DarrenCullen

TAISTELUKENTTÄ: Lapsuus

Tulevaisuus näkyy lelukauppojen hyllyillä, eikä taiteilijan mielestä näytä hyvältä.

”Markkinointi ja mainokset halventavat kulttuuriamme. Ne muuntavat jotkut hienoimmista lauluista jingleiksi. Ne banalisoivat kielen ja saavat ihmiset kertomaan kuinka he ’rakastavat’ paahtoleipiä tai jugurttia. Ne häpäisevät sen, mitä ihmisyys on. Ja mikäli lasket yhteen kuinka paljon kuolonuhreja anoreksia, ylipaino, tupakointi ja masennus ovat aiheuttaneet, huomaat, että mainosteollisuudella on konkreettisesti verta käsissään.”

Lontoossa asuva Darren Cullen on tullut tunnetuksi mainosten muotokieltä hyödyntävänä taiteilijana. Ennen taiteilijan uraa hän opiskeli markkinointia.

”Monet hakeutuvat mainosalalle, koska näkevät sen hyvänä tapana yhdistää korkea palkkataso ja luova ajattelu. Opittuasi alan niksit edessä on kuitenkin ihmisten halujen ja toiveiden manipuloimisesta seuraava moraalinen pohdiskelu. Itse näin lopulta markkinoinnin yhtenä yhteiskuntaamme eniten korruptoivana vaikuttimena.”

Jotain mainosten asemasta yhteiskunnassamme kertoo myös se, että monet mainosten kuvakielellä leikittelevistä taiteilijoista ovat saaneet poikkeuksellisen sydämistynyttä palauteta töistään. Myös Cullen.

”On omituista, että ihmiset luottavat mainoksiin, vaikka ne yrittävät saada meidät toimimaan omien etujemme vastaisesti. Markkinointi opettaa meitä vihaamaan omaa elämäämme, mutta me luotamme siihen! Kun mainosten viesti käännetään päälaelleen, ehkä ihmiset kokevat, että heitä huijataan – vaikka todellinen huijaaja on se alkuperäinen mainos.”

large_05
Kuvakaappaus osoitteesta www.pocketmoneyloans.com

Dramaattisimman palautteen Cullen on saanut teoksestaan Pocket Money Loan for Kids (”Pikavippejä lapsille”). Vuonna 2014 hän vuokrasi tyhjän liiketilan Lontoosta ja avasi sinne kuvitteellisen lapsille suunnatun pikavippifirman toimiston. Eräs ohikulkija melkein karkasi taiteilijan kimppuun ja huusi: ”Eikö mielestäsi ole väärin myydä lainoja lapsille?”. ”Tietenkin on”, Cullen vastasi raivostuneelle kommentaattorille.

Kiukkuinen palaute luonnollisestikin muodostui osaksi kokonaistaideteosta

”Vaikka reaktiot kuuluvat teokseen, en halunnut piikitellä yleisölle. Piikki kohdistui yrityksiin, jotka käyttävät lapsi-ystävällistä kuvastoa myydäkseen korkeakorkoisia lainoja. Ehkä todellinen piikki on kuitenkin siinä, että yleisö oikeasti uskoi tämänkaltaisen yrityksen voivan olla aito koska tämä on looginen seuraava askel moraalisesti rappeutuneelle kulutusluottoalalle. Luulen, että ainoa syy sille, että lasten pikavippifirmoja ei ole on se, että laki kieltää sellaisen.”

Logbook-Loans-web

Cullenin työfilosofia perustuu sille, että hän haluaa olla heikomman puolella. Lapset ovat hänen erityisessä suojeluksessaan, mutta ehkä hieman yllättävästi myöskin sotilaat – ja sotaa leikkivät lapset siinä ohessa.

Action Man: Battlefield Casualties (”Action Man: Taistelukentän uhrit”) -teoksen muodostaa sarja parodiallisia mainosvideoita ja korjailtuja nukkeja. Sarja esittää leikkisotilaat hieman rehellisemmin: alkoholisoituneina ja henkisesti särkyneinä, fyysisesti vammautuneina ja jopa kuolleina.

”Siinä teoksessa onnistuin mielestäni tasapainoilemaan hyvin instituution kritisoimisen ja sen hammasrattaisiin tarttuneiden symppaamisen välillä. En halunnut syyttää sotilaita siitä, että he ovat sotilaita. Syytän systeemiä, joka värvää taloudellisilla kannustimilla ja valheellisilla perusteluilla sotilaita. Monet veteraanit ovat kertoneet minulle, että videoni kuvaavat hyvin heidän kokemuksiaan. Eräs yhdysvaltalainen veteraani kertoi, että Posttraumaattinen stressioireyhtymä-Action Man sai hänet ensi kertaa miettimään omia oireitaan, jotka olivat hyvin saman suuntaisia. Asevoimat itse eivät erityisesti halua PTSD-diagnooseja jaella, koska ne näyttävät huonoilta tilastoissa.”

Brittiläinen rauhanjärjestö Veterans For Peace UK on ottanut videot osaksi viestintäänsä.

Miltä lasten sotaleikit näyttäisivät, mikäli lelut olisivat himpun verran realistisempia?

Irlantilaisten vanhempien perintö ja opiskelu Skotlannissa on vaikuttanut Cullenin asennoitumiseen Brittien, ja erityisesti englantilaisten, sotaseikkailuihin.

”Skotlantilaiset ja irlantilaiset ovat luonnollisesti skeptisiä Lontoon sotilaallisia interventioita kohtaan – he ovat olleet vastaanottavina puolina niissä.”

Cullenin vanhemmat muuttivat Isoon Britanniaan teini-ikäisinä, aikana jolloin britit sotivat IRA:ta vastaan.

”Se oli käytännössä nykyisen Terrorismin vastaisen sodan esivaihe ja kaikkiin irlantilaisiin suhtauduttiin joko terroristeina tai terroristien symppaajina. Hankalaksi tilanteen teki, että monet irlantilaisista tosiaan kannattivat IRA:n tavoitteita vaikka eivät olisikaan hyväksyneet järjestön toimintatapoja. Irlantilaiset olivat täysin tietoisia siitä, kuinka kovakouraisesti Britannian asevoimat alistivat katolilaista vähemmistöä Pohjois-Irlannissa. Perhetaustani puolesta minussa on siis sisäänrakennettu epäilys brittien imperialistisista tavoitteista – mutta niin on myös puolella planeettamme asukkaista.”

”Ennen uuden teoksen julkistamista en oikeastaan hirveästi mieti, tulevaa palautetta. Keskityn teokseen itseensä. Action Man: Battlefield Casualties -videota varten jouduin tosin valmistamaan itse nuket hyvissä ajoin ja ehdin miettiä tulevaa palautetta. Äitini oli hieman huolissaan, sillä kritisoidessamme armeijan rekrytointitoimia kävimme painiin hyvin aggressiivisen organisaation kanssa – ikkunan läpi lentävä tiiliskivi kävi mielessä, mutta lopulta saamani palaute oli valtaosin positiivista.”

Action Man: Battlefield Casualties Action Man: Battlefield Casualties
Kuvakaappaus ActionMan: Battlefield Casualties -videolta

Kriittiselle taiteilijalle tekee hyvää tuntea kritiikkinsä kohde. Markkinointiin liittyvien opintojen lisäksi myös sotaleikit ja -viihde ovat Cullenille tuttuja.

”Lapsena olin kyltymätön kuluttaja, joka opiskeli lelukatalogeja ulkoa ja suhtauduin hyvin myönteisesti militaristisiin leluihin. Näen suoran linkin noiden asenteiden ja mainosten sekä sotaviihteen välillä. Olin sanamukaisesti aivopesty ja minulta meni vuosia päästäkseni siitä, enkä usko ikinä pääseväni täysin irti ansasta. Nuorena istutetusta propagandasta tuli osa minua.”

”Militaristista markkinointia on esimerkiksi Top Gun -elokuva, joka tehtiin yhteistyössä Yhdysvaltain laivaston kanssa ja joka nosti värväytymisten määrää viisinkertaiseksi. Siitä elokuvasta tuli minulle pakkomielle ja halusin itsekin hävittäjälentäjäksi. Vaikka ilmiselvästi en hävittäjälentäjäksi päätynytkään, koen edelleen omituista kiinnostusta ja jopa ihailua hävittäjiä kohtaan – riippumatta siitä, kuinka paljon inhoan aseita ja kauhuja jota ne kylvävät.”

Itseensä kohdistuvaa propagandaa on usein vaikea tunnistaa. Kuinka asenteemme taistelukoreografiasta ja sen esittämisestä muuttuu, kun tekijät vaihtuvat? Kiinalaiset kopioivat kohtauksen Top Gunista omaan propagandavideoonsa.

Cullen huomauttaa, että kohdistamalla markkinointinsa alaikäisiin yritykset myös turvaavat tulevaisuuden asiakaskuntaa. Samalla ne muokkaavat tulevaisuuden yhteiskuntaa tänään.

”Lapsuus on taistelukenttä. Jos haluamme muuttaa yhteiskuntamme kehityksen suuntaa, meidän pitäisi katsoa lelukauppoihin: katsoa Bratz-nukkeja, leikkikassakoneita ja sotaleluja pursuavia leluhyllyjä.

Kuvakaappaus Action Man: Battlefield Casualties -videolta.
Kuvakaappaus Action Man: Battlefield Casualties -videolta.

Kesäkuussa Darren Cullen vierailee Tanskassa Roskilden festivaaleilla, jossa hän aikoo jatkaa Pocket Money Loan for Kids -teoksensa parissa.

Pikavippifirmalla on tällä kertaa myös myynnissä uusia leluja, Tuomas Veturista muokattuja Tuomas Tankkeja (englanniksi veturi ja tankki ovat molemmat ”tank”) sekä Super Soaker -vesipyssyistä muokattuja Blood Soaker -tekoveripyssyjä, joiden avulla lapset voivat leikkiä sotaa hieman uskottavammin.

Darren Cullen osallistui huhtikuussa Jari Tammisen kanssa Lontoon Suomi-instituutin Culture Jamming – Round 1 -seminaariin.

Jaa tämä:

Darren Cullenin julmat lelut

Rääväsuisen, lasten puolesta kampanjoiva ja sotaa vastustava taiteilija  kopioi kaupallista kuvastoa häpeämättä.

Kuten kunnon kulttuurihäirintään ja etenkin vastamainosprojekteihin kuuluu, brittitaiteilija Darren Cullenin taide ammentaa innoitustaan mainonnan ja kulutuksen maailmasta.

Häiriköt-päämajan edustajat tapasivat Cullenin Lontoossa jossa osallistuimme yhdessä Cullenin, Jani Leinosen, Sara Kärpäsen, Eeva Kempaisen ja Mel Evansin kanssa Suomen Lontoon instituutin Culture Jam – Round 1 -seminaariin.

Cullen omii kaupallista, graafisesti viettelevää pintamaailmaa ja paiskaa oman taiteelliset tuotteensa julmina, raadollisina ja ravistelevina – suorastaan liian todellisina – ohikulkijoiden arjesta ja nautinnonhalusta himmentyneille katseille.

Taskurahaa lapsille! Näin helppoa se on: täytät vain kaavakkeen! Ota ennakkoa viikkorahoistasi! Nyt!

Pikkulasten pikavippejä promoama kampanja nostatti netissä vihamyskyn. Onneksi. Reaktio osoittaa, ettei ihan kaikki sentään voi mennä läpi tai olla hyväksyttyä.  ”Tämä on järkyttävää!”, mekkaloitiin verkossa. ”Jos tämä on totta, toivon että kuolet tuskallisesti”, kirjoitettiin koronkiskurikauppiaalle.

Kun Cullen osana tätä taideteosta avasi lasten pikavippejä kauppaavan toimiston Lontoossa, ohikulkija kävi melkein kimppuun. ”Eikö mielestäsi ole väärin myydä lainoja lapsille?”, tämä huusi. ”Tietenkin on!”, vastasi Cullen. Mutta vihastunut oikeudentuntoinen kansalainen poistui kai luullen, että Cullen oli tosissaan.

Yhdysvaltalainen Huffington Post -verkkolehti kirjoitti teoksesta hillittömän reportaasin, se löytyy tästä linkistä.

Cullenin teokset värikkäine reaktioineen saavat miettimään taideteoksen rajoja. Jos teos alkaa siitä, kun Cullen julkaisee kaupallisiksi naamioiduilla verkkosivuillaan lainatarjouksia lapsille ja mainoksia olemattomista pikavipeistä, ulottuuko teos myös pubeihin, joissa suuttuneet ihmiset meuhkaavat lasten kaupallista hyväksikäyttöä vastaan?

Jotkut taiteilijat pitävät taideteoksen rajana teoksen nimeämisen kiinteyttämää rajaa, eli teos on se ja vain se, mitä mitä on ripustettu seinälle, veistetty patsaaksi tai tallennettu liikkuvana kuvana ja minkä taiteilija on viimeistään esillepanon yhteydessä teokseksi nimennyt. Teos voi olla myös performanssi, joka alkaa ja loppuu sovittuna aikana.

Varsinkin kulttuurihäirinnässä teoksen voisi ajatella ulottuvan vielä kauemmaksi: sen aiheuttamaan reaktioon ja joskus jopa jonkinlaiseen maailman korjaamisen prosessiin – toivottavasti hyvään suuntaan. Teoksella saatetaan halutaan konkreettista muutosta, jolloin toivotaan, että tavoite saavutetaan teoksen herättämän reaktion ansiosta.  Etenkin silloin voisi lukea reaktion olevan osa teosta.

Mutta reaktiot voivat olla osa teosta silloinkin, kun ne ovat erilaisia kuin taiteilija ennusti tai rohkeni toivoa.

Lontoossa Cullen kertoi lasten pikalainateoksen syntyneen hänen omasta suuttumuksestaan korkeakorkoisia aivan liian helposti lunastettavia – ja liian paljon mainostettuja – vippejä kohtaan. Korkeakorkoiset ja koukuttavat lainat ovat mekanismi, jolla jo köyhät perheet ajautuvat ojasta aina vaan syvempään allikkoon.

thescottishsun
The Sun -lehden skottiversio havahtui: ”Kovasydäminen Darren Cullen lyö joulupukkia mainoskampanjallaan. 22-vuotias paljastaa tämän VALEHTELEVAN – ja väittää tämän jopa TAPPANEEN Jeesuksen.”

”Joulupukki antaa enemmän rikkaiden lapsille kuin köyhien lapsille.”

Tämä teos oli mainostaulutaidetta, eli se oli esillä isoissa tienvarsien mainostauluissa.

DarrenSanta
Darren Cullen Kulttuurihäiriköiden tilaisuudessa Lontoon Rich Mixissä.

Cullenin työt ovat poliittisia ja erittäin brittiläisiä. Skottitaiteilijaa suututtaa maansa sekaantuminen sotiin. Armeija mainostaa paljon, ja se tekee väkivallasta Action man -nukelle välttämättömän hyveen isänmaallisuuden kautta.

Viihde-elokuvien ja television myöhäisiltojen sarjojen prime time -aika on useimmiten varattu pelien kaltaiselle väkivaltaviihteelle. Nautintoa hakevaan taistelujännitykseen eivät mahdu sodan seuraukset: vammat,  psyykkiset traumat ja ruumispussit. Juuri niistä Cullen on tehnyt protestoivaa taidetta.

Cullenin muka lapsille suositeltavan sotilasnuken sanoma iskee isänmaallisen britin tajuntaan julmemmin ja suoremmin kuin pelkkä ohimenevä uutisvirran palanen tai fiktiojännärin vammautunut sivuhenkilö.

Cullen ei vetoa sotaa vastaan kriisin varsinaisten uhrien avulla, eli hän ei hae myötätuntoa varsinaisen sotatantereen viattomien asukkaiden (naisten, lasten tai pakolaisten) kautta, vaan suuntaa viestinsä suoraan heille, joille markkinoidaan liittymistä armeijaan. Toisin sanoen, hän adoptoi valtavirran keskellä uivan mainonnan muuttaen pelkästään Dead Action Man -nuken  ”ennen”-statuksesta miesparan onnettoman sotakokemuksen ”jälkeen”-tilaan.

o-DONT-JOIN-THE-ARMY-DARREN-CULLEN-570
”DAD”: Isi on paketissa. Mukana tulee myös mitali, jota voi pitää esillä, kun isi on haudattu.

Iso-Britannian lelukaupoissa myös oikeat lapsille tarkoitetut nuket ja aseet todellakin mainostavat sotasankaruutta lapsille. Dead Action Man vie ajatuksen pidemmälle ja se esittää kuollutta brittisotilasta, jolla mainoksissa leikkivät lapset, nuo tulevaisuuden sankariruumiit.

Ostaisitko tämän lapsillesi? Miksi et? Mihin vedät lapsille soveliaan sotalelun suhteen? 

Cullenin Dead Action Man -mainosvideo on osa laajempaa teosta. Melkein tekisi mieli sanoa ”ei heikkohermoisille”, mutta hei, sehän on nukke! Veterans for Peace UK, brittiveteraanien rauhanjärjestö, on ottanut nuken ja videon osaksi sodanvastaisia kampanjoitaan.

Suomalainen katsoja miettii miten Naton puolesta intoilevat isänmaan ystävät suhtautuisivat Cullenin taiteeseen ja kestäisikö sinivalkoinen sotilaallisuus ajatusta suomalaisista muuttumassa sotilasliiton määrittelemän oikeuden uhriksi.

tumblr_nnm9svYVqP1qzmbcbo1_1280
Lihavoitu groteski versaalina, mukin tekstin isojen kirjainten tyyli, on nykyään suurinta muotia mainosmaailmassa. Se viestii asiallisuudesta ja jämäkkyydestä. Sitä käyttää muun muassa Helsingin yliopisto mukeissaan.

”JOIN THE FUCKING ARMY”. ”MAKE STUFF DEAD”.  Iskulauseet paljastavat, mistä pohjimmiltaan on kyse. Armeijan sanoma kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Lisää Darren Cullenin teoksia hänen sivuillaan ”Spelling Mistakes Cost Lives”.

Kulttuurikeskus Rich Mix Lontoon Eastendissä Shoreditchin kaupunginosassa on saanut väriä pintaansa. Paikka soveltui ensiluokkaisesti kulttuurihäirintäaiheiselle seminaarille.

Häiriköiden Lontoon-reissun hedelmiä on luvassa jatkossakin. Jari Tamminen on jo kirjoittanut keskusteluun osallistuneen Mel Evansin edustamasta Liberate Tate -hankkeesta tänne.

Finnish Institute julkaisi tiviin selostuksen Culture Jam – Round 1 -seminaarista.

Jaa tämä: