Hiili sammuu ja vastamainos palaa

Voiman vastamainokset tekivät paluun suurempana kuin koskaan. Samalla poliitikot vääntävät Stadin energiaratkaisuista.

Ei ole tyystin merkityksetöntä, kuinka energiaa tuotetaan. Helsingissä energiaa tuotetaan pääosin kivihiiltä polttamalla. Tämä ei ole päästöiltään ongelmaton ratkaisu, vaikka sähkön ja lämmön yhteistuotannossa hyötysuhdetta saadaankin revittyä ylös. Puhtaampiakin vaihtoehtoja on.

Voimalaitosten kanssa aikajänteet ovat pitkiä, mutta juuri tällä hetkellä kaupunginhallituksen pöydällä on Helenin (ent. Helsingin Energia) hiilivoimaloiden kohtalo. Ja seuraavaksi asiasta vääntää kaupunginvaltuusto. Vaihtoehtoisista malleista on neuvoteltu ja tingitty sekä virkamiesten että poliittisen johdon voimin jo pitkään ja hartaasti. Lopulta jopa Helen itse on päätynyt esittämään Hanasaaren hiilivoimalan alasajoa ja sen korvaamista biolämpövoimalla sekä hajautetuilla ratkaisuilla

Nyt pitäisi vielä saada kaupunginhallitus ja -valtuusto tämän ratkaisun taakse, vaikka rahaa tässä tuleekin palamaan. Ei sillä, kaikissa tarjolla olevissa vaihtoehdoissa tulee palamaan rahaa. Näin se elämä vaan menee. Onneksi Helen on ollut varsinainen rahantekokone Helsingin kaupungille, joten ei sen investoinneista ehkä liian katkerasti pidä itkeä ja niitä tuottojakin kilahtaa kaupungin (eli meidän veronmaksajien) kassaan ihan mukavasti myös nähtävissä olevassa tulevaisuudessa.

Aihe on iso ja merkittävä. Riittävän merkittävä Voiman määrittelemättömäksi ajaksi horrokseen vaipuneen vastamainostyöryhmän aktivoimiseksi.

We're back! Olemme selkä!
We’re back! Olemme selkä! KUVA: Voima-lehti

Mainonnan lainalaisuuden vaikuttavat myös vastamainonnan maailmassa, joten paluu pitää tehdä pamauksella – elämmehän spektaakkeliyhteiskunnassa. Ja mikäpä olisikaan suurempi pamaus, kuin siirtää vastis rakennuksen seinään?

Olen käsitellyt vuosien varrella useammankin kerran erilaisia tapoja projisoida iskulauseita ja grafiikkaa seinille. Tämmöisen projektin toteuttaminen on kiinnostanut myös ihan suorittavan osapuolen roolista.

Kyseessähän on projektorilla tai vastaavalla toteutettava väliaikainen häiriö julkisessa tilassa. Välillä kyseessä on taiten ja huolella järjestetyistä sessioista ja välillä tekniikkaa on käytetty myös mielenosoitusten yhteydessä, jolloin on kyetty kaappaamaan esimerkiksi kritiikin kohteen rakennus jättimäiseksi mielenosoitusbanderolliksi. Hienoa tässä tekniikassa on sen suhteellisen helppo toteutus, näyttävyys ja se, että mitään ei rikota jolloin viranomaisillakaan ei ole hirveästi vastaan sanomista.

Ehkä pisimmälle tämän on vienyt newyorkilainen The Illuminator -ryhmä. Toinen merkittävä toimija on ollut Greenpeace. Koska New York on ärsyttävän kaukana Voiman tarpeisiin ja Greenpeacen toimisto puolestaan naapurikorttelissa, kävin tapaamassa greenpeacelaisia ideani kanssa. 

Aiheeksi valikoitui ympäristöväkeäkin kiinnostava Helen ja tarvittava, melkoisen tehokas projektori löytyi Greenpeacen varastosta.

Mukana tapaamisessa oli myös Kiasmassa Tottelemattomuuskouluaan kipparoiva taiteilija Jani Leinonen, jonka kanssa kokemusta puretaan Kiasman viitoskerroksessa keskiviikkona 2.12. Lisää tästä sitten tuonnempana.

Tältä näytti kun Hellemobile on itse toimissa. Hieman näyttää Batmobilen ja Ghostbustersin kiesin, ECTO 1:sen rakkauslapselta.
Tältä näytti kun Hellemobile on itse toimissa. Hieman näyttää Batmobilen ja Ghostbustersin kiesin, ECTO 1:sen rakkauslapselta. KUVA: Tim Wessman

Kuten monasti olen toistellut, väliaikaisten häiriöiden taltioiminen on ensiluokkaisen tärkeää. Tai kuten The Illuminatorin Mark Reid totesi Voiman haastattelussa, dokumentaatio on jopa se pääasia.

”Oikeastaan kyse on kuvaussessiosta. Paikalla olijat näkevät heijastuksen, mutta asettelemalla tekstin juuri oikeaan paikkaan saamme aikaiseksi ikonisia kuvia.”

Nämä kuvat puolestaan voivat saavuttaa netin, ja erityisesti sosiaalisen median, välityksellä verrattoman suuren yleisön. Jopa moninkertaisen verrattuna paikalla olleisiin.

Joku voisi kysyä, että onko projisointia sitten edes järkeä toteuttaa, jos kuvat ovat pääasiallinen tavoite. Eikö saman kuvan saisi aikaiseksi paljon vaivattomammin vaikkapa Photarilla? No, tietenkin ne tempauksen paikan päällä todistavat henkilöt ovat tärkeitä ja tavoittelemisen arvoisia. Kannattaa myös huomioida näin saatujen kuvien sisältämä arvolataus. Kuvat ovat dokumentti oikeasti tapahtuneesta häiriöstä ja hallinnan hetkellisestä riistämisestä – ja tällä on merkitystä vaikka häiriö ja riisto olisivat kuinka symbolisia. Symboliikalla ja hallinnallahan tässä viestinnässä pelataan.

Tässä arvolatauksen tärkeydessä nämä dokumentaatiot eivät taida poiketa ihan hirveästi nykytaiteesta. Molemmissa arvolataus saattaa muodostaa jopa valtaosan vaikuttavuudesta ja ilman sitä, teos tyhjenee merkityksistä.

Onko tämä jo riittävän ikoninen?
Onko tämä jo riittävän ikoninen? KUVA: Veera Järvenpää

Toteutukseltaan projekti oli suhteellisen suoraviivainen ja helppo. Kunhan vaan oli se kymppitonnin projektori. Ja osaavat käyttäjät. Onneksi tuhansien eurojen projektori ei ole minimivaatimus projisoinneille ja halvemmallakin pääsee alkuun.

Videoprojektoreita saa nykyisellään jo suhteellisen edullisesti ja mikäli etäisyys projektorin ja seinän välillä ei ole reilua 200 metriä, kuten meidän tapauksessa oli, niin vähemmälläkin valoteholla selviää. Myöskin kiinnostuneiden kannattaa tutustua erilaisiin ninjaratkaisuihin. Yksi erinomainen sellainen on muun muassa gBeam-sissiprojektori.

gBeam muodostuu tehokkaasta led-lampusta, 3D-printatusta kotelosta sekä 135 millisestä kameraobjektiivista. Noin 800 gramma painavan ja 40 sentin mittaisen pötkylän kotelossa on lokosia perinteisille diakuville, joita voi lampun ja optiikan välityksellä heijastella vapaavalintaisille lähellä oleville pinnoille.

Ihan ilmainen myöskään gBeam ei ole. Hintaa koko paketille kertyy 449 euroa. Toisaalta, jos sinulla sattumalta on nurkissa pyörimässä tarpeettomia kameraobjektiiveja ja tehokkaita fikkareita, voit tilata pelkästään tarvittavan kotelon ja muut erikoisosat, jolloin hinta putoaakin murto-osaan.

Ja niitä sopivia diakuviakin voi printata kotikonstein sopivalle kalvolle.

Kaikkien kiinnostuneiden kannattaa myös tutustua lähemmin edellä mainitun The Illuminatorin oppaaseen josta löytyy vinkkejä sekä aloittelijoille että jo kokeneemmillekin tekijöille.

Tältä se näytti tekijöiden vinkkelistä. Hanasaaren voimala oli selän takana ja jäätävä marraskuun tihkusade muodosti projektorin valokeilan kanssa suhteellisen scifin tunnelman. Taustalla häämöttävät nostokurjet eivät liudentaneet tätä tunnelmaa. Mutta vähän vilu kyllä tuli, onneksi oli kahvia ja keksejä.
Tältä se näytti tekijöiden vinkkelistä. Hanasaaren voimala oli selän takana ja jäätävä marraskuun tihkusade muodosti projektorin valokeilan kanssa suhteellisen scifin tunnelman. Taustalla häämöttävät nostokurjet eivät liudentaneet tätä tunnelmaa. Mutta vähän vilu kyllä tuli, onneksi oli kahvia ja keksejä. KUVA: Veera Järvenpää

Mutta mitä jatkossa? Mitä Voiman vastamainostyöryhmä aikoo tehdä? Nyt kun pää on jälleen auki, on vastiksia luvassa vanhaan malliin. Hieman kuitenkin haluamme sekoittaa pakkaa. Siinä, missä vastiksen ovat aikaisemmin syntyneet lähinnä toimituksen hermeettisessä kuplassa, ajattelimme tällä kertaa toivottaa muutkin tervetulleiksi leikkiin. Mitä enemmän meitä ideoijia on, sitä moninaisempia näkemyksiä yhteiskuntamme kipupisteistä ja mainonnan epäkohdista saamme.

Tämä Helle-projektiokaan ei olisi onnistunut omin lihaksin, joten kiinnostuneet häiriköt ovat tervetulleita esittämään omia ideoitaan. Tiedätkö sydämessäsi, kuinka siirtää jonkun vastamainoksen viesti kaupunkitilaan? Tai onko sinulla timanttinen idea vastamainosta varten, vai koetko ehkä polttavaa tarvetta photaroida syvimmät ajatuksesi maailmalle? Ota yhteyttä! Se onnistuu esimerkiksi Häiriköt-päämajan kautta.

Anna kuulua itsestäsi. Kaikkia maailman ideoita emme ehdi tai kykene toteuttamaan, mutta ehkä sinun ideasi kykenemme.

Ihana tihkusade loi kameran linssille laskeuduttuaan hienon efektin. Meno on utuista kuin progelevyllä.
Ihana tihkusade loi kameran linssille laskeuduttuaan hienon efektin. Meno on utuista kuin progelevyllä. KUVA: Veera Järvenpää