voima

YRITYSMAAILMA TARVITSEE KRITIIKKIÄ

Yritysvastuu on usein vain tyhjä sana ja pelkästään markkinoiden näkymättömän käden varaan laskeminen olisi naiivia. Tarvitaan myös lakeja.

Yrityksiin kohdistuvasta sosiaalisesta paineesta puhutaan paljon. Milloin on somekohua Uberin ympärillä, milloin kansa hikeentyy Delta Airlinesin matkustajien kaltoinkohtelusta. Usein kansalaisten reaktiot jäävät substanssin tasolla melko löysäksi laajasta huomiosta huolimatta.

No, nuo mokathan ovat loppujen lopuksi mittakaavaltaan melko vaatimattomia, ehkä ei sovi odottaakaan somekohua enempää. Sama kaava kuitenkin tuppaa toistumaan suuremmankin kokoluokan tapauksissa. 

Tavarateloketju Kärkkäisen Magneettimedia-lehdessä julkaistiin vuosien ajan antisemististisiä tekstejä ja salaliittoteorioita. Tavaratalon toimitusjohtaja sai julkaisutoiminnasta tuomionkin. Paineen kasvettua, Kärkkäinen siirsi Magneettimedian kansallissosialistisen Suomen Vastarintaliikkeen kontoille. Vastarintaliike on julkaissut myös kuvassa näkyvää Vastamedia-lehteä. Ilmeisesti myös uusnatsin luottavat Voima-lehden ja Häiriköt-päämajan kykyyn tavoittaa yleisö ja siksipä liikkeen pikkunasset ovat kiikuttaneet lehtiään Voiman telineeseen luvatta. Jotenkin epäilen, että toimitusjohtaja Juha Kärkkäinen ei kanna vastuuta tästäkään möröstä, jota hän on ollut ruokkimassa.
Tavarataloketju Kärkkäisen Magneettimedia-lehdessä julkaistiin vuosien ajan antisemististisiä tekstejä ja salaliittoteorioita. Tavaratalon toimitusjohtaja sai julkaisutoiminnasta tuomionkin oikeudessa. Paineen kasvettua, Kärkkäinen siirsi Magneettimedian kansallissosialistisen Vastarintaliikkeen kontoille. Vastarintaliike on julkaisee myös kuvassa näkyvää Vastamedia-lehteä, joka sisältää Magneettimediassa julkaistuja artikkeleita.
Ilmeisesti myös uusnatsin luottavat Voima-lehden ja Häiriköt-päämajan kykyyn tavoittaa yleisö ja siksipä liikkeen pikkunasset ovat kiikuttaneet lehtiään Voiman telineeseen luvatta. Jotenkin epäilen, että toimitusjohtaja Juha Kärkkäinen ei kanna vastuuta tästäkään möröstä, jota hän on ollut ruokkimassa.

Kotimaisista tapauksista mieleen nousee viime vuosina erinäisistä natsikytköksistä narahtanut tavarataloketju J. Kärkkäinen. Finlayson lopetti yhteistyön yrityksen kanssa, mutta siihen reaktiot oikeastaan jäivät. Finlaysonin toimitusjohtaja Kurttila kertoi maaliskuussa Grafian järjestämässä ”Jutellaan vastuullisuudesta” -tilaisuudessa olleensa vakuuttunut, että muut kotimaiset firmat seuraisivat hänen boikottipäätöstään. Yksikään ei seurannut. 

Kärkkäisen liikevaihto jatkaa nousuaan, eikä boikotteja ole näkynyt. Ketju muun muassa julkaisee rasistisia artikkeleita sisältävää KauppaSuomi-ilmaisjakelulehteä ja luovutti Magneettimedia-lehtensä kansallissosialistisen Pohjoismaisen Vastarinta -liikkeen jäsenille 

Kansainvälisestä esimerkistä käy Volkswagen, joka heti massiivisen päästöjen vääristelyskandaalin jälkeen nousi maailman suurimmaksi autonvalmistajaksi. Skandaalin merkitys myyntiin oli vaisu.

Mistä haluttomuus rangaista johtuu? Kuluttajatutkimuksen puolelta tiedetään, etteivät eettiset tekijät paina kovin paljon ihmisten ostopäätöksissä, etenkään monimutkaisissa ostoksissa, kuten auton hankinnassa. On myös mahdollista, että monet näistä skandaaleista ovat niin yleisiä tai toimialoilleen tyypillisiä, ettei niistä yksinkertaisesti synny stigmaa, joka mobilisoisi ihmiset. 

Ihmisten huomiosta myös kilpailevat monenlaiset asiat, joten välillä suurtakin pahennusta herättäneet tapahtumat ajautuvat merkittävämpien tapausten varjoon. Näin kävi, kun VW:n skandaalia seurasi pakolaiskriisi. Yritysskandaaleilla on taipumus unohtua kansan kollektiivisesta muistista melkoisen nopeasti. 

Vuosian päästörajoituksia vastustanut Volkswagen taipui lopulta painostuksen alla – tai niin kuviteltiin. Oikeasti Volkswagen ainoastaan löysi tavan huijata päästömittauksissa. Vedätyksen röyhkeys oli uskomaton, markkinoiden reaktio taas uskomattoman vaisu. Kuva on osa Greenpeacen Volkswageniin kohdistamaa kampanjaa.
Vuosian päästörajoituksia vastustanut Volkswagen taipui lopulta painostuksen alla – tai niin kuviteltiin. Oikeasti Volkswagen ainoastaan löysi tavan huijata päästömittauksissa. Vedätyksen röyhkeys oli uskomaton, markkinoiden reaktio taas uskomattoman vaisu.
Kuva on osa Greenpeacen Volkswageniin kohdistamaa kampanjaa.

Onko yrityksiin kohdistuvasta sosiaalisesta paineesta sitten mitään hyötyä? Joissakin tapauksissa firmoissa tehdään paineen alla ainakin symbolisia muutoksia. Painetta voi myös koittaa suunnata tahoihin, joiden toiminnalla on vaikutusta yrityksen toimintaan. Varmimmin pitkäaikaisia konkreettisia tuloksia saadaan lainsäädännön avulla – painetta tulee siis kohdistaa myös lainsäätäjiä kohtaan. 

Kirjoittaja väitteli Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa vastuuttoman yritystoiminnan muistamisesta ja jatkaa teeman tutkimista Marie Curie -stipendiaattina Lontoon Cass Business Schoolissa. 

Jaa tämä:

Persut mahdollistivat hallintarekisterit

Jää nähtäväksi mitä poliittisen perintönsä kimpaleita Soini ehtii vielä murentamaan ennen irtautumista päivän politiikasta. Näin se vallankumous syö lapsensa, surullista katsottavaa.

Vuosien väännön jälkeen eduskunta siis runnoi läpi ns. hallintarekisterilain. Eli sen, että suomalaisen rahan saa jatkossa piilottaa verottajalta ihan luvan kanssa. Tästä epäilemättä piisaa keskustelua jatkossakin. Prosessi on ollut pitkä ja toistuvia torjuntavoittoja on aina seurannut uusi vyörytys. Kuten ydinvoimapäätösten kanssa, lobbaaminen ja äänestäminen loppuu vasta siinä vaiheessa, kun on äänestetty oikein ja sen jälkeen kaikki keskustelu onkin myöhäistä.

Me Voimassa aloitimme aiheen aktiivisen seuraamisen vuonna 2011. Tuolloin nostimme sen huomion kohteeksi tilanteessa, jossa uudistusta oltiin ajamassa läpi sammutetuin lyhdyin. Meidän jälkeen aiheeseen tarttuivat muutkin mediat ja hankkeen puuhamiehet ja -naiset joutuivat vaihtamaan strategiaa – hiipiminen muuttui rynnistämiseksi, viekkaus raa’aksi voimaksi.

Susanna Kuparisen ja Jari Hanskan työryhmineen Ryhmäteatteriin tekemän Eduskunta-esityksen taustutkimus nosti esiin hallintarekisteröimiseen liittyvät ongelmat ja sen eteen tehdyn myyräntyön.

”Suomalaisessa sijoitustoiminnassa ja sitä koskevassa lainsäädännössä on juuri nyt vauhti päällä. Lakeja muutellaan salamyhkäisesti ja media on yllättävän vaisu.

Suurimmat kuprut liittyvät hallintarekisteriin. Hallintarekisteröinnillä omistuksista tehdään anonyymejä ja esimerkiksi syyttäjänlaitos ja talousrikostutkijat pitävät sitä keskeisenä veronkierron välineenä.

’Meidän toimittajien mahdollisuuksia tutkia näitä talousrikosasioita rajoitetaan’”, Hanska kirjoitti kuusi vuotta sitten.

Vuonna 2011 Anne Holmlund (kok) ja Anna-Maja Henriksson (rkp) rehkivät. He eivät olleet ainoita eivätkä jääneet viimeisiksi niissä hommissa. Nyt niitetään kypsää viljaa.
Vuonna 2011 Anne Holmlund (kok) ja Anna-Maja Henriksson (rkp) rehkivät. He eivät olleet ainoita eivätkä jääneet viimeisiksi niissä hommissa. Nyt niitetään kypsää viljaa.

Hieman myöhemmin Voima julkaisi Jyrki Kataisen johtamista hallitusneuvotteluista vuodetun muistion, josta kävi ilmi, että Kokoomus  ja RKP jarruttivat parhaansa mukaan harmaan talouden torjuntaa.

”Sosialidemokraattien laatimaan pohjapaperiin on kirjattu lukuisia ehdotuksia harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjumiseksi sekä sijoitustoiminnan avoimuuden edistämiseksi. Muistion perusteella vasemmistoliitto, vihreät ja kristilliset tukivat demareiden esitystä. Sen sijaan kokoomus ja RKP vaativat useiden kohtien poistamista kokonaan tai niiden muuttamista.

Kokoomus ja RKP asennoituvat nihkeästi muun muassa viranomaisten tietojen saannin helpottamiseen, ulkomaisten yritysten ja työntekijöiden verovalvontaan ja sijoitusten läpinäkyvyyteen”, Hanska ja Kuparinen kirjoittivat.

Valta korruptoi, hei!
Valta korruptoi, hei!

Kukaan tuskin yllättyy siitä, että liikemiestaustaisen Juha Sipilän keskusta ajaa pääoman etuja ja ymmärtää vero-optimoinnin päälle. Kaksistaan kokoomuksen ja kepun lihakset eivät olisi riittäneet tämän läpiajamiseksi edes RKP:n jeesillä. Tarvittiin Perussuomalaiset ja Timo Soini, joka hyväksyi tämänkin ministeri-Audin takapenkiltä, nakkimuki kourassa.

Jää ainoastaan nähtäväksi, mitä kaikkea poliittisen perintönsä kimpaleita Soini ehtii vielä murentamaan ennen lopullista irtautumista päivän politiikasta.  Vennamolainen populismi väistyy Soinin jälkeen ja korvautuu ”maahanmuuttokriittisellä” populismilla ja herravihakin näyttää vaihtuneen rötösherrauteen.

Näin se vallankumous syö lapsensa, surullista katsottavaa.

Tämä Arhinmäen photobombaus jää elämään suomalaiseen poliittiseen historiaan ja symboloi hyvin sitä prosessia, jossa poliittinen valta korruptoi. Sen vallan kanssa kannattaisi aina olla varovainen.

Vaalilupausten ja linjausten pitäminen on tietenkin vaikeaa. Tämän on huomannut myös Annamari Huovinen, joka tutki väitöstutkimuksessaan kansalaisuutta ja identiteettiä vaalimainoksissa.

”Vastausten säilyminen netissä vuosikausia asettaa ehdokkaat tukalaan tilanteeseen, koska vaalikoneisiin on vastattava, jos ääniä mielii saada. Niiden hyvä puoli on toki, että ne pakottavat ehdokkaat ottamaan selvää asioista, jotta he pystyvät antamaan perustellut ja mielekkäät vastaukset koneiden kysymyksiin.

Vaalilupausten pitäminen on tietenkin tärkeää. Vaalikoneiden pakottamina annetut vastaukset ovat kuitenkin eri asia kuin ehdokkaan itse muotoilemat ja perustelemat mielipiteet ja vaalilupaukset.”

Siinä, missä aikaisemmin torilla annetut ja sittemmin petetyt vaalilupaukset jäivät lähinnä läsnä olleiden mieliin, jäävät lupaukset nykyään internetiin, ja internet ei tunnetusti unohda. Nykyään on helppo osoittaa, että äänestäjä ei saanut sitä, mitä tilasi.

 

Jaa tämä: