verimineraalit

Hyvää koulumatkaa kaikille

Kongon kouluikäiset louhivat meidän koululaisten elektroniikan.

Pikkukoululaisista puhuttaessa kuulin teleoperaattorin tarjoamasta sopimuksesta, jossa saa aina uuden halpisluurin, jos entinen hajoaa. Ja sitten niitä luureja tietenkin kohdellaan sen mukaisesti ja niitä hajoaa ja uusia laitteita tarvitaan.

Tämä tuntuu erittäin pahalta, ottaen huomioon, että raaka-aineita noihin puhelimiin on louhimassa niiden meidän ekaluokkalaisten ikäiset (ja nuoremmat) lapset. Sky News kävi tutustumassa olosuhteisiin Kongossa, josta tulee noin 60 prosenttia maailman koboltista.

”Mineraali on keskeinen osa älypuhelinten ja kannettavien tietokoneiden akkuja ja sen avulla Applen ja Samsungin kaltaiset suuryritykset tekevät miljardeja. Kuitenkin monet heistä, jotka louhivat raaka-aineen hengenvaarallisissa olosuhteissa saavat palkkaa niinkin vähän kuin 10 senttiä (8p) päivässä.

Koska yrityksien ei edellytetä jäljittävän kobolttinsa alkuperää – ja valtaosa maailman koboltista tulee Kongon demokraattisesta tasavallasta – todennäköisyys on sen puolella, että sinunkin älypuhelimesi akku sisältää keskiafrikkalaisen valtion lasten louhimaa kobolttia.”

Sky Newsin haastattelema 8-vuotias Dorsen kertoi, kuinka hän ei ollut ansainnut tarpeeksi saadakseen ruokaa kahteen päivään, vaikka hän oli työskennellyt 12-tuntisia päiviä.

Huawei kannusti Honor-älypuhelinmainoksissa meitä "Sanomaan sen". No, me sanoimme ja samalla näytimme. Mainoskuvastossa harvemmin esitetään tuotteeseen liittyviä ongelmia, vaikka ne saattavat olla keskeinen osa tuotteen valmistamista. Ajattelimme korjata tämänkin puutteen tässä Honest-vastamainoksessa.
Huawei kannusti Honor-älypuhelinmainoksissa meitä ”Sanomaan sen”. No, me sanoimme ja samalla näytimme. Mainoskuvastossa harvemmin esitetään tuotteeseen liittyviä ongelmia, vaikka ne saattavat olla keskeinen osa tuotteen valmistamista. Ajattelimme korjata tämänkin puutteen tässä Honest-vastamainoksessa.

Jotta kaikki ei olisi niin yksinkertaista, on hyvä muistaa, että monimutkaisessa maailmassa myös korjausliikkeet ovat monimutkaisia ja vaikeita. Hanna Nikkanen kirjoitti tähän liittyen marraskuussa 2010:

”Heinäkuussa 2010 Barack Obama nimittäin allekirjoitti lain, joka velvoittaa kaikkia New Yorkin pörssiin listautuneita yrityksiä ilmoittamaan, käyttävätkö ne Kongosta tai naapurimaista louhittuja konfliktimineraaleja: tinaa, tantaalia tai volframia.

Laki ei sisällä sanktioita vaan nojaa julkisuuspaineeseen. Se näyttää tepsivän: elektroniikkavalmistajat ovat jättämässä kauhujen Kongon.

Brändiyritysten pako on jättänyt eettisempää kaivostoimintaa Itä-Kongoon kehittäneet hankkeet vaille rahoitusta. Jäljelle jäävät ne ostajat, joiden kukkaroa kohut eivät uhkaa: esimerkiksi autoteollisuuden alihankkijat ja kiinalaiset halpaelektroniikkafirmat, joiden nimiä kuluttajat eivät tunne.”

Ja jotenkin ne mineraalit vaan löytävät tiensä yhä edelleen maailman markkinoille. Sky News kuvasi Kongossa salaa juuri kiinalaisia ostajia, joiden kautta raaka-aine (oletettavasti) jatkaa valkopestynä pörssiyhtiöiden tehtaisiin ja tuotantolaitoksiin.

Sampsan iPhone Tin -teos komistu muuan punavuorelaista seinää tovin aikaa Helsingissä.
Sampsan iPhone Tin -teos komistu muuan punavuorelaista seinää tovin aikaa Helsingissä.

Samalla, kun kansalaisyhteiskunta esittää vaatimuksiaan, yritykset yrittävät selitellä tekemisiään parhain päin. Me emme voi tyytyä siihen, kuten Kauppakorkeakoulussa vastuuttoman yritystoiminnan kollektiivisesta muistamisesta ja unohtamisesta väitellyt Jukka Rintamäki kirjoitti:

Yritysvastuu on käsite, joka on nykyisin jonkinlainen itsestäänselvyys käytännössä missä tahansa yrityksessä – ainakin mitä julkisuuskuvaan tulee. Yritysskandaalit ja vastuuton yritystoiminta yleisemmin ovat kuitenkin olleet jatkuvasti uutisotsikoissa.

Ehkä pitäisikin kääntää katse jälleen kerran vastuuttomaan yritystoimintaan liittyvään lainsäädäntöön ja jättää vapaaehtoinen yritysvastuu sille sopivaan arvoon. Lainsäädännöllä on kuitenkin tutkitusti vapaaehtoista yritysvastuuta merkittävämpi vaikutus.”

Parempaa pitää siis vaatia, mutta samalla meidän tulisi osata suhtautua myös kriittisesti ja analyyttisesti esittämiimme vaatimuksiin. Kuten Nikkanen kirjoitti:

”Boikotti on joskus mahtava ase, ja pelkästään sen uhka saa yritykset usein korjaamaan kurssiaan. Onnistuakseen boikotin täytyy kuitenkin täyttää kolme vaatimusta, joista yksikään ei näytä Itä-Kongon tapauksessa toteutuneen.

Ensinnäkin boikotilla on oltava konkreettinen vaatimus, jonka toteuttaminen on mahdollisuuksien rajoissa.

Toiseksi boikotilla on oltava kesto: boikotin on päätyttävä, jos epäkohta korjataan.

Kolmanneksi boikottiaseen käyttö ei saa pahentaa erityisen haavoittuvassa tilanteessa olevien työntekijöiden ahdinkoa.”

Tämän iPhone Tin -teoksen puolestaan löysin Pariisista, maalattuna muuan sillan alle. Sampsa muistuttaa, että kolmannes maailman tinasta on peräisin Bangkan saarelta Indonesiasta. Sielläkään ei kaikki mene aina ihan nappiin ja niistäkään ongelmista meille ei kerrota kovinkaan ahkerasti.
Tämän iPhone Tin -teoksen puolestaan löysin Pariisista, maalattuna muuan sillan alle. Sampsa muistuttaa, että kolmannes maailman tinasta on peräisin Bangkan saarelta Indonesiasta. Sielläkään ei kaikki mene aina ihan nappiin ja niistäkään ongelmista meille ei kerrota kovinkaan ahkerasti.

 

Jaa tämä:

Kännykkä on murhaa – ja itsemurhaa

Kännykät ovat pullollaan verimineraaleja joiden louhiminen tappaa ihmisiä. Maaorjien lisäksi kännykät tappavat myös käyttäjiään.

Kaikkihan tietävät, että kännykät (ja kulutuselektroniikka noin muutenkin) ovat eettisesti hyvinkin epäilyttäviä tuotteita. Niihin tarvittavia raaka-aineita louhitaan äärimmäisen surkeissa olosuhteissa, raaka-aineiden kaupalla rahoitetaan konflikteja eikä laitteiden kasaaminenkaan aina tapahdu ihan tiptop-olosuhteissa. Elektroniikkajäte palaa usein kehitysmaihin muka-kierrätettäväksi ja saastuttaa sen, mitä ympäristöstä on jäljellä.

Mutta tiesitkö, että kännykkä voi olla vaarallinen myös käyttäjälleen? Jopa vaarallisempi kuin valkohai (tai oikeastaan kaikki maailman hait yhteensä). En minäkään tiennyt, mutta nyt tiedän ja pian tiedät sinäkin.

Sano muikku
Sano muikku. Kuvankäsittely: Velda Parkkinen

Tänä vuonna on kirjattu enemmän selfieiden ottamisesta johtuneita kuolemantapauksia kuin mitä hait ovat onnistuneet saamaan aikaiseksi. Siis ihan for real. Olen ollut oikeassa koko tämän ajan, kun olen määrätietoisesti käyttänyt selfiestä suomennosta itsari.

Tämä uutinen on kiertänyt internetissäni nyt muutaman päivän ajan tosi vimmatusti. Ei uutisessa tietenkään mitään järkeä ole. Oikeastihan selfieillä ja haihyökkäyksillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, mutta ihmiset nyt vaan ovat sellaisia, että tykkäävät nähdä yhteyksiä sielläkin missä niitä ei oikeasti ole. Antoi tämä huuhaauutinen kuitenkin hyvän syyn toteuttaa tuon kuvaidean, ja muistuttaa kännyköiden olevat verisiä kapistuksia joiden valmistusprosessi epäilemättä tappaa moninkertaisen määrän ihmisiä haikaloihin verrattuna.

Jos se on liian uskomatonta ollakseen totta, niin usein se ei ole totta.
Jos se on liian uskomatonta ollakseen totta, niin usein se ei ole totta.

Tämä ei tietenkään ole ensimmäinen kerta kun selfiet ja hait yhdistetään mediassa. Viime vuonna World News Daily Report -sivusto uutisoin miehestä, joka otti itsestään kuvan veden alla suuren valkohain lähestyessä kuvassa hänen takana. Kuva ja siihen liittynyt juttu lähti kiertämään netissä, eivätkä ihan kaikki olleet tarkkoina lähdekritiikin kanssa. Leviämistä epäilemättä vauhditti tunteikas taustatarina, jonka mukaan mies oli juuri paria tuntua aikaisemmin päässyt vihille ja kuoli sitten traagisesti tuoreen vaimonsa käsivarsille.

Huuhaatahan sekin oli, mutta näin se vaan menee tässä maailmassa.

Jaa tämä: