Uskonto

Paratiisin lapset

Tv-evankelistat ovat ihmeellinen ilmiö, mutta heidän elämänsä voi olla vielä ihmeellisempää.

Kulutus oli 1980-luvun Jumala, eikä kukaan uskonut siihen yhtä kiihkeästi kuin tele-evankelistat Jim ja Tammy Faye Bakker. Kahdestaan Bakkerit tekivät uskonnosta modernia massaviihdettä ja antoivat tele-evankelismille sen muoviset, räi­keästi meikatut kasvot. 30 vuotta myöhemmin mielikuva elää edelleen: Jim Bakker rukoilemassa rahaa taivaasta taivaskanavalla, ja Tammy Faye itkemässä maskarat valuen, kyynelten kimaltaessa kilpaa hänen timanttiensa kanssa.

Monien mielestä he olivat vain hengellisiä käärmeöljykauppiaita hyväksikäyttämässä ihmisten – lähinnä hillbillyjen – yksinkertaisuutta ja huonoa makua. Ja kun Bakkerit tipahtivat, ensin seksi- ja sitten talousskandaaliin, kulki valistuneemman Amerikan läpi kutkuttavan omahyväinen väristys – mitäs me sanoimme.

Bakkerien nousu oli ollut huikea show, joka alkoi vaatimattomasti käsinukeilla. Jim ja Tammy Faye Bakker aloittivat 1960-luvun puolivälissä pienen kristillisen CBN-kanavan lastenohjelmalla, jossa Susie Moppet, Allie Alligaattori ja Puhuva Koira Muffin kertoivat lapsille Raamatusta.

Todellinen kunnari oli sitä seurannut 700 Club, ensimmäinen kristillinen ohjelma, joka oli saarnan sijaan muodoltaan talk show. Tässä formaatissa Bakkerit olivat elementissään. Kuvauksissa heidän kemiaansa luotettiin enemmän kuin käsikirjoitukseen ja usein pariskunnan kotielämä ja tv sekoittuivat keskenään. Lopputulos oli spontaani, tunnustuksellinen ja usein sekava. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen takia yleisöstä tuntui, että he todella tunsivat Tammyn ja Jimin. He olivat realitya ennen tosi-tv:tä.

Bakkerit olivat monella tapaa pioneereja. He olivat vastuussa CBN:n alkumenestyksestä ja mukana perustamassa maailman suurinta uskonnollista televisioverkkoa Trinity Broadcastingia vuonna 1973. Trinity ja vuosi myöhemmin perustettu Bakkerien oma PTL Television Network olivat ensimmäisiä tahoja, jotka ottivat täyden hyödyn irti satelliittitelevision mahdollisuuksista, rinta rinnan Ted Turnerin ja HBO:n kanssa.

Kanadalaisen Jonathan Hobinin In The Playroom 
-teossarjan lavastetuissa kuvissa lapset leikkivät aikuisten maailmaa. Näiden leikkien kautta näemme vilauksen siitä, 
miltä aikuisten maailma näyttää lasten silmin katsottuna. Lashes -teoksessa ”Tammy Faye Messner” istuu sairaalavuoteella Louis Vuitton -raamattu sylissään. ”LV-raamattu viittaa osaltaan kaksinaismoralismiin, 
jota esiintyy erityisesti katolisessa kirkossa ja Vatikaanissa. Kuitenkin kyse on vähemmän LV-brändissä ja enemmän kommentti niitä kohtaan, jotka palvovat brändejä”, Hobin kertoo Häiriköt – kulttuurihäirinnän aakkoset -kirjassa.
Kanadalaisen Jonathan Hobinin In The Playroom 
-teossarjan lavastetuissa kuvissa lapset leikkivät aikuisten maailmaa. Näiden leikkien kautta näemme vilauksen siitä, 
miltä aikuisten maailma näyttää lasten silmin katsottuna. Lashes -teoksessa ”Tammy Faye Messner” istuu sairaalavuoteella Louis Vuitton -raamattu sylissään.
”LV-raamattu viittaa osaltaan kaksinaismoralismiin, 
jota esiintyy erityisesti katolisessa kirkossa ja Vatikaanissa. Kuitenkin kyse on vähemmän LV-brändissä ja enemmän kommentti niitä kohtaan, jotka palvovat brändejä”, Hobin kertoo Häiriköt – kulttuurihäirinnän aakkoset -kirjassa.

Jim Bakkerin julistama evankeliumi oli niin sanottua menestysteologiaa. Menestysteologia on viime vuosisadalla Yhdysvalloissa levinnyt kristillinen oppi, joka painottaa uskovien maallista menestymistä, terveyttä ja suurta omaisuutta. ”Ajallinen menestys” nähdään jumalan siu­nauksena.

Bakkerit elivät niin kuin opettivat. ”Miksi minun pitäisi pyytää anteeksi sitä, että Jumala syytää meille kristallikruunuja, mahonkia ja parhaita rakennuksia?” kysyi Jim. Tämä resonoi maassa joka oli selvinnyt 1930-luvun lamasta ja toisesta maailmansodasta. Amerikka oli valmis self-helpille, positiivisuudelle ja kirkolle, joka sanoi, että terveys ja rikkaus ovat laillisia oikeuksiamme ja saavutettavissa, jos vain uskomme.

Ludvig XIV, eli Aurinkokuningas, muistetaan Ranskan kaikkien aikojen pitkäaikaisimpana hallitsijana (1643 – 1715) ja miehenä, joka ei ollut vaatimaton. Hän remontoi Versailles'n palatsin nykyisenlaiseksi kitch-kakuksi, jossa on muun muassa kullalla päällystetty huone. Pankkiiri Björn Wahlroos ei ole syntyjään aatelinen, mutta rahaa hän on onnistunut haalimaan. Kalvinistisen opin mukaan menestys ja mammona ovat merkkejä Jumalan suosiosta. Jos näin tosiaan on, on Wahlroos epäilemättä vähintään pyhimys. Rahoillaan hän on muun muassa ostanut kartanoita ja ujuttanut itsensä Ruotsin kuninkaan kaveripiiriin – eli siis melkein siniverinen hänkin.
Tekeekö menestys pyhäksi? Pankkiiri Björn Wahlroos on onnistunut haalimaan rahaa afääreillään. Kalvinistisen opin mukaan menestys ja mammona ovat merkkejä Jumalan suosiosta. Jos näin tosiaan on, on Wahlroos epäilemättä vähintään pyhimys. Rahoillaan hän on muun muassa ostanut kartanoita ja ujuttanut itsensä Ruotsin kuninkaan kaveripiiriin – eli siis melkein siniverinen hänkin.

Bakkerit tiesivät tämän. Jim tuli alempaan keskiluokkaan pyristelleestä helluntailaisesta perheestä, ja Tammyn lapsuudessa kahdeksan lasta varttui pienessä kodissa, jossa ei ollut sisävessaa tai juoksevaa vettä. Ensimmäisen elokuvansa Tammy – joka tulisi elämässään viettämään tuhansia tunteja kameroiden edessä – näki vasta avioiduttuaan Jimin kanssa. Kumpikaan ei ollut syntynyt rahakkaina, he olivat roskasakkia who got lucky.

Vuonna 1990 The New Yorker -lehti kuvaili, kuinka ”Bakkereissa ruumiillistui 1980-luvun luonteenomainen ylettömyys: sen ahneus, kimallus ja häpeämättömyys – joka heidän tapauksessaan oli jotain niin puhdasta, että se muuntui jo eräänlaiseksi viattomuudeksi”.

Bakkerit tosiaan olivat kuin viattomia lapsia temmeltäessään uudessa loistavassa maailmassaan. Heillä oli jopa oma leikkipuistonsa. Heritage USA:n, ”kristittyjen Disneylandin” rakentaminen Fort Milliin, Etelä-Carolinaan oli Bakkerien ykkösprioriteetti 80-luvulla. Valtavaa kompleksia laajennettiin menestysteologian mukaan nopeasti ja optimistisesti. Huippuvuosina Heritage USA kilpaili Yhdysvaltojen suosituimman huvipuiston tittelistä Disneylandin ja Walt Disney Worldin kanssa.

Juuri ennen Bakkerien eroa puistoon alettiin rakentaa maailman suurinta kirkkoa, 30 000 hengen ”Crystal Palace­ Ministry Centeriä”. Tämä kaikki rahoitettiin tavallisten ihmisten lahjoituksilla.

Rahaa ei silti tullut tarpeeksi. Vihdoin Jim sai idean alkaa myydä elinikäistä jäsenpassia puistoon ja sen hotelleihin. Lopulta jäsenyyksiä myytiin täysin yli alueen kapasiteetin. Jim Bakker ei pitänyt tätä ongelmana, koska hän uskoi, että heidän kasvunsa olisi rajatonta. Tähän uskoi moni muukin.

Bakkerien perintö elää väkevänä monien uskon miesten ja naisten työssä. Samoin heidän jalanjäljissä arkeltavat myös monet taiteilijat, jotka parodioivat heidän flamboyanttia tyyliään. Ehkäpä huikaisevin esimerkki taiteen, aktivismin ja tele-evankelista-estetiikan kohtaamisesta on yhdysvaltalainen Reverend Billy seurakuntineen.
”Paholaisen logot pakottavat itsensä teidän kaikkien elämään. Shopocalypse, kulutushysterian maailmanloppu häämöttää jo kulman takana. Aamen!”, Suomessakin vieraillut Rev. Billy julisti Voiman haastettelussa

Menestysteologia oli linjassa 1970–80-lukujen zeitgeistin kanssa. Suuntaus on saanut vaikutteita varhaisilta New Age -liikkeiltä ja jakaa niiden kanssa oppeja, jotka ovat nousseet myös valtakulttuuriin. Näistä tunnetuimmat lienevät Oprah Winfrey Showsta ja Rhonda Byrnen The Secret -self-help-kirjasta tutut ”positiivinen tunnustus” ja ”visualisointi”.

Positiivisella tunnustuksella tarkoitetaan sitä, että uskova puhuu vain myönteisiä ja positiivisia asioita, korostaen aineellista menestystä, fyysistä terveyttä ja voittoa. Menestysteologian mukaan se, mitä sanot ja ajattelet, luo todellisuutesi.

Jim Bakkerille todellisuus vuonna 1989 oli 45 vuoden linnatuomio useista talousrikoksista. Kirkon sihteerin, 27-vuotiaan Jessica Hahnin esittämä syyte seksiin pakottamisesta hylättiin oikeudessa. Bakkerien maineelle ja avioliitolle se oli kuitenkin kuolemantuomio.

Bakker vapautui lopulta jo vuonna 1994 ja on palannut myöhemmin tv-työhönsä. Bakkerin nykyisessä ohjelmassa fokus on tuomiopäivässä. Nuoren miehen rajaton optimismi on vaihtunut maailmanlopun odotukseksi. Nykyään hän myy ylihintaisia elintarvikeämpäreitä maailmanloppuun varautuville, ja kauppa käy. Mainoksessa yleisöä kehotetaan käyttämään mielikuvitustaan: ”Kuvittele, että maailman­loppu tulee ja sinä syöt kuninkaiden aamiaista.”

Katsojat, jotka uskoivat Bakkeria, kun hän joskus sanoi, että ”paras on vielä edessä”, odottavat nyt pahinta hänen kanssaan.

Vuonna 1987 kaikki oli vielä kunnollista ja kimaltelevaa. Kuvassa Bakkerin saapuvat The Gospel Truth -esitykseen.
Vuonna 1987 kaikki oli vielä kunnollista ja kimaltelevaa. Kuvassa Bakkerin saapuvat The Gospel Truth -esitykseen.

Vuonna 2007 syöpään menehtynyttä Tammy Faye Bakkeria ei koskaan syytetty rikoksista PTL Television Networkin taloussotkuissa. Evankelistapiirien hylättyä julkisuudessa tuomitut Bakkerit, otti erityisesti gay-yhteisö Tammyn siipiensä suojaan.

Uransa huipulla Tammy oli tehnyt koskettavan tv-spesiaalin, jossa oli vieraana AIDS-­aktivisti ja ensimmäinen HIV-lääkityksen testikäyttäjä, ”potilas nro 1”. Ohjelma esitettiin PTL-kanavalla syksyllä 1985, kaksi vuotta ennen kuin Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan suostui kommentoimaan maansa järkyttävää AIDS-tilannetta mitenkään.

Monet muistivat tämän ja uskoivat yhä edelleen ­Tammyyn.

John H. Wigger: PTL – The Rise and Fall of Jim and Tammy Faye Bakker’s Evangelical Empire (Oxford University Press 2017)

Jaa tämä:

Väkivaltaisimmasta uskonnollisesta tekstistä

 Mitä selviää, kun tietokone arvioi Vanhan- ja Uuden testamentin ja Koraanin väkivaltaisuutta. Entä mitä sanoo tutkimus uskonnosta terrorismin selittäjänä.

Odin Text -ohjelma analysoi tekstimassojen sisältöjä koneellisesti. Ohjelman kehittäjä, Tom H.C. Anderson päätti syöttää Vanhan– ja Uuden testamentin sekä Koraanin järjestelmään ja katsoa, mitä tapahtuu. Anderson jaottelin analyysin kahdeksan tunteen mukaan. Tunteita olivat ilo, toivo, viha, inho, suru, yllättyneisyys, pelko ja luottamus.

Analyysin perusteella Raamattu oli Koraania vihaisempi ja vähemmän luottava. Edelleen analyysi paljasti, että Vanha testamentti oli väkivaltaisempi kuin Uusi testamentti (quelle surprise) ja jopa tuplasti Koraania väkivaltaisempi.

”Näistä kolmesta tekstistä Vanhan testamentin sisältö vaikuttaa väkivaltaisimmalta. Tappamiseen ja tuhoamiseen viitataan hieman useammin kuin Uudessa testamentissa (2,8%) kuin Koraanissa (2,1%). Vanha testamentti on selvä voittaja tappamisen ja tuhoamisen maininnoissa (5,3%).”

Koska herra Anderson ei ole tyhmä, hän myös totesi, että hän ei arvioinut uskontojen väkivaltaisuutta, eikä hänen tarkoituksenaan ole kommentoida uskontoja kokonaisuutena. Hän myös muistuttaa, että nämä kolme kirjaa eivät muodosta edustamiensa uskontojen koko uskonnollista kirjallisuutta.

Tämä tutkimus on kuitenkin sikäli kiinnostava, että Koraanin väkivaltaisia pätkiä tunnutaan siteeraavan toistuvasti ja niitä käytetään todisteena islamin sisäänrakennetusta väkivaltaisuudesta. Samalla Raamatun väkivaltaisten kohtien siteeraamista pidetään lähinnä tarkoitushakuisena.

Fox News pahastui, kun vasemmistomädättäjät rinnastivat kuvan kivääriä ja uskonnollista kirjaa esittelevästä naisesta toiseen kivääriä ja uskonnollista kirjaa esittelevän naisen kuvaan.
Fox News pahastui, kun vasemmistomädättäjät rinnastivat kuvan kivääriä ja uskonnollista kirjaa esittelevästä naisesta toiseen kivääriä ja uskonnollista kirjaa esittelevän naisen kuvaan. Katso video olempana.

Ennen kuin huomautatte siitä, niin totean itsekin, että tietenkin tekstin tulkinta vaikuttaa asiaan. Ja se, mitä sen nimissä saadaan vakuutettua ihmiset tekemään. 2000-luvulla olemme uskonnollisen väkivallan yhteydessä tottuneet puhumaan islamilaisesta terrorismista.

Tässä kohdassa apuun tulee – jälleen – tutkimus. Väitöstutkimuksessaan vasemmistolaista terrorismia tutkinut Leena Malkki Helsingin yliopistolta kirjoitti Politiikasta.fi-julkaisuun uskonnollisesta terrorismista. Mikäli aihe kiinnostaa, kannattaa lukea Miksi uskonto yksin ei riitä selittämään terrorismia -teksti kokonaisuudessaan. Siteeraan alla pätkiä siitä:

”Viime vuosina on ihmetelty, miksi länsimaissa kasvaneet nuoret ovat päätyneet omaksumaan voimakkaasti länsivastaisen ajatusmaailman ja ottamaan suuria riskejä osallistuakseen terroritoimintaan. Asiasta on käyty välillä kiivastakin keskustelua. 

Toisten mielestä selitys löytyy islamista ja radikaalien saarnaajien vaikutuksesta nuoriin. Toiset taas näkevät ilmiön juuret pikemminkin syrjinnän ja huonon sosioekonomisen aseman tuottamassa syrjäytymisessä ja vieraantuneisuuden tunteessa.

Terrorismiin radikalisoitumista on tutkittu viime vuosina paljon. Tutkimus osoittaa, että kyse on aina monen tekijän palapelistä. Ideologia on yksi näistä paloista, mutta ei välttämättä se tärkein.

Terrori-iskuihin osallistuneet eivät kuitenkaan vaikuta yleisesti olleen mitenkään erityisen syrjäytyneitä tai huonosti kotoutuneita. Kysymys ei näyttäisikään olevan – ainakaan pelkästään – sosioekonomisin mittarein todennettavasta huono-osaisuudesta.

Olennaisempaa vaikuttaa olevan kokemus vääryydestä. Muslimien kohtelu Euroopassa saatetaan kokea vääryytenä. Sen lisäksi monet terroritoimintaan mukaan lähteneet ovat kokeneet länsimaiden ulkopolitiikan arabimaiden osalta voimakkaasti epäoikeudenmukaisena ja pitäneet länsimaiden toimintaa kaksinaismoralistisena.

Jotta jokin maailmankatsomus ylipäänsä puhuttelee, sen täytyy tuntua relevantilta ja järkevältä oman arkikokemuksen valossa. Kokemukset vääryydestä, syrjinnästä ja vieraantuneisuudesta voivat osaltaan selittää, miksi länsivastainen ajattelu löytää ymmärtäjiä. Hannu Juusolan kuvaamakonfliktien islamisoituminen yhdessä erityisesti Isisin tarjoaman helposti lähestyttävän materiaalin kanssa tarjoaa selityksen ja ratkaisun näin kokeneell

Jotkut tutkijat ovat väittäneet, että monille salafi-jihadistiseen terrorismiin lähteneille eurooppalaisille ideologia on ollut varsin toissijainen tekijä. Erityisesti jos vertailee keskenään sellaisia ideologisilta näkemyksiltään radikaaleja henkilöitä, jotka ovat ja eivät ole lähteneet väkivaltaiseen toimintaan mukaan, erottavat tekijät löytyvät toisaalta.

Tutkimustulokset viittaavat siihen, että terroritoimintaan mukaan lähtemisen palapelissä on samankaltaisuutta aikakaudesta ja taustalla olevasta ideologiasta riippumatta.”

Tämä runsaudensarvihan ei yhdellä kaadolla tyhjene ja esimerkiksi edellä mainitulta Politiikasta.fi-sivulta löytyy kiinnostava Uskonto terrorismin selittäjänä -juttusarja.


Tässä samaan aikaan sekä viihdyttävä että järkyttävä videoklippi uutisista, josta tuo ylempänä näkyvä kuvakaappaus on peräisin.

Jaa tämä: