tukholma

Katutaide ja mainonta

Saako taiteen päälle laittaa mainoksia? Voiko taide olla mainos?

Tulipa mieleen markkinoinnin ja taiteen yhdistäminen ja sissimarkkinointi, kun huomasin Tukholman sinisen jättipeniksen päälle kiinnitetyn mainoksen. Kyseinen pippelihän on ruotsalaistaiteilija Carolina Falkholtin maalaama ja pian se jyrätään, koska naapuritalojen asukkaiden mukaan läpeensä fallisen kaupunkisuunnittelun pitää olla kuitenkin häveliään verhottua.

Pippelien lisäksi Carolina Falkholt on maalannut talojen seiniin myös naisten genitaaleja. Hieman yllättäen ne eivät ole herättäneet samanlaista vastustusta ja skandaaleja kuin hänen maalaamat penikset.
Pippelien lisäksi Carolina Falkholt on maalannut talojen seiniin myös naisten genitaaleja. Hieman yllättäen ne eivät ole herättäneet samanlaista vastustusta ja skandaaleja kuin hänen maalaamat penikset.

Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun Falkholt maalaa pippelin, eikä kyseessä myöskään ole ensimmäinen kerta, kun ko. pippeleistä herää keskustelua. Viime jouluna Falkholt maalasi jättimäisen peniksen talon seinään New Yorkissa. Se maalattiin piiloon muutaman päivän päästä, vaikka kyseessä oli tilausteos. Nyt Falkholt siis maalasi uuden pippelin talon seinään (ihan omistajan luvalla) Tukholmassa.

Falkholt on tullut tunnetuksi genitaalialueita kuvaavien teosten maalaamisesta. Seksuaalisuus eri muodoissaan on siis keskeinen elementti hänen töitään ja hän onkin kommentoinut aihetta monesti. Esimerkiksi em. Nykin keikan jälkeen:

”Falkholt told the Guardian her work was often about ’not feeling ashamed of your body and who you are as a sexual being’.
’I usually paint giant vaginas, pussies and cunts,’ she said, ’and since I had just finished one on the side of a five-storey building, I felt like a dick was needed. The wall space on Broome was a perfect fit for it. To paraphrase [the artist] Judith Bernstein, if a dick can go into a woman, it can go up on a wall.’”

Tästä mainostilasta ei ole maksettu korvausta.
Tästä mainostilasta ei ole maksettu korvausta.

Kiinnostava – ja ehkä hieman odottamaton – lisä tuolle falliselle teokselle on Petters Underwear -nettikaupan totaalisen omin luvin paikalle roudattu mainoslakana. Tietenkin olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, ettei mainoksia saa räiskiä toisten taideteosten päälle, mutta tässä tapauksessa on kyllä joka suuntaan niin ihana hässäkkä, että oikeastaan pidän tästä.

Mutta eihän tämä tietenkään ole ainutlaatuinen tapahtuma – mainontaa ja taidetta on sekoitettu monella tavalla ja pitkään. Establismentin sisällä tapahtuvasta sekoittumisesta voisin mainita esimerkkeinä vuonna 2015 Sinebrychoffin taidemuseossa järjestetyn Coca Cola -näyttelyn ja ensi viikolla aukeavan Barbie – The Icon -näyttelyn. Nuo molemmat on kasattu tavaramerkin omistajan kanssa ja sen myötä molemmat näyttelyt voisi perustellusti määritellä mainoksiksi. 

Mutta katutaiteestahan tässä oli puhe. Esimerkiksi Lontoossa jengi on monesti ollut jo aika hiilenä siitä, että graffitiseinille ilmestyy klubien sun muiden tilaamia graffitin mallisia mainosmaalauksia. Suomessa tämä ei taida olla hirveän yleistä, mutta yksi mainio esimerkki sattui kohdalle pari viikkoa sitten.

Pub Peten bileetItselleni tuntematon henkilö tai henkilöt maalasivat mainoksen Suvilahden graffitiaitaan HAMin Graffiti-näyttelyn alla. Teoksessa mainostettiin näyttelyn avajaisten jälkeen läheisessä Pub Petessä järkättyjä bileitä, jossa esiintyi mm. Eevil Stöö. Jälleen kerran mainos ilmestyi paikkaan, jonka piti olla omistettu taiteelle. Pitäisikö moisesta pahastua? Ei ehkä. Ehkä tuo mainos pitää nähdä enemmän skenen sisäisenä keskusteluna (kohderyhmäviestintää?) kuin mainoksena.

Ehkä tässäkin on käsillä asia, jossa ei ole absoluuttisia totuuksia.

Ja kyllähän minä juuri tänään aamulla huomasin Roihuvuoren graffitiaidassa kuvan, jossa Myyrä hehkuttaa Atomirotan viime perjantaina ilmestynyttä levyä. Arvatkaa, mitä Päämajassa on kuunneltu tänään.
Jaa tämä:

Tukholman kauniimpi puoli

Sähköbokseilla oli asiaa. KATSO KUVAT!

Kävin perheen kanssa Tukholmassa Raitiovaunu- ja Lelumuseoiden ohella ehdin vilkuilla katutaidekuulumisia. Tukholmassahan oli (Helsingin tavoin) voimassa vuodesta 2007 erittäin tiukka nollatoleranssi katutaidetta kohtaan, mutta pari vuotta sitten kaupungin poliittinen johto hölläsi otetta ja seinäkukkaset saavat jälleen kukkia (tietyissä rajoissa). Sattui kohdalle hienoja graffitejakin, mutta tällä kertaa näpsin kuvia sähkökaapeista ja lähinnä tarroista.

Star Trek Fans Against Racism and Sexism.
Star Trek Fans Against Racism and Sexism.

Star Trek -fanit rasismia ja seksismiä vastaan. What’s not to like? Tämä on ehkä ihanin alakulttuurin alakulttuuri ikuna. Tosin Abramsin Star Trek -leffan ovat surkeita, eikä niissä vältytty seksismiltäkään. Onneksi fanit ovat fiksumpia kuin tekijät.

Kissmama: All My Heroes Take Cocaine.
Kissmama: All My Heroes Take Cocaine.

Tanskalainen Kissmama näyttää käyneen Tukholman eteläisissä kaupunginosissa. Eppää, saisi tulla käymään Helsingissäkin. Ohessa myösmuutaman minuutin mittainen video Kissmaman tekemisistä – kannattaa katsastaa.

Gatukonst.se: 10 år av tolerans.
Gatukonst.se: 10 år av tolerans.

Tämä taulu juhlisti katutaidetta ja nollatoleranssin vastaista työtä. On juhlistanut sitä jo tovin tuon sähköboksin kyljessä ja taulussa esitetty näyttelykutsu on vanhentunut jo aikaa sitten. Ei haittaa, viesti on ihan ajankohtainen edelleen ja Gatukonst.se-sivusto on tutustumisen arvoinen kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Baddaboom: Baddabing.
Baddaboom: Baddabing.

Pikkulapsen ja Chen yhdistävä Baddaboom Baddabing kiinnitti huomion. Baddaboom on vuonna 2011 menehtynyt tukholmalainen katutaiteilija, joka on koetellut genren rajoja veistoksilla sun muilla, vaikka tarrat olivatkin hänen ominta tuotantoa.

Tuntematon:  Pussy Riot
Tuntematon: Pussy Riot

Aina ajankohtainen, aina pysäyttävä.

IMG_6372

Pitkän linjan Public Enemyn ystävänä arvostin tätä Systemets Fiende -tarraa. Näitä piisasi. Ilmeisesti olisi saatavilla myös t-paitana, täytynee tutkiskella hankintamahdollisuuksia ennen seuraavaa Stokhomdeerin vierailua.

K: Du var här
K: Du var här

”Olit täällä”, näitäkin piisasi ja joka kerta tulin iloiseksi moisen huomatessani.

#0253
#0253

Näitä 0253-tarroja on tehty monenlaisia, mutta ehkäpä tämä pääkallo on hienoin niistä.

I Made This
I Made This

Tarraansa varten grafiikat elokuvayhtiö Universalilta pihistänyt I Made This vaikuttaa musiikkibisneksissä. Nettisivuilleen ovat pihistäneet logon visuaalisen ilmeen Googlelta. Arvostan.

Keikkaa pukkaa.
Keikkaa pukkaa.

Missattiin Saijonmaan keikka. Tuskin olisi ollut pettymys kokea Saijonmaan naistenpäivä-konsertti Tukholmassa. No, ei auta itku markkinoilla, ensi kerralla paremmalla onnella.

Loppuun todettakoon vielä rehellisyyden ja avoimuuden nimissä, että eihän tuo reissaaminen koskaan ongelmatonta ole. Tälläkin kertaa tuettiin verojansa optimoivaa ja valtion tukiaisia keräävää varustamoyhtiötä, joka vielä luikertelee itsensä EU:n tupakkalain porsaanreiästä niin että kassakoneet vaan laulavat hoosiannaa. Näin tää vaan menee. Raskasta polttoöljyäkin kärysi.

Voima-lehden vastamainostyöryhmä: Berserk Line. Erkki Berserkki on monille tuttu sankari Mauri Kunnaksen Viikingit tulevat -teoksesta. Berserkit olivat skandinaavisia sotureita, jotka menivät taisteluun kiihkeän raivotilan vallassa. Wikipedian mukaan tiedot berserkeistä ovat pääasiassa peräisin islantilaisista saagoista. Skandinaavisessa ja germaanisessa kansanperinteessä berserkit olivat varhaiskeskiajan ja keskiajan villejä sotureita, jotka palvoivat Odinia.
Voima-lehden vastamainostyöryhmä: Berserk Line. Erkki Berserkki on monille tuttu sankari Mauri Kunnaksen Viikingit tulevat -teoksesta. Berserkit olivat skandinaavisia sotureita, jotka menivät taisteluun kiihkeän raivotilan vallassa. Wikipedian mukaan tiedot berserkeistä ovat pääasiassa peräisin islantilaisista saagoista. Skandinaavisessa ja germaanisessa kansanperinteessä berserkit olivat varhaiskeskiajan ja keskiajan villejä sotureita, jotka palvoivat Odinia.
Jaa tämä:

Juuriltaan revitty Banksy ja muita epäselvyyksiä

Teksti Häirikkö

Tukholmassa järjestettiin Banksy-suurnäyttely. Ehkä.

Ei ole helppoa olla Banksy-fani: koskaan ei voi tietää, ovatko teokset aitoja ja mitä yleensäkään on tekeillä. Tukholmassa kohistiin hiljattain tiedotetta, jossa Banksyksi esittäytyvä henkilö julisti järjestävänsä kaupungissa taidetempauksen sunnuntaina 23. maaliskuuta. ”Lähellä olevat tahot” vakuuttivat homman olevan totta – paitsi että taiteilijan virallinen edustaja tuomitsi näyttelyn valheeksi. Tuota kieltoa voidaan tietysti tulkita monin tavoin, eikä se välttämättä tarkoita yhtään mitään.

Banksy-näyttelyä mainostettiin ihan JCDecauxin valotauluissakin.

Vaikka tapahtuman aitoutta Banksy-projektina epäiltiin, houkutteli vain kolmen tunnin ajan avoinna ollut näyttely paikalle runsaasti väkeä. Muutaman tuhannen osallistujan joukossa oli ulkomailtakin varta vasten saapuneita kiinnostuneita. Tasan kello 13 paikalle kokoontunut yleisö ohjattiin viereiseen teollisuushalliin, jossa oli taideteoksia, jotka leikittelivät Banksyn aikaisemmista töistä tutuilla teemoilla.

Kuka tämän takana olikaan, on hän varmaan tyytyväinen projektin saamasta huomiosta. Selviääköhän meille koskaan, kuka se taustahahmo lopulta oli – muutama veijari tosin ilmoittautui jo järjestäjiksi.

Hajanaista kuva- ja videomateriaalia kolmetuntisesta näyttelystä/installaatiosta/performanssista.

Samalla kun yleisö valmistautui Banksyn näyttelyyn Tukholmassa, oli internetissä käynnissä pieni skandaalin poikanen, johon Banksy myöskin liittyi.

Newyorkilaistaiteilija BNE ilmoitti suunnitelleensa yhteistyössä Banksyn kanssa t-paidan, joita myytiin 80 dollarin kappalehintaan YK:n alaisen UN Water Day -kampanjan hyväksi.

Muutaman päivän netissä kierrettyä uutinen julistettiin ankaksi. Saman kampanjan osana myytiin myös esimerkiksi Shepard Faireyn ja Invaderin suunnittelemia paitoja, mutta lopulta Banksyn edustajat kielsivät kategorisesti hänen osallisuutensa. Vedätyksen paljastuttua BNE ilmoitti kyseessä olleen hänen oma sosiaalinen kokeensa ja hän lupasi myös tilittää myyntitulot World Water Daylle. Järjestö ei kuitenkaan ole tyytyväinen vedätetyksi joutumisesta ja uhkaa taiteilijaa oikeustoimilla.

Juuriltaan revitty teos miamilaisessa taidehuutokaupassa. Huutokaupan järjestäjä ei tehnyt suurempaa numeroa siitä, että teos on oikeastaan uudelleen maalattu kopio alkuperäisestä. Ihailkaa kuitenkin kuvaa, koska todennäköisesti teos katoaa nimettömänä pitäytyneen ostajan yksityiskokoelmien uumeniin eikä kukaan muu enää ikinä sitä näe.

Fine Art Auction Miami -huutokaupassa puolestaan oli helmikuun lopulla myytävänä muutama seinästä irrotettu Banksyn taideteos ja yksi auton ovi melkoisen kovaan hintaan. Tai ei niitä töitä oikeastaan oltu irrotettu seinistä, vaan ihan kokonaisia osia seinistä on irrotettu, jotta työt on saatu myyntikuntoon.

Kerta ei ollut ensimmäinen, vaikka Banksy itse on toistuvasti ilmoittanut paheksuvansa tätä teosten poistamista paikoiltaan. Aina niiden seinien ja porttien omistajiltakaan ei ole pyydetty lupaa ennen irrottamista ja edelleen myymistä.

Moni on sitä mieltä, että taiteellisesti nuo teokset ovat relevantteja ainoastaan niillä paikoilla, jonne ne on alkujaan maalattu ja niiden siirtäminen on lähinnä pyhäinhäväistys. Ilman alkuperäistä paikkaa ne menettävät aitoutensa.

Silti näitä juuriltaan revittyjä teoksia myydään kovaan hintaan maailman taidehuutokaupoissa ja tuotot valuvat poikkeuksetta taskuihin, jotka eivät ainakaan ole taiteilijan tai sen yleisön, jolta teokset on riistetty. Viimeisimpään huutokauppaan liittyy kuitenkin jännittävä lisäkäänne.

Huutokaupassa myytiin Banksy kuuluisimpien teosten joukkoon kuuluva Kissing Coppers, jossa kaksi brittiläistä miespuolista poliisia suutelee toisiaan. Teoksesta maksettiin 575 000 dollaria. Teoksen autenttisuuden kanssa on kuitenkin vähän niin ja näin.

Banksy kyllä maalasi vuonna 2004 kyseisen teoksen brightonilaisen Prince Albert -pubin seinään, josta se lopulta huutokauppaan päätyi. Vuosien varrella teosta on kuitenkin vandalisoitu mittavasti ja yhdessä vaiheessa se jopa maalattiin tyystin peittoon. Pubin henkilökunta on restauroinut teosta tarpeen mukaan, baarimikko Jez on käytännössä maalannut teoksen uudestaan.

Nyt tämä Jezin maalaama teos myytiin ehtana banksynä, eikä sen enempää alkuperäinen taiteilija kuin Jezkään saa myyntituloista penninjeniä.

Korvauksia kiinnostavampi kysymys kuitenkin lienee se, onko kyseessä yhä Banksyn teos, kun se on toisen henkilön uudelleen maalaama ja alkuperäisestä paikastaan siirretty? Mitä alkuperäisestä teoksesta on jäljellä ja mistä keräilijä oikein maksoi?

Nyt on auton ovella hintaa. Banksyn New Yorkissa viettämän taiteilijaresidenssin satoa oli sekin maalattu auto, jonka ovi on nyt löytänyt tiensä huutokauppaan. Crazy Horse Car Door -teoksen lähtöhintana oli parisataatuhatta dollaria, mutta se jäi tällä kertaa vielä myymättä. Eihän tällä oikeastaan ole mitään tekemistä alkuperäisen teoksen kanssa, mutta kai potentiaaliset ostajat tietävät mitä ovat tekemässä. Taidekeräilijöiden maailmassa taiteelliset arvot jäävät toisinaan oletetun arvonnousun jalkoihin.

Jaa tämä: