tekijänoikeudet

Saako Riiko Sakkisen teoksia kopioida?

Ideoita ei voi omistaa ja tämä pätee myös taiteeseen. Plagioinnin ja kopioinnin määrittely on usein varsin vaikeaa.

Kuvataiteilija Riiko Sakkinen on tehnyt joukon yksivärisistä maalauksista koostuvia teossarjoja. Nyt näyttää vähän siltä, että viime vuonna Suomen 100-vuotisjuhlia kommentoimaan tehdyn, sadasta yksittäisestä maalauksesta muodostuvan, Blue and White -teoksen kopio päätyi näytille Los Angelesissa. Mutta onko kyseessä plagiointi onkin sitten kimurantimpi kysymys.

Blue and Whiten erilliset maalaukset on kukin nimetty siniseen ja valkoiseen väriin eri tavoin linkittyvien yritysten, ajatusten ja tuotteiden mukaan. Teos oli esillä Galleria Forsblomissa helmikuussa 2017 järjestetyssä Sakkisen White Trash Blues -näyttelyssä.

Riiko Sakkinen: Blue and White
Riiko Sakkinen: Blue and White

Losangeleilaisessa Night Galleryssa parhaillaan esillä oleva ryhmänäyttely Blue State koostuu sinisen eri sävyissä maalatuista teoksista. Näyttelyssä on mukana myös Cynthia Daignaultin Blues-teos, joka koostuu 60 yksivärisestä maalauksesta, jotka on kukin on nimetty – arvaattekin varmaan – siniseen väriin eri tavoin linkittyvien yritysten, ajatusten ja tuotteiden mukaan. Olisiko kyseessä plagiaatti?

No, eihän tuo kopio ole täysin yksi yhteen, eikä näistä ihan varmaksi voi sanoa liikoja. Daignault itse kommentoi tuoreeltaan, että kyseessä on sattuma ja että hän ei ole Sakkisen teokseen törmännyt. Tämä on täysin mahdollista. Ajatukset sinkoilevan eetterissä ja löytävät tarttumapintaa sieltä täältä – sama idea maailman kuvaamiseksi voi syntyä monessa paikassa samaan aikaan. Ja median virrassa tiedostamatta nähty kuva voi jäädä kummittelemaan alitajuntaan – josta sitten se pulpahtaa pintaan uudeksi luultuna. Tämä tapaus antaa kuitenkin hyvän mahdollisuuden pohtia, että missä kohdassa teoksen voi määritellä plagiaatiksi tai kopioksi. Onko vahingossa tehty kopio yhä kopio?

Cynthia Daignault: Blues
Cynthia Daignault: Blues

Blue and White ei ole ensimmäinen Sakkisen tekemä monokromaattinen teossarja. Ensimmäinen näistä, 57 Varieties, koostui punaisen eri sävyissä maalatuista teoksista. Sekin kopioitiin.

Tuolla teoksella Sakkinen osallistui investointipankki Carnegien järjestämään Carnegie Art Award -taidekilpailuun vuonna 2014. Sakkinen ei voittanut kilpailua ja näyttelyyn kuuluvalle näyttelykierrokselle lähti kopio hänen teoksestaan. Kirjoitin aiheesta tuoreeltaan:

”Rahavarantojensa vähäisyyteen vedoten pankki ilmoitti pistävänsä pillit pussiin ja vetäytyvänsä näyttelykiertueesta. Tämä viime hetken vetäytyminen johti siihen toiseen kaappaukseen, jonka kohteeksi Sakkinen joutui: ilman näyttelyä jääneet museot tarvitsivat täytettä ripeällä aikataululla ja kööpenhaminalainen Den Frie Centre of Conpemporary Art päätyi kutsumaan Carnegie-kilpailussa kolmanneksi tulleen tanskalaisen taiteilijaryhmä A Kassenin täyttämään tyhjiötä.

A Kassenin tapa kommentoida Carnegien päätöstä vetäytyä näyttelykiertueesta oli täyttää Den Frie Center kopioilla teoksista, jotka sinne alkujaan oli tulossa. Tyystin ilman lupaa näyttelyä varten kopioitujen teosten joukossa oli myös Sakkisen 57 Varietes -sarja. Kopiot teetettiin Kiinassa valokuvien pohjalta.”

Vasemmalla aito ja alkuperäinen Sakkisen teos ja oikealla (itsetarkoituksellisen) halpa kopio.
Vasemmalla aito ja alkuperäinen Sakkisen teos ja oikealla (itsetarkoituksellisen) halpa kopio.

Tietenkin tämä A Kassenin tekemä kopio 57 Varieties -teoksesta osana kopioista koostuvaa näyttelyä on tyystin eri asia kuin nyt käsillä ole tapaus. A Kassenin päätöksen esittää avoimesti kopioita voi nähdä kommenttina taideinstituutioiden ja kilpailun järjestäjien toimintaa kohtaan. Ja voi siitä monia muitakin ajatuksia löytää.

Viimeisimpään kopiointiin ei ole vielä saatu selvyyttä ja ainakaan kyseessä ei ole avoin ja kommentoiva kopio. On tämä kuitenkin vähintäänkin kiinnostavaa ja jäämme kiinnostuneina seuraamaan tilanteen kehittymistä.

Jaa tämä:

Kohusensuuritaidetta, katso kuvat!

Teksti Häirikkö

Katutaiteilija Sampsan näyttelyssä voi pohtia, onko sensuuri tehokas tapa vaientaa kritiikki.

Joulukuun lopussa Venäjän Omskissa takavarikoitiin taideteoksia suoraan museon seiniltä. Viranomaiset kävivät noukkimassa talteen Katujen ääni -näyttelystä kaikki taideteokset, joissa esiintyi presidentti Putin. Yksi takavarikoiduista teoksista oli suomalaisen katutaiteilija Sampsan Pikkuveli valvoo.

Henkilökunta asetti takavarikoitujen teosten paikalle loppunäyttelyn ajaksi ”Putin oli täällä” -kyltit.

Takavarikointien takana oli Yhtenäinen Venäjä sekä Oikeudenmukainen Venäjä -puolueiden paikallisia jäseniä. Tietenkään takavarikointi ei poista ensimmäistäkään noista teoksista maailmasta eikä se edes vaienna niiden viestiä. Päinvastoin. Samalla sapluunalla tehty Sampsan teos on nähtävissä Lönnrotinkadulla galleria Contempon ikkunassa, osana hänen Culture Jamming – Part 1 -näyttelyä.

Alamaisiaan valvova Pikkuveli ei ole näyttelyn ainoa viittaus Venäjällä viime aikoina takavarikoituun taiteeseen. Lady Putin -teos on vastaus Venäjän viranomaisten päätökselle takavarikoida Konstantit Altuninin teoksia pietarilaisesta galleriasta elokuussa 2013. Tuolloin viranomaisten pinna kärähti maalauksesta, jossa naisten alusasuun pukeutunut presidentti Putin harjasi samoin pukeutuneen pääministeri Medvedevin hiuksia – teos viittasi prosessiin, jossa Medvedevistä leivottiin yhden kauden presidentti Putinin tilalle.

Konstantin Altunin nousi takavarikon seurauksena kansainvälisiin parrasvaloihin. Hän pakeni Venäjältä Pariisiin poliisin pidätettyä takavarikon yhteydessä myös gallerian johtajan ja uhkailtua tälle pitkän tuomion odottavan taiteilijaa.

Samaan aikaan Pariisissa ollut Sampsa maalasi Lady Putin -teoksen pikavauhdilla pariisilaiseen seinään, ja samalla sapluunalla tehty teos on nyt nähtävissä myös Helsingissä ensimmäistä kertaa.

Mutta ei Sampsa pelkästään Venäjän menoa kommentoi teoksissaan. Osansa saa myös esimerkiksi kulutuselektroniikkateollisuus ja erityisesti suuri ja mahtava Apple. Puhelimien ja tietokoneiden valmistaminen johtaa jatkuvaan mineraalivirtaan, joka tuppaa suuntautumaan ensin kolmansissa maissa sijaitsevista kaivoksista halpatuotantomaissa oleviin tehtaisiin, josta elektroniikan matka jatkuu meidän kuluttajien hyppysten kautta usein takaisin kolmansien maiden kaatopaikoille saastuttamaan pohjavedet ja elinympäristöt.

Teos Obsolete Jobs asettaa rinnakkain kännyköiden ja tietokoneiden tarvitsemia mineraaleja henkensä kaupalla tuottavat skidit ja lähes messiaanisen (ja edesmenneen) Steve Jobsin. Teos on suora viittaus Indonesian Bangkan saareen, jossa louhitaan iso siivu maailman tinasta, jota ilman elektroniikkaa ei tuoteta.

Apple ja Jobs eivät tietenkään ole ainoita – tai edes suurimpia – roistoja, joita maailma on päällään kuunaan kantanut. Silti markkinajohtajan asema on aina toimia suunnannäyttäjänä, ja Applen viitoittama tie johtaa yhä uusiin uhreihin. Vaatimuksillaan tuotantoketjun tehostamisesta ja kulujen suitsimisesta Applen johtaja Jobs piti osaltaan huolen siitä, että jokaisen iPhonen ja MacBookin matka raaka-aineesta kuluttajalle on täynnä uhreja. Myös sen puhelimen, jolla näitä kuvia napsin ja sen läppärin, jolla tämä blogin kirjoitin.

Teoksen nimen voi yhdistää myös ”suunniteltuna vanhenemisena” (planned obsolence) tunnettuun ilmiöön, jossa tuotteet suunnitellaan tarkoituksellisesti lyhytikäisiksi, jotta kassakone laulaisi hoosiannaa myös seuraavalla tilikaudella – ja sitä seuraavalla. Voipa nimen myös tulkita tarkoittavan kenties sitä, että Steve Jobsin rakentama imperiumi on tuomittu vanhenemaan ja katoamaan rakentajansa tavoin. Yhtä lailla sen voisi tulkita tarkoittavan sitä, että nykyisen kaltainen orjatyövoiman käyttö tulee päätepisteeseensä pian.

Kukin katsoja varmasti löytää itsekin uusia merkityksiä teoksesta niin halutessaan.

Mutta onko tällä kiukuttelulla mitään väliä? Voiko taiteella vaikuttaa yhtään mihinkään? Sampsan ensimmäinen näyttely, reilu vuosi sitten Jätkäsaaressa järjestetty 49 999 käynnisti Järkeä tekijänoikeuslakiin -kansalaisaloitekampanjan. Tästä teemasta uudessa näyttelyssä muistuttaa teos TTVK Apinat. TTVK eli Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry tunnetaan ajoittain melko reippaista otteista tekijänoikeusrikkomuksien valvonnan yhteydessä.

Järkeä tekijänoikeuslakiin -kampanja onnistui keräämään tarvittavan 50 000 allekirjoitusta, ja tekijänoikeusaloite on ansioineen sekä puutteineen parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä. Riippumatta eduskuntakäsittelyn lopputuloksesta aloitteen aikaansaama julkinen keskustelu on jo hyvä saavutus. Samoin aloite näyttää kannustaneen saamattomuudesta moitittuja alan toimijoita tekemään omia avauksiaan tekijänoikeuslain epäkohtien korjaamiseksi. Olisikohan esimerkiksi tämä jäänyt tekemättä ilman pientä kannustusta?

Päämäärätietoisuus vaikuttaa olevan keskeinen elementti Sampsan töissä. Hän käyttää taidetta työkaluna, ja sisältö on aina muotoa tärkeämpää. Kaikki teosten aiheet ovat potentiaalisia kampanjan aihioita ja kysymys kuuluu: mikä on seuraava kampanja ja milloin? Taiteilija itse kannustaa yleisöään nousemaan barrikadeille kanssaan:

”Kaupan keskusliikkeet sopivat ruuan hinnoista keskenään ja poliitikot trokaavat maamme kaivosyhtiöille. Meidän kansalaisten tehtävä on osoittaa ongelmia sormella ja vaatia vastauksia. Me emme halua seuraavaa talvivaaraa, tule jammailemaan kanssamme kulttuurilla – häiriköimään.”

Tähän loppuun sopii kuva, jonka Sampsa maalasi ranskalaiselle Join Da Tease -yhtyeelle heidän pian ilmestyvän Premiere Sommation -levynsä kannessa käytettäväksi. Yhtyeen solisti oli törmännyt Sampsan Pariisissa tekemään katutaiteeseen ja innostunut siitä. Sampsan duunit liittyivät paikalliseen tekijänoikeuskeskusteluun ja yhtyeen levytettyä juuri kappale aiheesta, oli yhteys syntynyt. Mutta käsitellään tuota levyä tarkemmin jahka se ensin ilmestyy. Ohessa kuitenkin teos näyttelystä, jossa poseeraa yksi levynkanteen päätyneistä malleista.

”Kuvassa lapsi osoittaa syyttävällä sormella yhteiskunnan epäkohtiin ja samalla tietä kohti valoisampaa tulevaisuutta. Matkalla hän ei arkaile tarvittaessa huutaa näkemiään epäkohtia mikrofoniin.”

Nyt kaikki mukaan huutamaan.

Sampsa: Culture Jamming – Part 1, 2.2. asti Helsingin galleria Contempo, Lönnrotinkatu 23.

Jaa tämä: