yle

Uuskieli uhkaa!

Ovatko sukupuolineutraalit tittelit pelkästään feministien kotkotusta? Entä vahvistavatko sukupuolittuneet ammattinimikkeet patriarkaatin asemaa? AntroBlogi vastaa.

Aamulehti ilmoitti luopuvansa sukupuolittuneiden ammattinimikkeiden käytöstä. Tämä on herättänyt kiivasta keskustelua, josta on kirjoitettu suurimmissa medioissa monista näkökulmista. Helsingin Sanomien tekemän kyselyn mukaan lievä enemmistö noin 5000 vastaajasta kannatti sukupuolittuneiden termien hylkäämistä ja “uusien keksimistä”.

Yleisradion toimittaja Sanna Ukkola suivaantui Aamulehden ilmoituksesta siirtyä sukupuolineutraaleihin ammattinimikkeisiin. "On kyse tietynlaisesta kirjaroviosta, kun lehti alkaa listata kiellettyjä sanoja ja kiellettyjä ilmaisuja. Aamulehti kertoi sunnuntain pääkirjoituksessaan (siirryt toiseen palveluun) siirtyvänsä sukupuolineutraaleihin titteleihin tasa-arvon nimissä. Aamulehden toimittajat eivät vastaisuudessa saa käyttää esimerkiksi eduskunnan puhemiehestä hänen oikeaa titteliään vaan Aamulehden keksimää sukupuolineutraalia versiota puheenjohtaja. Siis vaikka titteli on kirjattu perustuslakiin: se on puhemies, ei puheenjohtaja." Hieman yllättävästi lehtimies Ukkola ei ole pöyristynyt esimerkiksi vakiintuneesta tavasta puhua maan hallituksesta eikä valtioneuvostosta, vaikka jälkimmäinen on perustuslakiin kirjattu muoto.
Yleisradion toimittaja Sanna Ukkola suivaantui Aamulehden ilmoituksesta siirtyä sukupuolineutraaleihin ammattinimikkeisiin.
”On kyse tietynlaisesta kirjaroviosta, kun lehti alkaa listata kiellettyjä sanoja ja kiellettyjä ilmaisuja. Aamulehti kertoi sunnuntain pääkirjoituksessaan siirtyvänsä sukupuolineutraaleihin titteleihin tasa-arvon nimissä.
Aamulehden toimittajat eivät vastaisuudessa saa käyttää esimerkiksi eduskunnan puhemiehestä hänen oikeaa titteliään vaan Aamulehden keksimää sukupuolineutraalia versiota puheenjohtaja. Siis vaikka titteli on kirjattu perustuslakiin: se on puhemies, ei puheenjohtaja.”
Hieman yllättävästi lehtimies Ukkola ei ole pöyristynyt esimerkiksi vakiintuneesta tavasta puhua maan hallituksesta eikä valtioneuvostosta, vaikka jälkimmäinen on perustuslakiin kirjattu muoto. Ukkolan saavutukseksi voi laskea sen, että hän onnistui kirjoituksessaan pelaamaan sekä natsi- että Orwell-kortit. KUVA: Häiriköt-päämaja

Todellisuudessa kielessämme on jo olemassa vakiintunut, sukupuolineutraalimpi termi monille mies-päätteisille tai naisiin viittaaville nimikkeille. Uusien termien keksiminen ei monesti ole lainkaan tarpeen: lehtimies on toimittaja, lentoemäntä stuertti ja lakimies juristi. Kyse onkin sanavalinnoista, ei väkinäisestä kielen uudistamisesta – tai ‘uuskielestä’, niin kuin sukupuolineutraalin lähestymistavan kriitikot ovat paikoin asian ilmaisseet.

Kielitieteellinen antropologia on tieteenalamme alkuajoista lähtien tarkastellut kielen ja maailman välistä suhdetta. Kuvaako kieli todellisuutta vai luoko se sitä? Voimme monessakin mielessä nähdä sen tekevän molempia. Sukupuolineutraaliuden saama hanakka vastustus tukee tätä havaintoa. Sapirin-Whorfin hypoteesin mukaan kieli antaa ajattelullemme rakenteen ja voi rajoittaa sitä. Tässä mielessä kielen uudistaminen on äärimmäisen tärkeää. Kieli voi ylläpitää alistavia rakenteita, jotka uusintavat yhteiskunnan valtarakenteita ja sosiaalisia hierarkioita.

Mies- ja naissukupuoliin viittaavat nimikkeet eivät ole kielessä sattumalta. Ne kertovat sukupuolirooleista ja sukupuolten asemasta yhteiskunnassa – ne kun eivät ole olemassa itsestään, vaan rakennetaan sosiaalisesti. Miessukupuoleen viittaavat termit ja sanamuodot heijastavat tiettyjä valtarakenteita ja kielivät, että yhdenvertaisuuteen on vielä matkaa. Keskustelusta ilmenee, että monelle on vaikeaa hyväksyä neutraalissa kielessä välittyvää yhdenvertaisempaa yhteiskuntaa. Tämä näkyy muutoksen saamassa vastustuksessa.

Joskus sen vaan voi sanoa selvemmin huumorin keinoin.

Antropologiassa on pitkään tehty vertailevaa tutkimusta maailman eri yhteisöjen välillä. Universaaliksi, kaikkia maailman kulttuureita koskettavaksi piirteeksi on havaittu kulttuurien dynaamisuus eli jatkuva muutos. Aivan yhtä todellista ja ‘luonnollista’ kuin kulttuurin jatkuva muutos on myös kielen muuttuminen. Kun hegemonisessa arvomaailmassa ja sosiaalisessa järjestyksessä tapahtuu muutoksia, kieli mukautuu niihin. Uudistumiskyky on myös kulttuurisen jatkuvuuden edellytys. Uudistamalla sanastoamme vastaamaan paremmin elettyä todellisuutta myös takaamme kielen ja kulttuurin jatkuvuuden.

Sukupuoliroolit muuttuvat. Kielen kautta välittyvän sukupuolijärjestelmän heijastaessa valtasuhteita tulee kielenkin muuttua pyrkiessämme kohti yhdenvertaista yhteiskuntaa. Termit kuten ‘eduskunnan puhemies’ ovat esimerkkejä ajattelusta, jossa vain miehet toimivat politiikassa. Tänään tilanne on toinen. Voimmekin kysyä kumpi on keinotekoisempaa, väkisin vanhanaikaisista termeistä kiinnipitäminen vai niiden uudistaminen aikaamme vastaavaksi? Kumpi on turhaa näpertelyä, monien elämään syrjivällä tavalla vaikuttavan epäkohdan korjaaminen vai vanhaan takertuminen perinteen varjolla?

Kirjoittaja on VTM, tohtorikoulutettava Groningenin yliopistossa Hollannissa sekä AntroBlogin toimituspäällikkö. Teksti on julkaistu alkujaan AntroBlogin Uutiskommentit-sarjassa.

 

Jaa tämä:

Onko Puolan malli Suomen malli?

Sipilä leikkaa, Sipilä vatuloi, Sipilä uhkailee ja Sipilä suhmuroi, mutta miten käy Sipilältä demokratia?

Viime vuoden marras–joulukuussa kohistiin pää­ministeri Juha Sipilän suhteesta Yleisradioon. Oli käynyt ilmi, että Yleisradio oli suitsinut toimittajiaan kaivosyhtiö Terrafameen liittyvässä uutisoinnissa, koska maan poliittisen johdon taholta oli koettu painetta.

Monien silmissä Yleisradio menetti luottamustaan riippumattomana uutismediana.

Huomion kiinnittäminen Yleisradioon on ymmärrettävää. Yksittäisten mediakamppailujen sijaan suurempi huoli pitäisi kuitenkin kohdistaa demokratian tilaan ja Yleisradion asemaan siinä. Johtavat ministerit ”laittavat Suomea kuntoon” ja ”pelastavat hyvinvointiyhteiskuntaa” ennen muuta bisnestä edistämällä. Kansan syvien rivien asialla olevat perussuomalaiset näpertelevät lepakoiden, taksien ja autoverojen kanssa, kun hallitus panee kansallista infrastruktuuria pala palalta lihoiksi. Yläfemmoja heitellään.

Päättäjillä on kova kiire. Vaalikausi on lyhyt. Mallia haetaan milloin Virosta, milloin Ruotsista ja milloin Saksasta. Bisneselämän toimintatapoihin tottuneet poliitikot eivät halua vatuloida, ja kansalaisten oikeuksia sekä tasavertaisuutta turvaava perustuslaki näyttää heidän silmissään turhalta hidasteelta. Kritiikkiä ei haluta kuunnella. 

”Jos, jos ja jos. Mitä jos Yle loppuu ja Maikkari loppuu, mitä sitten?”, kysyi pääministeri ärsyttävältä toimittajalta syyskuussa 2016. Useimmiten vapaissa ja avoimissa demokratioissa on pidetty tapana, että pääministeri ei uhkaile mediaa edes vitsihuumorin nimissä. Uhkailu ja vitsihuumori ovat huonoja tapoja johtaa maata. Tämä ja muut meidän vastamainoksista osoitteessa voima.fi/vastamainokset.
”Jos, jos ja jos. Mitä jos Yle loppuu ja Maikkari loppuu, mitä sitten?”, kysyi pääministeri ärsyttävältä toimittajalta syyskuussa 2016. Useimmiten vapaissa ja avoimissa demokratioissa on pidetty tapana, että pääministeri ei uhkaile mediaa edes vitsihuumorin nimissä. Uhkailu ja vitsihuumori ovat huonoja tapoja johtaa maata. Tämä ja muut meidän vastamainoksista osoitteessa voima.fi/vastamainokset.

Toimiva demokratia on nuori ja hauras. Sitä täytyy jatkuvasti puolustaa, vahvistaa ja vaalia. Demokratian kivi­jalaksi ei riitä, että päättäjät saavat mandaatin toimia oman päänsä mukaisesti. Toimiva demokratia perustuu tasavertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden periaatteille. Se pyrkii ottamaan mukaan kaikki jäsenensä – myös vähemmistöt – ja vahvistamaan kansalaisyhteiskunnan ja oikeusvaltion ideaa.

Tällä hetkellä kansalaisyhteiskunnan perusteet ovat monissa Euroopan maissa uhattuina, kun oikeistopopulistiset liikkeet ovat päässeet valtaan. Autoritääriset hallinnot uhkaavat valtaapitäviä kritisoivaa mediaa ja kansalaisten perusoikeuksia turvaavaa perustuslakia. Unkarin pääministeri myi yleisradioyhtiön kaverilleen. Puolassa valtaa pitävä Laki ja oikeus -puolue yrittää rajoittaa median ja kilpailijoidensa mielenilmauksia.

Suomi kuntoon Suomi100-juhlavuonna ihmetellään ihan joukolla sitä, miten maa makaa.
Suomi kuntoon Suomi100-juhlavuonna ihmetellään ihan joukolla sitä, miten maa makaa.

Kohutun Intiaan kohdistuneen vienninedistämis­matkansa jälkeen pääministeri Sipilä oli hieromassa yrityskontakteja Puolassa. Ulkoministeri Timo Soini on puolestaan tukenut avoimesti Puolan hallitusta. Jokin aika sitten Soini kertoi Suomen jakavan saman arvopohjan Turkin kanssa – Turkin, joka on autoritäärinen ja poliittisesti islamilainen.

Mikäli Suomi haluaa säilyttää maineensa toimivana demokratiana ja sananvapauden mallimaana, vahvaa ja itsenäistä Yleisradiota tarvitaan nyt enemmän kuin vuosiin. Nykyisestä Puolasta ei ole demokratian esikuvaksi.

Juha Herkman työskentelee akatemiatutkijana Helsingin yliopistossa. Hänen nykyinen tutkimushankkeensa selvittää populismin ja median suhteita Pohjoismaissa. Herkman on julkaissut kirjan Politiikka ja mediajulkisuus (Vastapaino 2011).

Jaa tämä: