Älä rageta (ellet ole iltapäivälehti)

Ilta-Sanomat näyttää mallia kuinka on mahdollista yhtä aikaa sekä tuomita somekohut että ratsastaa niillä.

Viime viikolla yllättäen menehtynyt julkkis/stylisti Teri Niitti jää monille mieleen miehenä, joka nappasi valokuvan lentokoneessa vauvaa imettäneestä äidistä ja latasi tuon kuvan nettiin ilkkuvan kommentin kera. Kuvasta seurasi melkoinen meukka ja huutelo sekä sosiaalisessa että perinteisessä mediassa.

Nyt Ilta-Sanomien toimittaja Katri Utula tykkää, että kyseessä oli masinoitu hyökkäys ja lynkkaus. En oikein ymmärrä, että kuka tätä on masinoinut. Kenties Illuminati? Jos salaliittoteoriat jättää sikseen, niin näkisin että merkittävimmät julkisen raivon masinoijat Suomessa löytyvät iltapäivälehtien toimituksista.

Ilta-Sanomat käsitteli itse tätä Niitin käynnistämää rintaruokintakohua lööpein ja lukuisin artikkelein.

”Miksi sitten jotkut haluavat olla niin julmia yhtä yksittäistä ihmistä kohtaan? Eikö kellekään somevihaan osallistuneelle tullut mieleen, mitä se aiheuttaa itse kohteelle? Että mitä kaikkea yksi ihminen laitetaan kärsimään?”, Utula kysyy. Mietin tätä samaa usein nähdessäni Ilta-Sanomien lööpin – lehden sisäsivuille harvemmin uskaltaudun.

Itsekin olen kommentoinut eri tavoin rintaruokintaan liittyviä tabuja ja hulluuksia.
Itsekin olen kommentoinut eri tavoin rintaruokintaan liittyviä tabuja ja hulluuksia. Oheinen kuva on elokuulta, kun yhdysvaltalainen tavaratalo samalla hyväksyi rintojen seksualisoimisen ja tuomitsi rintaruokinnan.

Kannattaa muistaa, että valtaosa Niitin julkaisemaa valokuvaa sosiaalisessa mediassa kommentoineista kansalaisista kommentoivat tapahtunutta omassa yksityisessä piirissään ja se, että joku toinenkin on ilmoittanut tuohtumuksensa ei varmaan vähennä yksilöiden oikeutta kommentoida itseään kiinnostavia asioita. Kyse ei siis ole ollut mistään masinoidusta vihakampanjasta, ellei iltapäivälehtien toimintaa lasketa sellaiseksi masinoimiseksi.

Vihapuhe ja henkilöön menevä kommentointi eivät tietenkään kuulu asiaan, mutta se nyt on melkoisen eri asia. Jos halutaan tuomita henkilökohtaiset uhkailut, niin sitten kannattaa tuomita henkilökohtaiset uhkailut. Käsittääkseni viime vuosina niiden uhkailujen saralla ovat kuitnekin kunnostautuneet järjestelmällisesti ihan muut porukat kuin rintaruokinta-aktivistit.

Tämä höpsöys palauttaa mieleen sen kerran, kun lapsiin kohdistuvalla väkivallalla lööpeissään mehustellut Ilta-Sanomat moralisoi lapsiin kohdistuvalla väkivallalla osana omaa mainoskampanjaansa. Siitä teimme oheisen vastamainoksen ja jotenkin se palautui mieleen tästä tuoreesta keskustelusta.

"JOS LYÖT LASTA, ME ISKEMME TAKAISIN" Ilta Sanomat julisti kymmenen vuotta sitten. Näin onnistuttiin kääntämään jotenkin voitoksi se, että kaupoissa lasten silmien korkeudella kiljuttiin siitä, kuinka iskä tappoi perheensä aamiaispöytään.
”JOS LYÖT LASTA, ME ISKEMME TAKAISIN” Ilta Sanomat julisti kymmenen vuotta sitten. Näin onnistuttiin kääntämään jotenkin voitoksi se, että kaupoissa lasten silmien korkeudella kiljuttiin siitä, kuinka iskä tappoi perheensä aamiaispöytään. Päätimme kommentoida ko. kamppista vastamainoksen keinoin.

Perin juurin omituista logiikkaa osoittavat myöskin Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsinin kirjoitukset, joissa sekoitetaan vihapuhe ja vihainen puhe keskenään tavalla, joka ei oikein kestä tarkastelua. Dosentti Raatikainen purki Appelsiinin kirjoituksen.

Aivan varmasti ei kukaan täyspäinen rasismin vastustaja kiistä, etteikö maahanmuuttoon voisi liittyä ongelmiakin. Appelsin alentuu rasistifoorumeilta vanhastaan ikävän tuttuun olkiukko-argumenttiin. 

Tarinassa Liisan seikkailut Peilimaassa Liisa tapaa Tyyris Tyllerön. Keskustelu tämän kanssa osoittautuu perin vaikeaksi, koska Tyyris Tyllerö ajattelee, että hän voi vapaasti itse valita, mitä kielen sanat tarkoittavat. Samaan tapaan Appelsin käyttää sanaa ”vihapuhe” jyrkästi tavallisesta poikkeavalla tavalla.. .. Mikä tahansa kriittinen tai vihainenkaan puhe ei siis vain ole vihapuhetta. 

Appelsin kuitenkin venyttää vihapuheen käsitettä tunnistamattomaksi.”

Eipä sillä, kyllä vihapuhe on ihan aito ja olemassa oleva ongelma, vaikka päätoimittaja Appelsin sitä hieman omituisesti rajaakin. Tämä vihapuhe on epäilemättä saanut paljon vauhtia ja tukea Appelsinin oman lehden lööppikulttuurista ja kohuilla ratsastavasta klikkijournalismista.

On tärkeää huomata, että iltapäivälehdet ovat merkittäviä someraivon synnyttäjiä ja ylläpitäjiä. Toki tietenkin yksittäisillä kommentoijilla on vastuu sanomisistaan, mutta väittäisin, että Ilta-Sanomilla on merkittävästi suurempi vastuu someraivosta kuin yhdelläkään yksityishenkilöllä. Olisi hienoa, mikäli toimittaja (ja toimitus) huomioisi tämän ja toisi sen esiin kirjoituksissaan – itsereflektio on hieno asia.