Fortum

Voiko yhtiökokouksessa vaikuttaa?

Me kansalaiset omistamme valtionyhtiöt, mutta välillä tuntuu, että omistajien ääntä ei kuunnella. Silloin voi tarttua luoviin keinoihin.

Kansalaiset omistavat valtionyhtiöt, mutta tämä tuntuu usein unohtuvan. Mitä tehdä, jos valtionyhtiö toimii vastoin kansalaisten toiveita? Joukko näyttelijä- ja journalistiopiskelijoita päätti lähestyä kysymystä taiteen keinoin.

”Fortumin on yhtiönä sitouduttava Pariisin ilmastosopimukseen. Tämä tarkoittaa 1,5 asteen tavoitteen sisällyttämistä yhtiöjärjestykseen eli kivihiilen alasajoa vuoteen 2030 mennessä”, linjaa Tampereen yliopiston näyttelijäopiskelija Heli Hyttinen.

”Ympäristöjärjestö WWF Suomi on laatinut yhtiökokoukselle tästä ehdotuksen, joka on hyväksytty asialistalle ja siihen sitoutumisesta äänestetään kokouksessa. Mikäli Fortum ei sitoudu Pariisin ilmastosopimukseen, sitä ei voida pitää vihreänä yhtiönä, jollaiseksi se tähän asti on brändätty”, kommentoi puolestaan Sofia Smeds.

Yhtiökokouksen alla Fortumin hallitus ilmoitti, että se esittää yhtiökokoukselle WWF Suomen ehdotuksen hylkäämistä. Yhtenä perusteluna oli, että ehdotus tarkoittaisi ”poikkeamista osakeyhtiölain mukaisesta tarkoituksesta, joka on tuottaa pitkällä aikavälillä voittoa yhtiön osakkeenomistajille”.

Viestinnässään energiayhtiö Fortum korostaa ympäristöedelläkävijyyttään ja panostuksia uusiutuvaan energiaan. Samalla yhtiö on hankkinut enemmistöosuuden energiayhtiö Uniperista, joka valmistautuu avaamaan uuden hiilivoimalan Saksaan vuonna 2020. Epäsuhta viestinnän ja toteuman välillä on väkevä ja tämä on pistetty merkille melko laajalti – Fortum on löytänyt itsensä eurooppalaisen ympäristöliikkeen hampaista. Koska Fortum on valtionyhtiö, roiskuu osa palautteesta myös – ihan oikein – Suomen valtiolle.

Samalla kun Suomen hallitus on sitoutunut päästöjen vähentämiseen, valtionyhtiö Fortum on investoinut miljardeja saksalaiseen energiayhtiö Uniperiin. Uniper valmistautuu parhaillaan Saksassa avaamaan Datteln 4 -hiilivoimalaa, joka on noussut yhdeksi eurooppalaisen ympäristöliikkeen keskeiseksi kritiikin kohteeksi. 

Fortumin linjauksista kiinnostuneet opiskelijat ottivat yhteyttä kirjeitse Fortumiin ja huomauttivat yhtiölle hiilivoimalan avaamisen ympäristövaikutuksista ja moisen tuomasta merkittävästä imagohaitasta. Fortum vastasi heille lyhyesti, että asiaa käsitellään yhtiökouksessa ja ”tervetuloa yhtiökokoukseen”.

Opiskelijat ottivat kutsun vastaan tosissaan ja hankkivat kukin itselleen yhden Fortumin osakkeen noin 20 euron hintaan. Nuo osakkeet takaavat heille pääsyn yhtiökokoukseen ja antavat puheoikeuden siellä.

”Osakkeenomistajana, taiteilijana ja Suomen kansalaisena tuleva yhtiökokous on suorin väylä vaikuttaa valtionyhtiön toimintaan. Kokouksessa tullaan päättämään, sitoutuuko Fortum Pariisin ilmastosopimukseen vai ei. Käytämme puheenvuoromme omalla tyylillämme, mutta samalla se on asianmukaista yhtiökokoukseen osallistumista. Jokainen meistä on aidosti ja vakavasti kiinnostunut yhtiön asioista. Toivomme että se, mitä me tunnemme ja kysymme, vaikuttaa Fortumin tekemiin päätöksiin”, Hyttinen toteaa.

Yhtiökokouksen kaltaista tapahtumaa määrittelevät niin laki kuin perinteetkin. Kokouksen rakenne seurailee totuttua kaavaa ja kokouksessa käsitellään tarkasti määritellyt asiat.

”Yhtiökokousta voi tarkastella kulttuurisena esityksenä, jossa erilaiset koreografiat ohjaavat tarkoin sitä, miten tilaisuudessa järjestäydytään ja käyttäydytään. Oma suhteemme esityksiin on koulutuksemme puolesta tietenkin taiteellinen, joten tuomme oman kantamme esiin taiteellisella tavalla sovittaen sen yhtiökokouksen määriteltyihin koreografioihin”, Sofia Smeds kuvaa.

Yhtiökokouksessa yhtiön hallituksen liikkumatila on määritelty tarkasti ja odotuksista sekä etiketistä poikkeaminen olisi yhtiön edustajilta lähes skandaali. Myös paikalle saapuneet osakkaat pysyvät tavallisesti tiukasti odotetussa: perinteisesti heidän rooliinsa kuuluu huolehtia omista välittömistä rahallisista eduistaan, mutta yhtiön tulevaisuudennäkymiä voi tarkastella myös pidemmällä aikavälillä.

”Meidän roolimme yhtiökokouksessa on kysyä ja tuntea niitä asioita, joita kaikki muutkin juuri nyt miettivät”, Heli Hyttinen toteaa.

Tämän roolin voi myös joiltain osin rinnastaa keskiaisten hovinarrien asemaan.

”Narrithan olivat ainoita, jotka ilman pelkoa rangaistuksesta saivat kommentoida vaikutusvaltaisten henkilöiden tekemisiä. Emme aio kuitenkaan karnevalisoida tilaisuutta, vaan puhumme Fortumille sen omalla kielellä kierrätysrunon muodossa”, kommentoi puolestaan Samuel Kujala.

Kierrätysrunot on laadittu Fortumin markkinointimateriaaleista. Ne sisältävät kauniita ja tunteikkaita sanoja ihmisen vastuusta pitää huolta maapallosta.

Häiriköt kommentoivat Fortumin Uniper-kauppoja myös tuoreeltaan vuonna 2017. Tuolloin energiantuotannon tulevaisuutta meille hahmotti Neo-Carbon Enegy -hankkeen johtaja, dosentti Pasi Vainikka. Vainikka moitti myös Suomea siitä, ettei maalla ole älykkään energiaverkon strategiaa. ”On vain biotalous- ja kiertotalous­strategiaa, jossa mennään hakkaamaan puita mehtään

Suomen valtio omistaa enemmistön Fortumin osakkeista. Sen omistajiin kuuluu myös merkittäviä suomalaisia institutionaalisia sijoittajia. Näistä esimerkiksi työeläkevakuutusyhtiö Varma on linjannut, että sen sijoitussalkun tulee olla hiilivapaa vuoteen 2030 mennessä. Tämän yhdistäminen Fortumin ja Uniperin toimiin saattaa muodostua ongelmaksi. Viime vuosina lukuisat kansainväliset institutionaaliset sijoittajat ovat vetäytyneet fossiilisen energian omistamisesta ja tämä trendi löytää tiensä myös Suomeen. Hiili-investointien jatkaminen saattaa haitata Fortumin asemaa sijoittajamarkkinoilla, vaikka välittömiä tuottoja niistä osakkaille tulisikin.

Valtion ja Varman ohella Fortumin omistajia ovat muun muassa vakuutusyhtiö Ilmarinen, KELA, Valtion Eläkerahasto, OP-Suomi, Suomen Kulttuurirahasto, Turku Energia, Nordea ja Mandatum Life. 

”Suurten yhtiöiden strategiset päätökset koetaan ehkä vaikeasti ymmärrettävinä asioina, minkä takia valtionyhtiön linjaukset voivat tuntua monesta kaukaisilta. Toisaalta suomalaiset ehkä luottavat siihen, että suomalaiset yhtiöt toimivat joka tapauksessa vastuullisesti, eikä niitä näin ollen tarvitse pitää silmällä. Tämä antaa yhtiöille ja omistajaohjausministeriölle mahdollisuuden tehdä päätöksiä vailla suurempaa huomiota”, Sofia Smeds toteaa.

Hankittuaan syyskuussa 2017 lähes neljällä miljardilla eurolla 46 prosentin omistuksen Uniperista Fortum on vältellyt puuttumasta Uniperin fossiiliseen voimantuotantoon. Aluksi yhtiö vetosi siihen, että omistusosuus ei ollut määräävä – ikään kuin merkittäviä omistajia ei muuten kuunneltaisi. Syksyllä 2019 Fortum nosti omistusosuutensa yhtiöstä yli 70 prosenttiin, mutta tämän jälkeen Fortum on vedonnut Uniperin työrauhaan. Samalla Uniper on rakentanut massiivista hiilivoimalaa ja uhannut haastaa Hollannin välimiesoikeuteen, mikäli maa kieltää kaavailujensa mukaisesti hiilivoiman tuotannon vuoteen 2030 mennessä. Suomi on linjannut kieltävänsä hiilivoiman vuonna 2029.

Monet Uniperin päätökset on tehty jo ennen Fortumin omistusta, mutta kuitenkin Fortum on tehnyt täysin tietoisen päätöksen hankkia Uniperin ja samalla ottanut vastaan siihen liittyvät vastuutkin. 

Smeds perustelee päätöstä osallistua Fortumin yhtiökokoukseen: ”Uskomme, että toimimattomuuden takana on pyrkimys johtaa yhtiötä niin, että se tuottaa omistajilleen mahdollisimman suuret taloudelliset hyödyt. Voi olla, että Fortumin johdossa ollaan aidosti kiinnostuneita ilmastovaikutuksista ja Uniper-kauppa nähdään pienenä likaisena välietappina kohti yleviä tavoitteita. Siksi meidän onkin juuri nyt tärkeää korottaa ääntämme ja osoittaa, että vuonna 2020 nyt vain on otettava aktiivinen rooli kivihiilen alasajossa. Toimimattomuus ja passiivinen asenne eivät enää käy.”

 Fortumin yhtiökokous järjestetään 17.3. Finlandia-talossa.

What the F*rtum -työryhmään kuuluvat: Heli Hyttinen, Inke Koskinen, Samuel Kujala, Sofia Smeds ja Hilma Toivonen. Lipun esitykseen saa hankkimalla vähintään yhden Fortumin osakkeen viimeistään 5.3.

 

Jaa tämä:

Savuna ilmaan

Missä viipyy Suomen tulevaisuuteen luotaava energiastrategia? Onko hiilivoimaloiden ostaminen todellakin parasta, mitä Fortum voi neljällä miljardilla tehdä?

Energia-ala käy läpi suuria mullistuksia, jotka vaikuttavat koko yhteiskuntarakenteen tulevaisuuteen.

Yksi näitä mullistuksia seuraava ja samalla vauhdittava toimija on Neo-Carbon Energy -hanke (NCE), jonka toteuttavat yhteistyössä Lappeenrannan teknillinen yliopisto (LUT), Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy ja Turun yliopiston tulevaisuuden tutkimuskeskus. NCE:n tavoitteena on kehittää älykäs ja kustannustehokas energiasysteemi, joka parhaassa tapauksessa perustuu uusiutuviin energiantuotantomuotoihin. Hankkeen johtava tutkija, dosentti ­Pasi Vainikka pyrkii hahmottamaan alan tulevaisuutta.

”Perusajatus on se, että aina kun energian ja tiedon saannissa on tapahtunut samanaikaista kehitystä, ihmiskunta on kyennyt nousemaan uudelle tasolle.”

Vainikka osoittaa historiasta kolme kohtaa, joissa ihmiskunta on siirtynyt seuraavalle askelmalle.

”Keräilijäyhteiskunnassa heimorakenne ja puhe kehittyivät noin 100 000 vuotta sitten. Seuraava askelma oli, kun maanviljelyksen kehittymisen myötä saatiin runsaasti ruokaa, elintaso nousi ja samalla jäi ylimääräistä aikaa kehittää kirjoitusta ja kulttuuria. Kolmas vaihe oli teollinen vallankumous ja fossiilisten polttoaineiden löytyminen, joka takasi rajattomasti energiaa. Samalla viestintäteknologia kehittyi muun ­muassa radion ja lennättimen myötä.”

Tuo kolmas porras on se, missä me olemme nyt, mutta Vainikan mukaan saatamme olla uuden ajan kynnyksellä. Edellytykset seuraavalle askelmalle nousemiseen ovat olemassa.

”Jokaisella meistä on taskussa super­tietokone – eli älypuhelin. Uusi informaation välityksen taso mahdollistaa sen, että yhteiskunta voi järjestyä uudella tavalla: jatkossa vertaisten yhteisö ei ole kylä, vaan se voi olla paikasta riippumaton ja globaali”, Vainikka visioi.

Kuluttajille mainostetaan tietysti uusiutuvaa energiaa, sehän on tietenkin hieno homma. Samalla, kun kuluttajille sitten myydään vanhaa vesivoimaa, miljardeja kaadetaan fossiilisiin. Onhan tässä pieni ristiriita.
Kuluttajille mainostetaan tietysti uusiutuvaa energiaa, sehän on tietenkin hieno homma. Samalla, kun kuluttajille sitten myydään vanhaa vesivoimaa, miljardeja kaadetaan fossiilisiin. Onhan tässä pieni ristiriita.

Keskeinen osa tulevaa yhteiskunnallista myllerrystä on energian tuotantotapojen muuttuminen, josta seuraa myös mullistus energian käytössä. Samalla kun pohditaan tulevia visioita, on hyvä muistaa myös todellisuus.

Syyskuussa Suomen valtion puoliksi omistama energiayhtiö Fortum ilmoitti ostavansa saksalaisen E.ON-­yhtiön osuuden energiayhtiö ­Uniperistä. Omistusosuus on noin 46 prosenttia, ja kauppahinnaksi on sovittu 3,76 miljardia euroa. Fortumin ostotarjous on julkinen, eli muutkin Uniperin omistajat voivat myydä osakkeitaan Fortumille samaan hintaan, ja näin lopullinen omistusosuus voi olla E.ON:n alku­peräissiivua isompi. Samoin hankintahinta voi nousta.

Uniperia voisi kuvailla energia-alan roskapankiksi, johon on kasautunut E.ON:n saastuttava energiatuotanto – 80 prosenttia Uniperin tuotannosta on fossiilista. Mukana on myös ydin­voimaa.

Fortumilla puolestaan on ollut positiivinen ongelma: yhtiön kassa on pullistellut sen myytyä sähkönsiirtoverkkonsa Suomessa ja Ruotsissa. Nyt noita rahoja ollaan kaatamassa Uniperiin.

”Yrityksellä on se ongelma, että sen pitää tehdä bisnestä ja saada kassavirtaa. Pidän Fortumia mainettaan parempana yhtiönä, joka tekee liiketoimintaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Uskoisin, että se pyrki ostamaan vesivoimaa ja kaasua, ja kivihiili tuli sitten siinä sivussa”, Vainikka esittää.

Vainikka ei pidä myöskään Teollisuuden Voiman Olkiluoto 3 -ydinvoimalahankkeeseen kaadettua 8,4 miljardia euroa pelkästään järkevänä investointina.

”Kun Olkiluoto 3 kytketään verkkoon, alamme lämmittää merta kolmen tuhannen megawatin teholla.”

Yksi ongelma energia-alan uudistuksissa on se, että suurten yksiköiden investoinnit tehdään todella pitkiksi ajoiksi, mutta markkinat keskittyvät välittömiin tuottoihin.

”Noin 60 prosenttia pohjoismaisesta sähköstä on vanhaa vesivoimaa, ja ne voimalat on rakennettu valtioiden rahoilla. Yhtiöt ovat saaneet ne käytännössä ilmaiseksi. Sama kun valtio rakentaisi tänä vuonna tuulivoimaa ja luovuttaisi sen ensi vuonna vaikka Fortumin taseeseen omana pääomana.”

Näin ei tänä päivänä toimita. Jotain voisi kuitenkin tehdä. Vainikka kritisoikin valtiota vision puutteesta.

”Kaikenlainen keskustelu älyenergiaverkoista ja digitalisaatiosta välkkyy asiantuntijoiden kesken, mutta Suomella – Nokian synnyinmaalla – ei ole älykkään energiaverkon tavoitteita. On vain biotalous- ja kiertotalous­strategiaa, jossa mennään hakkaamaan puita mehtään.”

Metsäpohjaisessa biotaloudessa Vainikka ei näe pelastajaa.

”Suomessa tietysti tuota metsää on, ja se on meillä merkittävässä roolissa, kun ei täällä oikein muuta resurssia olekaan. Se, vähentääkö tämä bio­talous päästöjä, on sitten toinen kysymys. Myös alan kasvuun ladatut odotukset ovat kuitenkin pieniä – paini 20 miljoonasta puukuutiosta on Suomen energiajärjestelmän kannalta aika mitätön asia.”

Valtion ohella Vainikka on valmis sälyttämään hieman vastuuta markkinoille. Jotain tarttis tehdä silläkin puolella, ja merkittävät investoinnit tutkimukseen ja kehitykseen olisivat hyvä avaus.

”Globaalisti sähköä tuotetaan ­pääasiassa keittämällä vettä. Jos avaruusolioilta kysyttäisiin, mikä lauhdevoimalaitos on, vastaus lienee olisi, että se muuntaa maasta kaivettua hiiltä hiilidioksidiksi. Bonuksena sitten syntyy lämpöä ja hieman sähköä.”

Vainikan mukaan myös Suomen biotalouden päätuote on hiilidioksidi.

65 prosenttia meillä käytetystä puusta poltetaan. Jos ajatellaan vaikka sellutehtaan prosessia hiilen kautta: metsästä korjattu puu lähtee tehtaalle, jossa noin 50–70 prosenttia tuosta korjatusta hiilestä päätyy hiilidioksidina taivaalle. Maksimissaan 50 prosenttia hiilestä päätyy selluksi.”

Jos Pariisin ympäristösopimuksesta halutaan pitää kiinni, hiili pitäisi yksinkertaisesti jättää maahan. Onneksi vaihtoehtojakin on kehitteillä. Neo-Carbon Energy -hankkeen työryhmä on jo onnistunut aurinkosähkön avulla tuottamaan polttoainetta ilman hiilidioksidista ja vedestä. Ruokaa on puolestaan tuotettu antamalla mikrobeille sähköä ja hiilidioksidia. Vielä joitain vuosia sitten täysin scifiltä vaikuttaneita konsepteja on onnistuneesti testattu, ja monen kriittisen teknologian kehitys näyttää Vainikan mukaan olevan eksponentiaalista.

Uusi energiajärjestelmä on Vainikan visioissa hajautettu. Sähköntuotanto tapahtuu pienemmissä yksiköissä ja samoin sen varastointi. Nykyinen energiajärjestemä on maailman suurin tulonjakojärjestelmä ja perustuu 80-prosenttisesti fossiilisiin poltto­aineisiin. Teknologia kuitenkin kehittyy nopeasti, ja olisi ehkä paikallaan, että myös Oy Suomi Ab muotoilisi itselleen kunnon vision älykkäästä, ketterästä, päästöttömästä ja kansalaisia osallistavasta energiajärjestelmästä.

Vainikka muistuttaa, että aikanaan NMT- ja GSM-tekniikat kehitettiin Suomessa lahjana maailmalle. Nyt tarvittaisiin vastaavaa otetta energiaverkon ja -tuotannon tulevaisuutta suunniteltaessa.

”Uusilla energiamarkkinoilla yksittäisen kansalaisen sähköauton akku voi kilpailla vaikka pohjoisruotsalaisen voimalan kanssa. Älykäs energiaverkko ja asioiden internet luovat ­uuden informaatiotason, joka voisi viedä yhteiskunnan sille seuraavalle tasolle.”

Jaa tämä: