Ilmastoterveisiä Etelästä

Mosambikissa ilmastonmuutoksen seurauksiin varaudutaan kehittämällä viljelymenetelmiä

– Globaalin etelän maissa ilmastonmuutokseen sopeutuminen on kynnyskysymys. Suomessa sopeutumisen tarpeesta puhutaan huomattavasti vähemmän kuin hillintätoimista.

Näin sanoo Kirsi Chavda, joka toimii Siemenpuu-säätiössäohjelmakoordinaattorina. Hänen mukaansa globaalin etelän maissa ihmisten elinolosuhteet ja toimeentulo ovat heikentyneet ilmastonmuutoksen seurauksena jo nyt ja vaaditaan paljon työtä ilmastonmuutoksen sopeutumisen edistämiseksi ja ilmastotuhojen estämiseksi ja korjaamiseksi.

Siemenpuu-säätiön ohjelmakoordinaattori Kirsi Chavda on opiskellut yhteiskuntapolitiikkaa ja kehitysmaatietoa silloisessa Joensuun yliopistossa.

Siemenpuu tukee paikallisia hankkeita kehittyvissä maissa

Työssään Kirsi hallinnoi globaalin etelän toimijoiden omien ympäristöhankkeiden rahoitusta ja järjestää niille niiden tarvitsemaa tukea, esimerkiksi etsii verkostoitumismahdollisuuksia ja auttaa hankehallinnossa. Hän tai Siemenpuu eivät itse toteuta hankkeita, vaan Siemenpuu tukee ja seuraa paikallisia hankkeita kehittyvissä maissa eri puolilla maailmaa, jotta niiden työ voisi onnistua mahdollisimman hyvin. Hankkeet on jaettu viiteen alaohjelmaan: metsäkysymyksiin, maaseudun naiset ja ruoka -teemaan, ilmasto- ja energiaoikeudenmukaisuuteen, oikeudenmukaiden siirtymä ekologiseen demokratiaan -teemaan ja biokulttuurisiin oikeuksiin. Ilmastonmuutos koskettaa kaikkia näitä teemoja.

Hankkeissa sekä hillitään ilmastopäästöjä että autetaan paikallisia yhteisöjä ja ihmisiä sopeutumaan ilmastonmuutoksen myötä muuttuviin sääoloihin. Tavoitteena on, että paikalliset yhteisöt voisivat organisoidummin toimia ilmastonmuutoksen puolesta. Toisaalta esimerkiksi paikallisen maatalouden vaaliminen auttaa sopeutumaan muuttuvaan ilmastoon.

– Aiemmin Siemenpuussa painotettu sosiaalisesta näkökulmasta tehtävään yhteisöpohjaiseen metsienkäytön hallintaan liittyvään työhön. Nykyään ajattelemme, että ilmastonmuutos koskettaa kaikkea mitä teemme, Kirsi kertoo.

Viljelijät opettavat toinen toisiaan

Kirsi on juuri palannut parin viikon työmatkalta Mosambikista, jossa Siemenpuu aloitti vast´ikään uuden hankeyhteistyön. Mosambikissa Siemenpuulla on kaksi uutta maaseudun naisiin ja ruokasuvereniteettiin liittyvää hanketta, joihin Kirsi kävi tutustumassa Maleman ja Ribauen savannimaisilla alueilla Mosambikin pohjoisosissa.

– Molemmissa Mosambikin hankkeissa naisviljelijöitä autetaan paikallisten järjestöjen tuella organisoitumaan paremmin, Kirsi selittää.

Lisäksi naisia koulutetaan agroekologisessa viljelyssä, eli viljelyssä, jossa käytetään erilaisia kestäviä viljelymenetelmiä. Toisessa hankkeista on käytössä latinalaisesta amerikasta peräisin oleva pienviljelijältä pienviljelijälle -menetelmä, jossa paikalliset kokeneet viljelijät kouluttavat viljelijäryhmiä uudenlaisten viljelymenetelmien käyttöön.

Koulutukseen kuuluu esimerkiksi kompostoinnin ja kateviljelyn käytäntöjen opettelua, jotta viljelymaa saadaan pysymään viljavampana ja paremmin kosteutta säilövänä. Lisäksi opetellaan muun muassa valmistamaan luonnonmukaisia torjunta-aineita. Ajatuksena pienviljelijältä pienviljelijälle -menetelmässä on, että opiskelu ei tarkoita kurssisalissa istumista, vaan sitä tehdään käytännön viljelytöiden lomassa ja opitaan kädestä pitäen. Paikallisilla viljelijöillä on kullakin oma maatilkkunsa, jossa he viljelevät omaa satoaan. Opintojen myötä heillä on lisäksi yhteinen maatilkku, jossa he harjoittelevat uusia viljelymenetelmiä ja ottavat niitä käyttöön sitten myös omilla palstoillaan.

Suurin osa Mosambikin väestöstä saa elantonsa omavaraisviljelystä.  Yleensä jokainen viljelijä viljelee satoa sekä perheen omaan käyttöön että myyntiin, jotta saadaan rahaa ostaa esimerkiksi ruokaöljyä, suolaa tai muita sellaisia ruokatarvikkeita, joita ei itse voida kasvattaa. Perinteisesti Mosambikissa viljellään esimerkiksi maniokkia, maissia, riisiä ja papuja. Koulutuksen myötä viljelylajikevalikoimaa on laajennettu tomaattiin, sipuliin, paprikaan, kaaliin ja yrtteihin. Tavoitteena on, että viljelijät voivat kerätä sadosta omat siemenensä ja viljelemään omilla siemenillä vuodesta toiseen.

Laajentamalla viljelykasvivalikoimaa pystytään paremmin sopeutumaan ilmastonmuutoksen seurauksiin. Vaikka jonkun kasvin sato ei jonain vuonna onnistuisikaan, yleensä joku aina onnistuu. Maaperä on agroekologisen viljelyn myötä paremmassa kunnossa, muun muassa koska viljelyssä ei käytetä kemiallisia lannoitteita ja torjunta-aineita. Hyvinvoiva viljelymaa kestää paremmin esimerkiksi eroosiota, joka voi ilmastonmuutoksen vuoksi voimistuvien sateiden myötä lisääntyä.

Ryhmässä naiset oppivat toisiltaan ja voivat vaihtaa kokemuksia ja tarkoituksena on myös, että lähialueiden vastaavat ryhmät tapaavat toisiaan samoissa merkeissä. Tulevaisuudessa koulutetut naiset voivat puolestaan kouluttaa oman alueensa muita naisia uusien menetelmien käyttöön.

– Hankkeen edetessä arvioidaan myös sitä, miten uusien viljelymenetelmien käyttöönotto on edistänyt viljelijäperheiden ravitsemusta ja toimeentuloa, Kirsi selittää.

Luonnonmukaisen torjunta-aineen valmistamista Naquiton kylässä Ribauèssa.

Ilmastonmuutos hankaloittaa viljelyolosuhteita

Hankkeiden alueella Pohjois-Mosambikissa ilmastonmuutoksen aiheuttama sateiden ja muiden sääolosuhteiden epävakaus ja ennustamattomuus vaikeuttavat jo viljelijöiden työtä. Myös tuhohyönteisten määrä on lisääntynyt.

Kun sateiden ajoitus ja määrä ovat ennustamattomia, voi käydä niin, että viljelijät menettävät sadon. Jos näin käy, he yleensä menettävät myös mahdollisuuden saada siemeniä sadostaan talteen seuraavaa satokautta varten. Paikalliset viljelylajikkeet sietävät yleensä hyvin paikallisia viljelyoloja, Mosambikissa esimerkiksi kuivuutta. Jos omia siemeniä ei saada talteen ja joudutaan turvautumaan monikansallisten yritysten ostosiemeniin, menetetään paikallisten viljelylajikkeiden hyödyt ja viljelylajikkeiden monimuotoisuus kärsii.

Ilmastonmuutoksen merkit Mosambikissa ovat juuri olleet myös kansainvälisissä uutisissa, sillä maaliskuussa 2019 maahan iski poikkeuksellisesti kaksi voimakasta trooppista hirmumyrskyä. Maan pohjoisosissa sijaitseville hankealueille syklonit eivät suoraan vaikuttaneet, mutta toisen myrskyn mukanaan tuomat rankkasateet ylsivät niihin.

– Ilmastonmuutos on yksi ongelmien taustalla oleva syy, mutta syitä on muitakin, Kirsi kertoo.

Pienviljelijöiden viljelymaa on Mosambikissa valtion omistuksessa, mutta kun on viljellyt 20 vuotta samaa maapalaa, siirtyy maan käyttöoikeus viljelijälle. Suuret kaupalliset toimijat pyrkivät kuitenkin toisinaan ottamaan viljelymaan omaan käyttöönsä ilman neuvotteluja. Ne viljelevät isoilla maa-aloilla vientituotteita, kuten puuvillaa tai soijaa, jolloin ruuan tuottaminen paikallisiin tarpeisiin kärsii. Esimerkiksi toisella Siemenpuun hankealueella kiinalainen yhtiö oli välillä kaapannut pienviljelijöiden viljelymaan intensiiviseen riisinviljelyyn. Nyt hankkeen naiset ovat saaneet maansa takaisin, mutta viljelymaa oli tehoviljelyssä selvästi köyhtynyt.

– Tulevaisuudessa sykloneita tulee varmasti esiintymään entistä enemmän ja säätilat ovat entistä ennakoimattomampia, mikä tulee jatkuvasti vaikeuttamaan oloja maaseudulla. Kun tähän vielä yhdistää maankäytön muutosten paineet, on tilanne maaseudulla huolestuttava, Kirsi kuvailee.

Ihmisten aktivoituminen on keskeistä

Mosambik on yksi maailman köyhimmistä valtioista. Pääkaupunki Maputon väestö on selvästi koulutetumpaa ja rikkaampaa kuin maaseudun väestö. Kyseessä on aivan eri maailma kuin muu Mosambik.

– Sitä on vaikeaa ymmärtää suomalaisesta perspektiivistä, Kirsi sanoo.

Maaseudulla monet ihmiset eivät osaa lukea tai kirjoittaa, heillä ei ole virallisia syntymätodistuksia, eivätkä he välttämättä tiedä edes omaa ikäänsä. Ihmiset eivät yleensä omista autoa tai edes polkupyörää, vaan he pääsevät liikkumaan paikasta toiseen vain jalan. Tällöin liikkumisetäisyydet eivät voi olla kovin pitkiä. Sähköjä ei ole ja ihmiset joutuvat kävelemään kilometrien matkoja vain päästäkseen lataamaan puhelintaan latauspisteille. Järjestäytyminen on hankalaa, kun paikasta toiseen liikkuminen tapahtuu vain kävellen.

– Tästä kaikesta on aika suuri hyppäys siihen, että ihmiset osaisivat pitää huolta omista oikeuksistaan esimerkiksi valtiota vastaan, vedota lakipykäliin tai osaisivat vaikuttaa maansa hallitukseensa ilmastokysymyksissä. Esimerkiksi latinalaisessa Amerikassa tilanne on tässä suhteessa selvästi helpompi, Kirsi selittää.

Olosuhteisiin nähden Mosambikissa on kuitenkin tehty uskomatonta työtä. Järjestöjen tuella hankealueiden ihmiset ovat vastustaneet esimerkiksi norjalaisen eukalyptysplantaaseja omistavan yhtiön toimia kirjelmien kautta.

– Täytyy toivoa, että paikallisten ihmisten koulutustaso nousee, ihmiset tulevat tietoisemmiksi uhkista ja osaavat toimia paremmin omien oikeuksiensa puolesta. Esimerkiksi jos valtio on antanut monikansallisille toimijoille luvan ottaa paikallisten viljelijöiden maat käyttöönsä, täytyy paikallisten osata ja uskaltaa vastustaa näitä päätöksiä. Näin on monissa yhteisöissä jo tehtykin, Kirsi iloitsee.

Ilmastoterveisiä Etelästä -hanketta toteuttavat yhteistyössä Biologian ja maantieteen opettajien liitto BMOL ry, Äidinkielen opettajain liitto ja Häiriköt-päämaja. Hanke saa EU-rahoitusta Kepan Suomessa jakaman FVR-hankkeen kautta. Ilmastoterveisia-logot

 

 

Jaa tämä:

Koulujen ilmastokeskusteluun tarvitaan huumoria ja toimintaa. Ilmastoterveisiä Etelästä -hankkeen oppeja

Biologian ja maantieteen opettajien liitto BMOL ry, Äidinkielen opettajain liitto ÄOL ry ja Häiriköt-päämaja toteutti lukuvuonna 2018-2019 Ilmastoterveisiä Etelästä -hankkeen, jossa käsiteltiin ilmastonmuutosta globaalin etelän ilmastotoimijoiden tarinoiden ja median viestien kautta. Hankkeessa koulutettiin opettajia, tuotettiin oppimateriaaleja sekä julkaistiin blogipostauksia ja artikkeleita myös suuren yleisön käyttöön. Kaiken hankkeessa tuotetun materiaalin löydät täältä. Tässä tekstissä kuvaamme huomioitamme ja oppejamme hankkeen ajalta. Toivottavasti tekstistä on apua koulu ilmastokasvatustilanteen ymmärtämisessä ja tulevien ilmasto- ja globaalikasvatushankkeiden suunnittelussa!

Teksti on pitkä ja se koostuu seuraavista näkökulmista (hyppää tarvittaessa suoraan itseäsi kiinnostavaan kohtaan):

  • Keskusteluympäristö muuttui hankkeen aikana
  • Aihe kiinnostaa nyt valtavasti, mutta myös tukea tarvitaan
  • Yhteiskunnallinen vaikuttaminen koulussa nousi hankkeessa keskeiseksi aiheeksi
  • Globaali Etelä on kaukana
  • Naisia on hankalaa ja helppoa tavoittaa
  • Koulun ilmastokasvatuskeskustelu vetää moneen suuntaan
  • Huumori auttaa, kun aihe on raskas
  • Käytännön vinkkejä opekoulutushankkeita suunnitteleville

 

Keskusteluympäristö muuttui hankkeen aikana

Kuluneet kuukaudet ovat hyvä osoitus siitä, että ilmastokeskustelun suunta voi muuttua nopeastikin. Kun aloitimme hankkeen elokuun alussa 2018, oli keskusteluympäristö melko samanlainen kuin se oli ollut jo vuosia: jotkut suhtautuivat aiheeseen intohimolla, mutta moni oli edelleen sitä mieltä, että ilmastonmuutos ei aiheena juurikaan kuulu heille.

Melko pian hankkeen alettua tuolloin 15-vuotias Greta Thunberg ryhtyi ensimmäistä kertaa koululakkoon Ruotsissa. Sen jälkeen hän on innostanut lakkoihin ja mielenosoituksiin miljoonia nuoria ympäri maailman ja nuoret ovat aktivoituneet ja kavunneet ilmastokeskustelun keskiöön myös Suomessa.

Nuorten lakkoliikkeen taustalla on ollut yleisen huolen ohella keskeisesti myös IPCC:n syksyllä julkaisema erikoisraportti  “Global Warming of 1,5 °C”. Raportilla ja sen saamalla mediahuomiolla on ollut isoja vaikutuksia, joita nuorten lakkoliike on vielä voimistanut. Moni opetusalan organisaatio Opetushallitusta myöten on ottanut ilmastoaiheet entistä vakavammin ja keskeisemmäksi osaksi omaa toimintaansa. Ilmasto nousi myös kevään eduskuntavaalien, hallitusneuvotteluiden ja hallitusohjelman keskeiseksi teemaksi, mitä harva olisi ehkä uskonut vielä vuosi sitten.

Kaiken kaikkiaan keskusteluilmapiirin muutos on tehnyt Ilmastoterveisiä Etelästä -hankkeen toimintaympäristön monin tavoin helpommaksi.

Aihe kiinnostaa nyt valtavasti, mutta myös tukea tarvitaan

Ilmastoaiheiden nousemisella julkisen keskustelun keskiöön on ollut iso rooli siinä, että ylitimme kirkkaasti tavoitteemme koulutettujen opettajien määrässä. Olimme luvanneet kouluttaa sata opettajaa, mutta koulutuksiin osallistui 139 opettajaa ja ilmoittautuneita oli yli 180. Vielä pari vuotta sitten ilmastoaiheisten opettajankoulutusten tilanne oli hyvin toisenlainen.

Lähes jokaisesta koulutuksesta saimme useampiakin palautteita siitä, että olisi ollut hyvä, jos koulutus olisi ollut kahden päivän mittainen. Toisaalta monet opettajat kyselivät, olisiko mahdollista saada luokkaan kouluvierailijaa puhumaan aiheesta. FEE Suomi tarjoaa onneksi viitisenkymmentä oppilastyöpajaa kouluissa keväällä 2020 ja lisäksi ainakin Helinä Rautavaaran museon ilmastoaiheinen pakopeli kiertää peliohjaajan kanssa kouluissa joillakin paikkakunnilla. Oulussa kaupunki alkaa kehittää lukiohin suurta ilmastoaiheista verkkomuotoista teemakurssikokonaisuutta.

Em. esimerkit kertovat siitä, että ilmastokasvatushankkeiden rahoitus on lisääntynyt lähivuosina parin vuoden takaisesta erittäin huonosta tilanteesta, mutta useimmiten rahoitukset ovat pieniä ja mahdollistavat vain hyvin paikallisen toiminnan.

Ilmastoterveisiä Etelästä -hankkeen päättyessä kysymys kuuluu, kuka nyt kouluttaa opettajia ilmastoaiheista. Jotkut järjestöt voivat tarjota satunnaisia ilmastoaiheisia koulutuksia pätkärahoituksen turvin, mutta tällä hetkellä tiedossamme ei ole yhtään organisaatiota, jolla olisi rahoitusta ilmastoaiheisten opettajankoulutusten järjestämiseen ainakaan tulevana lukuvuonna. Suomalaisille järjestöille mahdollisia rahoituskanavia isompien hankkeiden mahdollistamiseksi ei tällä hetkellä edelleenkään oikein ole.

Vasta julkaistu hallitusohjelma lupaa aiheen suhteen hyvää, sillä siinä luvataan edistää luonto- ja ympäristökasvatusta sekä huomioda kestävä kehitys ja ilmastokasvatus läpileikkaavasti eri koulutusasteilla. Ympäristökasvatusjärjestöt ehdottavat, että hallitusohjelmakirjaukset konkretisoidaan seuraavin toimin: 1) Riittävät valmiudet ja osaaminen kestävän kehityksen kasvatuksen toteuttamiseen opettajille ja kasvattajille, 2) Tuki ja työkalut kestävän kehityksen kasvatuksen toteuttamiseen kouluissa ja päiväkodeissa sekä 3) Tuki ja resurssit kestävän kehityksen kasvatukselle ja ympäristötietoisuuden lisäämiselle myös osana elinikäistä oppimista ja nonformaalia kasvatusta.

Toivomme kovasti näiden hienojen tavoitteiden toteutumista!

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen koulussa nousi hankkeessa keskeiseksi aiheeksi

Ilmastonmuutos on hyvin monialainen aihe ja sitä voidaan käsitellä monenlaisista näkökulmista. Ilmastoterveisiä Etelästä -hankkeessa käsiteltäviksi aihepiireiksi valittiin ilmastotoiminta ja ilmastonmuutoksen vaikutukset globaalin etelän maissa, ilmastojournalismi ja ilmastonmuutos mediassa, sekä kuluttaminen ja kuluttajavaikuttaminen. Yhteiskunnallinen ilmastovaikuttaminen nostettiin hankkeen aikana kuluttajavaikuttamisen rinnalle hankkeen neljänneksi keskeiseksi aihepiiriksi.

Hankkeen moninaiset näkökulmat aiheuttivat välillä pientä päänvaivaa, mutta hankkeen materiaaleissa ja opettajankoulutuksissa niistä onnistuttiin muovaamaan luontevasti eteenpäin soljuva kokonaisuus. Erilaiset näkökulmat haastoivat aiheen monipuoliseen käsittelyyn ja tarjosivat jokaiselle jotakin.

Hankkeen aikana julkisessa keskustelussa on alettu entistä enemmän puhua kuluttajavaikuttamisen ja yhteiskunnallisen ilmastovaikuttamisen keskinäisestä suhteesta, enemmän tai vähemmän rakentavasti. Myös tässä suhteessa keskustelu on kuitenkin mennyt eteenpäin. Kuluttajavaikuttamisen keskeiset osa-alueet asuminen, liikkuminen, ruoka ja muu kulutus ovat ihmisten tiedossa entistä paremmin.  Lisäksi kynnys osallistua yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ilmastokysymyksessä on madaltunut.

Aito vaikuttaminen yhteiskunnassa on kuitenkin kouluissa suhteellisen uusi asia ja nuorten ilmastolakkojen tuoksinassa asia aiheutti monenlaista pähkäilyä kouluissa. Kokosimme nopealla aikataululla koulujen vaikuttamistyön tueksi 10 ideaa koulun ilmastotoimintaan, jos lakko tuntuu hankalalta. Vinkit päätyivät palautteiden perusteella käyttöön kymmenissä kouluissa, vaikka varsinaista seurantaa asiasta ei tehty. Blogipostauksen laaja leviäminen ja opettajankoulutuksissamme käydyt keskustelut aiheesta osoittavat sen, että yhteiskunnallisen vaikuttamistoiminnan kehittämiseen kouluissa on nyt erityisen kova tarve ja kysyntä. Aihe on uusi ja siihen liittyy monia aiheellisia kysymyksiä.

Siksi on hienoa, että voimme Biologian ja maantieteen opettajien liitossa paneutua aiheeseen 1,5 vuoden mittaisessa Ulkoministeriön tukemassa hankkeessa syksystä 2019 lähtien. Työnimellä “Toivoa ja rohkeutta koulujen globaalikasvatukseen – ympäristöahdistuksesta aktiiviseen maailmankansalaisuuteen” kulkevassa hankkeessa keskitytään kestävän kehityksen aihepiireihin liittyvän yhteiskunnallisen vaikuttamisen lisäksi toiseen ajankohtaiseen ja haastavaan aihepiiriin: nuorten (ja koulun aikuisten) ympäristöahdistukseen. Hankkeessa tuotetaan laaja vinkkikirjasto yhteiskunnallisen vaikuttamisen malleista sekä laaditaan toimintamalli, jossa käsitellään ensin kestävän kehityksen aiheisiin liittyviä tunteita ja motivoidutaan tunnetyöskentelyn kautta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen käytännössä. Hankkeessa julkaistaan verkkosivusto ja koulutetaan opettajia toimintamallin käyttöön. Saat tietoa elokuussa alkavan hankkeen kulusta seuraamalla BMOL ry:n kanavia tai esimerkiksi Ilmastokasvattajat -ryhmää Facebookissa.

Globaali etelä on kaukana

Hankkeen yhtenä keskeisenä tavoitteena oli tuoda suomalaiseen ilmastokeskusteluun globaalia näkökulmaa ja erityisesti sitä näkökulmaa, että kehittyvät maat eivät ole ilmastotoimissa ainoastaan kärsivä ja apua tarvitseva osapuoli, vaan aktiivisia ilmastotoimijoita on joka puolella maailmaa. Keskeisenä tapana toteuttaa tämä tavoite olivat eri puolilta maailmaa tulevien ilmastotoimijoiden blogpostaukset, jotka käänsimme suomeksi ja julkaisimme Häiriköt-päämajan blogialustalla. Tekstien oheen tehtiin myös tehtäviä.

Blogitekstejä julkaistiin Nigeriasta, Ugandasta, Intiasta, Malesiasta ja Nepalista. Yhteensä tekstejä julkaistiin 7 kappaletta. Niissä kerrotaan ilmastonmuutoksen vaikutuksista kehittyvissä maissa ja lisäksi jokainen kirjoittaja esittelee omaa työtään ilmaston puolesta, sekä näkemyksiään valtion ilmastotoimista.

Teksteissä toistuvia teemoja ovat maan sisäisten, jo pitkäänkin liikkeellä olleiden ilmastopakolaisten määrä ja vaikutukset muiden ihmisten elämään. Toisaalta monissa teksteissä toistui toive rikkaiden maiden tuesta ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja sen hidastamisessa. Kolmas toistuva teema oli ilmastonmuutokseen liittyvän tietoisuuden kasvattamisen tarve kehittyvissä maissa. Suomalaiset ovat jo melko tietoisia ilmastonmuutoksesta ja sen aiheuttamista uhista elämäntavallemme. Kehittyvissä maissa monia ilmastonmuutoksen vaikutuksia on jo nähtävissä, mutta paikalliset ihmiset eivät välttämättä tiedä, mikä muuttuneiden sääolojen taustalla on ja miten ilmiöön voi vaikuttaa.

Saimme kokoon kiinnostavan setin kirjoituksia. Yllätyksenä tuli se, miten huonosti kirjoitukset levisivät sosiaalisen median kanavia pitkin kovasta työstä huolimatta.  Opettajakoulutuksissa perustelimme laajasti, miksi koulussa tulisi keskustella näistä aiheista ja koulutuspäivinä opettajat saivat tekstien avulla isoja oivalluksia ilmastonmuutoksen globaalista puolesta. Tästä huolimatta yllättävän harva opettaja aikoi luetuttaa tekstejä oppilaillaan.

Kehitysviestintää tehneet järjestöt tuntevat ongelman hyvin. Ilmastoaiheissa yksi lisäselitys ilmiölle on ilmastohuolen määrä ihmisten arkipäivän elämässä. Empatian ja kiinnostuksen piiriä on sen vuoksi vaikeaa laajentaa kaukaisten maiden toimijoihin. Tämä on nurinkurista, koska ilmastonmuutos on globaali ilmiö, jonka vaikutukset näkyvät ensimmäisenä Etelän maissa. Ihmisen psyyken mekanismeja ei voi ohittaa, mutta jatkamme työtä sen edistämiseksi, että niin oppilaat kuin opettajat kokisivat Etelän toimijat nykyistä läheisemmiksi. Toivomme, että tekstejä luetaan myös hankkeen päätyttyä.

Naisia on hankalaa ja helppoa tavoittaa

Hankkeemme kahdeksasta blogipostauksesta ainoastaan kahdessa äänessä on nainen, vaikka tasapuolisuuteen yritettiin kiinnittää huomiota. Kirjoittajia haettiin lumipallo-otannalla ja valtaosa ehdotetuista kirjoittajista oli miesoletettuja. Tämä ei varmastikaan tarkoita sitä, että globaalisti miespuolisia ilmastotoimijoita olisi enemmän, heidän toimintansa vain on syystä tai toisesta ulospäin näkyvämpää. Käytännössä näkyvyys usein lisää näkyvyyttä. Kun kerran on päässyt suuren yleisön näkyville, tapahtuu tämä jatkossa entistä todennäköisimmin.

Hankkeessa globaalin etelän ilmastotoimijat näyttävät olevan valtaosin miehiä, mutta Suomessa tilanne on päinvastainen ainakin hankkeemme osallistujien perusteella. Toki opettajien sukupuolijakauma on kokonaisuudessaan epätasainen, mutta koulutuksissamme tämä näkyi erityisen selvästi. 139 kouluttamastamme opettajasta ainoastaan 15 oli miehiä.

Yksi tilannettava selittävä tekijä voi olla se, että ilmastohuoli on Suomessa sukupuolitunutta. Keväällä 2019 julkaistun llmastobarometrin tuloksista voi huomata, että naiset ovat keskimäärin huolestuneempia ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja toisaalta toivovat yhteiskunnalta kovemmin aktiivisia toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Sekä meidän hankkeessamme että yleisemminkin yhteiskunnassa sopii kysyä, miten myös miehet saadaan entistä laajemmin kiinnostumaan ilmastokysymyksistä.

Koulun ilmastokasvatuskeskustelu vetää moneen suuntaan

Ilmastonmuutos on laaja aihe ja ihmiset ovat siitä monenlaista mieltä. Monet opettajat ovat aiheesta hyvin kiinnostuneita, pitävät sitä erittäin tärkeänä aiheena ja kehittävät aktiivisesti omaa opetustaan ja koulun ilmastotoimintaa. Opettajakunnasta löytyy myös ilmastonmuutoksen kieltäviä opettajia. Moni opettaja pelkää ilmastokasvatuksen lisäämispaineen lisäävän heidän työtaakkaansa entisestään ja suhtautuu ehkä tästä syystä epäilevästi puheisiin ilmastokasvatuksen lisäämistarpeista. Toisaalta osa opettajista kokee, ettei heidän jo tekemäänsä hienoa työtä arvosteta nyt riittävästi.

Koulutuksissamme nousi usein esille opettajien arastelu ilmastokeskustelun aloittamisesta opettajanhuoneessa. Opettajia pelottaa esimerkiksi se, että keskustelun aloittaminen haastavasta aiheesta tekee särön opettajanhuoneen hyvään ilmapiiriin tai että he eivät osaa perustella omaa kantaansa riittävän hyvin, kun keskusteluun tulee mukaan ilmastotoimien tärkeyttä vähätteleviä keskustelijoita. Vaikka ilmastoaiheesta keskustellaan aktiivisesti esimerkiksi facebookin opettajaryhmissä, saattaa monessa opettajanhuoneessa vallita kollektiivinen hiljaisuus aiheen ympärillä.

Osa opettajista on sitä mieltä, että oppilaat ovat jo aivan kyllästyneitä ilmastoaiheiden käsitelyyn tai että opit aiheesta eivät mene perille huolellisenkaan asian käsittelyn jälkeen. Toisaalta julkisuudessa on kevään 2019 aikana näkynyt nuorten ulostuloja, joissa he vaativat kouluun parempaa ilmastokasvatusta. Nuorten mielestä aihetta käsitellään koulussa liian abstraktilla tasolla, ei riittävän monipuolisesti ja opetuksessa keskitytään liikaa yksilön näkökulmaan. Molemmat näkökulmat ovat varmasti totta, mutta voi myös olla että ainakin osassa oppiaineista aihetta kyllä käsitellään jo paljon, mutta opettamisen tavat saattaisivat vaatia uudistumista.

On myös hyvä huomata, että oppilaat ovat tällä hetkellä ilmastokasvatuksen suhteen hyvinkin epätasa-arvoisessa asemassa eri paikkakunnilla, kouluissa ja luokkahuoneissa. Kysymys kuuluu, millä tavoin suomalainen koulu pystyy turvaamaan kaikille oppilaille tasa-arvoiset mahdollisuudet oppia ilmastonmuutoksesta ilmiönä ja kasvaa opetussuunnitelmien edellyttämään aktiiviseen ilmastotoimijuuteen.

Huumori auttaa, kun aihe on raskas

Hankkeemme opettajankoulutuksissa katsottiin kantaaottavaa taidetta ja sarjakuvia ja tehtiin itsekin meemejä ja vastamainoksia. Erilaiset viestinnän tavat voivat auttaa meitä hahmottamaan asioita erilaisista näkökulmista. Samalla huumori on tuonut koulutuksiin keveyttä ja iloa. Koulutuksissa käytiin kyllä myös keskustelua siitä, vesittääkö huumorin käyttö viestinnässä aiheen vakavuuden. Useimmat koulutuksiin osallistujat olivat sitä mieltä, että tämä ei ole ongelma. Samaa mieltä on Jari Lyytimäki Suomen ympäristökeskuksesta. Kirjassaan Huumori ympäristönsuojelussa hän esittää, että huumori voi edistää yhteiskunnallista keskustelua, naurun kautta ahdistavia tai arkaluontoisia asioita voidaan käsitellä vapautuneemmin ja musta huumori voi helpottaa, kun ylivoimaisilta tuntuvat ympäristöongelmat meinaavat nielaista (Lyytimäki 2018).

Ympäristöahdistus on noussut hankekauden aikana entistä laajemmin julkiseen keskusteluun ja yhä useampi tunnistaa ilmiön todelliseksi. Senkin vuoksi on hyvä, että aina aihetta ei tarvitse lähestyä syvien pohjavesien kautta. Suosittelemmekin välillä myös nauramaan, kun käsitellään vakavia aiheita. Tässä auttavat esimerkiksi vastamainosgalleriamme, ilmastomeemit, Fingerpori ja Fok_it -sarjakuvat.

Käytännön vinkkejä opekoulutushankkeita suunnitteleville

Opettajakoulutusten järjestäminen oli eräs hankkeen keskeisistä toiminnoista. Tehdessä oppii uutta ja muistaa paremmin vanhoja totuuksia. Toivomme, että ilmastokasvattajat jakavat avoimesti tietoa toimivista ratkaisuista kaikkien iloksi ja laadukkaan ilmastokasvatuksen kehittämiseksi. Biologian ja maantieteen opettajien liitto tekee mielellään yhteistyötä ilmastokoulutuksen saralla myös jatkossa ja auttaa mielellään esimerkiksi viestimään hyvistä koulutuksista ja käytännöllisistä materiaaleista suoraan jäsenilleen.

Tässä muutama hankkeen aikana esiin noussut käytännön toimintaan liittyvä muistutus meille itsellemme ja muille opettajakoulutushankkeita suunnitteleville.

– Opettajien hektiseen arkeen liittyy myös se, että koulutukset kannattaa ylibuukata reilustikin. Tulee sairastumisia, muutoksia elämäntilanteessa, hankaluuksia kyytijärjestyissä tai rehtori ei annakaan lupaa osallistua koulutukseen. Vaikka pyysimme sitovia ilmoittautumisia, tuli erääseen koulutukseemme 37 ilmoittautuneesta paikalle vain 26 osallistujaa. Useimmat peruneista ilmoittivat asiasta etukäteen.

Koulutuksen järjestäjälle tilanne on stressaava: samaan aikaan täytyy miettiä sitä, saadaanko koulutettua rahoittajalle luvattu määrä väkeä ja toisaalta sitä, mahtuvatko kaikki osallistujat varattuun koulutustilaan, jos kaikki ilmoittautuneet yllättäen saapuvatkin paikalle. Kokemuksemme mukaan ylibuukkaus kuitenkin kannattaa aina.

– Näyttää siltä, että vaikka koulutuksen sisältö olisi hyvin samanlainen monessa koulutuksessa, syntyvät erot palautteessa siitä, missä koulutus on järjestetty. Saimme pääsääntöisesti positiivisempia palautteita silloin, kun koulutus järjestettiin muualla kuin koulussa, kun omakustanteinen ruokailu tapahtui muualla kuin kouluruokalassa ja kun saatavilla oli kahvia koko koulutuspäivän ajan. Laadukkaan koulutussisällön ohella satsaaminen viihtyisään koulutustilaan ja tavallisesta koulupäivästä poikkeavaan lounaaseen sekä kofeiinin tarpeen tyydyttäminen näyttäisivät kannattavan.

– Eri tahojen tuottamaa opetusmateriaalia on maailma pullollaan ja opettajat kahlaavat siinä vyötäröitään myöten. Siksi ei ole ihan helppoa saada opettajaa avaamaan uutta materiaalia hektisen arjen keskellä ja tähän täytyy kiinnittää koulutuksissa huomiota. Opimme, että koulutuksissa kannattaa käyttää aikaa siihen, että opettajat saavat rauhassa tutustua jokaiseen hankkeessa tuotettuun materiaalin ja kokeilla sen toimivuutta. Näin on etenkin silloin, kun materiaalin aihepiiri ei ole opettajalle ennestään tuttu tai kutkuttavan kiinnostava. Maininta hyvästä materiaalista ei ainakaan tässä tapauksessa riitä, vaan opettajan on päästävä tutustumaan siihen itsenäisesti osana koulutuspäivää.

-Suomessa opettajat ovat korkeasti koulutettuja asiantuntijoita, ja heillä on suuri vapaus siinä, miten he opetustyönsä käytännössä toteuttavat. Hankkeissa tuotettu opetusmateriaali päätyy todennäköisimmin käyttöön jos se tukee moniarvoista keskustelua ja materiaalia voi käyttää joko kokonaan tai sitten opettaja voi poimia käyttöönsä sopivimmat osiot.

Ilmastoterveisiä Etelästä -hanketta toteuttavat yhteistyössä Biologian ja maantieteen opettajien liitto BMOL ry, Äidinkielen opettajain liitto ja Häiriköt-päämaja. Hanke saa EU-rahoitusta Kepan Suomessa jakaman FVR-hankkeen kautta. Ilmastoterveisia-logot
Jaa tämä:

Nepalin vuoristokylissä kasvatetaan ilmastotietoisuutta

Syrjäisissä vuoristokylissä asuvat nepalilaiset kokevat jo ilmastonmuutoksen vaikutuksia arjessaan, mutta he eivät tiedä, että sään muutosten taustalla on ilmastonmuutos. Siksi ilmastotietoisuuden lisääminen on maassamme hyvin tärkeää.

”Olen kouluttautunut ilmastovaikuttajaksi”

Tekstin kirjoittaja Phurpa Lama on ilmastoaktivisti, -kouluttaja ja -lobbari Nepalin pääkaupungista Kathmandusta. Hän toimii monenlaisissa vapaaehtoistöissä, muun muassa itse perustamassaan Light Up for a Better Nepal -hankkeessa maan köyhissä vuoristokylissä.

Synnyin ja kasvoin Helambun vuoristokyläalueella Sindhupalchokissa Nepalissa, lähellä Tiibetin rajaa. Suoritin kotimaassani keskiasteen opinnot sosiologiassa ja englannin kirjallisuudessa. Vuonna 2009 sain mahdollisuuden osallistua lyhyelle ilmastolähettiläskurssille Tanskassa. Kurssin jälkeen suoritin Tanskassa puolentoista vuoden mittaiset globaalitutkimuksen (Global Studies) opinnot, joissa käsiteltiin myös ympäristön kestävyyteen, ilmastonmuutokseen ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyviä asioita.

Heti opintojen päätyttyä muutin takaisin kotimaahani soveltamaan oppimaani käytäntöön Nepalin syrjäisissä maaseutukylissä, josta olen myös itse kotoisin. Tällä hetkellä asun Kathmandussa ja työskentelen ilmaston puolesta täysipäiväisenä vapaaehtoisena perheeni tuen avulla. Toimin tukihenkilönä NEFIN:in (Nepal Federation of Indigenous Nationalities) ilmastonmuutosohjelmassa, jossa tehdään edunvalvontaa, tutkimusta ja koulutusta. NEFIN työskentelee ilmastonmuutoksen ja Nepalin alkuperäiskansoihin liittyvien haasteiden parissa ja ilmastonmuutosohjelmassa käsitellään myös YK:n REDD+ -prosessia, jonka avulla kehittyviä maita kannustetaan metsäkadon aiheuttamien päästöjen vähentämiseen.

Olen kouluttautunut ilmastovaikuttajaksi myös Yhdysvaltain entisen varapresidentti Al Goren Climate Reality Leadership Program -ohjelmassa. Toimin ohjelmassa mentorina ja vapaaehtoiskoordinaattorina muille ohjelman ilmastovaikuttajille. Lisäksi olen pitänyt yli 50 esitystä ilmastonmuutoksesta Nepalin syrjäisissä kylissä ja järjestänyt konferensseja ja työpajoja muun muassa nuorille ja maaseutukuntien poliittisille päättäjille.  

”Lampun valo tuo hymyn maaseudun köyhien ihmisten huulille”

Muun vaikuttamistyön ohella olen perustanut kotimaassani projektin nimeltä Light Up a Life For A Better Nepal, jota toteutan yhdessä intialaisten kollegoideni kanssa. Aloitin sen jo pari päivää sen jälkeen, kun Nepalissa koettiin tuhoisa maanjäristys vuonna 2015.

Toimitamme aurinkovoimalla toimivia lamppuja kyliin, joissa kaikilla asukkailla ei ole käytössään sähköä. Yksinkertaisten, mutta tarpeellisten lamppujen saaminen kyläläisten käyttöön on hyvin tärkeää. Samalla levitämme tietoa petrolilla toimivien lamppujen haitallisuudesta. Projekti alkoi hätäapuna ja se jatkuu yhä. Aurinkosähkölaitteistojen avulla kyläläiset voivat myös ladata puhelimiaan. Tavoitteenamme on tuoda aurinkoenergiajärjestelmiä satoihin sellaisiin koteihin, joissa ei tällä hetkellä ole lainkaan sähköä.

Laajemmin ajatellen Light Up a Life For A Better Nepal -projektin tarkoituksena on korvata fossiilisten polttoaineiden käyttöön perustuva valaistusjärjestelmä Nepalin syrjäisissä vuoristokylissä kokonaan kestävämmillä vaihtoehdoilla, sekä herättää päättäjien huoli ja kiinnostus uusiutuviin energiantuotantomuotoihin siirtymisestä.

”Meidän on onnistuttava pysäyttämään ilmastonmuutos”

Nopeasti vetäytyvät Himalajan jäätiköt, lämpötilojen nousu, voimakkaat ja epätasaisesti jakautuvat sademäärät sekä äärimmäisten sääilmiöiden, kuten tulvien ja kuivuuden lisääntyminen ovat nyt jo selvästi nähtäviä ilmastonmuutoksen merkkejä Nepalissa. Ilmastonmuutos koettelee maassamme erityisesti köyhiä ihmisiä ja korkealla Himalajan vuoristossa asuvia alkuperäiskansojen edustajia.

Nepalissa ilmastonmuutokseen liittyvän tietoisuuden kasvattamisen lisäksi tärkeää on luonnonvarojen säilyttäminen, puhtaan sähköntuotannon kehittäminen, liikenteen uudistaminen sekä kaikkien järjestelmien kehittäminen mahdollisimman tehokkaaksi. Työhön on välttämätöntä saada mukaan toimijat paikallistasolta koko valtion tasolle.

Nepalin hallitus tekee tällä hetkellä parhaansa ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä. Tärkeintä on, että olemme allekirjoittaneet Pariisin ilmastosopimuksen sekä toimittaneet YK:lle sopimukseen liittyvät aiotut kansalliset panoksemme (INDC:t). Olemme siis ilmoittaneet millaisiin ilmastositoumuksiin olemme valmiita. Nähtäväksi jää, miten vaikuttaviin toimiin nykyinen hallituksemme pystyy. Tällä hetkellä hallitus keskittyy toimintatapojen, ohjelmien ja projektien kehittämiseen, jotta saamme maamme päästöt oikealle raiteelle. Hallituksella on kuitenkin ollut vaikeuksia ainakin syrjäisissä kylissä olevien ihmisten tavoittamisessa, jotta ilmastotietoisuus maassamme saataisiin lisääntymään.

Olemme ensimmäinen sukupolvi, joka näkee ilmastonmuutoksen vaikutukset elinympäristöissämme. Tämä vaikuttaa elämäntapoihimme monin tavoin. Samaan aikaan olemme ensimmäinen sukupolvi, jolla on käsissään riittävät ratkaisut ilmastokriisin torjumiseksi. Meidän on onnistuttava pysäyttämään ilmastonmuutos oman itsemme ja tulevien sukupolvien vuoksi, sekä tehtävä maailmasta parempi paikka elää ihan jokaiselle.

Ilmastoterveisiä Etelästä -hanketta toteuttavat yhteistyössä Biologian ja maantieteen opettajien liitto BMOL ry, Äidinkielen opettajain liitto ja Häiriköt-päämaja. Hanke saa EU-rahoitusta Kepan Suomessa jakaman FVR-hankkeen kautta. Ilmastoterveisia-logot
Jaa tämä:

Intiassa ilmastonmuutoksen seurauksia ratkotaan vesiturvallisuutta parantamalla

Tekstin kirjoittaja Rituraj Phukan on ympäristöaktivisti ja kirjailija Nagaonin kaupungista, Assamin osavaltiosta Intiasta. Hän toimii monessa kansalaisjärjestössä ilmastonmuutokseen, vesiturvallisuuteen (water security) ja villieläimiin liittyvien kysymysten parissa yhteistyössä mm. koulujen ja yliopisto-opiskelijoiden kanssa.

Työskentely syrjäisillä alueilla Intiassa kylissä joissa kärsitään vesipulasta ja joissa on ihmisten ja villieläinten välisiä konflikteja on antanut minulle arvokkaita oivalluksia siitä, miten voimme vaikuttaa myönteisesti yhteiskuntaan. Puhun ja kirjoitan pääasiassa kolmesta englanninkielisestä W-sanasta: Warming, Water and Wildlife (lämpeneminen, vesi ja villieläimet).

Minulla on kaupanalan tutkinto ja olin aiemmin töissä valtion virassa. Nyt olen jättänyt kaupallisen alan taakseni ja omistautunut luonnolle, matkustamiselle, kirjoittamiselle, ympäristökasvatukselle, villieläimille ja ilmastonmuutoksen hillinnälle. Toimin Green Guard Nature Organisation -järjestön pääsihteerinä ja Walk for Water -toiminnan johtajana, koordinoin Assamissa Kids for Tigers -ohjelmaa ja olen Al Goren kouluttama Climate Reality Leader.

“Assamissa oli ilmastopakolaisia jo lapsuudessani”

Asun Assamin osavaltiossa Koillis-Intiassa. Se on luonnon monimuotoisuudeltaan rikas alue, mutta myös yksi niistä alueista maapallolla, jota ilmastonmuutoksen seuraukset ovat koetelleet jo varhain.

Kasvoin levottomissa oloissa, sillä Assamiin tuli jo lapsuudessani paljon pakolaisia. Laaja laiton maahanmuutto Bangladeshista sai paikalliset ihmiset mellakoimaan, mikä aiheutti aiheutti paljon levottomuuksia. Perhettäni syrjittiin, sillä emme halunneet osallistua mellakoihin. Lapsuuteni ei ollut onnellinen ja mietin tuolloin usein, miksi ihmiset ovat lähteneet omista kodeistaan ja haluavat väkisin asettua asumaan meidän asuinseuduillemme.

Vuonna 2009 näin ensimmäisen kerran Al Goren ilmastonmuutoksesta kertovan “Epämiellyttävä totuus” -elokuvan. Se nosti pintaan lapsuusmuistojani ja monet palaset loksahtivat kohdalleen. Ymmärsin, että maahamme tunkeutuneet bangladeshilaiset olivat varhaisia ilmastopakolaisia, jotka olivat joutuneet muuttamaan omilta asuinseuduiltaan pois merenpinnan nousun vuoksi suolaantuneen maan seurauksena. Samalla ymmärsin mistä oli kyse nopeasti muuttuvissa ilmasto-oloissa kotimaassani.

Nyt tiedän, että tulevaisuudessa tilanne voi olla paljon pahempi. Mitkään raja-aidat tai rajaseutujen turvallisuusjoukot eivät voi estää sitä bangladeshista tulevaa ilmastopakolaisten massaa, jonka globaali merenpinnan nousu voi Bangladeshissa sysätä liikkeelle. Assamiin suuntautuvat pakolaisaallot olisivat tuhoisia alueemme västörakenteelle ja työntäisivät meidät jälleen kerran sisällissodan partaalle.

“Ilmaston muuttuminen näkyy Assamissa ja muualla Intiassa jo monilla muillakin tavoilla.”

Sulavat Himalajan jäätiköt ovat lisänneet voimakkaita tulvia ja jokien eroosiota. Intian vesiministeriön raportin mukaan maassamme kärsittiin viime vuonna historian pahimmasta vesikriisistä: yli 600 miljoonaa ihmistä kärsi suuresta tai äärimmäisestä vesipulasta. Pohjavesivarat muodostavat 40 prosenttia vesihuollostamme, mutta nyt pohjavettä käytetään kestämättömällä vauhdilla. Kuivuudet ovat yleistymässä, mikä aiheuttaa vakavia ongelmia maanviljelijöille, sillä 53 prosenttia Intian maataloudesta on sateiden varassa.

Toisaalta tulvat ovat viime vuosina aiheuttaneet tuhoja maamme eri osissa, mm. Assamin ja Keralan osavaltioissa ja suurkaupungeissa kuten Chennaissa ja Mumbaissa. Sateiden poikkeavuutta kuvaamaan on käytetty sanoja kuten sadepommi (cloudburst, rain bomb). Kesäkuussa 2013 Uttarakhandissa satoi viikossa 847% tavanomaiseen verrattuna, mikä johti katastrofaalisiin ihmishenkien ja omaisuuden menetyksiin.

Arktisen jään sulaminen vaikuttaa tutkimusten mukaan myös Etelä-Aasian monsuunisateisiin voimistaen niitä, millä voi olla hyvin vakavia vaikutuksia Aasiassa. Näiden kahden ilmiön välisen linkin ovat löytäneet NCAOR:in (National Centre for Antarctic and Ocean Research) tutkijat.

“Veden saatavuus tekee globaalista ilmastonmuutoksesta paikallisen kysymyksen ihmisille ja luonnon monimuotoisuudelle”

Muutokset sademäärissä vaikuttavat luonnon monimuotoisuuteen monilla tavoilla. Veden saatavuus vaikuttaa villieläinten ruoan saatavuuteen, petojen ja saaliseläinten välisiin vuorovaikutussuhteisiin, lisääntymiseen ja eläinten muuttoliikkeisiin. Veden puute voi olla pääasialinen syy siihen, että eläimet lähtevät suojelualueilta ja tällä tavoin ihmisten ja villieläinten väliset konfliktit saattavat lisääntyä.

Tällä hetkellä Intia ei kärsi kroonisesta vesipulasta, mutta väestönkasvu ja vesivarojen ylikäyttö lisäävät vesipulan mahdollisuutta. Jo nyt on meneillään vakava pohjavesikriisi ja 16,6 miljoonaa hehtaaria maata on menetetty suolaantumisen vuoksi. Tamil Nadun osavaltiossa 95% pienviljelijöiden käyttämistä kaivoista on kuivunut kokonaan. Pohjois-Gujaratissa pohjaveden pinta laskee 6 metriä vuodessa.

Intiassa on maailman maista eniten ihmisiä (jopa 76 miljoonaa), joilla ei ole mahdollisuutta käyttää puhdasta vettä. Asiantuntijat varoittavat uhkaavasta kriisistä, sillä nyt yli 73 prosenttia maamme vesistöistä ylikäytetään. Pienet joet ja purot, jotka olivat aiemmin puhtaan veden lähteitä, kuivuvat, kun taas suuret joet ovat saastumassa. Tuhannet maanviljelijät ovat tehneet itsemurhan alueilla, joissa kärsitään vesipulasta. Jotkut asiantuntijat sanovat, että vuoteen 2050 mennessä vesipulasta tullaan kärsimään koko Intiassa.

Vesikriisi kasvaa ilmastonmuutoksen vaikutusten vuoksi. Eräässä viime vuonna tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että jäätiköiden kiihtyvä sulaminen vaikuttaa todennäköisesti miljooniin ihmisiin kaikkialla Aasiassa. Nämä ihmiset ovat tällä hetkellä riippuvaisia ​​joista, jotka saavat vetensä Himalajan jäätiköiden sulamisvesistä, jota he käyttävät juoma- ja kasteluvetenä ja vesivoiman lähteenä.

“Johdan vesiturvallisuudesta innostuneista ja sen kehittämiseen sitoutuneista kansalaisista koostuvaa Walk for Water -ryhmää.”

Lähes puolet Intian vesivaroista menee vuosittain hukkaan vuotojen vuoksi. Me halusimme rakentaa ison kampanjan, jonka tavoitteena oli lisätä tietoisuutta vesikriisistä ja vesiturvallisuudesta, minimoida veden tuhlausta sekä edistää sadeveden keräämistä ja kierrätetyn veden puhdistamista.

Walk for Water -kampanja käynnistettiin, jotta voisimme innostaa sidosryhmät mukaan toimimaan vesikriisin torjumiseksi. Maailman vesipäivänä 2017 Walk For Water järjesti kymmeniätuhansia tapahtumia Intiassa ja ulkomailla. Walk For Water -tiimit tekivät valtavasti töitä suunnitellen ja toteuttaen tapahtumia niin suurkaupungeissa kuin maaseutukylissäkin. Maailmalla järjestettiin Walk For Water -tukitapahtumia ja saimme tukiviestejä yli 100 maasta  kaikilta mantereilta, mukaanlukien Etelämanner.

Keskeinen viestimme oli, että vesiturvallisuus on maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen paikalliset kasvot ja että vesikriisi on ratkaistavissa. Kampanjan saama tuki ja huomio on yllättänyt meidät ja tehnyt meidät hyvin iloiseksi. Tulevaisuudessa tavoitteenamme on järjestää vieläkin isompi kampanja, jotta tietoisuutta kaikkien oikeudesta puhtaaseen veteen saadaan levitettyä entisestään.

“Tarvitsemme työkaluja ympäristöön liittyvien sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseksi.”

Ihmisten käyttäytymisen muutokset olisi hyvin tärkeää ottaa huomioon ilmastonmuutokseen ja veden saatavuuteen liittyvissä hankkeissa, mutta tätä ei toistaiseksi juuri tehdä Intiassa. Erään selvityksen mukaan poliittisista päätöksistä ja sopivien teknisten ratkaisujen saatavuudesta huolimatta lähes puolet niistä hankkeista epäonnistuu, joissa käyttäytymisen muutoksia ei huomioida. Walk for Water -kampanja tavoitti vuosien 2016-17 aikana yli 100 yliopistokampusta eri puolilla Intiaa, ja kokemus opetti meille, että nuorilla on harvoin tehokkaita työkaluja ja menetelmiä ympäristöön liittyvien sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseksi.

Uskon tietoisuuden kasvattamisen olevan avain kaikkeen silloin kun ilmastonmuutoksen hillinnästä halutaan tehdä kaikkien yhteinen tavoite ja kun halutaan saada aikaan käyttäytymisen muutoksia ja paikallisyhteisöjen lisääntyvää osallistumista. Meidän on pyrittävä muuttamaan ihmisten ajattelutapoja ja auttamaan heitä tekemään fiksuja kuluttajavalintoja. Globaalissa maailmassa länsimaisia kulutustottumuksia ihannoidaan, mutta tällä on haitallisia vaikutuksia ympäristöön yhä useampien ihmisten siirtyessä kulutusyhteiskunnan osaksi.

Intian väestöstä valtava prosenttiosuus on lukutaidottomia ja köyhiä ihmisiä, ja on suuri haaste yhdistää heidän elintasoonsa liittyvät kehitystavoitteet noudattaen samalla  päästötavoitteita ja ilmastositoumuksia. Uskon, että kansalaisyhteiskunnan osallistuminen on avain poliittisten aloitteiden onnistumiseen ja paras investointi on tulevien sukupolvien tietoisuuden kasvattaminen, jotta yhteiskunnalliset pyrkimykset saadaan sovitettua yhteen kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa.

Ilmastoterveisiä Etelästä -hanketta toteuttavat yhteistyössä Biologian ja maantieteen opettajien liitto BMOL ry, Äidinkielen opettajain liitto ja Häiriköt-päämaja. Hanke saa EU-rahoitusta Kepan Suomessa jakaman FVR-hankkeen kautta. Ilmastoterveisia-logot
Jaa tämä:

Ugandassa lapset oppivat aktiivisiksi kansalaisiksi leikkipuistoja suunnittelemalla

Tekstin kirjoittaja Ruganzu Bruno Tusingwire on multimediataiteilija Ugandan Kampalasta. Hän on suorittanut taiteen ja teollisen muotoilun kandidaatin tutkinnon Kyambogon yliopistossa Kampalassa ja kasvatustieteiden maisterin tutkinnon OsloMET-yliopistosta Norjassa. Hänet tunnetaan erityisesti kierrätysmateriaaleista tehdyistä leikkikentistä, joita hän rakentaa yhdessä lasten ja paikallisyhteisöjen kanssa. Hän myös opettaa kuvanveistoa ja maalausta yliopistossa Kampalassa.

Luonto voi elää ilman ihmistä, mutta ihminen ei voi elää ilman luontoa. Siksi taistelu ilmastonmuutosta ja muita ympäristöongelmia vastaan on tärkeää. Ihmisen toiminta on tuhonnut ympäristöämme jo kauan ja tämä vaikuttaa tuleviin sukupolviin. Taistelusta on tullut entistä tärkeämpää myös siksi, että jotkut Donald Trumpin kaltaiset maailman johtajat väittävät, ettei ilmastonmuutos ole totta ja johtavat näin harhaan tuhansia ihmisiä.

“Maamme talous on tiukasti sidoksissa ilmastoon ja siksi olemme hyvin alttiita ilmastonmuutoksen haitallisille vaikutuksille.”

Kotimaassasi Ugandassa on jo nähtävillä monia ilmastonmuutoksen merkkejä. African Crop Science Journal kirjoitti, että Uganda kärsii ilmastonmuutoksen vakavista vaikutuksista erityisesti vuosina 2070-2100. Vaikka vuosi 2070 tuntuu olevan kaukana, ovat monet seurauksista näkyvissä jo nyt.

Sääilmiöt eivät enää noudata vanhoja kaavoja. Ennen Ugandan vuodenkierto muodostui sadekausista ja kuivista kausista, mutta vuodenkiertoon on nyt tullut häiriöitä. Enää ei ole selvää mikä vuodenaika on meneillään. Muutokset vuodenkierrossa vaikuttavat esimerkiksi maanviljelijöiden työhön. Aiemmin he kylvivät siemenet sadekaudella, mutta nyt aurinko saattaa alkaa porottaa täydeltä taivaalta kesken sadekauden, jolloin juuri itäneet taimet kuivuvat kuoliaaksi. Tämä johtaa huonoihin satoihin ja nälkään.

“Järjestössämme muunnamme jätteistä leikkipuistoja ja muutamme samalla ihmisten ajattelutapoja.”

Synnyin vuonna 1982 ja kasvoin maaseudulla Kabalen alueella Länsi-Ugandassa ennen kuin muutin opiskeluiden vuoksi maamme pääkaupunkiin Kampalaan. Kampalassa kohtasin kaupungin massiiviset jätevuoret, jotka lopulta inspiroivat minua myös taiteessani.  

Olen perustanut  taiteilijoiden, suunnittelijoiden ja arkkitehtien kansainvälisen kollektiivin, joka on nimeltään Ecoart Uganda. Rakennamme lasten leikkipaikkoja paikkoihin, joissa niitä ei ole. Käytämme rakennusmateriaaleina jätteitä ja samalla lisäämme ihmisten ympäristötietoisuutta.

“Haluamme muuttaa ihmisten ajatusmallin kuluttajina olemisesta tuottajina toimimiseen.”

Ajatuksemme on yksinkertainen. Lapset suunnittelevat leikkipuistot itse piirrustustyöpajoissa. Sitten kannustamme myös yhteisön aikuisia etsimään kierrätysmateriaaleja rakentamista varten ja käyttämään tietojaan, taitojaan ja osaamistaan leikkipuiston rakentamisessa.

Lapset ovat huomisen johtajia ja siksi olemme valinneet heidät pääkohderyhmäksemme. Kun annamme lapsille mahdollisuuden päättää millaisia leikkejä he haluavat leikkiä, annamme heille äänen heidän omaa eläänsä koskettavassa keskustelussa. Samalla päästämme heidät kuskin paikalle liittyen heidän omaan tulevaisuuteensa.

Luonnonvarojen kuluttamisen vähentäminen on tärkeää ilmastonmuutoksen torjumisessa. Ihmisten on vähennettävä kulutustaan huomattavastikin. Työmme avulla on edistämme ilmastotietoisuutta Ugandassa puhumalla materiaalien uudelleen käyttämisestä ja kierrätyksestä ja ennen kaikkea kuluttamisen vähentämisestä (reduce, reuse, recycle).

Ecoart Uganda rakentaa kierrätysmateriaaleista myös installaatioita ympäri maailmaa festivaaleille ja julkisiin tiloihin. Teosten avulla levitämme tietoa siitä, miten paljon jätteitä tuotamme päivittäin. Teoksemme tekevät tiedosta konkreettisempaa ja ne auttavat asian visuaalisessa hahmottamisessa. Taide on yleismaailmallinen kieli ja julkisiin paikkoihin viedyt teoksemme auttavat osaltaan kampanjoinnissa ympäristön puolesta.

“Kuten kaikissa maailman maissa, myös Ugandassa on vielä paljon tehtävää ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.”

Olen iloinen siitä, että hallituksemme allekirjoitti Pariisin ilmastosopimuksen. Uganda on lisäksi jo kiristänyt alkuperäisiä tavoitteitaan ilmastonmuutoksen hillinnässä. Ruohonjuuritason organisaatiot, kuten Ecoart Uganda eivät valitettavasti kuitenkaan saa tukea rahallista ilmastoviestien levittämiseen. Siksi työ vie aikaa, mutta emme luovuta. Meillä on vain tämä yksi planeetta ja meidän velvollisuutemme on jättää se tuleville sukupolville vähintään siinä kunnossa, kuin sen löysimme.

Ubuntu love!
– Ruganzu

Ilmastoterveisiä Etelästä -hanketta toteuttavat yhteistyössä Biologian ja maantieteen opettajien liitto BMOL ry, Äidinkielen opettajain liitto ja Häiriköt-päämaja. Hanke saa EU-rahoitusta Kepan Suomessa jakaman FVR-hankkeen kautta. Ilmastoterveisia-logot
Jaa tämä:

Nigeriassa on koulutettu satoja ilmastotoimittajia

Tekstin kirjoittaja Philip Jakpor on toimittaja ja aktivisti Nigerian väkirikkaimmasta kaupungista, Lagosista. Työssään Philip on muun muassa kouluttanut satoja nigerialaisia toimittajia kirjoittamaan ilmastoaiheista asiantuntevasti ja ymmärrettävästi.
Tekstin kirjoittaja Philip Jakpor on toimittaja ja aktivisti Nigerian väkirikkaimmasta kaupungista, Lagosista. Työssään Philip on muun muassa kouluttanut satoja nigerialaisia toimittajia kirjoittamaan ilmastoaiheista asiantuntevasti ja ymmärrettävästi.

Se, mitä tapahtuu yhdessä paikassa, vaikuttaa nykyään usein myös maapallon muihin osiin ja alueisiin. Siksi ilmastonmuutoksen torjunta on tärkeää kaikkialla maailmassa. Jäävuorten sulaminen pohjoisnavalla aiheuttaa epäsuorasti rannikkokaupunkien tulvimista globaalissa etelässä ja Etelä-Nigeriassa sijaitsevan Nigerjoen suiston öljykenttien kasvihuonekaasupäästöt voimistavat aavikoitumista maan pohjoisosissa. Tämänkaltaisten tapahtumien ja muiden ilmastonmuutoksen seurausten vuoksi ilmastokatastrofin torjumiseen tarvitaan mukaan mahdollisimman paljon ihmisiä.

“Maassamme nähdään jo paljon ilmastonmuutoksen ​​merkkejä”

Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat alkaneet näkyä Nigeriassa selvästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Käännekohtana oli vuosi 2012, jolloin poikkeuksellisen voimakkaat sateet johtivat laajoihin tulviin 21:ssa Nigerian 36 osavaltiosta. Sateet pakottivat hallituksen avaamaan Lagdo- ja Kainji-padot Nigeriassa ja naapurimaassa Kamerunissa, jotta tulvavesi ei romahduttaisi patoja. Patojen avaamisen vuoksi Niger- ja Benue-jokien rantojen kylät tulvivat, viljelymaita tuhoutui tulvavesien mukana ja yli 300 ihmistä kuoli. Sittemmin tapahtuma on toistunut jo useita kertoja.

Toisaalta myös Saharan autiomaa leviää ilmaston muuttumisen myötä maamme pohjoisissa osavaltioissa. Saharan levitessä Chad-järvi on alkanut kutistua siten, että kun vuonna 1963 se oli kooltaan 25 000 km2, on se nyt kooltaan enää 1500 km2, ja kutistuminen jatkuu yhä. Nigerian lisäksi myös naapurimaat Tšad, Niger ja Kamerun tarvitsevat järveä kalastukseen ja maatalouteen. Aiemmin noin 20 miljoonaa ihmistä sai elantonsa järvestä. Järven kuivumisen vuoksi monet paimennusta harjoittavat maanviljelijät ovat jo joutuneet muuttamaan uusille asuinalueille. Tämä on aiheuttanut yhä väkivaltaisemmiksi käyviä konflikteja ihmisten välille, sillä maata ei enää meinaa riittää riittävän ravinnon turvaamiseen ihmisille ja eläimille. Chad-järven kuivuminen on vaikuttanut myös kalanviljelyyn, vähentäntänyt kasteluveden käytön mahdollisuutta maanviljelyssä ja jopa juomaveden määrää.

Maamme eteläosissa, Atlantin valtameren rannoilla ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät tulvivana merenä. Valtameri on alkanut tulvia moniin suuriin rannikkokaupunkeihin, kuten Lekkiin, Akahiin ja Jakandeen Lagosin osavaltiossa, jossa itse asun. Meri on jo niellyt rannikon kyliä ja Lagosin aiemmin kuuluisia lomakeskuksia, kuten Bar Beachin ja Alfa Beachin. Lähialueiden asukkaat elävät nykyään jatkuvassa tulvien pelossa.

“Kiinnostuin ympäristökysymyksistä työssäni toimittajana”

Olen opiskellut joukkoviestintää korkea-asteen oppilaitoksessa ja 2000-luvun alussa työskentelin maatalouteen ja energiakysymyksiin erikoistuneena toimittajana. Työ sai minut kiinnostumaan vaikutuksista, joita yrityksillä on talouteen, ympäristöön ja ennen kaikkea ihmisiin. Valitettavasti vaikutukset ihmisiin eivät aina ole myönteisiä, ja usein yritykset tekevät paljon töitä piilottaakseen näitä tietoja julkisesta keskustelusta. Toimittajana tutustuin moniin ihmisiin, joiden elämään Shellin kaltaiset suuryritykset ovat vaikuttaneet haitallisesti ja näin miten esimerkiksi yritysten harjoittama kaivostoiminta likaa ilmaa ja voimistaa ilmastonmuutosta. Halusin tuoda näitä ongelmia julkiseen tietoisuuteen.

Vuodesta 2007 lähtien olen työskennellyt Nigerian Maan Ystävissä (Environmental Rights Action /Friends of the Earth Nigeria), joka on ympäristöoikeudellisiin kysymyksiin keskittyvä kansalaisjärjestö. Järjestömme vaatii, että Nigerian hallitus tarttuu ilmastotoimiin vakavissaan. Tavoitteenamme on lopettaa Nigerian riippuvuus fossiilisista polttoaineista ja löytää puhtaita ja turvallisia energiantuotantotapoja. Teemme töitä sellaisten ihmisten puolesta, joiden elämään öljynporaus Nigerjoen suistossa vaikuttaa suoraan, sekä kaikkien niiden puolesta, joihin öljynporauksen aiheuttamat ilmastovaikutukset osuvat.

“Nigeriassa on osaavia ilmastotoimittajia”

Vuonna 2009 aloimme kouluttaa toimittajia, jotta he ymmärtäisivät ilmastonmuutoksen vaikutuksia, osaisivat raportoida tapahtumista ja sitä kautta lisäisivät ilmastotoimintaa maassamme kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Nyt olemme kouluttaneet jo yli 200 toimittajaa ilmastonmuutoksen todellisuudesta kaikilta niiltä alueilta maassamme, joihin ilmastonmuutos suoraan vaikuttaa. Koulutukset on toteuttu yhdessä suomalaisen Viestintä ja kehitys -säätiön, sekä suomalaisten ympäristötoimittajien kanssa. Työtä on tukenut Suomen ulkoministeriö.

Koulutuksissa toimittajat oppivat ilmastonmuutoksesta ja muista globaaleista ympäristöongelmista ja ymmärtävät paremmin ilmastonmuutoksen merkkejä. Lisäksi he oppivat haastattelutekniikoita ja uusien viestintävälineiden käyttämistä ideoiden levittämisessä sekä verkostoitumistaitoja. Koulutusten myötä toimittajat vierailevat ilmastonmuutoksen koskettamilla alueilla ja kuuntelevat ihmisten tarinoita, joiden myötä ilmastonmuutoksen tragediat saavat inhimilliset kasvot. He oppivat ottamaan hyviä ja merkityksellisiä valokuvia ja kirjoittamaan ilmiöstä ja sen vaikutuksista juttuja, joita kaikki ihmiset Nigerian eri yhteiskuntaluokissa ymmärtävät.

Tätä nykyä kaikista nigerialaisista sanomalehdistä voi lukea hyvin pohjustettuja ilmastonmuutosreportaaseja ja useimmissa tomituksissa on myös ympäristöasioihin keskittynyt toimittaja. Toimittajat ovat myös muodostaneet kestävän ympäristön journalistialoitteen (Journalist Initiative for Sustainable Environment), joka toimii perustana heidän sitoutumiselleen ympäristön puolesta toimimiseen ja mahdollistaa toimittajien verkostoitumisen yli Nigerian rajojen.

Tällä hetkellä meitä kiinnostaa myös se, miten voimme kouluttaa paikallisyhteisöjen ihmisiä tunnistamaan ja dokumentoimaan ilmastonmuutoksen merkkejä sekä kertomaan niiden pohjalta omia vaikuttavia tarinoitaan ilmastonmuutoksen vaikutuksista.

“Ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia ymmärretään nyt selvästi paremmin”

Kasvava joukko nigerialaisten on nyt tietoisempi ilmastonmuutoksesta ja painostaa hallitusta sitoutumaan ongelmien ratkaisemiseen. Suuren yleisön kasvanutta ymmärrystä on vauhdittanut toimittajien lisääntynyt kyky raportoida ongelmista ja ratkaisun mahdollisuuksista suurelle yleisölle ja poliittisille päättäjille. Myös Nigerian ympäristöministeriö osallistuu nyt enemmän kansainvälisiin toimiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi, kuten YK:n ilmastonmuutosta koskeva yleissopimuksen toteuttamiseen (UNFCCC), sekä pyrkii omalta osaltaan auttamaan kansalaisia ymmärtämään ilmiötä.

———————————————————————————

Teksti on osa Ilmastoterveisiä Etelästä -hankkeen blogisarjaa, jossa julkaistaan globaalin etelän ilmastotoimijoiden kirjoituksia. Seuraa hanketta Facebookissa!

Ilmastoterveisiä Etelästä -hanketta toteuttavat yhteistyössä Biologian ja maantieteen opettajien liitto BMOL ry, Äidinkielen opettajain liitto ja Häiriköt-päämaja. Hanke saa EU-rahoitusta Kepan Suomessa jakaman FVR-hankkeen kautta. Ilmastoterveisia-logot
Jaa tämä:

Intian ilmastoherätys antaa toivoa

Tekstin kirjoittaja Johannes Urpelainen on ympäristö- ja energiapolitiikan professori ja ohjelmajohtaja Johns Hopkins -yliopistossa Yhdysvalloissa, sekä Initiative for Sustainable Energy Policy (ISEP) -ohjelman perustaja ja johtaja.
Tekstin kirjoittaja Johannes Urpelainen on ympäristö- ja energiapolitiikan professori ja ohjelmajohtaja Johns Hopkins -yliopistossa Yhdysvalloissa, sekä Initiative for Sustainable Energy Policy (ISEP) -ohjelman perustaja ja johtaja.

Kävin ensi kerran Intiassa vuoden 2012 syksyllä. Nykyään maa on minulle kuin kolmas koti Suomen ja Yhdysvaltojen ohella. Minulla on ystäviä ympäri maata, eikä intialaisten vieraanvaraisuutta voita mikään. Pari euroa maksava kasvisateria pohjoisintialaisen moottoritien varresta pesee minkä tahansa Michelin-ravintolan tarjonnan.

Matkustan Intiaan 2-3 kertaa vuodessa tutkimaan aurinkovoimaa, sähköntuotantoa, ilmastonmuutosta, metsäkatoa ja muita ympäristöasioita. Viime vuonna olemme muun muassa testanneet Intian maaseudun sähköistämisohjelman tehokkuutta ja arvioineet aurinkovoiman vaikutuksia syrjäisten ja pienten kylien elämään ja elinoloihin.

“Ensimmäisellä reissullani Intiassa ymmärsin todella, miten epäoikeudenmukainen ilmastonmuutos on.”

Ensimmäisen reissuni kohokohta oli vierailu Toni-kylään. Uttar Pradesh -osavaltion tasankojen vehreys oli aivan upeaa Delhin melun ja saasteiden jälkeen. Koko matka oli oikeastaan pelkkää sattumaa. Etsin jotain uutta sapattivapaata varten, ja olin aiemmin Princetonin yliopistossa tutustunut intialaiseen mieheen, ystävääni Arunabha Ghoshiin, joka toimii nykyään Council on Energy, Environment and Water (CEEW) -nimisen delhiläisen järjestön toimitusjohtajana. Hänestä oli oikein hyvä idea, että tulisin pariksi viikoksi käymään. Aurinkovoimalle oli kuulemma kysyntää ja teimme kylässä asiasta pienen kyselytutkimuksen.

Kylän asukkaiden kasvihuonekaasupäästöt olivat aivan minimaaliset. Joillain oli sähköt kotona ja valot joskus päällä, toisilla ei sitäkään. Kenelläkään ei ollut autoa ja kukaan ei ollut koskaan istunut lentokoneessa. Ensimmäinen haastateltavamme, noin 50-vuotias mies, ei omistanut mitään muuta kuin vanhan polkupyörän. Hän teki toisten pelloilla töitä ostaakseen ruokaa itselleen ja sairaalle äidilleen. Nämä ihmiset eivät ilmastonmuutosta ole aiheuttaneet, mutta he kärsivät siitä ensimmäisten joukossa. Maanviljelijät kertoivat minulle tulvista ja kuivuudesta, jotka ovat pahentuneet viimeisten vuosien aikana ja ajaneet monta perhettä köyhyyteen ja velkaan huonon sadon vuoksi. Tutkimus kertoo, että Intiassa äärimmäiset sääilmiöt satokaudella aiheuttavat itsemurhia.

Intiassa ilmastonmuutos aiheuttaa inhimillistä kärsimystä ja uhkaa yli miljardin ihmisen tulevaisuutta. Maan pieni keskiluokka elää kuin rikkaat amerikkalaiset, mutta valtaosalla ihmisistä päästöt ovat edelleen matalalla tasolla. Intialaisten näkökulmasta on väärin, että amerikkalaiset ja eurooppalaiset vaativat päästövähennyksiä eivätkä itse tee paljon enemmän. Silti Intian oma ilmastotyö on jo alkanut. Pääministeri Modi on sitoutunut 175 gigawattiin uusiutuvaa energiaa vuoteen 2022 mennessä. Se on aika paljon, kun otetaan huomioon, että nykyisin Intian koko sähköntuotannon kapasiteetti on noin 340 gigawattia. Intiassa on useita järjestöjä, jotka tekevät väsymättä työtä kestävämmän tulevaisuuden puolesta.

Tammikuussa aurinko ei usein paista, mutta suurimman osan vuodesta Intian aurinkopotentiaali on erinomainen. Nämä aurinkopaneelit tuottavat sähköä mikroverkkoon, jota paikalliset kotitaloudet ja yritykset käyttävät sähkökatkojen aikana.
Tammikuussa aurinko ei usein paista, mutta suurimman osan vuodesta Intian aurinkopotentiaali on erinomainen. Nämä aurinkopaneelit tuottavat sähköä mikroverkkoon, jota paikalliset kotitaloudet ja yritykset käyttävät sähkökatkojen aikana.

“Intian ilmastotyö motivoi.”

Mikään maa maailmassa ei tarvitse niin paljon energiaa tulevaisuudessa kuin Intia. Väestö kasvaa ja talous kasvaa. Jos Intia sijoittaa puhtaaseen energiaan, ilmastonmuutoksen torjuminen on vielä mahdollista. Jos Intia rakentaa hiilivoimaa niin kuin Kiina aikoinaan, maailman ilmaston tilanne muuttunee pahempaan suuntaan nopeasti. Uusiutuvan energian kilpailukyky ja Intian ilmastoherätys antavat kuitenkin toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Viime vuonna Intia lisäsi uusiutuvaa sähkökapasiteettia yli 13 gigawattia, kun taas hiilivoiman kapasiteetti kasvoi vain noin kaksi gigawattia.

———————————————————————————

Teksti on osa Ilmastoterveisiä Etelästä -hankkeen blogisarjaa, jossa julkaistaan globaalin etelän ilmastotoimijoiden kirjoituksia. Seuraa hanketta Facebookissa!

Ilmastoterveisiä Etelästä -hanketta toteuttavat yhteistyössä Biologian ja maantieteen opettajien liitto BMOL ry, Äidinkielen opettajain liitto ja Häiriköt-päämaja. Hanke saa EU-rahoitusta Kepan Suomessa jakaman FVR-hankkeen kautta. Ilmastoterveisia-logot
Jaa tämä:

Kun koulu kannustaa mielenosoituksiin

Selvitimme, mitkä ovat pelisäännöt silloin, kun koulu tarjoaa oppilaille mahdollisuuden osallistua mielenilmaukseen. Asiantuntijoiden viesti on selvä: kannustusta tarvitaan.

Ruotsalainen Greta Thunberg, 15, on noussut kuluneen syksyn aikana maailman maineeseen nuorena ilmastosankarina. Hän jäi koululakkoon ennen Ruotsin syksyn 2018 eduskuntavaaleja, koska aikuiset eivät hänen mielestään ole tarpeeksi huolissaan ilmastonmuutoksesta. Vaalien jälkeen Greta jatkaa lakkoilua perjantaisin.

Gretaa on alettu tukea mielenilmauksissa ympäri maailmaa. Helsingissäkin eduskuntatalon portailla on aikuisten lisäksi istunut Gretan tukena jo satoja lapsia ja nuoria, joista moni on saapunut paikalle opettajan kanssa koulupäivän osana.

Koululaiset ovat osallistuneet mielenilmauksiin kautta aikain, mutta aiheeseen suhtaudutaan Suomessa monesti hiukan arkaillen. Asiantuntijoiden mukaan tarvetta sellaiselle ei ole.

Eduskuntatalon portailla on osoitettu mieltä ilmaston puolesta joka perjantai syyskuun lopusta alkaen.
Eduskuntatalon portailla on osoitettu mieltä ilmaston puolesta joka perjantai syyskuun lopusta alkaen.

Oppilaita tulee kannustaa vaikuttamaan

Opetussuunnitelmien mukaan koulun tehtävä on tukea oppilaiden kasvua aktiiviseen ja osallistuvaan kansalaisuuteen, eli tarjota vaikuttamiskasvatusta ja mahdollistaa oppilaille vaikuttamisen kokemuksia käytännössä. Oppilaista kumpuavan vaikuttamisen tarpeen huomioon ottaminen on oleellista.

Koulussa opetellaan laatimaan yleisönosastokirje, tutustutaan yhdistystoimintaan ja harjoitellaan varjovaalien avulla äänestyksen käytäntöjä. Rauhanomaiset mielenosoitukset ovat tärkeä kansalaisten osallistumisen keino ja siksi myös niitä voidaan opiskella muiden laillisten vaikuttamistapojen ohella. Koulun kanssa voidaan osallistua sellaisiin mielenilmauksiin, jotka vastaavat koulun arvopohjaa ja kasvatustavoitetta. Mielenosoituksessa oppimisen tapa on hiukan tavallisuudesta poikkeava, mutta opetuksen sisältö vastaa luokkahuoneessa opittua. Asian käytännönläheinen ja perusteellinen työstäminen yhdessä syventää oppilaan ymmärrystä kansalaisvaikuttamisesta ja mielenilmauksen aihepiiristä ja voi näin olla jopa pedagoginen etu.

Vuonna 2017 julkaistun kansainvälisen ICCS-tutkimuksen mukaan suomalaisnuorten halukkuus ja kiinnostus osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan on laimeaa ja heidän luottamus omiin kykyihinsä yhteiskunnallisina toimijoina oli kansainvälisesti vertailtuna heikkoa. Tutkimuksen mukaan luottamus omiin kykyihin on yhteydessä tulevaan aktiiviseen osallistumiseen. Parempi luottamus ennakoi todennäköisyyttä osallistua laillisiin mielenilmauksiin, äänestää ja osallistua muihin poliittisen toiminnan muotoihin. Tutkimus toteutettiin 8.-luokkalaisille, eli 13-17-vuotiaille nuorille yli 20 maassa ympäri maailmaa.

Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan ajatella, että tukemalla lasten ja nuorten vaikuttamistaitoja heistä kasvaa aktiivisia yhteiskunnallisia toimijoita. Mielenilmaukseen osallistuminen koulun puitteissa voi olla siihen yksi tapa.

WWF, Helsingin opetusvirasto, Ilmastokatu ja helsinkiläiset koulut juhlistivat vuoden 2016 Earth Hour -tapahtumaa Iso-roobertin kadulla. Paikalla oli 1500 oppilasta ja opettajaa. Kuva: Paula Kallio /WWF
WWF, Helsingin opetusvirasto, Ilmastokatu ja helsinkiläiset koulut juhlistivat vuoden 2016 Earth Hour -tapahtumaa Iso-roobertin kadulla. Paikalla oli 1500 oppilasta ja opettajaa.
Kuva: Paula Kallio /WWF

Mielenosoittaminen perustuu vapaaehtoisuuteen

Mielenosoitukset voivat olla monenlaisia. Eduskuntatalolla portailla istuminen on vain yksi esimerkki siitä, miten monin tavoin kiinnitetään huomiota yhteiskunnallisesti tärkeisiin kysymyksiin. Mielenosoitus voi olla esimerkiksi perinteinen vappumarssi puheineen, hiljainen kynttilätilaisuus jonkin tapahtuman muistoksi tai iloinen puistopiknik.

Koulu voi järjestää mielenilmauksen itse tai osallistua toisen tahon järjestämään ilmaukseen. Ensimmäisessä tapauksessa tiedossa on monenlaista antoisaa järjestelytyötä, kuten suunnittelua, tiedottamista ja turvallisuussuunnitelmien tekoa. Toisen tahon järjestämään tapahtumaan osallistuminen vaatii vähemmän etukäteistyötä, jolloin toimet liittyvät lähinnä oppilaiden ja huoltajien kuulemiseen. Jos koululta lähtee mielenilmaukseen iso määrä oppilaita, kannattaa järjestäjälle ehkä ilmoittaa tästä, jotta esimerkiksi liikenneturvallisuusjärjestyihin voidaan tarvittaessa kiinnittää erityistä huomiota.

Pakollinen mielenosoittaminen ei kuulu demokratiaan. Onkin tärkeää huolehtia siitä, että tämä on myös koulussa lapselle tai nuorelle vapaaehtoista. Mielenilmauksiin liittyy usein tietynlaista ryhmäpainetta ja opettajan olisikin kyettävä luomaan ilmapiiri, jossa kukaan ei joudu hankalaan asemaan kantansa vuoksi, oli se millainen hyvänsä. Vaikka oppilas ei haluaisi osallistua mielenosoitukseen, voi hän silti lähteä opintoretkelle mukaan havainnoimaan tapahtumaa. Opittavaa ja seurattavaa on paljon: mitä mielenilmauksessa tapahtuu, ketä on mukana, minkä puolesta, tai mitä vastaan mieltä osoitetaan ja miten osallistujat ilmaisevat kantojaan.

Voidakseen tehdä itsenäisen päätöksen mielenosoitukseen osallistumisesta, on oppilaan tunnettava sen aihe. Kuten missä tahansa opintokäynnissä, on mielenilmauksessakin tärkeää tehdä pohjatyöt hyvin. Etukäteen voidaan keskustella mielenosoitusten yhteiskunnallisesta merkityksestä ja mielenilmauksen aiheen taustoista ja tavoitteista, sekä tehdä mukaan kyltit ja hioa iskulauseet. Myös huolellinen jälkityöstö on tarpeen. Näin käynti ei jää irralliseksi ohjelmanumeroksi, vaan tarjoaa oppilaalle omakohtaisen merkityksen. Jos mahdollista, voi esi- ja jälkityöt olla hedelmällistä toteuttaa eri oppiaineiden yhteistyönä.

Huoltajille viestiminen on tärkeää

Mielenilmauksiin osallistuminen ei ole kouluissa aivan tavallista, ja on ymmärrettävää, että se saattaa herättää kysymyksiä oppilaiden huoltajien keskuudessa. Avoimuus on erittäin tärkeää: huoltajille kannattaa etukäteen selvittää mistä on kyse, millaisesta tapahtumasta on kyse, ja miksi toiminta on luonteva osa koulun toimintaa. Oppilailla on monenlaisia taustoja, ja käsitykset suomalaisten mielenilmausten luonteesta saattavat vaihdella. Voi olla, että oppilaiden vanhemmatkaan eivät ole osallistuneet mielenilmaukseen eivätkä tiedä, mistä on kyse. Mielenosoittamisen kulttuuri myös vaihtelee eri maissa.

Oppilaiden turvallisuus on luonnollisesti koulun ykkösprioriteetti, eikä se ole ristiriidassa mielenilmauksiin osallistumisen kanssa. Suomalaiset mielenosoitukset ovat lähes poikkeuksetta rauhallisia, ja niistä ilmoitetaan etukäteen poliisille, joka valvoo tapahtumaa ja huolehtii tarvittaessa myös liikennejärjestelyistä.  Koulun viestinnässä kannattaa kuitenkin jo etukäteen lievittää turvallisuuskysymyksiin liittyvää huolta. Lisäksi esimerkiksi rehtorin kannattaa valmistautua vastaamaan huoltajien mieltä mahdollisesti askarruttaviin kysymyksiin.

Hyvästä viestinnästä huolimatta negatiivisen huoltajapalautteen mahdollisuus on haastattelemiemme asiantuntijoiden kokemusten mukaan olemassa. Koulun ja opettajan on hyvä muistaa, ettei palautteesta tarvitse hätääntyä tai lannistua. Uudenlaiset opetusmuodot voivat herättää keskustelua, ja huoltajalla on oikeus saada tietää, millaiseen tapahtumaan lapsi on osallistumassa ja millaiset pelisäännöt mielenilmausvierailua varten on sovittu.

Rehtorin tuki opettajalle on tärkeää niin huoltajien palautteen käsittelyssä kuin monipuolisten oppimisympäristöjen, myös mielenilmausten hyödyntämisessä koulussa. Myös oppilaiden ja huoltajien kiitokset ja positiivinen palaute voivat kannustaa koulua.

Kruununhaan yläasteen oppilaiden itse perustama ilmastoryhmä oli mukana mielenilmauksessa eduskuntatalon portailla lokakuussa 2018.
Kruununhaan yläasteen oppilaiden itse perustama ilmastoryhmä oli mukana mielenilmauksessa eduskuntatalon portailla lokakuussa 2018.

*****

Opetushallitus on varovaisen myönteinen

Opetushallitus ei ole antanut mielenilmauksiin liittyen erillistä ohjeistusta, vaan ratkaisut asiassa tehdään paikallisesti koulun tasolla. Perusopetusasetuksen mukaan osa koulun työajasta saadaan käyttää yhteisiin tapahtumiin, ja mielenilmauksiin osallistuminen voidaan tällaiseksi tulkita.

Mielenilmaukseen osallistuminen ei saa olla pelkästään yhden opettajan näkemykseen perustuva asia, vaan päätäntävalta asiasta on opetuksen järjestäjällä ja koulun rehtorilla. Tärkeää on, että mielenilmaus on muiden koulun tapahtumien tavoin uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitoutumaton. Myös huoltajien näkemyksiä on hyvä huomioida etukäteen.

Vastuukysymysten vuoksi tarkat tiedot tapahtumaan osallistumisesta tulee merkitä koulun lukuvuosisuunnitelmaan, jota monissa kunnissa voidaan täydentää lukuvuoden aikana. Oman kunnan ja vakuutusyhtiön käytännöt kannattaa selvittää erikseen.

*****

Innostuitko ideasta?

Perjantait Gretan kanssa Eduskuntatalon portailla Helsingissä joka perjantai klo 9-12 ainakin kevään 2019 eduskuntavaaleihin asti

– Koko Suomi istuu Gretan kanssa 30.11.2018. Lisätietoa fb-tapahtumasta.

– Järjestäkää oppilaiden kanssa polkupyöräparaati koulussa. Ohjeet täältä.

– Kannustakaa kuntapäättäjiä suurempiin ilmastotekoihin lasten ja nuorten kirjeiden, piirrustusten, runojen ja sarjakuvien avulla. Ohjeet täältä.

Juttua varten on haastateltu seuraavia asiantuntijoita: Jan Löfström/ HY, Jukka Rantala/ HY ja Liisa Pohjolainen/ Kasvatuksen ja koulutuksen toimialajohtaja/ Helsingin kaupunki. Opetushallituksen kannan kertoi yleissivistävän koulutuksen ja varhaiskasvatuksen johtaja Jorma Kauppinen.

Ilmastoterveisiä Etelästä -hanketta toteuttavat yhteistyössä Biologian ja maantieteen opettajien liitto BMOL ry, Äidinkielen opettajain liitto ja Häiriköt-päämaja. Hanke saa EU-rahoitusta Kepan Suomessa jakaman FVR-hankkeen kautta. Ilmastoterveisia-logot
Jaa tämä:

Malesiassa heräillään ilmaston muuttumiseen

“Uusi valtapuolueemme on aiempaa ympäristömyönteisempi, mutta yleisesti ilmastotietoisuus on maassamme vielä puutteellista”, sanoo malesialainen kansainvälisiä suhteita opiskellut Aznita Pharmy.

Tekstin kirjoittaja Aznita Pharmy on juuri valmistunut kansainvälisten suhteiden yliopisto-opiskelija Petaling Jayan kaupungista Malesiasta. Hän kiinnostui ympäristöasioista jo lapsena ja haluaa työskennellä ilmastoaiheiden tutkijana.
Tekstin kirjoittaja Aznita Pharmy on juuri valmistunut kansainvälisten suhteiden yliopisto-opiskelija Petaling Jayan kaupungista Malesiasta. Hän kiinnostui ympäristöasioista jo lapsena ja haluaa työskennellä ilmastoaiheiden tutkijana.

Olen seurannut ilmastoasioita jo vuosien ajan. Sain juuri päätökseen maisteriopintoni Japanin kansainvälisessä yliopistossa ja lopputyössäni tutkin eri tavoin kehittyneiden maiden mahdollisuuksia saavuttaa Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet. Nyt etsin työpaikkaa tutkimusinstituutista tai ajatushautomosta, jossa voisin tutkia työkseni politiikkaa, diplomatiaa, energiakysymyksiä ja ilmastonmuutosta. Haluan tehdä töitä etsien ratkaisuja maailman isoihin ongelmiin, kuten ilmastonmuutokseen.

Kiinnostuin ympäristöaiheista ja eläimistä jo alakoulussa. Kuuluimme ystävieni kanssa Luonnonystävien Kerhoon. Inspiroiva opettajamme herra Rahimy osasi taitavasti vahvistaa kiinnostustamme ja rakkauttamme planeettaa ja sen kasveja ja eläimiä kohtaan. Yliopiston lopputyötä tehdessäni luin ympäristöliikkeestä paljon ja samalla ymmärsin miksi Äiti maasta huolehtimisesta puhuttiin niin paljon kouluaikanani. Vuonna 1992 kun aloitin Luonnonystävien kerhossa, solmittiin myös Rion kestävän kehityksen sopimus. En muista miten aihetta käsiteltiin tuolloin mediassa, mutta keskustelu ehkä rohkaisi orastavaa ympäristönsuojelijaa minussa. Siitä lähtien tiesin, että planeettamme tarvitsee suojeluamme.

Yleisesti ilmasto- ja ympäristötietoisuus ovat matalalla tasolla Malesiassa. Mielestäni tarvitaan lisää kasvatus- ja koulutustyötä ja -ohjelmia niin lasten ja nuorten, kuin aikuisten ja yritystoimijoidenkin keskuudessa. Tämä on välttämätöntä, jos maamme haluaa saavuttaa Pariisin sopimuksen ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteet.

”Tähän asti Malesia on selvinnyt luonnonkatastrofeista naapurimaita helpommalla”

Maamme ei ole toistaiseksi sijainnut esimerkiksi suurten taifuunien reiteillä. Ilmastonmuutoksen seuraukset ovat kuitenkin jo alkaneet tuntua meidänkin maassamme. Sademäärät ovat ajoittain kasvaneet tavanomaisia monsuunisateita huomattavasti suuremmiksi, mikä on johtanut viime vuosina valtaviin tulviin. Viime vuonna yli 14 000 ihmistä piti evakuoida tulvien vuoksi. Luonnonvara- ja energiaministerimme mukaan ilmastonmuutos voimisti monsuunisateita.

Malesia on ylemmän keskitulotason kehitysmaa, samoin kuin esimerkiksi Meksiko, Kiina ja Turkki. Meidänkin haasteenamme on se, että kehittymisen lisäksi meidän pitäisi pystyä toteuttamaan kasvu kestävällä tavalla ja siirtyen matkan varrella vähähiiliseen talouteen. Mielestäni kehittyneillä mailla on moraalinen velvoite auttaa taloudellisesti köyhempiä maita ilmastotavoitteiden saavuttamisessa, etenkin silloin kun kyse on kaikkein köyhimmistä maista. Tietysti köyhiä maita jo tuetaankin, mutta apua tarvitaan vielä enemmän ja nopeammin.

“Malesia on jo aloittanut omien päästöjensä vähentämisen.”

Olemme parantaneet julkisen liikenteen toimivuutta, jotta ihmiset käyttäisivät vähemmän yksityisautoja. Monet eivät aiemmin halunneet käyttää julkisia kulkuneuvoja, koska eivät pitäneet niitä riittävän turvallisina tai siisteinä, eivätkä julkisen liikenteen kulkureitit olleet tarpeeksi saavutettavia. Nyt parannuksia on tehty paljon ja uusia junalinjoja on rakennettu. Pääkaupunkimme Kuala Lumpur on ollut tunnettu ruuhkistaan ja julkisen liikenteen parannukset ovat helpottaneet myös ruuhkia.

Aznitan kotikaupunki Petaling Jaya on yli 600 000 asukkaan kaupunki Kuala Lumpurin kyljessä. Se on kehittynyt nopeasti yhdeksi Malesian tärkeimmistä kaupungeista. Kuvan lähde: starproperty.com.my
Aznitan kotikaupunki Petaling Jaya on yli 600 000 asukkaan kaupunki Kuala Lumpurin kyljessä. Se on kehittynyt nopeasti yhdeksi Malesian tärkeimmistä kaupungeista. Kuvan lähde: starproperty.com.my

Malesia kuuluu myös maailman johtaviin palmuöljyn tuottajiin ja palmuöljy on maamme keskeinen vientituote. Hallitus on vast´ikään päättänyt jäädyttää palmuöljyplantaasien laajennukset. Samalla metsäalueita, jotka kattavat tällä hetkellä 50% maamme maapinta-alasta, pyritään suojelemaan. Edistysaskelista huolimatta kehitys ei ole yksinomaan positiivista, vaan erilaisia ristiriitoja ja konflikteja esiintyy jatkuvasti. 

Malesiassa on maailman monimuotoisimpiin kuuluvia luontoalueita, joissa asuu muun muassa tapiireja, tiikereitä ja elefantteja. Monet näistä alueista ovat jatkuvasti uhattuna kaupunkikehityksen ja maatalouden kasvun vuoksi. Kuva: WWF-Malaysia / David James
Malesiassa on maailman monimuotoisimpiin kuuluvia luontoalueita, joissa asuu muun muassa tapiireja, tiikereitä ja elefantteja. Monet näistä alueista ovat jatkuvasti uhattuna kaupunkikehityksen ja maatalouden kasvun vuoksi. Kuva: WWF-Malaysia / David James

“Maamme hallinnossa on lähiaikoina tapahtunut historiallisia muutoksia.”

Viime toukokuussa maatamme 61 vuotta johtanut puolue hävisi vaalit ja valtaan astui uusi puolue nimeltään Toivon liitto (Hope Alliance). Tämä on merkki siitä, että demokratia edelleen toimii maassamme. Uudessa puolueessa tunnutaan olevan edeltäjää halukkaampia kuuntelemaan ja keskustelemaan ympäristöasioista. Hetki sitten energia-, tiede-, teknologia-, ympäristö- ja ilmastonmuutosministeriö asetti 20% tavoitteen uusiutuvien energiamuotojen tuotannolle vuoteen 2030 mennessä. Tämä tarkoittaa isoa kasvua nykyiseen 2% verrattuna ja vastaa samalla Pariisin ilmastosopimuksen tavoitettamme, jonka mukaan olemme sitoutuneet vähentämään co2-päästöjämme 45% vuoteen 2030 mennessä.

Olen nyt aiempaa toiveikkaampi sen suhteen, että todellakin pystymme tähän.

Aloituskuva: WWF-Malaysia/Mazidi Ghani

———————————————————————————

Teksti on osa Ilmastoterveisiä Etelästä -hankkeen blogisarjaa, jossa julkaistaan globaalin etelän ilmastotoimijoiden kirjoituksia. Seuraa hanketta Facebookissa!

Ilmastoterveisiä Etelästä -hanketta toteuttavat yhteistyössä Biologian ja maantieteen opettajien liitto BMOL ry, Äidinkielen opettajain liitto ja Häiriköt-päämaja. Hanke saa EU-rahoitusta Kepan Suomessa jakaman FVR-hankkeen kautta. Ilmastoterveisia-logot
Jaa tämä: