Ilmavoimat luopuvat hakarististä

Hakaristi on vanha symboli, jonka perinnön natsi-Saksa sotki. Toisaalta, symboliin liittyi epäilyttäviä merkityksiä jo 1800-luvulla. Nyt ilmavoimat ovat ottaneet askeleen kauemmaksi siitä.

Symboleissa on voimaa eivätkä niiden merkitykset ole staattisia tai pysyviä. Merkitykset elävät ajassa ja niiden muuttuessa olisi hyvä myös itse tarkastella sitä, mitä milläkin symbolilla haluaa viestiä.

Ehkäpä eniten dramaattisia merkityksiä 1900-luvulla saanut symboli on hakaristi. Sitä on käytetty Suomessakin monenlaisissa merkityksissä, mutta toisen maailman sodan jälkeen symboli on pääasiassa jäänyt rasistien ja natsien lemmikiksi. Merkittävän poikkeuksen tässä sotien jälkeisessä hakaristin suomalaisessa historiassa muodostaa kuitenkin ilmavoimat, joka on sitkeästi pitänyt kiinni hakarististä.

Ilmavoimat otti tunnuksekseen hakaristin vuonna 1918. Eli siis hyvissä ajoin ennen Adolf Hitlerin valtaannousua. Tämän seurauksena monien mielestä tuota ilmavoimien tunnusta tulisikin tarkastella erillisenä symbolina. Itse nimesin meidän Kansa taisteli -lehdessämme tämän symbolin ”erillishakaristiksi”. Tuo  ”erillis”-lisä viittasi ironisesti sitkeisiin pyrkimyksiin luokitella Suomen 1930-40-luvuilla sotimat sodat ”erillissodaksi” ja näin luoda etäisyyttä aseveljemme, natsi-Saksan tekemisiin. Helsingin yliopiston maailman politiikan professori Teivo Teivainen on jatkanut aiheeseen liittyvää keskustelua tahollaan.

Kesäkuussa 2020 Teivainen huomasi, että hakaristin käytöstä on luovuttu Ilmavoimien esikunnan viestinnässä. Tiedusteltuaan asiasta hän sai vahvistuksen huomiolleen ja hänelle kerrottiin, että ilmavoimien esikunnassa on jo vuonna 2017 tehty ”joukko-osastotunnusten yhdenmukaistaminen ilmavoimien puolustushaaratunnuksen kanssa”. Tämä tarkoittaa siis sitä, että hakaristi ei jatkossa enää komeile ilmavoimien esikunnan tunnuksena tai olkamerkkeinä.

Kiinnostavaksi tämän muutoksen teki se, että siitä ei ilmeisestikään ole julkaistu mitään tiedotetta. Eli vielä vuoden 2017 jälkeenkin kun monet ovat vimmaisesti puolustaneet ilmavoimien oikeutta lentää hakaristin alla, ilmavoimat ei ole katsonut asiakseen kertoa päätöksestä luopua ko. symbolista.

Suomen ilmavoimien esikunnan hiljattain ihan kaikessa hiljaisuudessa käytöstä poistunut joukko-osastotunnus.

Hakaristin historia ilmavoimien symbolina on lähes yhtä pitkä kuin itsenäisen Suomen historia. Hakaristi päätyi ilmavoimien tunnukseksi puoliksi sattumalta kun Suomen sotavoimat saivat ensimmäiset  lentokoneet lahjoituksena ruotsalaiselta kreivi Eric von Rosenilta. Von Rosen oli ottanut hakaristin onnenmerkikseen ja maalasi symbolin lahjoittamiensa koneiden kylkiin.

Ehkä puhetta erillishakarististä saattaisi hillitä hieman se, että von Rosenilla oli likeiset suhteet natsi-Saksaan: Saksan ilmavoimien komentaja Herman Göring oli naimisissa kreivi von Rosenin vaimon sisaren kanssa. Eric von Rosen tuli myös tunnetuksi äärioikeistolaisena aktiivina ja sattumalta hän myös perusti Ruotsiin järjestön nimeltä Nationalsocialistiska Blocket.

Tätä historiaa vasten on hieman ongelmallista puhua erillishakarististä, sillä symboli on päätynyt suomalaisten lentopoikien olkalaattoihin hyvinkin samasta lähteestä josta se löysi tiensä myös natsi-Saksan symboliksi.

Sen lisäksi, että natsi-Saksa onnistui niin sanotusti paskomaan tämän muinaisen symbolin melkoisen tehokkaasti, on hyvä huomata, että Hitlerin porukatkaan eivät symbolia ihan tyhjästä keksineet.

Sami Eerola kirjoittaakin Spektaakkeliyhteiskunta-blogissaan hakaristin pidemmistä kytköksistä rasistiseen arvomaailmaan. Eerola on perehtynyt aiheeseen jo useamman vuoden ajan ja tässä yhteydessä hän viittasi Malcolm Quinnin teokseen The Swastika – Constructing the Symbol.

Vaikka hakaristi on muinainen symboli joka esiintyy monissa kulttuureissa, tulkittiin tämä 1800-luvun Euroopassa todistukseksi siitä, että juurikin eurooppalaiset olivat kaikkien näiden muinaisten sivilisaatioiden rakentajia. Ajatus eurooppalaisesta yli-ihmisestä oli väkevä.

”Kirjailijan mukaan eurosentrismi oli arkeologiassa ja antropologiassa niin vahvaa, että Intian niemimaassa oleva arjalaissivilisaatio oli pakko olla peräisin Euroopasta. Näin hindujen hakaristi oli todiste, että eurooppalaiset olivat käyneet siellä. Samalla Turkin rannikossa kaivettu Troijan kaupungin raunioissa löydetyt hakaristit koettiin todistavan samaa.

Quin mainitseekin, että heti 1800-luvun antropologit huomasivat, että ainoa kulttuuri, jossa ei esiintynyt hakaristiä oli juutalainen. Tällöin jo olemassa olevat juutalaisvastaiset asenteet yhdistyivät hakaristiin, muuttaen sen valkoisen arjalaisen rodun ylemmyyden symboliksi. Sata vuotta myöhemmin tämä rasistinen assosiaatio tultaisiin hyödyntämään pönkittääkseen yhtä maailmanhistorian hirviömäisintä diktatuuria.”

”Lentosotakoulun (ennen vuotta 2006 Ilmasotakoulu) lippu. Lippu eroaa muista Ilmavoimien joukko-osastolipuista ainoastaan yläkulman joukko-osastotunnuksen osalta. Lentosotakoululla tämä on siipipari, jonka keskellä on potkuri ja hakaristi. Lippuun on kiinnitetty koululle myönnetyn vapaudenristin nauhat sekä kärkikuvioksi vapaudenristi. Ilmavoimien joukko-osastoliput ovat kaikki saman kaavan mukaisia ja niiden suunnittelusta vastasi Olof Eriksson. Koboltinsininen lippupohja viittaa ilmavoimien siniseen väriin. Päätunnuksena on Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema lentäjien lentomerkki, jossa oli musta hakaristi, vaikka koneidemme tunnuksena ollut hakaristi olikin sininen. Koulun lippu on vahvistettu 8.11.1957. Se vihittiin ja otettiin käyttöön 4.6.1958. Hakaristin ja siipirenkaan lisäksi saatteena on silloinen ilmavoimien aselajitunnus, jossa siipiparin ja potkurin lisäksi on hakaristi. Lipun koko on 120×142. Koulu sai Vapaudenristin 3.6.1988, joka vaihdettiin tangon kärjeksi. 1.1.2005 koulun nimi muutettiin nykyiseksi ja edellinen nimi annettiin Tikkakoskella olevalle koululle.”
(Wikipedia)

Ottaen huomioon hakaristin historian ja painolastin, on melko hämmentävää, että ilmavoimat roikkuivat symbolissa näinkin pitkään.

Yksi selitys tällä erillishakaristista kiinni pitämiselle saattaisi olla se, että jotkut kokevat symbolista luopumisen tarkoittavan sitä, että sen ongelmallisuus myönnetään. Tällöin symbolista luopuva joutuu kohtaamaan sen painolasteineen. Ehkä historian kohtaaminen on kuitenkin pidemmän päälle parempi tapa edetä kuin historian kieltäminen.

Facebook-kommentit
Jaa tämä: