tehnyt vähän sinne sun tänne tuon jälkeenkin.

Ajatus siitä, että meidän Uzbekistanin, Turkmenistanin ja Saudi-Arabian – tai Yhdysvaltoihin – kaupustelemat aseet eivät päätyisi vähintäänkin epäilyttäviin touhuihin on lähinnä naiivi. Enkä usko hetkeäkään Team Finlandin asekauppiaiden syyllistyvän naiiviuteen.

Myöskään ei kannata kuvitella, että konfliktit jatkuisivat ilman, että asekauppiaat niitä aseita sinne konfliktialueelle puskevat. Ainoastaan Rambolta ei lopu paukut kesken, muut tarvitsevat sen tasaisen logistiikkaketjun, jonka toisessa päässä on myös Suomi.

YK-päivänä Helsingin Senaatintorilla vaadittiin rauhaa. Vaatimus on epäilemättä naiivi, mutta myös eettisesti perusteltu. Kuva: Teemu Silván
YK-päivänä Helsingin Senaatintorilla vaadittiin rauhaa. Vaatimus on epäilemättä naiivi, mutta myös eettisesti perusteltu. Kuva: Teemu Silván

Kuluneen viikon aikana SaferGloben raportti on poikinut paljon keskustelua mediassa ja kommenttipalstoilla. Monet kommentoijat ovat oikeuttaneet kauppoja sillä, että jos ei me myydä, niin joku muu kyllä myy. Ja että siksi meidän kantsii ottaa ne rahat kuleksimasta. Siinä sitten ollaan kädet veressä ja pyhistellään täällä kotosalla että kuinka sivistyneitä ja rauhaa rakastavia olemmekaan.

No, kyllä me olemme osallisia niihin maailman konflikteihin, mikäli meidän aseita siellä käytetään. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Perusporvarihallitus on ilmeisesti sitä mieltä, että se kauppa on, joka kannattaa ja seurauksista viis. Myydään sitten sitä kuolemaan ja ollaan tyytyväisiä, kun joku taajama saa töitä asetehtaasta. Ehkä siellä tehtaan ympärille rakennetussa taajamassa kuitenkin voisi valmistaa muutakin kuin kuolemaa Uzbekistanin kaltaisiin diktatuureihin, jonne ollaan nyt myymässä tarkkuuskiväärejä.

SaferGloben raportti ajoittui sopivasti likelle eilistä YK-päivää, jolloin marssittiin monilla paikkakunnilla pitkin maata. Perinteisten YK-päivän marssien teemana oli tänä vuonna Syyria. Häiriköiden puolesta Helsingin mielenosoitusta dokumentoi Teemu Silván.

Klovnit_web
Ne hyvät klovnit
hiljaisuus_kynttilät_01_web
Senaatintorilla järjestettiin minuutin hiljaisuus

senaatintori_kynttilä_web

Jaa tämä:

Kulkurin ja naisen nauru saa kuninkaat nöyrtymään

Koomikoista suurin, Charlie Chaplin kehitti sata vuotta sitten sympaattisen kulkurin. Resupekka irvaili köyhille. Lähempi tarkastelu paljasti, että herrasmiehen vaatteita lainaava pelle nauroikin eliitille. Köyhä kulkurihahmo yritti muka kuulua yläluokkaan, joka kuitenkin jatkuvasti sulki tämän piiristään ulos. Nauru syntyi kahden maailman absurdista risteyksestä.

Kulkuria rakastivat kaikki: köyhät ja rikkaat.

Keskiajan karnevaalit pyrkivät hahmottamaan pelottavaa, muuttuvaa maailmaa. Ruhtinaiden ja pappien vallan oikeutus kyseenalaistettiin näitä pilkkaamalla.

Karnevaaliin kuuluvat myös naamiot. Harlekiinin – meidän maailmamme klovnin – tehtävä on aina ollut osoittaa missä parodia piilee.

Loldiers of Odin -klovnit paljastavat rasistipartion tahattoman koomisuuden: kun mustiin pukeutuneet miehet etsivät konflikteja öisillä kaduilla, ja ympärille kerääntyy tappelijoiden sijaan pellejä keppiheppoineen, akti on silkkaa komediaa.

Kukkahattutäti on rasistien mielestä mitä pelottavin hahmo: ymmärtämättä ryhtyä tappelemaan täti halaa vihan pois. Jos pellen tai tädin suukon kohde ei näe tilannetta kuin suunnittelemansa väkivalta- ja voimakuvion ehdoilla, lopputulos onkin soturille häpeä.

Chaplinin kulkuri sai joskus tytöltä rukkaset, joskus hahmo tyrmättiin kanveesiin. Hän ravisti vain pölyt ja jatkoi matkaa.

Mikään ei voi riistää arvokkuutta häneltä, jolla arvokkuus perustuu vahvaan itsetuntemukseen ja sopeutumiseen.

Ei ole mitään niin haurasta kuin hallitsevan miehen itsetunto. Siitä on helppoa repiä huumoria:

Mies omisti maailman Intiasta Kiinaan. Vaimo oli uskoton, mistä seurasi romahdus. Rikkaushan ei korvaa menetystä, jos toinen mies oli saanut nauttia vaimon alapäästä.

Kuningas yritti palauttaa kunniansa teloittamalla vaimonsa ja naimalla neitsyen. Mutta homma alkoi epäilyttää. Jos tämäkin sortuisi toiseen? Ei auttanut kuin heti hääyön jälkeen tappaa käytetty nainen ja ottaa uusi. Pian taas hiipi epäilys. Aamulla piti listiä se uusi, ja näin jatkui.

Neitsyet alkoivat loppua. Harvat jäljelle jääneet piiloutuivat – paitsi yksi. Uskomaton nuori nainen saapui itse hallitsijan luokse ja alkoi kertoa tarinaa. Kun aamu koitti, nuori Scheherazade jätti kiusoitellen jännärin kesken. Kuninkaan ei auttanut kuin odottaa seuraavaan iltaan.

Tuhannen ja yhden yön aikana tämä nerokas mimmi kertoi monta eroottista tarinaa, satua, seikkailua, tragediaa ja runoa. Kuningas rakastui, ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.

Aina joskus joku väittää, että toiset kulttuurit ovat hauskempia kuin toiset. Kuka tietää.

Varmaa on, että yksi parhaista sekä miehille että naisille nauravista kokoelmista on kirjoitettu Syyriassa 900-luvulla.

Iida Simes

schehe

Suositeltavaa lukemistoa:

Tuhat ja yksi yötä. Jaakko Hämeen-Anttilan suomennos ja Heli Hiedan kuvitus. Otava 2010.

Peter von Bagh: Chaplin. Like 2013

Mihail Bahtin: Francois Rabelais. Keskiajan ja renessanssin nauru. Like 2002.

Umberton Econ tuotannossa on paljon loistavia tekstejä naurun ja komedian merkityksestä ja tulkinnoista. Tähän blogiin littyen suositeltavia ovat esimerkiksi Art and Beauty in the Middle Ages, Ruusun nimi ja Baudolino.

 

 

Jaa tämä:

Sakkisen Syyria

Syyriankin tapauksessa se, kenen puolesta terrorisoi vaikuttaa terrorismituomioihin. Vuosina 2011 ja 2012 maassa vieraillut taiteilija näyttää jälkikäteen olleen oikeassa kannustaessaan al-Assadin hallintoa.

Kesällä 2012 haastattelin Syyriasta palannutta Riiko Sakkista. Hän paasasi totaalisen vastakkaista viestiä Syyrian tilanteesta kuin koko valtamedia. Mies oli myös muuttunut. Olin haastatellut Sakkista ennenkin ja tunsimme toisemme miten kuten – ensimmäistä haastatteluamme tehdessäni minulta meni puolitoista tuntia saada hänet irti leikittelevästä roolistaan (tai ainakin näin itse tilanteen koin).

Kesällä 2012 tilanne oli kuitenkin täysin toinen. Poissa oli leikittelevät taiteilija ja tilalla oli tiukkaa asiaa paasaava aktivisti. Sakkinen vieraili ensimmäisen kerran Syyriassa taiteilijaresidenssissä syksyllä 2011 ja palasi maahan pitämään taidenäyttelyn kesällä 2012.

Bas & Hiz. Vasemmalla: Bašhar al-Assad on Syyrian arabitasavallan presidentti. Président on ranskalainen juustobrändi ja Jerry-hiiri on tuttu Tom & Jerry -piirretyistä ja sarjakuvista. Arabiankielisessä tekstissä lukee Syria for Dummies (kirjasarjan mukaan). Oikealla: Hassan Nasrallah on Libanonista käsin toimivan shialaisen Hizbollah-järjestön johtaja. Mido Heart Love Candy -makeisia myydään useissa arabimaissa. Mido on yleinen lempinimi Muhammad ja Ahmad nimisille.
Bas & Hiz. Vasemmalla: Bašhar al-Assad on Syyrian arabitasavallan presidentti. Président on ranskalainen juustobrändi ja Jerry-hiiri on tuttu Tom & Jerry -piirretyistä ja sarjakuvista. Arabiankielisessä tekstissä lukee Syria for Dummies (kirjasarjan mukaan).
Oikealla: Hassan Nasrallah on Libanonista käsin toimivan shialaisen Hizbollah-järjestön johtaja. Mido Heart Love Candy -makeisia myydään useissa arabimaissa. Mido on yleinen lempinimi Muhammad ja Ahmad nimisille.

”Ensimmäisellä Damaskoksen-vierailulla menin paikalle länsimedian tarjoaman tiedon varassa. Tutustuttuani paikallisiin jouduin kyseenalaistamaan kaiken, mitä olin luullut tietäväni”, hän kertoi Voiman haastattelussa.

Kaikki tieto, jota hänelle oli välittynyt Syyriasta ja maan tilanteesta osoittautui paikan päällä propagandaksi.

”Emmehän me tunnista itseemme kohdistettua propagandaa. Syyrialainen ystäväni näytti minulle New Yorkin Times Squarella ottamiaan kuvia, joissa kulutusmainosten välissä oli Iranin vastaisia mainoksia. Hän tuumaili, että länsimaissa on aina hurja käydä, kun kaikki paikat ovat pullollaan poliittista propagandaa.”

Aleppo-listat. Vieraillessaan maassa, Sakkinen tuotti jo tutuksi tulleita listojaan. Tällä kertaa taiteilija kuitenkin otti mukaan listoja kirjoittamaan joukon paikallisia. Nämä listat tarjoavat väläyksen tavallisten syyrialaisten ajatuksista. Kaikki 20 listaa täällä: http://bit.ly/1ISRBB3
Aleppo-listat. Vieraillessaan maassa, Sakkinen tuotti jo tutuksi tulleita listojaan. Tällä kertaa taiteilija kuitenkin otti mukaan listoja kirjoittamaan joukon paikallisia. Nämä listat tarjoavat väläyksen tavallisten syyrialaisten ajatuksista. Kaikki 20 listaa täällä: http://bit.ly/1ISRBB3

”Ei minun unelmani ole se, että Baath-puolueella olisi maailmanvalta. Puhun niiden ihmisten suulla, joita olen tavannut paikan päällä. Eivät he tietenkään koko Syyrian kansaa edusta, tämä on koulutetun kulttuuriälymystön näkökulma. Heidän näkemyksensä tilanteesta ja tapahtumista kuitenkin poikkeaa niin paljon median välittämästä kuvasta, että ei sitä voi ohittaa”, Sakkinen totesi vuonna 2012.

Presidentti Bašhar al-Assad ei ole mikään kiiltokuvapoika, mutta eivät länsimaiden tukemat, al-Assadin tilalleen kampeavat tahot missään tapauksessa parempia ole. Päin vastoin. Länsimaat tukivat tieten tahtoen uskonnollisia ääriryhmiä horjuttaakseen al-Assadin valtaa. Ja nyt se kakka sitten on osunut tuulettimeen ja urakalla.

Vanhan perinteen mukaisesti viholliseni vihollinen on ystäväni -ajattelu puri jälleen kerran länsimaita nilkkaan. Jälleen kerran kovimman hinnan tästä maksavat kuitenkin ihan muut kuin länsimaat. Ja jälleen kerran ilmaan jää kysymys siitä, että ovatko länsimaiden johtajat niin typeriä, että he toistavat samoja virheitä vuosikymmenestä toiseen, vai tekevätkö he sen tahallaan. Talibanien ja al-Qaidan jatkoksi maailma on nyt saanut riesakseen ISIS:n.

Sakkinen syytti vuonna 2012 länsimaita terrorismin tukemisesta ja sanoi pelkäävänsä ääriuskonnollisten nousevan valtaan. Jälkikäteen tarkasteltuna hän näyttää olleen täysin oikeassa.

Viime viikolla Lontoossa päättyi oikeudenkäsittely, jossa ruotsalaista Bherlin Gildoa syytettiin terrorismista Syyriassa. Hän oli osallistunut Free Syrian Army -nimisen ryhmittymän toimintaan.

Oikeuskäsittelyn aikana kävi kuitenkin ilmi, että Britannian tiedustelupalvelu oli tukenut samaa aseistautunutta ryhmää kuin Bherlinkin ja syytetyn tuomitseminen olisi asettanut brittihallituksen hyvin omituiseen asemaan. Bherlin vapautettiin syytteistä.

Kyseessä ei suinkaan ole ainoa vastaava tapaus, mutta se kuvaa hyvin tilannetta johon vihollisen vihollisen tukeminen on johtanut toistuvasti.

Kuten terrorismin vastaisen sodan alkuun pannut George W. Bush totesi vuonna 2002: ”Fool me once, shame on…shame on you. Fool me — you can’t get fooled again.”

Ehkä meidän pitäisi kuunnella enemmän taiteilijoita ja vähemmän poliitikkoja.

Teoksen teksti on lainattu syyrialaisesta myyntipakkauksesta.
Teoksen teksti on lainattu syyrialaisesta myyntipakkauksesta.
Jaa tämä: