turve

Turvekampanja sai tuomion

Mainonnan eettinen neuvoston huomautus turvekampanjalle ja mainostoimisto Hasan & Partnersille. Kyseessä on kuitenkin vähäpätöinen näpäytys, eikä alan itsesäätely oikein vakuuta.

Keskuskauppakammarin alainen Mainonnan eettinen neuvosto (MEN) antoi huomautuksen Bioenergia ry:n turvekampanjan mainoksesta. Koska tämä mainosalan itsesäätelyelin ei puutu mainosten valheellisiin väittämiin, ei MEN kommentoinut kampanjassa esitettyjä räikeitä valheita. Sen sijaan MEN puuttui yhteen kampanjan julisteista.

”Neuvosto katsoo, että pyörätuolissa istuvan henkilön kuva yhdistettynä mainoksen otsikkoon ’Suo siellä, vetelät housuissa täällä.’ voidaan markkinoinnissa käytettynä tulkita vanhuksia ja vammaisia henkilöitä loukkaavaksi esitystavaksi.”
Suo siellä -meemi

Näin nämä asiat koetaan.

Mainonnan eettinen neuvosto korostaa, että ”mainostajan on otettava huomioon sen yhteiskunnallinen ja ammatillinen vastuu”. Tämä huomautus ei kuitenkaan ole velvoittava eikä mainostajan tai mainostoimiston tarvitse reagoida tai kommentoida sitä millään tavalla. Alan standardi taitaa olla se, että siinä missä platinahuippuja, leijonia ja muita palkintoja hehkutetaan, näistä näpäyksistä vaietaan kuin muuri.

Tämä puhumattomuus ei ole pelkästään eduksi alalle. Eivät mainostoimistoissa ja alalla työskentelevät ihmiset ole mitään mörköjä, jotka etsivät jatkuvasti ja yksinomaan keinoja kusettaa kuluttajakansalaisia. Tämä ulospäin näkyvä välinpitämättömyys alan nuhteettomuudesta kuitenkin lähettää sellaisia signaaleja ulos päin.

Kokemattomuus vaikeiden asioiden käsittelyssä kävi ilmi turvekeskustelussa, kuten kirjoitin maaliskuussa:

”On kiinnostavaa, että viestintäalalla vuosikymmeniä toiminut Ami Hasan pillastui yhtiönsä saamasta kritiikistä. Hän julisti, että kyseessä on ’Normaali ammutaan viestinviejä -taktiikka. Niin kauan, kun mainostaminen pysyy lain puitteissa, se on ihan okei.’

Ehkä Ami Hasan on viettänyt liikaa aikaa väärässä seurassa ja unohtanut ympäröivän yhteiskunnan seuraamisen. Tai ehkä hän tosiaan on tuudittautunut ajatukseen, että mainostoimisto olisi joku täysin ulkopuolinen toimija prosessissa ja että vastuu kaikesta on aina jossain muualla – mainostajalla tuotteesta ja kuluttajalla mainoksen tulkitsemisesta.

Eihän se tietenkään niin mene.”

Osallistuin 16.5. visuaalisen viestintäalan etujärjestön, Grafian, Jutellaan vähän vastuullisuudesta -tilaisuuteen. Tarkoituksena (ja toteumana) oli puhua mainonnan eettisistä sudenkuopista, pelisäännöistä ja sen sellaisita. Lisäkseni puhumassa olivat Vuoden junior -palkittu Mikko Hakkarainen Miltton Creativesta, Platinahuipulla juuri palkittu ja esimerkiksi Bob Helsinki -mainostoimiston perustanut Jukka Kurttila Finlaysonista, ja mm. Amnestyn ja Kallion seurakunnan viestintää hoitanut Anu Merenlahti.

Oma roolini keskustelussa oli tietysti edustaa ammattivänkääjää ja kriitikkoa. Kun minulta kysyttiin alussa motiiviani tehdä vastamainoksia, totesin, että mainonta ja markkinointi ovat niin keskeisiä ja tärkeitä elementtejä nyky-yhteiksunnassa, että niitä ei voi jättää käsittelemättä ja arvioimatta kriittisesti. Toivoisin alan itsensäkin sisäistävän tämän ajatuksen ja kantavan vastuunsa.

Tekemämme turvevastamainos on jälleen yllättävän ajankohtainen tämän turvekampanjan saaman huomautuksen myötä.

Turve-kampanjan kovia substanssiasioita käsiteltiin parin viikon ajan läpi aika laajalti mediassa ja mielipidepalstoilla. Kampanjan väitteitä kyseenalaistettiin ja suorastaan osoitettiin vääriksi. Kampanjan taustalla olevat tahot eivät kuitenkaan osallistuneet keskusteluun, eikä heillä ole juurikaan preesenssiä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Eli keskustelu oli lopulta sitä, että kriitikot kirjoittelivat lehtiin. Hasan & Partners -mainostoimiston ilmottauduttua kampanjan toteuttajaksi Markkinointi & Mainonta -lehdessä, alkoi toinen vaihe keskustellussa. Päästiin puhumaan paheksuntaa herättäneestä muodosta sen substanssin lisäksi.
Turve-kampanjan kovia substanssiasioita käsiteltiin parin viikon ajan läpi aika laajalti mediassa ja mielipidepalstoilla. Kampanjan väitteitä kyseenalaistettiin ja suorastaan osoitettiin vääriksi. Kampanjan taustalla olevat tahot eivät kuitenkaan osallistuneet keskusteluun, eikä heillä ole juurikaan preesenssiä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Eli keskustelu oli lopulta sitä, että kriitikot kirjoittelivat lehtiin.
Hasan & Partners -mainostoimiston ilmottauduttua kampanjan toteuttajaksi Markkinointi & Mainonta -lehdessä, alkoi toinen vaihe keskustellussa. Päästiin puhumaan paheksuntaa herättäneestä muodosta sen substanssin lisäksi.

Aivan sattumalta ja jotenkin sopivasti Ami Hasan pääsi paistattelemaan parrasvaloissa myös pari viikkoa sitten. Mainosalan etujärjestö The Art Directors Club of Europe (ADCE) nimesi Hasanin uudeksi tirehtöörikseen.

”I’m honoured to be elected as the president of ADCE, an organization with massive responsibility, mountainous influence and monumental potential”, Hasan kommentoi itse nimitystään.

ADCE toteaa päätöksestä tiedottaessaan, että ”in a presidential role he cannot help but inject a political perspective on the future.”

Jäämme kiinnostuneina odottamaan tätä poliittisen perspektiivin lisäämistä mainostoimistogurun kommentaariin. Shortlistin järjestämässä turvekeskustelussahan Hasan totesi mainosalasta ja kriitikoistaan, että ”kannattaa jättäytyä pois, jos ei usko tähän markkinatalousyhteiskuntaan, jossa elämme.”

Onnistuneempaa itsereflektiota?

Huhtikuun 28. päivänä kävin PING Helsinki Business Festivalilla keskustelemassa median murroksesta, bloggaamisen ja journalismin eroista ja ennen kaikkea sisältömarkkinoinnista.

Vaikuttajamarkkinointia suunnitteleva ja toteuttava PING Helsinki toimii kiinnostavalla alalla. Bloggaaminen ja maksetut sisällöt ovat kasvava trendi maailmalla ja Suomessa. Samalla, kun keksitään uusia keinoja vältellä mainoksia, maksavat mainostajat siitä, että mainokset nivotaan osaksi sisältöä. Tämä tietenkin edellyttää aivan uudenlaista medialukutaitoa yleisöltä ja pelisilmää markkinoilta.

PING ei ollut täysin osaton Atrian broilerkohusta, jossa joukko bloggaajia maksettiin tutustumaan kanatehtaaseen. Se tapaus poiki myöskin nuhteet MEN:iltä:

Blogin markkinointia osoittava tunniste ei ollut kuluttajalle helposti havaittava, selkeä ja ymmärrettävä. Kuluttaja ei voinut ensisilmäyksellä tunnistaa blogikirjoitusta markkinoinniksi. Koska asianosaiset ovat kuitenkin pyrkineet noudattamaan viranomaisohjeistusta eikä asiasta ole aikaisempaa oikeuskäytäntöä, neuvosto ei tällä kertaa antanut yritykselle huomautusta.”

Siinä, missä mainosalalla on tosiaan ollut aika hiljaista tämän itsereflektion saralla, niin PING otti rohkeasti härkää sarvista ja avasi keskustelua siitä, miten sisältöyhteistyö saatettaisiin toteuttaa soveliaalla tavalla.

PINGin tapahtuma oli toki häpeilemätöntä mainostajien ja sisältötuottajien parittamista. Silti sen puitteissa onnistuttiin pohtimaan myös sitä, että pitäisikö alalla olla jotain itsesäätelyä (pitäisi) ja että kuinka ja kuka sitä voisi toteuttaa (ei mitään havaintoa).

Itsesäätely on sikäli arvokasta sekä mainos- että bloggausalalle, että mikäli pelisäännöt eivät selkiydy itse, saattaa valtio työntää lusikkansa mukaan soppaan tarpeettoman pontevasti.

Nämä itsesäätelyyn liittyvät kysymykset epäilemättä puhuttavat meitä kiinnostuneita vielä pitkälle tulevaisuuteen.

Jaa tämä:

Suo, turve ja tukku ongelmia

Turveinfo-mainoskampanja saa kysymään, miksi turpeesta oikeastaan kiistellään. Lisäksi voi miettiä sitä, mikä on mainostoimiston rooli mediakohuissa.

Turpeen käyttö energiatuotannossa on ongelmallista. Sen vaatima ojittaminen kuivattaa suon, minkä jälkeen sateet huuhtovat mennessään kuivuneen turpeen köyhdyttäen maaperää ja rehevöittäen läheisiä vesistöjä. Kovien sateiden ja tulvapiikkien aikaan vaikutus on suurin ja samalla päästöjen mittaaminen vaikeinta. Tämän vuoksi turpeen vaikutuksia vesistöille on systemaattisesti aliarvioitu.

Ojittaminen ja turpeen kaivuu ovat ensisijaisia syitä suolajien uhanalaisuuteen, ja suolajien ja soiden lajiston uhanalaistuminen on viime vuosina vain pahentunut – soilla ei mene Suomessa hyvin.

Turvealan puolustajat tukeutuvat usein konsulttiyhtiö Pöyryn selvityksiin vesistöhaittojen vähyydestä. Samalla jää kuitenkin mainitsematta, että Pöyry on myös Turveinfo-kampanjan ja turpeen energiakäyttöä ajavan Bioenergia ry:n jäsen.

Turve-kampanjan kovia substanssiasioita käsiteltiin parin viikon ajan läpi aika laajalti mediassa ja mielipidepalstoilla. Kampanjan väitteitä kyseenalaistettiin ja suorastaan osoitettiin vääriksi. Kampanjan taustalla olevat tahot eivät kuitenkaan osallistuneet keskusteluun, eikä heillä ole juurikaan preesenssiä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Eli keskustelu oli lopulta sitä, että kriitikot kirjoittelivat lehtiin. Hasan & Partners -mainostoimiston ilmottauduttua kampanjan toteuttajaksi Markkinointi & Mainonta -lehdessä, alkoi toinen vaihe keskustellussa. Päästiin puhumaan paheksuntaa herättäneestä muodosta sen substanssin lisäksi.
Turve-kampanjan kovia substanssiasioita käsiteltiin parin viikon ajan läpi aika laajalti mediassa ja mielipidepalstoilla. Kampanjan väitteitä kyseenalaistettiin ja suorastaan osoitettiin vääriksi. Kampanjan taustalla olevat tahot eivät kuitenkaan osallistuneet keskusteluun. Eli keskustelu oli lopulta sitä, että kriitikot kirjoittelivat lehtiin. Hasan & Partners -mainostoimiston ilmoittauduttua kampanjan toteuttajaksi Markkinointi & Mainonta -lehdessä, alkoi toinen vaihe keskustellussa. Päästiin puhumaan paheksuntaa herättäneestä muodosta sen substanssin lisäksi.

Suolajien lisäksi turpeen nostosta kärsivät luonnon käyttö- ja virkistysarvot. Tuhannet suomalaiset kalastajat, mökkeilijät, hillastajat ja retkeilijät ovatkin aktivoituneet asiassa. Muun muassa paikalliset yhdistykset ovat viime vuosina vaatineet painokkaasti valtionyhtiö Vapoa puuttumaan turpeesta aiheutuviin vesistöhaittoihin ja säilyttämään suot luonnontilaisina.

Vaasan hallinto-oikeus määräsi vuonna 2016 Vapon maksamaan Alavuudella sijaitsevan Saarijärven kunnostamiskuluja. Vapo on joutunut korvaamaan haittoja myös Keuruun Liesjärven ranta-asukkaille. Paikallisen vastustuksen vuoksi aluehallintovirastot ovat viime vuosina tiukentaneet turpeenoton ympäristölupien ehtoja.

Globaalisti turvemaat ovat maailman suurin hiilivarasto. Ne sisältävät noin kolmasosan kaikesta maaperän hiilestä, vaikka turvemaita on vain kolme prosenttia maailman pinta-alasta. Paksut turvesuot ovat siis hyviä hiilivarastoja ja ne sitovat hiiltä ilmakehästä. Soiden ojittaminen metsätalouden, maatalouden ja turveteollisuuden tarpeisiin johtaa valtaviin päästöihin, jotka kiihdyttävät ilmastonmuutosta.

Polttoturpeella tuotetaan runsas neljä prosenttia Suomen energiasta, mutta turpeen hyödyntämisestä aiheutuu arviolta 10–15 prosenttia Suomen päästöistä. Tilastokeskuksen mukaan tämä arvio on pikemmin liian pieni kuin iso.

Turve-energiaa ei tuoteta ilman tukia. Vuoden 2017 valtion budjetista käy ilmi, että turpeelle suunnattu epäsuora verotuki on tällä hetkellä 146 miljoonaa euroa vuodessa. OECD:n ja ympäristöministeriön mukaan turpeelle annettu tuki edustaa ympäristölle haitallista tukea. Jos turvetta verotettaisiin kuten muita fossiilisia polttoaineita, sen verotus olisi yli kymmenkertainen nykyiseen verrattuna. Tuista ja verohelpotuksista huolimatta valtio-omisteinen turvetuottaja Vapo on ollut viime vuodet suurissa talousvaikeuksissa.

Juha Sipilän hallituksen energia- ja ilmastostrategian mukaan turpeen käyttö voisi lisääntyä lähivuosina, jolloin turve korvaisi kivihiilen käyttöä, mikä taas nostaisi kasvihuonepäästöjä. Kansalaisjärjestöjen Hiilivapaa Suomi -kampanjan mukaan turpeen käytön lisääminen ei ole Pariisin ilmastosopimuksen mukaista.

Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija. Luonnonsuojeluliitto vaatii turpeen energiakäytöstä luopumista vuoteen 2025 mennessä.

Kommentti:

SAAKO MAINOKSESSA VEDÄTTÄÄ?

Turveinfo-mainoskampanja herätti huomiota ilmestyttyään kadunvarsien valotauluihin ja muun muassa Helsingin Sanomien etusivulle. Turpeeseen kriittisesti suhtautuvat kansalaiset leimattiin tarkoituksellisen provosoivissa mainoksissa tyhmiksi ja turpeen polton ilmoitettiin olevan ekoteko. Kunnallisia ja yksityisiä energia-alan yhtiöitä edustavan Bioenergia ry:n kampanjan väitteet eivät sattuneet yksiin ympäristöliikkeen ja tieteellisen tutkimuksen tulosten kanssa.

Julkisuudessa käynnistyi eloisa keskustelu, jota epäilemättä ruokki myös se, että yksi mainosleiskoista oli loukkaava vanhuksia kohtaan ja toinen avoimen russofobinen.

Pian julkisuuteen tuli myös toteuttaneen mainostoimiston nimi. Palkittu Hasan & Partners on yksi alan suurimmista toimijoista Suomessa. Kampanjan budjetti on noin 300 000 euroa. Keskustelu löysi tiensä myös toimiston Facebook-seinälle. Mainostoimiston perustaja ja hallituksen puheenjohtaja, Ami Hasan, pyristeli irti vastuusta ja syytti keskustelijoita ”viestinviejän ampumisesta”.

Hasan määritteli ympäristöjärjestökentän sekä alan tutkijat ”ärhäkäksi ja turhautuneeksi aktivistiryhmäksi”. Ami Hasan sanoi Markkinointi & Mainonnan haastattelussa epäilevänsä salaliittoa, jossa yleisöpalaute kohdistettiin epäreilusti hänen yritykseensä. Hän uhkaili juristeilla ja kertoi, että kriittisen sähköpostin lähettäminen olisi ”rikoslaissa mainittua yritystoiminnan haittaamista”.

Mainostoimisto ei koe vastuuta tekemisistään. Palkintojen ropistessa kunnia kelpaa, mutta palautteen hän neuvoo kohdistamaan asiakkaalleen – Turveinfo ei tosin ole läsnä sosiaalisessa mediassa eikä osallistu keskusteluun.

Mieleen tulee ajatus pankkirosvokoplan pakoauton kuskista, joka jälkikäteen kertoo vain kääntäneensä rattia. Eihän se tietenkään niin mene.

Mainosala ei oikein osaa ottaa vastaan substanssiin perustuvaa kriittistä palautetta. Negatiiviset ajatukset eivät kuulu hypeaallon harjalla surffaavan alan imagoon. Ainoa alaa aktiivisesti seuraava media Markkinointi & Mainonta teki jutun Hasanin turvekampanjasta pari päivää ennen julkisen keskustelun käynnistymistä, mutta jutussa ei juurikaan huomioitu mainostoimiston rooliin liittyviä ongelmia.

Mainoksilla on merkittävä rooli yhteiskunnassa. Alan toimijoiden on osallistuttava alaa käsittelevään keskusteluun ja otettava vastuu tekemisistään.

JARI TAMMINEN

Jaa tämä:

Pitäisikö mainostoimistolla olla moraali

Hasan & Partners toteutti kohua herättäneet Turveinfon kampanjan. Tämä on ihan hyvä hetki miettiä sitä, että missä määrin eettisesti kestämättömän mainostajan päälle satava kura kuuluu myös mainosmaakarien niskaan.

Palkittu ja ylistetty mainostoimisto Hasan & Partners on siis toteuttanut mainoskampanjan, jossa sota todistetaan rauhaksi ja väärä oikeaksi. Turveinfon mainoksissa turvetta ylistetään ympäristöystävälliseksi, vaikka se on fossiilinen polttoaine. Turveinfon mainoksissa myöskin väitetään turvetta uusiutuvaksi raaka-aineeksi, vaikka se ei sitä ole. Tai no, jos tarpeeksi pitkä sihti otetaan, niin onhan öljy ja kivihiilikin uusiutuvia, mutta näitä on kuitenkin perinteisesti arvioitu ihmislajin aikaperspektiivin puitteissa, ei niinkään kosmologisessa mittakaavassa.

Turveinfon mainokset olivat myöskin siitä kiinnostavia, että niissä meitä kuluttajakansalaisia sanottiin tyhmiksi. On hyvin harvinaista, että mainoksessa haukuttaisiin yleisöä. Massiivisen mediaan sekä julkiseen tilaan levinneen kampanjan todellinen kohderyhmä lienee poliitikot ja virkamiehet, joiden silmissä turve halutaan viherpestä puhtoiseksi. Poliitikkoihin tietenkin kannattaa pyrkiä vaikuttamaan näin vaalien alla.

Suomen luonnonsuojeluliitto korjasi hieman tätä Turveinfon mainosta. Pahimmat valheet viivattiin yli ja kyllähän sieltä sen jälkeen jotain järkeäkin löytyi. SLL:n kommentteja suoympäristön suojelusta löytyy täältä [http://www.sll.fi/mita-me-teemme/suot/tavoitteemme].
Suomen luonnonsuojeluliitto korjasi hieman tätä Turveinfon mainosta. Pahimmat valheet viivattiin yli ja kyllähän sieltä sen jälkeen jotain järkeäkin löytyi. SLL:n kommentteja suoympäristön suojelusta löytyy täältä.

Turveinfo tietenkin tekee sitä, mitä turveteollisuus haluaa. Turveinfon taustalla on Bioenergia ry, jonka jäsenistöön kuuluu monenmoisia energiateollisuuden yhtiöitä, sekä yksityisiä että kunnallisia. Hallitusvaltaa yhdistyksessä käyttää muun muassa MTK:n, Metsä Groupin, Gasumin ja Vapon kaltaisten toimijoiden edustajat.

Mainoskampanjan perusteella voisi päätellä, että Turveinfon ja Bioenergia ry:n tavoitteena on maksimoida turvesoiden tuhoaminen ja turpeen polttamisen, ja samalla minimoida uusiutuviin energiantuotantomenetelmiin kohdistuvat investoinnit. Onnistuakseen tässä, Turveinfo on ihan ymmärrettävästi ottanut avukseen viestinnän ammattilaiset ja heitähän Hasan & Partnersin palveluksesta löytyy. Siellä on terävää ja osaavaa porukkaa (joista itsekin tunnen muutamia).

Turveinfon kampanjan hinnaksi on ilmoitettu noin 300 000 euroa. Ottaen huomioon Bioenergia ry:n taustat, ei kannata epäillä hetkeäkään etteikö kamppis pyörisi aika isolta osin veronmaksajien rahoilla – eli hyvä me!

Jos Turveinfon toiminta onkin ymmärrettävää, niin Ami Hasanin porukan toiminta ei sitä välttämättä ole. Palkitulla toimistolla epäilemättä piisaa asiakkaita, vaikka näin lama runnokin. Taidekeräilijänä ja sivistyneenä miehenä tunnettu Ami Hasan muun muassa luennoi Cannes’n mainoskilpailun yhteydessä eettisemmän mainonnan puolesta. En ollut kuuntelemassa settiä, mutta kiinnostaisi tietää, että mitäköhän ihmettä siellä on horistu. Mikäli Ami Hasan on sitä mieltä, että kyllä jotkut rajat pitää olla, niin missäköhän raja menee, jos Turveinfo ei näitä rajoja ylitä.

Ehkäpä mainostoimiston veijarit suhtautuivat tähän kampanjaan sillai sopivan ironisesti. Ei kai kukaan näitä mainoksia muutenkaan usko, niin eihän tästä mitään haittaakaan voi olla, eh? Tätä russofobista leiskaa eivät ole edes turvelobbaajat kehdanneet laittaa omille sivuilleen. Hesariin se toki kelpasi.
Ehkäpä mainostoimiston veijarit suhtautuivat tähän kampanjaan sillai sopivan ironisesti. Ei kai kukaan näitä mainoksia muutenkaan usko, niin eihän tästä mitään haittaakaan voi olla, eh? Tätä russofobista leiskaa eivät ole edes turvelobbaajat kehdanneet laittaa omille sivuilleen. Hesariin se toki kelpasi. (Kuvakaappaus osoitteesta HS.fi)

Vaikka kovin kriittisesti mainoksiin suhtaudunkin en ole sitä mieltä, että mainokset pitäisi tyystin kieltää. Mainonta on hyvin vaikeasti määriteltävä ilmiö ja enkä osaa sanoa, mitä olisimme kieltämässä, jos yrittäisimme kieltää mainonnan. Joku raja pitäisi silti olla ja silloin kun raja ylittyy, sopii siitä kyllä huomauttaa.

Usein olen itse muotoillut mainoksiin kohdistuvan kritiikkini vastamainosten muotoon. No, meidän turvevastamainos on vielä prosessissa, mutta sitä odotellessa voi vaikka käydä katsomassa, miten H&P:n arvostelut kyykkäävät Facebookissa. Palaute on ollut suhteellisen tylyä ja sikäli ihan oikeutettua, että tiede on kampanjan kriitikoiden puolella. On ehkä ihan perusteltua, että mainostoimisto saa osansa tästä turvemyrskystä:

Hasan & partnersin ala-arvoinen mainoskampanja jonka he tekivät turvelobbylle vahingoittaa ilmastoa ja suomen vesistöjä. Tällaiseen toimintaan suostuminen osoittaa vastuuttomuutta ja ammattitaidon puutetta.”

Mustan muuttaminen valkoiseksi voi olla mainostoimistolta sinänsä taidokas urheilusuoritus, mutta eettisesti se on täysin ala-arvoista. Turpeen haitallisista ympäristövaikutuksista löytyy kyllä riittävästi tieteellistä tutkimustietoa.”

Ihanko oikeasti Hasan & Partners olette sitä mieltä, että Suomessa asuu maailman hölmöin kansa? Miksi teette turvelobbareille valheellista kampanjaa? Turpeen energiakäyttö ei ainoastaan aiheuta merkittäviä päästöjä vaan pilaa myös suoluonnon ja vesistöt.”

Mites meni noin niinku omasta mielestä? Raatokuutio much?

Turveinfon kampanjan voisi rinnastaa Yhdysvalloissa vaikuttaneeseen Clean Coal -kampanjaan. Clean Coal poiki ihan kiitettävästi vastalauseitakin.

Jaa tämä: