Blogi

Eläköityneiden poliitikkojen loppusijoituksesta

Sitra on palkkaamassa itselleen uuden yliasiamiehen. Jälleen kerran valinta näyttäisi kohdistuvan eläköityneeseen porvaripoliitikkoon.

Nähdäkseni viisi vuotta sitten olisi pitänyt käydä laajaa keskustelua siitä, millainen vastuutehtävä pääministeriys on ja siitä, voiko tuosta vastuusta irtisanoutua kevyin perustein. Pääministerinä vuosina 2011-2014 toiminut Jyrki Katainen näet livisti vastuusta varsin vähäisen julkisen keskustelun saattelemana.

Menestysteologiaa on tosi hauska levittää sillain rennon tyylikkäästi silloin, kun menee hyvin. Sitten kun on hankalampaa, niin on iisimpää väistää vastuu. Jyrki Kataisen livistettyä pääministerin vastuusta tilalle nostettiin Alexander Stubb. Näinköhän Stubb ymmärsi istahtaneensa kuljettajan penkille tilanteessa, jossa oli tarjolla vain kylmää kyytiä.

Tätä keskustelua pääministerin vastuusta olisi pitänyt käydä laajalla pohjalla ja valtakunallisella tasolla – olihan kyseessä meidän kaikkien yhteinen pääministeri. Samoin olisin arvostanut tähän vastuunpakoiluun liittyviä kommentteja kokoomukselta.

Pääministeripuolue kokoomus olisi tosiaan voinut kantaa hieman vastuuta ja selittää avoimesti, että mitäs touhua tämä tämmöinen. Erityisen kiinnostavaa tämä kokoomuksen kommentointi olisi ollut senkin puolesta, että puolue oli ollut tiiviisti mukana politiikan kärkikahinoissa jo pidempään, mutta silti Kataista ennen oli 20 vuoden kuiva kausi pääministeriydestä. Ja sitten, kun siihen vallan kahvaan päästään kiinni, niin otetaan loparit, kun näyttää hankalalta hommalta. Tätäkö on vastuullisuus?

Toki ymmärrän yksilötason valinnan olla ottamatta tulevassa olevaa paskaa käteen ja mieluummin lähteä päivän politiikasta (ja äänestäjistä) etäällä olevaan tosi hyväliksaiseen hommaan. Mutta kyllä tuo päätös oli totaalisen sopimatonta pääministerille.

Ja nyt tuon ulkomaan komennuksen päätyttyä on kiva tulla fiilistelemään ja juomaan Sitran kahveja. Kyllä minä hieman kiukkuinen olen tämmöisestä.

Ainahan sitä toivoo, että hommat muuttuisivat paremmiksi. Toisaalta, ainahan sitä saa myös pettyä.

Populismia tutkinut dosentti Emilia Palonen muuten pitää Kataista poikkeuksellisen taitavana populistina:

”2000-luvulla Suomen politiikan tunnetuimpana populistina ei suinkaan tulisi pitää perussuomalaisten Timo Soinia vaan kokoomuksen Jyrki Kataista. Määritelmällisesti populismi hakee tyhjiä merkitsijöitä ja luo poliittisia rajoja. Kaikkein tehokkainta on omia itselleen termejä vastapuolelta ja samalla lisätä erilaisia poliittisia vaatimuksia omaan listaansa. Ikään kuin neutralisoida politiikkaa ja politisoida sitä samaan aikaan.

Juuri kun politiikasta oli tullut likaista ja epäilyttävää tai pelkät tikapuut vallan paikoille, kokoomus onnistui tuomaan feelgoodia politiikkaan. Hyvän mielen kampanjoissa ei tarvinnut niinkään ajaa omia vaatimuksia tai politiikkoja. Kunhan loi ’meitä’ eli ryhmää, johon muut tahtoivat kuulua.”

Saatan minä myös ymmärtää Sitran päässä olevaa ajattelua tässä yhteydessä. Katainen kuitenkin on mitä ilmeisimmin erittäin pätevä poliitikko ja epäilemättä hän on erinomaisen verkostoitunut. Itse tietenkin toivoisin, että hän voisi tuoda (mahdollisen) Sitra-komennuksen myötä jotain muutakin kuin teflon-pinnan ja tavan livistää tiukan paikan tullen.

Lisäksi toivoisin vilpittömästi, että kiinnostavia tutkimuksia ja keskustelunavauksia viime aikoina tehtaillut Sitra ei profiloituisi eläköityneiden poliitikkojen loppusijoituspaikkana. Sitra ja me ansaitsemme parempaa.

Jaa tämä:

Huomioita feministisestä keskustelusta

Juho Pylvänäinen vaatii keskustelua feminismistä. Hieman vähemmän tärkeäksi hän kokee metakeskustelun feministisestä keskustelusta 

Veikka Lahtisen essee Helsingin Sanomissa on käynnistellyt uutta kierrosta keskustelussa feminismistä, tai oikeammin feministisellä kentällä käytävästä keskustelusta. Kyseinen keskustelu on paikoin todella ärhäkkää, mikä voi ymmärrettävästi olla väsyttävää ja ahdistavaakin. Itselleni feministiset piirit ovat kuitenkin olleet voimaannuttavia ja sellaisia sosiaalisia ympyröitä, joissa olen saanut olla aidosti oma itseni. Siksi nyt aiheesta käytävä keskustelu tuntuu osin vieraalta vaikka osa ongelmista onkin aitoja.

Kirjoittaja osallistui Pride-marssiin upseerin univormussa, olihan kyseessä juhlava tilaisuus ja hän oli Puolustusvoimain palveluksessa. Päätös keräsi runsaasti kiitosta, mutta myös raivoisaa kritiikkiä. Pylvänäinen muun muassa irtisanottii miehuudesta, jos toki hänet myös nimettiin seuraavana vuonna vuoden heteroksi.
Tällä kuvalla kelpasi myös juhlistaa sata vuotta täyttänyttä itsenäistä Suomea, kuten upseerin kuuluukin.

Ilman laajaa yhteiskunnallista feminististä keskustelua moni asia olisi tällä hetkellä huonommin. Julkinen keskustelu ja aktivismi ovat olleet avainroolissa siinä, että Suomeen on saatu tasa-arvoinen avioliittolaki ja, että suostumusperusteista raiskauslainsäädäntöä vaativa kansalaisaloite sai tarvittavat määrän allekirjoituksia kasaan.

Aktivismille on ollut tarvetta ja sille on tarvetta edelleen. Feministisen aktivismin lisäksi aiheesta tehdään edelleen myös laajaa tutkimusta, mikä osaltaan vaikuttaa yhteiskunnalliseen ja poliittiseen keskusteluun tuomalla siihen relevanttia tieteellisin metodein hankittua tietoa ihmisten omien kokemuksien lisäksi. Feminismin vaikutus näkyy myös, kun vertaillaan Juha Sipilän ja Antti Rinteen hallituksen ohjelmia.

Keskustelut etenevät eri tahtiin eri paikoissa. Siinä, missä Suomessa syntyi kohu siitä, että Juho Pylvänäinen marssi Pride-kulkueessa upseerin univormussa, Ruotsissa armeija peräti mainostaa osallistumisella Prideen.

Nyt julkisuudessa käytävässä feminististä keskustelua käsittelevässä keskustelussa on keskitytty lähinnä yhteen osa-alueeseen – tarkemmin sanottuna sosiaalisen median alustoihin ja ryhmiin. Tämä rajaus on tarpeettoman suppea. Feminismin kenttä on aina ollut monenkirjava ja jokaiselle toimijalle on ollut ja tulee olemaan oma paikkansa.

Monille aktivisteille Twitter ja Facebook ovat pelkän yhteiskunnallisen vaikuttamisen lisäksi myös kanavia purkaa omista kokemuksista kumpuavaa turhautumista. Joskus sen turhautumisen purkautuminen näyttäytyy ulkopuolisille vihamielisenä ja myrkyllisenä, mitä se pahimmillaan onkin. Kuitenkin ihmisillä on oltava paikkoja, joissa asioita voi vuodattaa ja jakaa, ja sosiaalinen media voi tarjota tämän.

Siksi en voi nähdä esimerkiksi feministisiä Facebook-ryhmiä minään ilkeyden tyyssijoina. Lisäksi nuo paikat ja niissä käytävät keskustelut ovat vain pieni osa koko feministisen keskustelun kenttää, eikä niistä voi vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä suomalaisen keskustelun tasosta tai sävystä kokonaisuutena.

Myös tämä on osa Ruotsin armeijan Pride-teemaista mainoskampanjaa.

Kuluvan vuosikymmenen aikana on tuotettu valtava määrä materiaalia, joka on vienyt suomalaista yhteiskuntaa eteenpäin.

Ruskeat Tytöt on tuonut mukaan kauan kaivattua rodullistettujen näkökulmaa, transaktivismi on nostanut transihmisten oikeudet yhteiskunnallisille keskustelufoorumeille, eikä feminismi ole enää aikoihin ollut pelkkää naisasiaa. Nykyään feministisessä keskustelussa otetaan huomioon myös miehuuden moninaisuus ja se, että miehetkin kärsivät yhteiskunnan sukupuolittuneista normeista.

Jos feministinen keskustelu typistetään ilkeiden ja myrkyllisten aktivistien leikkikentäksi, jää koko feministisen keskustelun historia ja nykyinen laajuus sekä moninaisuus huomiotta. Yhteiskunnan yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa, tai niiden puutetta, käsitteleviä kolumneja julkaistaan Suomessa enemmän kuin koskaan. Niihin olisi syytä perehtyä ennen kuin erehtyy tuomitsemaan keskustelun tason täysin paskaksi ja myrkylliseksi. Ja kannattaa pitää mielessä että poliittisen muutoksen vaatiminen edellyttää aina myös jonkinlaista kärkkäyttä, jotta viesti menisi paremmin perille.

Feminististä keskustelua käydään osin käyttäen termejä, jotka liittyvät tarkasti aiheeseen eivätkä ole yleiskieltä. Tämä ei ole mitenkään poikkeuksellista ja keskusteluissa monista muistakin aiheista käytettään aiheeseen liittyvää terminologiaa. Täysin uuden termistön opetteleminen on kenelle tahansa alkuun hankalaa.

Feministien liian vaikeista termeistä on kuitenkin kirjoitettu mediassa jo vuosia ja myös itse olen ollut keskustelemassa aiheen tiimoilta televisiossa. Sama näyttää jatkuvan edelleen. Feminismin sisältöjä käsittelevän analyyttisen journalismin sijaan koetaan tarpeelliseksi lähettää feministiseen tapahtumaan tunnettu antifeministi vähän käymään ja ihmettelemään. Samalla unohdetaan myös ne lukuisat antifeministien hyökkäykset erilaisia vähemmistöjä kohtaan.

Ymmärtääkseen vähemmistöaktivistien vitutusta, on myös tarkasteltava heihin kohdistuvaa pilkkaa, vähättelyä ja puhdasta vihaa. Jos journalistit seuraisivat koko feminististä keskustelua hieman laajemmin, termien ymmärtäminen tuskin olisi niin vaikeaa.

Perinteisessä mediassakin on julkaistu lukuisia puhtaan feministisiä kolumneja vaikka niissä kaikissa ei esiinny sanaa feminismi lainkaan. Nyt vallalla olevassa keskustelussa näyttävät unohtuvan kokonaan ne lukuisat analyyttiset puheenvuorot yhteiskunnallisesta muutoksesta. Ehkä koska niissä ei varsinaisesti puhuta feminismistä itsessään, vaan nimenomaan toteutetaan feminismiä analysoimalla yhteiskunnan erilaisia rakenteita ja instituutioita. On melkoisen köyhää journalismia kirjoittaa pelkästään ihmisten subjektiivisista kokemuksista, kun tarjolla on tieteellistä ja populaaria materiaalia yllin kyllin.

Feministinen keskustelu ei ole aikoihin ollut pelkkää akateemista piipertämistä tai pienen aktivistiskenen puuhastelua.

Populaaria feminististä tekstiä ja puhetta on pelkästään viimeisen vuoden aikana tuotettu todella paljon ja se on ihanaa. Lukekaa Minja Koskelan Ennen kaikkea feministi, kuunnelkaa Mia Haglundin ja Taija Roihan Omaa luokkaa -podcastia, lukekaa Saara Särmän ja Maryan Abdulkarimin kolumneja.

Loputon keskustelu feministisestä keskustelusta väsyttää ja valtavirrassa voitaisiin jo hiljalleen siirtyä eteenpäin. Seuraavaksi voisi keskittyä itse aiheeseen.

Jaa tämä:

Tytöt on tyhmii, uccelit viisaita?

Keskustelussa ilmastonmuutoksesta yksilön kyvyttömyys toimia täydellisesti tulkitaan mieluusti täydelliseksi epäonnistumiseksi. Myös sillä näyttää olevan vaikutusta, esittääkö vaatimuksia muutoksesta nuori tyttö vai iäkäs mies.

Edestakaisen Helsinki-New York -lennon hiilidioksidipäästöt ovat Finnairin päästölaskurin mukaan 884 kiloa yhtä matkustajaa kohden. Arviot kuitenkin vaihtelevat ja niihin vaikuttavat muun muassa reitti, välilaskut, konetyyppi ja se, mitä kaikkea yleensäkään lasketaan mukaan lennon päästöihin. Esimerkiksi MyClimate-palvelun mukaan saman matkan hiilidioksidipäästöt ovat 2500 kiloa.
Keskiverto suomalainen tuottaa reilun 10 000 kiloa hiilidioksidia vuodessa. Taso on kestämätön ja valtioneuvoston keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikka tavoittelee tuon puolittamista. Päästöjen puolittaminen ei kuitenkaan riitä. Pariisin ilmastosopimuksessa asetetun 1,5 asteen lämpenemisen tavoitetason saavuttaaksemme vuosittainen päästötaso yhdelle suomalaiselle on noin 3000 kiloa hiilidioksidia.
Keskiverto suomalainen tuottaa reilun 10 000 kiloa hiilidioksidia vuodessa. Taso on kestämätön ja ympäristöministeriö keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikka tavoittelee tuon puolittamista. Päästöjen puolittaminen ei kuitenkaan riitä. auttamaan meitä Pariisin ilmastosopimuksessa asetettun 1,5 asteen lämpenemisen tavoitetason saavuttaaksemme vuosittainen päästötaso yhdelle suomalaiselle on noin 3000 kiloa hiilidioksidia.

Olen seurannut kiinnostuneena keskustelua Greta Thunbergin Yhdysvaltojen matkan alla ja aikana. On tullut selväksi, että tuollaisen kilpaveneen rakentaminen ja käyttäminen on resurssi-intensiivistä puuhaa ja siksi Greta on ihan huijausta.

Oho. Ihan putosi monokkeli silmältä.

En epäile hetkeäkään kilpapurjeveneiden rakentamiseen ja käyttämiseen liittyvän paljonkin ongelmallisia työvaiheita. Ja epäilemättä moinen rikkaiden harrastus tuo mukaan kaikenlaista saastuttavaa matkustelua. Olisi kuitenkin hieman höpsöä esittää ko. veneen valmistuksen ja käyttämisen päästöjen olevan yksin Gretan harteilla. MTV Uutiset ehdottaa Gretan synniksi jopa hänen purjehduksen starttia seuraamaan saapuneiden toimittajien ja kiinnostuneiden matkat (joita ei kuulemma ole varmastikaan tehty polkupyörillä).

Itse näkisin asian niin, että Greta osoittaa toiminnallaan, että vakiintuneet käytännöt voi muutta ja että lentäminen ei välttämättä ole ainoa mahdollinen keino ylittää valtameri. Tietenkään kukaan ei esitä, että tässä kaikki hankkisimme oman kilpapurjeveneen lomamatkoja varten. Esimerkin kannustamana vakiintuneet käytännöt ovat kuitenkin helpommin kyseenalaistettavissa ja tämä on arvo itsessään.

Asioiden ei siis välttämättä ole pakko jatkua samalla tavalla hamaan maailmanloppuun saakka.

Suomalaiset käyttävät osuutensa Maapallon vuosittain tuottamista resursseista noin kolmessa kuukaudessa ja koko ihmiskunta kykenee tähän samaan joka vuosi kesäkuun loppuun mennessä. Ja samalla me kuitenkin roudaamme turhaa tavaraa edes-takas ja poltamme öljyä tätä tehdessämme. Ehkä hyvä elämä olisi saavutettavissa hieman vähemmälläkin.

Kannattaa myös muistaa, että pelkästään henkilökohtaisilla kulutusvalinnoilla ei tätä nykyistä yhteiskuntaa pysty muuttamaan. Henkilökohtaisilla valinnoilla on tietenkin oma vaikutuksensa ja niiden kautta voi myös lähettää viestin sekä palveluntarjoajille että poliitikoille. Tarvitaan kuitenkin julkista keskustelua rakenteista, tarvitaan kannustamista ja tarvitaan halua nähdä asiat toisin.

Yleensäkin on pähkähullua esittää vaatimuksia siitä, että vaikkapa juuri ympäristökysymyksiin liittyviä epäkohtia kritisoivien henkilöiden pitäisi elää totaalisen hiilineutraalia elämää, oikeuttaakseen kritiikkinsä. Meidän yhteiskuntamme on rakennettu sellaiseksi, että eipä moinen onnistu nykyisellään, vaikka kuinka yrittäisi. Ja tämä onkin vaatimusten keskiössä. Mikään ei muutu, mikäli ympäristön tilasta huolestuneet kömpivät maakuoppaan juuria syömään, koska se vasta olisikin ekoteko.

Tietenkin kaikki eivät ole halukkaita näkemään asioita toisin. Silloin voi keskittyä siihen, että yhden henkilön pyrkimykset toimia järjestelmän rajoissa kestävällä tavalla eivät ole sellaisina skaalattavissa koko ihmiskuntaa koskeviksi. Tämä antaa sitten itsellekin luvan olla yrittämättä.

Samalla tähän ilmastokeskusteluun liittyvässä keskustelussa on yksi kiinnostava viestintuojiin liittyvä puoli. Täysin omiin havantoihini perustuvalla näppituntuvalla sanoisin, että monet sellaiset tahot, jotka ovat raivostuneet Gretan ilmastonmuutokseen liittyvien kommenttien kohdalla ovat sitä mieltä, että Pentti Linkola on kyllä tosi oikeassa ja ihan asiaa puhuu hän.

Eli siinä, missä Gretan (ja kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n, tiedemaailman noin laajemminkin sekä lukuisten ympäristöjärjestöjen) viesti on punaviherhaihattelua, niin Linkolan nihilistiset ja semi-fasistiset arviot ovat ihan hyviä. Tämä on sikäli ihan kiinnostavaa, että Linkolan viestit ympäristöön liittyen ovat olleet vuosikausia hyvinkin yhteneväisiä (meidän) viherpiipertäjien viestien kanssa. Eli onko jälleen niin, että media is the message ja itse viestiä tärkeämpää on se, kuka sen välittää?

Ehkä Linkolan tekee helpommin lähestyttäväksi viherallergikoille se, että hänen – varsin radikaalit – ratkaisuehdotuksensa ovat olleet sovitettavissa omaan arvomaailmaan. En kuitenkaan oikein hahmota, kuinka on samalla mahdollista ylistää Linkolan viesti ja kyseenalaistaa Gretan viesti ympäristökriisistä.

Tai, no, onhan se tietysti ihan eri asia, jos vaatimus elämäntapamme muuttamisesta tulee keski-iän ohittaneelta mieheltä eikä teini-ikäiseltä tytöltä.

Jaa tämä:

Oikeutta ympäristöaktivisteille

Vuonna 2013 Venäjä valtasi Greenpeacen laivan ja vuonna 2019 se myöntyi maksamaan 2,7 miljoonaa euroa korvauksia tästä. Aktivistien suora toiminta jakaa mielipiteitä myös Suomessa.

Vuonna 1975 valmistunut MV Arctic Sunrise siirtyi Greenpeacen omistukseen vuonna 1995. Jäänmurtajaksi luokiteltu laiva toimi ennen ilmastoaktivistien kyyditsemistä hylkeenpyyntialuksena.
KUVA: DCwom (CC BY-SA 3.0)

Venäjän turvallisuusjoukot nousivat vuonna 2013 ympäristöjärjestö Greenpeacen Arctic Sunrise -alukselle ja pidättivät sen miehistön. 30 aktivistia pidettiin tutkintavankeudessa noin kahden kuukauden ajan. Pidätettyjen joukossa oli myös suomalainen Sini Saarela.

Vuonna 2017 Haagin pysyvä välitystuomioistuin määräsi Venäjän maksamaan kuusi miljoonaa dollaria Hollannille korvauksena Hollannin lipun alla seilanneen laivan valtaamisesta kansainvälisillä vesillä. Toukokuussa 2019 osapuolet saivat neuvoteltua korvaussumman 2,7 miljoonaksi dollariksi.

Osa Venäjän maksamista korvauksista kuuluu vähintään moraalisesti Sini Saarelalle. Kuvassa Saarela murmanskilaisessa oikeussalissa.

Arctic Sunrise vallattiin Petšoranmerellä 30 meripeninkulmaa Venäjän rannikosta. Kansainvälisten sopimusten mukaan valtioiden aluevedet ulottuvat 12 meripeninkulman päähän rannasta. Alusta pidettiin takavarikoituna 10 kuukauden ajan ja se palautettiin vahingoittuneena vuonna 2014. Takavarikon ja pidätysten taustalla oli ympäristöaktivistien aikaisempi yritys nousta Gazpromin öljynporauslautalle Petšoranmerellä. Vuonna 2014 duuma armahti aktivistit, ilman että heitä vastaan ei edes nostettu syytettä.

Vaikka korvaus maksetaan Hollannin valtiolle, odottaa Greenpeace saavansa osan korvaussummasta laivan korjauskulujen kattamiseen ja kompensaationa pidätettynä olleille aktivisteille.

Greenpeace ilmoitti, että tuomioistuimen päätös ei vaikuta pidätettyjen oikeuksien käsittelyyn Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.

Arctic 30 -nimellä tunnetuksi tulleen pidätettyjen kohtaloa venäläisen oikeusjärjestelmän pyörteissä käsiteltiin varsin laajasti myös suomalaisessa mediassa. Aktivistien valitsema toimintamalli, kansalaistottelemattomuus, jakoi mielipiteitä.

Vuonna 2015 Greenpeacen aktivistit nousivat luvatta Hanasaaren voimalaitokselle hiiltä toimittaneen laivan kyytiin ja estivät väliaikaiseksi sen lastin purkamisen. He vaativat että Suomi luopuu kivihiilen polttamisesta vuoteen 2025 mennessä. Vuonna 2018 kyselytutkimuksen perusteella 61 prosenttia kansalaisista tuki tätä vaatimusta ja vain 19 prosenttia vastusti kivihiilen polton kieltämistä.
KUVA: Miikka Pirinen/GP

Kansalaistottelemattomuudella tarkoitetaan rauhanomaista poliittisen protestia, jossa joko kieltäydytään noudattamasta ongelmalliseksi katsottua lakia tai suoraan rikotaan sitä. Toimintaan kuuluu se, että laki kyseenalaistetaan avoimesti. Lain rikkominen oikeutetaan sillä, että lain noudattaminen katsotaan kyseisen lain rikkomista suuremmaksi synniksi.

Sääntöjen koetteleminen ja tarvittaessa niiden rajojen rikkominen on ollut osa kansalaisaktivismia pitkään. Historia tuntee lukemattomia esimerkkejä siitä, kuinka moraalisesti kestämättömäksi koettuja lakeja ja käytänteitä on vastustettu tottelemattomuudella. Suomessa kansalaistottelemattomuutta on esimerkiksi totaalikieltäytyminen ase- ja siviilipalvelusta sekä talonvaltaukset.

Kansalaistottelemattomuus on kuulunut myös ympäristöaktivistien keinovalikoimaan. Esimerkiksi vuonna 1979 Koijärven suon kuivattamista vastustaneiden mielenosoitusten yhteydessä aktivistit estivät työkoneiden käytön. Koijärven tapahtumia käsiteltiin lopulta korkeimmassa oikeudessa, jossa syytetyt myös saivat tuomiot, vaikka he perustelivat tekonsa yleisellä hyvällä. Koijärvi-liikkeen toiminnan myötä luontoarvoiltaan merkittäväksi arvioitu Koijärvi kuitenkin säästyi kuivaukselta ja osittain tapahtumien johdosta Suomeen perustettiin vuonna 1983 ympäristöhallinto. Myös eduskuntapuolue Vihreät syntyi toiminnan seurauksena.

Kansalaistottelemattomuuteen kuuluu väkivallattomuus ja myös ympäristöjärjestö Greenpeace on toistanut tätä sekä omassa viestinnässään sekä aktivisteille järjestetyissä koulutuksissa. Tottelemattomuus itsessään ei anna viranomaisille oikeutta reagoida niihin yliampuvasti tai lakia rikkoen.

Öljyn poraus arktisilla merialueilla on ympäristön kannalta hyvin ongelmallista. Sen lisäksi, että ihmiskunnan on vähennettävä öljyn ja muiden fossiilisten polttoaineiden käyttöä yleisellä tasolla, tekevät pohjoisen äärimmäiset olosuhteet mahdollisten öljyvuotojen torjunnan ja siivoamisen hyvin vaikeaksi, jopa mahdottomaksi.

Huhtikuussa 2019 Greenpeacen aktivistit nousivat norjalaiselle West Hercules -öljynporauslautalle. West Hercules on sittemmin suunnannut poraamaan öljyä Barentsinmerellä.

Greenpeace Nordenin aktivistit osoittavat Rypefjordissa, Hammerfestissa mieltä Equinorin arktista öljynporausta vastaan 29. huhtikuuta 2019.
KUVA: GP
Jaa tämä:

Rakkauden riemutolppa ja ihmisoikeudet

Taideyliopiston työmaalle nousi taideteos, jonka toivotaan tuovan väriä ja iloa kansalle. Teoksen julkistaminen tapahtui kansainvälisen homo-, trans- ja bifobian vastaisen päivän aattona.

40 kotimaista järjestöä antoi julkilausuman kansainvälisenä homo-, trans- ja bifobian vastaisena päivänä. Julkilausumassa järjestöt vaativat ”harppausta sateenkaari-ihmisten oikeuksien turvaamiseksi”.

Sopivasti hallitusneuvottelujen keskellä järjestöt esittävät ”kansallista sateenkaaripoliittista toimintaohjelmaa ja eteenpäin katsovaa toimintaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien oikeuksien parantamiseksi”.

Sikäli seuraava hallitus saattaa olla jopa myötämielinen vaatimuksen suhteen, sillä tällä kertaa Kristillisdemokraatit eivät pidä hallitusta tämän suhteen tämän suuntaisten vaatimusten kanssa. Esimerkiksi tasa-arvoisen avioliittolain säätämistä hallituksessa vaikuttanut KD onnistui hidastamaan koska Raamatun tulkinta.

Santtu Laineen Rakkauden riemutolppa valutettiin ja maalattiin Sörnäisten rantatiellä sijaitsevien siilojen kylkeen. KUVA: Satu Lehtinen

17.5. vietettävän homo-, trans- ja bifobian vastaisen päivän aattona Taideyliopiston työmaalla maalattiin 40 metriä korkea siilo sateenkaaren väreihin. Rakkauden riemutolppa -teos tuo tekijänsä, Santtu Laineen, toiveissa väriä ja iloa harmaaseen kaupunkiympäristöön. Hyvän mielen ja esteettisen tyydytyksen tuottamisen ohella teos osallistuu myös ajankohtaiseen keskusteluun.

”Tämän kaiken vihapuheen keskellä koen, että tarvitsemme lisää keskustelua pehmeistä arvoista ja rakkaudesta”, Laine linjaa.

Sateenkaariteos komeilee Sörnäisten rantatien varrella olevan, vanhan teollisuuskiinteistön rakenteissa. Paikalta on purettu vanhoja seiniä  ja tilalle rakennetaan Taideyliopiston uudisrakennusta, joka yhdistää vanhoja taloja uuteen. Vuonna 2021 valmistuva rakennus tulee muodostamaan yhdessä nykyisen Teatterikorkeakoulun kiinteistön kanssa Taideyliopiston Sörnäisten kampuksen.

Laineen taideteos pysyy kaiken kansan katsottavissa ensi vuoteen asti. Sitten on sen vuoro jäädä rakennusurakan jalkoihin.

Järjestöjen julkilausumassa todetaan suomalaisen lainsäädännön kehittyneen ihmisoikeuksia kunnioittavampaan suuntaan, mutta paljon on vielä työtä tehtävänä.

Ongelmakohtina nostetaan erikseen esiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ja sen vuoksi vainottujen korkea kynnys saada turvaa Suomesta ja se, että he joutuvat pelkäämään turvallisuutensa puolesta myös Suomen rajojen sisäpuolella. Sateenkaariperheiden asema perhepolitiikassa onkin useimmiten väliinputoajan rooli. Ihmisten oikeuksien toteutuminen riippuu myös liikaa siitä, missä päin maata he asuvat ja lisäksi joidenkin viranomaisten haluttomuus edistää heidän oikeuksiensa toteutumista vaatii puuttumista.

Vaatimuslistalta löytyy tarkemmin eriteltynä muun muassa translain kokonaisuudistus, intersukupuolisille lapsille ilman heidän tietoista suostumustaan tehtävien sukupuolta muokkaavien toimenpiteiden lopettaminen, sateenkaari-ihmisten kouluturvallisuuden edistäminen sekä sateenkaariperheisiin kuuluvien lasten oikeuksien vahvistaminen.

Juha Sipilän perusporvarihallitus oli passiivinen sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien edistämisen suhteen. Nyt on aika muuttaa suuntaa ja jättää pysähtyneisyyden aika taakse. Rakkauden riemutolppa muistuttakoon meitä kaikkia siitäkin.

Jaa tämä:

Paniikkia seinällä Tukholmassa

Ilmastokeskustelut vellovat kuumina. Tiedeyhteisön lisäksi aktivistit painostavat poliitikkoja. Ympäristöjärjestöissä valitaan usein keinoiksi performansseja ja älykkään ironista huumoria. 

Ruotsille tärkein keväinen kulttuuritapahtuma, Euroviisujen laulukilpailut, ovat olleet jäädä jälkeen ilmastodebateista, kun vertaillaan lehtien palstatilojen käyttöä.

Ruotsalaisten kiinnostus ilmastoasioihin on kasvanut paljolti 16-vuotiaan aktivistin Greta Thunbergin innoituksen ja tämän syystäkin hankkiman kansainvälisen arvostuksen takia. Häiriköt-päämaja pääsi tapaamaan myös häntä, ja aiheesta ilmestyy juttu Voiman numerossa 5/2019 toukokuun loppupuolella.

Thunbergilla on tapana osoittaa mieltään perjantaisin Ruotsin parlamentin vieressä. ”I want you to panic”, haluan teidän joutuvan paniikkiin, on Thunberg sanonut maailman johtajille kansainvälisissä puheenvuoroissaan. Thunberg on tarkoittanut paniikilla sitä, ettei aikaa jahkailuun enää ole, vaan on tehtävä tekoja ilmaston lämpenemisen estämiseksi.

Paniikki-sanaan tarttui myös kansainvälinen ympäristöjärjestö Greenpeace. Torstain ja perjantain vastaisena yönä 10.5. 2019 Greenpeace järjesti tyylikkään ”No need to panic” -performanssin. Häiriköt-päämajan edustaja oli rutiinomaisella aamukävelyllään kello 03.07 ja sai kuin saikin taltioiduksi teoksen, jota Greenpeace kutsui ”Banksy-tyyliseksi”.

Pian teoksen valmistuttua Parlamenttitalon reunoille aktivistit olivat lukittuina poliisilaitoksen selleihin.

”Outoa, että meitä kohdellaan rikollisina, mutta varsinaiset ilmastorikolliset ovat vapaalla jalalla ja aiheuttavat tuhoa”, kommentoi puolen vuorokauden kuluttua putkasta vapautettu Greenpeacen Dima Litvinov.  Litvinov pystyi  olemaan yhteydessä Häiriköihin vasta, kun poliisi oli palauttanut hänen puhelimensa.

Kun aurinko oli noussut ja Greta Thunberg lukuisine hengenheimolaisineen oli osoittamassa mieltään vallan ja vaurauden kulmakunnilla, Kuninkaanlinnan edessä ja Parlamenttitaloa vastapäätä, Greenpeacen maalaus oli jo pesty pois. Eikä liitu olisi seinässä kauaa pysynyt muutenkaan.

Kuviin se onneksi ikuistettiin.

Euroopan parlamentin vaalit ovat ilmastovaalit.

 

 

 

 

Jaa tämä:

”Sotarikolliset rellestävät!” Game of Thrones sai arvion Punaiselta ristiltä.

Game of Thrones -sarjan viimeinen tuotantokausi alkaa pian. Sen kunniaksi Australian Punainen Risti kävi läpi kaikki sarjan tähänastiset jaksot ja selvitti, kuka on dramaattisen tarinan pahin sotarikollinen. 

Punaisen ristin arvio paljastaa, miten fiktiosta – ja kaiken lisäksi vielä viihteen lajityypistä, eikä suinkaan korkeasti arvostetusta klassikkokaunosta – voidaan hakea hyvin asiallisia ja opettavaisia pointteja. Game of Thrones –TV-sarja, kuten kirjasarja mihin se perustuu, Song of Ice and Fire, ovat tuttuja miljoonille katsojille ja lukijoille ympäri maailmaa. Tällaisia asioita monet fantasia-entusiastit ovat pelanneet roolipeleinä, mutta arvioimalla kyseistä menestyssarjaa saadaan paljon isompi väkijoukko tajunnanräjäyttävien rauhantekojen pohdintojen äärelle.

Näiden tarinoiden ja hirviömäisten henkilöhahmojen kautta voidaan selventää ihmisille miten sodassakin, kumma kyllä, on sääntönsä.

Ehkä vielä tärkeämpi on toinen opetus: hekin, joista katsoja saattaa pitää ja joita kohtaan hän tuntee sympatiaa, voivat sotatantereella ja taisteluiden jälkeen olla täysiä ääliöitä. (SIIS miten on mahdollista, että Daenerys Targaryen on roistolistalla noin korkealla sijalla!)

Tai kun käännetään tämä väite toisinpäin, voidaan sanoa, että myös hirviöt voivat olla samastuttavia hahmoja. Ehkä saatamme  haluta sulkea silmämme hahmon hirmuteoilta, jos jossain muussa yhteydessä olemme pitäneet tästä.

Jos kaivaudutaan vielä syvemmälle, voidaankin pohtia filosofi ja historioitsija Hannah Arendtin johtopäätöstä, jonka hän teki seurattuaan natsirikollisten oikeudenkäyntejä. Arendt totesi, että pahuus asuu ihan tavallisissa ihmisissä (noh, Game of Thronesissa ei juuri ole taviksia!). Juutalainen Arendt ei nähnyt edes keskitysleirijärjestelmän luoneessa Adolf Eichmannissa hirviötä.

Sen sijaan hän näki Eichmannissa jotain paljon kamalampaa: ihan tavallisen ihmisen, joka ”vain totteli käskyjä”. (Siitä on kolumni täällä.)

Jos Arend löysi hirviön niin kutsutusta tavallisesta ihmisestä, voiko Game of Thronesin hahmoista löytää mitään tavallista ja inhimillistä? Jos Punainen risti kannustaa heidän saamiseen tuomioistuimen eteen, miten he puolustautuisivat? Empatiaa voi harjoitella näinkin päin.

Ramsay Bolton ei varmasti tottele käskyjä, mutta ehkä hän pitäisi itseään uhrina, jonka tehtävä on päästä valtaistuimelle hinnalla millä hyvänsä, ja kaikkia, jotka häntä siinä estävät, on alistamisen lisäksi rangaistava. Entä Tyrion Lannister? Monissa fanien äänestyksissä Tyrion on loistanut suosikkihahmona. Tähän moniulotteiseen, mielenkiintoiseen ja älykkääseen hahmoon voi helposti samaistua ja pientä suurta miestä kohtaan on helppoa tuntea sympatiaa, koska hän on isänsä ja sisarensa vihaama ja siten kaltoinkohdeltu, mutta hänen briljantti huumorinsa ja viiltävä ironiansa tuo tarinaan särmää.

Mutta silti: Tyrion Lannister on kasvanut liian kovaksikeitetyssä kuningasperheessä tunteakseen itse riittävästi myötätuntoa muita kohtaan – vaan monista blogeista ja fanikirjoituksista päätellen katsojat tuntevat Tyrionia kohtaan monenlaisia tunteita. Tyrion on arvaamaton, ja juuri kun hänestä alkaa jopa pitää, hän paljastaa ilkeän puolensa.

Hänessä on puolensa: ”Tyrion pyrkii rikoksistaan huolimatta hyvittämään tekojaan, ja hänellä saattaa jopa olla hallussaan henkien pelastamisen ennätys. Oli hänen ansiotaan, ettei lohikäärmeiden äiti päästänyt lapsiaan polttamaan Kuninkaansatamaa, jolloin sotilaita ja miljoonia siviilejä pelastui”, pohtii Suomen Punainen risti aussien tutkimuksen mukaan.

Hyviksiin kuuluu Punaisen ristin äärimmäisen tarkkojen ja paikkansa pitävien laskelmien mukaan Robb Stark, pohjoisen kuningas: ”Hän tarjosi puolueetonta sairaanhoitoa taistelun molempien osapuolten haavoittuneille sotilaille. Geneven sopimusten mukaan haavoittuneella sotilaalla on oikeus sairaanhoitoon riippumatta siitä, millä puolella hän on.”

Ote GRRM:n blogauksesta 8.7.2009. Martin on kirjoittanut Suomenlinnasta Dreamsongs-kokoelmassaan.

Minkälaiset aivot ovat sotaisten tarinoiden takana? Minulla on ollut ilo ja kunnia tavata Game of Thrones -tarinoiden eli Valtaistuinpeli-kirjasarjan luoja George R. R. Martin peräti kolme kertaa Suomessa.

Ensimmäisen kerran Martin vieraili Helsingissä lähes pelkästään fantasian harrastajien tuntemana kirjailijana tieteis- ja fantasiakirjallisuuden Finncon-tapahtumassa Helsingissä vuoden 2009 kesällä.  Hän vaikutti hauskalta ja ystävälliseltä ihmiseltä ilman ylimielisyyden häivääkään. Kunniavieraspuheessaan Martin kertoi, miten täällä Helsingissä hänellä oli olut siihenastisen elämänsä pisin signeerausjono (puolitoista tuntia kesti sessio). Juuri ennen tänne matkustamistaan tänne hän oli signeerannut suuressa yhdysvaltalaisessa tavaratalossa Clifford the Red Dog -koiran kanssa.

Koiran jono oli ulottunut ulos tavaratalosta ja korttelin ympäri, kun Martinilla oli ollut vain muutama asiakas. ”Koira” oli ihminen koirapuvussa, ja signeeraus oli tapahtunut niin, että ”koira” kastoi tassun maaliin ja läiskäisi jäljen asiakkaan kirjaan.

Tämä viattoman näköinen eläin traumatisoi George R. R. Martinin vuosikausiksi.

Helsingissä Martin kertoi myös, että HBO on ostanut oikeudet hänen A Song of Ice and Fire -kirjasarjaansa ja alkaa tehdä siitä TV-sarjaa (nimellä Game of Thrones).  Yleisö epäili asiaa vahvasti.

Illalla tätä naureskeltiin pienessä piirissä George R.R.:n ja rouva Martinin kanssa helsinkiläisellä olutterassilla: ”ai teeveesarja, jossa monituhatlukuidset armeijat ja mitä kompleksisimmat suvut ottavat yhteen? Joo, ihan varmaan.”

Seuraavan kerran kun George R. R. Martin kävi Suomessa, Game of Thrones of jo ilmestynyt. Ahvenanmaalla Archipelacon-tapahtumassa kesällä 2015  Martin näytti yleisölle käsikirjoittamansa jakson Game of Thrones -sarjasta.

Piinaavan jännittävä The Lion and the Rose oli neljännen tuotantokauden toinen jakso ja taiteilijaa parhaimmillaan. Fanit ovat nimenneet jakson Purppurahäiksi. Ilkeä, nuori kuningas Joffrey I Baratheon viettää häitään Margaery Tyrellin kanssa. Äitinsä, sarjan megailkimyksen eli kuningatar Cersei Lannisterin tiukassa kontrollissa elävä mielipuolinen Joffrey ei tiedä miten tilanteeseen suhtautua, joten hän valitsee tien, joka yleensä näyttää tuottavan vallankäyttäjälle suurta huvia: toisten ihmisten nöyryyttämisen. Joffrey kohtelee kaltoin enoansa ja – kuten hän alati korostaa – alamaistaan Tyrion Lannisteria, eikä pelottelulta säästy Starkin suvun Sansa-neitikään.

Häät päättyvät tragediaan, josta aiheutuu erittäin epäoikeudenmukaisia seurauksia valtavalle joukolle ihmisiä vielä pitkän aikaa – mutta en paljasta enempää, jos joku haluaa alkaa katsoa tai vain kerrata…

George R. R. Martinin blogaus vuoden 2009 Finncon-tapahtuman jälkeen.

Tähänastisista viimeisin kerta, kun Helsingissä ollaan saatu nauttia George R. R. Martinin seurasta, oli vuoden 2016 Worldcon-tapahtuma Helsingin Messukeskuksessa.

Nyt Martin olisi päihittänyt sigreerauksissa jo Clifford the Red Doginkin. Mutkittelevan jonon kontrolloimiseksi tarvittiin turvakaiteita. Signeeraussessio kesti useita tunteja.

Martinin blogaus Worldcon-tapahtuman jälkeen. ”Kolmas vierailuni Suomeen, joka ei koskaan petä. Helsinki on kaunis kaupunki, ja tuo oli loistava con [scifi- ja fantasiatapahtuma]”.
Jaa tämä:

Illuusio vastuullisuudesta rakennetaan markkinoinnilla

On lystikästä, että Häiriköt ovat tehneet vastamainokset yrityksistä, jotka juuri julistettiin Suomen vastuullisimmiksi. Jotain tämä sattumus kertoo myös Sustainable Brand Index -kilpailusta.

Sustainable Brand Index on jälleen julistanut Suomen vastuullisimmat yritykset. Tai oikeastaan vastuullisimmiksi koetut yritykset. Oikeastihan kyse on enemmänkin siitä, minkälaisia mielikuvia yritykset ovat onnistuneet markkinointiviestinnän avulla brändeihinsä kiinnittämään.

Valio, vastamainos, kulttuurihäirintä
Periaatteessa markkinointi kouluissa on kiellettyä, mutta esimerkiksi maidon mainostamista kouluissa jopa edellytetään vastineeksi koulumaitotuesta. Sen lisäksi, että maitoa mainostetaan kouluissa sen tuotantoa tuetaan runsaskätisesti ja lehmiä saa yhä edelleen pitää kahlittuina parsiin suuren osan elämistään.

SBI-tutkimusta ei ole tehty analysoimalla yritysten toimintaan liittyvä tilastoja tai prosesseja, vaan kyselemällä kuluttajien mielikuvia yrityksistä ja brändeistä. Kuten tiedämme, kuluttajien mielikuvat syntyvät pitkälti markkinoinnin myötä ja yritykset harvemmin kertovat niitä toimintaansa liittyviä ongelmia mainoksissa.

Ehkä kertoo jotain jostain, että olemme tuottaneet vastamainokset vuoden 2019 vastuullisimmiksi (koettujen) yritysten listan koko kärkikolmikosta. Ruotsalaisen SB Insight AB:n tuottaman listan kärkipaikat jaettiin tänä vuonna seuraavasti.

1. Valio
2. Fazer
3. S-Market

Ja listan nelonen, Prisma, sisältyy kolmoseen, sillä molemmat ovat osa S-ryhmää.

Huomattavaa on myös, että kärkipaikkaa pitävä Valio voitti jo kuudennen kerran putkeen. Tämän kaltaiset tulokset kertovat ehkä lopultakin enemmän valintaprosessista, kuin itse voittajasta. Mikäli tutkimus tuottaa toistuvasti saman voittajan, kannattaisi tutkimuksen tekijöiden pohtia ongelmia prosessissa.

Toisaalta, tämä kertoo myös varsin paljon siitä, kuinka markkinat toimivat ja siitä, että näiden vastuulliseksikin miellettyjen yritysten toiminnasta löytyy kritisoitavaa.

”Yrityksillä on vastuu kunnioittaa ihmisoikeuksia kaikessa toiminnassaan. Tämä tarkoittaa esimerkiksi yrityksen markkinoimien tuotteiden tuotantoon liittyvien ihmisoikeusriskien kartoittamista, toimenpiteitä riskien vähentämiseksi ja tästä työstä tiedottamista yrityksen sidosryhmille”, kirjoittaa Finnwatchin Anu Kultanen.
Kansainvälinen kauppa on luonteeltaan sellaista, että siinä ei sivulliselle suinkaan aina paljastu, että kuinka vastuullista yrityksen toiminta kulloinkin on ollut.

Valion toimintaa kehutaan SBI-raportissa muun muassa ympäristöystävällisten pakkausmateriaalien käytöstä. Ympäristöystävälliset pakkausmateriaalit ovat tietenkin hieno ja kannustettava asia, mutta pakkauksen merkitys elintarvikkeen kokonaispäästöistä on häviävän pieni – ja maitotuotteiden tuottaminen on itsessään niin saastuttavaa, että maitotuotteiden kasviskorvikkeet voidaan paketoida oikeastaan ihan miten tahansa ilman, että kasvistuotteiden kokonaispäästöt pääsisivät edes lähelle nautakarjan tuottamia verrokkeja.

Fazer on viime vuosina tehnyt avauksia kasvisperäisten elintarvikkeiden saralla ja tämä on tietenkin ympäristönäkökulmasta tarkasteltuna erittäin tervetullutta. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Fazerin tuotteen eivät ole alkuperäsertifioituja ja tämä on ongelma ihmisoikeuksien kantilta tarkasteltuna. Esimerkiksi Fazerin hyvinkin mahdollisesti ikonisin tuote, Sininen suklaalevy, perustuu kaakaoon, jonka alkuperän reiluudesta meillä on vain ja ainoastaan Fazerin oma sana. Fazer tuskin ainakaan itse nostaa esiin tuotantoon liittyviä epäkohtia, joten meille kuluttajille välittyy ainoastaan siloteltu kuva tuotannosta ja sen silotellun kuvan perusteella en uskaltaisi yhtiötä erityisen vastuulliseksi julistaa.

Oikeutta eläimille -järjestö keräsi kannattajiltaan lahjoituksia joilla ostaa mainossivu Helsingin Sanomista häkkikanalakampanjalleen. OE pyysi Häiriköit-päämajaa toteuttamaan teoksen, jossa tuotantoeläinten kohtelu tuodaan kuluttajien arkiseen kokemusmaailmaan. Ohessa teoksemme, jonka kuvaelementeistä yksikään ei kelvannut Helsingin Sanomille. Tämä on sikälikin ongelmallista, että mainokset määrittelevät hyvinkin paljon sitä, kuinka yhteiskuntamme hahmotamme.

Listan kolmonen, S-market – sekä nelospaikalta löytyvä Prisma –  ovat molemmat osa S-ryhmää. S-market mainostaa itseään näkyvästi ”Suomen suurimpana luomukauppana” ja oletettavasti suurin päivittäistavara-alan toimija sitä voi volyymin puolesta ollakin. Mutta siinä, missä S-market kehuu luomuisuuttaan, se ei erityisesti muistuta siitä, että S-ryhmä on myös päivittäistavara-alan kolmesta suuresta toimijasta ainoa, joka ei ole luopunut tai luopumassa häkkikananmunista. Koska esimerkiksi tätä häkkikananmuniin liittyvää ongelmaa ei ketjun omassa mainonnassa kerrota, ei tämä epäkohta näy kyselyyn vastanneiden kuluttajien asenteissa.

Ajatus siitä, että lentoyhtiö voisi olla erityisen vastuullinen ja ympäristöystävällinen on oikeastaan täysin pähkähullu. Koko toimiala perustuu liikkumistapaan ja liikkumisen volyymin kasvuun, jotka eivät yksinkertaisesti ole toteutettavissa ympäristöystävällisesti.

Kärkikolmikon ohella erityistä huomiota voidaan kiinnittää huomiota ilmailualan voittajaan, Finnairiin. Voiko lentoyhtiötä pitää erityisen vastuullisena toimijana samalla, kun IPCC:n raportti kertoo meille vastaansanomattomasti, että lentomatkustamista pitäisi vähentää määrätietoisesti? Finnairin mainoskampanja, jossa matkustajat voivat keventää syntitaakkaansa maksamalla muutaman euron kompensaation lentelyn aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä näyttäytyy lähinnä ainoastaan viherpesuna, mutta mahdollisesti tämäkin kampanja on vaikuttanut kuluttajien mielikuviin lentoyhtiöstä.

Samoin huomio kiinnittyy polttoainekategorian voittajaksi julistettuun Nesteeseen, jonka palmuöljybisneksiä käsittelimme peräti oman erikoislehden verran.

On olemassa harha, että voisimme polttoainetta muuttamalla tehdä liikenteestä nollapäästöisen – kuten meidän pitää tehdä. Maapallon resurssit eivät ikinä riittäisi siihen, että pitäisimme liikenteen entisenlaisena ja ainoastaan korvaisimme fossiiliset polttoaineet biopolttoaineilla. Kestävät biopolttoaineen raaka-aineet, jätteet ja tähteet, riittävät korvaamaan vain muutaman prosentin ­nykyisestä polttoaineen kulu­tuksesta”, linjasi Greenpeacen Sini Harkki viitaten Nesteen biopolttoainetuotantoon

Tutkimuksen metodologia sinänsä esitellään vakuuttavasti. Suomessa tutkimukseen on haastateltu yli 10 000 henkilöä, ja vastaajien jakauma on painotettu sekä iän, sukupuolen että maantieteen puolesta. Mutta maailman paraskaan kyselytutkimus ei poista sitä faktaa, että vastaukset perustuvat kuluttajakansalaisten fiiliksiin ja mielikuviin yritysten toiminnasta – ja nuo fiilikset ja mielikuvat on rakennettu mainoksin. Eli tässä on mitattu enemmänkin sitä, kuinka hyvin suuryritykset ovat suoriutuneet markkinointiponnisteluistaan. Tämäkin on kiinnostavaa, mutta hieman eri asia kuin julistettu vastuullisuus.

Kaiken valittamisen ohella Sustainable Brand Index -raportista voi nostaa esiin yhden erityisen ilahduttavan huomion. Raportin toteuttajat ja kasaajat kertovat lukijoille, että Suomessa kuluttajien tietoisuus ympäristökysymyksistä on kasvanut ja että kuluttajat ovat entistä halukkaampia huomioimaan ympäristökysymykset kulutusvalintoja tehdessään.

Seuraavaksi olisikin tärkeää saada kuluttajille entistä paremmin tietoa vastuullisten kulutuspäätösten tueksi ja lisätä ymmärrystä mainosten välittämän kuvan vääristyneisyydestä.

 

 

Jaa tämä:

Hesari jatkaa yhteiskunnallisten mainosten sensuroimista

Yhä edelleen ei-kaupallisilla toimijoilla on vaikeuksia saada äänensä kuuluviin, vaikka tarjoaisi rahaa mainosalustalle. 

Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU käynnisti 7.4. kampanjan niin sanottua työehtoshoppailua vastaan. Työehtoshoppailulla tarkoitettaan toimintaa, jossa työnantaja siirtää työntekijät halvemman työehtosopimuksen piiriin ja näin polkee palkkoja alemmaksi. Itsessään tämä toiminta ei ole laitonta, jos toki saattaakin olla moraalisesti hieman arveluttavaa ja herättää närää monissa.

Osana kampanjaa PAU osti myös mainosaukeaman Helsingin Sanomista. Tämä on sikäli ymmärrettävää, että Hesari on markkinoiden johtava kaupallinen toimija ja se tavoittaa verrattoman monen kansalaiset sekä erityisesti päättävässä asemassa olevat sellaiset.

Close but no cigar. Tämä aukeaman mainos kelpasi Hesarille vasta, kun siitä poistettiin suora viittaus työnantajien perustamiin ”ammattiliittoihin”. Tämä vaatimus oli sikäli hassu, että viittauksessa ei ollut mitään asiavirheitä.

Hesarille ei kuitenkaan kelvannut mainos, jossa kritiikki kohdistettiin suoraan kritisoitua toimintaa harjoittaneeseen tahoon. Mainoksesta määrättiin poistettavaksi teksti, tai sitä ei olisi suostuttu julkaisemaan. Poistettu teksti kuului kokoneisuudessaan seuraavasti: 

”Räikeimmillään työnantajat ovat myös perustaneet ’ammatti­liiton’ (esim. SME ry) ja neuvotelleet sen kanssa alan palkat sekä työehdot. ’Sovitut’ palkat ovat olleet pienet ja työehdot surkeat. Esimerkiksi Keskisuomalainen Oyj noudattaa mai­nosjakelussa SME ry:n ’työehtosopimusta’.”

Mainoksen kelpaamattomuudesta kertonut PAU toteaa tiedotteessaan, että ”Keskisuomalainen Oyj osti vuodenvaihteessa Suomen Suoramainonnan (SSM) liiketoiminnan ja otti mainosjakelussa käyttöön Suomen Mainosjakajien SME ry:n keltaisen työehtosopimuksen välittämättä hovioikeuden lainvoimaisesta tuomiosta.”

Kyse ei tosiaan ole pelkästään siitä, kuinka AY-väki asiat kokee. Päätöksessään hovioikeus toteaa, ettei SME ry:n ”voitu katsoa edustavan aidosti ja uskottavalla tavalla erillisjakelualalla toimivia henkilöitä”. Silti, lainvoimainen tuomiokaan ei Helsingin Sanomille riitä, eikä tätä asiaa saanut mainoksessa kertoa.

Tämä teksti aiheutti kauhua Sanomatalossa.

Kaikilla medioilla on tietenkin oikeus valita asiakkaansa ja kenelläkään ei ole mitään lakisääteistä oikeutta saada mainostilaa edes rahalla  mistään tietystä mediasta.

Hesarin vastaava päätoimittaja Kaius Niemi linjasi PAU:n ilmoituksen muuttamisesta Twitterissä, että: ”Mainonnan eettinen neuvosto soveltaa kv-kauppakamarin ICC:n markkinointisääntöjä. Sääntöjen 12 artikla toteaa, että ’markkinoinnissa ei saa halventaa tai väheksyä tiettyä henkilöä, ihmisryhmää, yritystä, organisaatiota, elinkeinotoimintaa, ammattia tai tuotetta.’”

On hienoa, että päätoimittaja Niemi huolehtii lehdessään julkaistavien mainosten soveliaisuudesta. Nuo säännöt ovat ihan hyvin laaditut ja alan itsesäätely tärkeää. Jos me nyt sitten katsomme noita ICC:n markkinointisääntöjä, sieltä löytyy hyvin pikaisellakin etsimisellä esimerkiksi seuraava linjaus:

”Markkinoinnin on oltava totuudenmukaista. Markkinointi ei saa olla harhaanjohtavaa. Markkinoinnin ei tule sisältää ilmaisua, väittämää, kuvaa tai ääntä, joka suoraan tai epäsuorasti, vihjailevana, epäselvänä tai liioittelevana, on omiaan johtamaan kuluttajaa harhaan.”

”Onko tarina tosi tai ei, se on toinen juttu. Näin nämä asiat koetaan.” Ja Hesarissa koettiin, että tämä mainos on ihan jees.

Mikäli Niemi ja lehtensä olisivat johdonmukaisia, he varmaan ottaisivat huomioon tämänkin kohdan ICC:n linjauksista. Ilmeisesti johdonmukaisuus ei kuitenkaan ole valittu linja, sillä vasta hiljattain tämä totuudenmukaisuuden vaade ei koskenut Suomen turkiskasvattajat -yhdistystä, jonka räikeitä asiavirheitä ja asiattomuuksia julkaistiin Helsingin Sanomien kannessa peräti kolmena päivänä.

Ehkäpä mainostoimiston veijarit suhtautuivat tähän kampanjaan sillai sopivan ironisesti. Ei kai kukaan näitä mainoksia muutenkaan usko, niin eihän tästä mitään haittaakaan voi olla, eh? Tätä russofobista leiskaa eivät ole edes turvelobbaajat kehdanneet laittaa omille sivuilleen. Hesariin se toki kelpasi.

Ja sama mainostajan valheiden ymmärtäminen oli väkevää muutama vuosi sitten, kun Helsingin Sanomat auliisti myi sivukaupalla mainostilaa Bioenergia ry:n Turveinfo-kampanjalle joka samoin oli täynnä asiavirheitä ja asiattomuuksia.

Tyystin eri ääni oli kuitenkin kellossa, kun muutama kuukausi sitten Oikeutta eläimille -järjestön mainos ei kelvannut Hesarille. Mainosmaiseksi tehty, ja hyvinkin perustellusti S-ryhmälle suunnattu ilmoitus jäi julkaisematta. Hesarin mukaan ”mikään elementti mainoksesta ei kelvannut” ja lopulta vastaava päätoimittaja Niemi linjasi, että avoimen kirjeen kaltainen ilmoitus on mahdollista julkaista.

Ilmeisesti sen lisäksi, että toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset, myös mainostajat luokitellaan eri kategorioihin. Näyttää vähän siltä, että yksien (toki provosoivasti muotoillut mutta oikeelliset) viestit eivät kelpaa samalla, kun toisten valheet kelpaavat. Ja jotenkin hassusti tähän näyttäisi vaikuttavan mainostajan motiivit. Jos on liikkeellä menekinedistämisen hengessä, saa Hesarilta näemmä enemmän piuhaa ja jos taas tavoitteena on esimerkiksi saada markkinoita reilummiksi ja kiikarissa ei ole hoosiannaa laulava ovipumppu, niin linja on tiukempi. 

Helsingin Sanomat on mainio media, joka julkaisee paljon ensiluokkaista (ja välillä vähemmän ensiluokkaista, koska se nyt vaan on inhimillistä) journalismia. Lehti on myös  profiloitunut rohkeana valtarakenteiden haastajana kritisoimalla esimerkiksi Trumpin ja Putinin kaltaisia mörököllejä. Itse soisin lehdellä olevan sen verran rohkeutta, että kriittiset äänet saisivat tilaa (rahaa vastaan) myös sen mainossivuilta. Ehkä Sanomatalossa olisi aika pienelle ryhtiliikkeelle – en kuitenkaan pidättele hengitystäni sitä odotellessa.

Jaa tämä:

Turkistarhaajien epäonnistunut lobbaus?

Jos etujärjestön toiminta vaikuttaa pähkähullulta, kannattaa pohtia mahdollisia motiiveja. Suurelle yleisölle näkyvä kampanja voi oikeasti olla kohdistettu hyvinkin suppealle yleisölle.

Suomen turkiskasvattajien liiton mainos täytti Helsingin Sanomien etusivun kolmesti viikon sisällä. Lienee turvallista todeta, että rahaa on palanut ja tavallisesti rahaa poltettaessa on toiminnalle mietitty joku ihan selkeä tavoite. Tämä kannattaa pitää mielessä ja sillä voi spekuloida.

Alla siis spekulaatiota.

Tältä näytti Hesarin kansi maanantaina 11.3.

Kampanja ajoitus saattaa tuntua juuri nyt täysin sattumanvaraiselta, mutta tuskin se sitä on.  Eduskunnan piti äänestää kautensa viime metreillä uudesta eläinlaista. Laki eläinten hyvinvoinnista on ollut valmistelussa pitkään ja hartaasti ja siinä näkyy tuottajajärjestöjen kädenjälki.

Nykyään voimassa oleva, auttamatta vanhentunut eläinsuojelulaki on ollut voimassa jo vuodesta 1996. Eli uutta lakia säädettäessä säädetään koko alan toiminnasta kauas tulevaisuuteen ja sikäli oikeanlaisen lain merkitys alalle on suuri.

Juha Sipilän hallituskausi oli tuotantoeläinalalle ideaalia aikaa säätää uusi eläinlaki. Hallitukseen ei kuulunut puolueita, jotka priorisoisivat eläinten hyvinvoinnin ja samalla keskusta on tunnetusti kuunnellut herkällä korvalla tuottajajärjestöjen huolia.

Sipilän hallituksen alaisuudessa valmisteltu laki olisi muun muassa turvannut – kansalaisten enemmistön mielipiteen vastaisesti – turkistuotannon jatkumisen nykyisenkaltaisena Suomessa hamaan tulevaisuuteen. Ja aivan sattumalta tämä turkiskasvattajien massiivinen näkyvyys Hesarin etusivulla sattui juuri samaan kohtaan, kuin missä eduskunnan piti runnoa läpi uusi eläinlaki. Sattumaako? Ehkä. Ja onhan meillä vaalitkin tulossa.

On ollut jo pidempää selvää, että keskusta tuskin seuraavassa hallituksessa on tai jos on, niin ei ainakaan kärkipaikalla. Epäonnisesti uuden eläinlain kannalta Juha Sipilä kuitenkin löi hanskat naulaan ja samalla lain eteneminen eduskunnassa pysähtyi. Mikäli Turkiskasvattajien liiton tavoitteena oli vaikuttaa eduskunnan ratkaisevaan äänestykseen pöhköillä ja valheellisilla mainosväittämillä, niin pieleen meni.

Tältä näytti Hesarin kansi perjantaina 15.3.

Onko tämä kaikki sitten hullua salaliittoteoriaa? Ei oikeastaan.

Tietenkin näin isolla kampanjalla on haluttu vaikuttaa oikeasti merkityksellisellä tavalla ja lainsäätäjiin vaikuttaminen on etujärjestön keskeinen tehtävä. Eikä tässä ole mitään sinänsä väärää – tietenkin kansanedustajiin saa pyrkiä vaikuttamaan esimerkiksi mainonnan avulla.

Ei tämä myöskään olisi millään muotoa ensimmäinen kerta kun moista tapahtuu ja taatusti se ei myöskään jää viimeiseksi. Tuoreena esimerkkinä kansanedustajien mielipiteisiin vaikuttavasta kampanjoinnista voi mainita alkuvuodesta nähdyn Eurofighter-hävittäjän mainoskampanjan. Hornettien korvaajaksi ehdolla olleet hävittäjän kurvailivat muun muassa eduskuntatalon viereisen Musiikkitalon jättinäytöllä sekä – ta-daa – Helsingin Sanomien sivulla.

Voisi tätä turkiskampanjaa tietenkin spekuloida spontaaniksi ja nopeaksi reaktioksi lain kaatumiseen, mutta miksi liitto moisesta murehtisi niin paljoa. Ja toisaalta, hallitus kaatui vasta hetki sitten ja tämmöisen toteuttamiseen tovi menee. Kun Hesarista on ostettu kolme etusivua kuuden päivän sisään, niin kuvittelisin, että varaukset on pitänyt tehdä jo tovi sitten (tai sitten Hesarilla menee paljon huonommin kuin mitä julkisuudessa on puhuttu).

Tältä näytti Hesarin kansi lauantaina 16.3.

Kiinnostavaksi turkiskampanjan tekee myös se, että siihen on sisällytetty ilmeisen virheellisiä ja provosoivia väittämiä. Turkiseläinten ja lemmikkien rinnastaminen on pähkähullua. Ja jo vuonna 1993 kuluttaja-asiamies antoi päätöksen, jossa todettiin seuraavasti:

”Koska nähdäkseni yleisluonteisia ympäristöilmaisuja voidaan käyttää vain suhteellisessa mielessä, ei turkiksia tuoteryhmänä voida kutsua esim. ympäristöystävälliseksi. Aitojen ja keinoturkisten ympäristövaikutuksia ei taas kestävästi voida verrata keskenään, minkä takia aito turkis voi olla ’ympäristöystävällinen’ vain suhteessa toiseen tarhaeläimen nahasta valmistettuun turkkiin.”

Mainoksissa esitetyt väittämät turkisten ekologisuudesta keinomateriaaleista valmistettuihin takkeihin verrattuna puolestaan osoitettiin virheellisiksi turkisalan itsensä teettämässä tutkimuksessa. Vuonna 2011 Maa- ja metsätalousministeriön alainen Maa- ja elintarviketeollisuuden tutkimuskeskus MTT julkaisi Turkistuottajien ja Suomen Turkiseläinten kasvattajain liiton tilaaman Suomessa tuotetun minkin- ja ketunnahan elinkaariarviointi -raportin.

MTT:n tutkimuksessa turkiksen käyttöikä arvioitiin kymmenkertaiseksi ei-turkistakin käyttöikään verrattuna. Lisäksi tutkimuksessa arvioitiin ainoastaan kokoturkisten elinkaarivaikutuksia, eikä esimerkiksi otettu huomioon sitä, että merkittävä osa turkiksista käytetään somisteina. Somisteina – eli karvakauluksissa, pipojen tupsuissa ja vastaavissa – käytettyjen turkisten elinkaari on tietenkin sama, kuin lopun asun. Edes tämä vääristynyt otanta ei tuottanut turkisalan kannalata suotuisia tutkimustuloksia:

”Vaihtoehtotuotteiden hiilijalanjälki on turkistuotteita pienempi; pienimmillään vain noin viidesosa erityisesti minkkiturkin hiilijalanjäljestä.. .. Rehevöittävät päästöt ovat vaihtoehtoisten tuotteiden tuotantoketjussa lähes merkityksettömät.. ..Happamoittavat päästöt ovat turkistuotteiden tuotantoketjussa selvästi suuremmat kuin vaihtoehtotuotteiden tuotantoketjussa.”

Nyt voimme jäädä odottamaan, että reagoiko esimerkiksi Kilpailu- ja kuluttajavirasto harhaanjohtaviin ja totuudenvastaisiin väitteisiin mainoksissa.

Jos etujärjestö on valmis julkaisemaan valheellista tietoa provosoivan ja kalliin mainoskampanjan osana, kannattaa tosiaan kysyä, että mikä on tavoite. Voihan kyseessä olla epäpätevyys ja hassu sattuma ajoituksen suhteen, mutta ehkä noista oletuksista ei sentään kannata lähteä liikkeelle.

Jaa tämä: