cheek

Kesko vihaa markkinataloutta ja rakastaa siat hengiltä

Kun kauppias ei halua maksaa tuottajalle säällistä korvausta, kerjätään lahjoituksia asiakkailta.

Kaikkihan me tiedämme, että lihatuotantoa tuetaan meillä ja muualla ihan häpeilemättä eikä markkinaohjautuvuudesta ole tietoakaan. Siltikään eivät tuottajat ja keskustapuolue punalippuja heiluttele, vaikka olisi sentään rehellistä se.

Mutta eivät riitä tuotantoketjulle maataloustuet, eivät tuottajat koe pääsevänsä säällisille liksoille ja tämä kyllä kuullaan toistuvasti raskain äänenpainoin. Nyt Kesko​ haluaakin oikein erikseen tukea tuottajia ja pyöräytti pystyyn kampanjan tätä varten. Kampanjan kuluessa myydään söpöjä #tuottajallekiitos-possukortteja joiden myyntitulot tilitetään sikatilallisille korkojen kera.

Tämä kampanja on sikäli omituinen, että kaupan alalla olisi mahdollisuus nostaa tuottajahinnat sille tasolle, että ei tarvita almukampanjoita. Niitä tuottajahintojahan ollaan painettu alas juurikin kaupan alan painostuksesta, että sikäli tässä kauppias korjaa hieman omituisesti ihan itse aiheuttamiaan tuhoja. Tulee mieleen asetelma jossa henkilö kuristaa toista ja samalla antaa tälle tikkarin.

Vasemmalla Keskon #tuottajallekiitos-kortti Twitteristä lainattuna. Oikealla Riiko Sakkisen Eat Me Ramen Pig -teos, joka puuttuu juurikin näihin elintarvikemainosten omituisuuksiin. Eikö tuon mainoskortin hulluus hyppää silmille, täytyykö asetelma esittää taiteen kontekstissa ennen merkitysten aukeamista?
Vasemmalla Keskon #tuottajallekiitos-kortti Twitteristä lainattuna. Oikealla Riiko Sakkisen Eat Me Ramen Pig -teos, joka puuttuu juurikin näihin elintarvikemainosten omituisuuksiin. Eikö tuon mainoskortin hulluus hyppää silmille, täytyykö asetelma esittää taiteen kontekstissa ennen merkitysten aukeamista?

Keskon hyväntekeväisyyskorttien kuvitukseksi on valikoitunut muun muassa tuttu ja turvallinen antropomorfinen possu, joka kohteliaasti pyytää syömään itsensä. Kortin asetelma on siitä kiinnostava, että eläin on siinä samalla sekä inhimillistetty että etäännytetty. Tämä asetelma herättää välittömästi muutaman kysymyksen: Pyytäisikö kukaan oikeasti päästä lautaselle ja haluaisiko sika olla ”joulupöydän tähti”? Ja miksi suhtaudumme tuotantoeläimen elämään niin välinpitämättömästi, että sen kuolemassa voi jopa hassutella – samalla kun lemmikkieläimet alkavat olemaan perheenjäseniä tuotantoeläimet on etäännytetty lihatehtaiksi.

Elikäs rautalangasta väännettynä: Jos tapatte sen eläimen ja syötte sen lihan, niin älkää nyt sentään väittäkö ko. eläimen pitävän tästä järjestelystä. Kunnioittakaa sitä ainokaisesta elämästään luopunutta luontokappaletta edes sen verran, jookos-kookos?

Eikös tämä olisi rehellisempi kuvitus kiitoskorttiin?
Eikös tämä olisi rehellisempi kuvitus kiitoskorttiin?

Kuten kaikkiin kunnon kampanjoihin nykyään kuuluu, niin tämäkin kiitoskampanja on jalkautettu sosiaaliseen mediaan. Kesko kannustaa asiakkaitaan ja hyväntekijöitään jakamaan mietteitään sosiaalisessa mediassa #tuottajallekiitos-hästägillä. Olisitteko yllättyneitä, mikäli kertoisin, että muutaman reippaat kansalaiset ovat jo ehtineet jakamaan aatoksiaan Twitterin puolella tuolla hästägillä? Hieman olen aistivinani vienoja kaikuja muuan raatokuutiogatesta.

#tuottajallekiitos, kun tarhaatte, kidutatte ja lopulta kaasutatte/ammutte hengiltä tuntevia, ajattelevia eläimiä.” ja ”#tuottajallekiitos lyönneistä, potkuista, sähköpiiskasta, ahtaista karsinoista, keinosiemennyksestä. t. possut” tuskin olivat ihan sitä mitä Keskolla ja tuottajilla oli mielessä tätä ideoidessa. No, näin tämä vaan menee.

Elikkäs internet, teepäs sitä missä olet ihan paras. Cheekin ja Elastisen sanoin: ”Let the Hunger Games begin!”

Tässä ohjeeni jokaiselle sosiaalisessa mediassa viihtyvälle. Antaa palaa.
Tässä ohjeeni jokaiselle sosiaalisessa mediassa viihtyvälle. Antaa palaa.

Jaa tämä:

Ämmät Stadikalle

Teksti Häirikkö

Kun Cheek myy Olympiastadionin täyteen kahdesti paikalle tulee paljon hutsuja. Vain kateelliset valittaisivat näin fantastisesta tilanteesta.

Minun mielestäni on kerrassaan hieno hommeli, jos joku artisti onnistuu myymään Stadikan täyteen. Jopa kahdesti. Erityisen hienoa on, jos kyseinen artisti on suomalainen – ei mistään kansallisromanttisesta syystä, vaan siksi että se osoittaa kotimaisen musiikkiteollisuuden olevan vielä hengissä.

Jare Tiihonen eli Cheek on tehnyt kovaa nousua koko kansan unelmavävyksi (mitä ikinä se nyt tarkoittaakaan). Viimeistään Vain Elämää -sarja räjäytti pankin. En nähnyt ensimmäistäkään osaa kyseisestä sarjasta, mutta luin läpi erittäin viihdyttävän live-bloggauksen siitä Sylvissä.

Tykkäsin myös hirveästi Rumban toimittajan bannaamisesta tiedotustilaisuudesta ja sitä seuranneesta Cheek-gatesta.

”Cheek” on tietenkin roolihahmo, jolla on tai ei ole mitään yhteistä Jare Tiihosen kanssa. Ainakin Cheek poseeraa usein juovutusjuoma kourassa ja uhoaa dokaavansa ihan hillittömästä. Itse epäilen Tiihosen olevan enemmänkin julkisuuskuvaansa tarkasti vaaliva kontrollifriikki, joka ei hirveästi känniördäile. En lue juorulehtiä, joten voin olla tämän oletuksen kanssa ihan väärässäkin.

Cheek myöskin poseeraan kaikenmoisen blingin kera ja korostaa vaurauttaan. Tämähän kuuluu genren peruskuvastoon. Hiphopin syntysijoilla köyhistä lähtökohdista ponnistanut ja alistettu tummaihoinen kansanosa ylpeili – ja ylpeilee edelleen – voitonmerkeillään, eli omistavan luokan vaurauden symboleilla. Bentley ja kultakääty ovat gettojen hirvenpää ja leijonantalja. Nämä maneerit sopivat tai voivat olla sopimatta sosialidemokraattiseen hyvinvointiyhteiskuntaan. Kukin päättäköön itse, mutta en nyt jaksa siitä hirveästi dumata.

”Uppoaa”, öhö-öhö. ”Uppoaa”. Nyt on kyllä ollut lööpintekijällä hauskaa.

Tänään iltahöpö julisti lööpissään, että Cheek on nyt ”perheenäitien” suosikki. Aiemminhan Cheek on jo villinnyt muksut. On tosi kiva jos on idoleita.

Koska en ole Cheek-asiantuntija, vilkaisin lööpin innoittamana jampan sanoituksia. Ämmiä ja hutsuja piisasi. Tietysti kyse on skene-läpästä ja se uhoaminen pitää osata tulkita, mutta ei tuosta emansipaatiota saa yrittämälläkään.

Kieltäydyn sovittamasta päähäni kukkahattua, mutta ovathan Cheekin sanoitukset hieman hassuja digattavia skideille. Olen toki kuunnellut oman annokseni gangstaa ja ghettotechiä, mutta en minä niitä viisivuotiaille soittaisi – varsinkaan skidien omalla äidinkielellä. Vaikka muksuna ei ymmärtäisikään, mitä ämmät ja hutsut tarkoittavat, niin kyllä se siinä matkan varrella iskostuu sinne kaaliin.

Perheenäidit nyt saavat puolestani tykätä mistä haluavat – vaikka sitten misogyynisestä ärinästä.

Cheekin äiti muuten pahoitti taannoin – lööppien mukaan – mielensä, kun Arhinmäki mollasi Jarea. Kutsuukohan Tiihonen äitiään hutsuksi vai ämmäksi? Juuri muita termejä naisista en sanoituksista löytänyt.

No, ehkä mä nyt sitten vaan tulkitsen tätä pientä otosta tässä ihan keskenäni ja pidän mielessäni kuolemattoman viisauden, jonka lausui ministeri Stubb Dogg (rap.):

”Finnish rappers have an inherently positive message”.

Sukka irti!

Jaa tämä: