Oikeutta ympäristöaktivisteille

Vuonna 2013 Venäjä valtasi Greenpeacen laivan ja vuonna 2019 se myöntyi maksamaan 2,7 miljoonaa euroa korvauksia tästä. Aktivistien suora toiminta jakaa mielipiteitä myös Suomessa.

Vuonna 1975 valmistunut MV Arctic Sunrise siirtyi Greenpeacen omistukseen vuonna 1995. Jäänmurtajaksi luokiteltu laiva toimi ennen ilmastoaktivistien kyyditsemistä hylkeenpyyntialuksena.
KUVA: DCwom (CC BY-SA 3.0)

Venäjän turvallisuusjoukot nousivat vuonna 2013 ympäristöjärjestö Greenpeacen Arctic Sunrise -alukselle ja pidättivät sen miehistön. 30 aktivistia pidettiin tutkintavankeudessa noin kahden kuukauden ajan. Pidätettyjen joukossa oli myös suomalainen Sini Saarela.

Vuonna 2017 Haagin pysyvä välitystuomioistuin määräsi Venäjän maksamaan kuusi miljoonaa dollaria Hollannille korvauksena Hollannin lipun alla seilanneen laivan valtaamisesta kansainvälisillä vesillä. Toukokuussa 2019 osapuolet saivat neuvoteltua korvaussumman 2,7 miljoonaksi dollariksi.

Osa Venäjän maksamista korvauksista kuuluu vähintään moraalisesti Sini Saarelalle. Kuvassa Saarela murmanskilaisessa oikeussalissa.

Arctic Sunrise vallattiin Petšoranmerellä 30 meripeninkulmaa Venäjän rannikosta. Kansainvälisten sopimusten mukaan valtioiden aluevedet ulottuvat 12 meripeninkulman päähän rannasta. Alusta pidettiin takavarikoituna 10 kuukauden ajan ja se palautettiin vahingoittuneena vuonna 2014. Takavarikon ja pidätysten taustalla oli ympäristöaktivistien aikaisempi yritys nousta Gazpromin öljynporauslautalle Petšoranmerellä. Vuonna 2014 duuma armahti aktivistit, ilman että heitä vastaan ei edes nostettu syytettä.

Vaikka korvaus maksetaan Hollannin valtiolle, odottaa Greenpeace saavansa osan korvaussummasta laivan korjauskulujen kattamiseen ja kompensaationa pidätettynä olleille aktivisteille.

Greenpeace ilmoitti, että tuomioistuimen päätös ei vaikuta pidätettyjen oikeuksien käsittelyyn Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.

Arctic 30 -nimellä tunnetuksi tulleen pidätettyjen kohtaloa venäläisen oikeusjärjestelmän pyörteissä käsiteltiin varsin laajasti myös suomalaisessa mediassa. Aktivistien valitsema toimintamalli, kansalaistottelemattomuus, jakoi mielipiteitä.

Vuonna 2015 Greenpeacen aktivistit nousivat luvatta Hanasaaren voimalaitokselle hiiltä toimittaneen laivan kyytiin ja estivät väliaikaiseksi sen lastin purkamisen. He vaativat että Suomi luopuu kivihiilen polttamisesta vuoteen 2025 mennessä. Vuonna 2018 kyselytutkimuksen perusteella 61 prosenttia kansalaisista tuki tätä vaatimusta ja vain 19 prosenttia vastusti kivihiilen polton kieltämistä.
KUVA: Miikka Pirinen/GP

Kansalaistottelemattomuudella tarkoitetaan rauhanomaista poliittisen protestia, jossa joko kieltäydytään noudattamasta ongelmalliseksi katsottua lakia tai suoraan rikotaan sitä. Toimintaan kuuluu se, että laki kyseenalaistetaan avoimesti. Lain rikkominen oikeutetaan sillä, että lain noudattaminen katsotaan kyseisen lain rikkomista suuremmaksi synniksi.

Sääntöjen koetteleminen ja tarvittaessa niiden rajojen rikkominen on ollut osa kansalaisaktivismia pitkään. Historia tuntee lukemattomia esimerkkejä siitä, kuinka moraalisesti kestämättömäksi koettuja lakeja ja käytänteitä on vastustettu tottelemattomuudella. Suomessa kansalaistottelemattomuutta on esimerkiksi totaalikieltäytyminen ase- ja siviilipalvelusta sekä talonvaltaukset.

Kansalaistottelemattomuus on kuulunut myös ympäristöaktivistien keinovalikoimaan. Esimerkiksi vuonna 1979 Koijärven suon kuivattamista vastustaneiden mielenosoitusten yhteydessä aktivistit estivät työkoneiden käytön. Koijärven tapahtumia käsiteltiin lopulta korkeimmassa oikeudessa, jossa syytetyt myös saivat tuomiot, vaikka he perustelivat tekonsa yleisellä hyvällä. Koijärvi-liikkeen toiminnan myötä luontoarvoiltaan merkittäväksi arvioitu Koijärvi kuitenkin säästyi kuivaukselta ja osittain tapahtumien johdosta Suomeen perustettiin vuonna 1983 ympäristöhallinto. Myös eduskuntapuolue Vihreät syntyi toiminnan seurauksena.

Kansalaistottelemattomuuteen kuuluu väkivallattomuus ja myös ympäristöjärjestö Greenpeace on toistanut tätä sekä omassa viestinnässään sekä aktivisteille järjestetyissä koulutuksissa. Tottelemattomuus itsessään ei anna viranomaisille oikeutta reagoida niihin yliampuvasti tai lakia rikkoen.

Öljyn poraus arktisilla merialueilla on ympäristön kannalta hyvin ongelmallista. Sen lisäksi, että ihmiskunnan on vähennettävä öljyn ja muiden fossiilisten polttoaineiden käyttöä yleisellä tasolla, tekevät pohjoisen äärimmäiset olosuhteet mahdollisten öljyvuotojen torjunnan ja siivoamisen hyvin vaikeaksi, jopa mahdottomaksi.

Huhtikuussa 2019 Greenpeacen aktivistit nousivat norjalaiselle West Hercules -öljynporauslautalle. West Hercules on sittemmin suunnannut poraamaan öljyä Barentsinmerellä.

Greenpeace Nordenin aktivistit osoittavat Rypefjordissa, Hammerfestissa mieltä Equinorin arktista öljynporausta vastaan 29. huhtikuuta 2019.
KUVA: GP
Facebook-kommentit
Jaa tämä: