Intiassa ilmastonmuutoksen seurauksia ratkotaan vesiturvallisuutta parantamalla

Tekstin kirjoittaja Rituraj Phukan on ympäristöaktivisti ja kirjailija Nagaonin kaupungista, Assamin osavaltiosta Intiasta. Hän toimii monessa kansalaisjärjestössä ilmastonmuutokseen, vesiturvallisuuteen (water security) ja villieläimiin liittyvien kysymysten parissa yhteistyössä mm. koulujen ja yliopisto-opiskelijoiden kanssa.

Työskentely syrjäisillä alueilla Intiassa kylissä joissa kärsitään vesipulasta ja joissa on ihmisten ja villieläinten välisiä konflikteja on antanut minulle arvokkaita oivalluksia siitä, miten voimme vaikuttaa myönteisesti yhteiskuntaan. Puhun ja kirjoitan pääasiassa kolmesta englanninkielisestä W-sanasta: Warming, Water and Wildlife (lämpeneminen, vesi ja villieläimet).

Minulla on kaupanalan tutkinto ja olin aiemmin töissä valtion virassa. Nyt olen jättänyt kaupallisen alan taakseni ja omistautunut luonnolle, matkustamiselle, kirjoittamiselle, ympäristökasvatukselle, villieläimille ja ilmastonmuutoksen hillinnälle. Toimin Green Guard Nature Organisation -järjestön pääsihteerinä ja Walk for Water -toiminnan johtajana, koordinoin Assamissa Kids for Tigers -ohjelmaa ja olen Al Goren kouluttama Climate Reality Leader.

“Assamissa oli ilmastopakolaisia jo lapsuudessani”

Asun Assamin osavaltiossa Koillis-Intiassa. Se on luonnon monimuotoisuudeltaan rikas alue, mutta myös yksi niistä alueista maapallolla, jota ilmastonmuutoksen seuraukset ovat koetelleet jo varhain.

Kasvoin levottomissa oloissa, sillä Assamiin tuli jo lapsuudessani paljon pakolaisia. Laaja laiton maahanmuutto Bangladeshista sai paikalliset ihmiset mellakoimaan, mikä aiheutti aiheutti paljon levottomuuksia. Perhettäni syrjittiin, sillä emme halunneet osallistua mellakoihin. Lapsuuteni ei ollut onnellinen ja mietin tuolloin usein, miksi ihmiset ovat lähteneet omista kodeistaan ja haluavat väkisin asettua asumaan meidän asuinseuduillemme.

Vuonna 2009 näin ensimmäisen kerran Al Goren ilmastonmuutoksesta kertovan “Epämiellyttävä totuus” -elokuvan. Se nosti pintaan lapsuusmuistojani ja monet palaset loksahtivat kohdalleen. Ymmärsin, että maahamme tunkeutuneet bangladeshilaiset olivat varhaisia ilmastopakolaisia, jotka olivat joutuneet muuttamaan omilta asuinseuduiltaan pois merenpinnan nousun vuoksi suolaantuneen maan seurauksena. Samalla ymmärsin mistä oli kyse nopeasti muuttuvissa ilmasto-oloissa kotimaassani.

Nyt tiedän, että tulevaisuudessa tilanne voi olla paljon pahempi. Mitkään raja-aidat tai rajaseutujen turvallisuusjoukot eivät voi estää sitä bangladeshista tulevaa ilmastopakolaisten massaa, jonka globaali merenpinnan nousu voi Bangladeshissa sysätä liikkeelle. Assamiin suuntautuvat pakolaisaallot olisivat tuhoisia alueemme västörakenteelle ja työntäisivät meidät jälleen kerran sisällissodan partaalle.

“Ilmaston muuttuminen näkyy Assamissa ja muualla Intiassa jo monilla muillakin tavoilla.”

Sulavat Himalajan jäätiköt ovat lisänneet voimakkaita tulvia ja jokien eroosiota. Intian vesiministeriön raportin mukaan maassamme kärsittiin viime vuonna historian pahimmasta vesikriisistä: yli 600 miljoonaa ihmistä kärsi suuresta tai äärimmäisestä vesipulasta. Pohjavesivarat muodostavat 40 prosenttia vesihuollostamme, mutta nyt pohjavettä käytetään kestämättömällä vauhdilla. Kuivuudet ovat yleistymässä, mikä aiheuttaa vakavia ongelmia maanviljelijöille, sillä 53 prosenttia Intian maataloudesta on sateiden varassa.

Toisaalta tulvat ovat viime vuosina aiheuttaneet tuhoja maamme eri osissa, mm. Assamin ja Keralan osavaltioissa ja suurkaupungeissa kuten Chennaissa ja Mumbaissa. Sateiden poikkeavuutta kuvaamaan on käytetty sanoja kuten sadepommi (cloudburst, rain bomb). Kesäkuussa 2013 Uttarakhandissa satoi viikossa 847% tavanomaiseen verrattuna, mikä johti katastrofaalisiin ihmishenkien ja omaisuuden menetyksiin.

Arktisen jään sulaminen vaikuttaa tutkimusten mukaan myös Etelä-Aasian monsuunisateisiin voimistaen niitä, millä voi olla hyvin vakavia vaikutuksia Aasiassa. Näiden kahden ilmiön välisen linkin ovat löytäneet NCAOR:in (National Centre for Antarctic and Ocean Research) tutkijat.

“Veden saatavuus tekee globaalista ilmastonmuutoksesta paikallisen kysymyksen ihmisille ja luonnon monimuotoisuudelle”

Muutokset sademäärissä vaikuttavat luonnon monimuotoisuuteen monilla tavoilla. Veden saatavuus vaikuttaa villieläinten ruoan saatavuuteen, petojen ja saaliseläinten välisiin vuorovaikutussuhteisiin, lisääntymiseen ja eläinten muuttoliikkeisiin. Veden puute voi olla pääasialinen syy siihen, että eläimet lähtevät suojelualueilta ja tällä tavoin ihmisten ja villieläinten väliset konfliktit saattavat lisääntyä.

Tällä hetkellä Intia ei kärsi kroonisesta vesipulasta, mutta väestönkasvu ja vesivarojen ylikäyttö lisäävät vesipulan mahdollisuutta. Jo nyt on meneillään vakava pohjavesikriisi ja 16,6 miljoonaa hehtaaria maata on menetetty suolaantumisen vuoksi. Tamil Nadun osavaltiossa 95% pienviljelijöiden käyttämistä kaivoista on kuivunut kokonaan. Pohjois-Gujaratissa pohjaveden pinta laskee 6 metriä vuodessa.

Intiassa on maailman maista eniten ihmisiä (jopa 76 miljoonaa), joilla ei ole mahdollisuutta käyttää puhdasta vettä. Asiantuntijat varoittavat uhkaavasta kriisistä, sillä nyt yli 73 prosenttia maamme vesistöistä ylikäytetään. Pienet joet ja purot, jotka olivat aiemmin puhtaan veden lähteitä, kuivuvat, kun taas suuret joet ovat saastumassa. Tuhannet maanviljelijät ovat tehneet itsemurhan alueilla, joissa kärsitään vesipulasta. Jotkut asiantuntijat sanovat, että vuoteen 2050 mennessä vesipulasta tullaan kärsimään koko Intiassa.

Vesikriisi kasvaa ilmastonmuutoksen vaikutusten vuoksi. Eräässä viime vuonna tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että jäätiköiden kiihtyvä sulaminen vaikuttaa todennäköisesti miljooniin ihmisiin kaikkialla Aasiassa. Nämä ihmiset ovat tällä hetkellä riippuvaisia ​​joista, jotka saavat vetensä Himalajan jäätiköiden sulamisvesistä, jota he käyttävät juoma- ja kasteluvetenä ja vesivoiman lähteenä.

“Johdan vesiturvallisuudesta innostuneista ja sen kehittämiseen sitoutuneista kansalaisista koostuvaa Walk for Water -ryhmää.”

Lähes puolet Intian vesivaroista menee vuosittain hukkaan vuotojen vuoksi. Me halusimme rakentaa ison kampanjan, jonka tavoitteena oli lisätä tietoisuutta vesikriisistä ja vesiturvallisuudesta, minimoida veden tuhlausta sekä edistää sadeveden keräämistä ja kierrätetyn veden puhdistamista.

Walk for Water -kampanja käynnistettiin, jotta voisimme innostaa sidosryhmät mukaan toimimaan vesikriisin torjumiseksi. Maailman vesipäivänä 2017 Walk For Water järjesti kymmeniätuhansia tapahtumia Intiassa ja ulkomailla. Walk For Water -tiimit tekivät valtavasti töitä suunnitellen ja toteuttaen tapahtumia niin suurkaupungeissa kuin maaseutukylissäkin. Maailmalla järjestettiin Walk For Water -tukitapahtumia ja saimme tukiviestejä yli 100 maasta  kaikilta mantereilta, mukaanlukien Etelämanner.

Keskeinen viestimme oli, että vesiturvallisuus on maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen paikalliset kasvot ja että vesikriisi on ratkaistavissa. Kampanjan saama tuki ja huomio on yllättänyt meidät ja tehnyt meidät hyvin iloiseksi. Tulevaisuudessa tavoitteenamme on järjestää vieläkin isompi kampanja, jotta tietoisuutta kaikkien oikeudesta puhtaaseen veteen saadaan levitettyä entisestään.

“Tarvitsemme työkaluja ympäristöön liittyvien sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseksi.”

Ihmisten käyttäytymisen muutokset olisi hyvin tärkeää ottaa huomioon ilmastonmuutokseen ja veden saatavuuteen liittyvissä hankkeissa, mutta tätä ei toistaiseksi juuri tehdä Intiassa. Erään selvityksen mukaan poliittisista päätöksistä ja sopivien teknisten ratkaisujen saatavuudesta huolimatta lähes puolet niistä hankkeista epäonnistuu, joissa käyttäytymisen muutoksia ei huomioida. Walk for Water -kampanja tavoitti vuosien 2016-17 aikana yli 100 yliopistokampusta eri puolilla Intiaa, ja kokemus opetti meille, että nuorilla on harvoin tehokkaita työkaluja ja menetelmiä ympäristöön liittyvien sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseksi.

Uskon tietoisuuden kasvattamisen olevan avain kaikkeen silloin kun ilmastonmuutoksen hillinnästä halutaan tehdä kaikkien yhteinen tavoite ja kun halutaan saada aikaan käyttäytymisen muutoksia ja paikallisyhteisöjen lisääntyvää osallistumista. Meidän on pyrittävä muuttamaan ihmisten ajattelutapoja ja auttamaan heitä tekemään fiksuja kuluttajavalintoja. Globaalissa maailmassa länsimaisia kulutustottumuksia ihannoidaan, mutta tällä on haitallisia vaikutuksia ympäristöön yhä useampien ihmisten siirtyessä kulutusyhteiskunnan osaksi.

Intian väestöstä valtava prosenttiosuus on lukutaidottomia ja köyhiä ihmisiä, ja on suuri haaste yhdistää heidän elintasoonsa liittyvät kehitystavoitteet noudattaen samalla  päästötavoitteita ja ilmastositoumuksia. Uskon, että kansalaisyhteiskunnan osallistuminen on avain poliittisten aloitteiden onnistumiseen ja paras investointi on tulevien sukupolvien tietoisuuden kasvattaminen, jotta yhteiskunnalliset pyrkimykset saadaan sovitettua yhteen kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa.

Ilmastoterveisiä Etelästä -hanketta toteuttavat yhteistyössä Biologian ja maantieteen opettajien liitto BMOL ry, Äidinkielen opettajain liitto ja Häiriköt-päämaja. Hanke saa EU-rahoitusta Kepan Suomessa jakaman FVR-hankkeen kautta. Ilmastoterveisia-logot
Facebook-kommentit
Jaa tämä: