Aktivismi

Pitääkö patsaiden kaatua?

Orjakauppiaan patsas kieritettiin mereen. Olisiko parempi historiantuntemus voinut estää tämän?
Banksyllä on oma ehdotuksensa patsaan kohtaloksi.

Bristolissa mielenosoittajat repivät jalustaltaan kaupungin eteen merkittävän paljon töitä tehneen Edward Colstonin patsaan ja pyöritteli sen satamaan jossa patsas tyrkättiin satama-altaan pohjaan.

Siinä se oli ja tuossa se lepää.

Samalla, kun tekoa kehuttiin ja pidettiin vähintäänkin perusteltuna osa yleisöstä ja kommentaattoreista kauhistui ja paheksui moista vandalismia.

Koska mikään ei koskaan tapahdu tyhjiössä – paitsi avaruusmatkailu – on tässäkin tapauksessa hyvä tiedostaa konteksti ja patsaan historia. On eittämättä totta, että kauppias Edward Colston teki 1600 ja 1700-luvuilla paljon synnyinkaupunki Bristolin eteen. Häntä kutsutaan filantroopiksi, mutta hän oli myös misantrooppi.

Colstonin yhtiö osallistui suuruusluokkaa 100 000 orjan – siis ihmisen – kuljettamiseen uudelle mantereelle. Arviolta jopa 20 000 noista ihmisistä kuoli kuljetuksen aikana hirvittävissä oloissa ja heidät heitettiin surutta laidan yli mereen. On hyvin vaikea nimetä montaakaan hirvittävämpää ja kuvottavampaa ihmisoikeusrikosta kuin se, johon Colston osallistui merkittävällä panoksella. On symbolisesti hyvin sopivaa, että Colstonin patsas päätyi myös mereen.

Koska Colstonin rikokset ihmisyyttä vastaan ovat lukuisia, hyvin dokumentoituja sekä yleisesti tunnustettuja ei patsaaseen liittyvä raivo ole mitenkään yllättävää. Bristolissa onkin jo pidemmän aikaa esitetty avauksia ja anomuksia sen puolesta, että patsas poistettaisiin paikaltaan ja siirrettäisiin johonkin soveliaampaan paikkaan.

Bristolin kaupunginvaltuusto on kieltäytynyt tekemästä tätä.

Myöskin Colstonin toimien synkkiä puolia avaavaa kylttiä on esitetty patsaan yhteyteen. Tästäkin kaupungin valtaa pitävät ovat kieltäytyneet. Vuosien ajan kaupungin poliittiselta johdolta on siis pyydetty toimia patsaaseen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi, mutta mitään ei ole tapahtunut – kunnes nyt.

Jani Leinosen näyttely Mikkelin taidemuseossa esitti uusia versioita kaupungin Marski-patsaan tilalle. Kuvassa näkyy versio, jossa torinkulmalla marssiva patsas säilyy entisellään, mutta patsaan jalustaan lisätään ruumiskasa muistuttamaan niistä uhreista, jotka marsalkka Mannerheinin jalkoihin tallautui muun muassa sisällissodassa.
Lisää Leinosen Marski-näyttelystä Häiriköiden Kansa taisteli –lehdessä.

Colston ei ole yksin ja monenlaisia patsaita on kritisoitu laajalti. Mistään tyhjästä tämä ilmiö ei tule ja sen taustalta löytyy moninaisia syitä. Esimerkiksi länsimaiden halukkuus muistella omien suurmiehiensä suuruutta ei ole kovinkaan hyvin mukautunut ajatukseen siitä, että näiden miesten tekemisiä tulisi muistaa laajemminkin. Aika moni muistamamme suurmies on ratsastanut sinne jalustalle valjaat veressä. Ei Mannerheimkaan asemaansa päässyt ilman, että hänen kätensä olisi tahriutuneet kymmenien tuhansien suomalaisten vereen mutta tämä on poikkeuksetta ja aktiivisesti jäänyt muistamatta Marski-patsaita tehtäessä.

Amerikan mantereilla on maalattu Kolumbuksen patsaita jo vuosien ajan punaisella maalilla muistutuksena miehen verisestä urasta. Erityisesti tätä on tapahtunut Kolumbuksen päivän tietämillä. Oheiset esimerkit ovat Yhdysvaltojen Providencesta ja New Yorkista.

Amerikan mantereilla puolestaan ihan ymmärrettävästi muistetaan Kristoffer Kolumbusta. Edellä mainittujen mantereiden löytämisen ohella Kolumbus muun muassa järjesti miehistölleen niinkin nuoria kuin 9-vuotiaita seksiorjia ja muutenkin vapautti uudelle mantereelle ennennäkemättömän murha-aallon. Se, että historian kirjoissa ja patsaissa mies esitetään lähinnä ainoastaan rohkeana löytöretkeilijänä on loukkaus kaikkia hänen tekojensa uhreja kohtaan. Ja tätä vääryyttä ei poista se, että back in the day kaikki tekivät näin ja ei se silloin ollut rikos.

Kokoomuslainen poliitikko ja juristi tykkäsi Twitterissä, että turha tuomita orjakauppiasta, koska hänen aikanaan orjakauppa oli laillista. Samalla perusteella oletan Meren puolustavan myös Lenin-puiston asemaa kotikaupungissaan Helsingissä.
Meren kunniaksi on todettava se, että hän poisti ja pahoitteli kuvassa näkyvää tviittiään kun hänen takamuksensa oli ensin jauhettu riekaleiksi.

Ja kun nyt joku kuitenkin sanoo, että historian virheet eivät patsaita kaatamalla korjaannu, niin palauttaisin mieliinne 1990-luvun tapahtumat itäisessä Euroopassa. Silloinhan toteutettiin melkoinen patsaiden puhdistusoperaatio ja harva näiden orjakauppiaiden patsaiden perään itkevä valitteli aikanaan kun Lenin-sedän kuvia kiikutettiin sulatettavaksi.

Uskoisin, että Itä-Euroopassa muistetaan Neuvostoliiton aika ihan hyvin ilman niitä patsaitakin. Ja esimerkiksi Budepestissa tehtiin sikäli näppärä siirto, että sulatukselta säästyneet patsaat kiikutettiin kaupungin ulkopuolelle, johon perustettiin patsaspuisto niille. Nyt turistit ja muut kiinnostuneet voivat käydä katsomassa näitä historiallisesti merkittäviä ja uudella tavalla kontekstoituja patsaita ilman että paikallisten asukkaiden tarvitsee koko ajan muistella näitä.

Kiukkuinen ihmisjoukko meni kumoamaan Berliinin muurinkin ihan omin luvin.

Tässä yksi ehdotus siitä, kuinka orjaisännän patsaan voi kontekstoida nykypäivään hävittämättä itse patsasta.

Colstonin patsasta on kritisoitu myös taiteen keinoin. Vuonna 2018 sen juureen ilmestyi taideinstallaatio, joka kommentoi patsasta. Orjalaivan muotoon asetetut betoniset ihmishahmot kuvastivat ruumaan sullottuja ihmisiä. Laivan ääriviioina toimiviin betonilaattoihin puolestaan oli kirjoitettu töitä, joihin liittyy nykyään ihmiskauppaa ja orjuutta. Listalta löytyivät niin kynsisalonkien työntekijät kuin hedelmien poimijat ja autopesuloiden henkilökuntakin.

Taiteilija Banksy esittää oheista mallia Colstonin patsaalle:
”Tässäpä idea, joka palvelisi Colstonin patsasta kaipaavia ja niitä, jotka eivät sitä kaipaa. Kiskotaan patsas merestä ja nostetaan hänet takaisin jalustalleen. Sitten sidomme köyden hänen kaulansa ympärille ja teetämme oikean kokoisia pronssipatsaita mielenosoittajista, jotka kiskovat häntä alas. Kaikki ovat iloisia, merkittävää päivää muistetaan.”

Installaatio tehtiin lokakuun 18. päivänä jolloin Iso-Britanniassa vietetään orjuuden vastaista päivää. Colstonin jalkojen juureen tehty installaatio poistettiin ripeästi.

Viimeisimpänä lusikkansa tökkäsi soppaan Banksy, joka on tunnetusti kotoisin Bristolista. Banksy esittää, että Colstonin patsas nostetaan meren pohjasta ja tuodaan vanhalle paikalleen. Tämän jälkeen paikalle rakennetaan uusi patsas, jonka osana tuo vanha pronssinen Colston olisi.

Banksyn esitys olisi siitä hieno, että se vastaisi (omalla tavallaan) historian vaalimista vaativien toiveisiin ja samalla kontekstoisi historiallisesti merkittävän orjakauppiaan paremmin nykyaikaan. Samalla tämä uusi patsas muistaisi nykypäivän tärkeästä ihmisoikeuskampaailusta.

Ja jotta muistaisimme rehaamisen pitkät ja kunniakkaat perinteet, myös Jeesus Nasaretilainen pisti aika ajoin ranttaliksi. Näitä touhuja ylistetään ja muistellaan lämmöllä. Ehkä tekisi itse kullekin hyvää tarkastella hetkessä tapahtuvia protesteja myös siitä vinkkelistä, että ne saattavat olla ihan perusteltuja vaikka itse ei kärsisikään siitä, mitä vastaan mieltä osoitetaan.
Jaa tämä:

Voiko yhtiökokouksessa vaikuttaa?

Me kansalaiset omistamme valtionyhtiöt, mutta välillä tuntuu, että omistajien ääntä ei kuunnella. Silloin voi tarttua luoviin keinoihin.

Kansalaiset omistavat valtionyhtiöt, mutta tämä tuntuu usein unohtuvan. Mitä tehdä, jos valtionyhtiö toimii vastoin kansalaisten toiveita? Joukko näyttelijä- ja journalistiopiskelijoita päätti lähestyä kysymystä taiteen keinoin.

”Fortumin on yhtiönä sitouduttava Pariisin ilmastosopimukseen. Tämä tarkoittaa 1,5 asteen tavoitteen sisällyttämistä yhtiöjärjestykseen eli kivihiilen alasajoa vuoteen 2030 mennessä”, linjaa Tampereen yliopiston näyttelijäopiskelija Heli Hyttinen.

”Ympäristöjärjestö WWF Suomi on laatinut yhtiökokoukselle tästä ehdotuksen, joka on hyväksytty asialistalle ja siihen sitoutumisesta äänestetään kokouksessa. Mikäli Fortum ei sitoudu Pariisin ilmastosopimukseen, sitä ei voida pitää vihreänä yhtiönä, jollaiseksi se tähän asti on brändätty”, kommentoi puolestaan Sofia Smeds.

Yhtiökokouksen alla Fortumin hallitus ilmoitti, että se esittää yhtiökokoukselle WWF Suomen ehdotuksen hylkäämistä. Yhtenä perusteluna oli, että ehdotus tarkoittaisi ”poikkeamista osakeyhtiölain mukaisesta tarkoituksesta, joka on tuottaa pitkällä aikavälillä voittoa yhtiön osakkeenomistajille”.

Viestinnässään energiayhtiö Fortum korostaa ympäristöedelläkävijyyttään ja panostuksia uusiutuvaan energiaan. Samalla yhtiö on hankkinut enemmistöosuuden energiayhtiö Uniperista, joka valmistautuu avaamaan uuden hiilivoimalan Saksaan vuonna 2020. Epäsuhta viestinnän ja toteuman välillä on väkevä ja tämä on pistetty merkille melko laajalti – Fortum on löytänyt itsensä eurooppalaisen ympäristöliikkeen hampaista. Koska Fortum on valtionyhtiö, roiskuu osa palautteesta myös – ihan oikein – Suomen valtiolle.

Samalla kun Suomen hallitus on sitoutunut päästöjen vähentämiseen, valtionyhtiö Fortum on investoinut miljardeja saksalaiseen energiayhtiö Uniperiin. Uniper valmistautuu parhaillaan Saksassa avaamaan Datteln 4 -hiilivoimalaa, joka on noussut yhdeksi eurooppalaisen ympäristöliikkeen keskeiseksi kritiikin kohteeksi. 

Fortumin linjauksista kiinnostuneet opiskelijat ottivat yhteyttä kirjeitse Fortumiin ja huomauttivat yhtiölle hiilivoimalan avaamisen ympäristövaikutuksista ja moisen tuomasta merkittävästä imagohaitasta. Fortum vastasi heille lyhyesti, että asiaa käsitellään yhtiökouksessa ja ”tervetuloa yhtiökokoukseen”.

Opiskelijat ottivat kutsun vastaan tosissaan ja hankkivat kukin itselleen yhden Fortumin osakkeen noin 20 euron hintaan. Nuo osakkeet takaavat heille pääsyn yhtiökokoukseen ja antavat puheoikeuden siellä.

”Osakkeenomistajana, taiteilijana ja Suomen kansalaisena tuleva yhtiökokous on suorin väylä vaikuttaa valtionyhtiön toimintaan. Kokouksessa tullaan päättämään, sitoutuuko Fortum Pariisin ilmastosopimukseen vai ei. Käytämme puheenvuoromme omalla tyylillämme, mutta samalla se on asianmukaista yhtiökokoukseen osallistumista. Jokainen meistä on aidosti ja vakavasti kiinnostunut yhtiön asioista. Toivomme että se, mitä me tunnemme ja kysymme, vaikuttaa Fortumin tekemiin päätöksiin”, Hyttinen toteaa.

Yhtiökokouksen kaltaista tapahtumaa määrittelevät niin laki kuin perinteetkin. Kokouksen rakenne seurailee totuttua kaavaa ja kokouksessa käsitellään tarkasti määritellyt asiat.

”Yhtiökokousta voi tarkastella kulttuurisena esityksenä, jossa erilaiset koreografiat ohjaavat tarkoin sitä, miten tilaisuudessa järjestäydytään ja käyttäydytään. Oma suhteemme esityksiin on koulutuksemme puolesta tietenkin taiteellinen, joten tuomme oman kantamme esiin taiteellisella tavalla sovittaen sen yhtiökokouksen määriteltyihin koreografioihin”, Sofia Smeds kuvaa.

Yhtiökokouksessa yhtiön hallituksen liikkumatila on määritelty tarkasti ja odotuksista sekä etiketistä poikkeaminen olisi yhtiön edustajilta lähes skandaali. Myös paikalle saapuneet osakkaat pysyvät tavallisesti tiukasti odotetussa: perinteisesti heidän rooliinsa kuuluu huolehtia omista välittömistä rahallisista eduistaan, mutta yhtiön tulevaisuudennäkymiä voi tarkastella myös pidemmällä aikavälillä.

”Meidän roolimme yhtiökokouksessa on kysyä ja tuntea niitä asioita, joita kaikki muutkin juuri nyt miettivät”, Heli Hyttinen toteaa.

Tämän roolin voi myös joiltain osin rinnastaa keskiaisten hovinarrien asemaan.

”Narrithan olivat ainoita, jotka ilman pelkoa rangaistuksesta saivat kommentoida vaikutusvaltaisten henkilöiden tekemisiä. Emme aio kuitenkaan karnevalisoida tilaisuutta, vaan puhumme Fortumille sen omalla kielellä kierrätysrunon muodossa”, kommentoi puolestaan Samuel Kujala.

Kierrätysrunot on laadittu Fortumin markkinointimateriaaleista. Ne sisältävät kauniita ja tunteikkaita sanoja ihmisen vastuusta pitää huolta maapallosta.

Häiriköt kommentoivat Fortumin Uniper-kauppoja myös tuoreeltaan vuonna 2017. Tuolloin energiantuotannon tulevaisuutta meille hahmotti Neo-Carbon Enegy -hankkeen johtaja, dosentti Pasi Vainikka. Vainikka moitti myös Suomea siitä, ettei maalla ole älykkään energiaverkon strategiaa. ”On vain biotalous- ja kiertotalous­strategiaa, jossa mennään hakkaamaan puita mehtään

Suomen valtio omistaa enemmistön Fortumin osakkeista. Sen omistajiin kuuluu myös merkittäviä suomalaisia institutionaalisia sijoittajia. Näistä esimerkiksi työeläkevakuutusyhtiö Varma on linjannut, että sen sijoitussalkun tulee olla hiilivapaa vuoteen 2030 mennessä. Tämän yhdistäminen Fortumin ja Uniperin toimiin saattaa muodostua ongelmaksi. Viime vuosina lukuisat kansainväliset institutionaaliset sijoittajat ovat vetäytyneet fossiilisen energian omistamisesta ja tämä trendi löytää tiensä myös Suomeen. Hiili-investointien jatkaminen saattaa haitata Fortumin asemaa sijoittajamarkkinoilla, vaikka välittömiä tuottoja niistä osakkaille tulisikin.

Valtion ja Varman ohella Fortumin omistajia ovat muun muassa vakuutusyhtiö Ilmarinen, KELA, Valtion Eläkerahasto, OP-Suomi, Suomen Kulttuurirahasto, Turku Energia, Nordea ja Mandatum Life. 

”Suurten yhtiöiden strategiset päätökset koetaan ehkä vaikeasti ymmärrettävinä asioina, minkä takia valtionyhtiön linjaukset voivat tuntua monesta kaukaisilta. Toisaalta suomalaiset ehkä luottavat siihen, että suomalaiset yhtiöt toimivat joka tapauksessa vastuullisesti, eikä niitä näin ollen tarvitse pitää silmällä. Tämä antaa yhtiöille ja omistajaohjausministeriölle mahdollisuuden tehdä päätöksiä vailla suurempaa huomiota”, Sofia Smeds toteaa.

Hankittuaan syyskuussa 2017 lähes neljällä miljardilla eurolla 46 prosentin omistuksen Uniperista Fortum on vältellyt puuttumasta Uniperin fossiiliseen voimantuotantoon. Aluksi yhtiö vetosi siihen, että omistusosuus ei ollut määräävä – ikään kuin merkittäviä omistajia ei muuten kuunneltaisi. Syksyllä 2019 Fortum nosti omistusosuutensa yhtiöstä yli 70 prosenttiin, mutta tämän jälkeen Fortum on vedonnut Uniperin työrauhaan. Samalla Uniper on rakentanut massiivista hiilivoimalaa ja uhannut haastaa Hollannin välimiesoikeuteen, mikäli maa kieltää kaavailujensa mukaisesti hiilivoiman tuotannon vuoteen 2030 mennessä. Suomi on linjannut kieltävänsä hiilivoiman vuonna 2029.

Monet Uniperin päätökset on tehty jo ennen Fortumin omistusta, mutta kuitenkin Fortum on tehnyt täysin tietoisen päätöksen hankkia Uniperin ja samalla ottanut vastaan siihen liittyvät vastuutkin. 

Smeds perustelee päätöstä osallistua Fortumin yhtiökokoukseen: ”Uskomme, että toimimattomuuden takana on pyrkimys johtaa yhtiötä niin, että se tuottaa omistajilleen mahdollisimman suuret taloudelliset hyödyt. Voi olla, että Fortumin johdossa ollaan aidosti kiinnostuneita ilmastovaikutuksista ja Uniper-kauppa nähdään pienenä likaisena välietappina kohti yleviä tavoitteita. Siksi meidän onkin juuri nyt tärkeää korottaa ääntämme ja osoittaa, että vuonna 2020 nyt vain on otettava aktiivinen rooli kivihiilen alasajossa. Toimimattomuus ja passiivinen asenne eivät enää käy.”

 Fortumin yhtiökokous järjestetään 17.3. Finlandia-talossa.

What the F*rtum -työryhmään kuuluvat: Heli Hyttinen, Inke Koskinen, Samuel Kujala, Sofia Smeds ja Hilma Toivonen. Lipun esitykseen saa hankkimalla vähintään yhden Fortumin osakkeen viimeistään 5.3.

 

Jaa tämä:

Kapinamieltä suolla

Joukko kansalaisia vaelsi suolle koleana marraskuisena päivänä. Tarkoitus oli pysäyttää valtion aikeet tuhota tuo suo.

Täyttääkseen Pariisin ilmastosopimuksen vaatimukset Suomen on leikattava päästöjään merkittävästi. Antti Rinteen hallitus onkin linjannut, että Suomen tulisi olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Tavoite on kunnianhimoinen ja siitä teki entistä vaikeammin saavutettavan se, että Luonnonvarakeskus Luken uudet arviot Suomen metsien hiilinielun suuruudesta leikkasivat noin puolet aiemmin oletetusta pois. Eli toivottua pienemmät nielut tarkoittavat vastaavasti tarvetta pudottaa päästöjä entistäkin dramaattisemmin.

Heinä-Vaajersuo Miehikkälässä, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakuntien rajan läheisyydessä on vaarassa. Valtionyhtiö Vapo kaavailee sen kuivaamista ja turvetuotantoon ottamista

Kasvavien ja kasaantuvien päästöjen leikkaustarpeiden rinnalla vaikuttaa ristiriitaiselta, että valtionyhtiö Vapo kaavailee uusien soiden ojittamista ja kuivattamista turpeen nostoa varten. Soiden ja turvemaiden kansallisessa strategiassa turvetuotantoon tavoitellaan vuoteen 2020 mennessä 58 000 hehtaaria uutta tuotantoaluetta.

Turpeen energiakäytöstä luopumista ja uusien turvetuotantoalueiden perustamista vastustava Suomanifesti-ryhmä kokoontui marraskuisena lauantaina Miehikkälään, jossa Vapo kaavailee Heinä-Vaajersuon tuhoamista.

Ennen suolla siirtymistä tapahtuman koollekutsuja Emmi Liinalaakso sekä europarlamentaarikko Heidi Hautala (vihr.) pitivät puheet.
Hautalan mukaan uusia turpeennostolupia ei pitäisi enää myöntää ja pitäisi tutkia mahdollisuuksia perua jo myönnettyjä lupia. Hänen mukaansa tarvitsemme uusia tapoja tuottaa hyvinvointia.

Suomanifesti-ryhmä perustettiin noin kuusi viikkoa ennen tapahtumaa. Sen tavoitteena on saada turpeen poltto loppumaan Suomessa. Ryhmän perustanut kolmikko Emmi Liinalaakso, Anni Toikkanen ja Marjaana Tammela tapasi noin vuosi sitten. Hieman myöhemmin mukaan tuli myös Mikko Neuvo.

Turpeen polton vastustaminen kulminoituu erityisesti kahteen huomioon: Ensinnäkin turpeella tuotetaan ainoastaan noin neljä prosenttia Suomen energiantuotannosta, mutta turpeen poltto tuottaa hyvinkin 15 prosenttia Suomen hiilidioksidipäästöistä. Toisekseen soiden ojittaminen ja hävittäminen tuhoavat arvokkaan monimuotoisen luonnon ja ojittamisien myötä myös lähivesistöt kärsivät soilta valuvasta humuksesta.

Reilun 60-henkisen Suomanifesti-porukan Miehikkälän Heinä-Vaajersuolle marraskuisena lauantaina johdattanut Emmi Liinalaakso kommentoi megafoniin puhumisen välissä melko ripeästi toimintansa käyntiin saaneen ryhmän toiminnan taustoja.

”Tutustuin Anniin ja Marjaanaan noin vuosi sitten Metsäliiton kokouksessa. Meillä synkkasi heti hyvin ja tuntuu siltä, että yhdessä pystymme mihin vaan.”

”Suksi suolta Vapo, me emme tällaista kato.”
Mielenosoittajien siirtyessä kohti Heinä-Vaajesuota metsän eläimet saivat todistaa puissa kaikuvat iskulauseet.

Heinä-Vaajersuolla järjestettyyn tilaisuuteen osallistuneet eivät pääsääntöisesti olleet entuudestaan tuttuja järjestäjille. Kiinnostuneet ovat tulleet mukaan toimintaan matkan varrella ja Liinalaakso antaa tästä erityistä kiitosta Mikko Neuvolle, joka on tuonut some- ja mediaosaamista toimintaan. Tämä on auttanut sanan levittämisessä ja osallistujien mukaan saamisessa.

Suomanifestin tilaisuudessa oli osallistujia eri puolilta Suomea. Pisimmän matkan oli lienee tehnyt Oulusta paikalle saapunut henkilö. Läsnä oli myös muutama kymmenen lähialueen asukasta

”Pääsääntöisesti paikallisten palaute on ollut positiivista, mutta olemmekin olleet yhteydessä juuri niihin paikallisiin, jotka tätä suon tuhoamista vastustavat. Tiedän kyllä, että osa paikallisista kannattavat tätä Vapon hanketta, mutta heihin emme ole olleet yhteydessä.”

Tapahtumapaikaksi valikoitunut Heinä-Vaajersuo ei ole ainutlaatuinen sen suhteen, että se on vaarassa. Vapon tavotteissa on raivata vastaavia soita turvetuotantoon runsain määrin.

”Kun olimme saaneet idean tästä protestista aloin etsimään suota, joka olisi vielä valmisteluvaiheessa. Eli sellaista, jota koskevia päätöksiä ei ole vielä tehty. Silloin minulla tuli vastaan uutisia tästä suosta ja lopulta tämä valikoitui tapahtumapaikaksi”, Linnalaakso kertoo.

”On hienoa, että olette täällä, mutta on myös hirveää, että meidän täytyy olla täällä”, totesi nuorten ilmastoliikkeessä vaikuttava Atte Ahokas. Ahokas valittiin tänä vuonna vuoden nuoreksi eurooppalaiseksi.

Erityisesti sosiaalisessa mediassa levinnyt tieto ryhmän toiminnasta ja kiinnostuneiden yhteen kokoaminen ei Linnalaakson mielestä vielä riitä. Tieto on yksi osa yhtälöä, mutta tarvitaan myös sitä, että ihmiset tekevät yhdessä konkreettisia tekoja tavoitteiden täyttymiseksi.

”Nykypäivänä aktivismi ja keskustelu tapahtuu todella paljon sosiaalisessa mediassa. On kuitenkin todella tärkeää, että edelleen tajutaan mikä voima on siinä, kun itse koetaan omin aistein ja tehdään yhdessä”, Suomanifestin yhteenkokoaja terottaa.

Suomanifestin järjestäjät olivat etukäteen yhteydessä Vapon edustajiin ja pyysivät lupaa mielenilmaukselle yhtiön mailla. Lupa saatiin, mutta samalla Vapolta kuitenkin muistuttivat, että osallistujien tulisi olla varovaisia, viedä roskansa muassaan ja muutenkin huolehtia siitä, ettei suon herkkä luonto kärsi. Nämä huomiot ovat tietenkin hyviä ja ja yleispäteviä, mutta hieman surkuhupaisia taholta, joka on aikeissa hävittää koko suon hyvinkin määrätietoisen tehokkaasti.

Tilaisuudessa kuultiin myös paikallisia ääniä. Vetoomuksia esitettiin keskusta-puolueen suuntaan, sillä ”Miehikkälä on keskustalainen kunta, jossa keskusta voi köytännössä itse päättää asioista”.

Turvetuotantoon liittyy luonnollisesti monia, ristiriitaisiakin, elementtejä. Energian ja hiilidioksidipäästöjen ohella turve tuottaa myös työpaikkoja. Tämä on ollut toistuvasti yksi peruste vastustaa turvetuotannon alas ajamista. Myös Miehikkälässä mielipiteen jakautuvat osittain sen mukaan, liittyykö turvetuotanto mahdollisesti omiin ansioihin.

Suomanifestin tapahtumaan Heinä-Vaajersuolla osallistunut paikallinen Katariina Lind avasi tätä näkemysten jakautumista.

”Alueella on tästäkin suosta puhuttu paljon. Urakoitsijat odottavat, että pääsisivät nostamaan sitä turvetta. Turvetta nostavien ohella myös kuljetusyrittäjät odottavat, heille tämä olisi tietysti elinkeino. He myös toivovat, että työt menisivät miehikkäläläisille eikä niitä valuisi vaikka Luumäelle tai Lappeenrantaan.”

Lind itse näkee kysymyksen ympäristöarvojen kautta.

”Olen huolissani siitä, kuinka Virojoki kestäisi tämän prosessin. Suolta tulevat kuivausvedet toisivat humusta jokeen, eikä joki ole likaviemäri. Joen vesi on valitettavasti hieman tummaa jo nyt, koska metsien kuivausvedet valuvat sinne. Lisäksi se kuivattu suo pölisee, kun turvetta nostetaan ja joka vuosi tämän alueen lukuisilla turvetuotannossa olevilla soilla syttyy myös tulipaloja.”

Lindin mielestä turpeen polttaminen ”pitäisi lopettaa heti”. 

Lind myös näkee oman lähisuonsa kohtalon osana suurempaa kuviota. Turpeen polttamisen hiilidioksidipäästöt lämmittävät Maapalloa ja tämä puolestaan tulee johtamana kestämättömään ketjureaktioon. 

”Mitäpä sitten, kun Siperian valtavat suot sulavat ja vapauttavat metaania, niin sittenhän merenpinta vasta alkaakin nousemaan.”

Soiden kuivattamiseen liittyviin työpaikkoihin viittasi Lindin lisäksi hiljattain Yleisradion haastattelussa myös ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen. 

”Kun tehdään uusia investointeja, ei ole enää fiksua pohjata niitä siihen, että turvetta poltettaisiin.”

Suomanifesti-tilaisuuden päätteeksi suolla kajahti Maamme-laulun sävelet. Vain sanat oli vaihdettu:
Oi maamme Suomi, soiden maa
Soi sana turpeinen
Viel raivoimme saa nousemnaan
Jos täälläkin taas suo tuhotaan
Kun meidän laulu kajahtaa
Se korkeemman kaiun saa
Jaa tämä:

Huomioita feministisestä keskustelusta

Juho Pylvänäinen vaatii keskustelua feminismistä. Hieman vähemmän tärkeäksi hän kokee metakeskustelun feministisestä keskustelusta 

Veikka Lahtisen essee Helsingin Sanomissa on käynnistellyt uutta kierrosta keskustelussa feminismistä, tai oikeammin feministisellä kentällä käytävästä keskustelusta. Kyseinen keskustelu on paikoin todella ärhäkkää, mikä voi ymmärrettävästi olla väsyttävää ja ahdistavaakin. Itselleni feministiset piirit ovat kuitenkin olleet voimaannuttavia ja sellaisia sosiaalisia ympyröitä, joissa olen saanut olla aidosti oma itseni. Siksi nyt aiheesta käytävä keskustelu tuntuu osin vieraalta vaikka osa ongelmista onkin aitoja.

Kirjoittaja osallistui Pride-marssiin upseerin univormussa, olihan kyseessä juhlava tilaisuus ja hän oli Puolustusvoimain palveluksessa. Päätös keräsi runsaasti kiitosta, mutta myös raivoisaa kritiikkiä. Pylvänäinen muun muassa irtisanottii miehuudesta, jos toki hänet myös nimettiin seuraavana vuonna vuoden heteroksi.
Tällä kuvalla kelpasi myös juhlistaa sata vuotta täyttänyttä itsenäistä Suomea, kuten upseerin kuuluukin.

Ilman laajaa yhteiskunnallista feminististä keskustelua moni asia olisi tällä hetkellä huonommin. Julkinen keskustelu ja aktivismi ovat olleet avainroolissa siinä, että Suomeen on saatu tasa-arvoinen avioliittolaki ja, että suostumusperusteista raiskauslainsäädäntöä vaativa kansalaisaloite sai tarvittavat määrän allekirjoituksia kasaan.

Aktivismille on ollut tarvetta ja sille on tarvetta edelleen. Feministisen aktivismin lisäksi aiheesta tehdään edelleen myös laajaa tutkimusta, mikä osaltaan vaikuttaa yhteiskunnalliseen ja poliittiseen keskusteluun tuomalla siihen relevanttia tieteellisin metodein hankittua tietoa ihmisten omien kokemuksien lisäksi. Feminismin vaikutus näkyy myös, kun vertaillaan Juha Sipilän ja Antti Rinteen hallituksen ohjelmia.

Keskustelut etenevät eri tahtiin eri paikoissa. Siinä, missä Suomessa syntyi kohu siitä, että Juho Pylvänäinen marssi Pride-kulkueessa upseerin univormussa, Ruotsissa armeija peräti mainostaa osallistumisella Prideen.

Nyt julkisuudessa käytävässä feminististä keskustelua käsittelevässä keskustelussa on keskitytty lähinnä yhteen osa-alueeseen – tarkemmin sanottuna sosiaalisen median alustoihin ja ryhmiin. Tämä rajaus on tarpeettoman suppea. Feminismin kenttä on aina ollut monenkirjava ja jokaiselle toimijalle on ollut ja tulee olemaan oma paikkansa.

Monille aktivisteille Twitter ja Facebook ovat pelkän yhteiskunnallisen vaikuttamisen lisäksi myös kanavia purkaa omista kokemuksista kumpuavaa turhautumista. Joskus sen turhautumisen purkautuminen näyttäytyy ulkopuolisille vihamielisenä ja myrkyllisenä, mitä se pahimmillaan onkin. Kuitenkin ihmisillä on oltava paikkoja, joissa asioita voi vuodattaa ja jakaa, ja sosiaalinen media voi tarjota tämän.

Siksi en voi nähdä esimerkiksi feministisiä Facebook-ryhmiä minään ilkeyden tyyssijoina. Lisäksi nuo paikat ja niissä käytävät keskustelut ovat vain pieni osa koko feministisen keskustelun kenttää, eikä niistä voi vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä suomalaisen keskustelun tasosta tai sävystä kokonaisuutena.

Myös tämä on osa Ruotsin armeijan Pride-teemaista mainoskampanjaa.

Kuluvan vuosikymmenen aikana on tuotettu valtava määrä materiaalia, joka on vienyt suomalaista yhteiskuntaa eteenpäin.

Ruskeat Tytöt on tuonut mukaan kauan kaivattua rodullistettujen näkökulmaa, transaktivismi on nostanut transihmisten oikeudet yhteiskunnallisille keskustelufoorumeille, eikä feminismi ole enää aikoihin ollut pelkkää naisasiaa. Nykyään feministisessä keskustelussa otetaan huomioon myös miehuuden moninaisuus ja se, että miehetkin kärsivät yhteiskunnan sukupuolittuneista normeista.

Jos feministinen keskustelu typistetään ilkeiden ja myrkyllisten aktivistien leikkikentäksi, jää koko feministisen keskustelun historia ja nykyinen laajuus sekä moninaisuus huomiotta. Yhteiskunnan yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa, tai niiden puutetta, käsitteleviä kolumneja julkaistaan Suomessa enemmän kuin koskaan. Niihin olisi syytä perehtyä ennen kuin erehtyy tuomitsemaan keskustelun tason täysin paskaksi ja myrkylliseksi. Ja kannattaa pitää mielessä että poliittisen muutoksen vaatiminen edellyttää aina myös jonkinlaista kärkkäyttä, jotta viesti menisi paremmin perille.

Feminististä keskustelua käydään osin käyttäen termejä, jotka liittyvät tarkasti aiheeseen eivätkä ole yleiskieltä. Tämä ei ole mitenkään poikkeuksellista ja keskusteluissa monista muistakin aiheista käytettään aiheeseen liittyvää terminologiaa. Täysin uuden termistön opetteleminen on kenelle tahansa alkuun hankalaa.

Feministien liian vaikeista termeistä on kuitenkin kirjoitettu mediassa jo vuosia ja myös itse olen ollut keskustelemassa aiheen tiimoilta televisiossa. Sama näyttää jatkuvan edelleen. Feminismin sisältöjä käsittelevän analyyttisen journalismin sijaan koetaan tarpeelliseksi lähettää feministiseen tapahtumaan tunnettu antifeministi vähän käymään ja ihmettelemään. Samalla unohdetaan myös ne lukuisat antifeministien hyökkäykset erilaisia vähemmistöjä kohtaan.

Ymmärtääkseen vähemmistöaktivistien vitutusta, on myös tarkasteltava heihin kohdistuvaa pilkkaa, vähättelyä ja puhdasta vihaa. Jos journalistit seuraisivat koko feminististä keskustelua hieman laajemmin, termien ymmärtäminen tuskin olisi niin vaikeaa.

Perinteisessä mediassakin on julkaistu lukuisia puhtaan feministisiä kolumneja vaikka niissä kaikissa ei esiinny sanaa feminismi lainkaan. Nyt vallalla olevassa keskustelussa näyttävät unohtuvan kokonaan ne lukuisat analyyttiset puheenvuorot yhteiskunnallisesta muutoksesta. Ehkä koska niissä ei varsinaisesti puhuta feminismistä itsessään, vaan nimenomaan toteutetaan feminismiä analysoimalla yhteiskunnan erilaisia rakenteita ja instituutioita. On melkoisen köyhää journalismia kirjoittaa pelkästään ihmisten subjektiivisista kokemuksista, kun tarjolla on tieteellistä ja populaaria materiaalia yllin kyllin.

Feministinen keskustelu ei ole aikoihin ollut pelkkää akateemista piipertämistä tai pienen aktivistiskenen puuhastelua.

Populaaria feminististä tekstiä ja puhetta on pelkästään viimeisen vuoden aikana tuotettu todella paljon ja se on ihanaa. Lukekaa Minja Koskelan Ennen kaikkea feministi, kuunnelkaa Mia Haglundin ja Taija Roihan Omaa luokkaa -podcastia, lukekaa Saara Särmän ja Maryan Abdulkarimin kolumneja.

Loputon keskustelu feministisestä keskustelusta väsyttää ja valtavirrassa voitaisiin jo hiljalleen siirtyä eteenpäin. Seuraavaksi voisi keskittyä itse aiheeseen.

Jaa tämä:

Tytöt on tyhmii, uccelit viisaita?

Keskustelussa ilmastonmuutoksesta yksilön kyvyttömyys toimia täydellisesti tulkitaan mieluusti täydelliseksi epäonnistumiseksi. Myös sillä näyttää olevan vaikutusta, esittääkö vaatimuksia muutoksesta nuori tyttö vai iäkäs mies.

Edestakaisen Helsinki-New York -lennon hiilidioksidipäästöt ovat Finnairin päästölaskurin mukaan 884 kiloa yhtä matkustajaa kohden. Arviot kuitenkin vaihtelevat ja niihin vaikuttavat muun muassa reitti, välilaskut, konetyyppi ja se, mitä kaikkea yleensäkään lasketaan mukaan lennon päästöihin. Esimerkiksi MyClimate-palvelun mukaan saman matkan hiilidioksidipäästöt ovat 2500 kiloa.
Keskiverto suomalainen tuottaa reilun 10 000 kiloa hiilidioksidia vuodessa. Taso on kestämätön ja valtioneuvoston keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikka tavoittelee tuon puolittamista. Päästöjen puolittaminen ei kuitenkaan riitä. Pariisin ilmastosopimuksessa asetetun 1,5 asteen lämpenemisen tavoitetason saavuttaaksemme vuosittainen päästötaso yhdelle suomalaiselle on noin 3000 kiloa hiilidioksidia.
Keskiverto suomalainen tuottaa reilun 10 000 kiloa hiilidioksidia vuodessa. Taso on kestämätön ja ympäristöministeriö keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikka tavoittelee tuon puolittamista. Päästöjen puolittaminen ei kuitenkaan riitä. auttamaan meitä Pariisin ilmastosopimuksessa asetettun 1,5 asteen lämpenemisen tavoitetason saavuttaaksemme vuosittainen päästötaso yhdelle suomalaiselle on noin 3000 kiloa hiilidioksidia.

Olen seurannut kiinnostuneena keskustelua Greta Thunbergin Yhdysvaltojen matkan alla ja aikana. On tullut selväksi, että tuollaisen kilpaveneen rakentaminen ja käyttäminen on resurssi-intensiivistä puuhaa ja siksi Greta on ihan huijausta.

Oho. Ihan putosi monokkeli silmältä.

En epäile hetkeäkään kilpapurjeveneiden rakentamiseen ja käyttämiseen liittyvän paljonkin ongelmallisia työvaiheita. Ja epäilemättä moinen rikkaiden harrastus tuo mukaan kaikenlaista saastuttavaa matkustelua. Olisi kuitenkin hieman höpsöä esittää ko. veneen valmistuksen ja käyttämisen päästöjen olevan yksin Gretan harteilla. MTV Uutiset ehdottaa Gretan synniksi jopa hänen purjehduksen starttia seuraamaan saapuneiden toimittajien ja kiinnostuneiden matkat (joita ei kuulemma ole varmastikaan tehty polkupyörillä).

Itse näkisin asian niin, että Greta osoittaa toiminnallaan, että vakiintuneet käytännöt voi muutta ja että lentäminen ei välttämättä ole ainoa mahdollinen keino ylittää valtameri. Tietenkään kukaan ei esitä, että tässä kaikki hankkisimme oman kilpapurjeveneen lomamatkoja varten. Esimerkin kannustamana vakiintuneet käytännöt ovat kuitenkin helpommin kyseenalaistettavissa ja tämä on arvo itsessään.

Asioiden ei siis välttämättä ole pakko jatkua samalla tavalla hamaan maailmanloppuun saakka.

Suomalaiset käyttävät osuutensa Maapallon vuosittain tuottamista resursseista noin kolmessa kuukaudessa ja koko ihmiskunta kykenee tähän samaan joka vuosi kesäkuun loppuun mennessä. Ja samalla me kuitenkin roudaamme turhaa tavaraa edes-takas ja poltamme öljyä tätä tehdessämme. Ehkä hyvä elämä olisi saavutettavissa hieman vähemmälläkin.

Kannattaa myös muistaa, että pelkästään henkilökohtaisilla kulutusvalinnoilla ei tätä nykyistä yhteiskuntaa pysty muuttamaan. Henkilökohtaisilla valinnoilla on tietenkin oma vaikutuksensa ja niiden kautta voi myös lähettää viestin sekä palveluntarjoajille että poliitikoille. Tarvitaan kuitenkin julkista keskustelua rakenteista, tarvitaan kannustamista ja tarvitaan halua nähdä asiat toisin.

Yleensäkin on pähkähullua esittää vaatimuksia siitä, että vaikkapa juuri ympäristökysymyksiin liittyviä epäkohtia kritisoivien henkilöiden pitäisi elää totaalisen hiilineutraalia elämää, oikeuttaakseen kritiikkinsä. Meidän yhteiskuntamme on rakennettu sellaiseksi, että eipä moinen onnistu nykyisellään, vaikka kuinka yrittäisi. Ja tämä onkin vaatimusten keskiössä. Mikään ei muutu, mikäli ympäristön tilasta huolestuneet kömpivät maakuoppaan juuria syömään, koska se vasta olisikin ekoteko.

Tietenkin kaikki eivät ole halukkaita näkemään asioita toisin. Silloin voi keskittyä siihen, että yhden henkilön pyrkimykset toimia järjestelmän rajoissa kestävällä tavalla eivät ole sellaisina skaalattavissa koko ihmiskuntaa koskeviksi. Tämä antaa sitten itsellekin luvan olla yrittämättä.

Samalla tähän ilmastokeskusteluun liittyvässä keskustelussa on yksi kiinnostava viestintuojiin liittyvä puoli. Täysin omiin havantoihini perustuvalla näppituntuvalla sanoisin, että monet sellaiset tahot, jotka ovat raivostuneet Gretan ilmastonmuutokseen liittyvien kommenttien kohdalla ovat sitä mieltä, että Pentti Linkola on kyllä tosi oikeassa ja ihan asiaa puhuu hän.

Eli siinä, missä Gretan (ja kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n, tiedemaailman noin laajemminkin sekä lukuisten ympäristöjärjestöjen) viesti on punaviherhaihattelua, niin Linkolan nihilistiset ja semi-fasistiset arviot ovat ihan hyviä. Tämä on sikäli ihan kiinnostavaa, että Linkolan viestit ympäristöön liittyen ovat olleet vuosikausia hyvinkin yhteneväisiä (meidän) viherpiipertäjien viestien kanssa. Eli onko jälleen niin, että media is the message ja itse viestiä tärkeämpää on se, kuka sen välittää?

Ehkä Linkolan tekee helpommin lähestyttäväksi viherallergikoille se, että hänen – varsin radikaalit – ratkaisuehdotuksensa ovat olleet sovitettavissa omaan arvomaailmaan. En kuitenkaan oikein hahmota, kuinka on samalla mahdollista ylistää Linkolan viesti ja kyseenalaistaa Gretan viesti ympäristökriisistä.

Tai, no, onhan se tietysti ihan eri asia, jos vaatimus elämäntapamme muuttamisesta tulee keski-iän ohittaneelta mieheltä eikä teini-ikäiseltä tytöltä.

Jaa tämä:

Kampanjointi kannatti: S-ryhmä luopuu häkkikananmunista

Oikeutta eläimille on vaatinut S-ryhmää luopumaan kaikista surkeimmissa olosuhteissa tuotetuista kananmunista – eli häkkikananmunista. Nyt tähän vaatimukseen on vastattu.

Oikeutta eläimille -järjestö on kampanjoinut viime syksystä alkaen häkkikananmunien käytön lopettamiseksi. Kampanjan kärki on kohdistunut S-ryhmään, jota on kannustettu luopumaan kilpailijoidensa tavoin häkkikananmunista. Nyt viesti on kuultu. S-ryhmä ilmoitti luopuvansa häkkikananmunista asteittain vuoteen 2026 mennessä.

Oikeutta eläimille -järjestö keräsi kannattajiltaan lahjoituksia joilla ostaa mainossivu Helsingin Sanomista häkkikanalakampanjalleen. OE pyysi Häiriköit-päämajaa toteuttamaan teoksen, jossa tuotantoeläinten kohtelu tuodaan kuluttajien arkiseen kokemusmaailmaan. Ohessa teoksemme, jonka kuvaelementeistä yksikään ei kelvannut Helsingin Sanomille.
Tämä Hesarin haluttomuus julkaista logoparodioita ei tietenkään täysin yllätä. Hieman yllättävää on se, lehdelle ei kelvannut edes kuva, jossa asiakas katselee geneerisen ruokakaupan lihahyllyä, joka on korvattu häkkikanalalla. Lehden mukaan teos rikkoo hyvää mairkkinointitapaa. Voittoa tavoittelemattomalle ja siten markkinalogiikkaa rikkovalle järjestölle ainoa hyväksyttävä tapa viestiä näyttäisi olevan avoin kirje ja tiukan dokumentaariset kuvat. Tämä on sikäli kiinnostavaa, että mainonnassa on yleisesti hyväksyttyä irvailla kilpailijalle ja viitata sen tuotteisiin, kuten näimme esimerkiksi hiljattain Pepsin kampanjassa, jossa oli myös ilmiselvä Cokis-tölkki. Eivätkä kaupalliset mainostajat ole ainoita: Hesari nosti itsekin Kuukausiliitteen kanteen parodian jääkiekkojoukkue Jokereiden logosta.
Mainosten ja kaupallisten motiivien määrittelemässä yhteiskunnassa on vaikea hyödyntää mainonnan kieltä ja kanavia, mikäli ei ole myymässä mitään. Tämä on sikälikin ongelmallista, että mainokset määrittelevät hyvinkin paljon sitä, kuinka yhteiskuntamme hahmotamme.

Olisi tietenkin hienoa, mikäli parannukset tapahtuisivat välittömästi, mutta on ymmärrettävää, että iso laiva kääntyy hitaasti ja rakenteiden muuttaminen ottaa aikansa. Siinä, missä päivittäistavarakauppaketjuista Lidl on jo tyystin luopunut häkkikananmunista on Kesko ilmoittanut aikaisemmin aikataulukseen sen, että luopuminen tapahtuu vuoteen 2025 mennessä.

Nyt S-ryhmä siis seuraan Keskon esimerkkiä pienellä viiveellä.

“Olemme erittäin iloisia. S-ryhmä on tunnettu vastuullisuudestaan, ja nyt se astuu etulinjaan myös eläinkysymyksissä”, Oikeutta eläimille -järjestön kampanjapäällikkö Juhis Ranta kommentoi uutta linjausta.

Sikäli kyseessä on S-ryhmää isompi asia, että sen kaltaisten ketjujen linjaukset ovat myös signaaleja tuottajajärjestöille ja poliitikoille. Seuraavalla vaalikaudella tullaan muun muassa säätämään uusi eläinten pitoa ja eläintein oikeuksia määrittävä laki. Eläinten oikeudet tulevat siis pysymään työpöydillä myös Arkadianmäellä. Häkkikananmunien kulutuskysynnän väheneminen kannustaa myös tuottajia vähitellen lopettamaan niiden tuotannon.

S-ryhmän luopuminen häkkikananmunista tulee tapahtumaan vaiheittaisesti niin, että ryhmän hotellit ja ravintolat luopuvat häkkikananmunista vuonna 2021, Kotimaista-tuotesarja vuonna 2023. Kaikkiaan häkkikananmunat poistuvat ketjun valikoimasta vuoteen 2026 mennessä.

Myös Häiriköt-päämaja osallistui menestyksekkään kampanjan toteutukseen. Häiriköt tekivät OE:n pyynnöstä aiheeseen liittyvän teoksen, joka oli tarkoitus julkaista mainospaikalla Helsingin Sanomissa. Hesari kuitenkin kieltäytyi julkaisemasta Häiriköiden tekemää kuvaa.

Sittemmin kuva päätyi yleisön näkyville muun muassa sosiaalisessa mediassa ja julkisessa tilassa.

Kuva julkaistiin myös Voima-lehdessä vastamainospaikalla. Teoksessa käytetyn alkuperäisen häkkikanalakuvan ottanut Kristo Muurimaa kommentoi kampanjan taustoja , viiteten ajatukseen, että mikäli ihmiset tietäisivät, mitä tuotannossa tapahtuu, se johtaisi muutokseen.

Kiitos sinne, minne se kuuluu. S-ryhmä on tehnyt oikean valinnan ja tästä on hyvä jatkaa.

”Ihmiset eivät tiedä, miltä eläintuotanto näyttää. Ja jos he tietävät, usein he haluavat sulkea silmänsä ja olla uskomatta”, Muurimaa sanoo.

Suomen suurin häkkikanala -vastamainos yhdistää tuotantoeläinten ja kuluttajien arkiset kokemukset tavalla, johon media ei ole kyennyt aikaisemmin. Kymmenen vuotta jatkunut keskustelu eläintiloilla kuvattujen kuvien ympärillä ei ole tuonut poissa ihmisten silmistä tapahtuvia ongelmia ihmisten omien kokemusten piiriin. Tässä kuvassa nämä tyystin erilaiset arjet kohtaavat hetken aikaa.

Vuoden 2026 jälkeen häkkikanojen ja kuluttajien arjet eivät tule kohtaamaan S-ryhmän liikkeissä tai ravintoloissa. Tämä on askel oikeaan suuntaan, mutta eihän maailma valmis ole. Seuraavat askeleet odottavat ottajaansa.

Jaa tämä:

Rakkauden riemutolppa ja ihmisoikeudet

Taideyliopiston työmaalle nousi taideteos, jonka toivotaan tuovan väriä ja iloa kansalle. Teoksen julkistaminen tapahtui kansainvälisen homo-, trans- ja bifobian vastaisen päivän aattona.

40 kotimaista järjestöä antoi julkilausuman kansainvälisenä homo-, trans- ja bifobian vastaisena päivänä. Julkilausumassa järjestöt vaativat ”harppausta sateenkaari-ihmisten oikeuksien turvaamiseksi”.

Sopivasti hallitusneuvottelujen keskellä järjestöt esittävät ”kansallista sateenkaaripoliittista toimintaohjelmaa ja eteenpäin katsovaa toimintaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien oikeuksien parantamiseksi”.

Sikäli seuraava hallitus saattaa olla jopa myötämielinen vaatimuksen suhteen, sillä tällä kertaa Kristillisdemokraatit eivät pidä hallitusta tämän suhteen tämän suuntaisten vaatimusten kanssa. Esimerkiksi tasa-arvoisen avioliittolain säätämistä hallituksessa vaikuttanut KD onnistui hidastamaan koska Raamatun tulkinta.

Santtu Laineen Rakkauden riemutolppa valutettiin ja maalattiin Sörnäisten rantatiellä sijaitsevien siilojen kylkeen. KUVA: Satu Lehtinen

17.5. vietettävän homo-, trans- ja bifobian vastaisen päivän aattona Taideyliopiston työmaalla maalattiin 40 metriä korkea siilo sateenkaaren väreihin. Rakkauden riemutolppa -teos tuo tekijänsä, Santtu Laineen, toiveissa väriä ja iloa harmaaseen kaupunkiympäristöön. Hyvän mielen ja esteettisen tyydytyksen tuottamisen ohella teos osallistuu myös ajankohtaiseen keskusteluun.

”Tämän kaiken vihapuheen keskellä koen, että tarvitsemme lisää keskustelua pehmeistä arvoista ja rakkaudesta”, Laine linjaa.

Sateenkaariteos komeilee Sörnäisten rantatien varrella olevan, vanhan teollisuuskiinteistön rakenteissa. Paikalta on purettu vanhoja seiniä  ja tilalle rakennetaan Taideyliopiston uudisrakennusta, joka yhdistää vanhoja taloja uuteen. Vuonna 2021 valmistuva rakennus tulee muodostamaan yhdessä nykyisen Teatterikorkeakoulun kiinteistön kanssa Taideyliopiston Sörnäisten kampuksen.

Laineen taideteos pysyy kaiken kansan katsottavissa ensi vuoteen asti. Sitten on sen vuoro jäädä rakennusurakan jalkoihin.

Järjestöjen julkilausumassa todetaan suomalaisen lainsäädännön kehittyneen ihmisoikeuksia kunnioittavampaan suuntaan, mutta paljon on vielä työtä tehtävänä.

Ongelmakohtina nostetaan erikseen esiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ja sen vuoksi vainottujen korkea kynnys saada turvaa Suomesta ja se, että he joutuvat pelkäämään turvallisuutensa puolesta myös Suomen rajojen sisäpuolella. Sateenkaariperheiden asema perhepolitiikassa onkin useimmiten väliinputoajan rooli. Ihmisten oikeuksien toteutuminen riippuu myös liikaa siitä, missä päin maata he asuvat ja lisäksi joidenkin viranomaisten haluttomuus edistää heidän oikeuksiensa toteutumista vaatii puuttumista.

Vaatimuslistalta löytyy tarkemmin eriteltynä muun muassa translain kokonaisuudistus, intersukupuolisille lapsille ilman heidän tietoista suostumustaan tehtävien sukupuolta muokkaavien toimenpiteiden lopettaminen, sateenkaari-ihmisten kouluturvallisuuden edistäminen sekä sateenkaariperheisiin kuuluvien lasten oikeuksien vahvistaminen.

Juha Sipilän perusporvarihallitus oli passiivinen sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien edistämisen suhteen. Nyt on aika muuttaa suuntaa ja jättää pysähtyneisyyden aika taakse. Rakkauden riemutolppa muistuttakoon meitä kaikkia siitäkin.

Jaa tämä:

Paniikkia seinällä Tukholmassa

Ilmastokeskustelut vellovat kuumina. Tiedeyhteisön lisäksi aktivistit painostavat poliitikkoja. Ympäristöjärjestöissä valitaan usein keinoiksi performansseja ja älykkään ironista huumoria. 

Ruotsille tärkein keväinen kulttuuritapahtuma, Euroviisujen laulukilpailut, ovat olleet jäädä jälkeen ilmastodebateista, kun vertaillaan lehtien palstatilojen käyttöä.

Ruotsalaisten kiinnostus ilmastoasioihin on kasvanut paljolti 16-vuotiaan aktivistin Greta Thunbergin innoituksen ja tämän syystäkin hankkiman kansainvälisen arvostuksen takia. Häiriköt-päämaja pääsi tapaamaan myös häntä, ja aiheesta ilmestyy juttu Voiman numerossa 5/2019 toukokuun loppupuolella.

Thunbergilla on tapana osoittaa mieltään perjantaisin Ruotsin parlamentin vieressä. ”I want you to panic”, haluan teidän joutuvan paniikkiin, on Thunberg sanonut maailman johtajille kansainvälisissä puheenvuoroissaan. Thunberg on tarkoittanut paniikilla sitä, ettei aikaa jahkailuun enää ole, vaan on tehtävä tekoja ilmaston lämpenemisen estämiseksi.

Paniikki-sanaan tarttui myös kansainvälinen ympäristöjärjestö Greenpeace. Torstain ja perjantain vastaisena yönä 10.5. 2019 Greenpeace järjesti tyylikkään ”No need to panic” -performanssin. Häiriköt-päämajan edustaja oli rutiinomaisella aamukävelyllään kello 03.07 ja sai kuin saikin taltioiduksi teoksen, jota Greenpeace kutsui ”Banksy-tyyliseksi”.

Pian teoksen valmistuttua Parlamenttitalon reunoille aktivistit olivat lukittuina poliisilaitoksen selleihin.

”Outoa, että meitä kohdellaan rikollisina, mutta varsinaiset ilmastorikolliset ovat vapaalla jalalla ja aiheuttavat tuhoa”, kommentoi puolen vuorokauden kuluttua putkasta vapautettu Greenpeacen Dima Litvinov.  Litvinov pystyi  olemaan yhteydessä Häiriköihin vasta, kun poliisi oli palauttanut hänen puhelimensa.

Kun aurinko oli noussut ja Greta Thunberg lukuisine hengenheimolaisineen oli osoittamassa mieltään vallan ja vaurauden kulmakunnilla, Kuninkaanlinnan edessä ja Parlamenttitaloa vastapäätä, Greenpeacen maalaus oli jo pesty pois. Eikä liitu olisi seinässä kauaa pysynyt muutenkaan.

Kuviin se onneksi ikuistettiin.

Euroopan parlamentin vaalit ovat ilmastovaalit.

 

 

 

 

Jaa tämä:

Älä mokaa näissä, kun puhut ilmastosta

Tärkeistä asioista saa ja pitääkin puhua. Ja mitä tärkeämpi asia – kuten ilmastonmuutos – sitä tärkeämpää on huolehtia faktojen oikeellisuudesta. Ohessa Häiriköiden tarkastuslista ilmastokeskusteluun.

Syksyllä julkaistu hallitusten välisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n arviointiraportti, keväiset koululaisten globaalit ilmastolakot ja vaalihulinat ovat saaneet myös sellaiset ihmiset puhumaan ilmastonmuutoksesta, jotka eivät ole sitä ennen tehneet. Se on parasta ja mahtavinta! Valitettavasti julkisessa keskustelussa on syvään juurtuneita, paikkaansa pitämättömiä ilmastokummallisuuksia, joita saattaa vahingossa tulla toistelleeksi itsekin.

Tarkista tästä, ettei sinun suustasi ainakaan jatkossa lipsahda höpöpuheita.

1. Ilmastonmuutos ei ole synonyymi kaikille maailman ongelmille

Vuonna 2015 Helsingissä keskusteltiin Hanasaaren hiilivoimalan tulevaisuudesta. Vastakkain oli lyhyellä tähtäimellä kustannustehokkaampi vaihtoehto voimalan elinkaaren pidentämisestä lisäinvestointien avulla sekä päätös hiilivoimalan toiminnan hallitusta alas ajamisesta ja investoinneista kestävämpään energian tuotantoon. Kestävämpi vaihtoehto voitti lopulta.

Maailmassa on tällä hetkellä paljon erilaisia ympäristöongelmia ja eettisiä haasteita. Ilmastonmuutoksen syyt, seuraukset ja hillintäkeinot ulottuvat moneen paikkaan ja liittyvät tavalla tai toisella moniin muihin ongelmiin ja haasteisiin.

Ilmastonmuutos on siis osa moninaista globaalia ympäristö- ja kestävyysongelmien vyyhtiä. Se ei kuitenkaan ole synonyymi kestävälle kehitykselle eikä kaikille maailman ympäristöongelmille. Jotta ympäristökysymyksiä voitaisiin pätevällä tavalla ratkaista, on tunnettava juuri kyseisen ongelman (tässä tapauksessa ilmastonmuutoksen) syyt ja siihen parhaiten vaikuttavat ratkaisumallit. Pidä huoli siitä, ettet sekoita ilmastonmuutoksen syitä, seurauksia ja ratkaisumalleja muiden ongelmien syihin, seurauksiin ja ratkaisumalleihin.

Ilmastonmuutos ratkaistaan tekemällä isoja muutoksia tavoissamme asua, liikkua, syödä ja kuluttaa. Sen sijaan kodin kemikaalikuorman vähentämisestä, otsonikerroksen suojelusta tai työntekijöiden oikeuksia kunnioittavien Reilun kaupan tuotteiden ostamisesta ei juuri ole hyötyä ilmastonmuutoksen hillinnässä, vaikka paremman maailman kannalta nämä kaikki ovat hyviä asioita.

2. Tiukat yhteiskunnalliset päätökset ovat välttämättömyys, sillä kuluttajavalinnat ovat liian pieniä

Isoilla asioilla on isot vaikutukset ja pienillä pienemmän. Kaikkia tarvitaan ja kaikki lasketaan, mutta mittakaavat kannattaa aina pitää mielessä.

Kuluttajavalintojen rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä on saanut julkisessa keskustelussa suhteettoman suuren roolin. Ilmastonmuutosta ei voida hillitä riittävästi keskittymällä pelkästään kuluttajavalintoihin. Yhteiskuntamme on rakentunut siten, että omaa hiilijalanjälkeään on vaikeaa pienentää kestävälle tasolle, vaikka kuinka haluaisi. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on kuluttajavalintoja tehokkaampaa, koska sen avulla asumiseen, liikkumiseen, ruokaan ja kuluttamiseen liittyvät ilmastoystävälliset valinnat tehdään helpoiksi, halvoiksi ja houkutteleviksi myös sellaisille kuluttajille, joilla ei ole aikaa, energiaa tai kiinnostusta erityisesti panostaa vastuullisiin valintoihin.

Kuten oheinen kuva muistuttaa, voidaan kuluttajavalinnoilla saada aikaan pieniä muutoksia, mutta järkälemäiseen vaikuttamiseen niistä ei ole hyötyä. On keskityttävä järkäleen liikuttamiseen tavoilla, joilla se on oikeasti mahdollista (eli yhteiskunnallisella vaikuttamisella).

Joidenkin mielestä on kohtuullista osallistua yhteiskunnalliseen vaikuttamistoimintaan vasta sitten kun on tiputtanut oman hiilijalanjälkensä riittävän pieneksi. Tämä on puppua. Jos ajattelemme näin, on Suomessa vain muutamia ihminen, jolla on oikeus vaatia muutoksia. Jos tilanne olisi tällainen, olisi peli jo pelattu ja planeettamme elinkelvoton jo ehkä 50 vuoden kuluttua.

3. Isot teot ovat tärkeämpiä kuin pienet teot

Mittakaava, baby. Mittakaava.

Ilmastonmuutosta hillitään erikokoisilla teoilla, mutta toiset teot ovat tehokkaampia kuin toiset. Kuluttajina tunnemme usein vain pienimmät ja helpoimmat teot. Pienet teot vaikuttavat vähän yhden ihmisen tai perheen hiilijalanjälkeen, isoimmilla teoilla vaikutetaan paljon kaikkien maailman ihmisten elämään. Olemme globaalin ilmastokatastrofin partaalla ja koska käytettävissämme oleva aika on hyvin rajallinen, on olennaista kiinnittää huomiota siihen, millä teoillamme on isoimpia vaikutuksia ja keskittyä niihin. Mittakaavakysymyksillä meitä johdetaan usein myös harhaan, joko tarkoituksella tai vahingossa. Keskity ilmastonmuutoksen kannalta merkittäviin tekoihin ja vaadi myös poliittisilta toimijoilta samaa.

Paljon puhutuilla kierrättämisellä ja muovin käytön vähentämisellä on maailmaan hyviä vaikutuksia, mutta ilmastonmuutoksen hillinnässä niistä on vain marginaalinen apu. Ilmastonmuutoksen riittävä hillitseminen vaatii suuria muutoksia energiantuotannossa, teollisuudessa, liikenteessä, asumisessa ja maataloudessa. Myös luonnon omien hiilinielujen, kuten metsien ja maaperän hiilensidontakykyä tulee pyrkiä vahvistamaan.

4. Eri toimijoilla on erilaiset roolit

Ilmastoratkaisuja tekemään tarvitaan mahdollisimman paljon ihmisiä ja eri alojen osaajia. Yhteiskunnassa eri rooleissa olevilla ihmisillä on erilaisia mahdollisuuksia tehdä erilaisia ilmastoratkaisuja. Parhaaseen lopputulokseen päästään, kun eri toimijat keskittyvät niihin asioihin, joihin voivat parhaiten vaikuttaa omasta asemastaan käsin. Toisaalta meillä on yhteiskunnassa erilaisia rooleja työpaikalla, harratustoiminnassa ja kotona ja voimme voimme toimia tehokkaasti jokaisessa näistä paikoista.

TUTKIJAT tutkivat ilmastonmuutoksen syitä, seurauksia ja parhaita ratkaisumalleja ja välittävät tutkimustuloksensa yhteiskunnan muiden toimijoiden, erityisesti päätöksentekijöiden tietoon.

POLIITIKOT säätävät lakeja ja muuttavat verotusta ja tukipolitiikkaa, joiden avulla ympäristöystävälliset valinnat muuttuvat kuluttajille helpoksi ja yhteiskunnan uudet pelisäännöt tulevat selviksi yrityksille ja muille toimijoille yhteiskunnassa. Kuntapolitiikassa varmistetaan muun muassa että kunnan energia- ja hankintapolitiikat ovat kunnossa ja kunnan alueella tehdään hyvää yhdyskuntasuunnittelua.

YRITYSTOIMIJAT tutkivat ja kehittävät uusia tuotteita ja palveluita, jotka helpottavat muiden toimijoiden ilmastovastuullista toimintaa. Ne myös huolehtivat siitä, että oma toiminta ei kuormita ilmastoa.

TOIMITTAJAT ovat vallan vahtikoiria. He kirjoittavat ja puhuvat ilmastonmuutoksen syistä, seurauksista ja ratkaisumalleista, kysyvät oikeita kysymyksiä oikeilta toimijoilta, suhtautuvat haastateltavien viesteihin kriittisesti ja tarkistavat faktat ennen juttujen julkaisua.

KASVATTAJAT kasvattavat kriittiseen ajatteluun ja hyvään medialukutaitoon kykeneviä aktiivisia kansalaisia, joilla on hallussa ainakin ilmastonmuutoksen perusfaktat.

JÄRJESTÖAMMATTILAISET pitävät yllä yhteiskunnallista keskustelua, nostavat esiin ilmastonmuutokseen liittyviä ongelmia ja tarjoavat niihin ratkaisuja, kannustavat kansalaisia vaikuttamaan kanssaan ja vastaavat visaisiinkin kysymyksiin alansa asiantuntijoina.

KANSALAISET osallistuvat yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen mm. painostamalla poliitikkoja kunnianhimoisiin päätöksiin kirjeiden, sähköpostiviestien ja puhelinsoittojen avulla, luomalla ja allekirjoittamalla vetoomuksia, osallistumalla mielenosoituksiin, tekemällä äänestyspäätökset huolella ja pitämällä yllä kriittistä keskustelua somessa ja lehtien palstoilla sekä tekemällä ilmastovastuullisia kuluttajavalintoja. Kansalaiset (lapset, nuoret ja aikuiset) tietävät ilmastonmuutoksen perusteista, mutta heidän ei tarvitse olla aiheen asiantuntijoita, vaikka he osallistuisivat aktiivisesti yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Oman arkensa lisäksi kansalaiset voivat vaikuttaa myös harrastustoiminnassaan niin futisfaijana, ympäristöaktivistina, partiolaisena, kuorolaulajana tai hyväntekeväisyysjärjestön aktiivina.

5. Asuminen, liikkuminen, ruoka ja kuluttaminen lisäävät ilmaston muuttumista, tai auttavat hidastamaan sitä

Finnair valittiin maan vastuullisimmaksi lentoyhtiöksi Sustainable Brand Index -kilpailussa. Ajatus siitä, että lentoyhtiö voisi olla erityisen vastuullinen ja ympäristöystävällinen on oikeastaan täysin pähkähullu. Koko toimiala perustuu liikkumistapaan ja liikkumisen volyymin kasvuun, jotka eivät yksinkertaisesti ole toteutettavissa ympäristöystävällisesti.

Nykyinen länsimainen elämäntapa on rakentunut fossiilisten polttoaineiden eli hiilen, öljyn, maakaasun ja turpeen käytön varaan. Niiden polttaminen energiantuotannossa ja liikenteessä on merkittävin ilmastonmuutoksen aiheuttaja. Päästöjä syntyy myös muun muassa maataloudessa, teollisuuden prosesseissa, kaatopaikoilla ja metsäpaloissa. Nyrkkisääntönä on, että eniten päästöjä syntyy asumisesta, liikkumisesta, syömisestä ja kuluttamisesta. Päästöjen syntymistä vähennetään parhaiten keskittymällä eniten päästöjä aiheuttaviin toimintoihin.

Olemme globaalin ilmastokatastrofin partaalla ja siksi kaikilla sitä oikeasti hillitsevillä toimilla on merkitystä. Seuraavat teot ovat kuluttajan näkökulmasta vaikuttavimpia ilmastotekoja. Jos et kuluttajana jaksa miettiä jokaista valintaasi ilmaston kannalta, kannattaa keskittyä näihin. Muu on sipistelyä. Kohdasta 4 voit katsoa, miten yhteiskunnan eri toimijat voivat helpottaa vastuullisten kuluttajavalintojen tekemistä.

ASUMINEN: muuta pienempään asuntoon, muuta lähemmäksi työpaikkaasi ja palveluita, alenna kotisi lämpötilaa, vaihda vihreään sähköön
LIIKKUMINEN: vähennä lentomatkustamista, liiku pyörällä, kävellen tai joukkoliikenteen avulla
SYÖMINEN: älä heitä ruokaa roskiin, syö enemmän kasviksia ja vähemmän lihaa
KULUTTAMINEN: kuluta rahaa mahdollisimman vähän, tarkista, että säästösi (eläkerahastot, sijoitukset) eivät tue fossiilitaloutta

6. Ilmastoratkaisut ovat jo olemassa, ne pitää vain ottaa käyttöön

On jo melko hyvin tiedossa, miten ilmastonmuutos torjutaan. Tutkimusta ja tuotekehitystä tarvitaan edelleen, mutta käytännössä ilmastonmuutoksen hidastaminen täytyy ja voidaan tehdä nyt jo käytössä olevilla teknisillä ratkaisuilla. Keskeisimmät muutokset tehdään siellä, missä päästöjä tällä hetkellä syntyy eniten. Muutoksia tarvitaan niin energiantuotannossa, liikenteessä, teollisuuden prosesseissa, maataloudessa, kuin kuluttamisessakin.

Tarvitaan ainoastaan riittävä yhteiskunnallinen paine siihen, että uudenlaiset ratkaisut otetaan käyttöön laajassa mittakaavassa. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra on listannut 100 yhteiskunnan ilmastotekoa, joiden avulla ratkaisut pannaan käytäntöön. Lista alkaa tiukemmilla ilmastotavoitteilla ja vahvemmalla ilmastolailla. Sitten hommiin.

Jaa tämä:

Kuinka pyöräyttää yhteiskunnallinen kampanja tyhjästä

Kuvat mainostauluihin luvatta liisteröidyistä brexit-kriittisistä julisteista levisivät Twitterissä ja pian aktivisteilla oli enemmän rahaa kuin mille he keksivät käyttöä.

Brexit lähestyy ja Iso-Britannia on monipuolisen sekavassa tilassa. Poliitikot koheltavat ja yritykset hermoilevat. Kansalaiset ovat eriasteisissa epätietoisuuden ja -toivon tiloissa.

Konservatiivipääministeri David Cameron johdatti Iso-Britannian brexit-kaaokseen. Sisäpoliittisista ja puolueen sisäisiin valtakamppailuihin liittyvistä syistä hän toi brexit-äänestyksen pöydälle ja loppu on historiaa. Hänen lausuntonsa ja tviittaukset aiheesta ovat jättäneet toivomisen varaa.

Kaoottista tilannetta kuvatakseen ja kommentoidakseen, neljä englantilaista heppua päätyivät suunnittelemaan neljä suuren ilmoitustaulun kokoista julistetta, jotka he kävivät liisteröimässä mainostauluihin omin luvin. Liisteröidyt julisteet olivat lainanneet sisältönsä brexitiä ajavien poliitikkojen päättömistä tviittauksista ja lausunnoista.

Yksi hepuista, ”Richard”, on sitä mieltä, että tämä luvaton mainostaulujen valtaaminen ei ole moraalisesti tuomittava tapa puhutella yleisöä.

”Lainasimme mainostilaa väliaikaisesti yhtiöltä, jolla on kyllä varaa lainata se meille. Emme ehkä pyytäneet lupaa sille, mutta kyse on julkisesta palveluksesta ja sen myötä toimintamme on täysin perusteltua.”

Tämä innovaatio mainostilan omaehtoisesta käyttöön ottamisesta ei tietenkään ole uusi tai ennenkuulumaton. Samaa luvattomasti toteutettua juliste-liisteri-mainostaulu-yhdistelmää ovat hyödyntäneet esimerkiksi yhdysvaltalaistaiteilija Ron English sekä nykkiläisaktivisti-taiteilija Jordan Seiler. Iso-Britanniassa valaistuja mainostauluja on puolestaan kaapattu parempaan käyttöön Brandalism ja Special Patrol Group -ryhmät.

Konservatiivipuolueen edustaja Liam Fox osoitti kykyä huomattavan positiiviseen ajatteluun ennustamalla tulevista kauppaneuvotteluista helppoja.

Nyt tähän mainioon joukkoon liittyi siis Led By Donkeys -nimeään esiintyvä ryhmä. Nämä ”aasien johtama” tyypit ovat sitä mieltä, että paras brexit-kritiikki löytyy euroeroa ajavien poliitikkojen omista puheista.

Esimerkiksi pääministeri Theresa Mayn huomio siitä, että olisi selvästi Britannian kansallisten etujen mukaista pysyä Euroopan unionissa päätyi kansan katsottavaksi ja pohdittavaksi tilanteessa, jossa May ajaa ja johtaa EU:sta eroamista. Samoin yleisön huomio kiinnitettiin Boris Johnsonin linjaukseen siitä, että Britannia ei tarvitse suunnitelmaa brexit-sopimusneuvotteluihin, sillä se tulee saamaan loistavan sopimuksen.

”Richard” rinnasti Britannian tilanteen keski-iänkriisiin.

”Britannia on keskellä postimperialistista, keski-iän tai ehkä vanhuuden kriisissä, jossa kansakunta ei ole ihan varma siitä, mitä se on tekemässä. Se on juuri käynyt ostamassa moottoripyörän ja mustan nahkatakin.”

Ensimmäisten luvattomien julisteiden päädyttyä ilmoitustauluihin, Led By Donkeys -nelikko laittoi kuvat niistä Twitteriin ja suuntasi kulkunsa pubiin. Pian kuvat alkoivat leviämään kulovalkean tavoin ja kävi ilmeiseksi, että samalla olisi lisää kysyntää. Aktivistit olivat toistaiseksi käyttäneet omaa rahaa hankkeeseen noin 500 puntaa ja päivätöiden ja perhe-elämän keskellä toteutetut ninjaoperaatiot eivät vaikuttaneet kestävältä ratkaisulta.

Kuten niin usein tänä päivänä, apuun tuli joukkorahoitus. Tosin kukaan ei voinut kuvitella menestystä etukäteen. Kolme tuntia joukkorahoituskampanjan aloittamisesta ryhmä oli saanut 10 000 puntaa ja pian lahjoitussumma oli 50 000 puntaa.

Koska tässä kohdassa rahaa oli kasassa jo enemmän kuin mille nelikko keksi äkkiseltään käyttöä, he laittoivat keräyksen toistaiseksi kiinni. Rahan keruuta voidaan jatkaa sitten, kun jo saadut rahat on käytetty suunniteltuun tarkoitukseen. Suunnitellun tarkoituksen ollessa se, että nyt idean takana olevat henkilöt pystyivät maksamaan ammattilaisille siitä, että julisteet liisteröidään paikoilleen kunnolla ja vuokratuissa mainostauluissa brexit-julisteet myös pysyvät pidempään.

Parhaillaan julisteita on noin 30 mainostaulussa ja reilu 60 taulua on jo varattu samaan käyttöön.

Oppositiojohtaja Corbynin brexit-kannanotot ja -linjaukset ovat jääneet monien mielestä vaisuiksi ja ryhtiliikettä kaivataan. Yleisö kutsuttiin koristelemaan tämä tyhjä tila niillä viesteillä, joita kansalaiset olisivat halunneet kuulla Corbynin suusta.

 

Jaa tämä: