Artikkeli

Jakamistalous, alustatalous ja sääntely

Työn teettämisen tavat muuttuvat. Samalla tulee arvioida se, kuinka yhteiskunta mukautuu tähän muutokseen.

Maailman talousfoorumi hahmotteli vuonna 2013 ratkaisuja maailm­an kantokyvyn ongelmiin. Keskeisimmäksi käsitteeksi keskustelussa nousi jakamistalous. Sen kantavana ajatuksena on resurs­sien tehokas käyttö. Toisin sanoen kyse on vajaalla käytöllä olevien tavaroiden jakamisesta ja yhteiskäytöstä ­vertaisten kesken, uuden ostamisen sijaan.

Jakamista on tapahtunut aina, mutta teknologia tekee jakamistaloudesta varteenotettavan taloudellisen toiminnan muodon. Se mahdollistaa jakamisen laajassa mittakaavassa ja myös tuntemattomien kesken.

Ruoka-annoksia ravintoloilta asiakkaille välittävän lähettifirma Foodoran lähetit tekevät alustatalouden töitä, mutta he eivät ole työntekijöitä. He ovat lähettiyhteistyökumppaneita. Lähetiyhteistyökumppaneilla ei ole työntekijän oikeuksia, mutta ei heillä myöskään ole yrittäjän vapautta. Nyt osa Foodoran läheteistä vaatii itselleen parempia oikeuksia.
Ruoka-annoksia ravintoloilta asiakkaille välittävän lähettifirma Foodoran lähetit tekevät alustatalouden töitä, mutta he eivät ole työntekijöitä. He ovat lähettiyhteistyökumppaneita. Lähetiyhteistyökumppaneilla ei ole työntekijän oikeuksia, mutta ei heillä myöskään ole yrittäjän vapautta. Nyt osa Foodoran läheteistä vaatii itselleen parempia oikeuksia.

Jakamistalouden rinnalla esiin on noussut alustatalouden käsite. Siinäkin käytetään hyödyksi teknologiaa. Internetin digitaalisilla alustoilla tarkoitetaan kahden- tai monenkeskisiä markkinapaikkoja, jotka välittävät käyttäjien välisiä transaktioita. Alustoilla siis kohtaavat palveluiden tarvitsijat ja tarjoajat, algoritmien ansiosta kitkattomasti ja nopeasti. Tunnettuja esimerkkejä alustataloudesta ovat esimerkiksi Uber sekä muun muassa ruokalähettipalvelut Deliveroo, Foodora ja Wolt.

Alustayhtiöiden liiketoimintamalli perustuu suuriin määriin tietoa, jota kerätään, käsitellään ja muokataan. Alustojen keskeinen ominaispiirre on, että alustojen käyttäjilleen tuottama hyöty riippuu siitä, kuinka moni muu käyttää samaa alustaa. Palvelun arvo siis kasvaa käyttäjien lukumäärän kasvaessa.

Jakamis- ja alustataloudesta puhutaan toisinaan synonyymeinä tai muuten epätarkasti. Vaikkapa ­Uberia käytetään usein esimerkkinä milloin jakamistaloudesta, milloin alusta­taloudesta. Osin onkin kyse limittäisistä ilmiöistä, koska digitaalisuutta hyödyntävä jakamistalous on osa alustataloutta. Alustatalous ei kuitenkaan ole välttämättä jakamistaloutta, ellei jakamistaloutta määritellä niin laajasti, että se menettää alkuperäisen, maailman kantokykyyn liittyvän merkityksensä.

Kun puhutaan alustatyöstä, kyse on nimenomaan alustatalouden, ei jakamistalouden työstä. Tämä johtuu siitä, että ihmisen aika ei ole ”vajaalla käytöllä oleva resurssi”, eikä ruokalähettiä ja ravintola-annoksen tilaajaa voi mielekkäällä tavalla pitää vertaisina sen enempää kuin kaupan myyjää ja asiakasta.

Alustatalous organisoi työn maail­man uudella tavalla. Perinteisessä mallissa yritys tuottaa palveluita tai tavaroita asiakkaalle ja ottaa sitä varten tarvitsemansa työvoiman työsuhteeseen. Uudessa mallissa taas digitaaliset alustat välittävät yksittäisiä työtehtäviä ”freelancereille”. ”Freelancerit” ovat periaatteessa vapaita työskentelemään juuri silloin kuin haluavat ja voivat parsia toimeentulonsa kasaan eri alustoilta tai yhdistämällä alustatyötä palkkatyöhön.

Alustatyö voidaan jakaa online- ja offline-työhön. Online-alustatyötä tehdään tietokoneella tai muulla inter­netiin yhdistettävällä laitteella. Se voi olla pieniä mikrotehtäviä, esimerkiksi markkinointikyselyihin vastaamista Clickworkerissä tai luovaa suunnittelutyötä Upworkissä. Työtä voi tehdä missä vain ja milloin vain. Tällaisesta työstä käytetään myös nimitystä crowd work, joukkoistettu työ.

Offline-alustatyö taas on tyypillisesti ruokalähetti-, taksi-, siivous- tai nikkarointipalvelua. Keikat saadaan alustan kautta, ja kun alustalle on kirjauduttu läsnäolevaksi, työtehtävien tekeminen edellyttää olemista tietyssä paikassa tiettyyn aikaan.

Online-työ muistuttaa usein perinteistä freelance-työtä. Sitä tehdään tuskin koskaan työsuhteessa, ja varsinkin erityisosaamista vaativilla alustoilla freelancerit määrittelevät itse oman hintansa. Sen sijaan offline-työ muistuttaa enemmän perinteistä työsuhdetta silloin, kun alusta määrittelee työstä saatavan korvauksen sekä sen, miten työ suoritetaan. Offline-työtä saatetaan tehdä työsuhteessa alustaan tai työn tilaajaan tai ilman työsuhdetta ”free­lancerina”. Esimerkiksi Wolt-läheteillä ja Uber-kuljettajilla ei ole työsuhdetta.

#justice4couriers-tarroja näkyy monissa liikennevalotolpissa ainakin Helsingissä. Useimmiten tarrat esiintyvät juurikin paikoissa, joissa polkupyöräilijät ylittävät autoteitä – ja odottavat vuoroaan valoissa.
#justice4couriers-tarroja näkyy monissa liikennevalotolpissa ainakin Helsingissä. Useimmiten tarrat esiintyvät juurikin paikoissa, joissa polkupyöräilijät ylittävät autoteitä – ja odottavat vuoroaan valoissa.

Freelancereilla ei tyypillisesti ole oikeutta sellaisiin työntekijän oikeuksiin kuin lomiin ja lomarahoihin, sairausajan palkkaan eikä työnantajan maksamiin eläkemaksuihin ja vakuutuksiin. Yrittäjä voi periaatteessa saada ansiosidonnaista työttömyysetuutta, mutta tällöin yritystoiminnan on täytynyt loppua kokonaan. Hajanaisista lähteistä (pieniä) tuloja saavat freelancerit putoavat turvaverkon ulottumattomiin. Freelancereidenhan sosiaaliturvan ongelmat eivät ole suinkaan uusi asia, mutta alustatyö laajentaa ongelman uusille työnteon alueille.

Yksilön kohtaamien ongelmien lisäksi alustatalouden yleistyminen asettaa haasteita hyvinvointivaltion rahoitukselle. Tämä rahoitus on Suomessa järjestetty osittain vakuutusperustaisesti niin, että sekä työntekijät että työnantajat maksavat sosiaaliturva- ja eläkemaksuja ja esimerkiksi ansio­sidonnainen päiväraha on sidottu joko työntekijänä tai yrittäjänä tehtyihin maksuihin. Jos työtä tehdään yhä enemmän ilman työsuhdetta, tällaiselta järjestelmältä putoaa pohja pois.

Alustatyö ja työn joustavoituminen, kuten alustayhtiöt sitä kuvaavat, johtaakin tarpeeseen miettiä työelämän turvaverkkojen rahoitusta uudelleen. Olisiko siinä siirryttävä vakuutus­perustaisuudesta enemmän kohti universalismia?

Nykyisin ehkä puhutuin universalismin ilmentymä on kaikille kansalaisille maksettava perustulo. Yksilön näkökulmasta perustulo on houkutteleva ratkaisu, koska sitä ei ole sidottu työnteon muotoon eikä edes työmarkkinoilla olemiseen. Yhteiskunnan rahoittamisen näkökulmasta ongelmana kuitenkin on, että yhtiöt eivät maksa freelance-työstä työnantajamaksuja. Perustulo saattaisi johtaa myös siihen, että yhteiskunta kompensoi liian matalia palkkoja omasta pussistaan.

Alustayhtiöiden verotuskin on hankalaa, koska alustayhtiöt ovat usein ulko­maisia – eivätkä edes eurooppalaisia vaan useimmiten yhdysvaltalaisia. Tämä korostaa edelleen tarvetta suunnitella myös verotus uudella tavalla. On esimerkiksi ehdotettu digitaalisten palveluiden verotusta.

Olennaisesti alustatyöhön liittyvä kysymys on myös palkanmuodostus. Toistaiseksi monet alustat ovat sanelleet ”freelancereidensa” palkkiot yksipuolisilla palvelusopimuksilla. Mikäli työtä haluaa tehdä tällaisten alustojen kautta, on palvelusopimus yksinkertaisesti hyväksyttävä. Työntekijöiden järjestäytyminen ei kaikkialla välttämättä onnistu samaan tapaan kuin työsuhteissa, koska yksityisiä amma­tinharjoittajia rajoittavat kartelli­säädökset.

Nicolson tiputtaa kampanjan flaijerin mukaan ruoka-annoksen kantokassiin. 
Foodoran lähetit ovat tiputtaneet kampanjan flaijereita mukaan ruoka-annoksen kantokassiin. 

Kaikki nämä – sosiaaliturva, hyvinvointivaltion rahoitus ja palkanmuodostus – korostavat sitä, että nykyinen sääntely-ympäristö ei toimi enää alusta­talouden aikakaudella. Koska alustatalouden on ennustettu kasvavan voimakkaasti, päättäjillä on suuri työ hyvinvointivaltion rakentamisessa uudelleen niin, että ihmisten sosiaaliset oikeudet toteutuvat.

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden tohtori ja Kalevi Sorsa -säätiön projektitutkija, jonka Alustatalous ei ole jakamistaloutta (välttämättä) – Lähtökohtia alustatalouden sääntelyyn -raportti ilmestyi lokakuussa.

Jaa tämä:

Kapulaa pinnojen väliin

Foodoran ruokalähetit aloittivat kampanjan työehtojensa yksipuolisia heikennyksiä vastaan. Nyt he kutsuvat kuluttajat mukaan.

Kello kuuden aikaan Helsingin kantakaupungin kaduilla on ruuhkaista. Kun ruokalähettipalvelu Foodoran pyörälähetti Marcus Nicolson ylittää risteystä Punavuoressa, häntä edellä oleva auto jarruttaa äkisti. Liikenne ympärillä haittaa näkyvyyttä, eikä auton äkkijarrutuksen syy selviä, mutta Nicolson onnistuu pysäyttämään polkupyöränsä hiukan ennen auton takalasia ja törmäystä. Kyseessä on jo hänen toinen ”läheltä piti” -tilanteensa tänään. 

Foodoran omistaa saksalainen Delivery Hero -niminen yhtiö. Foodora lopetti hiljattain toimintansa Australiassa. Yhtiön vetäytymiseen markkinoilta vaikuttivat todennäköisesti sitä vastaan nostetut syytteet liittyen työntekijöiden kohteluun. Foodora on perustettu vuonna 2014, ja yritys toimii tällä hetkellä yhdeksässä eri maassa. Yritys kertoo verkkosivuillaan toimivansa Suomessa Helsingin lisäksi Espoossa, Turussa, Tampereella ja Jyväskylässä. 
Foodoran omistaa saksalainen Delivery Hero -niminen yhtiö. Foodora lopetti hiljattain toimintansa Australiassa. Yhtiön vetäytymiseen markkinoilta vaikuttivat todennäköisesti sitä vastaan nostetut syytteet liittyen työntekijöiden kohteluun. Foodora on perustettu vuonna 2014, ja yritys toimii tällä hetkellä yhdeksässä eri maassa. Yritys kertoo verkkosivuillaan toimivansa Suomessa Helsingin lisäksi Espoossa, Turussa, Tampereella ja Jyväskylässä.

Nicolson on yksi niistä harvoista läheteistä, joilla on 15 työtuntia viikossa takaava työsopimus. Työvuoro kestää viisi tuntia, josta valtaosan Nicolson viettää pyöräillen Helsingin kantakaupunkia ristiin ja rastiin. 

”Ei tässä työssä itsessään ole mitään vikaa. Pidän pyöräilystä, mutta näillä työehdoilla ja nykyisellä sopimuksella tämä ei ole reilua. Esimerkiksi jos freelancerina joudut työvuorolla onnettomuuteen, yrityksen ei tarvitse ottaa mitään vastuuta. Et ole minkäänlaisen työvakuutuksen piirissä”, Nicolson kertoo, kun pysähdymme seuraavan osoitteen kohdalle. 

Nicolson aloitti työvuoronsa Mikonkadun ja Rautatientorin risteyksestä kello viideltä. Hän kirjautui sisään Foodoran lähettipalveluun ja alkoi vastaanottaa tilauksia. Työpaidan hän vaihtoi päälle vasta, kun nouti ensimmäistä kuljetettavaa ruoka-annostaan kauppakeskus Kluuvista. 

”Hämeentie on varmaan yksi Helsingin pahimpia pyöräilykatuja. Vaikka normaalisti yritän vältellä sillä ajamista, niin usein sitä joutuu kuitenkin käyttämään aikapulan takia.” 
”Hämeentie on varmaan yksi Helsingin pahimpia pyöräilykatuja. Vaikka normaalisti yritän vältellä sillä ajamista, niin usein sitä joutuu kuitenkin käyttämään aikapulan takia.” 

Tällä hetkellä osa Foodoran työntekijöistä käy työtaistelukampanjaa yritystä vastaan yhdessä Vapaa syndikaatti -ryhmän sekä Vastavoima ry:n kanssa, jotka ovat molemmat työtaisteluihin osallistuvia ruohonjuuritason organisaatioita. Kampanjan juuret ovat Turussa, jossa paikalliset lähetit reagoivat heinäkuussa tehtyihin työehtojen yksipuolisiin heikennyksiin kertomalla asiasta julkisesti. 

Foodora-lähettien vaatimukset ovat selkeät: palkkioalennukset on peruttava­, työvuorojen jako täytyy inhimillistää ja tehdä läpinäkyväksi, lähettien sosiaalitilat on palautettava, korvauksia työvälineiden ylläpitoon on maksettava, samoin takuita tai vakuutus sairaus- ja onnettomuustapauk­sien varalta. Myös mahdollisuus solmia työsopimus on tarjottava. 

Työtaistelun ytimessä on kiista siitä, ovatko Foodora-lähetit työsuhteessa yritykseen vai itsenäisiä yrittäjiä. Työnantajan strategia on kutsua työntekijöitään kumppaneiksi. 

Työelämän ilmiö, johon Nicolsoninkin työ Foodoralla kuuluu, tunnetaan nimellä alustatalous, vaikka sopivampi kuvaus Foodoralle työskentelevien lähettien työsuhteesta olisi vuokra­talous. 

Toisin kuin monet muut alustapalvelut, Foodora vaati lähettiensä tekevän tiettyjä työvuoroja tiettyjen aikaraamien sisällä sekä ennalta määrätyillä alueilla. Läheteillä ei ole tällä hetkellä yrittäjille tavanomaisia mahdollisuuksia valita työkeikkoja, työaikoja taikka neuvotella työn hinnasta. 

”Norjassa ja Ruotsissa Foodoran läheteillä on jo työsopimukset, koska laki velvoittaa siihen, mutta ei Suomessa. Uskoisin, että samanlaisen lain voisi säätää myös täällä, mutta epäilen, ettei asiaan tulla puuttumaan – ei ainakaan tämän hallituksen kaudella.”
”Norjassa ja Ruotsissa Foodoran läheteillä on jo työsopimukset, koska laki velvoittaa siihen, mutta ei Suomessa. Uskoisin, että samanlaisen lain voisi säätää myös täällä, mutta epäilen, ettei asiaan tulla puuttumaan – ei ainakaan tämän hallituksen kaudella.”

Kalliossa sijaitsevan Lymy-kollektiivin tilassa järjestetään perjantai-iltana 12. lokakuuta keskustelutilaisuus Foodora-lähettien työtaistelusta. Entinen Foodora-lähetti Tuomas Tammisto sekä Nicolson kertovat työtaistelun etenemisestä sekä kampanjan taustoista. 

Pyörälähetit edustavat vähemmistöä Foodoran sisällä. Valtaosa läheteistä kuljettaa ruokatilauksia autoilla eikä polkupyörillä. Lisäksi molemmat arvioivat enemmistön Foodora-läheteistä olevan Euroopan ulkopuolelta tulevia maahanmuuttajia, joilla saattaa olla niin heikko työmarkkina-asema, että Foodoralta saatavat pienet tulot ovat heille tärkeitä. 

Foodora on lähettien lukumäärällä mitattuna iso toimija Suomessa. Yritys ei kerro, kuinka paljon sillä on lähettejä ”kumppaneina” tai työntekijöinä, mutta Nicolson arvioi, että pelkästään Helsingissä yrityksellä on noin 130 freelance-lähettiä ja kymmenen työntekijää, joilla on vakituiset työvuorot. 

Nicolson tiputtaa kampanjan flaijerin mukaan ruoka-annoksen kantokassiin. 
Nicolson tiputtaa kampanjan flaijerin mukaan ruoka-annoksen kantokassiin. 

Sekä Tammiston että Nicolsonin mielestä Foodoran ja Woltin kaltaiset ruokalähettipalvelut voivat hyvinkin toimia ja olla kannattavia sekä yrityksille että niiden työntekijöille. Työehdot ja mallit kannattavalle liiketoiminnalle ovat kuitenkin vasta muodostumassa alalle, siksi Tammiston mielestä on tärkeää käydä laajaa julkista keskustelua siitä, millainen normisto ja työkulttuuri alalle ovat nyt muodostumassa. 

Useimmat asiat, joita kampanjalla vaaditaan, kuuluivat lähettien oikeuksiin, kun Foodora aloitti toimintansa Suomessa. Toistaiseksi Foodora on kommentoinut lähettien vaatimuksia erittäin niukasti. Tammisto kertoo, että heidän aloitettuaan kampanjan yritys on vastannut heille vain muutaman rivin mittaisella sähköpostilla, jossa kiitettiin ”lähettikumppaneiden palautteesta”.  

Vaatimuksiin Foodora ei ole vastannut millään tavalla lokakuun aikana. Yritys ei ole suostunut edes keskustelemaan niistä. Vastavetona yrityksen haluttomuuteen neuvotella ”Foodora vastuuseen” -kampanja on päättänyt pyytää kaikkia palvelun käyttäjiä aloittamaan yrityksen boikotoinnin 5. marraskuuta alkaen. Työtaistelu laajenee siis palvelun kuluttajien pariin.

Alkuillan ruuhka alkaa hellittää kellon lähestyessä seitsemää. Pyöräily väljemmillä kaduilla muuttuu miellyttävämmäksi. Aika kuluu kuin siivillä poimiessa annoksia vaihtuvista ravintoloista ja viedessä niitä kotiosoitteisiin. 

”Se, mitä pyydämme, ei mielestäni ole kohtuutonta. Kohtuullista palkkaa, mahdollisuutta työsopimukseen sekä läpinäkyvyyttä työn jakamiseen”, ­Nicolson sanoo kuin sivuhuomiona samalla, kun katsoo puhelimella osoitetietoja ravintolasta, josta seuraava annos täytyy noutaa. 

Jaa tämä:

Stoppi hyväksikäytölle

Kanadalainen cree-aktivisti Clayton Thomas-Müller saapui syyskuun alussa Saamenmaalle tarjoamaan tukensa Jäämeren ratahanketta vastustavalle mielenilmaukselle. Samalla hän kertoi kansansa taisteluista Kanadan öljyputkihankkeita vastaan.

Alkuperäiskansat kautta maailman kohtaavat hyvin paljon samankaltaisia ongelmia. Niitä ei kuitenkaan tarvitse kohdata yksin. Tähän ajatukseen kiteytyy kanadalaisen cree-kansaan kuuluvan aktivistin Clayton Thomas-Müllerin viesti.

Clayton Thomas-Müller nostatti tunnelmaa Jäniskoskella.
Clayton Thomas-Müller nostatti tunnelmaa Jäniskoskella. KUVA: Jonne Sippola

”On tärkeää, että alkuperäiskansat tekevät kansainvälistä yhteistyötä ja tukevat toisiaan. On äärimmäisen tärkeää, että taistelemme yhdessä oikeuksiemme puolesta ja samalla ilmastonmuutosta vastaan.”

Thomas-Müller osallistui saamelaisaktivisti Jenni Laitin ideoimaan Red Line -mielenosoitusten ja -tapahtumien sarjaan. Viikon mittainen tapahtumasarja oli aktivisti-taideryhmä Suohpanterrorin ja Suomen Saamelaisnuorten järjestämä, ja sitä tukemaan ja toteuttamaan tuli myös ympäristöjärjestö Greenpeace. Tapahtumissa vedettiin viikon ajan symbolisia punaisia rajoja Rovaniemeltä Norjan Kirkkoniemelle kaavaillun tavarajunaradan reitille. Rata halkoisi saamelaisten alueet, vaikeuttaisi poronhoitoa ja kaventaisi entisestään saamelaisten elintilaa.

”Isoja ja vaikutuksiltaan kauas­kantoisia teollisia investointeja ei voi tehdä ilman alkuperäiskansojen lupaa. Viestimme on, että ilman suostumusta ei ole myöskään pääsyä. Tämä on ajatus, johon me Kanadan alkuperäiskansat olemme suhtautuneet hyvin vakavasti.”

Red Line -mielenosoitukset ideoinut ja koolle kutsunut Jenni Laiti Suohpanterror-ryhmästä. KUVA: Jonne Sippola
Red Line -mielenosoitukset ideoinut ja koolle kutsunut Jenni Laiti Suohpanterror-ryhmästä. KUVA: Jonne Sippola

Thomas-Müller toi solidaarisuuden osoitusten lisäksi myös uutisia tuoreesta voitosta Kanadassa. Maan korkein oikeus oli juuri torpannut muun ­muassa cree-kansan alueiden läpi kaavaillun yli 1 000 kilometriä pitkän Trans Mountain -öljyputken.

Myös 350.org-ympäristöjärjestössä vaikuttava Thomas-Müller näkee kanadalaisen öljyputken ja suomalaisen ratahankkeen hyvin samankaltaisina. Molemmat rakennettaisiin alkuperäiskansojen maiden halki, ja molemmat on tarkoitettu ympäristölle erittäin haitallisten hyödykkeiden kuljettamiseen. Pohjois-Amerikan öljyhiekkahankkeet on tuomittu ihmiskunnan historian eniten ympäristöä haittaaviksi teollisiksi projekteiksi, eikä Lapin luonto kestä sen enempää hakkuiden lisäämistä kuin kaivostoiminnan kasvattamistakaan, joita ratahanke edellyttäisi.

Trans Mountain -hanke kompastui siihen, että sitä valmisteltiin ilman neuvotteluja hankkeen vaikutuspiiriin kuuluvien alkuperäiskansojen kanssa. YK:n julistus alkuperäiskansojen oikeuksista edellyttää, että alkuperäiskansoja oikeasti kuullaan. Kyseessä ei saa olla pelkästään muodollisuus.

”Meidän pääministeriämme ihastellaan maailmalla, ja häneen suhtaudutaan kuin rocktähteen tai supermalliin”, Thomas-Müller sanoo Justin Trudeaux’sta.

”Hän ei kuitenkaan ole välittänyt meistä. Mutta nyt olemme kellistäneet joukon maailman mahtavimpia yrityksiä ja Kanadan hallituksen itsensä.”

Thomas-Müller viittaa YK:n julistukseen ja toteaa, ettei heidän tarvitse pyytää lupaa olemassaololleen.

”Meillä on oikeus määrätä kotimaistamme ja meillä on oikeus sanoa ’ei’ silloin, kun meidän luokse tullaan esittelemään haitallisia hankkeita.”

Thomas-Müllerin viesti Suomen hallitukselle on se, että alkuperäiskansojen oikeudet tulee ottaa tosissaan.

”Hallitukset, jotka eivät ota alkuperäiskansoja huomioon, jatkavat kolo­nialismin perintöä.”

Petteri Feodoroff osoitti mieltä Sevattijärvellä. Feodoroff oli huolissaa siitä, että: "Jäämeren radan pirstoessa porojemme laidunmaat olisi kolttakulttuuri ja minun tulevaisuuteni vaakalaudalla."
Petteri Feodoroff osoitti mieltä Sevattijärvellä. Feodoroff oli huolissaa siitä, että: ”Jäämeren radan pirstoessa porojemme laidunmaat olisi kolttakulttuuri ja minun tulevaisuuteni vaakalaudalla.” KUVA: Jonne Sippola

Kanadassa käyty kamppailu öljyputkihankkeita vastaan on ollut monitahoinen.

”Olemme käyttäneet kaikkia keinoja: lobbausta, suoraa kansalaistoimintaa, mediaa – aivan kaikkea. Olemme kohdistaneet paineen esimerkiksi poliittisiin päättäjiin, hankkeisiin liittyviin institutionaalisiin sijoittajiin sekä niihin liittyviin yrityksiin.”

Kamppailuun on voinut osallistua monella tapaa. Yksinkertaistaen: yksi on keskittynyt vaikuttamistyöhön järjestelmän sisällä ja toinen suoraan kansalaistottelemattomuuteen. Molemmilla on ollut oma roolinsa, mutta samalla ne ovat tukeneet koordinoidusti toisiaan.

”Ei tämä erottelu aina ole onnistunut. Välillä aktivistimme ovat osallistuneet ensin lobbaamiseen YK:ssa ja pian sen jälkeen tulleet pidätetyiksi suoran toiminnan myötä. Mutta olemme pitäneet strategiamme monipuolisena ja olemme sen myötä kohottaneet hankkeisiin osallistuvien rahoittajien ja poliitikkojen imagoriskejä.”

EI KIITOS JÄÄMEREN RADALLE

Jäämeren ratahankkeella viitataan liikenne- ja viestintäministeriössä valmisteltavaan suurhankeeseen, johon kuuluisi junaradan rakentaminen Rovaniemeltä Norjan Kirkko­niemeen. Kirkkoniemeen rakennettaisiin myös massiivinen satama, joka palvelisi erityisesti kuljetuksia Euroopan ja ­Aasian välillä sekä mahdollistaisi arktisen alueen luonnon­rikkauksien käyttöönoton.

Siiri Hetta osallistui Hettassa keskustelutilaisuuteen ja sai päähänsä Suohpanterrorin Make Sápmi Great Again -lippiksen. KUVA: Jonne Sippola
Siiri Hetta osallistui Hettassa keskustelutilaisuuteen ja sai päähänsä Suohpanterrorin Make Sápmi Great Again -lippiksen. KUVA: Jonne Sippola

Ministeriön tilaamassa ja julkaisemassa, konsulttiyhtiö ­Rambollin toteuttamassa ratahankkeen suunnitelmassa hanketta ei kyetty osoittamaan taloudellisesti kannattavaksi missään skenaariossa. Ministeriön määrätietoisuus ajaa talou­dellisesti kannattamatonta hanketta saattaa viitata siihen, että radalle on saatettu kaavailla julkilausuttua enemmän ­liikennettä. Tämä voisi selittyä tavoitteella hyödyntää arktisen alueen luonnon­rikkauksia virallisesti ilmoitettua suuremmissa määrin.

Henkilöliikenteen määrä junaradalla ei kaavailuissa ole merkittävä, ja Huoltovarmuuskeskus totesi radan merkityksen huoltovarmuudelle merkityksettömäksi.

Ympäristönäkökulman ohella ratahanketta on välttämätöntä tarkastella myös saamelaisten, Euroopan unionin alueen ainoan alkuperäiskansan näkökulmasta. Saamelaisten oikeus poronhoidon ja luontaistalouden ympärille rakentuvaan kulttuuriinsa asettaa rajoituksia sille, mitä Suomen valtio voi Saamenmaalla tehdä.

Teollisen mittakaavan hankkeet ovat vuosikymmenten mittaan rajanneet saamelaisten elintilaa, mutta nyt tila väistämiselle alkaa olemaan vähissä.

”Mitä syitä tänne on jäädä, jos elämisen mahdollisuudet viedään?” Jussa Seurujärvi Muddusjärven paliskunnasta kysyi Inarissa saamelaismuseo Siidassa järjestetyssä tilaisuudessa.

”Haluamme elää täällä ja jatkaa kulttuuriamme. Jos ei ole elämän mahdollisuuksia, niin silloin kulttuurikin katoaa”, Seurujärvi huolehti.

Lapset ovat tulevaisuus ja siksikin on oikein, että lapset osallistuivat Red Line -mielenosoituksiin. Oheinen perhe saapui paikalle Sevettijärvellä.
Lapset ovat tulevaisuus ja siksikin on oikein, että lapset osallistuivat Red Line -mielenosoituksiin. Oheinen perhe saapui paikalle Sevettijärvellä.

Vuotson kylässä, Porttipahdan ja Lokan tekojärvet yhdistävän Vuotson kanavan rannalla järjestetyssä tilaisuudessa puhuneet vanhemmat osallistujat muistivat vielä, kuinka ­alueen saamelaisia pakkosiirrettiin 1960-luvulla tekojärvien ­alta.

”Koen jäämeren radan toistona. 1950-luvulla alettiin puhua tekoaltaista, ja silloin saamelaisia ei otettu mukaan suunnitelmiin, eikä heille kerrottu mitään tulevasta”, Petra Biret Magga-Vars saamelaiskäräjien hallituksesta kertoi Red Line -mielenosoituksen yhteydessä.

Nyt he ja heidän sukulaisensa ovat vaarassa jäädä jälleen massiivisen infrahankkeen jalkoihin.

”Hakkuut ja kaivokset ovat jo nyt uhka. Ja rata on uusi uhka.”

Saamelaiskäräjien edustajat totesivat, että saamelaisille ei ole tarjottu todellisia mahdollisuuksia tulla kuulluksi tai vaikuttaa ratahankkeen suunniteluun. Vuonna 2015 Suomi sai nuhteita YK:lta, koska saamelaisia ei kuunneltu metsähallituslakia uudistettaessa.

Saamelaiskäräjien puheenjohtajan Tiina Sanila-Aikion mukaan pohjoisen rooli on aina ollut se, että sieltä haetaan resursseja. Jäämeren rata on vain viimeisin mutta myös ”räikein ja brutaalein” esimerkki tästä.

”Ei meillä ole enää paikkaa paeta. Me vastustamme tätä hanketta yhdessä”, Sanila-Aikio linjaa.

Kirjoittaja seurasi Red Line -aktivisteja S­aamenmaalla koko viikon ajan.

Jaa tämä:

Poissa silmistä, ei päästöistä

Ympäristötalouden tutkija muistuttaa, että elämäntapamme saastuttaa yhtä lailla, vaikka tuotanto olisikin siirretty pois Suomesta.

Olen tehnyt ympäristöasioiden parissa töitä yli neljännesvuosisadan. Tuona aikana olen – yhtään liioittelematta – kuullut tuhansia kertoja sen kummallisen vahvana elävän mielipiteen, ettei suomalaisten toiminnalla maailman ongelmia ratkaista. Etenkään suomalaisten kuluttajien toiminnalla ei ole mitään merkitystä, kun meitä on niin vähän.

Katsotaanpa tarkemmin. Suomen ympäristökeskuksen tutkimuksen mukaan suomalaisten kotitalouksien kulutus muodosti 68 prosenttia kotimaan kasvihuonekaasupäästöistä. Loput 32 prosenttia syntyivät julkisesta kulutuksesta ja investoinneista. Kulutuksen kasvihuonekaasupäästöt koostuvat asumisesta, liikkumisesta, ruoasta ja muista tavaroista ja palveluista. Kulutusnäkökulma tarkoittaa sitä, että suomalaisten loppukulutus huomioidaan riippumatta siitä, missä päin maailmaa tavarat on tuotettu.

Voimme siis sanoa, että kaksi kolmasosaa suomalaisten ilmastovaikutuksesta aiheutuu kotitalouksien jokapäiväisistä päätöksistä. Ja näistä aiheuttamistamme päästöistä lähes puolet – 44 prosenttia – syntyvät jossain maailmalla. Mielestäni molemmat luvut ovat varsin merkittäviä.

Katsotaan prosenttien sijaan todellisia määriä: Vuosittaiset päästömme vaihtelevat, mutta karkeasti ottaen voi sanoa, että keskimääräisen suomalaisen kulutuksesta aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt ovat noin kymmenen tonnia. Pysähdy miettimään tuota lukua hetkeksi. En usko, että kukaan haluaisi takapihalleen kymmenen tonnin kasaa jätettä vuosittain – per kotitalouden henkilö. Mutta siitähän tässä on kyse. Kulutuksemme aiheuttaa jätettä. Emme vain näe tätä kaasumaista jätekasaa, joten se on helppo sivuuttaa. Poissa silmistä, poissa mielistä.

Kaj Frankin vuonna 1952 julkaistua Teema-astia sarjaa voi hyvinkin kutsua suomalaisen teollisen muotoilun klassikoksi. Onhan kyseessä yhden maamme kautta aikain merkittävimmän muotoilijan yksi tunnetuimmista tuotteista. Moni kuluttaja järkyttyi vuonna 2016 ilmoitetusta päätöksestä siirtää myös Teema-astioiden valmistus Thaimaahan. Tove Janssonin Muumi-tarinat puolestaan ovat nivoutuneet osaksi kansallista identiteettiämme ja Muumi-mukeja jonotetaan kuin ämpäreitä. Nykyään myös Muumi-mukit valmistetaan Thaimaassa. Kaukomaille siirretty Muumi-mukien valmistus on ehkä syvimmälle suomalaisuuteen sukeltava esimerkki Kiina-ilmiöstä – eli siitä, että tuotanto siirtyy pois kotimaasta. Samalla, kun valmistus ja työpaikat siirtyvät muualle, vähenee kotimaisen tuotannon ohella myös päästöt kotimaassa. Tosin samat päästöt tupruavat tehtaan piipusta myös toisaalla ja meidän päästöjen pieneneminen on vain näennäistä.
Kaj Frankin vuonna 1952 julkaistua Teema-astia sarjaa voi hyvinkin kutsua suomalaisen teollisen muotoilun klassikoksi. Onhan kyseessä yhden maamme kautta aikain merkittävimmän muotoilijan yksi tunnetuimmista tuotteista. Moni kuluttaja järkyttyi vuonna 2016 ilmoitetusta päätöksestä siirtää myös Teema-astioiden valmistus Thaimaahan.
Tove Janssonin Muumi-tarinat puolestaan ovat nivoutuneet osaksi kansallista identiteettiämme ja Muumi-mukeja jonotetaan kuin ämpäreitä. Nykyään myös Muumi-mukit valmistetaan Thaimaassa. Kaukomaille siirretty Muumi-mukien valmistus on ehkä syvimmälle suomalaisuuteen sukeltava esimerkki Kiina-ilmiöstä – eli siitä, että tuotanto siirtyy pois kotimaasta. Samalla, kun valmistus ja työpaikat siirtyvät muualle, vähenee kotimaisen tuotannon ohella myös päästöt kotimaassa. Tosin samat päästöt tupruavat tehtaan piipusta myös toisaalla ja meidän päästöjen pieneneminen on vain näennäistä.

Kulutuksen päästölähteetkin ovat meiltä pimennossa.

On vielä melko helppo hahmottaa se, että bensiinin palaessa auton moottorissa syntyy päästöjä. Mutta hankalammin jäsentyy se, että sisustustyyny tai sipsit ovat samalla tavoin päästölähde. Käytämme suurimman osan tarvitsemastamme energiasta välillisesti, tuotteisiin ja palveluihin sitoutuneena. Euroopan tasolla on arvioitu, että kotitalouksien välitön energiankulutus – kuten valaistus ja lämmitys – kattaa vain noin 40 prosenttia kaikesta energiankäytöstä. Käytämme siis enemmän energiaa välillisesti kuin suoraan.

Ruoka on hyvä esimerkki meiltä piilotetuista ympäristövaikutuksista.

Ruoka on ihmisen keskeinen energianlähde, mutta käytännössä lautasemme sisältö on saatu aikaan fossiilisella energialla. Yhtä ruoasta saatua kaloria kohden on länsimaissa käytetty viisi–kymmenen kaloria fossiilisia polttoaineita. Pelkkä öljyn käyttö huomioiden päädytään laskelmaan, että tarvitsemme yksi–kolme litraa öljyä yhtä ruokakiloa kohden. Ei ole liioiteltua sanoa, että syömme öljyä – tai ainakin toisinpäin: ilman öljyä emme syö.

Ruoantuotannon räjähdysmäinen kasvu on saatu aikaan lisäämällä fossiilisen energian panoksia lannoitteisiin, torjunta-aineisiin, keinokasteluveden pumppaamiseen, maatalouskoneiden käyttämiseen ja ruoan kuljetukseen, säilömiseen, valmistamiseen ja pakkaamiseen.

Iso osa elämäntapamme vaatimasta tuotannosta tapahtuu jossain kaukana meistä. Tämä kaukana tapahtuva saastuttaminen kuitenkin vaikuttaa kaikkien elämään, ja vastuumme ei katoa maantieteellisen siirtymän myötä.

Kiinasta on tullut maailman tehdas. Samalla kun paheksumme Kiinan saastuttavaa tuotantoa, kiinalaiset tuotteet päätyvät usein meidän länsimaisten kuluttajien ostoskoreihin.

Meillä on vastuu: turhia tuotteita ei tuotettaisi, mikäli emme sitä lystiä maksaisi. Suomen tuonti Kiinasta vuonna 2017 oli 4,6 miljardia euroa, noin seitsemän prosenttia kaikesta tuonnistamme. Uskallan väittää, että suuri osa tästä tuonnista on sellaista tarpeetonta kulutusta, jonka voisimme karsia elämänlaatumme mitenkään kärsimättä. Lompakko ja ilmasto kiittäisivät.

Päästöjen ulkoistuksesta johtuen länsimaiden todelliset päästöt ovat suurempia kuin Pariisin ilmastosopimuksen laskennassa käytetyt luvut. Päästöt kasvavat, kun huomioidaan tuonnin päästöt vähennettynä viennin päästöillä. Esimerkiksi Britannia on vähentänyt kotimaisia päästöjään varsin paljon, noin kolmanneksella kahden viime vuosikymmenen aikana. Mutta jos huomioidaan lisääntyneen tuonnin aiheuttamat päästöt, Britannian hiilijalanjälki onkin kasvanut.

Muutkin rikkaat länsimaat voivat raportoida aiempaa alhaisemmat päästöt, koska korkeita ilmastopäästöjä aiheuttavien raaka-aineiden kuten teräksen ja sementin kotimainen valmistus on vähentynyt. Niiden tuonti on kuitenkin lisääntynyt.

Samoin on käynyt tavallisten kuluttajatuotteiden osalta. On arvioitu, että globaalisti noin neljännes kaikista hiilidioksidipäästöistä syntyy ulkoistettuna muille maille. Kiinan päästöistä noin 15 prosenttia aiheutuu siitä, että me länsimaalaiset voisimme kuluttaa enemmän. Kiinalaiset puolestaan ulkoistavat päästöjään yhä isommassa määrin lähimaihin kuten Vietnamiin ja Kamputseaan.

Vaikka tämä ilmastodomino ei tietenkään voi jatkua kovin paljon pidemmälle, edistymme surkeasti ilmastonmuutoksen hillinnässä. Viime vuonna globaalit hiilidioksidipäästöt kasvoivat, vaikka ne pitäisi puolittaa vuoteen 2030 mennessä.

Mutta meneehän tämä hölmöläisen peitonjatkaminen toisinkin päin. Me suomalaiset tuotamme hiilinieluista – anteeksi talousmetsistä – sellua kiinalaisille vessapaperia varten. Metsäteollisuuden päästöt lasketaan Suomen lukuihin, vaikka päästöjä vastaava kulutus tapahtuu Kiinassa tai jossain muualla. Nykypelissä tuhlaamme omaa kansallista hiilibudjettiamme, jotta kiinalaiset voivat paremmin pyyhkiä pyllynsä. Kiina on siis ulkoistanut päästöjään meille.

On minulla ratkaisukin tarjota.

Ratkaisu olisi henkilökohtainen hiilibudjetti. Tällöin jokaisella maapallon asukkaalla olisi oma kiintiö, jota voisi kasvattaa vain ostamalla päästöoikeuksia toisilta kuluttajilta. Kokonaispäästö olisi rajoitettu, ja ylikulutukselle tulisi todellinen hinta. Suomalainen voisi toteuttaa Kanariansaarten talvilomansa tai argentiinalaisen häränpihvifiestan vain, mikäli ostaisi pakettimatkan tai pihvipaketin lisäksi tarvittavan määrän päästöoikeuksia vähemmän kuluttavilta, esimerkiksi tansanialaisilta.

Näin pääsisimme polulle, jolla erottaisimme tarpeellisen kulutuksen turhasta, fossiilienergiaan lukkiutuneesta kulutuksestamme. Henkilökohtaiset hiilibudjetit olisivat jo täysin toteuttavissa oleva järjestelmä nykyisellä digitaalisella osaamisella ja tiedonlouhintakapasiteetilla.

Kirjoittaja on ympäristötalouden ja -johtamisen professori Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa sekä Suomen Ilmastopaneelin jäsen.

Jaa tämä:

Avoin kirje: Euroviisut, älkää peitelkö Israelin miehitystä ja ihmisoikeusloukkauksia

Reilu 140 taiteilijaa vetoaa Euroopan yleisradiounioni EBU:n, jotta vuoden 2019 Euroviisuja ei järjestettäisi Israelissa. Ohessa heidän avoin kirjeensä.

Me allekirjoittaneet taiteilijat Euroopasta ja sen ulkopuolelta tuemme palestiinalaisten taiteilijoiden vilpitöntä kutsua boikotoida Israelin isännöimiä vuoden 2019 euroviisuja. Kunnes palestiinalaiset saavat nauttia kaikille ihmisille kuuluvista vapaudesta, oikeudenmukaisuudesta ja yhtäläisistä oikeuksista, ei pidä teeskennellä, että kaikki on hyvin valtiossa, joka kiistää heiltä perusoikeudet.

Kuvassa palestiinalaisia työntekijöitä Betlehemin tarkastuspisteellä, Länsirannalla vuonna 2017.
Kuvassa palestiinalaisia työntekijöitä Betlehemin tarkastuspisteellä, Länsirannalla vuonna 2017. Häiriköiden viimeisin vastamainos puuttui  Euroviisujen ja Israelin ihmisoikeusloukkausten väliseen ristiriitaan. Lisää aiheesta täällä.

Toukokuun 14. päivä, muutama päivä Israelin euroviisuvoiton jälkeen, Israelin armeija tappoi 62 aseetonta palestiinalaista mielenosoittajaa Gazassa, mukaan lukien kuusi lasta, ja haavoitti satoja, suurinta osaa kovilla luodeilla. Amnesty International on tuominnut Israelin sotilaiden käytännön ampua tappaakseen ja vammauttaakseen ja Human Rights Watch on kuvaillut tappoja ”laittomiksi ja harkituiksi”.

Vuoden 2019 euroviisuja tulisi boikotoida, jos Israel isännöi niitä, kun maa jatkaa vakavaa, vuosikymmeniä jatkunutta palestiinalaisten ihmisoikeuksien loukkaamista. Käsittääksemme Euroopan yleisradiounioni vaatii, että Israel pitäisi vuoden 2019 euroviisut paikassa, joka ei synnyttäisi ristiriitoja. Sen pitäisi peruuttaa Israelin isännöinti kokonaan ja siirtää kilpailu maahan, jossa ihmisoikeudet ovat paremmalla tolalla. Epäoikeudenmukaisuus erottaa, ihmisarvon ja ihmisoikeuksien tavoitteleminen yhdistää.

L-FRESH The LION, muusikko, Euroviisujen 2018 kansallinen tuomari (Australia)
Helen Razer, tv-toimittaja, kirjailija (Australia)
Candy Bowers, näyttelijä, kirjailija, teatteriohjaaja (Australia)
Blak Douglas, artisti, (Australia)
Nick Seymour, muusikko, tuottaja (Australia)
DAAN, muusikko, lauluntekijä (Belgia)
Daan Hugaert, näyttelijä (Belgia)
Alain Platel, koreografi, teatteriohjaaja (Belgia)
Marijke Pinoy, näyttelijä (Belgia)
Code Rouge, yhtye (Belgia)
DJ Murdock, DJ (Belgia)
Helmut Lotti, laulaja (Belgia)
Raymond Van het Groenewoud, muusikko (Belgia)
Stef Kamil Carlens, muusikko, säveltäjä (Belgia)
Charles Ducal, runoilija, kirjailija (Belgia)
Fikry El Azzouzi, kirjailija, näytelmäkirjailija (Belgia)
Erik Vlaminck, kirjailija, näytelmäkirjailija (Belgia)
Rachida Lamrabet, kirjailija (Belgia)
Slongs Dievanongs, muusikko (Belgia)
Chokri Ben Chikha, näyttelijä, teatteriohjaaja (Belgia)
Yann Martel, kirjailija (Kanada)
Karina Willumsen, muusikko, säveltäjä (Tanska)
Kirsten Thorup, kirjailija, runoilija (Tanska)
Arne Würgler, muusikko (Tanska)
Jesper Christensen, näyttelijä (Tanska)
Tove Bornhoeft, näyttelijä, teatteriohjaaja (Tanska)
Anne Marie Helger, näyttelijä (Tanska)
Tina Enghoff, kuvataiteilija (Tanska)
Nassim Al Dogom, muusikko (Tanska)
Patchanka, yhtye (Tanska)
Raske Penge, lauluntekijä, laulaja (Tanska)
Oktoberkoret, kuoro (Tanska)
Nils Vest, elokuvaohjaaja (Tanska)
Britta Lillesoe, näyttelijä (Tanska)
Kaija Kärkinen, muusikko, laulaja, näyttelijä, Euroviisu-finalisti 1991 (Suomi)
Kyösti Laihi, muusikko, Euroviisu-finalisti 1988 (Suomi)
Kimmo Pohjonen, muusikko (Suomi)
Paleface, muusikko (Suomi)
Manuela Bosco, näyttelijä, kirjailija, taiteilija (Suomi)
Noora Dadu, näyttelijä (Suomi)
Pirjo Honkasalo, elokuvantekijä (Suomi)
Ria Kataja, näyttelijä (Suomi)
Tommi Korpela, näyttelijä (Suomi)
Krista Kosonen, näyttelijä (Suomi)
Elsa Saisio, näyttelijä (Suomi)
Martti Suosalo, näyttelijä, laulaja (Suomi)
Virpi Suutari, elokuvaohjaaja (Suomi)
Aki Kaurismäki, elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja (Suomi)
Pekka Strang, taitelija, taiteellinen johtaja (Suomi)
HK, laulaja (Ranska)
Dominique Grange, laulaja (Ranska)
Imhotep, DJ, tuottaja (Ranska)
Francesca Solleville, laulaja (Ranska)
Elli Medeiros, laulaja, näyttelijä (Ranska)
Mouss & Hakim, yhtye (Ranska)
Alain Guiraudie, elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja (Ranska)
Tardi, sarjakuvataiteilija (Ranska)
Gérard Mordillat, kirjailija, elokuvantekijä (Ranska)
Eyal Sivan, elokuvantekijä (Ranska)
Rémo Gary, laulaja (Ranska)
Dominique Delahaye, kirjailija, muusikko (Ranska)
Philippe Delaigue, kirjailija, teatteriohjaaja (Ranska)
Michel Kemper, verkkolehden päätoimittaja (Ranska)
Michèle Bernard, laulaja-lauluntekijä (Ranska)
Gérard Morel, teatterinäyttelijä, ohjaaja, laulaja (Ranska)
Daði Freyr, muusikko, Euroviisu-ehdokas 2017 (Islanti)
Hildur Kristín Stefánsdóttir, muusikko, Euroviisu-ehdokas 2017 (Islanti)
Mike Murphy, tv-toimittaja, Euroviisu-kommentaattori (Irlanti)
Mary Black, laulaja (Irlanti)
Christy Moore, laulaja, muusikko (Irlanti)
Charlie McGettigan, muusikko, lauluntekijä, Euroviisu-voittaja 1994 (Irlanti)
Mary Coughlan, laulaja (Irlanti)
Luka Bloom, laulaja (Irlanti)
Robert Ballagh, taiteilija, Riverdance-lavastaja (Irlanti)
Aviad Albert, muusikko (Israel)
Michal Sapir, muusikko, kirjailija (Israel)
Ohal Grietzer, muusikko (Israel)
Yonatan Shapira, muusikko (Israel)
Danielle Ravitzki, muusikko, kuvataiteilija (Israel)
David Opp, taiteilija (Israel)
Assalti Frontali, yhtye (Italia)
Radiodervish, yhtye (Italia)
Moni Ovadia, näyttelijä, laulaja, näytelmäkirjailija (Italia)
Vauro, toimittaja, sarjakuvataiteilija (Italia)
Pinko Tomažič Partisan Choir, kuoro (Italia)
Jorit, katutaiteilija (Italia)
Marthe Valle, laulaja (Norja)
Mari Boine, muusikko, säveltäjä (Norja)
Aslak Heika Hætta Bjørn, laulaja (Norja)
Nils Petter Molvær, muusikko, säveltäjä (Norja)
Moddi, laulaja (Norja)
Jørn Simen Øverli, laulaja (Norja)
Nosizwe, muusikko, näyttelijä (Norja)
Bugge Wesseltoft, muusikko, säveltäjä (Norja)
Lars Klevstrand,
muusikko, säveltäjä, näyttelijä (Norja)
Trond Ingebretsen, muusikko (Norja)
José Mário Branco, muusikko, säveltäjä (Portugali)
Francisco Fanhais, laulaja (Portugali)
Tiago Rodrigues, taiteellinen johtaja, Portugalin kansallisteatteri (Portugali)
Patrícia Portela, näytelmäkirjailija, kirjailija (Portugali)
Chullage, muusikko (Portugali)
António Pedro Vasconcelos, elokuvaohjaaja (Portugali)
José Luis Peixoto, kirjailija (Portugali)
N’toko, muusikko (Slovenia)
ŽPZ Kombinat, kuoro (Slovenia)
Lluís Llach, säveltäjä, laulaja-lauluntekijä (Espanja)
Marinah, laulaja (Espanja)
Riot Propaganda, yhtye (Espanja)
Fermin Muguruza, muusikko (Espanja)
Kase.O, muusikko (Espanja)
Soweto, yhtye (Espanja)
Itaca Band, yhtye (Espanja)
Tremenda Jauría, yhyte (Espanja)
Teresa Aranguren, toimittaja (Espanja)
Julio Perez del Campo, elokuvaohjaaja (Espanja)
Nicky Triphook, laulaja (Espanja)
Pau Alabajos, laulaja-lauluntekijä (Espanja)
Mafalda, yhtye (Espanja)
Zoo, yhtye (Espanja)
Smoking Souls, yhtye (Espanja)
Olof Dreijer, DJ, tuottaja (Ruotsi)
Karin Dreijer, laulaja, tuottaja (Ruotsi)
Dror Feiler, muusikko, säveltäjä (Ruotsi)
Michel Bühler, laulaja, näytelmäkirjailija, kirjailija (Sveitsi)
Wolf Alice, yhtye (Iso-Britannia)
Carmen Callil, kustantaja, kirjailija (Iso-Britannia)
Julie Christie, näyttelijä (Iso-Britannia)
Caryl Churchill, näytelmäkirjailija (Iso-Britannia)
Brian Eno, säveltäjä, tuottaja (Iso-Britannia)
A.L. Kennedy, kirjailija (Iso-Britannia)
Peter Kosminsky, kirjailija, elokuvaohjaaja (Iso-Britannia)
Paul Laverty, käsikirjoitaja (Iso-Britannia)
Mike Leigh, kirjailija, elokuva- ja teatteriohjaaja (Iso-Britannia)
Ken Loach, elokuvaohjaaja, (Iso-Britannia)
Alexei Sayle, kirjailija, koomikko (Iso-Britannia)
Roger Waters, muusikko (Iso-Britannia)
Penny Woolcock, elokuvantekijä, oopperaohjaaja (Iso-Britannia)
Leon Rosselson, lauluntekijä (Iso-Britannia)
Sabrina Mahfouz, kirjailija, runoilija (Iso-Britannia)
Eve Ensler, näytelmäkirjailija (Yhdysvallat)
Alia Shawkat, näyttelijä (Yhdysvallat)

Jaa tämä:

Jäämeren rata ei ole tervetullut

Mielenosoitusten sarja kiinnittää huomion Jäämeren ratahanketta vastaan. Saamelaiset yhdistävät voimansa ympäristöaktivistien kanssa.

Saamelainen taiteilija-aktivistiryhmä Suohpanterror ja ympäristöjärjestö Greenpeace järjestävät viikon ajan mielenilmauksia Saamenmaalla. Mielenilmauksilla vastustetaan teollisuuden tarpeisiin suunniteltua junarataa, niin sanottua Jäämeren rataa, joka johtaisi Rovaniemeltä Kirkkoniemeen Jäämeren rannalle. Rata halkoisi valmistuessaan saamelaisten maita ja toisi muassaan metsähakkuita sekä lisäisi teollisia hankkeita alueella.

Arktisen alueen teolliset hankkeet uhkaavat saamelaisten mahdollisuuksia jatkaa poronhoitoa ja oikeutta perinteisiin elinkeinoihin. Alueen herkkä luoto on myös erityisen altis laajoille tuhoille, jota hankkeet tuovat mukanaan.

Ensimmäinen punainen viiva vedettiin Vuotson eteläpuolella sijaitsevalle Pikkujänkälle, jonka kohdalla Jäämeren rata saapuisi Saamenmaalle.
Ensimmäinen punainen viiva vedettiin Vuotson eteläpuolella sijaitsevalle Pikkujänkälle, jonka kohdalla Jäämeren rata saapuisi Saamenmaalle. KUVA: Jonne Sippola

”Mitä syitä tänne on jäädä, jos elämisen mahdollisuudet viedään?”, Jussa Seurujärvi Muddusjärven paliskunnasta ja Suomen saamelaisnuoret -järjestöstä kysyi saamelaismuseo Siidassa järjestetyssä tilaisuudessa.

”Haluamme elää täällä ja jatkaa kulttuuriamme. Jos ei ole elämän mahdollisuuksia, niin silloin kulttuurikin katoaa”, Seurujärvi huolehti.

Kaavailtu radan linjaus kulkisi myös Muddusjärven paliskunnan maiden halki ja tekisi poronhoidosta alueella käytännössä mahdotonta. Koko paliskunnan tulevaisuus on siis riippuvainen siitä, mitä ratahankkeelle käy.

Suohpanterror-ryhmään kuuluva Jenni Laiti ideoi Red Line -kampanjan.

Viikon aikana saamelaisaktivistit, paliskuntien edustajat, Greenpeacen aktivistit ja muut ratahankkeesta huolestuneet muodostavat kaavaillun ratalinjan varrelle punaisia linjoja, joilla viestitään, että rata ei ole tervetullut. Muun muassa ”Meidän metsä, näpit irti” ja Ei Jäämeren rataa” -banderollit yhdessä punaistan aitatolppien kanssa muodostavat symbolisen sulun kaavaillun hankkeen reitille.

“Me vedämme rajan tulevaisuutemme takia. Me hoidamme tätä maata kestävästi, kuten olemme tehneet tuhansien vuosien ajan. Tämä on viesti Suomen hallitukselle: tätä rajaa ette ylitä ilman meidän suostumustamme”, Red Line -mielenosoituksen ideoinut Jenni Laiti linjaa.

Siiri Hetta, 75, vastusti Jäämeren rataa Vuotsossa.
Siiri Hetta, 75, vastusti Jäämeren rataa Vuotsossa. KUVA: Jonne Sippola

Ensimmäiset punaiset linjat vedettiin Saamenmaan etelärajalla sekä läheisessä Vuotson saamelaiskylässä.

Vuotso on sekä sijaintinsa että historiansa kautta luonnollinen paikka aloittaa ratahanketta vastustava kampanja – kylä sijaitsee Porttipahdan ja Lokan tekojärvet toisiinsa yhdistävän Vuotson kanavan rannalla. Tekojärvien alle jäi 1960-luvulla useita saamelaiskyliä, eikä tätä kohtaloa aiota hyväksyä Jäämeren radan kanssa.

Ratahanketta vastustettiin monessa sukupolvessa. Kuvassa keskellä Petra Biret Magga-Vars, saamelaiskäräjien hallituksesta.
Ratahanketta vastustettiin monessa sukupolvessa. Kuvassa keskellä Petra Biret Magga-Vars, saamelaiskäräjien hallituksesta. KUVA: Jonne Sippola

”Koen jäämeren radan toistona. Vuonna 1955 alettiin puhua tekoaltaista ja silloin saamelaisia ei otettu mukaan suunnitelmiin, eikä heille kerrottu mitään tulevasta”, Petra Biret Magga-Vars saamelaiskäräjien hallituksesta kertoi. ”Hakkuut ja kaivokset ovat jo nyt uhka. Ja rata on uusi uhka.”

Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikion mukaan pohjoisen rooli on aina ollut se, että sieltä haetaan resursseja. Jäämeren rata on vain viimeisin, mutta myös ”räikein ja brutaalein” esimerkki tästä. ”Ei meillä ole enää paikkaa paeta. Me vastustamme tätä hanketta yhdessä.”

Vuonna 2015 Suomi sai nuhteita YK:lta, koska metsähallituslakia uudistettaessa saamelaisia ei kuunneltu. YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien erityisraportoija Victoria Tauli-Corpuz ilmoitti tuolloin olevansa huolissaan siitä, että Suomi ei kunnioittanut alkuperäiskansajulistusta, jonka se on itse hyväksynyt.

Vuotsossa saamelaiskäräjien ensimmäisenä puheenjohtajana vuosina 1996-2008 toiminut Pekka Aikio oli samoilla linjoilla Magga-Varsin kanssa ja veti yhtäläisyysmerkkejä ratahankkeen ja tekojärvien välillä.

”Me olimme yksin tekojärviä vastaan. Nyt meidän ei tarvitse olla yksin”, Aikio sanoi ja viittasi muihin ratahanketta vastustaviin tahoihin.

Tuula-Maija Magga-Hetta kertoi tuntemuksistaan Vuotson kylässä järjestetyn linjanvedon yhteydessä.

Greenpeace Nordicin maajohtaja Sini Harkki muistutti, että ratahankkeessa ei ole kyse vain radasta.

”Jäämeren rata on oikeasti hanke, jonka puitteissa pyritään lisäämään alueen luonnonvarojen hyödyntämistä, eikä hanke ei ole ympäristön kannalta kestävää. Tulevina vuosikymmeninä meidän on käytettävä metsiämme viisaammin ja kestävämmin. Lapissa menee vuosisatoja, että hakattu metsä kasvaa takaisin ja samalla metsälle olisi muutakin käyttöä.”

Rataa vastustettiin myös Jäniskoskella. Tällä kertaa banderollin teksti oli kirjoitettu inarinsaameksi. Kuvassa keskellä Jenni Laiti vierellään muusikko ja runoilija Niilas Holmberg.
Rataa vastustettiin myös Jäniskoskella. Tällä kertaa banderollin teksti oli kirjoitettu inarinsaameksi. Kuvassa keskellä Jenni Laiti vierellään muusikko ja runoilija Niilas Holmberg. KUVA: Jonne Sippola

Ruotsista ja Suomesta Siperian kautta Kanadaan ulottuva pohjoinen metsäalue sitoo enemmän hiiltä kuin mitä on yhteensä sitoutunut muihin maailman metsiin yhteensä. Ainoastaan valtameret sitovat enemmän hiiltä itseensä. Toisin kuin esimerkiksi trooppisissa metsissä, hidaskasvuisessa pohjoisessa metsässä hiiltä on sitoutunut paljon myös maaperään, jonka koneellinen metsän hakkuu paljastaa. Tämä altistaan maaperän sateelle, auringolle ja eroosiolle – joka puolestaan vapauttaa hiilen kiertoon ja vauhdittamaan ilmastonmuutosta.

Äärimmäisen hitaasti uusiutuvien hiilinielujen hakkaaminen samalla, kun Suomen pitäisi täyttää Pariisin sopimuksen tavoitteensa on erittäin ongelmallista. Monitieteellinen tutkimusyksikkö BIOS varoittaakin Suomen ilmastopolitiikka kriisissä -katsauksessaan, että ”metsien lisähakkuista aiheutuva hiilinielujen pieneneminen johtaa ilmakehään päätyvien kasvihuonekaasujen merkittävään kasvuun ja hautaa alleen kaikkien muiden sektoreiden tuottamat päästövähennykset”.

Suomen biotalousstrategia on kaavailtu vahvasti metsähakkuiden varaan.

”Erityisesti puun käyttöä lisäävän bioenergian ilmastohaitat ovat moninkertaiset hyötyihin nähden”, BIOSin katsauksessa todetaan.

Greenpeacen Sini Harkki totesi, että Pohjois-Suomeen suunnitellut uudet sellutehtaat, joita varten Jäämeren rataakin kaavaillaan, eivät ole kestävällä pohjalla. Metsät voivat suojella meitä ilmastonmuutoksen vaikutuksilta, mutta vain, jos me suojelemme niitä.

Suohpanterror on vastustanut Jäämeren rataa myös kuvallisesti.
Suohpanterror on vastustanut Jäämeren rataa myös kuvallisesti.
Jaa tämä:

Odottamisen valtakunta

Israel pitää palestiinalaisia loputtomassa odottamisen limbossa. Näin valtio voi tunnustaa heidän oikeutensa ilman, että näitä oikeuksia tarvitsisi koskaan toteuttaa.

Ensimmäisen maailmansodan tuoksinassa uusiksi piirretyt rajat määrittävät todellisuutta Lähi-idässä edelleen. Tästä muistuttaa Tim Marshallin teos Maantieteen vangit, joka kertoo, kuinka britit ja ranskalaiset käytännössä jakoivat alueen keskenään.

Vuonna 1916 brittiläinen diplomaatti Sir Mark Sykes piirsi vahakynällä poikkiviivan alueen kartan poikki ja teki salaisen sopimuksen ranskalaisen kollegansa François Georges-Picot’n kanssa. Britannia sai muun muassa Irakin ja Palestiinan, Ranska puolestaan Libanonin ja Syyrian.

Salaisen Sykes-Picot-etupiirisopimuksen seurauksena alueen kartta valtioineen vastaa poikkeuksellisen huonosti perinteisiä kansojen ja uskontojen mukaan määräytyneitä jakoja. Siirtomaaisäntien piirtämien rajojen vakiintumista on odotettu jo yli sata vuotta, mutta merkit eivät viittaa siihen, että Sykesin ja Georges-Picot’n tapa määrittää Lähi-itä johtaisi mihinkään hyvään.

Tämän eurooppalaisten saneleman jaon kärsijöitä ovat myös omaa maatansa odottavat palestiinalaiset. Vuonna 1917 britit julkaisivat Balfourin julistuksen, joka tuki ”kansallisen kodin” perustamista juutalaisille Palestiinan alueelle.

Odottavan aika on tunnetusti pitkä, ja Lähi-itään tosiaan liittyy paljon odotuksia ja odottamista. Yhdet odottavat Jumalan lupaamaa maata ja toiset Messiaan toista tulemista. Myös oikeutta ja kotimaata odotetaan, ja välillä odotetaan lupaa korjata kuoppainen tie. Odotuttaminen voi olla myös alistavan politiikan väline, kuten Tampereen yliopiston tutkija Mikko Joronen esittää artikkelissaan Spaces of waiting.

Joronen esittää tutkimuksessaan, että Israelin tapa hallita palestiinalaisia on tarkasteltavissa teatraalisena performanssina, jonka keskeisenä tavoitteena on ylläpitää palestiinalaisten epävarmaa asemaa. Tämä teatteri tunnustaa seremoniallisesti palestiinalaisten hallinnolliset, juridiset ja turvallisuuteen liittyvät oikeudet, mutta ei tosiasiallisesti tarjoa niitä palestiinalaisille, jotka ovat juuttuneet loputtomaan oikeuksiensa odotuksen kehään.

Kuvassa palestiinalaisia työntekijöitä Betlehemin tarkastuspisteellä, Länsirannalla vuonna 2017.
Kuvassa palestiinalaisia työntekijöitä Betlehemin tarkastuspisteellä, Länsirannalla vuonna 2017. Vuoden 2019 Euroviisu-huuma ei tule yltämään kaikkialle, missä Israel käyttää valtaansa ja juhlahumussa kansainvälistä yleisöä tuskin muistutetaan miehityksestä ja siihen liittyvistä ihmisoikeusloukkauksista.

Palestiinalaisten elämästä on muodostunut odottamisen jatkumo, joka toteutuu sekä kansakunnan että yksilön tasolla. Samalla kun kansa odottaa omaa valtiota, näyttäytyy odottamisen kulttuuri arjessa esimerkiksi toistuvana jonottamisena Länsirannan tarkastuspisteillä. Tarkastuspisteillä ”palestiinalaisia työntekijöitä ajetaan karsinoihin kuin karjaa”, Joronen kuvailee.

Viivästyttämiset ja odottamassa pitäminen muodostavat Jorosen mukaan yhtenäisen kolonialistisen rakenteen, jota voisi kutsua ”odottamisen tilaksi”. Sen avulla kontrolloidaan miehitettyä väestöä ja maa-alueita. Näin toimiva hallinto esittää näytelmää demokraattisesta valtiosta.

Odottaminen näkyy palestiinalaisten elämässä myös siten, että monet maanviljelijät eivät saa kehittää omia viljelysmaitaan. Saattaa mennä vuosia ja vuosikymmeniä saada lupa, joka mahdollistaa omien maiden läpi viljelmille johtavan tien kunnostamisen.

Odottamisen kulttuuri ei kuitenkaan koske kaikkia. On tapauksia, jossa palestiinalaisviljelijän vuosikymmeniä odottaman luvan myöntämisen jälkeen aloitetut kunnostustyöt lopetetaan pikaisesti läheisten siirtokuntien asukkaiden tekemien valitusten perusteella.

Jorosen mukaan tämä prosessi toistuu uudestaan ja uudestaan:

”Palestiinalaiset omistavat maan, ja heillä on dokumentaatio omistusoikeuden tukena. He anovat rakennuslupia, odottavat merkittävän pitkiä aikoja. Kun he lopulta saavat rakennusluvat ja rakentavat tai korjaavat kaivon, määrätään kaivo tuhottavaksi.”

Esimerkiksi EU:n tukemat rakennushankkeet eivät koskaan ole täysin EU:n rahoittamia, vaan maanviljelijän osuus investoinnista on 25 prosenttia. Tuhoamismääräyksissä ei siis ole kyse pelkästään kaivojen tuhoamisesta vaan myös maanviljelijöiden taloudellisen ahdingon lisäämisestä.

Tuhoamismääräyksistä tehtyjen valitusten käsittelyajat ovat – odotetusti ja poikkeuksetta – hyvin pitkiä toisin kuin rakennustöistä tehtyjen valitusten käsittelyajat. Palestiinalaisten oikeuksia ei kielletä, mutta niiden ei myöskään anneta toteutua.

Mikko Joronen: Spaces of waiting –  Politics of precarious recognition in the occupied West Bank. SAGE Journals 2017.
Tim Marshall: Maantieteen vangit, 335 s. Atena 2018.

EUROVIISUT, PINKKIPESU JA BOIKOTTI

Israeliin on houkuteltu turisteja sloganilla ”You’ll never be the same” [”Et ole koskaan entiselläsi”]. Maan matkailumainoksissa vältellään miehitykseen liittyvien kysymysten käsittelyä samalla, kun ylistetään suvaitsevaisuutta. Riiko Sakkinen kiinnitti tähän huomiota Visit Israel -teoksessaan.
Israeliin on houkuteltu turisteja sloganilla ”You’ll never be the same” [”Et ole koskaan entiselläsi”]. Maan matkailumainoksissa vältellään miehitykseen liittyvien kysymysten käsittelyä samalla, kun ylistetään suvaitsevaisuutta. Riiko Sakkinen kiinnitti tähän huomiota Visit Israel -teoksessaan.

Israelilainen Netta Barzilai voitti vuoden 2018 Eurovision laulukilpailut, eli Euroviisut, toukokuun 12. päivänä. Kahta päivää myöhemmin Israelin armeija tappoi 62 aseetonta palestiinalaista mielenosoittajaa Gazassa. Uhrien joukossa oli kuusi lasta ja sadat haavoittuivat sotilaiden luodeista. Palestiinalaiset osoittivat mieltään Gazan 11 vuotta kestänyttä saartoa vastaan. Muun muassa Human Rights Watch kuvaili armeijan toimia ”laittomaksi ja harkituksi”.

Samalla, kun Gazan saarto jatkuu ja palestiinalaiset odottavat asemansa paranemista, valmistellaan Israelissa vuoden 2019 Euroviisujen järjestelemistä. Maan hallitus on jo ilmoittanut että kyseessä on sille ”kansallinen projekti”. Lukuisille katsojille Euroviisut ovat suvaitsevaisuuden ja ihmisoikeuksien juhla – tämä suvaitsevaisuus ja nämä oikeudet eivät kuitenkaan ulotu Israelin miehittämillä ja hallitsemilla alueilla asuville palestiinalaisille.

Monien mielestä on kaksinaismoralistista juhlia esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen oikeuksia samalla, kun valtio ei suo ihmisoikeuksia kaikille alamaisilleen. Tähän viitataan termillä pinkwashing, eli pinkkipesu. Kyseessä on ihmisoikeusloukkausten valkopesusta.

Lukuisat taiteilijat ovat jo aikaisemmin kieltäytyneet esiintymästä Israelissa valtion tekemien ihmisoikeusloukkausten takia ja miehityspolitiikka on poikinut myös kansainvälisen akateemisen ja kulttuurisen boikotin. Nyt yli 200 taiteilijaa on kertonut boikotoivansa vuoden 2019 Euroviisuja. Suomesta päätöksestä boikotoida kilpailua ovat kertoneet muun muassa Manuela Bosco, Nora DaduPirjo HonkasaloRia KatajaAki KaurismäkiTommi KorpelaKrista KosonenKaija KärkinenKyösti LaihiPalefaceKimmo PohjonenElsa SaisioPekka StrangMartti Suosalo ja Virpi Suutari.

Jaa tämä:

Maailman surullisin karnevaali

#resistgag-mielenosoitus kommentoi Donald Trumpin naisia sortavaa politiikkaa spektaakkelin ja karnevalismin keinoin. Mikäli Trump itse saattaisi joutua naisten asemaan, hän tuskin ajaisi samaa politiikkaa.

”Suomi on yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Meidän pitäisi olla esimerkki muulle maailmalle, myös Trumpille”, Mick Scheinin, yksi #resistgag-mielenosoituksen järjestäjistä toteaa.

Scheinin on sosiaalista vaikuttamista tekevän M4ID-yrityksen luova strategisti. Useimmiten M4ID:n projektit suuntautuvat Suomen rajojen ulkopuolelle, mutta Donald Trumpin ja Vladimir Putinin tapaaminen Helsingissä ja tapaamisen nostattama mediahuomio tarjoavat mahdollisuuden herätellä keskustelua Trumpin hallinnon naisien oikeuksia loukkaavasta politiikasta niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakin.

Väestöliiton kansainvälisen kehityksen yksikön johtajan, Elina Korhosen mukaan: ”Globa Gag Rule on ulkopoliittinen määräys. Trump on kuitenkin hyökännyt myös yhdysvaltalaisten naisten aborttioikeutta vastaan – esimerkiksi yhdysvaltalaisille aborttiklinikoille on tullut erilaisia määräyksiä ja säännöksiä jotta ne saavat jatkaa toimintaansa. Kalliiden ja aikaa vievien rekisteröitymissäädösten takia yli 150 klinikkaa on jo tähän mennessä jouduttu sulkemaan. Lisäksi Trump lopetti kattavia ehkäisypalveluita ja -neuvontaa ympäri Yhdysvaltoja tarjonneen Planned Parenthood -järjestön rahoituksen.”
Väestöliiton kansainvälisen kehityksen yksikön johtajan, Elina Korhosen mukaan: ”Globa Gag Rule on ulkopoliittinen määräys. Trump on kuitenkin hyökännyt myös yhdysvaltalaisten naisten aborttioikeutta vastaan – esimerkiksi yhdysvaltalaisille aborttiklinikoille on tullut erilaisia määräyksiä ja säännöksiä jotta ne saavat jatkaa toimintaansa. Kalliiden ja aikaa vievien rekisteröitymissäädösten takia yli 150 klinikkaa on jo tähän mennessä jouduttu sulkemaan. Lisäksi Trump lopetti kattavia ehkäisypalveluita ja -neuvontaa ympäri Yhdysvaltoja tarjonneen Planned Parenthood -järjestön rahoituksen.” KUVA: Boniface Mwangi

Erityisesti Trumpin niin sanottu gag rule -asetus aiheuttaa mittaamatonta tuhoa Yhdysvaltain kehitysyhteistyöhankkeiden kautta sekä myös kotimaassa.

Gag rule, eli suukapulamääräys estää lääkäreitä ja terveydenhoitohenkilökuntaa antamasta sukupuolineuvontaa ja esimerkiksi edes mainitsemasta abortti-sanaa. Vaikka määräys ei vaikutakaan Suomeen suoraan, niin vaikuttaa se välillisesti kaikkiin.

”Tehtävämme on auttaa heikoimmassa asemassa olevia luovin keinoin. Toimintamme keskittyy tavallisesti Afrikkaan ja Intiaan, mutta välillä pitää toimia siellä missä ongelman syy on”, Scheinin perustelee jalkautumista Helsingin kaduille.

M4ID toteuttaa parhaillaan perhesuunnitteluun liittyvää #Formnigani-hanketta Keniassa, eli sikäli #Resistgag jatkaa tuttua teemaa. #Formnigani-mielenosoitus Nairobissa esitti kysymyksen siitä, kuinka erilaista harjoitettu perhepolitiikka olisi, mikäli miehet voisivat tulla raskaiksi. Helsingissä sama kysymys osoitetaan suoraan Trumpille.

Helsingissä järjestettävä #Resistgag-mielenosoitus poikkeaa muotonsa puolesta perinteisistä mielenosoituksista ja marsseista. Kyseessä on ehkä enemmänkin mielenosoitukselta muotonsa lainannut performanssi. Se, että mielenilmaus ei ole muodoltaan aivan perinteinen ja sisältää elementtejä, jotka ovat enemmän tuttuja performanssitaiteen ja teatterin puolelta, ei tarkoita sitä, etteikö asia olisi vakava ja viesti mietitty.

”Tiedämme esimerkiksi Keniassa saadun kokemuksen perusteella, että vähän luovempi lähestyminen toimii. Elämme huomiomaailmassa, ja jos haluaa huomiota, oli se sitten perinteisessä tai sosiaalisessa mediassa, täytyy tehdä jotain kiinnostavaa. Pelkillä faktoilla ei pitkälle pötkitä”, Scheinin selittää prosessia, jossa kiinnitetään ensin yleisön huomio ja sen jälkeen aletaan tarjoamaan enemmän faktoja ja tutkittua tietoa.

M4ID ei ole yksin huoliensa kanssa ja Suomessa esimerkiksi Väestöliitto on ilmaissut syvän huolensa gag rulen kaltaisesta politiikasta.

”Abortin vastainen politiikka toimii juuri toisin, kun sen oletettu tarkoitus on: Abortteja ehkäistään parhaiten tarjoamalla ehkäisypalvelua ja tietoa seksuaalisuudesta. Perhesuunnitteluklinikoiden joutuessa sulkemaan ovensa,  lisääntyvät ei-toivotut raskaudet ja samalla mitätöidään vuosikymmenten edistysaskeleet lisääntymis- ja äitiysterveydessä sekä lasten terveydessä. Kärsijöinä ovat useimmiten kehitysmaiden köyhät tytöt ja naiset, joiden palvelut ovat olleet järjestöjen varassa”, Väestöliiton kansainvälisen kehityksen yksikön johtaja Elina Korhonen linjaa.

Englantilaisen International Planned Parenthood Federation -järjestön mukaan Trumpin politiikka on aiheuttanut jo arviolta 20 000 raskauteen liittyvää kuolemaa, 4,8 miljoonaa ei-toivottua raskautta ja 1,7 miljoonaa vaarallista aborttia.

”Jos välittää edes nimeksi naisten oikeuksista, väestönkasvusta tai inhimillisestä kärsimyksestä, Trumpin politiikka on järjetöntä”, Scheinin summaa Yhdysvaltain nykyhallituksen linjauksista.

Vaikuttaako naisten suiden tukkiminen suukapulalla hieman liioitellulta? Onko yhtään pienempi paha tukkia suita taloudellisella uhalla? KUVA: Boniface Mwangi
Vaikuttaako naisten suiden tukkiminen suukapulalla hieman liioitellulta? Onko yhtään pienempi paha tukkia suita taloudellisella uhalla? KUVA: Boniface Mwangi

Tämä Trumpin hallinnon linjaus ei ole yllättävä siinä mielessä, että republikaanipresidentit Ronald Reaganista alkaen ovat harjoittaneet saman suuntaista politiikkaa. Tämä presidentillinen asetus on aina yksi ensimmäisistä asioista, jonka virkaan astuva republikaanipresidentti tekee. Samoin virkaan astuva demokraattipresidentit ovat ensitöikseen kumonneet sen.

Donald Trump kuitenkin poikkeaa edeltäjistään siinä, että kuten kaikki muukin hänen tekemisensä on suunnatonta, niin myös tämän naisten alistamisen kanssa hän menee pidemmälle. Aikaisemmin nämä rajoitukset eivät ole ulottuneet Yhdysvaltojen rajojen sisäpuolelle, mutta nyt kaikkien liittovaltion rahoituksella toimivien terveysklinikoiden pitää rajoittaa perheneuvontaa rahoituksen loppumisen uhalla. Nämä klinikat ovat juurikin yhdysvaltalaisen yhteiskunnan viimeinen turvaverkko, jotka tarjoavat terveyspalveluita niille, joilla ei ole varaa ostaa niitä yksityisiltä palveluntarjoajilta.

Olisi tietysti mahdollista sanoa, että on vain reilua, että Yhdysvaltain ulkomailla ajama politiikka vaikuttaa myös oman maan kansalaisiin. Tämä olisi kuitenkin typerää. Yhdellä väärällä ei kumota toista ja naisten sorron ulottaminen myös oman maan kansalaisiin on kaikilla mittareilla tarkasteltuna hirvittävää ja aiheuttaa tarpeetonta tuskaa ja kärsimystä.

Samoihin aikoihin, kun #resistgag-mielenosoitusta harjoiteltiin, järjestettiin Helsingissä myöskin Helsinki Calling! -mielenosoitus. Mielenosoituksen häntäpäässä oli joukko Handmaid's Tale -sarjasta tuttuja hahmoja. Sekä nämä Handmaid's Tale -että #resistgag-mielenosoittajat kiinnittävät huomiota samaan asiaan – naisten oikeuksien rikkomiseen Yhdysvalloissa. KUVA: Tommy Lindgren
Samoihin aikoihin, kun #resistgag-mielenosoitusta harjoiteltiin, järjestettiin Helsingissä myöskin Helsinki Calling! -mielenosoitus. Mielenosoituksen häntäpäässä oli joukko Handmaid’s Tale -sarjasta tuttuja hahmoja. Sekä nämä Handmaid’s Tale -että #resistgag-mielenosoittajat kiinnittävät huomiota samaan asiaan – naisten oikeuksien rikkomiseen Yhdysvalloissa. KUVA: Tommy Lindgren

Jaa tämä:

”Grab them by the pussy” – eli Trump ja naisten oikeudet

Trump on tullut tunnetuksi asiattomista naisiin kohdistuvista letkautuksista ja vulgaarista kielenkäytöstä. Puheiden lisäksi myös hänen politiikkansa on varsin asiatonta.

”Presidentti Donald Trump asetti kolmantena päivänä valtaan astumisensa jälkeen tammikuussa 2017 ”presidentin asetuksen”. Asetus veti rahoituksen pois kaikilta kansainvälisiltä järjestöiltä, joiden toiminnassa millään tavalla sivuuttaa aborttia. Kyse voi olla esimerkiksi abortin jälkeisestä neuvonnasta”, kertoo Elina Korhonen Väestöliiton kansainvälisen kehityksen yksiköstä.

Tähän asetukseen on viitattu laajalti termillä Global Gag Rule, eli ”globaali suukapulamääräys”. Presidentti hallintoineen siis kirjaimellisesti tukkii lääkäreiden ja terveydenhoitohenkilökunnan suut.

Asetus ei ole Trumpin keksintö ja se seurailee Yhdysvaltain politiikkaa määrittäviä jakolinjoja. Presidentti Ronald Reaganin kaudella, vuonna 1984 ensikertaa asetettu gag rule oli voimassa presidentti George Bushin kauden loppuun saakka. Presidentti Bill Clinton kumosi sen ja presidentti George W. Bush puolestaan asetti sen jälleen voimaan. Barack Obama kumosi asetuksen ja Trump vuorollaan jälleen teki sen, mitä puolue häneltä odotti.

”Trumpin asettama säädös on kuitenkin aikaisempia laajempi. Kaksi aikaisempaa kertaa säädös on koskenut vain perhesuunnittelujärjestöjä, mutta Trump laajensi säädöksen koskemaan kaikkia kansainvälisiä järjestöjä, myös YK-järjestöjä”, Korhonen jatkaa.

Yhdysvalloissa politiikkaan liittyy paljon myös uskonnollista retoriikkaa ja ideologiaa. Vaikka Trump ei ratsastanut Valkoiseen taloon omilla kristillisillä arvoillaan, on hänen varapresidenttinsä Mike Pence Jumalan työtä tekevä konservatiivinen herätyskristillitty.

Donald Trumpin ja Vladimir Putinin tapaamisen aikaan Helsingin kaduille jalkautuu #resistgag-mielenosoitus, jossa nähdään viimeisillään raskaana olevia Donald Trumpeja ja suukapuloilla vaiennettuja naisia. Epäilemättä Donald Trumpin seksuaalioikeuksiin liittyvä politiikka olisi perin erilaista, mikäli Trump itse saattaisi tulla raskaaksi. Setämiehet eivät kuitenkaan voi itse tulla raskaiksi ja se näkyy myös heidän ajamassa politiikassa.
Donald Trumpin ja Vladimir Putinin tapaamisen aikaan Helsingin kaduille jalkautuu #resistgag-mielenosoitus, jossa nähdään viimeisillään raskaana olevia Donald Trumpeja ja suukapuloilla vaiennettuja naisia. Epäilemättä Donald Trumpin seksuaalioikeuksiin liittyvä politiikka olisi perin erilaista, mikäli Trump itse saattaisi tulla raskaaksi.
Setämiehet eivät kuitenkaan voi itse tulla raskaiksi ja se näkyy myös heidän ajamassa politiikassa.

”Global Gag Rule aiheuttaa peruuttamatonta haittaa järjestöille, jotka antavat lailliseen aborttiin liittyvää tietoa tai palveluja. Harva klinikka tai toimija tarjoaa pelkästään aborttiin liittyviä palveluja”, Korhonen selittää. ”Yleensä ne ovat monitoimiklinikoita, joissa hoidetaan kaikenlaisia sairauksia malariasta lasten rokotuksiin.”

”Lisäksi tämä abortin vastainen  politiikka toimii juuri toisin, kun sen oletettu tarkoitus on: Abortteja ehkäistään parhaiten tarjoamalla ehkäisypalvelua ja tietoa seksuaalisuudesta. Perhesuunnitteluklinikoiden joutuessa sulkemaan ovensa,  lisääntyvät ei-toivotut raskaudet ja samalla mitätöidään vuosikymmenten edistysaskeleet lisääntymis- ja äitiysterveydessä sekä lasten terveydessä. Kärsijöinä ovat useimmiten kehitysmaiden köyhät tytöt ja naiset, joiden palvelut ovat olleet järjestöjen varassa.”

Presidentti Trumpin hallinto kutsuu asetusta nimellä Protecting Life in Global Health Assistance (”elämän suojelu globaalissa terveysneuvonnassa”). Asetuksen haitallisuutta lisää se, että presidentti  Obaman aikana Yhdysvaltain kansainvälinen kehitysvirasto USAID nousi maailman isoimmaksi perhesuunnittelua tukevaksi rahoittajaksi ja nyt sen varaan rakennetut hankkeet romahtavat.

Margaret Atwoodin kirjaan perustuva Handmaid's Tale -sarja käsittelee dystooppista yhteiskuntaa, jossa naisista on tehty synnytyskoneita. Alkuperäinen teos viittasi sortaviin diktatuureihin yleisellä tasolla, mutta Trumpin Yhdysvalloissa monet ovat kokeneet viittauksien osuvan kivuliaan lähelle kotia.
Margaret Atwoodin kirjaan perustuva Handmaid’s Tale -sarja käsittelee dystooppista yhteiskuntaa, jossa naisista on tehty synnytyskoneita. Alkuperäinen teos viittasi sortaviin diktatuureihin yleisellä tasolla, mutta Trumpin Yhdysvalloissa monet ovat kokeneet viittauksien osuvan kivuliaan lähelle kotia.

Korhonen näkee gag rulen osana Yhdysvaltain sisäpolitiikkaa, jossa on tärkeää pitää konservatiivinen kristillinen oikeisto tyytyväisen. Hänen mukaansa tällä hetkellä on kuitenkin ”menossa globaalisti ennen kuulumaton hyökkäys naisten oikeuksia ja seksuaalioikeuksia kohtaan”.

Marie Stopes International -järjestön arvion mukaan Global Gag Rule tulee Trumpin neljän ensimmäisen vuoden aikana lisäämään ei-toivottujen raskauksien määrää 6,5 miljoonalla, äitiyskuolemien määrää yli 20 000:lla ja vaarallisia abortteja yli 2 miljoonalla.”

Erityisesti haitalliseksi määräyksen tekee se, että se kattaa myös kansainväliset yhteishankkeet. Järjestöt voivat menettää yhdysvaltalaisen rahoituksen jo sen takia, että vaikka EU:n rahoittamassa osassa yhteishanketta mainitaan a-sana. Onneksi Korhosen mukaan esimerkiksi Euroopassa on alettu toimiin gag rulen tekemän tuhon korjaamiseksi.

”Hollannin ja Belgian aloitteesta perustettiin She Decides -liike, joka pyrkii keräämään rahaa seksuaalioikeuksiin liittyvään kehitysyhteistyöhön eli kattamaan Trumpin hallinnon jättämän aukon. Myös Suomi on tässä aktiivinen ja EU:n sisällä on ollut positiivista liikehdintää.”

Trumpin hallinnon toiminta poikkeaa edeltävien republikaanipresidenttien linjauksista siinä, että nyt gag rule -linjaukset on tuotu myös osaksi Yhdysvaltain sisäpolitiikkaa.

”Globa Gag Rule on ulkopoliittinen määräys”, Korhonen kertoo.Trump on kuitenkin hyökännyt myös yhdysvaltalaisten naisten aborttioikeutta vastaan – esimerkiksi yhdysvaltalaisille aborttiklinikoille on tullut erilaisia määräyksiä ja säännöksiä jotta ne saavat jatkaa toimintaansa. Kalliiden ja aikaa vievien rekisteröitymissäädösten takia yli 150 klinikkaa on jo tähän mennessä jouduttu sulkemaan. Lisäksi Trump lopetti kattavia ehkäisypalveluita ja -neuvontaa ympäri Yhdysvaltoja tarjonneen Planned Parenthood -järjestön rahoituksen.”

Trump on myös onnistunut täyttämään Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomarivirkoja erittäin konservatiivisilla jäsenillä. Tehdyt elinikäiset nimitykset eivät lupaile hyvää naisten oikeuksien kannalta.

“Naisia kuolee joka päivä Global Gag Rulen seurauksena, kohta myös Yhdysvalloissa. Trumpin ajama aggressiivinen politiikka rajoittaa jatkuvasti naisten oikeuksia ja naisille suunnattuja elintärkeitä palveluja”, sanoo Mari Tikkanen, #resistgag-mielenilmauksen järjestäjän, M4ID:n toimitusjohtaja ja yksi perustajista.
“Naisia kuolee joka päivä Global Gag Rulen seurauksena, kohta myös Yhdysvalloissa. Trumpin ajama aggressiivinen politiikka rajoittaa jatkuvasti naisten oikeuksia ja naisille suunnattuja elintärkeitä palveluja”, sanoo Mari Tikkanen, #resistgag-mielenilmauksen järjestäjän, M4ID:n toimitusjohtaja ja yksi perustajista.

Tämä konservatiivisten tahojen ajama naisten oikeuksien kaventaminen ei tosiaankaan koske pelkästään Yhdysvaltoja tai sen tukemia hankkeita. Europarlamentaarikko Heidi Hautalan tilaamasta selvityksestä  paljastuu seksuaalioikeuksien vastustajien EU:n sisällä harjoitettava vahva lobbaus. Sadat konservatiiviset ryhmät lobbaavat EU-maita ja parlamenttia, jotta viittaukset seksuaalioikeuksiin ja naisten oikeuksiin poistettaisiin yhteisistä sopimuksista.

”Kesällä 2017 julkisuuteen vuosi asiakirjoja, jotka paljastivat salaisen eurooppalaisen uskonnollisen verkoston, nimeltään Agenda Europe. Vuonna 2013 perustettu  verkosti edellyttää toimijoiltaan äärimmäistä salassapitoa ja kannustaa ääriajatteluun. Strategiasta paljastuu, että sen tavoitteena on muun muassa abortin täyskielto, ’ei-luonnollisen’ ehkäisyn kieltäminen, hedelmöityshoitojen kieltäminen, homoseksuaalisuuden kriminalisointi ja ’homoprogandan’ kieltäminen sekä transihmisten oikeuksien romuttaminen.”

Euroopan kansanedustajien väestö- ja kehitysfoorumi julkisti huhtikuussa raportin, joka analysoi ja avaa kyseisen verkoston strategiaa. Raportissa todetaan, että ihmisoikeusvastaisen ultrakonservatismin nousu viime vuosina on ollut ilmeistä, mutta tämän liikehdinnän tarkempi organisoituminen, rahoitus ja varsinaiset vaikuttamiskeinot ovat pysyneet piilossa. Vaikka muun muassa eurooppalaisten aristokraattien, meksikolaisen miljardöörin ja venäläinen äärioikeistolaisen oligarkin rahoittama verkosto vaikuttaa lähinnä Dan Brownin kirjoista repäistyltä kliseeltä, on kyse ihan oikeasta porukasta, jolle löytyy puolustajansa myös Suomessa.

”Agenda Europe -verkosto kokoaa toimijoita kaikista kristillisistä tunnustuskunnista ja vaikka suurin osa on katolisia, myös traditionalistisia protestantteja ja ortodokseja on  mukana. Vatikaaniin kytkeytyvät katoliset toimijat ovat keskeisimpinä organisoijina ja Vatikaani puolestaan on ohjeistanut katolilaisia poliitikkojen odotetaan toimivan politiikassa kirkolle tärkeissä kysymyksissä. Kansallisissa parlamenteissa, Euroopan neuvostossa, europarlamentissa ja Euroopan komissiossa vaikuttavilla poliitikoilla on merkittävä edustus verkostossa ja sen salaisissa vuosittain järjestettävissä ’huippukokouksissa’.”

Kaksi naista ei voi olla James Hirvisaari.
Aito avioliitto -kampanjan telttaillessa Helsingin Lasipalatsin kulmalla vastustaakseen tasa-arvoista avioliittolakia joukko kansalaisia päätti mennä pussailemaan paikalle. Maailmat kohtasivat niin Helsingin keskustassa kuin sosiaalisessa mediassakin.

Strategian toteuttajiin kuuluu joukko samojen tunnusten alla toimivia eurooppalaisia HLBTI-vastaisia järjestöjä. Suomessa tällainen on esimerkiksi tasa-arvoista avioliittolakia vimmaisesti vastustanut Aito avioliitto -yhdistys, jonka toiminnassa oli näkyvästi mukana muun muassa demarien, kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten poliitikkoja.

Väestöliiton Korhonen muistuttaa, että ilman seksuaalioikeuksien toteutumista ei muutkaan ihmisoikeudet voi toteutua. Lisäksi ihmisoikeuskysymyksen kyse on myös kestävästä kehityksestä.

”Seksuaalioikeudet ovat keskeinen osa ihmisen itsemääräämisoikeutta – oikeutta tehdä omaan terveyteen, kehoon, seksuaalisuuteen ja lisääntymiseen liittyvät päätökset ilman syrjintää, pakottamista tai väkivaltaa. Seksuaalioikeudet ovat ihmisoikeuksia, jotka kuuluvat jokaiselle. Oikeudet ovat jakamattomia huolimatta seksuaalisuudesta, lisääntymiseen liittyvistä valinnoista, sukupuolesta, perhesuhteista tai iästä. Seksuaalioikeudet kattavat myös lisääntymisterveysoikeudet – ihmisellä on oikeus päättää omasta lapsiluvustaan.”

Kenialainen aktivisti ja kuvajournalisti Boniface Mwangi saapuu Helsinkiin dokumentoimaan #resistgag-mielenosoituksen, joka on jatkoa M4ID:n ja Mwangin Keniassa tekemälle työlle. Keskustelua ehkäisystä ja seksistä popularisoinut #formnigani-kampanja on tavoittanut miljoonia kenialaisia.
Kenialainen aktivisti ja kuvajournalisti Boniface Mwangi saapuu Helsinkiin dokumentoimaan #resistgag-mielenosoituksen, joka on jatkoa M4ID:n ja Mwangin Keniassa tekemälle työlle. Keskustelua ehkäisystä ja seksistä popularisoinut #formnigani-kampanja on tavoittanut miljoonia kenialaisia.

Näiden mahdollisuuksien rajaamista harjoittava politiikka ei tietenkään ole Trumpin tai Agenda Europen kaltaisten toimijoiden yksinoikeus. Hiljattain saadut uutiset siitä, että jatkossa naiset saavat ajaa autoa ihan noin vaan itsekseen Saudi Arabiassa kertovat karua kieltä siitä, että naisten oikeuksia rajoitetaan ja rikotaan monin tavoin ja monissa paikoissa hyvinkin perustavalla tavalla. Trump on kuitenkin merkittävä tekijä tässä ihmisoikeuksien tallaamisessa  valta-asemansa myötä – hänen hallintonsa linjauksilla on maailman laajuista vaikutusta. On kyse myös siitä, mitä länsimaiseksi demokratiaksi mielletyltä valtiolta on lupa odottaa. Kukaan ei oikeasti odotakaan Saudi Arabialta ihmisoikeuksia kunnioittavaa politiikkaa (vaikka Suomikin sinne aseita mielellään myy).

Seksuaalioikeuksien rajoittaminen tuottaa eriarvoisuutta, joka on mittasuhteiltaan sietämätöntä. Nuoria myös opetetaan ajattelemaan ja käyttäytymään tavoilla, jotka vahvistavat eriarvoisuutta ylläpitäviä sukupuolinormeja. Seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuolten moninaisuuteen liittyvä syrjintä on tästä yksi esimerkki.

Trumpin politiikka vaarantaa miljoonien naisten ja tyttöjen terveyden ja aiheuttaa suunnatonta inhimillistä kärsimystä kehittyvissä maissa – ja kohta myös Yhdysvalloissa. 214 miljoonaa naista kehittyvissä maissa on nykyaikaisen ehkäisyn ulottumattomissa ja vuosittain maailmassa tehdään 25 miljoonaa turvatonta aborttia. Raskauteen ja synnytykseen liittyvät komplikaatiot ovat ovat yleisin kuolinsyy 15-19-vuotiaiden tyttöjen keskuudessa.

Trumpin politiikka vaarantaa miljoonien naisten ja tyttöjen terveyden ja aiheuttaa suunnatonta inhimillistä kärsimystä kehittyvissä maissa – ja kohta myös Yhdysvalloissa. 214 miljoonaa naista kehittyvissä maissa on nykyaikaisen ehkäisyn ulottumattomissa ja vuosittain maailmassa tehdään 25 miljoonaa turvatonta aborttia. Raskauteen ja synnytykseen liittyvät komplikaatiot ovat ovat yleisin kuolinsyy 15-19-vuotiaiden tyttöjen keskuudessa.

 

Jaa tämä:

Erikoismenon mestarit

Blondit amazoonit on musiikin, teatterin ja performanssin koelaboratorio. Kuten koelaboratorioissa usein, myös amazoonien esiintymisissä on yllätyksiä – myös esiintyjille itselleen.

Pari tuntia ennen konsertin alkamista Caitzu ompelee vimmaisesti helsinkiläisen teatteriravintola Kapsäkin ikkunapöydässä. Tavoitteena on saada Blondit amazoonit -yhtyeen esiintymisasut kuntoon. On ihan normaalia, että Caitzu säätää esiintymisasuja viime hetkeen saakka, koska hän kehittää lähes joka keikalle uudet asut. 

Blondeista amazooneista ei ole järkevää puhua pelkästään yhtyeenä. Kyseessä on enemmänkin määrittelyjä pakeneva musiikin, teatterin ja performanssin sekoitus.

”Joskus me päätettiin, että me ei sanota millekään ’ei’. Ehkä tämä on sitten sen tulos”, laulusta ja melodicasta vastaava Meiju huomauttaa. ”Tämä on vapaa lennähdys.”

Blondit amazoonit muodostuu nykyisellään neljästä muusikosta ja edellä mainitusta pukusuunnittelijasta, jota ei lavalla liiemmin nähdä. Kaikki ovat kuitenkin elintärkeitä kokonaisuudelle. Porukasta neljä vaikuttaa ­teatterialalla, kaksi on kirjailijoita ja kaksi arkkitehtia. 

Tässä haastattelussa amazoonit esiintyvät taiteilijanimillään.

Blondit amazoonit laulavat: ”Meitä tuijotetaan kaduilla, kun näytetään niin hyviltä." Ilmapalloihin ja spandexiin verhoutunut basisti-kitaristi Paula täyttää sanoituksen lupauksen Kapsäkin lavalla.
Blondit amazoonit laulavat: ”Meitä tuijotetaan kaduilla, kun näytetään niin hyviltä.” Ilmapalloihin, spandexiin ja nahkashortseihin verhoutunut basisti-kitaristi Paula täyttää sanoituksen lupauksen Kapsäkin lavalla. KUVA: Olena Ieleskyna

Amazoonien kappaleiden sanoitukset kumpuavat arjesta, elämästä ja yllättävistä ajatusketjuista. Ne tarjoavat kosketuspintaa todennäköisesti kaikille ja samalla muistuttavat elämän monimuotoisuudesta. 

Välillä kuulijalle kerrotaan, että ”pistin paskaksi mun kännykän”, koska oli ”nihkeä tilanne”. Seuraavaksi tarina eteneekin jo siihen, että koko elämä on mennyt paskaksi ja se vasta nih­keää onkin. Myös se, että ”Anu feidas” vituttaa ja sienestämään halutaan, koska ”metsässä on ihanaa, toimistossa vihaan vaan”. 

”Tämä bändi ja biisit toimivat myös terapian korvikkeena, kun voi vaikka kertoa toimistotyön ajoittaisesta nih­keydestä”, Meiju toteaa. 

Sienestysteema on näkynyt myös lavalla, kun yhtye kiipesi yleisön eteen jättimäisiksi sieniksi pukeutuneena. Esityksissä on nähty myös muun muassa musisoivia kukkia ja supersankareita. 

Esiintymisasut ja yllätykset ovat osa amazoonien vetovoimaa. Eikä yllätyksiä ole varattu pelkästään yleisölle – välillä myös esiintyjät kokevat niitä. Esimerkiksi sillä kerralla, kun kireään spandexiin ahtautuneen basistin päähän kiinnitetty jättiläismäinen kukka putosi kesken keikan. Tai sillä kertaa, kun ilmapalloihin verhoutunut rumpali ei kuullut kanssasoittajia, kun ilma­pallot nirskuivat toisiaan vasten korvan juuressa.

”Palkkatöissä olisin ihan murskana, kun kukkapipo ei pysynyt esiintyjän päässä. Se olisi suunnaton kauhun paikka”, esiintymisasua edelleen ompeleva Caitzu toteaa hyväntuulisena. ”Kokeiltiin isoa ja mentiin isosti myös metsään. Emme ainakaan tuota puolikasta tai beigeä jälkeä.”

Sitä paitsi yleisö noukki pudonneen kukan lattialta, ja loppukeikan etu­rivissä tanssittiin kukka päässä.

Blondit amazoonit eivät ole levyttäneet kappaleitaan, vaikka niitä on kertynyt jo parinkin levyn verran. Syynä tähän on osaltaan kaikkien työkiireet ja osaltaan se, että yllätyksellinen teatraalisuus on niin keskeinen osa amazoonikokemusta ja tämä puuttuisi levyltä. ”Teemmekö me ollenkaan jotain ’kuunneltavaa musiikkia’?”, miettii laulaja Meiju ääneen. ”Onko tämä enemmänkin kokonaisvaltainen kokemus?” Blondit amazoonit Kapsäkki goes Pride -keikalla vasemmalta oikealle: Paula, Ensio, Meiju ja Pasi Eleonoora Karisma.
Blondit amazoonit eivät ole levyttäneet kappaleitaan, vaikka niitä on kertynyt jo parinkin levyn verran. Syynä tähän on osaltaan kaikkien työkiireet ja osaltaan se, että yllätyksellinen teatraalisuus on niin keskeinen osa amazoonikokemusta ja tämä puuttuisi levyltä.
”Teemmekö me ollenkaan jotain ’kuunneltavaa musiikkia’?”, miettii laulaja Meiju ääneen. ”Onko tämä enemmänkin kokonaisvaltainen kokemus?”
Blondit amazoonit Kapsäkki goes Pride -keikalla vasemmalta oikealle: Paula, Ensio, Meiju ja Pasi Eleonoora Karisma. KUVA: Olena Ieleskyna

Palkkatöiden puolella Caitzu on palkittu teatteripukusuunnittelija ja lavastaja. Alkujaan häntä pyydettiin katsomaan vähän esiintymisasuja amazoonien ensimmäistä keikkaa varten, ja sitten homma eskaloitui.

”Tämä vaatepuoli on alkanut elämään vähän omaa elämäänsä. Minusta on kiinnostavaa, kuinka monenlaisella ja erilaisilla tavoilla ihminen voi olla upea lavalla. Haluan auttaa ihmisiä löytämään uusia ilmenemismuotoja itselleen.”

Laulaja Meiju on samoilla linjoilla.

”En ikinä pukeutuisi niin kuin Caitzu­ minut pukee, mutta lavalla tursuileva ihokaspuku ei haittaa. Se on hyvää oman häpeän kohtaamista ja sallivuutta omaa itseään kohtaan.”

Myös basisti-laulaja Paula myöntää nauraen kokeneensa esiintymisen joskus tuskaiseksi.

”Mutta tämä onkin sellainen ’häpeä on hyvä tunne’ -projekti”, hän sanoo ja jatkaa: ”Tässä voi tehdä asioita, joita ei muuten tekisi. Pukeutuminen auttaa siinä.”

Paula huomauttaa, että esiintyjyys ja se, kuinka bänditilanteissa ollaan, ovat ”kauhean normitettuja”.

”Ihmisiä ohjataan tiettyihin suuntiin ja olemaan tietynlaisia”, Paula sanoo. ”Eri näköiset ja oloiset ihmiset voisivat esiintyä vapaammin, mikäli normit eivät olisi niin tiukat. Minulla bändiesiintyminen lähtee osittain sellaisesta heteronormatiiviseen kulttuuriin ja myös bänditoimintaan liittyvästä vitutuksesta, mutta tulokulmia tässä bändissä toimimiseen voi toki olla muitakin.”

”Lukemattomat normeista poikkeavat olemisen tavat ovat mahdollisia. Omalla lavapresenssillämme haluam­me rohkaista ihmisiä huomaamaan näitä laajoja maisemia”, rumpali Ensio linjaa.

Tämä normien vierastaminen näkyy kaikessa amazoonien toiminnassa. Koska ihminen kuitenkin hahmottaa maailman kategorisoimalla, on amazoonien genreksi määritelty queercore, 1980-luvulla syntynyt punkin alalaji. Muitakin mahdollisia määritelmiä on.

Punk vie ajatukset kauaksi bändistä, joka on esiintynyt vuodesta 2015 alkaen melodica-basso-rummut-triona. Yhtyeen soundi kuitenkin otti aimo harppauksen perinteisen bändisoiton suuntaan, kun tänä keväänä porukkaan liittyi kitaristi Pasi Eleonoora Karisma. Hän kuvaa bändin tekemisen tapaa ”poikkeuksellisen estottomaksi tavalla, joka on harvinaista maailmassa. Jopa teatteriproduktioissa.”

”Kaikissa rokkibändeissähän on ­kitara. Tuleeko meistä nyt tosi normaaleja?” Paula kysyy huolestuneena.

Ehkä normcore ei kuitenkaan ole välitön uhka Blondeille amazooneille.

Blondit amazoonit ilmaiskeikalla 5.8. Turun Kirjakahvilassa Queer Punx For Seitan Festissä. 

Jaa tämä: